Tänäkin pääsiäisenä aurinkomme nousi

On pääsiäispäivän ilta. Hiljaisen pääsiäisen ilta. 

Kukapa meistä olisi vielä viime vuoden lopulla osannut arvata, millainen tästä vuodesta 2020 tulee? Emme mekään, kun jouluna teimme läheistemme kanssa suunnitelmia tälle vuodelle. Oli aikeissa viettää isännän 60-vuotispäiviä huhtikuun alussa ja yhteistä pääsiäistä koko lähisuvun kanssa. 

Vaan toisin kävi. Koko maailmamme muuttui hetkessä yhden viruksen takia. Korona laittoi meidät eristäytymään läheisistämme, ystävistämme ja harrastauksistamme. Osa meistä vetäytyi etätöihin ja osalle työssäkäynti on täynnä varovaisuutta ja pelkoa. Ja liian monelta meni myös työ. 

Elämän täytti pelko ja huoli. Huoli omasta ja läheisten terveydestä ja elämästä, huoli elannosta. Pelko siitä, kuinka moni selviää tämän taudin kourista - ja pelko siitä, millainen maailma meitä odottaa, kun tästä joskus selvitään.

Hiljaista on ollut myös täällä blogissa, sillä nyt ei sanoja ole ollut.

Joillekin meistä pääsiäispyhät ovat monesti olleet  ne kaivatut vapaapäivät arjen keskelle. Toisille ne ovat olleet hyvä tilaisuus järjestää juhla, kutsua vieraita tai kyläillä itse.  Ja toki moni on pääsiäisen pyhinä myös kirkon oven avannut. Vaan näin ei ole tänä pääsiäisenä.

Nyt ei vietetä sukujuhlia eikä tavata ystäviä. Kirkkojen ovet ovat kiinni ja pääsiäisen kirkonmenot vietetään verkon striimien välityksellä.

Kautta sortumusten voittoon - miten sujui Ekopaasto 2019?

Ekopaasto on jo loppusuoralla ja viimeiset päivät meneillään. Seitsemän viikon koitos on jo miltei ohi ja on aika tehdä tilinpäätöstä.

Miten sujui tämän vuoden paastoni? Pidinkö paastolupaukseni? Oliko vaikeaa? Ja opinko mitään - jääkö jotain itämään ja elämään?

Minullehan tämä taival oli jo kahdeksas - olen Ekopaastoa jollain muotoa viettänyt jo sen ensimmäisestä vuodesta 2012 lähtien. Alkuaikojen lupaukseni liittyivät enemmän perinteisen paaston viettoon ja kokeilin, pystynkö kieltäytymään jostain minua koukuttavasta, nautintoa tuottavasta tavasta tai ruuasta. Myöhemmin on paastooni sisältynyt myös Ekopaaston idea kieltää tai rajoittaa niitä asioita omassa elämässä, jotka ovat haitallisia luomakunnallemme. Myös omien kulutustottumusten miettiminen sekä elämän hiljentäminen ja hiljentyminen ovat tulleet osaksi paastojani - niin tänäkin vuonna.

Vanha hengellinen laulu alkaa sanoin "Kautta kärsimysten voittoon..." ja ajattelin ensin nuo sanat tuohon otsikkooni laittaa vaan enpä laittanutkaan. Vaikka helposti kuvittelisi, että jostain kieltäytyminen tai jonkin asian rajoittaminen ovat kärsimystä, eivät ne sitä sittenkään ole, sillä  kun luopuu jostain, mitä ei tarvitse ja mikä tekee hyvää itselle sekä ympäristölle, löytää kiitollisuuden  siitä mitä vielä on - ja jää aikaa ja vapautta nauttia itse elämästä.

Jos ei tieni kärsimysten kautta ole kulkenut, niin pakko on tunnustaa, että sortumusten kautta sitä on vaellettu. Kyllä - on sorruttu, mutta on myös noustu ja taas jatkettu.

