Tämän haasteen löysin jo aikoja sitten Curiouser & Curiouser -blogin Nooralta ja tallensin sen tuonne luonnoksiini.
Haasteen säännöt:
Avaa tietokoneesi kuvatiedostot. Valitse kansioista järjestyksessään viides.
Avaa se. Valitse kansion viides kuva ja kerro tarina sen takaa.
Kuvan jouduin hakemaan ulkoiselta kovalevyltä, jonne joulun alla siirsin kaikki kuvakansioni turvaan
ja tämän koneen viides kansio sisältää sen verran uusia kuvia, että niissä ei vielä paljon muisteltavaa ole.
Mutta tässä kovalevyn 5. kansiosta poimitussa 5. kuvassa sen sijaan on:
Kuva on otettu kesällä 2006 Bratislavassa - Tonava virtaa taustalla ja isäntä kuvaa.
Matkustimme Bratislavaan Wienin kautta; lensimme ensin Wieniin ja sieltä jatkoimme suoraan lentokentältä bussilla Bratislavaan.
Matkaa ei ole kuin n. 60 km ja linjurikyyti rajapysähdyksineen kesti vähän yli tunnin.
Oli jo myöhäinen ilta, kun saavuimme kaupungin linja-autoasemalle ja tavoistamme poiketen emme olleet tilanneet taksia odottamaan,
sillä hotellillemme piti olla asemalta vain lyhyt matka.
Mutta kun totesimme, miten pimeää oli - ja miten väsyneitä reissusta olimme, päätimme sittenkin ottaa taksin.
Ja minkälaisen taksin!
Vanha rotisko, jota ajoi kauttaaltaan tatuoitu kaljupäinen mies - sellainen,
jota voisi hyvin kuvitella väistävänsä kadun toiselle puolelle, jos hän pimeässä vastaan tulisi.
Isäntä oli ihan varma, että olimme mafioson kyydissä - ja niin hän uskoo vielä tänäkin päivänä, vaikka kyyti hotelliimme hoitui vallan hienosti;)
Hotellimme Crowne Plaza sijaitsi aivan kaupungin sydämessä. vastapäätä presidentin residenssiä ja se oli vasta avattu, uusi ja upea hotelli.
Kun pääsimme hotellin vastaanottoon, huomasin, etten löydä passiani mistään - onneksi oli kopio.
Huoneeseen päästyä olin aivan hätäännyksissäni ja isäntä oli jo lähdössä selvittämään,
minne voimme ilmoittaa passin katoamisesta ja mistä löytyy konsulaatti tai suurlähetystö
- sitäkään emme tietenkään olleet etukäteen selvittäneet, onko Suomella minkäänlaista edustusta Slovakiassa.
Kävin vielä kerran kaikki matkatavarani läpi ja löytyihän se passi lopulta
- olin jossain välissä sullonut sen meikkipussiini. Passia olin näyttänyt edellisen kerran Itävallan ja Slovakian raja-asemalla,
ja siellä ilmeisesti olin sen tuonne pussiin piilottanut;)
Koska oli jo myöhäinen ilta, päätimme, että emme lähde enää illalla kaupungille ruokapaikkaa etsimään vaan syömme hotellissa.
Hotellin ravintoloista auki olivat baari, jossa ei kovin kummoista ruokaa siihen aikaan enää ollut tarjolla, ja Nobu -ravintola.
Päädyimme Nobuun. Hienoon japanilaiseen ravintolaan, jossa meidän lisäksemme oli vain yksi pariskunta.
Joka oli pukeutunut illalliselle - miehellä puku päällä ja naisella juhlapuku.
Ja me niissä matkavaatteissamme.
No eipä sitä palvelusta huomannut, että olimme lievästi sanoen reissussa rähjääntyneen näköisiä
- palvelu oli loistavaa: eteemme kannettiin pieniä alkupaloja suloisissa japanilaisissa pikkuastioissa tiuhaan tahtiin.
Ja tietenkin ainoa oikea valinta tuolle illalle alkumaljaksi oli shampanja.
Pääruuaksi valitsimme Kobepihvit ja kyllähän ne suussa sulivat.
Kobepihvihän on japanilaisten ylpeys: härkiä, joista pihvit tehdään, on hemmoteltu juottamalla niitä oluella
ja hierottu sakeviinalla - ja väitetään, että niille on luettu myös japanilaisia runoja!
Tietenkin vielä jälkiruokaa - ja viinit ruokalajien mukaan.
Hyvää oli.
Ja hyvä oli myös lasku.
Lähellä oli, ettei isännältä mennyt kakat housuun, kun hän laskun näki.
En enää muista, kuinka paljon se oli, mutta ikinä emme ole ravintolassa niin paljon pulittaneet ruuasta.
Sillä rahalla olisi edullisessa Bratislavassa syönyt varmaan kuukauden ihan kelvollisissa ravintoloissa.
Vieläkin isäntä välillä muistuttaa, että muistatko sen Kobepihvin! No, muistan.
Kävin katsastamassa hotellin sivuilta, josko Nobu-ravintola vielä siellä olisi.
Ei ollut enää - nyt siellä näytti olevan intialainen ravintola.
Bratislava on ihana, pieni kaupunki.
Mehän olemme lomailleet usein noissa entisen itäblogin kaupungeissa. Prahassa ja Budapestissä useammankin kerran.
Bratislava muistuttaa hyvin paljon Budapestiä - mutta on pienempi ja tuolloin vielä ei turistejakaan kovin paljon ollut.
Kaikissa näissä kaupungeissa virtaa keskellä joki - Bratislavassa se on Tonava.
Ja yleensä joen rannoille sijoittuvat suurimmat nähtävyydet ja kauneimmat kävelyreitit.
Ja aina noissa vanhoissa kaupungeissa on joku linna tai linnoitus, joka pitää valloittaa.
Niin Bratislavassakin - Bratislavan linna sijaisee korkealla, aivan Tonavan rannalla
ja sinnehän sitten kipusimme mekin pällistelemään.
ja sinnehän sitten kipusimme mekin pällistelemään.
Bratislavassa vietimme vajaat 3 päivää ja sovimme, että menemme vielä joskus uudelleenkin.
Kävelyä auringon paahteessa, hyvää ruokaa, kahviloita, terasseja - palaneet olkapäät ja rakot jaloissa.
Ja maailman paras matkakumppani, jonka poikkeuksellisesti näet tuossa yhdessä kuvassa peukuttamassa;)
Juuri oikeanlainen, hyvä kaupunkiloma;)
Kun täällä Suomen keväässä katselen ulkona vihmovaa räntäsädettä, kääntyvät ajatukset väkisinkin jo kesään.
Mitään suunnitelmia emme vielä ole tehneet.
Mutta lyhyelle kaupunkilomalle jonnekin Keski-Eurooppaan en taitaisi sanoa ei!
Kiitos, Noora, tästä haasteesta - olipa kiva vielä kerran palata noihin liki 10 vuoden takaisiin kuviin.
Lähdetkö sinä mukaan tähän #TBT -haasteeseen?
Lähde - etsi vanha kuva ja kerro tarina sen takaa.
Lukisin mielelläni.
Kivaa tiistaipäivää kaikille!
Lady of The Messiä voit seurata
Facebookin, Blogilistan, Bloglovinin, Instagramin ja Twitterin kautta
