Tämän vuoden Ekopaasto alkoi 10.2. ja päättyi pääsiäisenä.
Osallistuin siihen nyt viidettä kertaa ja paastolupaukseni kirjasin postaukseeni
Kampanjan tarkoitushan on haastaa suomalaisia kokeilemaan ekologisempia ostopäätös-
ja ruokailutottumuksia ja hiljentymään paastonaikaan.
Tavoitteena on haastaa itse kutakin miettimään, miten voi omilla valinnoillaan vaikuttaa
ilmastonmuutokseen - ei enempää eikä vähempää kuin "pelastaa maailma ekopaastoten".
Paaston päättymisestä on nyt liki 3 kuukautta ja onkin hyvä aika katsastaa, miten paasto sujui,
pitivätkö lupaukset ja onko kulutustottumuksissani tapahtunut muutoksia.
Tässä minun tavoitteeni sekä selostus siitä, miten lupaukseni pidin:
1. Ruoka
- Luovun paaston ajaksi punaisesta lihasta - vaalea lihakin sallittu vain silloin,
kun esim. ulkona ruokaillessa ei kalaa tai kunnon kasvisruokaa ole tarjolla.
- Yritän laittaa mahdollisimman paljon kotiruokaa tuoreista, kotimaisista raaka-aineista.
- Yritän edelleenkin vähentää ruokahävikkiä ja opettelen käyttämään tähteet paremmin hyödyksi.
- Luovun paaston ajaksi kaikesta lisätystä sokerista (makeutusaineita en käytä muutenkaan)
ja vaaleasta jauhosta tehdyistä tuotteista - myös snackseista ja alkoholista.
Ruokalupausten pitäminen osoittautui vaikeammaksi kuin olin ajatellutkaan ja vaikeaksi sen teki se,
että tunsin itseni lähdes uusavuttomaksi yrittäessäni laittaa ruokaa, mitä myös isäntä söisi.
Vaikka hän ei kronkeli ruuan suhteen olekaan, huomasin kyllä, että minun kala- ja kasvispöperöni
eivät enää paaston edetessä hänelle riittäneet tai maittaneet.
Myönnän kyllä, että usein menin ruokalajien suhteen sieltä, missä aita on matalin:
uunikalaa taisi olla ruokalistalla hieman liian usein.
Punaista lihaa sorruin ostamaan kaksi kertaa - ja molemmat kerrat jauhelihaa.
Kummallakin kerralla syy oli se, että tyttären kisuvauva oli tulossa kylään ja toive oli,
että kisulle tarjottaisiin jauhelihaa. Pitihän sitä sitten ostaa
- ja kun jauhelihaa kerran ostin, laitoin siitä myös nuo kerrat ruuan koko perheelle.
Kanaa tai broileria söin pari kertaa, kun työlounaalla ei kalaa ollut tarjolla.
Pääasiassa paaston ajan söin kasviskeittoja, uunikasviksia, salaatteja ja kalaa.
Niitä joutui isäntäkin syömään mutta takuuseen en mene siitä,
monestiko hän Hesen kautta kotiin töistä tuli;)
Vaikka kasviksia käytin, ei lupaukseni kotimaisten, tuoreiden raaka-aineiden käytöstä täysin toteutunut.
Kaupan pakastealtaan kasvis- ja vihannessekoitukset sujahtivat ostoskoriin
sukkelaan ja työlounaina ei juurikaan sitä kotiruokaa evääksi asti riittänyt,
vaan lämmittelin mikrossa toisten äitien tekemiä vihanneskeittoja.
Vaaleaa viljaa pystyin välttelemään hyvin, mutta pakko on tunnustaa, että yhden kerran sorruin:
intialaisessa ravintolassa en voinut vastustaa naanleipää.
En myöskään kysellyt ulkona ruokaillessa sitä, millä jauhoilla esim. keitto tai kastike oli suurustettu,
joten vehnäjauhoa saattoi jonkin ruuan joukossa olla.
Ruokahävikin määrä väheni - jo se, ettei perheeseen ostettu vaaleaa leipää
homehtumaan, auttoi tässä. Mutta varmasti myös sillä oli vaikutuksensa,
että jouduimme entistä tarkemmin miettimään, mitä syömme ja ostamme.
Sokerin välttely onnistui hyvin, sillä onnistuin paaston avulla pääsemään irti siitä sokerikoukusta,
johon olin tarttunut paastoa edeltäneen sairaslomani aikana.
En koskenut paaston aikana karkkeihin enkä muihinkaan herkkuihin.
Jopa töissä jätin herkut rauhaan - vaikka pakko on myöntää, että taistelua sain käydä
esim. tuon kuvassa olevan juustokakun kanssa.
Isäntä ei tähän herkkulakkoon osallistunut ja kotoa löytyi houkutuksia jos jonkinlaisia,
mutta niiden kohdalla pysyin jämäkkänä.
2. Muut hyödykkeet ja tavarat
- En osta paaston aikana uusia vaatteita kuin tarpeeseen.
Paitsi jos löydän sen elämää suuremman villakangastakin.
- En osta yhden yhtä kenkäparia.
