tiistai 31. maaliskuuta 2015

#TBT : Pienen pieni kuvahaaste

Tämän haasteen löysin jo aikoja sitten Curiouser & Curiouser -blogin Nooralta ja tallensin sen tuonne luonnoksiini.

Haasteen säännöt: 
Avaa tietokoneesi kuvatiedostot. Valitse kansioista järjestyksessään viides. 
Avaa se. Valitse kansion viides kuva ja kerro tarina sen takaa.

Kuvan jouduin hakemaan ulkoiselta kovalevyltä, jonne joulun alla siirsin kaikki kuvakansioni turvaan 
ja tämän koneen viides kansio sisältää sen verran uusia kuvia, että niissä ei vielä paljon muisteltavaa ole.

Mutta tässä kovalevyn 5. kansiosta poimitussa 5. kuvassa sen sijaan on:

Bratislava, Tonava

Kuva on otettu kesällä 2006 Bratislavassa - Tonava virtaa taustalla ja isäntä kuvaa.

Matkustimme Bratislavaan Wienin kautta; lensimme ensin Wieniin ja sieltä jatkoimme suoraan lentokentältä bussilla Bratislavaan. 
Matkaa ei ole kuin n. 60 km ja linjurikyyti rajapysähdyksineen kesti vähän yli tunnin.

Oli jo myöhäinen ilta, kun saavuimme kaupungin linja-autoasemalle ja tavoistamme poiketen emme olleet tilanneet taksia odottamaan, 
sillä hotellillemme piti olla asemalta vain lyhyt matka.

Mutta kun totesimme, miten pimeää oli - ja miten väsyneitä reissusta olimme, päätimme sittenkin ottaa taksin. 

Ja minkälaisen taksin! 
Vanha rotisko, jota ajoi kauttaaltaan tatuoitu kaljupäinen mies - sellainen, 
jota voisi hyvin kuvitella väistävänsä kadun toiselle puolelle, jos hän pimeässä vastaan tulisi.

Isäntä oli ihan varma, että olimme mafioson kyydissä - ja niin hän uskoo vielä tänäkin päivänä, vaikka kyyti hotelliimme hoitui vallan hienosti;)

Hotellimme Crowne Plaza sijaitsi aivan kaupungin sydämessä. vastapäätä presidentin residenssiä ja se oli vasta avattu, uusi ja upea hotelli.

Kun pääsimme hotellin vastaanottoon, huomasin, etten löydä passiani mistään - onneksi oli kopio.
Huoneeseen päästyä olin aivan hätäännyksissäni ja isäntä oli jo lähdössä selvittämään, 
minne voimme ilmoittaa passin katoamisesta ja mistä löytyy konsulaatti tai suurlähetystö
 - sitäkään emme tietenkään olleet etukäteen selvittäneet, onko Suomella minkäänlaista edustusta Slovakiassa.
Kävin vielä kerran kaikki matkatavarani läpi ja löytyihän se passi lopulta
 - olin jossain välissä sullonut sen meikkipussiini. Passia olin näyttänyt edellisen kerran Itävallan ja Slovakian raja-asemalla, 
ja siellä ilmeisesti olin sen tuonne pussiin piilottanut;)

Koska oli jo myöhäinen ilta, päätimme, että emme lähde enää illalla kaupungille ruokapaikkaa etsimään vaan syömme hotellissa. 

Hotellin ravintoloista auki olivat baari, jossa ei kovin kummoista ruokaa siihen aikaan enää ollut tarjolla, ja Nobu -ravintola. 
Päädyimme Nobuun. Hienoon japanilaiseen ravintolaan, jossa meidän lisäksemme oli vain yksi pariskunta. 
Joka oli pukeutunut illalliselle - miehellä puku päällä ja naisella juhlapuku. 
Ja me niissä matkavaatteissamme. 

No eipä sitä palvelusta huomannut, että olimme lievästi sanoen reissussa rähjääntyneen näköisiä
 - palvelu oli loistavaa: eteemme kannettiin pieniä alkupaloja suloisissa japanilaisissa pikkuastioissa tiuhaan tahtiin.
Ja tietenkin ainoa oikea valinta tuolle illalle alkumaljaksi oli shampanja. 
Pääruuaksi valitsimme Kobepihvit ja kyllähän ne suussa sulivat.
Kobepihvihän on japanilaisten ylpeys: härkiä, joista pihvit tehdään, on hemmoteltu juottamalla niitä  oluella
 ja hierottu sakeviinalla - ja väitetään, että niille on luettu myös japanilaisia runoja!
Tietenkin vielä jälkiruokaa - ja viinit ruokalajien mukaan.
Hyvää oli.
Ja hyvä oli myös lasku.
Lähellä oli, ettei isännältä mennyt kakat housuun, kun hän laskun näki.
En enää muista, kuinka paljon se oli, mutta ikinä emme ole ravintolassa niin paljon pulittaneet ruuasta.
Sillä rahalla olisi edullisessa Bratislavassa syönyt varmaan kuukauden ihan kelvollisissa ravintoloissa.

