Turun Kirjamessut ja Turun Ruoka- ja viinimessut 5.-7.10.2018 - satoja kertojia, tuhansia tarinoita ja herkullista ruoka ja juotavaa! Postauksessa myös messulippujen arvonta.

*Blogiyhteistyö Turun Messukeskuksen kanssa

Yksi Turun syksyn mielenkiintoisimmista tapahtumista, Turun Kirjamessut järjestetään 5.-7.10.18 Turun  Messukeskuksessa. Tämä Suomen vanhin, 27. kertaa järjestettävä, kirjallisuuden messutapahtuma kerää messuille n. 650 esiintyjää, n. 400 ohjelmanumeroa ja satoja näytteilleasettajia.

kuva: Turun Messukeskus

Satoja kertojia, tuhansia tarinoita - mielenkiintoisia keskusteluja, kurkistuksia tarinoiden taakse ja tottakai itse kirjailijavieraat - tulossa on jälleen kerran mielenkiintoiset messut.

Mielenkiintoa ei ainakaan vähennä se, että tämän vuoden messujen teemamaa on  Viro, joka tänä vuonna juhlii tasavallan 100-vuotisjuhlaa. Viro on historiansa aikana kokenut niin sortoa kuin miehitystäkin ja kaikkein raskaimpinakin aikoina on kirjallisuus maassa kukoistanut. Niin kukoistaa tänäkin päivänä ja Turkuun onkin tulossa lukuisia virolaisia nykykirjailijoita, esim. Kai Aareleidin, Jaak Jõerüütin, Paavo Matsinin, Valdur Mikitan ja Andrei Ivanov.  Viro-instituutin toiminnanjohtajan Sanna Immasen mukaan "lähihistoria näkyy vahvasti Viron kirjallisuudessa, työstetään auki niitä kohtia, joissa ennen on ollut hiljaisuus, vaikeneminen."  Minulle virolaiset kirjailijat ovat pääosin vieraita, joten mielenkiinnolla odotan näitä kohtaamisia.

Messujen ohjelma on sen verran monipuolinen, että varmasti kaikki löytävät sieltä ne omat suosikkinsa. Niin minäkin - tosin vaivana on valinnanvaikeus, sillä muutamat ohjelmanumerot ovat pahasti päällekkäin. Jonkinlaisen aikataulun aion itselleni tehdä vaikka tiedänkin aiempien messujen perusteella, että kaikkeen en ehdi - ja välillä vaan jokin mielenkiintoinen tapahtuma vetää puoleensa niin, että aikataulut menevät sujuvasti sekaisin;)

kuva: Turun Messukeskus

Vielä kun samaan aikaan messukeskuksessa on Turun Ruoka- ja Viinimessut, tulee  entistäkin haasteellisempaa. Herkulliset tuoksut tulevat taatusti viemään askeleet makujen maailmaan. Ja kun päivän kokkeina Atria-lavalla nähdään perjantaina Rene Uusmees, lauantaina Vappu Pimiä sekä sunnuntaina Jyrki Sukula ja lavan isäntinä toimivat Antti Vahtera sekä Aki Wahlman, löytyy mielenkiintoista kuunneltaa myös näillä messuilla.

Turun Kirjamessut: monta ääntä, monta kohtaamista

Viime viikonlopun Turun Kirjamessut ja samaan aikaan järjestetyt Turun Ruoka- ja Viinimessut saivat jälleen kerran ihmiset liikkeelle - Turun Messukeskuksessa vieraili yli 21500 kävijää. Ohjelmaa oli jos jonkinlaista ja varmasti jokaiselle kävijälle löytyivät ne omat kiinnostuksen kohteensa.

Messujen pääteema Suomi100 -juhlavuoden kunniaksi oli Yksi maa - monta ääntä. Teema toteutui messuilla äänien kautta ja siellä avautuikin koko suomalaisen kirjallisuuden moniäänisyys ja monimuotoisuus.

Saimme kuulla messuilla esim. sitkeitä ääniä, mahdollisia ääniä, järjen ääniä, sukupolvien ääniä, korkeampia ääniä ja lasten ääniä.

Kävin itse messuilla lauantaina ja koska aika oli rajallinen, oli pakko tiivistää ja miettiä etukäteen, mitä ja keitä haluaisin nähdä ja kuunnella. No - ihan alkuperäisten suunnitelmien mukaanhan se käyntini messuilla ei sitten sujunut vaan mutkia matkaan tuli jo heti ensi metreillä. Lähtö kotoa viivästyi ja missasin edellisessä postauksessanikin hehkuttamani tilaisuuden kuulla Hanna-Reetta Schreckin matkasta taiteilija Ellen Thesleffin kanssa ja hänen kirjastaan Minä maalaan kuin jumala. Harmitti, sillä kuvataiteen ystävänä olin tätä odottanut.

