Onko tyylii vai ei?

Tuota otsikon kysymystä jouduin miettimään, kun pohdiskelin edellisessä postauksessa mainitsemaani blogiyhteistyötarjouksen hyväksymistä - olisin siis saanut kirjoittaa vapaamuotoisesti muodista ja tyylistä - sekä tietysti sisällyttää siihen tekstiin sen yhden mainoslinkin. 

Ihan reilu tarjous, ei siinä mitään. Mutta kun blogini ei ole mikään varsinainen muoti- tai tyyliblogi, vaikka niistä joskus kirjoittelenkin. Ja kun minä itse en juurikaan mikään muodikkuuden tai tyylikkyyden perikuva ole, niin tällä kertaa jätin tuon tarjouksen hyväksymättä. Jos jokin asia ei tunnu itsestä luontevalta tai sitä joutuu ihan liian kauan pähkäilemään, on parempi, kun jättää tekemättä. Joten tällä hetkellä ei tähän blogiin tule mitään mainoslinkkiä - tulevaisuudesta en mene vannomaan.

Minusta olisi ollut aika lailla epärehellistä teitä lukijoita kohtaan, jos olisin kirjoittanut jotain sellaista, mitä en itse edusta. Minä kyllä tykkään muodista; katselen muotilehtiä ja osa blogisuosikeistanikin on muoti- ja tyyliblogeja - minusta on kiva katsella pukeutumisvinkkejä sellaisilta naisilta, jotka ovat sinut itsensä kanssa ja osaavat yhdistellä uusimmat muodin kotkotukset vaivatta tyylikkäiksi kokonaisuuksiksi. Ihailen monien bloggaajien tyyliä ja taitoa - mutta itse en koe tuota taitoa omaavani.

Minun tyyliäni kuvaavat sanat mukavuus ja vaivattomuus - ja se, mitä aamulla ehdin sen liian täyden vaatekaapin kätköistä päälleni löytämään. Minä kun en vieläkään ole oppinut esim. sitä kultaista sääntöä, että laittaisin seuraavan päivän vaatteet valmiiksi jo edellisenä iltana.
Saatikka, että olisin ne ehtinyt silittää. 

Työssäni joudun kyllä pukeutumaan siististi - meillä käy paljon vieraita ja itsekin joudun eri tilaisuuksissa ja palavereissa käymään. Lisäksi työhöni kuuluu aina silloin tällöin erilaisia edustustilaisuuksia - ja aika usein pukukoodi on tumma juhlapuku - myös naisella. Vaatekaapistani löytyy monta mustaa kotelomekkoa, joihin on helppo yhdistellä erilaisia jakkuja ja koruja tilanteesta riippuen. Hyvä pikkumusta on aina hintansa väärti ja näitä ostankin, jos sopiva vastaan tulee - valitettavan usein vain nykymekkojen pituudet ovat minulle liian lyhyitä. Minun alallani vaan ei aikuinen nainen yksinkertaisesti voi minimekkoa päällensä laittaa. Liian moni mekko vaatekaapissani joutuu toimittamaan tunikan virkaa.

Niinä päivinä, kun ei ole pakko pukeutua, lampsin töihin farkuissa ja teeppareissa tai neuleissa, jalassa mukavat kengät. Saatanpa lähteä ilman meikin hiventäkään - saan välillä rauhassa sulkeutua työhuoneeseeni, pistää villasukat jalkaan ja tehdä pois paperihommia. No, työpöydän laatikossa on kyllä varameikkipussi ja hiuspuuteripullo ja vaatekaapissa roikkuu varamekko ja sukkikset, jos kuitenkin tulee yllätyksiä;)

Ja vapaallahan minä sitten olenkin välillä aikamoinen näky. Varsinainen rönttäliisa! Kotona pelästyn joka kerran, kun ovikello soi - virttyneissä leggareissa tai collagehousuissa ei juurikaan halua ovea avata;) Kauppareissuille nyt on sentään pakko ne farkut vetää jalkaansa.