Vieläkin isäntä välillä muistuttaa, että muistatko sen Kobepihvin! No, muistan. 

Kävin katsastamassa hotellin sivuilta, josko Nobu-ravintola vielä siellä olisi.
Ei ollut enää - nyt siellä näytti olevan intialainen ravintola.

Bratislava, loma

Bratislava on ihana, pieni kaupunki.
Mehän olemme lomailleet usein  noissa entisen itäblogin kaupungeissa. Prahassa ja Budapestissä useammankin kerran.
Bratislava muistuttaa hyvin paljon Budapestiä - mutta on pienempi ja tuolloin vielä ei turistejakaan kovin paljon ollut.

Kaikissa näissä kaupungeissa virtaa keskellä joki - Bratislavassa se on Tonava.
Ja yleensä joen rannoille sijoittuvat suurimmat nähtävyydet ja kauneimmat kävelyreitit.

Bratislavan linna, loma

Bratislavan linna, Tonava, loma

Ja aina noissa vanhoissa kaupungeissa on joku linna tai linnoitus, joka pitää valloittaa.
Niin Bratislavassakin - Bratislavan linna sijaisee korkealla, aivan Tonavan rannalla
 ja sinnehän sitten kipusimme mekin pällistelemään. 

Bratislavassa vietimme vajaat 3 päivää ja sovimme, että menemme vielä joskus uudelleenkin.

Kävelyä auringon paahteessa, hyvää ruokaa, kahviloita, terasseja - palaneet olkapäät ja rakot jaloissa.
Ja maailman paras matkakumppani, jonka poikkeuksellisesti näet tuossa yhdessä kuvassa peukuttamassa;)
Juuri oikeanlainen, hyvä kaupunkiloma;)

Kun täällä Suomen keväässä katselen ulkona vihmovaa räntäsädettä, kääntyvät ajatukset väkisinkin jo kesään. 
Mitään suunnitelmia emme vielä ole tehneet.
Mutta lyhyelle kaupunkilomalle jonnekin Keski-Eurooppaan en taitaisi sanoa ei!

Kiitos, Noora, tästä haasteesta - olipa kiva vielä kerran palata noihin liki 10 vuoden takaisiin kuviin.

Lähdetkö sinä mukaan tähän #TBT -haasteeseen? 
Lähde - etsi vanha kuva ja kerro tarina sen takaa. 
Lukisin mielelläni.

Kivaa tiistaipäivää kaikille!

Lady of The Messiä voit seurata






SHARE:

torstai 1. elokuuta 2013

Vilna yllätti - jalkojen rakot eivät...

Teimme Isännän kanssa muutaman päivän pikavisiitin Vilnaan, Liettuan pääkaupunkiin. Lensimme Air Balticilla Turusta Riikaan, josta sitten jatkoimme Vilnaan. Matkat vaihtoineen kestivät vähän yli 3 tuntia. Olemme muutaman kerran aiemminkin lentäneet Riikan kautta, esimerkiksi Lontooseen - kun lähtö on Turusta, säästää paljon aikaa, kun ei täältä tarvitse Helsinkiin lähteä. Ja säästää myös rahaa, sillä Air Balticilla on melkoisen edulliset hinnat. 

Vilnassa majoituimme Radisson Blu Astorija -hotelliin - hotelli sijaitsee todella hyvällä paikalla Vanhassakaupungissa. Kelpo hotelli, siisti, palvelualtis henkilökunta ja erikseen on kehuttava aamiaista - runsas ja kaikki, mitä maistoin, oli hyvää. Ja maistoin aika paljon;)


Hotellia vastapäätä sijaitsi Pyhän Kasimirin kirkko - yksi monista kirkkorakennuksista Vanhassakaupungissa. 


Lady matkalla hotellille - ja se pilkahtaakin tuolla taustalla - onneksi, sillä tässä vaiheessa yleensä jalat olivat jo sellaisessa kunnossa, että tuntui, ettei yhtäkään askelta enää oteta. Rakkolaastarit olivat tarpeen!