Onneksi sain harmitukseeni laastaria, sillä ehdin sentään kuuntelemaan, kuinka Kati Tervo kertoi, miten liittyivät yhteen Taimi, Ellen Thesleff ja hän itse. Uuteen kirjaansa Iltalaulaja Kati on saanut  innokkeen tädistään, joka aikoinaan oli käynyt piirustuskoulua mutta opiskeli kuitenkin kotiväen painostamana agronomiksi ennen sairastumistaan skitsofreniaan. Taiteilija kun ei mikään oikea ammatti maalaistalon tyttärelle ollut. Kuitenkin täti kävi vuosittain Ateneumissa katsomassa Ellen Thesleffin töitä. Siitä, miltä tuntuu luopua taiteilijahaaveista, on Katilla itselläänkin kokemusta, sillä myös hän olisi taiteilijaksi halunnut. Hän sai käydä vapaata taidekoulua vuoden ja sitten tulikin jo isältä komento siirtyä oikeisiin töihin.

Mielenkiintoista kuultavaa niin Ellen Thesleffin taiteen ystävälle kuin myös kuvataiteilijatyttären äidille. Muistelin, miten itse kannustin tytärtäni, kun hän oli päässyt sekä Turun taideakatemian että it-insinöörikoulutuksen pääsykokeisiin ja pähkäili sitä, kumpaan osallistuisi, sillä pääsykokeet alkoivat samana päivänä. Hänen kysyessään neuvoa vastasin, että en voi neuvoa sinua muuta kuin miettimään sitä, mistä hän on aina unelmoinut ja jos hän ei nyt tartu tilaisuuteen, tuleeko toista koskaan. Tytär päätti mennä Taideakatemian pääsykokeisiin, pääsi sisälle ja valmistuikin aikanaan. Sivusta seuraan nyt, miten taiteilijan leipä edelleenkin on epävarmaa - mutta miten upeaa on saada tehdä sitä, mitä rakastaa ja osaa. Ja samalla mietin joskus, miksen itse aikoinaan uskaltanut edes pyrkiä taideoppiin pelätessäni olevani liian lahjaton. No - muutaman vuoden päästä, kun jään eläkkeelle, minulla on mahdollisuus opiskella vielä vaikka mitä!

Seuraavaksi suuntasin kuuntelemaan Lenita Airistoa, jolta on tänä vuonna ilmestynyt Suomi100 -juhlavuoden kunniaksi kirja Elämäni ja isänmaani. Messukeskuksen suuri auditorio pullisteli ihmisistä ja tämä upea, karismaattinen ja rohkea nainen hurmasi meidät kyllä täysin. Ja Lenitallahan riitti sanottavaa - riitti niin paljon, ettei hän malttanut edes istua;)

Lenita kertoi valloittavaan tapaansa meille lapsuudestaan, missi- ja opiskeluajoistaan sekä urastaan. Hän totesi, että hän on elänyt sen aikakauden, kun Suomea sotien jälkeen alettiin jälleenrakentaa - ja millaista kiitollisuudenvelkaa sen ajan ihmiset kantoivat heille, jotka maamme vapauden meille olivat taistelleet. Tämä kiitollisuus ohjasi aikoinaan myös Lenitan omia valintoja, kun hän maailmaa kiertäessään olisi voinut valita uran esim. USA:ssa, mutta hän koki, että hänen tuli palata Suomeen ja maksaa velkaa. Missä maailma menetti, siinä Suomi voitti, sillä aikamoisen uran tämä sinnikäs nainen on luonutkin: hän on toiminut niin yrittäjänä, mallina, tv-journalistina, tietokirjailijana ja mediavaikuttajana.

Ja siinä sivussa elänyt rohkeasti kumartelematta kenellekään ja pelkäämättä ketään. Sitä samaa rohkeutta hän peräänkuuluttaa edelleenkin. Eikä ymmärrä alkuunkaan heitä, jotka vain valittavat olojen kurjuutta tekemättä mitään parantaakseen niitä. Lenita lainaa mielellään jalkaväenkenraali Adolf Ehnroothin sanoja: "Suomi on hyvä maa" - ja hän tekee sen niin vakuuttavasti, että hölmömpikin uskoo!

Lenitaan törmäsin messuilla vielä uudelleenkin, sillä istuessani Tuula´s life -blogin Tuulan kanssa messukeskuksen pressihuoneessa kahveilla, pelmahti Lenitakin sinne, noukki banaanin pöydältä ja istahti seuraamme. Ja juttuahan piisasi - saimme kuulla vielä hänen opiskeluajoistaan, matkoistaan ja urastaan vaikka mitä. Aivan hurmaava nainen!

Tuula kertoi Lenitalle, miten tuo uusin kirja oli innoittanut häntä hänen suunnitellessaan taannoista Berliinin matkaansa - hän kulki matkalla jopa Lenitan askelissa;) Tuon matkan suunnitelmat löytyvät Tuulan postauksesta Berliini kutsuu.

Tuulan kanssa olimme myös kuuntelemassa, kuinka Raakel Lignell ja Tommi Kovanen kertoivat, miltä tuntuu, kun keho ei kestä ja kuinka yksi taklaus voi muuttaa elämän.

Tommin taistelusta kertoo kirja Kuolemanlaakso, jonka on kirjoittanut Jenny Rostain. Tämä Rauman Lukon entinen jääkiekkoilija on kulkenut vaikean tien tultuaan aikoinaan taklatuksi ja saatuaan aivovamman, joka tuhosi uran, hajotti perheen ja vei hänet pohjalle. Mutta sieltä noustiin. Suuri Sitkeä-ääni!

