Koti on maailman paras paikka

Kaksi ja puoli viikkoa vierähti hujauksessa Hollolassa, missä olin hoitamassa äitiäni, kun hän pääsi kotiin sairaalasta toipumaan pieleen menneestä operaatiosta ja vahvistumaan uutta toimenpidettä varten.

Lämmin kiitos kaikille teille edelliseen postaukseeni kommentoineille ja tsemppiviestejä lähettäneille. Kaikki rukoukset ja virtuaalihalit ovat olleet nyt enemmän kuin tervetulleita. 

Tuohon kahteen ja puoleen viikkoon mahtui siihenkin kaikenlaista: erästä äidille määrättyä lääkettä jouduin kolmeen kertaan hakemaan apteekista, sillä jostain syystä sairaalassa ei oltu osattu laskea oikein lääkkeen riittävyys siihen saakka, kun uusi toimenpide tehdään. Jouduin soittamaan kaksi kertaa sairaalaan ja selittämään, että "eihän tämä vieläkään riitä". Ja yhden kerran jouduimme lähtemään päivystykseen, kun äidin sykkeet hyppivät miten sattuivat. Ilmeni, että sairaalassa ei oltu määrätty ollenkaan reseptiä juuri siihen lääkkeeseen, jota äiti olisi välttämättä tarvinnut. Sairaalassa ollessa sitä oli hänelle kuitenkin annettu. No - äiti joutui jäämään yhdeksi yöksi sairaalaan, jotta sydän saatiin rauhoittumaan. Kun hän sai tämän lääkkeen, alkoi toipuminenkin. Ja uutta operaatiota siirrettiin viikolla.

Viime viikon lopulla hän oli jo sellaisessa kunnossa, että uskalsin palata kotiin isännän kyydissä. Tällä hetkellä hän pärjää jo aika hyvin ja veljeni käy häntä päivittäin auttamassa. 

Täällä kotona on myös ollut vilinää ihan riittämiin - koti on kuin hävityksen kauhistus, sillä isäntä on minun Hollolassa ollessani käynyt Sauvon farmilla tekemässä pientä remppaa: maalannut traktoria ja ovia ja olihan hän täällä kotonakin hieman puuhastellut: maalannut pihakalusteita ja autellut appivanhempia. Kiire näytti olleen, sillä kotona oli tehty vain pikasiivous;)

Viikon lopulla ehdimme sentään ihailemaan Turkuun purjelaivoja, kun Tall Ship Racers 2017 täällä sai kansan liikkeelle.

Sää suosi tapahtumaa ja Turussa tapahtuman kävijäennätys rikkoutui - ensimmäisten arvioiden mukaan kokonaiskävijämäärä ylti 544000 henkilöön!

Me kävimme Aurajokirannassa vain sunnuntaina ja hetken kiertelimme alueella. Puhti ei kuitenkaan nyt riittänyt sen kummempaan ilakointiin mutta jo edes lyhyt pyrähdys ihmisten ilmoilla ilahdutti kummasti.

Alkuviikko onkin mennyt kotitöissä ja pyykkiä pestessä sekä pähkäillessä, mitä kaikkea matkalaukkuun saa mahtumaan , sillä lähdemme isännän kanssa huomenaamulla muutaman päivän matkalle Amsterdamiin. Pakkaukset ovat puolitiessä niin kuin aina ja vielä ei ole minkäänlaista matkaintoa. No - se tulee kyllä viimeistään aamuvarhaisella Turun lentoasemalla. Kuten monesti aiemminkin lennämme Turusta Riikaan ja vaihdamme siellä konetta. On niin paljon mukavampi lähteä ja etenkin palata reissusta Turkuun, kun kotiin kentältä pääsee hetkessä.

Nuoriso toimii matkan ajan kotivahtina ja luulenpa, että ihan mielellään, sillä lämmintä on luvassa ja pihalla on grilli käytössä - eikä varmaan haitanne sekään, että  meillä voi hyrisyttää ilmalämpöpumpulla viileyttä öiksi;)

Kun palaamme matkalta, onkin edessä äidin toimenpiteen uusinta ja ensi viikon lopulla lähden taas Hollolaan. Toivottavasti tällä kertaa sairaala hoitaa osuutensa mallikkaammin kuin edellisillä kerroilla!

"Koti on maailman paras paikka" - näin totesi äitini, kun hän kolmisen viikkoa sitten palasi sairaalasta kotiinsa. Ja niinhän se taitaa olla useimmille meistä.

Kun itse palasin kotiin Hollolasta, ei haitannut sekamelska eikä hävityksen kauhistus, sillä portailla odotteli Micu-kisuli. Hetken katseli ja tuli sitten antamaan pusun poskelle. Ja sen jälkeen alkoi komento - eikun palvelija töihin;)

Sanotaan, että koti on siellä, missä sydän on. On se koti, missä elämme ja yömme vietämme. Turvapesämme ja akunlatauslaiturimme. Mutta ovat myös ne kodit, missä ovat läheisemme ja rakkaamme. Entiset kotimme ja sielunmaisemamme. Ne paikat, joissa sielumme lepää ja ne seinät, jotka meitä maailmalta turvaavat.Ne ihmiset, jotka sydämiimme suljemme. Ja ne hetket, jotka sinne talletamme.

Nyt on aika pakata kapsäkki ja yrittää herätellä matkainnostusta. Reissussa on yleensä mukavaa - ja mukavaa on myös aikanaan palata reissusta. Kotiin. Maailman parhaaseen paikkaan.

Aurinkoista loppuviikkoa kaikille!

Lady of The Messiä voit seurata myös 

Facebookin, Bloglovinin, Instagramin, Twitterin, Tumblr`n ja Pinterestin kautta.

Onko kotivarasi kunnossa?

Meille tulee työpaikalle Martat -lehti ja kahvitauolla silmäni osuivat sen kannessa tekstiin "Kotivara auttaa pahan päivän yli".  Jutussa oli listattu tarvikkeita, joita olisi hyvä varastoida, jotta selviäisi poikkeustilanteiden yli.

Olen monesti etenkin lähiaikojen myrskyjen jälkeen ajatellut, että mitenkähän sitä selviäisi, jos sähköt, vedenjakelu ja palvelut eivät olisikaan käytössä.