No, onhan sitä vapaallakin silloin tällöin pukeuduttava: on juhlia, konsertteja, teatteria, kyläilyä, taidenäyttelyitä. Mutta silloin voikin jo laittaa päällensä muutakin kuin sen pikkumustan kotelomekon - sillä kun ei oikein mennä rockkonserttiin. Joopa joo - ne mustat farkut sentään menevät silloinkin.

Onko tyylii vai ei? 

Päätelkää itse, jos ladyn käsiveskassa roikkuu tuollainen heijastin;)

Ja taas toivottelen tervetulleiksi uudet lukijat - ja kiitos teille muille, jotka olette näitä jaarituksia jaksaneet lueskella. Yritän jatkossa hieman aktivoitua enemmän noiden Facebook -päivitysten suhteen - ja tuon Instagraminkin. Siis yritän, mutta varmaksi en lupaa;)

Viime viikko oli töissä aika hurja - ja samaa on luvassa seuraavallakin. Flunssa menee ja tulee - ei pysy poissa, vaikka kuinka käsken. Siitä huolimatta - nautitaan ihanista syyssäistä ja muistetaan heijastimet - niiden aika on just nyt.

Upeaa syyskuun loppua kaikille!

Yksin kotona - ja kaverikuvahaaste

Meillähän oli Isännän kanssa tarkoitus mennä eilen Sauvoon farmille pihatöihin, mutta toisin kävi. Minun flunssani pitää sinnikkäästi otteessaan ja päätin, että parempi olla rehkimättä. Isännälle tämä taisi olla melkeinpä helpotus, sillä hän lähti töihin - siellä budjetit tuntuvat syövän miestä.

Ja kun tytärkin lähti reissuilleen, jäin yksin kotiin. No, huushollissakin olisi ollut yhdelle ladylle ihan tarpeeksi rehkimistä, mutta en jaksanut sitäkään. Päätin, että käytän ajan ihan itselleni ja kerään voimia ensi viikkoa varten.

Voimia latasin ottamalla torkkuja sohvalla kaverin kanssa - Viiru pysytteli seurassani koko päivän, vahti, etten livahda minnekään ja oli paras flunssatohtori ikinä. Nuo kuvat otti tytär reissulta palattuaan, kun meidät sohvalta löysi. Ja noilla kuvilla vastaan Myrskyn ja Minnan kaverikuvahaasteeseen, olkaas hyvät;)

No enhän minä koko päivää sentään jaksanut ihan torkkuakaan, vaikka aika hyvin siinä onnistuinkin.

Katselin myös vanhoja Pokka pitää -sarjan jaksoja DVD:ltä. Meillä on perheessä ollut tapana harrastaa yhdessä aina silloin tällöin jonkin TV-sarjan katselumaratooneja ja olemmekin muutamia suosikkisarjoja hankkineet kotiin; esim. House, Maanalainen armeija iskee jälleen ja myös tämän Pokka pitää -sarjan.

Telkkarista sarjat tulevat usein sellaisina aikoina, ettei niitä ehdi katsomaan - ja joskus on vain mukava viettää vaikka lauantai-ilta saunan jälkeen yhdessä - ja nauraa yhdessä - suurin osa hankkimistamme sarjoista onkin vähän hulvattomia;)

Nyt ei ollut seuraa ja olikin vähän haikea olo, kun yksin hihittelin  sarjan touhuille. 

Ja muistelin, miten meidän lapset etsivät sarjan hahmoista yhtäläisyyksiä tuttuihimme. Ja kyllähän sieltä tuttuja löytyykin: anoppi ja appiukko olivat selvä valinta Bucketin pariskunnaksi - anopista löytyy monta Hyacinthin piirrettä ja tämä "lady of the house" ohjailee appiukkoa kuin Hyacinth Richardiaan - kulkee taidenäyttelyissä ja muissa kulttuuririennoissa ja appiukko kiltisti mukana - vaikka vähän nuriseekin. Samoin appi saa luvan käyttäytyä, kun anoppi järjestää illanistujaisia - vaikkei nyt ihan kynttiläillallisia järjestäkään;)

Lapsemme osasivat myös erittäin helposti löytää vastaavuudet minulle ja Isännälle; me olemme kuulemma aivan ilmetyt Hyacinthin sisar Daisy ja hänen miehensä Onslow! No, ihan en samaa mieltä ollut, mutta pakkohan se on myöntää, että yhtäläisyyksiäkin löytyy. Niinkuin nyt huusholli ja - no, enpä taida enempää luetellakaan.