Raakel Lignellin useimmat meistä tuntevat lahjakkaana muusikkona, viiden lapsen äitinä ja bloggaajana ja kirjailijana, jonka elämäntapamuutoksesta, laihdutuksesta ja kuntoiluinnostuksesta olemme saaneet aiemmin lukea esim. Raxun remppa -kirjasta. Ja tottakai muistamme hänet myös Tanssii tähtien kanssa -ohjelman upeana voittajana, jonka kehitystä tanssitaituriksi seurasimme muutama vuosi sitten huokaillen.

Mutta harva meistä tiesi, millaista tuskien taivalta nuo tanssiaskeleet olivat. Raxun kroppa ei kestänytkään sitä kaikkea rääkkiä, mihin se on oli alistettu. Synnynnäinen lonkkavika molemmissa lonkissa muistutti olemassaolostaan. Välillä hän oli kisan aikana sellaisessa kunnossa, ettei pystynyt kunnolla edes kävelemään, mutta tanssi sittenkin. Kun Raakelilta kysyttiin, miten hän ylipäätään pystyi tanssimaan, hän vastasi, että innostus ja tanssin elämys olivat kuin voide, joka voiteli nivelet ja säryt unohtuivat tanssin ajaksi. Itsekin jokapäiväisten särkyjen kanssa taistellessa tunnistan tuon elämyksen voiman: minulle esim. konsertit saavat aikaan sen, että kivut ja säryt unohtuvat tyystin.

Raakelin toinen lonkka sai aikanaan tekonivelensä mutta toipumista hidasti esim. kilpirauhasen vajaatoiminta. Ja liike ei ollutkaan enää lääke. Kivut ja säryt vaivasivat. Ja tulehduskipulääkkeitä kului. Lopulta löytyi fysioterapeutti Anne Puranen, jonka avulla Raakel on päässyt irti kipulääkkeistä ja liikuntakin onnistuu taas. Tästä tiestä kertoo Raakelin ja Annen yhdessä tekemä kirja Raxun mukana.

Minun lukulistalleni jäi näiltä messuilta monen monta kirjaa. Moniäänisiä. Ja erityisesti Sitkeä-äänisiä!

Minulla oli messuilla aikaa vain vajaa päivä ja valintoja ohjelmien välillä oli tehtävä vähän liiankin rankalla kädellä. Paljon jäi näkemättä ja kuulematta. Onneksi messut tulevat ensi vuonnakin!

Sen verran sentään ennätin, että pikaisesti poikkesin myös Ruoka- ja Viinimessuilla. Tuoksut houkuttelivat enkä edes yrittänyt vastustaa niitä. Tarjolla oli vaikka mitä ja erityisesti luomu- ja lähituotteet olivat hyvin edustettuina.

Monta houkutusta ja osastoa onnistuin välttämään. Mutta en tätä:

Koskenpään Herkun hauskoilla etiketeillä varustettuja suklaalevyjä ei vaan voinut vastustaa! Sitä, miten monta levyä kotiin kannoin, en kerro. Enkä sitäkään, montako niitä on vielä jäljellä;)

Hienot kirjamessut jälleen kerran! Niin kuin vain messut, joilla on sydän, voivat olla! Kiitos, Turun Messukeskus!

Ensi vuonna uudelleen!

Ja kiitos, Tuula, seurasta - oli kiva tavata!

Kävitkö sinä näillä messuilla?
Mikä oli kiinnostavinta - ja sorruitko ostoksiin?

Hyvää syksyä kaikille - ehkä kirja sylissä, suklaalevy lähellä?

Lady of The Messiä voit seurata myös 

Facebookin, Bloglovinin, Instagramin, Twitterin, Tumblr`n ja Pinterestin kautta.

Turun Kirjamessujen pääteema on tänä vuonna Suomi: Yksi maa - monta ääntä. Messulippuarvonta!

Turun Kirjamessut, yksi lempimessuistani, järjestetään 6. - 8.10.17 Turun Messukeskuksessa ja  sinne vievät minunkin askeleeni. Tottahan messuille, joilla on sydän, on päästävä;)

Turun Kirjamessut juhlii tänä vuonna  Suomen 100-vuotista historiaa pääteemanaan Yksi maa - monta ääntä. Teemaa toteutetaan messuilla äänien kautta - messuilla avautuukin koko suomalaisen kirjallisuuden moniäänisyys ja monimuotoisuus. Ohjelmakokonaisuus on osa Suomi100 -juhlavuoden ohjelmaa.

Voimme kuulla messuilla esim. sitkeitä ääniä, mahdollisia ääniä, järjen ääniä, sukupolvien ääniä, korkeampia ääniä ja lasten ääniä. Aikamoinen kavalkaadi - sen, mitä nuo kuvaukset sisällään pitävät, löydät messujen teemasivulta.

