While Your Lips are Still Red - and your clothes;)

Kun marraskuun alkupuolella aloittelin tämän blogin kirjoittelua, enpä arvannut, että vuoden lopussa lukijoita olisi noinkin paljon. Joten kiitos teille, ihanat ihmiset, että olette jaksaneet näitä lukea ja kommentoida. 

Ja tervetuloa Preferita Preferita, Sallamari, Pepi ja Ellis. Toivottavasti viihdytte, sillä en minä tähän aio vielä lopettaa.  Projektit ovat pahasti kesken, kaapit siivoamatta ja talo täynnä raivattavaa tavaraa;)

Joulu on ohi ja vuosi vaihtuu. Minä en vielä mitään kollaaseja pysty kahden kuukauden perusteella tekemään menneestä vuodesta, joten laitanpa tähän pari kuvaa joulunajan asuista. Kuten huomaatte, punaisella on menty vahvasti. Kun muuten pukeudun hyvinkin askeettisesti: musta, valkea, beige, harmaa -linjalla, käytän silloin tällöin punaista voimavärinäni - käytän sitä jossain asusteessa ja vähintäänkin punaan huulet. 

Eilen olimme ystäväpariskunnan luona illastamassa ja asu oli punainen joustosamettimekko - vaikka mekko joustaakin, oli kuvaan pakko asetella käsi peittelemään vatsamakkaroita - mekko on myös aika armoton;)

Työpaikan joululounaalle pukeuduin mustaan kotelopukuun ja Rills´in vanhaan jakkuun. Jakku on Rills´in alkuaikojen jakkuja, mutta edelleenkin yksi lemppareistani, etenkin joulunaikaan.

Rajattoman konsertissa vaatteena oli punakukertava mekko, joka on aivan ihana päällä - ei purista mistään. Ja aattoillan asuna kotona oli punainen neulemekko, jonka oikeampi sävy on tuossa lähikuvassa vyötärökappaleesta.

Meillä on tarkoitus viettää vuodenvaihde ihan kotona - syömme hyvin ja kilistelemme samppakaljaa puoliltaöin. Uudenvuoden päivänäkään emme todennäköisesti lähde minnekään, sillä heti vuodenvaihteen jälkeen alkavat työt. 

Miten te - juhlitteko vuodenvaihdetta?

Toivotan kaikille oikein mukavaa vuodenvaihdetta ja 

Hyvää Uutta Vuotta 

seuraavan videon myötä - Marco Hietalan laulama While Your Lips are Still Red. Enjoy♥

Joulustakin selvittiin - ja jopa nautittiin...

Ei mennyt joulu ihan niin kuin suunniteltiin. Ensiksi lauantaina Isäntä joutui käväisemään Pulssin päivystyksessä näyttämässä jalkaansa, jolla ei pystynyt astumaan. Kokeita otettiin (ihana Pulssi, jossa labrakin päivystää) ja antibiootit ja tulehduskipulääkkeet määrättiin - vaiva ei vielä ihan selväksi tullut, mutta ilmeisesti jokin niveltulehdus. Täysi lepo. Eli loppusiivoukset ja -valmistelut jäivät sitten minun ja nuorison kontolle. Nuorison, jota ei juuri kotona näkynyt. No, tehtiin mitä jaksettiin. 

Viiru päätti, että pöytäliinaa ei silitetä - ei sitten silitetty;)

Joulukoristeitakin ripottelin sinne tänne. Sen verran luistin, että  kun aikaisempina vuosina olen laitellut kauneimmat kuusenkoristeet vitriinipöydän lasin alle Viirulta piiloon, niin nyt jätin laittamatta.

Sunnuntai-iltana Isännältä lohkesi hammas - siis oikein kunnolla; ei jäänyt kuin pieni pala jäljelle. Aattoaamuna oli sitten vuorossa Neon hammaslääkäripäivystys, jossa hammas paikattiin ja Isäntä syöntikiellossa pitkälle iltapäivään. 

Mutta joulupa ei kysy, onko kukaan kipeä tai jaksatteko. Se tulee. Ja niin tuli tänäkin vuonna. Joulurauhan kuuntelimme nuorten kanssa ja avasimme ensimmäisen suklaalaatikon. Ja joimme glögit ihan rauhassa. 

Iltapäivällä saapuivat äitini ja veljeni. Aatto meni syödessä, jutellessa, nauraessa, muistellessa ja lahjoja availlen. 

Joulupäivänkin suunnitelmat menivät uusiksi - apeltani leikattiin kaihi juuri ennen joulua molemmista silmistä ja hän ei uskaltanut lähteä matkaan, joten odottamamme vieraat eivät sitten loppujen lopuksi päässeetkään meille asti. Eipäs hätiä. Syötiin, syötiin ja syötiin sitten pienemmällä porukalla. Tänään lähtivät äitini ja veljeni ajelemaan kotejaan kohti, nuorille tuli vieras Oulusta ja me käväisimme Isännän kanssa joulukahveilla appivanhemmilla.

Isäntä aikoo huomenna töihin, minä lomailen vuodenvaihteen yli ja alakerrasta kuuluu kunnon mekkala, kun nuoret kavereineen pelaavat jotain lautapeliä. 

Miten teillä, jatkuvatko lomat vielä? Aiotteko sortua alehoukutuksiin. Itse olen jo vähän vilkuillut, mutta yritän olla jämäkkä. Yksi haave minulla tosin on, jota tässä olen tutkaillut: kunnon kamera. Mutta kun pitäisi olla helppokäyttöinen järkkäri, niin en ole vielä osannut päättää. Mitäs suosittelette?

Valoisaa loppuvuotta ihan jokaiselle!

Kiire, kiire - joulu tulee sittenkin

Enpä ole tänne blogimaailmaan ehtinyt mitään kirjoittelemaan - ajantasalla muiden jouluvalmisteluista olen kuitenkin yrittänyt pysytellä. Ja muutama uusi lukijakin on taas löytänyt tiensä tänne: *Riikka*, Pirkko, imlacking, Tuija, Jaanaba, Kodinhenki, My life, Pinkki työhuone, Johanna Decora Frame/Hullaannu ja hurmaannu, Sinipellavainen, New England Rose ja periferian riikka - olette mitä lämpimimmin tervetulleita. Toivottavasti viihdytte.

Töissä on ollut hullu viikko - ihan töitätöitä ja kissanristiäisiäkin. Viikon sisällä olen käynyt muutamalla joululounaalla ja kahdessa konsertissa: ensin Turun konserttitalolla olimme työpaikan naisten kanssa kuuntelemassa Jukka Perko Avaraa ja Johanna Iivanaista sekä Turun filharmoonikoita ja toissailtana sitten Logomossa ilottelivat Rajattomat - nyt olivat sitten seurana melkein kaikki työkaverit puolisoineen. Itsekin sain Isännän pienellä uhkailulla mukaan. 

