lauantai 27. toukokuuta 2017

Linnateatterissa voi nauttia herkuista ja komediasta myös kesällä

*Blogiyhteistyö Linnateatterin kanssa

Kun sain kutsun Turussa  sijaitsevan Linnateatterin bloggaajailtaan toissa viikolle, en kauaa aikaillut vastatessani siihen "kyllä" vaikka tiesin, että viikosta oli tulossa kiireinen. Ja niin kuin edellisessä postauksessani kerroinkin, kiirettä todellakin piisasi. Mutta tiesin myös, että Linnateatteri jos mikä, pystyisi kiireen katkaisemaan ja irrottamaan ajatukset työstä ja arjesta.

Linnateatteri on turkulainen vuodesta 2003 lähtien toiminnassa ollut ammattilaisteatteri Turun Linnankadulla. Katsojaluvuiltaan se on Suomen neljänneksi suurin teatteri. Näytöksiä on sekä Linnateatterin 3. että 4. kerroksessa sekä silloin tällöin Humalistonkadulla sijaitsevassa Dominoteatterissa. Teatterin 3. kerroksessa toimii myös ravintola, jonka herkkuja voi nauttia sekä ennen näytöksiä että niiden aikana väliajalla.

Linnateatterin ravintolan simpukoita suolapedillä

Iltaan meidät toivotti tervetulleeksi teatterinjohtaja Kalle Lamberg.  Hän kertoi Linnateatterin toiminnasta ja ohjelmistosta, joka painottuu lähinnä komedioihin ja vierailijanäytöksiin sekä konsertteihin. Teatterin ohjelmistoon kuuluu myös koko perheen ja lasten näytelmiä.  Meilläkin oli mahdollisuus herkuttelujen jälkeen nauttia yhdestä vierailunäytöksestä, nimittäin Jukka K:n ja Divet:n dragshowsta.

Saimme myös kuulla Linnateatterin kesästä, johon kuuluu mm. teatterin omaa tuotantoa oleva Haluatko mökkiläiseksi -komedia. Näytelmän on käsikirjoittanut Roope Lipasti - ja minulle jo tämä riittää sellaiseksi meriitiksi, että muuta ei olisi tarvittu. Olen aikamoinen Roope Lipasti -fani; tilasin aikoinaan erästä lehteäkin vain sen tähden, että siinä oli Roopen blogi;) Nythän tuo blogi löytyy verkostakin, joten lehteä ostan enää vain ajoittain.

Valtteri Roiha, Arttu Kapulainen ja Kari-Pekka Toivonen

Tästä kesäteatteriesityksestä saimme kuulla enemmänkin, sillä paikalla olivat myös sen ohjaaja Kari Pekka Toivonen sekä näyttelijät Valtteri Roiha ja Arttu Kapulainen. Kolmas näyttelijä Minna Kivelä ei valitettavasti ollut päässyt paikalle, mutta kyllä nämä veijaritkin jo meidät saivat vakuuttuneiksi siitä, että aikamoista ilottelua oli luvassa. 

Haluatko mökkiläiseksi -komedian idea on vapaasti lainattu TV-ohjelmasta "Haluatko miljonääriksi" - palkintona tosin ei ole rahaa vaan mökki. Eli näytelmässä kisaillaan mökin herruudesta - ja ansoina ovat kaikki mahdolliset mökkiläisen ilot ja kauhistukset aina ihanista naapureista kesävieraisiin. Ja tietenkin mökillä riittää rempattavaa ja töitä jos jonkinlaisia. Kaikki se, mikä suomalaiseen mökkikulttuuriin kuuluu - ja varmasti vielä paljon päälle.

Kolme näyttelijää - ja rooleja pilvin pimein. Kerrankin saa Valtteri Roiha keskittyä vain yhteen rooliin - yleensä kun kuulemma hän joutuu rehkimään, mutta tällä kertaa saavat Arttu Kapulainen ja Minna Kivelä revetä yhdeksi jos toiseksikin. 

Linnateatterin Haluako mökkiläiseksi -näytelmä
kuva: Linnateatteri

Näytelmää esitetään kesäteatterissa eli Linnateatterin pihalla tulee olemaan sekä katettu katsomo että lava. Eipä tarvitse kastua kesäsateen yllättäessä katsojien eikä näyttälijöiden. 

Haluatko mökkiläiseksi -näytelmän ensi-ilta on 15.6. ja sen verran kutkuttavalta juoni tuntuu, että ainakin minä aion sen käydä katsastamassa.

Katettujen katsomoiden ja lavan lisäksi tarjolla on myös ruokaa, sillä Teatteriravintola siirtyy kesäteatterinäytösten ajaksi myös pihalle. Kesämenu on normaalia menua rennompi: vartaita, hodareita, keittoa ja makeannälkään köyhiä ritareita tai mansikoita ja shampanjavaahtoa. Ja vaikka onkin rennompaa, ei taatusti häviä oikealle ravintolaruualle.