Tuo hastag #MontaÄäntä sai muuten aikaan Twitterissä aikamoista pöhinää: ihmiset intoutuivat twiittailemaan 140 merkillä klassikkokirjojen sisältöjä. Minulta kului monta iltaa niitä lukiessa ja yrittäessä arvailla, mistä kirjasta kulloinkin oli kysymys. Mainio avaus messuille!

kuva: Turun Messukeskus

Ja jos on MontaÄäntä on tietenkin niitä tuottamassa Satoja kertojia ja Tuhansia tarinoita. Mukana menossa on yli 760 esiintyjää, lähes 500 ohjelmanumeroa ja lukuisa joukko näytteilleasettajia. Ohjelmaan kannattaakin tutustua etukäteen ja vaikka suunnitella sivuilla olevan kirjanmerkkityökalun avulla itselleen oma ohjelma. 

Niin paljon on tarjolla mielenkiintoista kuultavaa ja nähtävää, että väkisinkin joutuu valitsemaan eri ohjelmanumeroiden välillä. Itse esimerkiksi en ole vielä saanut päätettyä, osallistunko lauantaina Virpi Hämeen-Anttilan vetämään Runoretriittiin vai menenkö kuuntelemaan ja katsomaan, kun Hanna-Reetta Schreck esittelee Ellen Theslefin maalauksia ja kertoo tutkimusmatkastaan Ellenin kanssa. Voi sentään, kun ei voi olla kahdessa paikassa yhtaikaa!

Vaikeaa on - ja vielä vaikeammaksi menee, sillä samaan aikaan Messukeskuksessa ovat myös Turun Ruoka- ja Viinimessut. Tiedän kokemuksesta, että vaikka kuinka päättäisin etukäteen, että tänä vuonna keskityn vain kirjailijoihin ja kirjoihin, niin ruokaosaston tuoksut ovat joka kerran tehneet tepposensa ja herkut vetäneet puoleensa;)

Olen itse menosssa messuille bloggaajapassilla ja *blogiyhteistyön merkeissä sain myös arvottavaksi lukijoilleni lippusetin, joka sisältää 2 kappaletta messulippuja, joilla pääsee sekä Kirjamessuille että Ruoka- ja Viinimessuille.

Arvontaan voit osallistua kommentoimalla tätä postausta ja arvonta on avoin kaikille - sinun ei tarvitse olla kirjautunut lukijani voittaaksesi lippusetin.

Kommentissa tulee olla nimi tai nimimerkki sekä toimiva sähköpostiosoite mukana, jotta pystyn ilmoittamaan voittajalle voitosta.

Arvonta päättyy sunnuntaina 1.10. klo 20, jonka jälkeen ilmoitan voitosta sähköpostise onnettaren suosikille.

Toivottavasti näemme Kirjamessuilla!

EDIT! Arvonta on päättynyt ja onnetar suosi tällä kertaa nimimerkkiä Lumina, jolle olen lähettänyt tiedon voitosta myös sähköpostitse. Onneksi olkoon, Lumina - ja kiitos kaikille arvontaan osallistuneille!

*Liput arvontaan on saatu blogiyhteistyön merkeissä Turun Messukeskukselta.

Onnea arvontaan kaikille!

Lady of The Messiä voit seurata myös 

Facebookin, Bloglovinin, Instagramin, Twitterin, Tumblr`n ja Pinterestin kautta.

Linnateatterissa voi nauttia herkuista ja komediasta myös kesällä

*Blogiyhteistyö Linnateatterin kanssa

Kun sain kutsun Turussa  sijaitsevan Linnateatterin bloggaajailtaan toissa viikolle, en kauaa aikaillut vastatessani siihen "kyllä" vaikka tiesin, että viikosta oli tulossa kiireinen. Ja niin kuin edellisessä postauksessani kerroinkin, kiirettä todellakin piisasi. Mutta tiesin myös, että Linnateatteri jos mikä, pystyisi kiireen katkaisemaan ja irrottamaan ajatukset työstä ja arjesta.

Linnateatteri on turkulainen vuodesta 2003 lähtien toiminnassa ollut ammattilaisteatteri Turun Linnankadulla. Katsojaluvuiltaan se on Suomen neljänneksi suurin teatteri. Näytöksiä on sekä Linnateatterin 3. että 4. kerroksessa sekä silloin tällöin Humalistonkadulla sijaitsevassa Dominoteatterissa. Teatterin 3. kerroksessa toimii myös ravintola, jonka herkkuja voi nauttia sekä ennen näytöksiä että niiden aikana väliajalla.

Iltaan meidät toivotti tervetulleeksi teatterinjohtaja Kalle Lamberg.  Hän kertoi Linnateatterin toiminnasta ja ohjelmistosta, joka painottuu lähinnä komedioihin ja vierailijanäytöksiin sekä konsertteihin. Teatterin ohjelmistoon kuuluu myös koko perheen ja lasten näytelmiä.  Meilläkin oli mahdollisuus herkuttelujen jälkeen nauttia yhdestä vierailunäytöksestä, nimittäin Jukka K:n ja Divet:n dragshowsta.

Saimme myös kuulla Linnateatterin kesästä, johon kuuluu mm. teatterin omaa tuotantoa oleva Haluatko mökkiläiseksi -komedia. Näytelmän on käsikirjoittanut Roope Lipasti - ja minulle jo tämä riittää sellaiseksi meriitiksi, että muuta ei olisi tarvittu. Olen aikamoinen Roope Lipasti -fani; tilasin aikoinaan erästä lehteäkin vain sen tähden, että siinä oli Roopen blogi;) Nythän tuo blogi löytyy verkostakin, joten lehteä ostan enää vain ajoittain.