Jukka Perko Avaraa olen kuunnellut aiemminkin livenä - silloin tosin heidän virsiversioitaan. Ja niistä pidin niin  paljon, että olihan se levykin ostettava. Nytkin tykkäsin. Paljon. Pidin Rajattomistakin, mutta jostain syystä en lämmennyt ihan yhtä lailla. Olisiko syynä ollut se, että Rajattomien esitys on niin viimeisen päälle viimeistelty, että jäin kaipaamaan enemmän aitoutta, spontaaniutta. En tiedä. Tai sitten vain ilta ei ollut muuten paras mahdollinen - olin ihan järkyttävän väsynyt. Yöunet ovat jääneet vähille.

Yöunien vähyys ei kylläkään ole johtunut siitä, että joulua olisin hiki hatussa valmistellut. En todellakaan. Ihanassa sekamelskassa taas kerran koko huusholli. Mutta tänään siivotaan ja koristellaan, huomenna leivotaan ja kokataan. Eikä muuta sitten tarvitakaan kuin hyvää joulumieltä ja  tärkeimmät ihmiset ja eläimet lähellä. Jostain tietysti olisi kaivettava se joulumieli. Sitä ei nimittäin tunnu olevan. Ehkä se sitten huomenna jostain löytyy. Joulukoristelaatikoista. Tuoksuista. Musiikista. Tontuista. Sydämestä.

No, vaikkei minulla ole vielä jouluista oloa, Viirulla on! Viiru voitti Mintun helminauhan arvonnassa paketin. Ja paketti kiinnostaa kovasti;) Kiitos vielä oikein paljon Viirun puolesta!

Joulunpyhiksi yritän rauhoittua - pistän läppärin kannen kiinni ja yritän pysytellä poissa kaikista netin houkutuksista. Siispä toivottelenkin kaikille Oikein Hyvää ja Ihanaa Joulua.

Ps. sorry kuvien surkea laatu, otettu kännykkäkameralla surkeassa valaisussa.

Hyvä antaa vähästään - paha ei paljostakaan

Vaikka joulua pidetään rauhan ja hyvän tahdon juhlana, ei jouluna kaikilla ole hyvä mieli. 

Omassa maassammekin on lapsia, joilla ei ole ruokaa, ei lämmintä ja turvallista oloa - saatikka lahjoja.

On vanhempia, jotka eivät pysty työttömyyden, sairauden tai jonkin muun syyn takia lapsilleen 

sellaista joulua tarjoamaan kuin haluaisivat.

On vanhempia, jotka eivät välitä siitä, millaisen joulun heidän lapsensa saavat.

On yksinäisiä, nuoria ja vanhoja, joilla ei ole joulussa mitään odottamista: 

pitkät pyhät tuntuvat entistä yksinäisemmiltä.

Muualla maailmassa hätää on vielä enemmän. On vaikka kuinka paljon sellaista, mihin täällä vauraimmissa maissa elävät pystyvät pienelläkin summalla vaikuttamaan.

Olen kerännyt muutamia vinkkejä, mihin voi jouluna (ja muulloinkin) rahaa lahjoittaa. Ymmärrän hyvin, että kaikki eivät halua, ja erittäin hyvin sen, että kaikki eivät pysty lahjoittamaan. Mutta me, joilla on varaa viettää kulutusjuhlaa, voimme hieman jakaa saamaamme hyvää. Kukaan ei tiedä, koska itse tarvitsee apua. 

Jos annat, anna iloiten ja kunnioittaen lahjan saajaa.

Apua voi antaa vaikka näille:

- Pelastakaa Lapsen Ensin - Toivekauppa

- Mannerheimin Lastensuojeluliitto - Hyvä joulumieli

- Kirkon Ulkomaanapu - Toisenlainen lahja

- Plan Suomi - Lahjoita lapselle

- Suomen World Vision - lahjaksi lehmä

- Sos-lapsikylä - kummius ja lahjoittaminen

- Pelastusarmeija - Joulupata

- Punainen Risti - joulun lahjoitus

Onhan näitä vaikka kuinka paljon. Ja paikallisia tahoja löytyy myös: seurakunnat, rotaryt, erilaiset järjestöt...

Lahjoittaa voi myös muutakin kuin rahaa: voi ostaa tuotteita, joiden tuotto ohjataan johonkin hyvään tarkoitukseen. Voi antaa aikaa ja työpanoksen, esim. työttömien joulujuhlien järjestelyissä. 

Voi käydä katsomassa sitä suvun erakkovanhusta, voi kutsua yksinäisen nuoren joulupöytään. 

Voi tehdä vaikka mitä!

Ja te, jotka olette käsistänne taitavia, voitte esim. kutoa nuttuja. Juu, vauvan nuttuja.

 Käykääpäs vilkaisemassa, miten suloisia : Tietoa Nuttu -projektista. 

Tuohon Nuttu -projektiin voi osallistua myös sillä riihikuivalla eli osallistumalla 

nuttujen lähetyskustannuksiin.

Ja vielä - jouluna muistetaan tietysti paitsi ihmisiä, myös eläinystäviämme: 

linnuille lyhteet ja siemenet, muille eläimille - no, mitä ne nyt tarvitsevatkin.

Täällä Turun seudulla on jo useana vuonna voinut osallistua esim. Kissa vieköön  -keräykseen: 

monien kauppojen eteen on Turun kaupungin eläinhoitola saanut tuoda kärrynsä ja kerääjänsä ja 

asiakkaat voivat muiden kauppaostostensa mukana ostaa eläinhoitolan eläimille ruokaa, 

jonka saavat itse viedä sinne kärryihin. 

Jos ei tällaisia teillä päin järjestetä, voi halutessaan käydä vaikka viemässä ruokapussin paikalliseen eläinhoitolaan.

Työt alkoivat - ja tunnustuksia A Blog with Substance

Enpäs olekaan tänne mitään ehtinyt viikkoon raapustella - aloitin työt vuorotteluvapaan jälkeen maanantaina ja olen kyllä ollut lievästi sanoen "out of order". 

Vaikka sijaiseni olikin hoitanut työt ihan mallikkaasti, niin shokki työpöydän äärellä oli melkoinen. Uudet koneet ja ohjelmat, uudet salasanat, tiedostot ties missä palvelimilla.