Tulisiko vilu, riittäisikö ruoka?

Ja olen myös miettinyt sitä, että jonkinlainen hätävarasto tavaroita olisi kotona oltava, sillä jos pankit eivät toimi ja kaupat eivät ole auki, ei sulavilla pakasteruuilla kovin pitkälle pötki.

Tietenkin talvipakkasella pakastimen ruuat saa ulos, mutta entä jos vettä ei tule - tai jos myrsky pysäyttää kaiken syksyllä? Silloin eivät ne pakastimenkaan ruuat montaa päivää säily.

Entä lämpö? Olemme saaneet jo lukea ja nähdä uutisista, miten onnettomiin tilanteisiin ihmiset ovat pitkien sähkökatkojen aikaan joutuneet. Kun taloissa ei ole muuta lämmityssysteemiä kuin sähkö, ollaankin aikamoisessa pulassa.

Meilläkään ei kotona ole takkaa - eikä ole monella muullakaan - sisustusesineinä ja tunnelmantuojina olevat sähkötakat eivät poikkeustilanteissa lämmitä. 

Jos pitempiaikainen sähkökatko tulisi, joutuisimme varmaan siirtymään Sauvon farmille. Siellä on vielä puuliesi ja takka, joita tosin ei muutamaan vuoteen ole käytetty - nuohoukset on sentään saunan takia tehty.

Töistä tultua katselin listaa ja kävin oman kotimme kaappeja läpi.

Tässä teillekin Kotivaralista - sekä se, mitä meidän huushollistamme löytyy.

Ruoka- ja elintarvikkeet:

kuva: kuvattu Martat -lehden kuvasta

1. Liha-, kala-, vihannes- ja hedelmäsäilykkeet.
Meidän kaapeistamme löytyi 2 tonnikalapurkkia, 1 tomaattisardiinipurkki, 2 hernekeittopurkkia,
1 hedelmäcocktailpurkki ja 7 ananasmurskapurkkia.

Ja nekin kaikki hankittu käyttöä varten - ei pitempiaikaiseen säilytykseen pahan päivän varalle.

2. Lastenruokia.
Meillä ei nyt enää lastenruokia tarvita, joten näitä ei myöskään kaapeista löydy.

3. Näkkileipää, keksejä, riisikakkuja.
Näkkäriä löytyy 2 paketillista ja voileipäkeksejä avattu paketti.

4. Iskukuumennettua maitoa.
Eipä löydy meiltä.

5. Pikariisiä, linssejä, pastaa, nuudeleita, pussikeittoja, valmiskastikkeita, kastikejauheita, muusijauhetta, soijarouhetta.
Pikariisiä löytyy avattu paketti - sen sijaan puuroriisiä oli 3 pussillista - linssejä 2 pientä pakettia, pastaa useampaakin erilaista, nuudeleita 2 pussia. Muita tämän kohdan tarvikkeita ei ollut.

6. Pähkinöitä, siemeniä ja kuivattuja hedelmiä.
Meillä oli 1 pussi pähkinäsekoitusta, 1 avattu pussi hasselpähkinöitä, 1 pussi maapähkinä- ja rusinasekoitusta, 1 avattu pussi siemensekoitusta, rusinapaketti, kuivattuja sekahedelmiä 2 pakettia, luumuja 2 pussia.

7. Pullotettua vettä ja juotavaksi valmista mehua.
Jääkaapissa oli pieni pullo lähdevettä ja 2 avattua purkkia tuoremehua.

kuva: kuvattu Martat -lehden kuvasta

8. Herkkuja.
Niitä ei löytynyt! Minähän olen taas herkkulakossa ja olen kieltänyt isäntääkin niitä kotiin kantamasta.

Isäntä vaan ei oikein tahdo minua totella ja herkkuja meille melkein joka ilta eksyy hänen töistä palattuaan. Tänään hän ei vielä ole kotona ja eilisen herkut näyttävät löytäneen tiensä isännän pikku masuun.

9. Erityisruokavalioon sopivaa ruokaa.
Meillähän ei ole kuin laktoositon ruokavalio ja kaikki yleensä hankitaan jo sen mukaisesti, joten erikseen siihen ei tarvitse varautua.

10. Ruokaa lemmikkieläimille.
Viirun ruokavarastot on meillä varmaan parhaiten hoidettu - kuivamuonaa - ja erityisruokavaliolla - löytyy useampi pussi.

Eipä ole kehumista meidän perheen kotivaraelintarvikkeissa - niitä kun ei varalle ole. Kaikki on tarkoitettu lähiaikojen käyttöä varten.

Jonkinlaisen varaston aion kuitenkin nyt hankkia tuon listan perusteella. Herkkuja en silti varastoon hanki - meidän kotoa ei sellaista piiloa löydy, josta isännän herkkunenä ei niitä haistaisi;)

Entäpäs ne poikkeustiloissa tarvittavat tavarat - millainen on lista ja mitä löytyy meiltä:

1. Polttopuita tulisijaan.
Täällä Kaarinan kodissahan ei sitä tulisijaakaan ole, mutta Sauvon farmilla polttopuita on. Ja nekin oikeastaan vahingossa, sillä sen muutaman vuoden takaisen Tapaninpäivän myrskyn jäljiltä siellä jouduttiin kaatuneita puita aikamoinen määrä hakkaamaan haloiksi. Ja niitä ei ole käytetty kuin saunan lämmitykseen joten puiden suhteen olemme kuivilla.

2. Matkapuhelimen vara-akku, joka pidetään ladattuna sekä patterilaturi tai autolaturi, jolla voi akun ladata.
Vara-akku löytyi yhdestä laukustani - ja lataamattomana. Patterilla toimiva vara-akku on olemassa vaan niin hyvässä piilossa, etten sitä löytänyt. Autolatureita on useampia.

kuva: kuvattu Martat -lehden kuvasta

3. Taskulamppuja.
Pikaisella etsinnällä löysin yhden taskulampun - enkä sitäkään sieltä, missä se hätävarataskulamppu meillä on sovittu pidettäväksi. Meillä on taskulamppuja varmaan 5 kappaletta, mutta vain tuon yhden onnistuin eteisen laatikosta kaivamaan kaiken roinan seasta esille.