Myös Bucketien naapureille, Elizabetille ja Emmetille sekä heidän seurakuntansa pastorille löytyvät vastineet ihan lähipiiristä - samoin kuin Hyacinthin isälle ja sisarille Rose ja Violet. Ja näistä ei enempää parane kertoa, etenkään Rosen vastinetta ei kannattane nimetä, jottei saisi kunnianloukkaussyytteitä niskaansa;)

Torkkujen ja Pokka pitää -minimaratoonin lisäksi istuskelin myös ulkona - upea syksyinen päivä, jota ei voinut uhrata pelkästään sisällä olemiselle. 

Kyllä syksy on kaunis kaikkine väreineen - kaunis ja haikea. 

Ja kaunista olisi meidänkin pihallamme ollut, jos laiskan ladyn laiska Isäntä (vrt. Onslow) olisi nuo lehdet tuolta takapihalta viitsinyt haravoida;)

Toivottelen vielä tervetulleiksi kaikki uudet lukijat - teitä on tullut aika monta lisää sekä tuohon Bloggerin lukijajoukkoon, Blogilistalle, Blogloviniin että myös Facebookiin. Olen teistä jokaisesta - sekä uudesta että vanhasta lukijasta - iloinen ja otettu. Rehellisyyden nimissä on myös todettava, että kyllä tuosta lukijajoukosta joku on myös lähtenyt kyllästyttyään ladyn räpellyksiin. Niinhän se menee täällä blogistaniassa kuin elämässäkin - aika aikansa kutakin. 

Ja sellainkin aika on tullut (ja luulenpa, että kiitos tästäkin kuuluu Marjukan Fab Forty Something -blogin Aikuisten naisten blogeja listaukselle), että Lady on saanut yhteistyötarjouksen. 

Ihan puskista tuli, sillä en ole ilmoittaunut millekään mainos- tai yhteistyökumppanuussivustolle. Kerran aiemmin on sähköpostiin tullut yhteistyötarjous, jonka hylkäsin heti, sillä en tuntenut ko. yritystä ollenkaan. Mutta nyt olen vielä kahden vaiheilla, lähteäkö mukaan vai ei. Tämä yhteistyötarjous on kylläkin vain kertaluonteinen, mutta silti mietin: jos antaa pikkusormen, niin meneekö koko käsi. 

Blogini on kuitenkin pieni, joten enpä usko, että näitä tarjouksia kovin paljon tuonne sähköpostiin tipahtelee, mutta tähän saakka nämä juttuni ovat olleet mainosvapaita - jos jostakin tuotteesta olen kirjoittanut, olen tehnyt sen oman ostokokemukseni ja käyttöni perusteella.

Siksipä kysynkin teiltä, hyvät lukijani, mitä mieltä olette? 

Te olette kuitenkin se, mikä tekee tästä bloggaamisesta mielekästä enkä teistä yhtäkään halua menettää ainakaan yhteistyökuvioiden vuoksi.

Eilinen laiskottelu kostautuu - alakerrassa pyörii kolmas koneellinen pyykkiä ja sen selvittelyyn kutsuu koneen piippaus. Sitten vielä pienelle kävelylenkille ulos, sillä sää on vieläkin upea.

Oikein mukavaa sunnuntai-iltapäivää kaikille!

Aikuisia naisia, kiitosta ja kiitosta toisenkin kerran

Tervetuloa uudet lukijat! Teitä onkin ilmaantunut tuonne Bloggerin omaan lukijapalkkiin, Blogloviniin ja Blogilistallekin hämmästyttävä määrä. Facebookiinkin oli klikattu muutama tykkäys - olen ihan valtavan otettu!

Ja uskonpa, että suuri kiitos teistä uusista lukijoista on annettava ihanalle Marjukalle blogista Fab Forty Something, joka postauksessaan 16.9. listasi aikuisten naisten blogeja ja oli siihen listaan lisännyt minutkin.

Tuon postauksen jälkeen kävijämäärä blogissani nousi kyllä sellaisiin lukuihin, etten ikinä olisi osannut odottaa. 