Maanantaiaamu pakkasessa bussipysäkillä odotellen myöhässä olevaa linjuriautoa palautti jo karuun todellisuuteen - tätä se sitten taas olisi seuraavat kuukaudet. Kylmää ja pimeää. Ja pimeää, kun kotiin tulee. Kuvat siis näillä meikäläisen kameroilla julkaisukelvottomia - asukuvia ei tule. Mutta eipä niissä ole juuri näytettävääkään - viikko oli ns. toimistoviikko maanantaita lukuunottamatta. Maanantai alkoi heti henkilökuntapalaverilla, The Boss käväisi näytillä ja toivotti pikaisesti tervetulleeksi takaisin töihin. Häippäsi kapsakkiensa kanssa Helsinkiin ja seuraavan kerran näinkin hänet sitten Linnan kemuissa telkkarista. Ehdittiin onneksi vielä perjantai-iltapäivällä vähän palaveeratakin. Mutta viikon siis sain onneksi piiloutua huoneeseeni. Alkuviikko oli yhtä palelemista - ulkona olin kuin Michelin-ukko konsanaan ja sisällä, no - katsokaa itse, mitä on tämän päivän virkanaisen toimistolook:

Joulua en edelleenkään ole ehtinyt pahemmin laitella - hieman valoja on kuitenkin saatu jo pihalle, terassille ja parvekkeelle. Sisälle en laita ennenkuin vähän ennen joulua. Näin minulla on ollut tapana ja näin se tulee olemaan tänäkin jouluna.

Eilen käväisin vähän jouluostoksilla. Alkoi ahdistaa kaiken sen hurlumhein keskellä. Jotain löytyi kuitenkin pukinkonttiinkin. Ja pääsin vihdoin kampaajalle - olin antanut hiusteni olla luonnontilassa vuorotteluvapaan (3 kk) ajan, sillä rahat olivat hieman normaalia tiukemmassa. Heräsin toissaviikolla siihen tosiasiaan, että peilistä katseli entistäkin pelottavampi rölli ja yritin saada omalle kampaajalleni ajan - ei onnistunut; hän lomaili ja seuraava vapaa aika olisi ollut juuri ennen joulua. No, minulla on ensi viikolla sellaiset kuviot, että pitäisi olla hieman siedettävämmän näköinen ja sain varattua ajan "varakampaamostani" eiliselle. Hiuksista tuli  ihan siedettävät, mutta kampaamonautinnosta ei voinut kyllä puhua: kampaamo, jossa oli n. kymmenen asiakasta samaan aikaan ja hyörinä ja pyörinä sen mukaista, ei sitä pystynyt antamaan. Ei, vaikka kampaaja yritti parhaansa. Ei ikinä enää - parasta varata omalle kampaajalle aika jo tammikuulle valmiiksi. 

Sain  viikolla A Blog With Substance-tunnustuksen aikuisen naisen buduaarin ihanalta bloggarilta Merjalta ja XL Cheap  Chicin upealta Sarilta. 

Kiitokset ihaNaiset!

Tunnustuksen säännöt ovat seuraavat:

- Jaa tunnustus kahdeksalle bloggaajalle

- Ilmoita heille tunnustuksesta

- Kerro kahdeksan asiaa itsestäsi

Koska useimmilla on tämä joulunaika aika hektinen ja aika moni on nuo tunnustukset jo tehnyt, en aio jakaa tätä kenellekään - jos joku haluaa sen tästä poimia, ole hyvä;)

Tässä tunnustuksia:

1. Blogini nimi kertoo jo paljon - kotini on näyttämöni - ja sitä ei tällä hetkellä parane näytellä. Sotkua piisaa. Likaista meillä ei ole, mutta tavaraa vain on liikaa.

2. Olen syysihminen. Pidän kauniista, kuulaista syyssäistä. Silloin on helpompi jopa hengittää. Ajoittainen sadekaan ei haittaa - silloin voi vetäytyä sisälle kirjan äärelle.

3. Olen kenkähullu. Niitä on reilusti yli 100 paria. En ole uskaltanut laskea. Ja vaikka olen päättänyt, että nyt ei tule uusia,  tiedän, että sorrun. Eilenkin hiplasin muutamaa paria. Ja yhdet jäivät mieleen kummittelemaan. Eivätkä olleet edes tarjouksessa.

4. Minulla on terapeutti. Hänen nimensä on Viiru. Minun oma stressitohtorini. Kuvakin löytyy.

5. Olen syntynyt Pohjois-Karjalassa, käynyt kouluni Lahdessa, opiskellut Turussa ja asun Kaarinassa. Sielunmaisemani on tuolla, mistä tuo alla oleva kuvakin: mökiltä, 30 kilometriä Kolilta.

6. Olen ylihuolehtiva äiti. Lapseni, jotka ovat jo täysi-ikäisiä (19v ja 21v) ovat pian muuttamassa omilleen ja minä olen jo nyt kauhuissani. Omalla tavallani iloinen, että uskaltavat ja haluavat. Mutta. Eilen illallakin säikähdin ambulanssin ääntä, kun nuoret olivat autolla liikenteessä jossain. Olen joutunut taistelemaan itseni kanssa, etten soittele perään tarkistussoittoja. Ja pidätellyt Isäntää, joka niitä on yrittänyt tehdä;)

7.  Pidän musiikista ja taiteista. Kaikenlaisesta musiikista. Mutta tällä hetkellä eniten rockista ja metallista. Niillä minuun saa vauhtia. 

8. Olen kirjahullu. Luen laidasta laitaan. Siispä kirjoja on joka paikka täynnä. 

Tässä linkki, jota kuuntelemalla ja katselemalla näkee pienen osan minua: Harmaja -yhtye laulaa yhden lempirunoilijoistani,  Saima Harmajan,  runoon sävelletyn Sydäntalvella. Ja laulajana iki-ihana, monesta heavybändistäkin tuttu JP Leppäluoto:

Tänään sytytän toisen adventtikynttilän ja toivotan kaikille stressivapaita joulunalusaikoja.

Ja kiitos vielä uusille lukijoille Ninnille, Myrskylle, Tiinalle, Marke Saloselle, Saariston Kasvatille ja Heskalle - toivottavasti viihdytte.

Purnukat ojennukseen - tai ainakin melkein

Eilen sain postissa kivan paketin, Pihi nainen lähetti minulle kirjan Kausiruokaa kasviksista. Olin ihastellut kirjaa hänen sitä esitellessään blogissaan Pihin naisen elämää ja  olin maininnut, että tuon taidan hankkia kasvissyöjätyttärelleni joululahjaksi. Hän tarjoutui lähettämään oman kappaleensa. Ajatelkaa - voiko näin ihania ihmisiä olla? Joten KIITOS vielä kerran, Pihi nainen.

Olin eilen ahkera.

Siivosin viimein tuon yläkerran vessan purkkimeren.

Itseasiassa koko vessan - tyhjensin joka ikisen hyllyn, laatikon ja kaapin. 

Pesin tyhjän vessan lattiasta kattoon, jopa ilmastointiluukun kuurusin.

Karsin aikamoisen karskilla otteella.

Oli pakko.

Niinkuin näette.