4. Reseptilääkkeet.
Tällä hetkellä ei taida olla muita kuin minun antihistamiinejani, jotka ovat aktiivisessa käytössä - ja niitä on. Ja tottakai Viirun lääkkeet - ja niitä vasta onkin.

5. Kuume- ja särkylääkkeitä, laastareita, sidetarpeita.
Kaikkia löytyy.

6. Patterikäyttöinen radio.
Eipä taida olla täällä kotona enää patterikäyttöistä radiota. Mutta löytyy sentään pari vanhaa patterikäyttöistä MP3-soitinta, joissa on radio. Ja Sauvosta löytyy vielä se oikea patteriradiokin.

7. Kynttilöitä ja tulitikkuja.
Löytyy. Ja paljon.

8. Tölkinavaaja.
Löytyy useampikin - ja näyttivät olevan juuri siellä missä pitikin.

9. Pattereita.
Löytyi - vaan ei löydy aina. Nyt olin juuri hamstrannut Clasulta;)

kuva: meidän kotivaraamme

10. Puhtaita, kannellisia astioita, kanistereita veden hakuun.
Astioita löytyy ja kanistereitakin ainakin Sauvosta.

11. Vaippoja, hygieniatarvikkeita.
No vaippoja ei enää (tai vielä) meillä tarvita, joten niitä ei myöskään ole. Hygieniatarvikkeita on.

12. Kosteuspyyhkeitä, käsien desifiointigeeliä.
Kosteuspyyhkeitä ei taida olla muita kuin minun matkoja varten hamstraamiani kosmetiikan pyyhintään tarkoitettuja, mutta desifiointigeeliä on useampi pullo - ja nekin matkoja varten hamstrattuja.

13. Retkikeitin tai grilli ja polttoaineet.
Löytyy 2 kaasugrilliä - toinen Kaarinassa, toinen Sauvossa ja molemmissa omat kaasupullot. Ja toinen pulloista juuri hankittu.

14. Käteistä rahaa.
Kappas - tällä hetkellä löytyy jopa minun kukkarostani, sillä sen verran on vielä taannoisia kirpparivoittojakin jäljellä. Vaan pakko on myöntää, että käteistä kannan yleensä hyvin vähän mukanani. Ja kotona sitä käteisvarastoa ei ole - ellei lasketa mukaan kolikkopankkia.

Petrattavaa löytyy tavarakotivarastakin: tavarat ovat siellä täällä, varsinaista varastoa ei ole ja käteistä rahaa pitäisi kotiin sen pahan päivän varalle jemmata.

Näillä nykyisillä varastoilla - jos lasketaan mukaan pakastimessa olevat ruuat - selviäisimme muutaman päivän, mutta emme pitempiä aikoja - ja tässä kohtaa lasken perhevahvuuteemme myös Turussa asuvat lapsemme ja appivanhempani.

Miten on - onko sinun kotivarasi kunnossa?

Selviätkö, jos myrsky lamauttaa kaiken tai jokin muu poikkeustila iskee?

Kävin tutkimassa noita Marttojen nettisivuja vähän enemmänkin - ja siellähän on toimintaa jos jonkinlaista. Ja neuvoja ja tukea myös meille, jotka emme Marttoja ole.

Esimerkiksi aihetta "Garderobi - harkitse, korjaa, kierrätä" aion tutkia vähän enemmänkin. Ties vaikka postailisinkin vielä siitä.

Ja ties vaikka liittyisin jokin kaunis päivä Marttoihinkin, sillä niin hienoa toimintaa heillä tuntuu olevan. Harmi, ettei Turun seudulta löydy sellaisia yhdistyksiä kuin Anarkistimartat tai Asennemartat, jotka ovat Uudenmaan Marttojen jäsenyhdistyksiä.

Niin lystiä olisi tuohon profiiliesittelyyni kirjata: 50+ virkanainen, heavylady, kukkahattutäti ja Anarkistimartta;)

Mukavaa viikonloppua kaikille!

Lady of The Messiä voit seurata myös

Facebookin, Bloglovinin, Instagramin, Twitterin, 

Blogit.fi:n, Tumblr`n ja Pinterestin kautta.

Pääsiäisen rauhaa ja kiitokset

Nuori herra on jo pyytänyt monta kertaa lähettämään teille kaikille, jotka äänestitte Sheepiä, monta sylillistä kiitoksia 

- pusujakin se laittaisi, jos uskaltaisi. 

Sheep nimittäin meni ja voitti koko kisan. Ja vieläpä aika ylivoimaisesti. 

Tulokset voi käydä halutessaan lukaisemassa tästä. 

Ja ylpeä äiti kiittää myös - jokainen ääni oli tärkeä. 

Tänään on pitkäperjantai ja viikko on ollut piinaviikko - ihan nimensä mukaisesti. 

Vaikka valo on jo antanut enteitä keväästä, ovat pakkasaamut olleet kyllä pakkopullaa. 

Alkaa riittää untuvatakin ja toppatakkien kausi. 

Ensi viikolla siirrytään kevyempiin, vaikka mittarit paukkuisi missä lukemissa tahansa!

Piinaa on myös riittänyt tälle pitkälle perjantaillekin - tämä lady kun jätti loppusiivoukset tähän aamuun. Ei vain ole jaksanut painaa töiden päälle yhtään enempää. Päätin, että nukun kunnon yöunet ja aloitan aamulla virkeänä. No, siitä virkeydestä en niin tiedä, mutta pirun kiukkuisena annoin kyytiä pahimmille pölypalloille ja sotkuille. Nuoret jatkoivat uniaan ja Isäntä oli katsomassa appivanhempia - siellä kun hieman sairastellaan tällä hetkellä. Nytkin jännätään, mitä lääkärit sanovat.

Nyt iltapäivällä meille on tulossa vieraita, äitini ja veljeni tulevat pääsiäisenviettoon meille. Appivanhemmatkin tulevat huomenna, jos vain pystyvät.  Aiomme viettää rauhallisen pääsiäisen, syödä hyvin, pelailla kortti- ja lautapelejä, käväistä ehkä kirkossa ja olla vaan möllöttää!