Kiitos, Marjukka, että sain kunnian päätyä tämän pienen, vajaan vuoden ikäisen ja liian harvoin päivittyvän blogini kanssa tuolle hurmaavalle listalle - listalle, josta itsekin löysin uusia blogituttavuuksia ja jolla oli monta jo ennestään omalle lukulistalleni päätynyttä hienoa blogia.

 Kiitosruusut kotipihalta, missä äitienpäiväruusut aloittivat uuden kukintokauden syksystä huolimatta.

Kun aloin seurailla blogeja, oli Marjukan blogi yksi niistä ensimmäisistä, jonka lukijaksi kirjauduin. Fab Forty Something on minulle muotiblogien aatelia - ja Marjukka itse on hurmaava, tyylikäs, aito - ja kuten tuosta hänen listastaan huomaa, muut bloggarit kauniisti huomioiva aikuinen nainen. 

Aina silloin tällöin saa lukea siitä, kuinka bloggaajat ovat toisilleen kateellisia ja kilpailevat lukijamääristä ikävinkin keinoin. No, tästäpä näemme, että on näitä toisenlaisiakin bloggaajia - heitä, jotka kannustavat meitä muita ja tuovat meille pienemmille blogeille uusia lukijoita ja uusia blogisuosikkeja.

Toisia bloggaajia huomioivia ovat myös lukuisat haasteet, joita täällä blogistaniassa pyörii. Ja näitä haasteita on taas minullekin tulla tupsahdellut. Minullahan on niitä hurja määrä rästissä viime keväästä lähtien. 

Häpeän tätä laiskuuttani syvästi - en vain ole saanut aikaiseksi - ja kun vielä olen samanlaisiin haasteisiin jo muutaman kerran aiemmin vastannut, niin on tuntunut, että mitähän uutta sitä enää  itsestään kertoisi. Haasteisiin olen vastannut aiemmin ainakin seuraavissa postauksissa: 

3 x 11 -haaste ja 8 tunnustusta sekä 10 lempiasiaa, Viisikkoja ja 7 asiaa itsestä.

Kiitos ihan jokaiselle, joka on minua haasteella muistanut! 

Teitä on ainakin:

- Miss Bubble´s lifestyle - SatuMaria - erityisopettaja, joka rakastaa leipomista, ruuanlaittoa, kauniita vaatteita, sisustusjuttuja, eläimiä ja matkailua sekä kaikkea kaunista. 

- Elämää ja elämyksiä - Pirkko kirjoittaa puutarhanhoidosta, itämaisista kissoista, matkoista ja arjen elämyksistä.

- Kotoisaa arkea - Heli, aito ja ihana perheenäiti, joka remppaa omaa taloa, sisustaa, kuntoilee, tekee töitä ja on aloittanut juuri opiskelun.

- BagMiss - Alma, joka on BagMissin ohella toinen blogin kirjoittajista. Alma on laukkuharrastaja, markkinointiin erikoistunut tradenomi ja pienen lapsen äiti, joka seuraa aktiivisesti muotia, mutta ei ota sitä liian vakavasti.

- lehmuskujalla - Hannah on tulisielu, haaveilija, eloisa ja valoisa. Vahvasti aikuinen nainen. Rakkainta oma perhe. Läheiset ja ystävät, ilo ja toivo elämän eliksiirinä. Hannah kirjoittaa elämästä, valosta ja varjoista kielellä, joka tulee iholle ja joka on niin kaunista, että itku meinaa tulla.

- HOME AT LAST - Taru  iki-innostuja, äiti - DIY-projekteja, kirppareita, muotia, sisustamista, ruokaa ja Tarun oman korumerkin BESO Helsingin kanssa puuhailua.

- Valkoisen lumoissa - Mervi - maalaisromanttiseen sisustukseen hurahtanut nainen maalta, naimisissa ikioman MacGyverin kanssa. Kolmen tytön äiti, ihanan pikkumiehen mummu.

- Kotikolmio - Anna sisustaa, tuunailee ja tekee itse - rennolla otteella.