Itseruskettavia oli hieman kertynyt - vaikka minä jaksan ehkä kerran, korkeintaan kaksi sitä laikkurumbaa keväällä. Kun en valkoisine kinttuineni ilkeä ilman sukkia liikkeelle lähteä. Minä niin osaan kuvitella itseni sellaisena hieman päivettyneenä. Ja sorrun. Nämä kuuluu samaan sarjaan luonnonvalkoisten pellavamekkojen kanssa. Joita en viime kesänä kertaakaan päälleni laittanut. Kun ei ollut sitä kaunista rusketusta. Tuosta putelikosta jätin jäljelle nuo avaamattomat paketit.

Onkohan minulle joku hamsteriviirus iskenyt, kun blondausaineitakin on pitänyt varastoida? Jos ne vaikka loppuu kaupoista? Varsinkin, kun jo pari vuotta minun hiukseni ovat olleet värjäämättä, kun  päätin, että niitä juurikasvuja  en enää katsele. Raitoja ei lasketa. Noita minä en raskinut poiskaan heittää vaan laitoin kassiin, joka lähtee kälylleni.

Purkkeja ja purnukoita lähti roskiin aikamoinen läjä. En kerro, miten monta muovikassillista. Osa oli vanhentuneita, osassa oli liian voimakas tuoksu ja osa oli tarkoitettu ihan toisenlaiselle iholle. 

Kynsilakkarivistö siistiytyi kummasti, kun kaikki vanhat purkit sain pois. Samalla katselin, että en minä ihan taida ajan hermolla olla - purkkieni värimaailma on aika tylsä. Tuollaisia minä aina ostan. Ei ole sinisiä, luumuja, vihreitä - ei edes kirkkaan punaisia. En osaa käyttää, kun  en osaa olla kynsillä, joista näkyy lakan kuluminen tai halkeamat. Ja minulla kyllä näkyy, kun  en osaa yhtään varoa - minähän käytän kynsiäni vaikka ruuvimeisselinä, jos tarve vaatii.

Ihmeidentekijätkin koki kovan kohtalon. Jätin vain ne, joita ihan oikeasti käytän. Ainakin joskus. Oikeastaan vain tuota BM:n seerumia käytän suhtkoht säännöllisesti.

Silmänympärysvoiteita ja hoitoaineita jäi vielä ihan kiitettävästi. En raskinut enempää heittää pois.

Tuoksuja lähtikin sitten oikein armeija. Osa niistäkin oli vanhoja ja osasta en edes tykännyt. Lisäksi olen hajusteallergikko ja käytän tuoksuja tosi harvoin - silloinkin useimmiten vanhaa rakkauttani, joka on ja pysyy, Yves Saint Laurentin Rive Gauchea♥

Erilaisia hoitoaineita on tullut haalittua aikamoisia määriä. Minä olen vähän höynäytettävissä näiden kanssa. Sorrun uskomaan kaikenlaisiin uusiin ihmeaineisiin. Eivät ne auta. Varsinkaan, jos ei niiden kanssa jaksa säännöllisesti pläträtä. Nyt olen päättänyt, että en osta yhtään uutta purnukkaa,  ennenkuin entiset on käytetty loppuun. Hirvitti, kun aloin laskemaan sitä rahamäärää, minkä pistin roskikseen.

Toivottavasti ei tule jouluna lahjaksi yhtään uutta voideputelia. Onneksi Isäntä on jo vuosia antanut minulle lahjakortin kauneushoitoihin sekä joulu- että äitienpäivälahjaksi. On huomannut, että minä aina ilahdun niistä suunnattomasti. Minusta on ihana maata siellä hellittävänä. Eipä siellä juuri ihmeitä minun naamalleni tapahdu, mutta kyllä siinä hoitopöydällä stressirypyt vähäksi aikaa siliää.  

Minä en ole vielä jouluvalmisteluja aloittanut oikeastaan ollenkaan. Perinteisesti aloitan vasta adventista. Silloin meillä paistetaan ensimmäiset joulutortut ja aloitellaan pikkuhiljaa kodin joulukuntoon laittamista. Ja sytytetään se ensimmäinen kynttilä. Ja oikeastaan vasta aatonaattona koristellaan koti. Joka joulunalus  päätän, että tänä jouluna sitten laitetaan vain vähän ja kaunista. Mutta sitten juuri ennen joulua hurahdan taas kaikkeen mahdolliseen rihkamaan.

Sen vastapainoksi, että meidän joulu valmistellaan myöhään, sitä sitten pidetään pitkään. Vähintään nuuttiin, mutta joskus kauemminkin. Ainakin osaa koristeista.

Minulla oli eilen viimeinen vuorotteluvapaapäivä ja tänään pidän vielä lomapäivän. Maanantaina olisi tarkoitus sitten töihin palailla. Ilmeisesti minulla on jonkinasteen töihinpaluustressi, sillä minun suupieleni ovat pari päivää halkeilleet. Minulla on suupielet ihan rattoisasti alaspäin ja aina silloin tällöin, syystä tai toisesta, noita halkeamia tulee. Olen niiden kanssa käynyt lääkärilläkin, kaikki mahdolliset kortisoni- ja antibioottivoiteet on kokeiltu, on syöty B-vitamiinia ja vaikka mitä. Eivät ole auttaneet. Mutta olen löytänyt avun vaivaan - se on nytkin käytössä ja suupielet ovat jo melkein kunnossa: ensin teepuuöljyä (itse käytän Australian Bodycaren 100% öljyä) niihin halkeamiin, sitten päälle vanhaa kunnon Elisabeth Ardenin Eight Hour Creamia. Teepuuöljyä aamuin illoin parina päivänä, Eight Hour Creamia myös päivällä aina silloin tällöin. Paranee. Olen tätä keinoa suositellut myös yhdelle työkaverilleni, joka pitkään kärsi noista halkeamista; myös hänellä nämä rohdot ovat auttaneet.

Tuo Eight Hour Cream on minulla muutenkin aikamoisessa tehokäytössä: sillä esimerkiksi saa karheat kantapäät ja kyynärpäät kuntoon ja rohtuneisiin nuhanenänpieliin se on paras salva. Meillä sillä hoidettiin aikoinaan lastenkin rohtumat ja nyt osaavat jo itse sen taidon.

Nyt kun olen vauhdissa, ajattelin tänään käydä keittiön kaappien kimppuun. Siis ajattelin. Voi hyvinkin olla, että vietän tämän viimeisen lomapäivän suklaakahvin ja kirjan seurassa. 

Ja taas kerran jaksan ihmetellä, että uusia lukijoitakin on blogilleni siunaantunut - siispä olette sydämellisesti
tervetulleita T, M. Metrossa, Anu, Cheri, Merja Aikuisen naisen buduaarista, Nathalie, Päivi Lemstrom. Kirsi ja Jassu.

Ihanaa perjantaipäivää kaikille ja mukavaa viikonloppua. Talvista sellaista. Olkaahan varovaisia tuolla ulkona ja liikenteessä.

Kohta koittaa arki

Viimeinen vuorotteluvapaaviikko.