Pääsiäiskoristeita on minimaalisesti ja ruuat ovat aikalailla normiherkkuja - Sheepiä emme syö;) 

Ja sulkaata tulee varmaan vedettyä niin, että ensi viikolla kaduttaa. 

Ja kiitos vielä uusille lukijoille - olette ihan hurjan tervetulleita. Ja joka kerta yhtä suuri hämmästyksen aihe.

Suloista pääsiäistä kaikille!

Kompromisseja ja konsensusta - vaiko hampaiden kiristelyä?

Olen tänään taas ihastellut blogien ihania koteja.  Erilaisia, mutta kaikki kauniita. Harmoonisia, sävy sävyyn. Kauniit kalusteet ja tekstiilit. Taidolla ja rakkaudella laitettuja.

Sitten katson tätä oman kodin kaaosta. Niitä kasoja on edelleenkin siellä täällä. 

Yhden kun korjaan, niin toinen syntyy tuossa tuokiossa.

Ja tämän kodin kalusteet. Mä niin näen silmissäni sen mun unelmakotini - sitten joskus.  Kun nuoriso muuttaa omilleen. Saan alakerran olohuoneesta kirjaston. Saan vierashuoneen. Saan työhuoneen. Yläkerran olohuoneeseen tulee tilaa. Kaappitila lisääntyy. Saan sisustaa itselle mieluisilla sävyillä ja kalusteilla.

Niinhän sitä luulisi. Pitäis vain ensin heittää pihalle myös tuo Isäntä. 

Sekin kun haluaa sanoa sanansa tuon sisustuksen suhteen.

Ja kun meillä on niin tyystin eri maku. Kyllä mä kuulkaa olen vuosien mittaan niin maar saanut kärsiä.

Niinkuin silloinkin, kun viime syksynä meillä maalla oli naapureissa käynyt varkaita ja pyysin - no mä mitään pyytänyt - käskin Isännän sinne tarkistamaan, että kaikki on kunnossa. 

Ja tuomaan sieltä turvaan niitä arvokkaimpia tauluja ja astioita.

Joo - toihan se. Nuo kuvassa näkyvät kynttilänjalat. Ja niiden pitää olla esillä. Se niin tykkää niistä. Mä olen yrittänyt niitä piilotella laatikoihin ja kirjojen taakse. Mutta ei - se pirulainen löytää ne aina ja nostaa kirjahyllyn päälle. Mä olen asetellut niitä siihen hyllyn reunalle, jotta Viiru siellä hyllyn päällä seikkaillessaan vaikka pudottaisi ne. Mutta ne on saakutti liian painavat. Ehkä joku päivä Viiru kuitenkin saa jostain ihmevoimia ja ne löytyvät lattialta säpäleinä. Mutta katsokaa nyt, miten hienot - kultaukset ja kaikki.

Sitten on noita matkamuistoja - niinkuin tuo Prahasta tuotu tuoppi. Sen pitää olla kyökin hyllykössä maljakoiden joukossa. Koko joukon komistus. On mulla asetelmat.

Ja entäs tuo pankki? Portaikon tasanteella on sille ihan oma paikka. Jotta kaikki varmaan huomaavat, että meillä säästetään. Ja jotta kaikki huomaavat, että Isäntä on ostanyt Ladylleen lahjan. Joo - ihan oikein. Se on lahja mulle. En kai mä nyt sellaista voi pois heittää? Siihen kerätään matkarahaa. Muutamakin vuosi on kerätty ja ehkä noilla kolikoilla jo seutulipun Kaarinasta Turkuun saisi.

Tuon allaolevan kuvan kristallikruunua ja kelloa mä olen joutunut katselemaan kohta 30 vuotta. Ne on perintötavaraa. Eikun kruunu on perintöä ja kello on Isännän ylioppilaslahja. Mä huomasin, että tuommoinen samanlainen, mutta vähän pienempi, Turun Kristallin kruunu on Kalastajan vaimollakin, mutta hänen pytinkinsä on vähän toisen sorttinen kuin tämä meidän huusholli ja sinne se sopii. Mutta tänne ei. 

Kun Isäntä sen aikoinaan raahasi meidän ensimmäiseen omaan kotiin kaikkien kierrätyskalusteiden sekaan, mä ilmoitin, että ei ikinä tule tuo meille. Jos tulee, niin korkeintaan vessaan. Jonne se olis just ja just mahtunut. Se on nimittäin iso, tuo kruunu - ei se vessa. Mutta niin vain se jökötti meidän silloisessa olohuoneessa ja niin se on täällä nykyisessäkin, yläkerran olohuoneen ruokapöydän päällä. Parhaalla paraatipaikalla.

Sitten tuo kello - eihän se nyt itsessään niin paha ole. Mutta tuo väri. Ihan väärä ruskea. Ei meille tuommoinen punaiseen sävytetty sovi. Ja maalata ei saa. Menee vielä piloille. Meillä olis maalla ihana, kunnon vanha seinäkello, jonka mä saattaisin huoliakin tänne. Mutta ei käy. Tuolla on tunnearvoa. On just.

Jotta jos meillä pystyisi sisustamaan ja somistamaan ja remppaamaan oikein kunnolla, niin pitäis heittää pihalle paitsi lapset myös Isäntä. Viirusta ei sitten puhuta. Pakko tehdä kompromisseja ja yrittää ylläpitää jonkin sortin konsensusta. Toistaiseksi. Hammasta purren. Sillä ei nuo kauhistukset tuohon lopu. On niitä lisääkin ja jos sille päälle satun, saatan niitä joskus vielä esitelläkin.

Joutuu se Isäntäkin tietysti kaikenlaista sellaista katselemaan, mistä se ei välittäisi. Niinkuin nyt tuo kirjahylly. Sen paikallehan saisi vaikka viinakaapin. Tuumaa mies, jonka en ole liki 30 vuoteen nähnyt lukevan muuta kuin vene- ja autolehtiä. Senkin ainoan kirjan, jota se ehkä olisi ainakin selannut jollei peräti lukenutkin, piilotin siinä vaiheessa, kun lapset alkoi vilkuilla luettavaa kirjahyllystä niin hyvään paikkaan, jotten ole vieläkään löytänyt. Se kirja oli sellainen hieno taidekirja, kuvitettu Kamasutra.