Pääsiäinen - valon tuoja, kevään tuoja

Joillekin meistä pääsiäispyhät ovat vain ne kaivatut vapaapäivät arjen keskelle. Toisille ne ovat hyvä tilaisuus järjestää juhla, kutsua vieraita tai kyläillä itse. Monen lapsiperheen pääsiäistä vietetään suklaamunien metsästyksen, tipusten, jänöjen ja Kyöpelinvuoren noitien keskellä. Ja toki joku avaa pääsiäisen pyhinä myös kirkon oven.

Kodit on somistettu juhlakuntoon. Ruokalistoja on suunniteltu hartaasti ja herkut hankittu ajoissa. Kukin viettää pääsiäistään juuri niin kuin itselle tai perheelle sopii. Ja niin kuuluukin.

Meidän kodissamme ovat pääsiäisen koristelut vuosi vuodelta vähentyneet. Kun perheessä ei enää pieniä lapsia ole, pysyvät tiput ja jänöt kaapin kätköissä. Esille on nostettu vain tärkeimmät. Kuten lasten aikoinaan maalaamat pääsiäismunat.

Huhtikuu 2017 - kevään odotusta, kuntoremonttia, takapakkia - ja sittenkin kevät tuli

Taas kerran olen myöhässä kuukausikoosteeni kanssa enkä taida edes yrittää keksiä mitään selityksiä - minulla näyttää taas olevan normaaliakin hitaamman bloggaamisen tahti päällä. No - vaikka tämä on pahasti myöhässä, tässä se kuitenkin nyt on. Sillä vaikka te ette näitä jaksisikaan lukea, jääpähän tämäkin postaus tänne muistuttamaan itseäni siitä, että huhtikuussakin tuli sentään koettua kaikenlaista.

Säiden puolesta huhtikuu 2017 oli surkea. Yhtä kevään odottelua. Taivaalta sateli milloin lunta, räntää tai vettä. Kylmääkin oli vilukissalle ihan liikaa - en edes kevättakkeja tai kevyempiä kenkiä saanut kaivettua kaappien kätköistä. 

Huomaan kuitenkin, että nuo säät eivät ole kuviini juurikaan eksyneet. Olen kuvaillut etupäässä asioita ja tapahtumia, joista voin olla kiitollinen ja jotka ovat tuoneet iloa elämään.

Tämän vuoden pääsiäinen osui huhtikuuhun ja sitä sain viettää yhdessä lähimpieni kanssa täällä kotona. 

Kun saan koottua yhteen koko lähipiirini, olen maailman onnellisin lady. Se, että saamme edelleen juhlia kolmessa sukupolvessa niin isännän kuin minunkin sukujeni puolelta, ei ole mikään itsestäänselvyys. Olen siitä syvästi kiitollinen. Kuvassa olen äitini kanssa - ja kuvan otti veljeni. Mukana juhlimassa olivat myös appivanhempani, kälyni ja lapseni. Sekä tietenkin veljeni koira Peppi ja tyttäreni Micu-kissa. 

Huhtikuussa vietin myös muutamia lomapäiviä - valitettavasti ne kuluivat flunssan kourissa, mutta tulipahan levättyä. 

Flunssaa podin useampaankin kertaan, mutta sain sentään pahimpien aikojen välissä aloitettua kuntoremontin. Tarpeen onkin. Ja vaikka remontti saikin takapakkia heti alkumetreillä flunssakierteen jatkuessa, ei sitä kuopattu ole. Vielä täältä noustaan - ja yritetään opetella esim. syömään oikein. Muutama repsahdus on tullut, mutta onneksi ekopaaston avulla pääsin sentään pahimmasta sokerikoukusta irti ja suurin haaste onkin ollut opetella syömään tarpeeksi. Vielä en ole oppinut;)

Töissä huhtikuu oli mielenkiintoinen ja vaihteleva. Haastavakin. Ja sairastelujen takia myös kiireinen. Sillä kun kotona makaa useamman päivän, odottavat ne työt siellä Suomen Vanhimmassa Virastossa tekijäänsä. Haasteiden ja kiireen keskellä oli muutamia kohokohtiakin.

Esimerkiksi päivä, jolloin Oblik.fi -blogin Jutta kävi opastamassa arkkihiippakunnan instagram -tilin ylläpitäjille, miten syntyy hyvä instatili. Mielenkiintoinen päivä, johon sisältyi paljon innostavaa keskustelua ja monta hienoa oivallusta.