Sillä sitä Vilnassa tuli tehtyä - käveltyä. Sehän se on kaupunkilomien viehätys, että niillä näkee paljon ihan jalkapatikassa. Niin Vilnassakin - Vanha kaupunki ja osa uuttakin puolta tuli nähtyä ihan apostolin kyydillä. 

Ja paljon tuli nähtyäkin - etupäässä vanhaa, mutta jotain uuttakin. Keskityimme matkalla katselemiseen ja kokemiseen, ostosmatkalla emme olleet, vaikka yhdestä päivästä lohkaisimme osan käydessämme taksilla kaupungin laitamilla olevissa kauppakeskuksissa, Akropoliksessa ja Europassa - tyypillisiä, eurooppalaisia kauppakeskuksia. Suomeen verrattuna luksusmerkkejä oli enemmän, Prada ym.  Kaupungissa luksusmerkkiliikkeet sijaitsivat ihan hotellimme vieressä. 

Nahkatuotteet Vilnassa ovat edullisia - itse ostin Vanhasta kaupungista yhdet kengät. Useammatkin olisivat varmaan mukaan lähteneet, jos jalat olisivat kestäneet sovittamista. Isäntä sentään löysi itselleen Mark & Spenceriltä shortsit ja paidan.

Vailla elintaso Liettuassa on vielä kaukana Suomen tasosta, löytyy sieltä huomattavasti enemmän luksusmerkkien liikkeitä kuin meiltä - ilmeisesti kasvava turistimäärä - etenkin Venäjältä, mutta myös USA:sta, Japanista ja Euroopasta - houkuttelee niitä sinne.

Suomalaisia tuotemerkkejä tuli vastaan myös muutama, ainakin Seppälä, Finlayson, Neste Oil, Tiimari, Prisma ja tietenkin Hesburger:)


Meidät Vilna yllätti iloisesti - siellä oli paljon enemmän nähtävää kuin olimme osanneet kuvitella. Läheskään kaikkea emme  ehtineet nähdä - eniten jäi harmittamaan se, että Kansanmurhan uhrien museo eli KGB-museo oli kiinni juuri silloin, kun viimeisenä aamupäivänä sinne helteessä kävelimme.

Sää oli koko matkan helteinen: 25-29 astetta. Mutta pysähdyksiä tarpeeksi usein niin kyllä siitäkin selvisi;)

Ruoka Vilnassa on ihan kelvollista - liettualainen perinneruoka on toki rasvaista ja täyttävää, mutta salaatteja ja kevyempiä vaihtoehtoja löytyi, samoin etnisiä ja kansainvälisiä ravintoloita. Kuvassa mm. zeppeliinit, liettualainen perunaruoka, johon Isäntä sortui - ja Ladyn yleisin taukojuoma, cappuccino - joskaan ihan joka kerta ei juustokakun kera;)

Kuvat, vaikkakin kännykkäkameroilla otetut, kertovat enemmän kuin sanat:

 Vilnan tuomiokirkko





  Bloggari-Lady kuvaamassa - vaikkakin kännykkäkameralla;)














Aamunkoiton portti



Gediminisarin torni


Kolmen ristin kukkula

Vilna on kaunis kaupunki, erittäin siisti - siistimpää kuin Suomessa - ihmiset olivat ystävällisiä, palvelu pelasi, englannilla (ja saksalla) pärjää vallan mainiosti. Jos pidät Tallinnasta, Bratislavasta, Krakovasta tai Gdanskista, pidät Vilnastakin. Uskallanpa suositella.

Pari yötä on nyt nukuttu kotona ja tänään lähdemme Isännän kanssa taas - nyt tosin enää miniristeilylle Viking Gracella - luvassa ystävien tapaamista kera musiikin. 

Isännän loma päättyy viikonloppuna, minä jatkan vielä viikon. Pitempäänkin jatkaisin, mutta se lottovoitto odottaa vielä tuloaan;)

Tervetuloa uudet lukijat - olette suuri ilahtumisen ja ihmetyksen aihe. Samoin kaikki muutkin, jotka jaksatte näitä jaarituksiani lueskella. 

Pahoittelen, että en ole pystynyt blogejanne kommentoimaan, mutta näillä nakkisormilla kosketusnäyttökännykän näpyttely ei vain matkoilla onnistu. Lukemassa olen toki käynyt reissussakin. Mitä nyt kuhertelulta jäi aikaa. Mököä ei tällä matkalla mukana ollut;)

Aurinkoista elokuun viikonloppua kaikille!
Se on vielä kesä!



SHARE:
BLOGGER TEMPLATE DESIGNED BY pipdig