Ja taas on kuvat ala-arvoisia. Mutta siihen tulee muutos. Katsokaa vaikka. Mä ostin vihdoinkin sen järkkärin. Tuli ihan vahingossa vastaan Skanssin Anttilassa. Ja halvemmalla kuin se Gigantin ryöstöhinta. Oli pakko ostaa. Nyt sitten pitäis vielä opetella sitä käyttämäänkin. Ja lisähärpäkkeitäkin jo katselin. Niinkuin sellaista objektiivia, hinta yli 900 €. Että ei taida tarvita haaveilla uusista kalusteista vähään aikaan.

Vielä kiitos uusille lukijoille Hekulle Hues of Black -blogista, Katjalle Elämää Eirassa -blogista, Raparperille Raparperisydän -blogista, Jessulle Maailman Paras Paikka -blogista, Suvi Kullströmille blogista Suvin päiväkirja ja anille blogista Uutta, vanhaa ja lainattua. Olette te ihania, jos jaksatte näitä mun sepustuksiani silloin tällöin vilkuilla. Mä olen aika otettu teistä kaikista.

Tänään on jo torstai ja viikonloppu tulee tuotapikaa. Ihanaa loppuviikkoa sinulle! 

Nautitaan tuosta valosta, joka lisääntyy päivä päivältä. 

Ja näyttää tämän huushollin jokaikisen pölyhiukkasen. Damn;)

Joulustakin selvittiin - ja jopa nautittiin...

Ei mennyt joulu ihan niin kuin suunniteltiin. Ensiksi lauantaina Isäntä joutui käväisemään Pulssin päivystyksessä näyttämässä jalkaansa, jolla ei pystynyt astumaan. Kokeita otettiin (ihana Pulssi, jossa labrakin päivystää) ja antibiootit ja tulehduskipulääkkeet määrättiin - vaiva ei vielä ihan selväksi tullut, mutta ilmeisesti jokin niveltulehdus. Täysi lepo. Eli loppusiivoukset ja -valmistelut jäivät sitten minun ja nuorison kontolle. Nuorison, jota ei juuri kotona näkynyt. No, tehtiin mitä jaksettiin. 

Viiru päätti, että pöytäliinaa ei silitetä - ei sitten silitetty;)

Joulukoristeitakin ripottelin sinne tänne. Sen verran luistin, että  kun aikaisempina vuosina olen laitellut kauneimmat kuusenkoristeet vitriinipöydän lasin alle Viirulta piiloon, niin nyt jätin laittamatta.

Sunnuntai-iltana Isännältä lohkesi hammas - siis oikein kunnolla; ei jäänyt kuin pieni pala jäljelle. Aattoaamuna oli sitten vuorossa Neon hammaslääkäripäivystys, jossa hammas paikattiin ja Isäntä syöntikiellossa pitkälle iltapäivään. 

Mutta joulupa ei kysy, onko kukaan kipeä tai jaksatteko. Se tulee. Ja niin tuli tänäkin vuonna. Joulurauhan kuuntelimme nuorten kanssa ja avasimme ensimmäisen suklaalaatikon. Ja joimme glögit ihan rauhassa. 

Iltapäivällä saapuivat äitini ja veljeni. Aatto meni syödessä, jutellessa, nauraessa, muistellessa ja lahjoja availlen. 

Joulupäivänkin suunnitelmat menivät uusiksi - apeltani leikattiin kaihi juuri ennen joulua molemmista silmistä ja hän ei uskaltanut lähteä matkaan, joten odottamamme vieraat eivät sitten loppujen lopuksi päässeetkään meille asti. Eipäs hätiä. Syötiin, syötiin ja syötiin sitten pienemmällä porukalla. Tänään lähtivät äitini ja veljeni ajelemaan kotejaan kohti, nuorille tuli vieras Oulusta ja me käväisimme Isännän kanssa joulukahveilla appivanhemmilla.

Isäntä aikoo huomenna töihin, minä lomailen vuodenvaihteen yli ja alakerrasta kuuluu kunnon mekkala, kun nuoret kavereineen pelaavat jotain lautapeliä. 

Miten teillä, jatkuvatko lomat vielä? Aiotteko sortua alehoukutuksiin. Itse olen jo vähän vilkuillut, mutta yritän olla jämäkkä. Yksi haave minulla tosin on, jota tässä olen tutkaillut: kunnon kamera. Mutta kun pitäisi olla helppokäyttöinen järkkäri, niin en ole vielä osannut päättää. Mitäs suosittelette?

Valoisaa loppuvuotta ihan jokaiselle!

Purnukat ojennukseen - tai ainakin melkein

Eilen sain postissa kivan paketin, Pihi nainen lähetti minulle kirjan Kausiruokaa kasviksista. Olin ihastellut kirjaa hänen sitä esitellessään blogissaan Pihin naisen elämää ja  olin maininnut, että tuon taidan hankkia kasvissyöjätyttärelleni joululahjaksi. Hän tarjoutui lähettämään oman kappaleensa. Ajatelkaa - voiko näin ihania ihmisiä olla? Joten KIITOS vielä kerran, Pihi nainen.

Olin eilen ahkera.

Siivosin viimein tuon yläkerran vessan purkkimeren.

Itseasiassa koko vessan - tyhjensin joka ikisen hyllyn, laatikon ja kaapin. 

Pesin tyhjän vessan lattiasta kattoon, jopa ilmastointiluukun kuurusin.

Karsin aikamoisen karskilla otteella.

Oli pakko.

Niinkuin näette.

Itseruskettavia oli hieman kertynyt - vaikka minä jaksan ehkä kerran, korkeintaan kaksi sitä laikkurumbaa keväällä. Kun en valkoisine kinttuineni ilkeä ilman sukkia liikkeelle lähteä. Minä niin osaan kuvitella itseni sellaisena hieman päivettyneenä. Ja sorrun. Nämä kuuluu samaan sarjaan luonnonvalkoisten pellavamekkojen kanssa. Joita en viime kesänä kertaakaan päälleni laittanut. Kun ei ollut sitä kaunista rusketusta. Tuosta putelikosta jätin jäljelle nuo avaamattomat paketit.

