Hyvää äitienpäivää kaikille äideille ja äitien lapsille!

Tänäänkin, niin kuin monena aiempanakin äitienpäivänä, soitin puhelun äidilleni Hollolaan ja onnittelin häntä. Tänäänkään en ole siellä hänen luonaan itse juhlapäivänä - mutta olin vielä eilen ja vietimme äitienpäivää etuajassa. Lähdimme isännän kanssa matkaan jo torstaiaamulla ja tulimme eilen illan suussa takaisin kotiin. Sinne jäivät punaiset ruusut kukkimaan ja äitini soittelee onnellisena uudella puhelimellaan, jonka sai äitienpäivälahjaksi minulta ja veljeltäni;)

Vaikka itse jouduin jo täksi päiväksi palaamaan kotiin, ei äitini päiväänsä yksin tänään vietä - veljeni ja hänen lapsensa sekä ex-vaimonsa pitävät huolen siitä, että äidillä riittää ohjelmaa.

Kuva on parin vuoden takainen - äitini on tuosta hoikentunut - minä en;)

Äitini on minulle rakas. Äitini, jonka olimme viime kesänä menettää ja joka on vahva ja sitkeä ja joutunut suremaan elämässään enemmän kuin on kohtuullista. Silti äitini ei ole katkeroitunut maailmalle vaan säilyttänyt elämänilonsa ja huumorintajunsa. Kun äitini hymyilee, on se hymy kaunis. Ja kun äitini nauraa, tarttuu nauru muihinkin. Vaikka kivut nivelissä hankaloittavat elämää ihan liiankin kanssa, ei äitini luovuta vaan suunnittelee sähköskootterin ostamista - pitäisi vain löytää paikka, mihin skootterin saisi parkkiin ja lataukseen!

Vappu 2018 - Turun vappu on iloisia ihmisiä, juhlamieltä ja perinteitä

Nämä minun vappupostaukseni ovat tylsiä, sillä saman kaavan mukaan kun vappujamme vietämme, ovat postauksetkin liki samanlaisia. Päivitän nyt kuitenkin - jääpähän tämäkin vuosi muistojeni arkistoon.

Minulla oli vappuaatto lomapäivä ja olin kuvitellut, että kerrankin valmistaudun illan rientoihin rauhassa ja kiireettä. Mitä vielä - nukuin pitkään ja vetkuttelin jos mitä ja kun isäntä tuli töistä, en ollut vielä edes vappumekkoa saanut kaapista kaivettua. Kiirehän siinä taas tuli. Vaan hyvin ehdittiin sittenkin.

Vappuaaton lakitus Turun Taidemuseonmäellä kuuluu meidän perinteisiimme ja isännän kanssa tämä oli jo 31. yhteinen vapun aloitus. Minun valkolakkini on tuolla mäellä saanut kestää mukanani jo reilusti yli 40 vuotta - ja on se sen näköinenkin - kellastunut, skumpparoiskeita siellä täällä - ja on se kerran jäänyt auton pyörienkin alle. Onneksi ilman minua;)

Taidemuseonmäki oli täynnä iloista juhlakansaa ja me isännän kanssa hivuttauduimme tutulle vakiopaikallamme Suomalaisen Pohjan eteen. Siitä tietävät tuttumme meidän löytyvän ja muutaman kaverin nytkin tapasimme. Emme olleet sopineet etukäteen mitään treffejä, sillä ystävistämme osa vietti tänä vuonna vappuaan muualla - osa oli lastenlasten vahteina ja osa aloitti mökkikautensa. Tiesimme vanhastaan, että mäellä kuitenkin tuttuihin törmää ja niin nytkin.