Tästä kesäteatteriesityksestä saimme kuulla enemmänkin, sillä paikalla olivat myös sen ohjaaja Kari Pekka Toivonen sekä näyttelijät Valtteri Roiha ja Arttu Kapulainen. Kolmas näyttelijä Minna Kivelä ei valitettavasti ollut päässyt paikalle, mutta kyllä nämä veijaritkin jo meidät saivat vakuuttuneiksi siitä, että aikamoista ilottelua oli luvassa. 

Haluatko mökkiläiseksi -komedian idea on vapaasti lainattu TV-ohjelmasta "Haluatko miljonääriksi" - palkintona tosin ei ole rahaa vaan mökki. Eli näytelmässä kisaillaan mökin herruudesta - ja ansoina ovat kaikki mahdolliset mökkiläisen ilot ja kauhistukset aina ihanista naapureista kesävieraisiin. Ja tietenkin mökillä riittää rempattavaa ja töitä jos jonkinlaisia. Kaikki se, mikä suomalaiseen mökkikulttuuriin kuuluu - ja varmasti vielä paljon päälle.

Kolme näyttelijää - ja rooleja pilvin pimein. Kerrankin saa Valtteri Roiha keskittyä vain yhteen rooliin - yleensä kun kuulemma hän joutuu rehkimään, mutta tällä kertaa saavat Arttu Kapulainen ja Minna Kivelä revetä yhdeksi jos toiseksikin. 

kuva: Linnateatteri

Näytelmää esitetään kesäteatterissa eli Linnateatterin pihalla tulee olemaan sekä katettu katsomo että lava. Eipä tarvitse kastua kesäsateen yllättäessä katsojien eikä näyttälijöiden. 

Haluatko mökkiläiseksi -näytelmän ensi-ilta on 15.6. ja sen verran kutkuttavalta juoni tuntuu, että ainakin minä aion sen käydä katsastamassa.

Katettujen katsomoiden ja lavan lisäksi tarjolla on myös ruokaa, sillä Teatteriravintola siirtyy kesäteatterinäytösten ajaksi myös pihalle. Kesämenu on normaalia menua rennompi: vartaita, hodareita, keittoa ja makeannälkään köyhiä ritareita tai mansikoita ja shampanjavaahtoa. Ja vaikka onkin rennompaa, ei taatusti häviä oikealle ravintolaruualle.

Teatteriravintolan toimintaa meille vielä ennen illan esitystä esittelivät keittiömestarit Martin ja Esme, jotka olivat kattaneet meille myös pöydällisen täynnä sormisyötävää.

Ja voi millaista syötävää - noita herkkuja kun söi jo pelkillä silmilläänkin! Ja mautkin veivät mennessään. Niin mennessään, että esim. jälkiruokana ollutta juustokakun palaa en edes ehtinyt kuvaamaan, kun se jo oli kadonnut suuhuni;) Kun kutsussa luki, että saisimme maistella sormisyötäviä, en ollut varautunut tällaiseen kattaukseen, joka oli kyllä kampa- ja sinisimpukoineen aivan gourmettasoa. Silmät kiittivät, makunystyrät kiittivät - ja ruokaa oli sen verran paljon, että vatsakin kiitti;)

Teatteriravintola sijaitsee Linnateatterin yhteydessä 3. kerroksessa - samassa, missä on myös teatterilava. Ravintolan ruualla ja palvelulla on jo aikamoinen maine - ruoka kannattaakin tilata ajoissa etukäteen. Ravintolaa on mahdollisuus myös vuokrata erilaisiin tilaisuuksiin kuten vaikkapa synttärijuhliin tai työpaikan virkistysiltoihin. 

Ruokailun jälkeen siirryimme meille varatuille paikoille katsomaan illan esitystä, Jukka K. ja Divet -dragshowta. 

Miss Divetin (Marko Vainio) olen nähnyt kerran aikaisemmin mutta Jukka K. (Jukka Kuronen) oli vieraampi. Yhdessä nämä herrat - tai pitäisikö sanoa deagqueenit tarjosivat meille sellaisen shown, että enpä aiemmin ole livenä nähnyt ja kuullut yhden illan aikana niin montaa kotimaista ja ulkomaista huippulaulajaa kuin tuolla Linnateatterin lavalla oli. 

Saimme kuulla suomalaisia ja hieman ulkolaisiakin euroviisuedustajia ja lavalla kävivät myös monet ulkomaiset tähdet sekä tämän päivän suomalaiset huippuartistit. Näimme esim. Monica ja Ami Aspelundin, Katri-Helenan, Fredin ja Pave Maijasen ja vielä upean Conchita Wurstinkin laulamassa Rise Like A Phoenixiä. Kavalkaadiin liittyivät maailmantähdet Tina Turner, Bioncee, Celine Dion, Madonna ja moni muu. 