Ettei vain iskisi pienoinen paniikki. Vaikka tykkään kyllä työstäni, mutta olen niin nauttinut näistä kolmesta kuukaudesta, jotka olen saanut ilman työpaineita viettää.

Ja mitä olen saanut aikaan vapaani aikana? En niin mitään!

Ja niinhän minä sen olin suunnitellutkin - viettää tämän loman ilman mitään suunnitelmia tai projekteja, tehdä sitä, mikä tuntuu hyvältä juuri kulloisenakin hetkenä. 

Ja niin olen tehnytkin.

Vapaan alussa syyskuussa vietin viikon äitini luona Hollolassa. 

Ulkoiltiin ihanassa syyssäässä ja juteltiin kunnolla.

Yksi viikonloppu vietettiin miehen kanssa Helsingissä.

Oleiltiin farmilla mailla parina viikonloppuna - enempää en halunnut, kun siellä se vasta työmaa onkin!

Oltiin serkun hautajaisissa Lahdessa.

Käytiin muutaman päivän reissulla Budapestissä.

Luin vuorellisen kirjoja.

Kävin kirkossa. 

Nuukailin.

Sain sullottua talvikengät ja -takit kaappeihin. Kesäkamppeet vintille.

Rokattiin keikoilla.

Ulkoilin.

Aloitin blogin kirjoittamisen.

Siivosin eteisen laatikot.

Eikös tässä jo ole yhden naisen vapaille ihan tarpeeksi aktiviteetteja - siis normi ruuanlaiton, siivouksen ja pyykinpesun lisäksi?

Tässä tämän viimeisen vapaan maanantain aamupäivän aktiviteetit:

1. Jalkapohjavoimistelua hierontapallolla. (Perjantain keikalle valitsin turhamaisuuttani ne korkonilkkurit - ilman päkiätyynyjä, kun olin niin tehokkaasti siivonnut ne eteisen laatikot, etten yksiäkään löytänyt. Jalat oli p...na. Eilen luin uusimmasta Fitistä, että sinitarralla olisi nuo geelityynyt voinut korvata. Jos olisin tiennyt, olisin voinut lainata tytöltä - omat on ties missä.)

2. Käsijumppa - Viirun leluhiiren heiluttelu.

Paitsi, että sekään ei halunnut leikkiä mun kanssani; sillä oli muuta tekemistä

Ehkä mä vielä harjoitutan sormia ja ranteita ja nörtteilen hieman. Sitten ruuanlaittoon. Se olis lasagnepäivä. Ja ehkä pyykkäänkin. Jos siltä tuntuu.

Päivän asukuvaa ei tule - ette taatusti halua nähdä.

Ja vielä -  tervetuloa  kera suurten kiitosten uusille lukijoille Arleenalle, Marille, Mona´s Picturesquelle, Muuttolinnulle, Taralle, Sesselle, d-mallille ja Olennnaiselle - toivottavasti jaksatte jatkossakin täällä piipahtaa. 

Mukavaa viikkoa kaikille ja ihanaa joulunalusaikaa. 

Music tonight - Raskas Joulu

Nyt, just tähän, jottei tärkein unohtuisi, isot kiitokset kaikille teille Alma/anette, Anne, Menna, Aino-Kaisa, Alexa, anneaulikki, Helena, Dahlia, Johanna, Pihi nainen, Micu, Kiki, Heli, Riitta Sinikka, Sarin vaatekomeron kätköt, Marru, maarit ja Helka, jotka olette linkittäneet itsenne lukijoikseni - olette te vallan ihania, jos jaksatte näitä mun sepustuksiani silloin tällöin vilkuilla. Mun piti jo aiemmin tää kiitos esittää, mutta yhtäkkiä teitä tulla tupsahteli siihen useampikin, niin en meinannut perässä pysyä - hidas kun olen;)

Tänä iltana Lady ja Isäntä vaihtavat vapaalle: olemme menossa Raskas Joulu -keikalle Turun Klubille. Esiintyjinä Ari Koivunen, Ilja Jalkanen ja Jarkko Ahola. Olemme jo monena vuonna näitä keikkoja kierrelleet ympäri Suomea - ja kun tämän vuoden kiertueen eka keikka osuu Turkuun niin mikäs sen mukavampaa. Jos jotakuta kiinnostaa tietää, mikä tää Raskas Joulu -kiertue on, tässä linkki klik

Mun musiikkimakuni on samanlainen sekametelisoppa kuin mä itsekin oon - tykkään rock- ja heavymusiikista, mutta löytyy mun hyllystäni muutakin.

Keikoilla kierrellään Isännän kanssa yhdessä - jos se on jossain kauempana, ollaan yötä hotellissa ja kierrellään vähän paikkoja - aika usein käymme Helsingissäkin ihan vain keikan takia. On mulla ihan oma suosikkiartistikin ja bändi, jota fanitan täysillä - ja ohessa on tullut monta hyvää ystävää ja kaveria, joita tiedän tänäkin iltana tapaavani. 

Mulle musiikki - ja elämykset - on sellaista terapiaa, ettei paremmasta väliä. Keikoilla saan hyppiä ihan rauhassa, kyllä saa allit kyytiä - ja merkillistä on, miten - oli sitten rockkeikka, sinfoniakonsertti, hyvä teatteriesitys tai taidenäyttely, unohtuu säryt ja vaivat. Ja maailman murheet.

Mutta jotta näette vähän tätä mun sielunmaisemaani, tuossa pieni kurkkaus mun ihan omiin levyihini - ne ei ole kaikki tuossa, lisää säilyttimiä on haussa:

Laitanpa vielä tuohon illan asustuksen - näillä vermeillä mennään.

Kengät on joko nuo - ovat tosi hyvät seistessä ja hyppiessä - tai sitten maiharit. Veskaan mahtuu kaikki mun pussukkani + kamera, nahkarotsi saattaa jäädä kotiin; siellä tulee hiki ja on vaan tiellä. Ja jotta kunnon heviasenne välittyisi, korvikset on Kirkon Ulkomaanavusta hankitut ristit!

Hauskaa päivänjatkoa ja perjantai-iltaa kaikille! 

Ehkä yritin - ehkä en

Minullahan näitä keskeneräisiä projekteja riittää - on tullut yritettyä kaikenlaista:

 Kauneus- ja tyyliremppaa

Kaikkensa on yritettävä - kylppärin rypyntorjuntapatteristo - siis kaikki ne purkit ja purnukat - kuuluu tähän remppaan. Minä olen tosi johdateltavissa noiden purnukoiden suhteen, hurahdan kaiken maailman lupauksiin. Muistan senkin kerran, kun apteekin myyjää alkoi kummasti hymilyttää, kun olin bongannut mainoksesta erään uutuustuotteen ja menin kyselemään "sitä uutta juttua, nimeä en nyt muista, mutta se, joka lupaa kasvojenkohotuksen ilman veistä". Ei ollut siinä apteekissa, mutta oli viereisessä luontaistuotekaupassa. Juu, mä varustaudun kyllä hyvin, mutta ongelma on se, että ne voiteet pitäis myös jaksaa tuohon naamaan ja kroppaan laittaakin. Ja siinä en sitten olekaan ihan yhtä hyvä kuin ostelussa. Jotta yläluomileikkausta näin ensihätään suunnitellessa edetään. Eikä osteta enää yhtään purnukkaa ennenkuin entiset on käytetty! Just!