Onkohan minulle joku hamsteriviirus iskenyt, kun blondausaineitakin on pitänyt varastoida? Jos ne vaikka loppuu kaupoista? Varsinkin, kun jo pari vuotta minun hiukseni ovat olleet värjäämättä, kun  päätin, että niitä juurikasvuja  en enää katsele. Raitoja ei lasketa. Noita minä en raskinut poiskaan heittää vaan laitoin kassiin, joka lähtee kälylleni.

Purkkeja ja purnukoita lähti roskiin aikamoinen läjä. En kerro, miten monta muovikassillista. Osa oli vanhentuneita, osassa oli liian voimakas tuoksu ja osa oli tarkoitettu ihan toisenlaiselle iholle. 

Kynsilakkarivistö siistiytyi kummasti, kun kaikki vanhat purkit sain pois. Samalla katselin, että en minä ihan taida ajan hermolla olla - purkkieni värimaailma on aika tylsä. Tuollaisia minä aina ostan. Ei ole sinisiä, luumuja, vihreitä - ei edes kirkkaan punaisia. En osaa käyttää, kun  en osaa olla kynsillä, joista näkyy lakan kuluminen tai halkeamat. Ja minulla kyllä näkyy, kun  en osaa yhtään varoa - minähän käytän kynsiäni vaikka ruuvimeisselinä, jos tarve vaatii.

Ihmeidentekijätkin koki kovan kohtalon. Jätin vain ne, joita ihan oikeasti käytän. Ainakin joskus. Oikeastaan vain tuota BM:n seerumia käytän suhtkoht säännöllisesti.

Silmänympärysvoiteita ja hoitoaineita jäi vielä ihan kiitettävästi. En raskinut enempää heittää pois.

Tuoksuja lähtikin sitten oikein armeija. Osa niistäkin oli vanhoja ja osasta en edes tykännyt. Lisäksi olen hajusteallergikko ja käytän tuoksuja tosi harvoin - silloinkin useimmiten vanhaa rakkauttani, joka on ja pysyy, Yves Saint Laurentin Rive Gauchea♥

Erilaisia hoitoaineita on tullut haalittua aikamoisia määriä. Minä olen vähän höynäytettävissä näiden kanssa. Sorrun uskomaan kaikenlaisiin uusiin ihmeaineisiin. Eivät ne auta. Varsinkaan, jos ei niiden kanssa jaksa säännöllisesti pläträtä. Nyt olen päättänyt, että en osta yhtään uutta purnukkaa,  ennenkuin entiset on käytetty loppuun. Hirvitti, kun aloin laskemaan sitä rahamäärää, minkä pistin roskikseen.

Toivottavasti ei tule jouluna lahjaksi yhtään uutta voideputelia. Onneksi Isäntä on jo vuosia antanut minulle lahjakortin kauneushoitoihin sekä joulu- että äitienpäivälahjaksi. On huomannut, että minä aina ilahdun niistä suunnattomasti. Minusta on ihana maata siellä hellittävänä. Eipä siellä juuri ihmeitä minun naamalleni tapahdu, mutta kyllä siinä hoitopöydällä stressirypyt vähäksi aikaa siliää.  

Minä en ole vielä jouluvalmisteluja aloittanut oikeastaan ollenkaan. Perinteisesti aloitan vasta adventista. Silloin meillä paistetaan ensimmäiset joulutortut ja aloitellaan pikkuhiljaa kodin joulukuntoon laittamista. Ja sytytetään se ensimmäinen kynttilä. Ja oikeastaan vasta aatonaattona koristellaan koti. Joka joulunalus  päätän, että tänä jouluna sitten laitetaan vain vähän ja kaunista. Mutta sitten juuri ennen joulua hurahdan taas kaikkeen mahdolliseen rihkamaan.

Sen vastapainoksi, että meidän joulu valmistellaan myöhään, sitä sitten pidetään pitkään. Vähintään nuuttiin, mutta joskus kauemminkin. Ainakin osaa koristeista.

Minulla oli eilen viimeinen vuorotteluvapaapäivä ja tänään pidän vielä lomapäivän. Maanantaina olisi tarkoitus sitten töihin palailla. Ilmeisesti minulla on jonkinasteen töihinpaluustressi, sillä minun suupieleni ovat pari päivää halkeilleet. Minulla on suupielet ihan rattoisasti alaspäin ja aina silloin tällöin, syystä tai toisesta, noita halkeamia tulee. Olen niiden kanssa käynyt lääkärilläkin, kaikki mahdolliset kortisoni- ja antibioottivoiteet on kokeiltu, on syöty B-vitamiinia ja vaikka mitä. Eivät ole auttaneet. Mutta olen löytänyt avun vaivaan - se on nytkin käytössä ja suupielet ovat jo melkein kunnossa: ensin teepuuöljyä (itse käytän Australian Bodycaren 100% öljyä) niihin halkeamiin, sitten päälle vanhaa kunnon Elisabeth Ardenin Eight Hour Creamia. Teepuuöljyä aamuin illoin parina päivänä, Eight Hour Creamia myös päivällä aina silloin tällöin. Paranee. Olen tätä keinoa suositellut myös yhdelle työkaverilleni, joka pitkään kärsi noista halkeamista; myös hänellä nämä rohdot ovat auttaneet.

Tuo Eight Hour Cream on minulla muutenkin aikamoisessa tehokäytössä: sillä esimerkiksi saa karheat kantapäät ja kyynärpäät kuntoon ja rohtuneisiin nuhanenänpieliin se on paras salva. Meillä sillä hoidettiin aikoinaan lastenkin rohtumat ja nyt osaavat jo itse sen taidon.

Nyt kun olen vauhdissa, ajattelin tänään käydä keittiön kaappien kimppuun. Siis ajattelin. Voi hyvinkin olla, että vietän tämän viimeisen lomapäivän suklaakahvin ja kirjan seurassa. 

Ja taas kerran jaksan ihmetellä, että uusia lukijoitakin on blogilleni siunaantunut - siispä olette sydämellisesti
tervetulleita T, M. Metrossa, Anu, Cheri, Merja Aikuisen naisen buduaarista, Nathalie, Päivi Lemstrom. Kirsi ja Jassu.