Ja kun Turun oma Michael Monroe hyppelehti lavalle, ajattelin jo, että aikookohan hän spagaatinkin vielä vetäistä. No - ihan emme spagaattia nähneet, mutta jos olisi vähän yllyttänyt, olisi sekin varmaan sieltä irronnut. Kyllä - peto oli irti Antti Tuiskulla ja suihkussa kävimme yhdessä Pete Parkkosen kanssa. Upeaa menoa!

kuva: Alex Aalto

Ei voi kuin ihmetellä näiden herrojen taituruutta. Aivan kansainvälistä tasoa ja he kelpaisivat kyllä mille estradille tahansa. Kaikki ne maneerit, ilmeet, eleet ja tyylit ovat vaatineet hurjan määrän harjoittelua - ja valtavasti lahjakkuutta. Jos Ami ja Monica Aspelundkin näyttivät melkeinpä enemmän itseltään kuin mitä kuvissa näyttävät, on se jo aikamoinen saavutus;) 

Nämä dragqueenit vetivät kyllä sellaisen shown, että enpä muista, koska olisin viimeksi niin paljon nauranut. Silmistä vain valui vesi ja vatsalihakset saivat kyytiä. Nauru on kyllä parasta vatsalihasjumppaa - ja parasta mielialalääkettä, sillä todellakin unohtuivat työt ja arjen murheet. Vielä kotonakin kelluin hyvän olon tunteessa.

Sen päätin, että jos nämä herrat lähiseuduille esiintymään tulevat, menen taatusti katsomaan. Ja saatanpa mennä vähän kauemmaskin!

Kiitos Linnateatterille aivan huikeasta illasta - kesällä nähdään ainakin Haluatko miljönääriksi -näytelmän katsomossa!

Onko Linnateatteri sinulle tuttu?

Jos on, niin mitä olit katsomassa?

Aurinkoista viikonloppua kaikille!

Lady of The Messiä voit seurata myös 

Facebookin, Bloglovinin, Instagramin, Twitterin, Tumblr`n ja Pinterestin kautta.

Minuuttitaidetreffejä, väriterapiaa ja historian havinaa bloggaajien museopäivässä Aboa Vetus & Ars Novassa

Kun Turussa Aurajokirannassa sijaitsevaan historian ja nykytaiteen museoon, 

Aboa Vetus & Ars Novaan, astelee sisään, kiinnittyy huomio heti sisääntuloaulassa

 sijaitsevaan Niki De Saint Phallen Kohtuullisuus -veistokseen.  

Tätä museon aulassa jo vuodesta 1995 seissyttä rehevää ja värikästä akkaa museon oma 

henkilökunta kutsuu nimellä Niki ja sillä nimellä taidan itsekin sitä jatkossa kutsua,

 sillä kyllä tästä veistoksesta on vaikea kohtuullisuutta löytää;)

Niki De Saint Phalle (1930-2002): Kohtuullisuus (1985) 

Itse sain tervehtiä jälleen Nikiä viime lauantaina, kun olin mukana museon järjestämässä 

bloggaajien museopäivässä. 

Päivä aloitettiin brunssilla, jonka tarjosi museon uusi ravintola-kahvila M Kitchen & Café.

Tästä brunssista olin kuullut kehuja ystäviltäni ja sanonpa vain, että eivät olleet kehut turhia.

Brunssibuféssa olisi ollut tarjolla vaikka mitä herkkuja ja hieman niitä katsellessa manasin hiljaa

mielessäni meneillään olevaa ekopaastoani ja taisipa mielessä käydä sekin ajatus, 

että mitäs jos teenkin sortumusmaximuksen ja unohdan hetkeksi koko paaston.

Vaan eipä tarvinnut sortua, sillä onneksi myös paastoajalle löytyi syötävää yllin kyllin.

Tuo ylläolevassa kuvassa oleva alarivin keskimmäinen lautanen tyhjeni aika sukkelaan.

Toinen sortumuksen paikka olikin sitten jälkiruokapöytä, josta löytyi mm. kahvila-ravintolan 

kanssa samaan yritykseen kuuluvan MBakeryn herkullistakin herkullisemman näköisiä kakkuja.

Eikä vain näköisiä, sillä sen verran on tullut tämän vuonna 2015 Suomen paras leipomo -kilpailun voittajan kakkuja maisteltua. Onneksi tarjolla oli myös kattava määrä hedelmiä,  joten vältin tällä kertaa sortumuksen. Eikä jäänyt kaivelemaan kuin vähän kun katselin muiden bloggaajien herkkulautasia;)

Brunssin aikana museon yhteistyöpäällikkö Jenny Oja kertoi meille museon historiasta

 ja vaiheista ja siitä, mitä kaikkea  museo sisällään pitää.

 Nimensä mukaisestihan museossa on oikeastaan  kaksi eri museota:

 Aboa Vetus on historiallinen museo, joka sijaitsee itse rakennuksen  alla ja jossa on nähtävillä

 Turun  historiaa  maan alta kaivettujen raunioiden keskellä. 

Ars Nova taas on taidemuseo, jonka nykytaiteeseen keskittyvät näyttelysalit

 sijaitsevat vuonna 1928 rakennetussa Rettigin palatsissa. Ensimmäisessä kerroksessa esitellään vuosittain neljä vaihtuvaa näyttelyä ja toisessa  kerroksessa  on nähtävillä kattaus  Matti Koivurinnan säätiön taidekokoelmasta kaksi kertaa vuodessa.  Osa vaihtuvista näyttelyistä täyttää myös Ars Novan toisen kerroksen, jossa sijaitsee Takkahuone-galleria.