Kunto- ja terveysremppaa, laihdutusremppaa

Kuvan liikuntavälinekori jököttää sohvan vieressä, siitähän sitä olisi helppo telkkaria tuijottaessa edes nuo sormenvahvistimet ottaa ja harjoitella - siis olisi, vaan kun ei ole. Tähän remppasarjaan kuuluu vielä kuntopyörää, jumppapalloja, erilaisia jumppakeppejä, stepperiä, tasapainolautaa ja crostrainer, joka kylläkin vietiin maille, kun se vei niin julmetun tilan. Ja tietysti kaikki vitamiini-, lisäravinne- ja luontaistuotepillerit ja jauheet kuuluvat tähän remppaan. 

Ja kuntosalikortista en sano mitään. 

Tupakanpolton lopetusremppaa

Kuvakollaasissa Champix-kuva drugsnews.org 

Pahin - kaikkea on kokeiltu. Noilla Champixeilla sentään pystyin vähän aikaa olemaan polttamatta, mutta niiden sivuvaikutukset olivat sitä luokkaa, että piti lopettaa. Nyt on kokeilussa sähkötupakka - ensi viikolla olisi tarkoitus aloittaa. Otin nikotiinittomat nesteet - yritän nikotiinivajeen täyttää tuolla Nicoretten inhalaattorilla. Pitäkäähän peukkuja.

Sisustusremppaa

Meillä on kotona tilanne, että varsinainen remontti kannattaa tehdä vasta sitten, kun nuoriso on muuttanut omilleen. Poika lähtee ensi syksynä, kun aloittaa opiskelut Turun yliopistolla, tytär tuskin ihan vielä: hänen chinchillansa tarvitsevat reissujen ajan hoitajaa ja alakerran olohuoneeseen on levitetty kaikki mahdolliset taiteilijatarvikkeet. Mutta muutaman vuoden sisällä hänkin pesästä lentelee.

Mutta tuossa pari esimerkkiä, siitä miten tässä väliajalla elellään - meiltähän tämä sujuu!

Taidettahan meillä riittää - kuvassa Viiru-kissan tekemää portaikon lasikuitutapettiin. Tuota taidetta riittää koko portaikon mitan ylhäältä alas. Ja lasikuitutapetti on aika inhottava laittaa uusiksi - varsinkin tuo tapetti jatkuu alakerrassa portaikosta sinne alakerran olohuoneeseen ja yläkerrassa eteiseen ja olohuoneeseen. Jos koko höskän uusisi samanlaisella, olisi Viiru alta aikayksikön sen kimpussa. Siispä hakusessa on väliaikaisratkaisu tuohon porraspätkälle - ehkä puolipaneli. 

Kunhan ehditään - eihän tuo tuossa ole ollut vielä kuin yli vuoden.

Viiru (12 v.) on ehtinyt tuhota jo keittiön seinän, yhden sohvan, tuolin ja vaikka mitä. Ei ole halpaa - mutta säästetty on sitten mun terapiamaksuissa; Viiru on mun oma stressitohtori, mun Dr. Phil.

Tuossa kuvassa on myös tulevat olohuoneen verhot, kankaat olen ostanut toukokuussa. Mutta kun en saa päätettyä mallia. Ja siinä on myös tuolinsuojuskangas nojatuoliin, jottei Viiru sitäkin taiteilisi. Tuolin päällä retkottaa tällä hetkellä sellainen "taiteellinen" kangasviritelmä. Tuon ompelen kyllä viikonloppuna. 

Tämä on lupaus.

Lohtupaita - ja toinenkin

Hammaslääkäri.
Epäonnistuneen juurihoidon korjaus.
Jälkisärky.
Kotimatkalla oli pakko poiketa Kaarinan ainoaan vaatetusliikkeeseen, Seppälään.
Tuli ostettua lohtupaita.

ja voimapaita - punainen on mun voimavärini - ja voihan tämä olla joulupaitakin;)

Molemmat poistotangosta á 9,95 €.
Kuvat ei tee paidoille ollenkaan oikeutta - oikeasti ne ei ole mitään päällä olevia telttoja, vaan laskeutuvat tosi nätisti peittäen pönkkömahan. Mustien hameiden ja housujen kanssa kätevät jokapaikan paidat. Ja käyvät hyvin kaikkien mun mustien bleisereideni kanssa.

Nyt lisää nappia naamaan ja sängynpohjalle.

Kun kerran halvalla saa...

Lauantaiaamu alkoi taas kerran vähän rivakammin kuin olin suunnitellut: olisin mieluusti nukkunut pitkälle aamupäivään, mutta Isäntä oli suunnitellut toisin. Suurinpiirtein sängystä suoraan autoon ja Kauppakeskus Skanssiin. Olin taas liikenteessä varsinaisena rönttäliisana - mikä on kyllä nyt vuorotteluvapaalla ollut aika yleinen olotila. No, hieman pelasti hiuspuuteri pahimmalta, mutta toivoin kyllä koko reissun ajan, ettei ketään tuttuja vastaan tule. Onneksi oltiin sitten niin ajoissa liikkeellä, ettei Skanssissa paljon muitakaan vielä ollut;)

Tarkoitus oli vain pikaisesti käydä ruokaostoksilla - ja Isäntä halusi käydä viereisessä rautakaupassa, joten minulle jäi hieman aikaa kierrellä. 

Myönnän ihan reilusti, että kolusin kenkäkaupat, vaikka juuri lupasin, että uusia kenkiä ei tule. Mutta nyt pysyin jämäkkänä: katselin vain - mutta yksiäkään en edes hiplannut;)

Skanssiin on avattu viikko sitten Clas Ohlsson - varsinainen Jokanaisen tavaratalo! Sieltähän olisi löytynyt vaikka mitä, mutta vuorotteluvapaalaisella on herra Matti kukkarossa, joten sorruin vain seuraaviin ihanuuksiin: happovapaita paspiksia, happovapaata teippiä ja alumiinikehyksiä - tyttären grafiikanlehti odottaa kehystystä, ja kun nuo löytyivät edullisesti, oli pakko ostaa. Ja lisäksi tietenkin Jokanainen tarvitsee hiomakoneen! Aiemman on Isäntä piilottanut niin hyvin, ettei löydy. Nyt sitten portaikon kaiteiden kimppuun ensi viikolla - tai ensi vuonna...