Ihanaa perjantaipäivää kaikille ja mukavaa viikonloppua. Talvista sellaista. Olkaahan varovaisia tuolla ulkona ja liikenteessä.

Ehkä yritin - ehkä en

Minullahan näitä keskeneräisiä projekteja riittää - on tullut yritettyä kaikenlaista:

 Kauneus- ja tyyliremppaa

Kaikkensa on yritettävä - kylppärin rypyntorjuntapatteristo - siis kaikki ne purkit ja purnukat - kuuluu tähän remppaan. Minä olen tosi johdateltavissa noiden purnukoiden suhteen, hurahdan kaiken maailman lupauksiin. Muistan senkin kerran, kun apteekin myyjää alkoi kummasti hymilyttää, kun olin bongannut mainoksesta erään uutuustuotteen ja menin kyselemään "sitä uutta juttua, nimeä en nyt muista, mutta se, joka lupaa kasvojenkohotuksen ilman veistä". Ei ollut siinä apteekissa, mutta oli viereisessä luontaistuotekaupassa. Juu, mä varustaudun kyllä hyvin, mutta ongelma on se, että ne voiteet pitäis myös jaksaa tuohon naamaan ja kroppaan laittaakin. Ja siinä en sitten olekaan ihan yhtä hyvä kuin ostelussa. Jotta yläluomileikkausta näin ensihätään suunnitellessa edetään. Eikä osteta enää yhtään purnukkaa ennenkuin entiset on käytetty! Just!

Kunto- ja terveysremppaa, laihdutusremppaa

Kuvan liikuntavälinekori jököttää sohvan vieressä, siitähän sitä olisi helppo telkkaria tuijottaessa edes nuo sormenvahvistimet ottaa ja harjoitella - siis olisi, vaan kun ei ole. Tähän remppasarjaan kuuluu vielä kuntopyörää, jumppapalloja, erilaisia jumppakeppejä, stepperiä, tasapainolautaa ja crostrainer, joka kylläkin vietiin maille, kun se vei niin julmetun tilan. Ja tietysti kaikki vitamiini-, lisäravinne- ja luontaistuotepillerit ja jauheet kuuluvat tähän remppaan. 

Ja kuntosalikortista en sano mitään. 

Tupakanpolton lopetusremppaa

Kuvakollaasissa Champix-kuva drugsnews.org 

Pahin - kaikkea on kokeiltu. Noilla Champixeilla sentään pystyin vähän aikaa olemaan polttamatta, mutta niiden sivuvaikutukset olivat sitä luokkaa, että piti lopettaa. Nyt on kokeilussa sähkötupakka - ensi viikolla olisi tarkoitus aloittaa. Otin nikotiinittomat nesteet - yritän nikotiinivajeen täyttää tuolla Nicoretten inhalaattorilla. Pitäkäähän peukkuja.

Sisustusremppaa

Meillä on kotona tilanne, että varsinainen remontti kannattaa tehdä vasta sitten, kun nuoriso on muuttanut omilleen. Poika lähtee ensi syksynä, kun aloittaa opiskelut Turun yliopistolla, tytär tuskin ihan vielä: hänen chinchillansa tarvitsevat reissujen ajan hoitajaa ja alakerran olohuoneeseen on levitetty kaikki mahdolliset taiteilijatarvikkeet. Mutta muutaman vuoden sisällä hänkin pesästä lentelee.

Mutta tuossa pari esimerkkiä, siitä miten tässä väliajalla elellään - meiltähän tämä sujuu!

Taidettahan meillä riittää - kuvassa Viiru-kissan tekemää portaikon lasikuitutapettiin. Tuota taidetta riittää koko portaikon mitan ylhäältä alas. Ja lasikuitutapetti on aika inhottava laittaa uusiksi - varsinkin tuo tapetti jatkuu alakerrassa portaikosta sinne alakerran olohuoneeseen ja yläkerrassa eteiseen ja olohuoneeseen. Jos koko höskän uusisi samanlaisella, olisi Viiru alta aikayksikön sen kimpussa. Siispä hakusessa on väliaikaisratkaisu tuohon porraspätkälle - ehkä puolipaneli. 

Kunhan ehditään - eihän tuo tuossa ole ollut vielä kuin yli vuoden.

Viiru (12 v.) on ehtinyt tuhota jo keittiön seinän, yhden sohvan, tuolin ja vaikka mitä. Ei ole halpaa - mutta säästetty on sitten mun terapiamaksuissa; Viiru on mun oma stressitohtori, mun Dr. Phil.

Tuossa kuvassa on myös tulevat olohuoneen verhot, kankaat olen ostanut toukokuussa. Mutta kun en saa päätettyä mallia. Ja siinä on myös tuolinsuojuskangas nojatuoliin, jottei Viiru sitäkin taiteilisi. Tuolin päällä retkottaa tällä hetkellä sellainen "taiteellinen" kangasviritelmä. Tuon ompelen kyllä viikonloppuna. 

Tämä on lupaus.

Kun kerran halvalla saa...

Lauantaiaamu alkoi taas kerran vähän rivakammin kuin olin suunnitellut: olisin mieluusti nukkunut pitkälle aamupäivään, mutta Isäntä oli suunnitellut toisin. Suurinpiirtein sängystä suoraan autoon ja Kauppakeskus Skanssiin. Olin taas liikenteessä varsinaisena rönttäliisana - mikä on kyllä nyt vuorotteluvapaalla ollut aika yleinen olotila. No, hieman pelasti hiuspuuteri pahimmalta, mutta toivoin kyllä koko reissun ajan, ettei ketään tuttuja vastaan tule. Onneksi oltiin sitten niin ajoissa liikkeellä, ettei Skanssissa paljon muitakaan vielä ollut;)

Tarkoitus oli vain pikaisesti käydä ruokaostoksilla - ja Isäntä halusi käydä viereisessä rautakaupassa, joten minulle jäi hieman aikaa kierrellä. 

