Viikon vaikerrukset

Tämä viikko on mennyt melkoisessa sumussa - sain riesakseni influenssan ja olo on totisesti mojova.

Meidän perheessä tämän B-influenssan nappasi ensimmäiseksi tytär, joka poti sitä sängyn pohjalla koko toissa viikon. 

Ja tämä äiti tietysti raahasi lapsosensa Kaarinan kotiin potemaan sieltä hänen Turun kodistaan. 

Ja selväähän se oli, että tauti tarttui.

Nyt joku viisas tietysti sanoo, että "siitäs sait", "mitäs raahasit"! 

Sanokoon - jos minun lapseni sairastaa - olkoonkin vaikka aikuinen - niin kyllä tämän Ladyn mielenrauhan kannalta on parempi, 

että se lapsi on siinä silmien alla kuin yksin kärsimässä.

Vaikka eihän se tytär tietysti koko aikaa näkyvillä ollut, kun minä kävin töissä, mutta sainpahan kuunnella öisin hänen köhinäänsä;)

Itse aloin oireilemaan jo viime viikonloppuna. 

Sunnuntain makasin sängynpohjalla päänsäryssä.

Siinä jäi käymättä kaupat ja messut - harmitti, sillä sunnuntaina oli tarkoitus 

Turun Messukeskukseen mennä katsastamaan Taide- ja antiikkimessut ja kädentaitomessut.

Oli kuulemma hienot messut. 

Viikko onkin sitten kulunut taudin kanssa taistellessa.

Aamuisin on arvottu sitä, lähteäkö töihin vai ei.

Kun kuume on Buranalla laskenut, olen lähtenyt.

Ja töissä on jotenkin pärjätty selviytymispakkauksella: Burana, silmätipat, antihistamiini ja nenäsumute. Ja vesikannu.

Ja nuhanenän nenänpielten pelastaja, kun nessut raapivat: Elizabeth Ardenin Eight Hour Cream.

Olen tätä ennenkin kehunut ja nytkin se osoitti tehonsa - vaikka nenä punoittaa, eivät nenänpielet ja nenänalus ole rikki tai rohtunut.

 Ihmeaine. Eikä ole maksettu mainos;)

Muutamaankin kertaan olen miettinyt, olenko nyt ollenkaan viisas

 - mutta toisaalta - olen saanut römöttää punasilmäisenä ja nenä vuotavana koko viikon

omassa työhuoneessani ja tehdä sen, minkä jaksan.

Ja tehdä yleensä kahteen kertaan - ainakin olen joutunut tekemisiäni tarkistelemaan; 

milloin puuttuu lähetetystä sähköpostista liite - milloin jotain muuta.

Mutta ensi viikko on lomaviikko ja halusin jäädä lomille vähän tyhjemmällä työpöydällä kuin mitä se olisi ollut, jos olisin kotiin jäänyt.

Ja välillä ovat ajatukset kulkeneet samaa rataa kuin postauksessani

 "Milloin voi jäädä kotiin sairastamaan - onko flunssa oikea sairaus?"

Ja toki nytkin, jos kuume olisi noussut korkeammalle, olisin jäänyt kotiin.

Mutta tällä kertaa päätin näin - olin töissä.

Töiden jälkeen ei sitten muuta jaksanutkaan kuin rojahtaa sohvalle Viirun viereen.

Olo on ollut kertakaikkisen kanttuvei.

Ei ole tehnyt tiukkaakaan pitää Ekopaasto -lupauksiani.

Kun mikään ei maistu, ei ole tehnyt herkkujakaan mieli.

Ja kun ei jaksa mitään eikä edes kehtaa ihmisten ilmoilla näyttäytyä, 

on Keltaisten kassien houkutuksetkin ollut helppo ohittaa;)

Netissä en ole jaksanut roikkua edes sitä sallittua määrää - silmät eivät kestä enää työpäivän jälkeen näytön tuijottamista

 ja muutenkaan en ole jaksanut kuin vain olla möllöttää.

Ja köhiä. Ja niistää.

No, parempaan päin mennään - kuumetta ei enää tänään ole ollut!

Ja nyt alkaa loma.

Tulee kyllä tarpeeseen.

Sanonpahan vain.

 

Hyvää viikonloppua kaikille!

Lady of The Messiä voit seurata

Facebookin, Blogilistan, Bloglovinin, Instagramin ja Twitterin kautta

Milloin voi jäädä kotiin sairastamaan - onko flunssa oikea sairaus?

Maanantaina oli työpäivä, jolloin oli syytä olla skarppina ja edes jotakuinkin edustavana töissä.

Meillä haastateltiin ehdokkaita uudeksi työntekijäksi työyhteisöömme.

Kolme haastattelijaa, minä yhtenä heistä.

Kuusi haastateltavaa, tunti per ehdokas.

Välissä lounastunti.

Aamulla päätä särki ja nenä vuoti.

Nappasin buranan ja antihistamiinitabletin.

Eiköhän tämä tästä.

Päivän aikana olo oli ihan siedettävä, selvisin mielestäni ihan ok omista kysymyksistäni.

Pystyin kuuntelemaan ja tekemään muistiinpanojakin.