Jo huhtikuunhan päätti vapunaatto, jolloin aurinkokin jo suvaitsi meitä lämmittää. 

Jos kuukauden saa päättää Turun taidemuseonmäellä, auringon lämmössä oman lökäpöksyn pusuun ja skumppamaljaan, voiko sitä vanha eukkopaha enempää toivoa?

Tuota aurinkoa olemme saanee ihastella täällä Turun seudulla myös koko toukokuun alun. Säätieteilijät uhkaavat kylmyyden palailua, mutta ei anneta sen häiritä. Jos on kylmää ulkona, pidetään lämpö sydämissä ja mielissä!

Millainen oli sinun huhtikuusi?

Valoa ja iloa kaikille!

Lady of The Messiä voit seurata myös 

Facebookin, Bloglovinin, Instagramin, Twitterin, Tumblr`n ja Pinterestin kautta.

Pääsiäinen - hiljentymistä, lepoa ja läheiset koolla

On ensimmäisen pääsiäispäivän ilta ja vaikka oikeat bloggaajat ovatkin pääsiäispostauksiaan postitelleet jo useaan otteeseen ja meille inspiraatiota tarjoilleet yllin kyllin, saa tämä harrastelijabloggaaja postauksensa aikaiseksi vasta nyt.

Toki olen pääsiäistoivotukset lähettänyt bloginkin sosiaalisten tilien kautta mutta tämän pääsiäisen olen halunnut pyhittää hiljentymiselle, levolle ja läheisten seurasta nauttimiselle. Juuri niin kuin hitaan bloggaajan manifestissani julistankin: elämä on nyt ja tässä - ja silloin unohtuvat blogit ja valokuvaamisetkin.

Pääsiäistä sain viettää yhdessä läheisteni ja rakkaideni kanssa - pitkänä perjantaina saapuivat tyttäremme ja Micu-kissa, poikamme, äitini sekä veljeni viettämään juhlaa kanssamme. Pääsiäisen herkkupöydän katoimme jo eilen lauantaina, sillä silloin saimme vielä vieraiksemme anoppini, appeni ja kälyni. Kaikki rakkaat yhteisessä pöydässä vielä tänäkin pääsiäisenä. Ainoastaan miniäehdokas oli viettämässä pääsiäistä omassa lapsuuskodissaan mutta muuten oli pöytäseurue täydellinen. En olisi enempää voinut pyytää enkä saada. 

Lauantain herkkupöydän äärellä päättyi myös minun Ekopaastoni, joten aivan loppuun saakka eli 1. pääsiäispäivään saakka en selvinnyt. Sillä mikä juhla se olisi ollut, jos minä olisin pihtaillut? Ei mikään! Joten herkuttelin kyllä ihan hyvällä omallatunnolla. Ja sanonpahan vain että herkuttelin kunnolla;)

Tänään ovat vieraat jo suurimmaksi osaksi lähteneet kukin omiin touhuihinsa, mutta tytär ja Micu-kissa ovat vielä täällä ilahduttamassa meitä. Micu omalla tavallaan: pääsiäiskukat on nostettu kirjahyllyn päälle turvaan ja viherkasvit ovat pysytelleet tiukasti työhuoneessa. Ei haittaa - pääsiäisen keltainen loistaa tuolta kirjahyllyn päältäkin!

Pääsiäisen sanoma on tänä pääsiäisenä ollut tavallistakin lähempänä. Tapahtumat maailmalla ovat tuoneet meille uhkakuvia, joita vielä muutama vuosi sitten ei olisi uskonut olevan olemassakaan. Ja täällä kotoisassa Suomessakin käytävä keskustelu etenkin SoMessa on näyttänyt todeksi sen, että uhkia eivät tuo vain muualta tulevat ihmiset vaan niitä löytyy lähempääkin. Vihapuhe, pelottelu ja hyökkäykset esim. turvapaikanhakijoita kohtaan jakavat kansaamme. Maailman pahuus on jo täällä. Ihan meissä itsessämme.