Ruokaostoksilla Citymarketissa silmiini osui edullinen kookosöljy, Urtekramin luomu extraneitsytkookosöljy - maksoi vain 9,90 €. Siis kertakaikkisen edullinen. Oli pakko tarkistaa minulle entuudestaan tuntemattoman firman sivut vielä kotona - vaikutti ihan kelpoyritykseltä. Kerron sitten joskus, oliko öljy hyvää vai hutiostos.

No, aikainen herätys vaati sitten päikkärit ja toisetkin - sillä seurauksella, että täällä kukutaan vielä yöllä päivittelemässä blogia. Mahtaisikohan uni vieläkään maistua?

Joka tapauksessa - ihanaa viikonloppua kaikille!

Kuinka paljon mahtuu pieneen laatikkoon?

Olen viettänyt vähän yli kaksi kuukautta vuorotteluvapaalla (vielä vajaa kuukausi jäljellä) ja minulla on ollut mahdollisuus tehdä kaikkea sellaista, mitä normaalioloissa en ole pystynyt, esimerkiksi katsella telkkaria päiväsaikaan ja lukea vanhoja lehtiä.

Vanhasta Anna -lehdestä (22/12) ahmin juttua "Hei, hei, tavarat!", missä helsinkiläinen  Ulla Karhu oli karsinut kodistaan melkein kaiken ylimääräisen: "Tavallinen perhe omistaa noin 10 000 tavaraa. Karhu tulee toimeen 80 prosenttia pienemmällä määrällä". Hän oli luopunut tauluista ja hän esimerkiksi pistää kirjat kiertoon heti ne luettuaan. Ullan koti oli avara, valoisa ja siisti - jopa perheen 13- ja 16-vuotiaat pojat olivat osallistuneet projektiin. Ihana koti, jossa on tilaa olla ja hengittää. Itse en pysty luopumaan kirjoista, niitä on hyllyt täynnä, osa vintillä laatikossa ja osa on viety maaseutukotiimme. Samoin kotimme on täynnä tauluja: osa perittyjä ja lahjaksi saatuja, osa itse ostettuja ja lisää tulee, sillä tyttäreni opiskelee kuvataiteilijaksi.

Erehdyin vielä katsomaan telkkarista ohjelmaa "Himohamstraajat". Kauhea ohjelma! Ohjelmassa kerrotaan ihmisistä, joille tavaran hamstrauksesta on tullut elämäntarkoitus, himo, johon tarvitaan ammattiauttajaa - eikä tähän riitä mikään personal organizerin apu, vaan tarvittiin psykologia ja terapeuttia. Ohjelma laittoi taas katsomaan omaa kotia vähän tarkemmin. Voi kamala!

Päätin siltä istumalta jämäköityä ja selvitellä edes yhden paikan kodistamme: aloitin eteisen lipaston laatikoista. Tunnin homma, ajattelin. Erehdyin pahasti - useampi tunti siinä meni.

Eteisessämme on lipasto, jossa on viisi laatikkoa ja vielä 2 kaappia laatikoiden molemmin puolin. Nyt sain siivottua vain nuo laatikot.

Ja tällaista löytyi pikku laatikoista: hiusharjoja 11 kpl, tarraharjoja 6 kpl, aina tarvittaessa kateissa olevia kyniä kymmenittäin, pyyhekumeja, terottimia, viivaimia, teippiä, laastaria, muistilappuja, monenlaisia pattereita, kissan harjoja ja kampoja, valjaita ja pantoja, lankarullia, hakaneuloja, kolikoita eri valuutoissa, ruuveja, nauloja, kuminauhoja, kenkien hoitotuotteita (harjoja ja lankkeja), vanhoja kuitteja, avattuja purukumipaketteja, nappeja jos jonkinlaisia - ja vaikka mitä.

Vielä sieltä löytyi esimerkiksi:

Vanhoja kännyjä - näitä löytyy lisää kodistamme muualtakin...kunnes ne saadaan vietyä kierrätykseen...

vanhoja joulukortteja

heijastimia
 - nopeasti laskien 28 kpl

Suurin osa laatikoiden sisuksista joutui roskikseen ja osa sinne, missä niiden kodissamme kuuluisikin olla. Kyllä nyt ovat laatikot vähän aikaa järjestyksessä!

Illalla ehkä sivukaappien kimppuun...

Kahta en vaihda

En ole enää vuosiin omistanut kampauspöytää ja meikkini ovat vaellelleet milloin missäkin laatikossa sikin sokin. Kylpyhuoneessakaan en niitä ole säilyttänyt, sillä siellä en ole meikannut enää aikoihin - likinäkö ja ikänäkö ovat tehneet tehtävänsä - en näe kylppärin peilistä tarpeeksi tarkasti; en vaikka sinne on hankittu suurentava lisäpeilikin.

Noin vuosi sitten löysin Helsingistä Temperasta  laatikon alelaarista (30 €) ja siinä meikkini pysyvät siististi järjestyksessä. Kaikki rypyntaisteluarmeijani purnukat ovat kyllä vielä kylpyhuoneessa erilaisissa koreissa odottamassa järjestelemistä, huoh:(

Näitä laatikoita ostin myös toisen, joissa säilytän korujani.

Ohessa kuva meikkilaatikostani, joka on alunperin tarkoitettu taiteilijatarvikkeille. No, taiteilijakäyttöönhän se sitten tulikin - kyllä tämän naaman meikkaaminen siedettävään kuntoon taiteilijan vaatiikin;) - ja sorry: kuvaustilanteeseen tunki mukaan myös perheemme valokuvamalli, Viiru-kissa...

Tässä työkalupakissani säilytän ne meikit, jotka eivät ole jokapäiväisessä käytössä. Päivittäiset meikit pysyvät järjestyksessä pussukoissa - meikeille omansa, huulipunille pienempi, lääkkeille yksi ja yksi, jossa kulkevat mukana nenäliinat, silmätipat, käsivoide jne. Pussukat ovat Indiskasta muutamalla eurolla hankittuja ja siirtyvät helposti laukusta toiseen laukkua vaihdettaessa. Siis periaatteessa. Minun järjestystajullani ovat aika usein siinä väärässä kassissa.

Meikkaan yleensä olohuoneen ruokapöydän äärellä: saan istua, saan säädettyä valaistuksen ja pystyn käyttämään lähietäisyydeltä suurentavaa peiliä. Arkimeikkiini kuuluu nykyisin vain BB-voide, ripsiväri, rajausväri, jonka sumennan, kulmaväri, poskipuna/aurinkopuuteri, valokynä ja huulipuna. Puuterista olen melkein luopunut - korostaa vain ryppyjä. Liian kiillon saa päivän mittaan kuriin Body Shopin natural powder Facial blotting tissueseilla (kiillonpoistopaperi). Ja välillä pidän töissäkin "meikittömiä" päiviä, jos tiedän varmasti, että voin koko päiväksi sulkeutua omaan työhuoneeseeni eikä vieraita ole tulossa;)

BB-voide on laiskan ihmisen pelastus; itse olen ihastunut useiden kokeilujen jälkeen Vichyn Neovadiol Lumiereen, sillä se levittyy kivasti, antaa riittävän peiton ja sulautuu oman ihon sävyyn - lisäksi se oli ensimmäisiä antiage-ominaisuuksilla varustettuja BB-voiteita. Ainoa miinus siinä on, ettei siinä ole UV-suojaa.