Osallistuin keskusteluun ja jaksoin olla tarkkaavainen koko päivän.

Töiden jälkeen lähdin vielä tyttären kanssa ostoksille ja ihmettelin, kun veto oli aivan poissa.

No, haastattelut olivat olleet raskaat. 

Mitäpä tässä - menen kotiin ja lepäilen.

Kotona kuitenkin olin niin sippi, että nukahdin saman tien sohvalle.

Heräilin illalla ja päätä jyskytti kuin siellä olisi seppä ollut takomassa, joka paikkaa särki ja paleli.

Aivastelin ja köhin - ja nenäkin vuosi taas. Silmiä kirveli.

Pistin kuumemittarin kainaloon ja kun sen sieltä otin, näytti se 38,2 astetta lämpöä.

Voi pahus. Ei nyt. Ei taas. 

Flunssa.

Lisää rohtoja. Buranaa, antihistamiinia, C-vitamiini/sinkkitabletteja, D-vitamiinia. Carmolis-tippoja.

Ja sänkyyn. Toiveena, että aamulla ei enää lämpöä olisi.

No, olihan sitä. Ja olo oli kuin jyrän alle jääneellä.

Minullahan kaikki sairaudet vielä laukaisevat nuo fibromyalgiasärytkin moninkertaisiksi.

Ei auttanut kuin jäädä kotiin.

Työterveyshoitaja antoi kaksi päivää sairaslomaa ja totesi, että jos olo on vielä torstaina yhtään flunssainen, et sitten lähde töihin vaan soitat ja tulet käymään, niin katsotaan, tarvitsetko vahvempia rohtoja.

Kaksi päivää olen nyt sitten suurin piirtein maannut reporankana. 

Välillä olen yrittänyt lukea - ei tule mitään, kirja tipahtelee tämän tästä käsistä, kun torkahtelen.

Netissäkään ei pysty roikkumaan - silmiä kirvelee ja ei jaksa keskittyä.

Onneksi on maailman paras sairaanhoitaja paikalla.

Viiru on pysynyt vierelläni, torkahdellut toki itsekin tämän tästä;)

Flunssa on inhottava sairaus. 
Se vie olon aivan voimattomaksi. 
Nukkuminen on torkkumista - kunnon yöunista on yskän takia turha edes haaveilla. 

Ja silti on koko ajan sellainen olo, että jäinkö turhaan töistä pois.

Varsinkin, kun tänään ei enää ollut kuumetta. 
Tai mistä minä tiedän, oliko sitä vai ei, kun koko ajan oli särkylääkebuuttaus päällä - ja sehän laskee kuumetta.

Mutta kuitenkin - tänään iltapäivällä oli olo jo hetken sellainen, että voisin tästä ihan hyvin töihinkin lähteä.

Mikä kumma meillä - ainakin naisilla - on, kun tuntuu, että on synti sairastaa?

Varsinkin flunssa on sellainen tauti, että jos ei ole kuumetta, ei vain voi jäädä kotiin lepäämään.

Ja on sitä aika monta kertaa kuumeessakin töissä oltu. 
Syöty buranaa ja yritetty pinnistellä päivä.

Ja kuitenkin - juuri me töissä pärskivät ja niiskuttavat nuhanenät levitämme tautia eteenpäin.

Mutta harvoinpa vain pelkän nuhan ja yskän takia kotiin jäämme. 
Ainahan nuhaa ja yskää on. 
Ei niiden takia kotiin voi jäädä. 

Eivätkä lääkäritkään sairaslomaa tuollaisista oireista myönnä. Pitää olla kuumetta.

Niinpä minäkin aion torstaiaamulla töihin pinnistää. 

Vaikka yö tulee olemaan yskimistä ja joka paikkaa särkee.

No, särkyyn auttavat tabletit edes hiukan, joten eiköhän se siitä taas lähde.

Ja minulla on se etu, että voin huomenna sulkeutua omaan työhuoneeseeni. Siellä voin pärskiä ihan rauhassa.

Toivottavasti. 
Sillä kyllähän sen työhuoneen ulkopuolellakin on poikettava - kopiokoneella, kahvihuoneessa, vessassa. 
Ja saattaa sen työhuoneen oven avata joku työkaverikin, jolla on jotain asiaa. 

Toivottavasti en tartuta ketään. 

Sillä flunssaa kun ei aina pelkällä käsien pesulla ja käsidesillä torjuta.

Ja toivottavasti en saa riesakseni mitään pahuksen jälkitauteja - nyt ei olisi varaa enempää sairastua, sillä kuun lopulla on edessä se jalkaleikkaus - ja silloin ei parane olla sairas.

Miten on sinun laitasi? 

Jäätkö flunssassa kotiin  vai menetkö töihin?

Vai onko mittarina töihinlähdölle kuumemittarin lukema?

Muistuttelen vielä edellisen postauksen citykärryarvonnasta - jos et ole vielä osallistunut, käypä katsastamassa!

Hyvää loppuviikkoa kaikille - terveydeksi!
 Lady of The Messiä voi seurata myös Facebookin, Blogilistan, Bloglovinin, Instagramin ja Twitterin kautta.