Se toivo, jota pääsiäisen sanoma tuo, on tänä vuonna tarpeen ja tosi. Usko siihen, että elämässä on toivoa. Uusia alkuja. Ituja. Niin kuin luonnossa itää ja kasvaa uutta, niin voi ihmeitä tapahtua myös ihmisessäkin. Jopa tässä vanhassa, höppänässä ladyssa. Sillä sitä toivoa paremmasta ja uskoa huomiseen tarvitsemme me kaikki. 

Pahuus on olemassa vaan sille ei pidä antaa voittoa. Pelätä saa vaan pelolle ei saa antaa valtaa. Elämä voittaa - se voittaa kuolemankin.

Pitkäperjantain kärsimyksestä pääsiäisen iloon - kivi on vieritetty haudan suulta. Sitä toivoa olen tänään sydämessäni tunnustellut ja siitä toivosta piispa Kaarlo Kalliala pääsiäisyön saarnassaan totesi:

"Kivi on vieritetty pois ja meistä on tehty kiven vierittäjiä. Meistä on tehty kivenvierittäjiä, mutta me emme ole sellaisia kuin tarun Sisyfos, joka tuonelassa yhä uudestaan ja uudestaan ja uudestaan työntää kiveä mäen päälle, josta se joka kerta, aina ja jatkuvasti vyöryy alas. Sellaisia kivenvierittäjiä meistä on tehty, ettei kukaan lisäisi yhtäkään kiveä toisen elämän kuormaan, vaan että me huojentaisimme, keventäisimme ja vapauttaisimme taakoista. Sen vallan meille antaa hän, joka oli kiven takana, hän, joka oli kiven sisässä, hän joka on meidän ja koko maailman pelastuksen pääsiäinen. Suuria voivat kivet olla, hyvin suuria, mutta usko pääsiäisen Herraan siirtää vuoria."

Tänä pääsiäisenä olen ollut siunattu. Monella tapaa.

Millainen oli sinun pääsiäisesi?

Hyvää pääsiäistä kaikille!

Lady of The Messiä voit seurata myös 

Facebookin, Bloglovinin, Instagramin, Twitterin, Tumblr`n ja Pinterestin kautta.

Kiitos Pääsiäinen!

Tänä vuonna pääsiäistä vietettiin meidän perheessämme kovin erilailla kuin monina aiempina vuosina.

Pitkä perinne kolmen sukupolven yhteisestä juhlasta katkesi.

Meillähän on ollut juhlapyhinä tapana kokoontua tänne meille.

Tänne ovat tulleet sekä tyttäremme että poikamme, äitini ja veljeni, appivanhempani ja usein myös kälyni.

Tänä vuonna juhlaa vietettiin toisin.

Poikamme vietti pääsiäisen tyttöystävänsä kanssa Helsingissä koiranhoitajana

 ja minä ja isäntä käväisimme parin päivän matkalla äitini luona Hollolassa, jossa seuraamme liittyi myös veljeni.

Lähdimme pitkäperjantaina ja tulimme takaisin kotiin ensimmäisenä pääsiäispäivänä, 

jolloin tyttäremme tuli Miku-kisulinsa kanssa viettämään pääsiäistä kanssamme.

Tiesin toki, että perinteemme jossain vaiheessa katkeavat. 

Sillä sellainen on elämän laki, että nuoret menevät menojaan ja luovat omia perinteitään.

Ja me vanhemmat saamme iloita, että elämä kantaa heitä.

Ja saamme olla kiitollisia siitä, että perheyhteys sittenkin säilyy.

En viitsinyt hössöttää edes kodin somistamisen kanssa.

Tiesin, että Miku pistää kyllä huushollin hyrskynmyrskyn.

Niinkuin pistikin.

Nämäkin kuvat sain jotenkuten napattua, kun pikku hurrikaani pyöri ympärillä.

Kukat ja vähäiset koristeet oli pakko siirtää työhuoneeseeni piiloon

 - sen verran kovaa kyytiä ne saivat;)

Pääsiäispäivänä päättyi myös Ekopaastoni.