Meikeissäni on kaksi, joita en vaihda: Sensain 38 C -ripsiväri (entinen Kanebo) ja Yves Saint Laurentin Radiant Touch -valokynä. Minulla on roikkuluomet, jotka rasvoittuvat ja mikään muu ripsari - eivät mitkään lukuisista kokeilemistani vedenkestävistäkään - ei pysy ripsissäni siistinä. Juhliin käytän saman sarjan tuuhentavaa ripsaria.

Ensimmäisen Yves Saint Laurentin valokynäni ostin aikoinani Prahasta, kun Suomen Turusta ei niitä vielä saanut. Valokyniäkin olen kokeillut lukuisia muita - ja halvempia - merkkejä, mutta tämä on ja pysyy suosikkinina. Ripsarin ja valokynän ostan nuukana ihmisenä yleensä Stockmannin tai Wiklundin alesta, välillä matkoilta.

Mitä enemmän ikää tulee, sitä pelkistetymmäksi meikkini tuntuu muuttuvan. Huulipunien sävyt vain vaihtuvat vähän vuodenajan, vaatetuksen ja fiiliksenkin mukaan. Minulla on valitettavana tapana piristää harmaata tai muuten ikävää päivää ostamalla uusi huulipuna - se piristää kummasti!

Hurmaavaa päivää kaikille - vaikka ulkona ainakin täällä Turun puolessa on tällä hetkellä harmaatakin harmaampaa!

Naisella ei koskaan ole liian paljon kenkiä?

On taas se aika vuodesta, jolloin kesäkauden kengät saavat väistyä ja tilalle otetaan syys- ja talvikauden kengät.

Meidän perheessä edellisen kauden kenkiä säilytetään vintillä ja niiden sieltä alas tuominen on aikamoinen operaatio. Vintti on mieheni valtakuntaa ja sinne ei muilla ole asiaa. Niinpä, kun viikon olin häntä pyytänyt tuomaan alas talvikenkälaatikot, hän ne viimein sieltä jostain vintin kätköistä löysi. Onpa joskus käynyt niinkin, että kenkien hakeminen kesti niin kauan, että jouduin ostamaan lapsille uudet talvikengät ihan sen tähden, että entisiä ei löytynyt ajallaan;)

No - minulta kesti sitten puolitoista viikkoa saada ne laatikot tuosta eteisen lattialta puretuiksi. Ja aikansa otti myös kesäkenkien pakkaaminen. Ihme ja kumma - pakatut kenkälaatikot hävisivät alta aikayksikön takaisin vintille.

Vintille lähti tänä vuonna esimerkiksi seuraavanlainen joukko balleriinoja

Lisäksi tietenkin sandaaleja, pistokkaita, slingbackeja, avokkaita, korkkareita, tennareita, loafereita, kävelykenkiä, jne. En uskaltanut laskea, kuinka monta paria pakkasin. Alas jätin vielä muutamat juhlakorkkarit - sekä varalle ensi kevättä varten parit kävelykengät - jos vaikka kenkien vaihto silloinkin kestää viikkokausia. Lisäksi jätin parit sandaalit sen varalle, että talvella intoudumme vaikka matkustamaan jonnekin lämpimään...

Kenkiähän ei naisella  ole koskaan liikaa, niinpä kaappiin sain sullottua esim. seuraavat:
maiharit

nilkkurit

saapikkaat

Eivätkä noissa kuvissa ole kaikki talvikenkäni - vain ne, jotka jätin yläkerran kaappiin. Osa käveli alakertaan ja osan palautin vintille. Kun kaappiin vielä piti saada mahtumaan sisäpelikengät, jumppakengät, lenkkarit, vaelluskengät, kumisaappaat - ja joita kaikkia on enemmän kuin se yksi pari, niin onhan siellä ahdasta. 

Tuossa kenkäjoukossa on parit aikamoiset rumiluksetkin, mutta kärsin vaivaisenluista ja välillä Mortonin oireyhtymä vaivaa niin, että löytyy vain parit kengät, joilla silloin pystyn kävelemään. Muutenkin jalkani ovat iän myötä alkaneet temppuilla: milloin vetää suonta, milloin ne turpoavat niin, että tuntuu, etteivät mitkään kengät mahdu.

Kyllä minä ihan vakaasti aina päätän, että nyt ei sitten osteta enää yksiäkään uusia kenkiä, mutta huomaan vain kotiintullessa, että taas tuli sorruttua. Lohduttelen itseäni sillä, että en sorru kalliisiin merkkikenkiin vaan hulluuteeni tepsivät halvemmatkin bobot. Ei löydy kaapistani Laboutineja vaan tyydyn ihan suosiolla esim. Vagabondin, Janitan, Gaborin ja Oisin kenkiin. Halpiskenkiinkin sorrun ihan surutta - kunhan vain ovat mukavia jalassa. Paitsi tietysti korkkarit. Niiden kanssa pitää kärsiä. Geelityynyjen kera.

Vaikka aito aikeeni on, että tänä talvena en uusia kenkiä hanki, täytyy myöntää, että haaveilen juuri nyt Dr. Martensin maihareista, korollisista saapikkaista ja siisteistä, matalakantaisista nahkanilkkureista. Saapas nähdä, kuinka käy!

Kekoja siellä, kekoja täällä

"Tuo tullessas, vie mennessäs" - meillä tämä vanha viisaus ei oikein tunnu toimivan. Se, mikä tuodaan, se johonkin jätetään - mitään ei juurikaan viedä takaisin. Tavarat vain unohtuvat  lähimmälle laskualustalle. 

                                                

                                      

                                      

Kotimme on niin täynnä tavaraa, että minkäänlaisen järjetyksen ylläpito on mahdotonta. Kyllähän meillä siivotaankin - ainakin joskus - mutta tavarat vain tuntuvat pursuvan kaapeista ja laatikoista milloin minnekin päin huushollia. 

Tämän blogin avulla yritän saada itseni innostettua järjestelemään, karsimaan ja ehkä myös saattamaan loppuun muutamankin keskenjääneen projektin! Toivon myös, että joku saa lohtua siitä, että muuallakin vallitsee kaaos - ja saattaapa joku siitä salaisesti ilahtuakin - paheksuakin saa ihan vapaasti.