- Black Rose -blogin Black Rose, jonka blogissa rempataan rintamamiestaloa, matkustellaan, sisustetaan, rakastetaan musiikkia ja elämiä. Koti on ihastuttava - yllätyksellinen ja ihan omanlaisensa.

Kuten huomaatte, varsin erilaisia ovat ylläolevat blogit - ja kaikki ovat omalla lukulistallani, joten uskallan niitä lämpimästi suositella. Käykääpä kurkkimassa - saatatte löytää uusia suosikkeja.

Olin viime viikon alussa pari päivää kuumeessa ja podin flunssaa. Luulin jo tuon paholaisen taltuttaneeni, mutta ei - ei se riiviö minnekään ollut hävinnyt, piileskeli vain. Nyt on sitten flunssa riesana. Mutta kuumetta ei ole enää, joten silmät punaisina, nenä vuotavana ja aivastellen yritetään töissä pakertaa. Onneksi ei ole ollut edustamisia ja vieraita, joten olen saanut rauhassa villasukat jalassa omassa työhuoneessani ahertaa. Ja töiden jälkeen olen ollut niin puhki, että on pakko ollut ottaa pienet torkut. No, pienet ja pienet 

- eilen meni yli 2 tuntia;)

Ja kuten ennenkin, koti on sikinsokin, huiskinhaiskin ja hurlumhei.

Jotta ei mitään uutta auringon alla.

Paitsi että syksy sitten päätti tulla!

Tulkoon!

Villasukat, lämmin huopa, kynttilät!

Välillä sadetta ja tuulta kuunnellen, välillä tähtitaivasta ihaillen!

Nessupaketti vierellä, kisu sylissä, näärännäppy silmässä!

Ja kuunnellen vaikka Ankin syyslaulua:

Upeaa syksyä ihan jokaiselle!

Kevyemmin askelin syksyyn

Viime keväänä heräsin oikein kunnolla siihen tosiasiaan, että kiloja oli taas salakavalasti hiipinyt kroppaan hieman liikaa. 

Painoindeksini oli vielä ihan sallittujen rajojen sisällä, mutta jenkkakahvat ja pömppömaha senkuin pullistelivat. Takapuolta en peilistä juurikaan uskaltanut edes kurkkia. Eikä tarvinnutkaan - poikani oli kuvannut minua eräässä juhlassa takaapäin - ja minä kauhistuin oikein kunnolla. Ja ei, sitä kuvaa ette täällä tule näkemään.

Lisäksi kun painolastina on hieman liian korkea "huonon kolesterolin" arvo, geeniperimänä sydänsairaudet ja itsellä pehmytkudosreuma (fibromyalgia), ei lisäsyitä tarvittu. Fibrohan turvottaa - ja mitä pyöreämmässä kunnossa on, sitä enemmän turvottaa - ja sitä enemmän särkee.

Oli pakko ryhtyä toimenpiteisiin. Ja tällä kertaa en halunnut elämääni mitään dieettejä tai poppakonsteja, joilla painoa saadaan kyllä alaspäin nopeastikin, mutta yhtä nopeasti se sieltä sitten ylöspäinkin ponnahtaa, kun vähänkin dieetistä höllää.

Siispä temppu ja miten se tehtiin:

1. vaalea vilja, sokerit ja huonot rasvat pannaan 

2. enemmän kasviksia, kalaa ja vaaleaa lihaa

3. vähemmän perunaa, pastaa ja riisiä - uudet perunat söin ihan rauhassa, pastan ja riisin tummana

4. vähemmän leipää - ruisleipä on suuri herkkuni ja voisin syödä sitä vaikka kuinka paljon - nyt vähensin sitäkin - ja vältin hiivalla kohotettua leipää - kunnon juureen tehtyä leipää saa jo onneksi melkein kaikista kaupoista

5. paljon vettä - raikasta, suomalaista vesijohtovettä - joskus sitruunalla tai Molkosanilla maustettuna

6. aamiainen ja lounas on syötävä, muutenkin säännöllinen ruokailu kunniaan - eikä liian pitkiä välejä

7. kävelyä - en pysty juurikaan niveliltäni juoksemaan (ainakaan kovalla alustalla) ja kesällä en kaipaillut minnekään kuntosaleille tai jumppiin.