Ja voin tunnustaa, että todellakin päättyi - sellaiset sokeriöverit vetäisin,

 että ajatuksissani sen ähkyn jälkeen on jatkaa ainakin osittain sokerittomalla linjalla.

Siitä, miten Ekopaastoni onnistui, kerron jossain toisessa postauksessa.

Sillä kyllähän senkin kanssa taistoa oli jos jonkinlaista!

Tämän vuoden pääsiäinen jää mieleen myös toisenlaisista syistä.

Hiljainen viikko, piinaviikko oli todellakin nimensä mukainen.

Kärsimysviikko.

Suru ja murhe tulivat lähelle.

Pitkäperjantain kärsimys oli todellinen.

Ja murhetta riitti vielä pääsiäisyöhönkin saakka kirkonpolttoineen

 ja muine maailman uutisineen.

Siltikin saimme juhlia valon voittoa.

Kivi oli vieritetty, hauta tyhjä.

Kristitylle pääsiäinen on ilon ja elämän juhla.

Meille kaikille, olkaamme sitten mitä tahansa, se on valon ja kevään alkamisen juhla.

Ja elämän, valon ja hyvyyden voittoa on tänä vuonna ollut syytä iloita

 ja juhlia enemmän kuin aikoihin.

Kiitos pääsiäinen!

Kun pääsiäispäivänä ajelimme isännän kanssa Hollolasta Kaarinaan, 

valaisi täydeltä taivaalta paistava aurinko maailman kauniiksi ja hyväksi.

Sitä hyvän ja valon voittoa saamme juhlia vielä tämänkin viikon, sillä kristillisen perinteen mukaisesti

tämä pääsiäisen jälkeinen viikkohan on pääsiäisviikko, riemuviikko.

Minä ainakin aion nauttia täysillä tästä valosta ja keväästä.

Katselen pihamme kotikoivua ja odotan lehtisilmujen puhkeamista.

Ja etupihalla lumikellot kukkivat ja uusi elämä puskee maasta.

Sillä elämä voittaa. Aina.

Hyvää pääsiäisviikkoa sinulle!

Lady of The Messiä voit seurata myös 

Facebookin, Bloglovinin, Instagramin, Twitterin, Tumblr`n ja Pinterestin kautta.

Pääsiäinen tuo kevään

Joillekin meistä pääsiäispyhät ovat vain ne kaivatut vapaapäivät arjen keskelle.

Toisille ne ovat hyvä tilaisuus järjestää juhla, kutsua vieraita tai kyläillä itse.

Lapsiperheen pääsiäistä vietetään suklaamunien metsästyksen, tipusten, jänöjen

 ja Kyöpelinvuoren noitien keskellä.

Kodit on somistettu juhlakuntoon. Ruokalistoja on suunniteltu hartaasti ja herkut hankittu ajoissa.

Kukin viettää pääsiäistään juuri niin kuin itselle tai perheelle sopii.

Ja niin kuuluukin.

Meidän kodissamme ovat pääsiäisen koristelut vuosi vuodelta vähentyneet.

Kun perheessä ei enää pieniä lapsia ole, pysyvät tiput ja jänöt kaapin kätköissä.

Esille on nostettu vain tärkeimmät. 

Kuten lasten aikoinaan maalaamat pääsiäismunat.

Pääsiäisenä keskitytään vain oleelliseen.

Lapset tulivat kotiin. 

Ja äitini ja veljeni vieraiksemme.

Yhteinen ateria, yhteiset hetket.

Ja tottakai ne suklaamunatkin.

Joita ei enää tarvitse piilotella ja metsästää karttojen kanssa.

Meille suomalaisille on suotu se rikkaus, että pääsiäinen osuu vuodenaikaan, 

jolloin talvi vaihtuu kevääksi.

Kuollut herää eloon.

Ja siinä on se oleellisin minun pääsiäisestäni.

Hiljaisen viikon jälkeen murheellinen pitkäperjantai.

Lankalauantain hiljaisuus ja odotus.

Ja vihdoin pääsiäispäivän tyhjä hauta.

Elämä voittaa kuoleman.

Ja valo voittaa pimeyden.