Brunssin jälkeen suuntasimme mekin toiseen kerrokseen ja kohti Minuuttitaidetreffejä.

Saimme käsiimme oheisen lomakkeen, jonka toiselle puolelle oli listattu viisi erilaista ihmistyyppiä ja nämä ihmistyypit saimme arvottaa sen mukaan, kenen kanssa mieluiten lähtisimme taidetreffeille.

No - eipä ollut ollenkaan helppo tehtävä!

Minä valitsin tyypin, joka on aivan erilainen kuin itse olen. 

Kun kuusikymppinen lady vielä tässä iässä  pääsee treffeille, pitää olla rohkea

ja valita jotain muuta kuin tuttua ja turvallista;)

kuva: Jari Nieminen

Minun treffiseuraani kuvattiin lomakkeessa seuraavasti:

"Olen värikäs ja räiskyvä persoona, joka tuskin jää keneltäkään huomaamatta.

En takerru yksityiskohtiin - minua voisi kai kutsua suurpiirteiseksi."

Kun olimme valinneet treffikumppaninne, pääsimmekin itse asiaan eli tutkailemaan

museolaisten meille etukäteen valitsemia viiden taiteilijan teoksia.

Kierrosta veti taideohjaaja Elli Liippo ja samalla kun keskustelimme teoksista ja mietimme,

mitä ihmistyyppiä ne mahtoivat edustaa, kertoi Elli meille taustoja teoksista ja niiden tekijöistä.

Antoni Tàpies (1923–2012): Seinäkirjoituksia, 1985, sekatekniikka kankaalle 

Tästä Antoni Tápiesin Seinäkirjoituksia -teoksesta kierroksemme aloitimme ja oli mielenkiintoista kuulla, miten erilailla me osanottajat eri teokset koimme,  sillä eipä tainnut joukossa olla yhtään teosta, jonka kaikki olisimme kuvailleet samalla ihmistyypillä.

Ja kuten yläkuvasta huomaatte, mukana oli myös pienempiä treffeilijöitä - pilkkumekkoinen

Hopeapeili -blogin Elinan tytär jaksoi olla mukana koko kierroksen ja näki kyllä,

että tämä pikku neiti ymmärsi taiteen päälle;)

Ja ei - tämä teos ei minulle vastannut omaa treffikumppaniani.

Sen sijaan  teokseen mieltyi Sikses kiva paikka -blogin Mari.

Toisin olikin sitten seuraavan taiteilijan, Suomen Picassoksikin kutsutun, turkulaisen

taiteilijan Kauko Lehtisen teosten laita.

 Kauko Lehtinen (1925–2012): Kylmä päivä 1975, akryyli ja guassi paperille

Kauko Lehtinen: Arki ja sunnuntai, 1975, akryyli ja guassi paperille.

Minulle nämä kolahtivat ja kovaa.

Ihanaa väriterapiaa ja teoksissa olisi tutkittavaa riittänyt vaikka kuinka pitkään.

Ja pahoittelen kuvan huonoa laatua - museossa kuvaaminen ihmisjoukossa ei ole 

harrastelijalle ollenkaan helppoa.

Onneksi museo oli järjestänyt paikalle valokuvaaja ja museon taidegraafikko Jari Niemisen,

joka oli aivan hurmaava nuori mies - ei ihme, että hänet on vuonna 2013 valittu museon

vuoden työntekijäksi. Saimme lainata hänen kuviaan ja niin on tässäkin postauksessa

 parin kuvan kohdalla tehty. 

Me viivyimme yhden taiteilijan kohdalla 5 minuuttia.

Tuntuu lyhyeltä ajalta. Vaan eipä enää tuntunutkaan sen jälkeen, kun kuulimme,

että yleensä yhden taideteoksen katseluun käytetty aika on n. 14 sekunttia;)

Allen Jones (1937-): Snap (Time Out), 1988, öljy kankaalle

Ja seuraava teos valloittikin minut sitten täysin - voisi sanoa, että olipas onnistuneet treffit!

Tämän upean, värikylläisen teoksen ottaisin seinälleni heti, kun minulla tuohon varaa olisi.

Ja heti, kun kotimme seinäpinta-ala kaksinkertaistuisi, sillä teos oli kooltaan suuri.

Tämän kuvan kohdalla jouduin turvautumaan museon omaan sivustoon ja lievään väkivaltaan, sillä kuva on leikattu museon omasta näyttelyjulisteesta. Omat kuvani teoksesta olivat kaikki niin vinksahtaneita, ettette niistä olisi teoksen upeutta nähneet.

Treffailimme vielä kahden taiteilijan teoksia:

Lars-Gunnar Nordströmin (1924–2014): Dimensionaalinen tilanne: 1968, öljy kovalevylle  ja Diptyykki II, 1972, öljy levylle,  joista ensimmäiseen ihastui Tuula´s life -blogin Tuula.

Johanna Kiivaskosken (1967-): Serafi, 2007, Amor vuohipaimenena, 2008, Rukoilijasirkka piikkikruunun oksalla, 2008, L'amour plus léger que le papillon, 2008, kallionauhuksen lehti.