Lisäksi jätin pois kaikki keinomakeutusaineet - stevia on sallittujen listalla, mutta sekin maltillisesti. Aspartaamin olen jättänyt jo vuosia sitten - migreenikohtaukset jäivät melkein nekin silloin.

Pääperiaatteet pyrin pitämään arjessa, mutta juhlat juhlittiin ja silloin herkuteltiin. 

Samoin matkoilla syötiin sitä, mitä oli tarjolla - esim. vaaleaa leipää. 

Ja kyllä söin ihan hyvällä omallatunnolla pari grillimakkaraakin;)

Alkukesästä meillä oli töissä useammat juhlat kahvituksineen ja täytekakkuineen - itse juhlissa söin sen kakkupalan hyvällä omallatunnolla, mutta en sitten enää rääppiäisissä - eli kun kaikki ne herkut säilöttiin juhlien jälkeen lounastilamme jääkaappiin, en enää koskenut niihin. Meillä käy töissä paljon vieraita ja kahvitarjoiluista jää yli kaikenmaailman leivoksia, pullia ja pasteijoita - niihin en koskenut. Samoin jätin kahvihuoneen keksit rauhaan. 

Pahan päivän varalle pidän työpöydän laatikossa pähkinöitä, kuivattuja karpaloita ja tummaa suklaata. Ennen iltapäiväkahveja kourallinen pähkinöitä suuhun niin hyvin pystyin keksi- ja leivoshoukutukset välttämään.

Kotona herkkukaipuuseen samoin pähkinöitä, lisäksi marjoja ja hedelmiä.

Meillä leivotaan vieläkin kotona - mutta oikeastaan vain juhlaan - ja juhlaa voi joskus olla myös se, että halutaan viikonloppuna syödä vähän paremmin;)

Kesähän on Suomessa otollista aikaa syödä terveellisemmin - kaikki ihanat marjat ja luonnonantimet ovat tarjottimella. Nyt syksyllä herkulliset juurekset. Ja talvella näitä kaikkia saa omasta pakastekaapista tai kaupan pakastealtaasta - nykyään saa onneksi jo suomalaisiakin marjoja!

Kaloreita en laskenut kertaakaan. Nälkää en nähnyt. 

Painoa on lähtenyt 8 kiloa. 

Ja tämän uskallan jo sanoa ääneen ja täällä julkaista, kun se on jo jopa turvotusten kanssa tuossa pysynyt. 

Vielä olisi tarkoitus tiputtaa n. 5 kiloa - silloin olisi sitä "liikkumavaraa";)

Mutta hurjan tyytyväinen ja ylpeä olen jo tästä! Ainoa huono puoli on se, että taidan joutua vaateostoksille;)

Minä en halua kenellekään mainostaa mitään laihdutusta tai edes painonhallintaa, mutta hyvän olon metsästystä kylläkin! Ja se hyvä olo on jokaiselle erilaista - toinen tykkää rääkistä, toinen vähän löysemmästä menosta. Toinen kurveista ja toinen ei. Ja on sairauksia, joiden takia on vaan pakko hilata sitä painoa alas - mutta on myös sellaisia sairauksia, että ei laihdu vaikka mitä tekisi. 

Etsitään siis jokainen hyvää oloa sieltä, missä se tuntuu luontevimmalta itselle! Minä lähden nyt sitä metsästämään tuolta ulkoa ihanasta syyssäästä kävelylenkkeillen. Sauvatkin jätän kotiin. 

Ja illalla istun sohvalla, rouskutan omenoita ja katson Beckiä. No, Gunvaldia ainakin;)

Mukavaa tiistai-iltaa kaikille!

I did it again - myöhästyneet kiitokset

Olen taas ollut onnekas muutamassa blogiarvonnassa ja on kiitosten aika. Kiitokset ovat törkeän myöhässä, mutta kun tässä kävi  niin, että juuri kun olin saanut yhden voiton kotiin, voitin seuraavan arvonnan. Ja päätin, että kiitän kaikkia arvonnan järjestäjiä samassa postauksessa, jotta ei tulisi pelkkiä arvontavoittopostauksia;)

Ensimmäisen tämän kertaisen voittoputken voiton sain Kaisan mukana -blogin arvonnassa - voitin hienon YSL:n meikkipussin, Lumenen Truly Bold and Curly Mascaran ja Jane Iredalen huulikiillon. Kiva palkinto, jonka jokaiselle osalle löytyy kyllä käyttöä - meikkipussi pääsee työlaukkuun ja huulikiiltokin on juuri oikeaa sävyä;).