Kevät on silloin täällä.

Hyvää pääsiäistä kaikille!

Lady of The Messiä voit seurata

Facebookin, Blogilistan, Bloglovinin, Instagramin ja Twitterin kautta

Rauhallista pääsiäistä!

Hiljainen viikko alkaa olla lopuillaan, on lankalauantai.

Välipäivä. Mutta meille juhlapäivä.

Eilen tuli poika pääsiäisenviettoon, samoin äitini ja veljeni. Tytär olikin jo kotona.

Ja tänään tulevat päivälliselle appivanhemmat ja kälyni.

Koti on siivottu - no ainakin päällisin puolin.

Koristettu yksinkertaisesti - nyt kun ei ole enää pieniä lapsia, ei tarvita tilpehöörejä

 - Viirulle löytyi vielä kaappien kätköstä tipu jahdattavaksi.

Kaikki rakkaat koolla.

Nyt on hyvä olla.

Pääsiäisen aikaan sopivat seuraavat sanat:

Pieni laulu ihmisestä

Ihminen tarvitsee ihmistä
ollakseen ihminen ihmiselle,
ollakseen itse ihminen.
Lämpimin peitto on toisen iho,
toisen ilo on parasta ruokaa.
Emme ole tähtiä, taivaan lintuja,
olemme ihmisiä, osa pitkää haavaa.
Ihminen tarvitsee ihmistä.
Ihminen ilman ihmistä,
on vähemmän ihminen ihmisille,
vähemmän kuin ihminen voi olla.
Ihminen tarvitsee ihmistä.

- Tommy Tabermann -

Oikein hyvää ja rauhallista pääsiäistä kaikille!

Pääsiäisen rauhaa ja kiitokset

Nuori herra on jo pyytänyt monta kertaa lähettämään teille kaikille, jotka äänestitte Sheepiä, monta sylillistä kiitoksia 

- pusujakin se laittaisi, jos uskaltaisi. 

Sheep nimittäin meni ja voitti koko kisan. Ja vieläpä aika ylivoimaisesti. 

Tulokset voi käydä halutessaan lukaisemassa tästä. 

Ja ylpeä äiti kiittää myös - jokainen ääni oli tärkeä. 

Tänään on pitkäperjantai ja viikko on ollut piinaviikko - ihan nimensä mukaisesti. 

Vaikka valo on jo antanut enteitä keväästä, ovat pakkasaamut olleet kyllä pakkopullaa. 

Alkaa riittää untuvatakin ja toppatakkien kausi. 

Ensi viikolla siirrytään kevyempiin, vaikka mittarit paukkuisi missä lukemissa tahansa!

Piinaa on myös riittänyt tälle pitkälle perjantaillekin - tämä lady kun jätti loppusiivoukset tähän aamuun. Ei vain ole jaksanut painaa töiden päälle yhtään enempää. Päätin, että nukun kunnon yöunet ja aloitan aamulla virkeänä. No, siitä virkeydestä en niin tiedä, mutta pirun kiukkuisena annoin kyytiä pahimmille pölypalloille ja sotkuille. Nuoret jatkoivat uniaan ja Isäntä oli katsomassa appivanhempia - siellä kun hieman sairastellaan tällä hetkellä. Nytkin jännätään, mitä lääkärit sanovat.

Nyt iltapäivällä meille on tulossa vieraita, äitini ja veljeni tulevat pääsiäisenviettoon meille. Appivanhemmatkin tulevat huomenna, jos vain pystyvät.  Aiomme viettää rauhallisen pääsiäisen, syödä hyvin, pelailla kortti- ja lautapelejä, käväistä ehkä kirkossa ja olla vaan möllöttää!

Pääsiäiskoristeita on minimaalisesti ja ruuat ovat aikalailla normiherkkuja - Sheepiä emme syö;) 

Ja sulkaata tulee varmaan vedettyä niin, että ensi viikolla kaduttaa. 

Ja kiitos vielä uusille lukijoille - olette ihan hurjan tervetulleita. Ja joka kerta yhtä suuri hämmästyksen aihe.

Suloista pääsiäistä kaikille!