En vaikka ne maailman kauneimmat kultakorkkarit kävelisivät vastaan.
- En osta yhtään uutta nuorennusvoidetta tai meikkiä ennen kuin vanhat on käytetty loppuun.
Paitsi jos kasvohalvauksessa vaurioitunut suupieleni paaston aikana alkaa taipua hymyyn,
ostan kyllä huulipunapuikon tai kaksikin ja punaan huuleni;)
- En osta yhtään sisustusesinettä tai astiaa tänne kotiin paaston aikana.
Huonekaluja saatan ostaa, jos löydän pitkän etsinnän jälkeen vihdoin sen oikean
kokoisen kirjahyllykön tai eteisen lipaston.
Tämän lupaukseni onnistuin pitämään.
Ei nimittäin löytynyt sitä elämää suurempaa villakangastakkia ja kultakenkiinkään en törmännyt.
Voiteita ja meikkejä en ostanut - tosin olin saanut testiin seerumeita, kosteusvoidetta ja CC-voiteen,
mutta niidenkin käytön aloitin, kun vanhat vastaavat olivat loppuneet.
Ja sitä huulipunaakaan ei tarvinnut vielä ostaa, sillä eipä se kasvohalvauksessa
vääntynyt suupieli vielä punaamiseen houkuttanut.
En ostanut myöskään huonekaluja enkä yhden yhtä kippoa, vaasia tai muutakaan sisustusesinettä
- en edes uusia pääsiäiskoristeita.
3. Muut ympäristöä säästävät teot
- Yritän saada kotimme jätteiden lajittelun kuntoon.
Meillä on tässä parannuksen paikka - etenkin isäntä olisi saatava ruotuun.
- Kuljen julkisilla kulkuneuvoilla aina, kun se on mahdollista.
- Yritän vähentää sähkönkulutusta - valot pois, silloin kun huoneissa ei oleskella, TV lepotilaan silloin,
kun sitä ei katsota, täydet astianpesu- ja pyykkikoneelliset, latausjohtojen irrottelu seinistä,
tietokoneiden ja näyttöjen sulkemiset yms.
- Yritän vähentää veden kulutusta.
Jätteiden lajittelun suhteen en saanut isäntää ruotuun - parannusta tosin entiseen tapahtui.
Kaatopaikkajäte ja polttokelpoinen jäte erotellaan nykyisin tarkemmin. Jos minä valvon.
Julkisilla kulkuneuvoilla kuljin pääosin työmatkani - paitsi niinä päivinä,
jolloin oli paukkupakkanen tai satoi kunnolla lunta - minun silmääni piti vieläkin suojata
ja isäntä kurvasi noina aamuina Turun kautta kuskaten minut töihin.
Ja kauppareissut teimme pääosin viikonloppuisin, jolloin käytimme omaa autoa.
Valoja sammuteltiin ahkerasti, TV ja tietokoneet suljettiin ja latausjohdotkin irrottelin pistokkeista.
Astianpesu- ja pyykkikoneet hurisivat täysinä ja vettä ei turhaan loroteltu.
4. Kierrättäminen
- Haravoin vaatekaappini entistä tarkempaan ja vien hyväkuntoiset vaatteet
Konttiin tai Pelastusarmeijalle.
- Kierrätän sellaiset käyttötavarat tai sälät, joita en käytä tai joista en pidä
- sisältää myös ne lahjoiksi saadut koriste-esineet, joita en ole vuosiin käyttänyt.
En aio raivata kodistani pois muistoja vaan turhaa ja tarpeetonta.
En tosin ole vieläkään keksinyt, mitä teen esim. niille isännän Sauvon farmilta kotiin kantamille
Kierrättämisen suhteen epäonnistuin täydellisesti.
En nimittäin ollut aavistanut lupauksia tehdessäni sitä, miten koville työpäivät pitkän sairasloman
jälkeen ottivat. Minähän aloitin työt heti paaston alkupäivinä ja kun silmäni oli siinä kunnossa,
että se rasittui työpäivästä, oli töiden jälkeen pakko silmä teipata ja huilia.
Koska jouduin silmän öiksikin teippaamaan ja joka kerran yöllä herätessä piti teipit
vaihtaa, jäivät myös yöunet usein vajaiksi - olin niin väsynyt,
että töiden jälkeen simahdin täysin ja vain lepäsin.
En yksinkertaisesti jaksanut ryhtyä tavaroiden lajitteluun.
5. Hiljentyminen
- Kristillisen paastoperinteen mukaisesti yritän yksinkertaistaa elämääni,
hiljentää vauhtia ja keskittyä olennaiseen.
- Hiljennyn. Mietiskelen. Rukoilen. Kiitän.
- Yritän katsoa laajemmalle kuin omaan itseeni - ja muistaa heitä,
joilla asiat ovat heikommin kuin itselläni.
Tämän lupauksen pitäminen oli helppoa - nimittäin kun vauhtia ei jaksanut edes ajatella
ja silmän kunto ei sallinut iltarientojakaan, oli elämä luonnostaan hidasta.
Oli aikaa mietiskellä syntyjä syviä.