Myönnän ihan reilusti, että kolusin kenkäkaupat, vaikka juuri lupasin, että uusia kenkiä ei tule. Mutta nyt pysyin jämäkkänä: katselin vain - mutta yksiäkään en edes hiplannut;)

Skanssiin on avattu viikko sitten Clas Ohlsson - varsinainen Jokanaisen tavaratalo! Sieltähän olisi löytynyt vaikka mitä, mutta vuorotteluvapaalaisella on herra Matti kukkarossa, joten sorruin vain seuraaviin ihanuuksiin: happovapaita paspiksia, happovapaata teippiä ja alumiinikehyksiä - tyttären grafiikanlehti odottaa kehystystä, ja kun nuo löytyivät edullisesti, oli pakko ostaa. Ja lisäksi tietenkin Jokanainen tarvitsee hiomakoneen! Aiemman on Isäntä piilottanut niin hyvin, ettei löydy. Nyt sitten portaikon kaiteiden kimppuun ensi viikolla - tai ensi vuonna...

Ruokaostoksilla Citymarketissa silmiini osui edullinen kookosöljy, Urtekramin luomu extraneitsytkookosöljy - maksoi vain 9,90 €. Siis kertakaikkisen edullinen. Oli pakko tarkistaa minulle entuudestaan tuntemattoman firman sivut vielä kotona - vaikutti ihan kelpoyritykseltä. Kerron sitten joskus, oliko öljy hyvää vai hutiostos.

No, aikainen herätys vaati sitten päikkärit ja toisetkin - sillä seurauksella, että täällä kukutaan vielä yöllä päivittelemässä blogia. Mahtaisikohan uni vieläkään maistua?

Joka tapauksessa - ihanaa viikonloppua kaikille!

Kuinka paljon mahtuu pieneen laatikkoon?

Olen viettänyt vähän yli kaksi kuukautta vuorotteluvapaalla (vielä vajaa kuukausi jäljellä) ja minulla on ollut mahdollisuus tehdä kaikkea sellaista, mitä normaalioloissa en ole pystynyt, esimerkiksi katsella telkkaria päiväsaikaan ja lukea vanhoja lehtiä.

Vanhasta Anna -lehdestä (22/12) ahmin juttua "Hei, hei, tavarat!", missä helsinkiläinen  Ulla Karhu oli karsinut kodistaan melkein kaiken ylimääräisen: "Tavallinen perhe omistaa noin 10 000 tavaraa. Karhu tulee toimeen 80 prosenttia pienemmällä määrällä". Hän oli luopunut tauluista ja hän esimerkiksi pistää kirjat kiertoon heti ne luettuaan. Ullan koti oli avara, valoisa ja siisti - jopa perheen 13- ja 16-vuotiaat pojat olivat osallistuneet projektiin. Ihana koti, jossa on tilaa olla ja hengittää. Itse en pysty luopumaan kirjoista, niitä on hyllyt täynnä, osa vintillä laatikossa ja osa on viety maaseutukotiimme. Samoin kotimme on täynnä tauluja: osa perittyjä ja lahjaksi saatuja, osa itse ostettuja ja lisää tulee, sillä tyttäreni opiskelee kuvataiteilijaksi.

Erehdyin vielä katsomaan telkkarista ohjelmaa "Himohamstraajat". Kauhea ohjelma! Ohjelmassa kerrotaan ihmisistä, joille tavaran hamstrauksesta on tullut elämäntarkoitus, himo, johon tarvitaan ammattiauttajaa - eikä tähän riitä mikään personal organizerin apu, vaan tarvittiin psykologia ja terapeuttia. Ohjelma laittoi taas katsomaan omaa kotia vähän tarkemmin. Voi kamala!

Päätin siltä istumalta jämäköityä ja selvitellä edes yhden paikan kodistamme: aloitin eteisen lipaston laatikoista. Tunnin homma, ajattelin. Erehdyin pahasti - useampi tunti siinä meni.

Eteisessämme on lipasto, jossa on viisi laatikkoa ja vielä 2 kaappia laatikoiden molemmin puolin. Nyt sain siivottua vain nuo laatikot.

Ja tällaista löytyi pikku laatikoista: hiusharjoja 11 kpl, tarraharjoja 6 kpl, aina tarvittaessa kateissa olevia kyniä kymmenittäin, pyyhekumeja, terottimia, viivaimia, teippiä, laastaria, muistilappuja, monenlaisia pattereita, kissan harjoja ja kampoja, valjaita ja pantoja, lankarullia, hakaneuloja, kolikoita eri valuutoissa, ruuveja, nauloja, kuminauhoja, kenkien hoitotuotteita (harjoja ja lankkeja), vanhoja kuitteja, avattuja purukumipaketteja, nappeja jos jonkinlaisia - ja vaikka mitä.

Vielä sieltä löytyi esimerkiksi:

Vanhoja kännyjä - näitä löytyy lisää kodistamme muualtakin...kunnes ne saadaan vietyä kierrätykseen...

vanhoja joulukortteja

heijastimia
 - nopeasti laskien 28 kpl

Suurin osa laatikoiden sisuksista joutui roskikseen ja osa sinne, missä niiden kodissamme kuuluisikin olla. Kyllä nyt ovat laatikot vähän aikaa järjestyksessä!

Illalla ehkä sivukaappien kimppuun...

Kekoja siellä, kekoja täällä

"Tuo tullessas, vie mennessäs" - meillä tämä vanha viisaus ei oikein tunnu toimivan. Se, mikä tuodaan, se johonkin jätetään - mitään ei juurikaan viedä takaisin. Tavarat vain unohtuvat  lähimmälle laskualustalle. 

                                                

                                      

                                      

Kotimme on niin täynnä tavaraa, että minkäänlaisen järjetyksen ylläpito on mahdotonta. Kyllähän meillä siivotaankin - ainakin joskus - mutta tavarat vain tuntuvat pursuvan kaapeista ja laatikoista milloin minnekin päin huushollia. 

Tämän blogin avulla yritän saada itseni innostettua järjestelemään, karsimaan ja ehkä myös saattamaan loppuun muutamankin keskenjääneen projektin! Toivon myös, että joku saa lohtua siitä, että muuallakin vallitsee kaaos - ja saattaapa joku siitä salaisesti ilahtuakin - paheksuakin saa ihan vapaasti.