Kaisan mukana -blogin pitäjä on muotitoimittaja Kaisa Virtanen, joka tässä blogissaan kirjoittelee muodista, matkoista, ajanilmiöistä ja "muista elämää suuremmista asioista. Välillä pääsemme muotinäytöksiin, välillä seuraamaan muodonmuutoksia ja olemme saaneet hyödyllisiä ohjeitakin, esimerkiksi vaatteiden hoidosta.

Kaisa on juuri aloittanut myös toisen blogin, Kauneustoimittajan arkea, jossa hän keskittyy enemmän kauneuteen ja kosmetiikkaan liittyviin aiheisiin - hän poimii blogiinsa sellaisia tuotteita, jotka ovat hänen mielestään tutustumisen arvoisia. 

Jos muoti ja kauneus kiinnostavat sinua, kannattaa seurailla Kaisan blogeja!

Seuraava voitto tuli blogista Muotia ja matkoja, kauneutta ja käsitöitä. Palkinto oli ihana huivi, hillitysti eläinkuosinen, joten tulen sitä taatusti käyttämään.  Ja kun värityskin on musta-valkoinen, niin sitä parempi. 

Blogia kirjoittelee ihana anneaulikki, aikuinen nainen, joka rakastaa muotia ja matkoja sekä tekee myös käsitöitä. Hänen mottonsa on: "tämän päivän viisikymppinen on eilispäivän kolmikymppinen"! Anneaulikin blogista löytyy kivoja asuyhdistelmiä, jotka eivät ole maksaneet maltaita, mutta jotka ovat tyylikkäitä ja käytännöllisiä. Ja kivoja matkakertomuksia tykkää tällainen jatkuvaa matkakuumetta poteva Lady aina lukea. Käykääpäs tutustumassa!

Kolmannen voittoni nappasin Meidän Harmoniaa -blogista. Palkinto oli ihanat mustat villasukat - ja mikäs sen parempi palkinto Ladylle, joka käyttää villasukkia kesät talvet - jopa etelänmatkoilla on villasukat pakattu mukaan. Ja nämä kauniit villasukat saivat jo tulikasteensa viime viikon työmatkalla;)

Meidän Harmonia -blogin Minna kirjoittelee elämästään poikansa kanssa, elämän yllättävistä käänteistä, ajatuksista ja haaveista; kodista, sisustamisesta, tuunauksesta ja ideoiden toteuttamisesta. Minnan koti on kaunis ja niin kuin blogin nimikin kertoo, harmooninen. Kannattaa käydä lukemassa ja nauttimassa kuvista. Sekä poimia kivoja ideoita;)

Kiitos vielä kerran Kaisa, anneaulikki ja Minna! 

Kaikki palkinnot olivat kivoja yllätyksiä ja tulevat varmasti käyttöön!

Toivottelen vielä tervetulleiksi uudet lukijat - taas on tuohon lukijapalkkiin teitä lisää tullut, samoin Facebook -sivun tykkääjiksi - vaikka en alkuunkaan ymmärrä, miten te, sekä uudet että vanhat lukijat,  jaksatte näitä juttujani lukea. Suuri ilonaihe olette ihan jokainen♥  

Kaunista uutta viikkoa kaikille meille! 

Upea syyskuu!

Tukka putkella kohti syksyä

Vilpittömästi pahoittelen sitä, etten ole ehtinyt blogiani päivittelemään ja teidän blogejanne kommentoimaan. Olen kuitenkin aina välillä käynyt kurkistelemassa, mitä teille kuuluu.

Pari viimeistä viikkoa ovat olleet aikamoista pyöritystä ja toissa viikon lopulla, kun podin huonoa omaatuntoa tästä blogisaamattomuudesta, tein päätöksen, että nyt stop tykkänään murehtiminen - postailen vasta sitten, kun tästä hurlumheistä selvitään.