Teatteriravintolan toimintaa meille vielä ennen illan esitystä esittelivät keittiömestarit Martin ja Esme, jotka olivat kattaneet meille myös pöydällisen täynnä sormisyötävää.

sormisyötävää Linnateatterin ravintolassa

Linnateatterin ravintolan sormisyötävää

Ja voi millaista syötävää - noita herkkuja kun söi jo pelkillä silmilläänkin! Ja mautkin veivät mennessään. Niin mennessään, että esim. jälkiruokana ollutta juustokakun palaa en edes ehtinyt kuvaamaan, kun se jo oli kadonnut suuhuni;) Kun kutsussa luki, että saisimme maistella sormisyötäviä, en ollut varautunut tällaiseen kattaukseen, joka oli kyllä kampa- ja sinisimpukoineen aivan gourmettasoa. Silmät kiittivät, makunystyrät kiittivät - ja ruokaa oli sen verran paljon, että vatsakin kiitti;)

Teatteriravintola sijaitsee Linnateatterin yhteydessä 3. kerroksessa - samassa, missä on myös teatterilava. Ravintolan ruualla ja palvelulla on jo aikamoinen maine - ruoka kannattaakin tilata ajoissa etukäteen. Ravintolaa on mahdollisuus myös vuokrata erilaisiin tilaisuuksiin kuten vaikkapa synttärijuhliin tai työpaikan virkistysiltoihin. 

Ruokailun jälkeen siirryimme meille varatuille paikoille katsomaan illan esitystä, Jukka K. ja Divet -dragshowta. 


Miss Divetin (Marko Vainio) olen nähnyt kerran aikaisemmin mutta Jukka K. (Jukka Kuronen) oli vieraampi. Yhdessä nämä herrat - tai pitäisikö sanoa deagqueenit tarjosivat meille sellaisen shown, että enpä aiemmin ole livenä nähnyt ja kuullut yhden illan aikana niin montaa kotimaista ja ulkomaista huippulaulajaa kuin tuolla Linnateatterin lavalla oli. 

Saimme kuulla suomalaisia ja hieman ulkolaisiakin euroviisuedustajia ja lavalla kävivät myös monet ulkomaiset tähdet sekä tämän päivän suomalaiset huippuartistit. Näimme esim. Monica ja Ami Aspelundin, Katri-Helenan, Fredin ja Pave Maijasen ja vielä upean Conchita Wurstinkin laulamassa Rise Like A Phoenixiä. Kavalkaadiin liittyivät maailmantähdet Tina Turner, Bioncee, Celine Dion, Madonna ja moni muu. 

Ja kun Turun oma Michael Monroe hyppelehti lavalle, ajattelin jo, että aikookohan hän spagaatinkin vielä vetäistä. No - ihan emme spagaattia nähneet, mutta jos olisi vähän yllyttänyt, olisi sekin varmaan sieltä irronnut. Kyllä - peto oli irti Antti Tuiskulla ja suihkussa kävimme yhdessä Pete Parkkosen kanssa. Upeaa menoa!

Jukka K. & Divet -dragshow

kuva: Alex Aalto

Ei voi kuin ihmetellä näiden herrojen taituruutta. Aivan kansainvälistä tasoa ja he kelpaisivat kyllä mille estradille tahansa. Kaikki ne maneerit, ilmeet, eleet ja tyylit ovat vaatineet hurjan määrän harjoittelua - ja valtavasti lahjakkuutta. Jos Ami ja Monica Aspelundkin näyttivät melkeinpä enemmän itseltään kuin mitä kuvissa näyttävät, on se jo aikamoinen saavutus;) 

Nämä dragqueenit vetivät kyllä sellaisen shown, että enpä muista, koska olisin viimeksi niin paljon nauranut. Silmistä vain valui vesi ja vatsalihakset saivat kyytiä. Nauru on kyllä parasta vatsalihasjumppaa - ja parasta mielialalääkettä, sillä todellakin unohtuivat työt ja arjen murheet. Vielä kotonakin kelluin hyvän olon tunteessa.

Sen päätin, että jos nämä herrat lähiseuduille esiintymään tulevat, menen taatusti katsomaan. Ja saatanpa mennä vähän kauemmaskin!

Kiitos Linnateatterille aivan huikeasta illasta - kesällä nähdään ainakin Haluatko miljönääriksi -näytelmän katsomossa!

Onko Linnateatteri sinulle tuttu?
Jos on, niin mitä olit katsomassa?

Aurinkoista viikonloppua kaikille!

