Tässä matkaraportti - jonkinlainen sellainen.
Kuvia oli todella vaikea tähän valita, sillä useimmissa esiintyi työkavereitani - ja kun kukaan heistä ei tiedä, että tällaista blogia raapustelen, en edes ajatellut kysellä julkaisulupia;)
Lähdimme siis muutaman työtoverini kanssa viime keskiviikkoillalla kohti Tukholmaa Tallink Siljan Baltic Princess -laivalla. Heti hytteihin majoittumisen jälkeen meillä oli pieni tervetulo- ja priifauspalaveri laivan kokoustiloissa. Kohotimme kuplivat ja suunnittelimme seuraavien päivien ohjelmaa.
Sen jälkeen pieni iltapala ja kukin hävisi taholleen. Eli meidän ryhmämme tapauksessa hytteihinsä nukkumaan, sillä aamulla oli varhainen ylösnousu - aamiaisenkin söimme vasta Tukholmassa hotelli Ariadnessa, mihin majoituimme.
Laivalla oli todella hiljaista - muutama liikematkailija ja jonkin verran eläkeläisiä. Esiintyjiinkin oli satsattu: Markku Aro bändeineen. Minun musiikkimakuni tuntien ei tarvinnut kahta kertaa miettiä, lähteäkö yökerhoon vai nukkumaan;)
Matkailijoiden määrästä kertoo jotain myös se, että Ariadnessa saimme huoneemme jo aamulla. Mikä oli kyllä kiva yllätys! Hotelli oli minulle tuttu - olin siellä aiemmin kerran käynyt - tosin meillä oli silloin vain päivähuone paluumatkalla New Yorkista ja iltalaivaa odotellessa.
Ariadne on kiva hotelli - mutta vain yöpymistä varten, sillä se sijaitsee aivan terminaalin vieressä ja keskustaan joutuu menemään julkisilla kulkuvälineillä tai taksilla. Mutta näin työmatkalla, kun siellä vain yövyttiin, se oli ihan toimiva.
Aamiaisen jälkeen lähdimme omalla pikkubussilla kohti Uppsalaa, jossa tapasimme yhteistyökumppaneitamme - suomalaisia, jotka tekivät työtään Ruotsissa sekä muutamia svenssoneitakin.
Päivä menikin kokoustaessa - välillä toki lounastimme isäntiemme työpaikkaruokalassa. Ja kahvittelimme.
Meille jäi aikaa vajaa tunti tutkia Uppsalaa ennen kuin bussimme lähti takaisin kohti Tukholmaa.
Itse ehdin käväistä parin työkaverini kanssa kokouspaikkamme lähellä sijaitsevassa Uppsalan tuomiokirkossa. Upea, tunnelmallinen kirkko, jossa olisi ollut paljonkin nähtävää - jos aikaa olisi ollut enemmän.
Uppsalan tuomiokirkko - Maria tuossa edessä ei ole elävä;)
Uppsalasta vielä isäntiemme kertomana sellainenkin tieto, että kun aikoinaan 60-luvulla sinne tulivat Suomesta duunarit (kaikki kunnia heille), niin tämän päivän tulijat tulevat joko opiskelemaan Uppsalan yliopistoon tai töihin tutkijoiksi ja opettajiksi tuohon samaiseen laitokseen - sekä sairaaloihin - ja sinne tulijat eivät ole siivoajia vaan lääkäreitä. Ja näitä akateemisesti koulutettuja suomalaisia duunareita on Uppsalassa kuulemma paljon - osa viipyy vain muutaman vuoden, osa pitempään.
Ehdimme myös pikaisesti käväistä Tuomiokirkon läheisyydessä olevassa pienessä sisustuskaupassa,
Mamsell K:ssa. Kauppa oli viihtyisä; siellä oli kaikenlaista tilpehööriä ja sellaiselle, joka tykkää tuollaisesta, varmaankin aikamoinen aarreaitta. Itse pidän hieman pelkistetymmästä tyylistä, joten tyydyin vain kuvaamaan.
Palattuamme Ariadneen käväisin erään työkaverini kanssa lyhyellä kävelylenkillä - hotellin ympäristössä ei juurikaan ollut nähtävää. Suihkun jälkeen siirryimme bussillamme illalliselle kivaan, pieneen Östermalmilla sijaitsevaan italialaisravintolaan,
Lo Scudettoon.
Yhteistyökumppaneitamme oli myös mukana ja ruoka oli etukäteen varattu. Ravintolassa oli loistava palvelu, ruoka - 3 ruokalajia, taivaalliset viinit - oli kerrassaan hyvää. Enpä ihan heti muista, koska olisin niin maittavaa illallista syönyt - ja aikamoisissa paikoissa olen niitä sentään nauttinut.