Ja kyllä - rukoilin paljon, kiitin paljon.
Ja yritin muistaa, miten hyvin minun asiani loppujen lopuksi olivat
- ja että on heitä, joita elämä ei yhtä hyvin kohtele.
Minun Ekopaastoni päättyi hieman aiemmin kuin oli tarkoitus - nimittäin pääsiäisen aikaan
olimme isännän kanssa parin päivän reissulla äitini luona Hollolassa ja pitkäperjantain aterialla
oli lihaa tarjolla. Äitini tiesi minun paastoni ja kysyi kyllä etukäteen, että laittaako hän kalaa,
mutta siinä vaiheessa ajattelin isäntää ja sitä, että kyllä hän jo oli minun paastostani
tarpeeksi kärsinyt ja oli ansainnut äitini herkkupadat.
Pitkäperjantain illalla annoin itselleni myös luvan korkata pääsiäissuklaat ennen aikojaan.
Ja hyvin korkkasinkin - vetelin sellaisen sokeriähkyn, että muutamaan päivään ei makea houkuttanut.
Mitä sitten jäi paastosta käteen - muuttuivatko kulutustottumukset?
Kyllä - jotain jäi käytäntöön tälläkin paastokerralla.
Punaisen lihan käyttö on meidän perheessämme vähentynyt paljon siitä, mitä se oli ennen paastoa.
Nyt grillikaudella isäntä tosin yrittää tästä lipsua, mutta itse olen sortunut vain pariin grillimakkaraan.
Kalaa syömme huomattavasti enemmän kuin ennen paastoa ja vaaleaa lihaakin vähemmän kuin aiemmin.
Sokeria ja herkkuja syön kyllä, mutta koukuttunut en enää ole - ja kotiin ostan herkkuja todella harvoin.
Korvaan herkut marjoilla, hedelmillä ja pähkinöillä.
Kotimaisia raaka-aineita yritän ostaa aina silloin kun se on mahdollista.
Aina se ei ole - hedelmät kun tulevat pääosin ulkomailta, samoin pähkinät ja monet kasviksetkin.
Mutta suurimman osan elintarvikkeista yritän kotimaassa tuotettuina ostaa.
Pakko on tähän todeta, että vaikka minä pystyn näin useimmiten tekemään, ymmärrän hyvin
sitä yksinhuoltajaäitiä tai työtöntä, joka juustotiskillä valitsee sen reilusti yli
puolet halvemman ulkomaisen vaihtoehdon.
On hurskastelua ja ylimielistä toitottaa, että "ostakaa kotimaista", jos se kotimainen
vaihtoehto on niin paljon kalliimpaa kuin muualla tuotettu.
Kaikilla ei kotimaiseen varaa ole - hyvä jos siihen ulkomaiseenkaan.
Muiden tuotteiden ostamisen suhteen olen pitänyt tiukkaa linjaa edelleen.
Kyllä nämä useampana vuonna toteuttamani ekopaastot ovat saaneet aikaan sen,
että huolettomasta ostelijasta on tullut harkitseva kuluttaja.
Ostan vain jos tarvitsen - ja sitä ennen on entistä saatava kiertoon.
Yritän ostaa kotimaista, tarkistan vaatteiden laadun ja jos vaate on ulkomainen, sen, miten se on tuotettu.
Ylimääräisiä nuorennusvoiteita tai meikkejäkään en ole ostanut, mutta sen huulipunapuikon ostin.
Sillä suu taipuu jo hymyyn - vielä vähän vinoon, mutta tällä mennään.
Tällä hetkellä on täällä kotona meneillään aikamoinen tavara- ja vaaterumba.
Olen tämän viikon lomalla ja järjestelen kotia ja tyhjennän yhtä huonetta sen varalle, kun tytär
ensi viikolla pikku kisulin ja chinchillojen kanssa tänne muuttaa vähäksi aikaa putkiremonttia pakoon.
Kun on pakko ryhdistäytyä, niin jopa minä saan näemmä aikaiseksi jotain:
tänä aamuna lähtee isännän kyytiin 3 isoa jätesäkillistä vaatetta Punaisen Ristin keräyspisteeseen.
Ja lisää lähtee illalla - muutama kaappi on vielä käymättä läpi. Ja minun vaatehuoneeni.
Taidamme tarvita pakettiauton kaiken sen kuskaamiseen, mitä sieltä joutaa pois.
Ja kun vaatekaapit on käyty läpi, alkaa muiden kaappien tyhjennys.
Tarkoitus on laittaa kiertoon kippoja ja kuppeja, sisustustavaroita ja vaikka mitä.
Ihan konmaristiksi en sentään aio, sillä kirjahyllyihin en koske.
Enkä muutamaan muuhunkaan tavaraan;)
Summa summarum: aika hyvin onnistui tämän vuoden Ekopaastoni - ja jäipä siitä jotain käytäntöönkin.
Siitä maailman pelastamisesta en ihan varma ole, mutta ensi vuonna uudelleen!
Hyvää keskiviikkoa kaikille!
Lady of The Messiä voit seurata myös