Töissä on ollut aikamoisen vilkasta ja sitä se tulee olemaan jatkossakin: meillä tehtiin töiden uudelleenjärjestelyjä, kun kaksi työkaveria jäi kesän aikana eläkkeelle. Ja siinä potissahan Ladyllekin mätkäistiin muutama lisätehtävä. No, osasin sitä odottaa - enkä suinkaan ollut ainoa, johon tämä kohdistui. Sain kyllä ihan mielenkiintoisia ja omaan päätyöhöni sopivia hommia. Ja tulee tämä tietysti vaikuttamaan hieman palkkaankin. Jotta ei valiteta. Ainakaan vielä;)

Pojan asuntohan saatiin rempattua ja sitä siivoiltiin sitten töiden jälkeen iltaisin. Toissa viikonlopulla veljeni tuli Hollolasta ja kävi vielä laittelemassa asunnon sähköt ajantasalle - lisättiin muutama pistoke ja uusittiin vanhat. 

Kiireestä kertonee hieman sekin, että en ole ehtinyt edes kampaajalle ennenkuin nyt sunnuntaina. Siis sunnuntaina! Tukka putkella on menty. Ja hiukset olivat kyllä sellaisessa kunnossa, että oli  viimeinen hetki tuo kampaajalle pääsy, sillä tällä viikolla on kolmen päivän työmatka tiedossa. Seuraavasta kuvasta ei tarvinne kertoa, kumpi on ennen ja kumpi jälkeen;)

Pojan muutto oli lauantaina. Täysi päivä. Ensin siirrettiin täältä kotoa lähtevät tavarat - vuokrapaku oli täynnä: sänky, lukuisia muuttolaatikoita ja nyssäköitä. Sen jälkeen ajelimme pakulla Raision Ikeaan, josta sitten aiemmin tekemämme listan perusteella lastattiin autoon hieman kalusteita. Tuossa kuvassa on - uskokaa tai älkää - yksi kahdenistuttava vuodesohva, ruokapöytä, 6 pallia, tietokonepöytä, 2 lack -pöytää, yksi 180 cm korkea peiliovellinen kaappi, yksi pöytälamppu... 

Lauantaina nuo  pojan asunnolla saatiin jo koottuakin. Olipahan homma - ja sen vannon, että ihan lähiaikoina en aio koota yhtään ainoaa Ikea-mööpeliä!

Sain pojan vielä kotiin lauantai-illaksi ja sunnuntaina sitten olin tuolla kampaajalla. Sieltä vielä Clas Ohlssonin, Prisman ja yllätys, yllätys Ikean kautta kotiin. Ikeasta poika osti vielä uuden työtuolin. Jonka saa koota ihan itse;)

Illansuussa tytär  lähti poikaa viemään uuteen kotiin. Ovella halasin ja toivotin onnea ja Taivaan Isän varjelusta. Ja vaikka kuinka olin vannonut, että pojan nähden en itke, niin siinä ne kyyneleet sitten tulivat. Ja ovat valuneet pitkin iltaa. Niin lähti äidin pikkupoika maailmalle. No, ensi perjantaina tulee kuulemma tänne entiseen kotiinsa, kun meille tulee Helsingistä molempien nuorten yhteisiä kavereita viikonlopuksi:) 

Mutta ottaa tämä koville. Ajan kulku. Vanheneminen. Ja kesä on ohi. Nyt ollaan jo syyskuussa. Syksyssä.

Ja syksyyn sopii seuraava laulu - laulajana yksi maailman parhaimmista laulajista, Mahalia Jackson. Kuunnelkaa ja nauttikaa. Niin minäkin - ja varmaan pirautan vielä pari kyyneltäkin.

Mahalia Jackson: The Green Leaves of Summer

Vielä toivottelen tervetulleiksi uudet lukijat - vaikka blogissa on hiljaista ollutkin, on teitä vain sinne muutama taas lisää tullut. Olette kaikki - niin uudet kuin vanhatkin - suuri ihme ja ilonaihe. Toivottavasti viihdytte. 

Ihanaa syyskuuta kaikille!