Tähän neljän teoksen tauluryhmään ihastui Turun Tilda, 

jonka blogissa teoksista löytyy myös kuva.

Treffien jälkeen siirryimmekin katsastamaan Aboa Vetusta 
ja kokemaan historian havinaa.

Matkalla kellariin tosin pysähdyimme katsastamaan Madame B -videoinstallaatiota, joka on nykyaikaan  sijoittuva,  Mieke Balin & Michelle Williams Gamakerin uudelleentulkinta  Gustave Flaubertin klassikkoromaanista Rouva Bovary.  Tutkijan ja taiteilijan yhteistyössä tekemä useaan tilaan levittäytyvä mediainstallaatio tutkii kapitalismin ja romanttisen rakkauden välistä suhdetta.

Koko teoksen katsominen olisi kestänyt kaksi tuntia,
 joten se oli jätettävä seuraavaan kertaan.

kuva: Jari Nieminen

Aboa Vetuksen kellareissa riittäisi tutkittavaa vaikka kuinka.

Upea, hämyinen kellari kätkee sisäänsä raunioita, kulkuväyliä ja rakennusten pohjapiirroksia,

jotka ovat keskiaikaisia.  Vanhimmat kellarit sijoittuvat 1300-luvulle. 

Paikoittain rauniossa voi nähdä kerrostumia aina 1900-luvun alkuun saakka.

Aboa Vetuksen perusnäyttely kertoo Turun ja sen asukkaiden tarinaa arkeologisten esinelöytöjen ja tekstien kautta. Lokakuussa 2016 perusnäyttelyä täydennettiin eläinten luista ja niiden historiasta kertovalla Luutarhalla. Vaihtuvat näyttelyt nostavat esiin kiinnostavia teemoja kuten äänet keskiajan ihmisen korvin, Luostarikorttelin asukkaat eri aikoina tai vaikkapa lasten elämä keskiajalla.

Näissä raunioissa sijaitsee myös Pyhän Annan Kappeli, joka on vuokrattavissa esim. yksityistilaisuuksiin. Olemmepa työyhteisössämmekin sitä käyttäneet pariin kertaan - viimeksi se toimi kuvauspaikkana piispa Kaarlo Kallialan joulutervehdysvideolle.

Ja tuolla raunioissa ovat omat lapseni aikoinaan tutkineet mm. sitä kissan luurankoa, 

jota yhdeksi museon avainesineiksi luetaan tuon alussa esitellyn akan, Nikin, kanssa.

Luulen, että lapsille juuri tämä osa museota on se kaikkein mielenkiintoisin.

Ja riittää siinä toki ihmeteltävää meille vähän varttuneemmillekin.

Pääsimme vielä tutustumaan museon Biljardisaliin, joka ei yleisölle normaalisti ole auki.

Tätä upeaa huonetta, joka sijaitsee palatsin ylimmässä kerroksessa,

on kuitenkin mahdollista vuokrata kokous- tai juhlakäyttöön - istumatilaa tuon valtavan pöydän

ympäriltä löytyy 22 hengelle.

Aboa Vetus & Ars Novahan ei ole vain museokäytössä vaan sieltä löytyy erilaisia kokoustiloja

enemmänkin ja museossa on mahdollista viettää vaikkapa Tyky-päivää erilaisten työpajojen 

merkeissä. Minuuttitaidetreffit on yksi näistä työpajoista enkä panisi ollenkaan pahitteeksi,

jos omakin työyhteisöni museoon useammin päätyisi.

Ainakin ovat puitteet kunnossa kunnon kokoukselle, juhlalle tai Tyky-päivälle:

 on upea rakennus keskellä kauneinta Turkua, on virikkeitä jos jonkinlaisia ja on ravintola, 

jonka pöydät notkuvat herkuista.

Ja on osaava ja ystävällinen henkilökunta, jonka avustuksella onnistuu taatusti.

Itse olen menossa työasioissa museoon ensi syksynä, jolloin viemme sinne kolleegoitamme 

tutustumaan kellarin raunioihin.

Ja kuten asiaan kuuluu bloggaajien ollessa paikalla, onhan se omakin naama kuvaan saatava.

Niin nytkin - yhteiskuvassa Tuula´s life -blogin Tuula, Marjon matkassa -blogin Marjo

ja eräs höperö lady, joka ei saa edes mieleensä sen bloggaajakolleegan nimeä, 

joka kuvan otti. Kiitokset kuitenkin kuvasta:)

Ja suuri kiitos Aboa Vetus & Ars Nova -museolle ja sen henkilökunnalle sekä M Kitchen & Cafélle

upeasta päivästä. Minä nautin täysillä ja niin tuntuivat nauttivan muutkin bloggaajat.

Kiitos myös bloggaajakolleegat, vanhat tutut ja uudet tuttavuudet, oli hauska nähdä ja treffailla 

kanssanne taiteen ja historian keskellä.

Onko Aboa Vetus & Ars Nova sinulle tuttu museo?

Entä tunnistitteko treffaamiamme taiteilijoita?

Mukavaa viikon jatkoa kaikille!

Lady of The Messiä voit seurata myös 

Facebookin, Bloglovinin, Instagramin, Twitterin, Tumblr`n ja Pinterestin kautta.