Jos tuollapäin liikutte, voin suositella lämpimästi. Todella hyvä ravintola!
Ravintolassa vierähti aikamoinen tovi ja kävelimme matkan takaisin hotellille. Mikä olikin muutamille tarpeen - viinilasilliset olivat tehneet tehtävänsä ja nauru raikui ja puhe luisti. Itse kullakin. Hotellilla vielä pienet yömyssyt alabaarissa - itse tyydyin siinä vaiheessa jo kahviin - ja untenmaille.
Meidän työporukkamme on siitäkin hyvä, että siinä kukaan ei kännännyt, sikaillut tai muuten käyttäytynyt niin, että seuraavana aamuna olisi nolottanut. Näin on yleensäkin meidän matkoillamme ja illanvietoissamme. On kiva juhlia, kun tietää, ettei tarvitse katsella örvellystä - eikä tarvitse pelätä, että jossain vaiheessa iltaa joku on käymässä liian tunkeilevaksi.
Perjantaina heti aamiaisen jälkeen bussimme vei meidät Tukholman keskustaan, missä tapasimme taas yhteistyökumppaneitamme. Ja lounaan jälkeen olikin sitten iltapäivä vapaata. Hurraa!
Lähdimme erään työkaverini kanssa omille teillemme Gamla Staniin, missä kahvittelimme ja aikamme kierreltyämme suuntasimme Åhlensille, NK:hon ja Gallerianiin (suuri tavaratalo, missä lukuisia butiikkeja). Taas kiertelyä ja kahvittelua - ja kas, saimme kuningasidean kävellä takaisin hotellille.
Ei muuta kuin tuumasta toimeen - karttaa sentään aika ajoin tarkastelimme, että suunta olisi edes sinne päin - sillä emme tietenkään valinneet sitä suorinta reittiä - se kun loppuosastaan kulki läpi laajojen nurmikkoalueiden - ja Tukholmassa tuuli kuten aina - ja tällä kertaa vielä vastatuuleen. Siispä teimme pienen kierroksen katuja pitkin.
Hotellille olikin jo pari työkaveria ehtinyt ennen meitä - olivat tulleet metrolla. Petturit. Yksi oli sentään kävellyt ja sitä suorinta reittiä. Askelmittariin oli kertynyt 10,2 kilometriä. Arvailla vaan sopii, kuinka monta kilometriä minä tulin talsineeksi kaikkine koukkauksineen. Ja kyllä - tuntui jaloissa. En sano miltä. Omilla tolpillani sentään vielä Silja Galaxyyn pääsin.
Laivalla illastimme vielä a´la Cartessa pitkän kaavan mukaan. Ruokamme oli tilattu etukäteen ja meille erityisesti räätälöiden. Paha vain, että lampaan kanssa tarjottu risottu lähetettiin takaisin keittiöön - se oli lähinnä riisikastiketta. No, korvaukset olivat aika mukavat - mm. jääviiniä. Ja hieman muutakin.
Ravintolasta siirryimme vielä viskibaariin, jossa meikäläinen taas kerran turvautui kahviinsa;) Ja sen jälkeen Nukkumatti olikin erittäin tervetullut. Vaan ei näkynyt - en osaa nukkua laivalla. Aina sama juttu - heräilen vähän väliä. Samoin oli jo menomatkalla. Onneksi oli matkalla se yksi hotelliyö, jolloin nukuin kuin tukki. Muuten olisi tullut noutaja.
Aamulla Isäntä olikin jo vastassa ja pääsin kotiin nopeasti. Ja yhtä nopeasti takaisin nukkumaan.
Omaan sänkyyn.
Tukholmassa olisi ollut tilaisuus ostoksiinkin, mutta enpä vain löytänyt mitään. Minähän yritän olla jonkinlaisessa ostoslakossa ja rima oli siksi korkealla. Matkan tuomiset olivatkin vähäiset: viskiputeli laivalta Isännälle, itselleni Cliniquen dödöä, pari CD-levyä ja nuorille pari kirjaa.
Ja vaikka Uppsalan Mamsell K:n valikoimat eivät minun makuuni olleetkaan, löytyi sieltä sentään kaksi keramiikkakylttiä, jotka oli ihan pakko napata mukaan. Eivätkös kuvaakin aika hyvin ladyä?
Ja vielä lopuksi toivottelen tervetulleeksi uudet lukijat. Teitä on jo hurja määrä. En kuuna päivänä olisi osannut odottaa, että nämä raapustelut kiinnostaisivat yhtään ketään. Olette ihan hurjan tervetulleita, jokaikinen.
Oikein hyvää viikkoa kaikille!
.jpg)