Lady of The Messiä voit seurata myös 






SHARE:

keskiviikko 29. maaliskuuta 2017

Minuuttitaidetreffejä, väriterapiaa ja historian havinaa bloggaajien museopäivässä Aboa Vetus & Ars Novassa

Kun Turussa Aurajokirannassa sijaitsevaan historian ja nykytaiteen museoon, 
Aboa Vetus & Ars Novaan, astelee sisään, kiinnittyy huomio heti sisääntuloaulassa
 sijaitsevaan Niki De Saint Phallen Kohtuullisuus -veistokseen.  

Tätä museon aulassa jo vuodesta 1995 seissyttä rehevää ja värikästä akkaa museon oma 
henkilökunta kutsuu nimellä Niki ja sillä nimellä taidan itsekin sitä jatkossa kutsua,
 sillä kyllä tästä veistoksesta on vaikea kohtuullisuutta löytää;)

Aboa Vetus & Ars Nova - Niki De Saint Phalle (1930-2002): Kohtuullisuus (1985)
Niki De Saint Phalle (1930-2002): Kohtuullisuus (1985) 

Itse sain tervehtiä jälleen Nikiä viime lauantaina, kun olin mukana museon järjestämässä 
bloggaajien museopäivässä. 

MKitchen & Caféen brunssi

Päivä aloitettiin brunssilla, jonka tarjosi museon uusi ravintola-kahvila M Kitchen & Café.
Tästä brunssista olin kuullut kehuja ystäviltäni ja sanonpa vain, että eivät olleet kehut turhia.
Brunssibuféssa olisi ollut tarjolla vaikka mitä herkkuja ja hieman niitä katsellessa manasin hiljaa
mielessäni meneillään olevaa ekopaastoani ja taisipa mielessä käydä sekin ajatus, 
että mitäs jos teenkin sortumusmaximuksen ja unohdan hetkeksi koko paaston.

Vaan eipä tarvinnut sortua, sillä onneksi myös paastoajalle löytyi syötävää yllin kyllin.
Tuo ylläolevassa kuvassa oleva alarivin keskimmäinen lautanen tyhjeni aika sukkelaan.

Toinen sortumuksen paikka olikin sitten jälkiruokapöytä, josta löytyi mm. kahvila-ravintolan 
kanssa samaan yritykseen kuuluvan MBakeryn herkullistakin herkullisemman näköisiä kakkuja.
Eikä vain näköisiä, sillä sen verran on tullut tämän vuonna 2015 Suomen paras leipomo -kilpailun voittajan kakkuja maisteltua. Onneksi tarjolla oli myös kattava määrä hedelmiä,  joten vältin tällä kertaa sortumuksen. Eikä jäänyt kaivelemaan kuin vähän kun katselin muiden bloggaajien herkkulautasia;)

Brunssin aikana museon yhteistyöpäällikkö Jenny Oja kertoi meille museon historiasta
 ja vaiheista ja siitä, mitä kaikkea  museo sisällään pitää.

 Nimensä mukaisestihan museossa on oikeastaan  kaksi eri museota:

 Aboa Vetus on historiallinen museo, joka sijaitsee itse rakennuksen  alla ja jossa on nähtävillä
 Turun  historiaa  maan alta kaivettujen raunioiden keskellä. 

Ars Nova taas on taidemuseo, jonka nykytaiteeseen keskittyvät näyttelysalit
 sijaitsevat vuonna 1928 rakennetussa Rettigin palatsissa. Ensimmäisessä kerroksessa esitellään vuosittain neljä vaihtuvaa näyttelyä ja toisessa  kerroksessa  on nähtävillä kattaus  Matti Koivurinnan säätiön taidekokoelmasta kaksi kertaa vuodessa.  Osa vaihtuvista näyttelyistä täyttää myös Ars Novan toisen kerroksen, jossa sijaitsee Takkahuone-galleria.

bloggaajien museopäivä Aboa Vetus & Ars Novassa - minuuttitaidetreffit

Brunssin jälkeen suuntasimme mekin toiseen kerrokseen ja kohti Minuuttitaidetreffejä.
Saimme käsiimme oheisen lomakkeen, jonka toiselle puolelle oli listattu viisi erilaista ihmistyyppiä ja nämä ihmistyypit saimme arvottaa sen mukaan, kenen kanssa mieluiten lähtisimme taidetreffeille.

No - eipä ollut ollenkaan helppo tehtävä!
Minä valitsin tyypin, joka on aivan erilainen kuin itse olen. 
Kun kuusikymppinen lady vielä tässä iässä  pääsee treffeille, pitää olla rohkea
ja valita jotain muuta kuin tuttua ja turvallista;)

bloggaajien museopäivä Aboa Vetus & Ars Novassa
kuva: Jari Nieminen

Minun treffiseuraani kuvattiin lomakkeessa seuraavasti:
"Olen värikäs ja räiskyvä persoona, joka tuskin jää keneltäkään huomaamatta.
En takerru yksityiskohtiin - minua voisi kai kutsua suurpiirteiseksi."

Kun olimme valinneet treffikumppaninne, pääsimmekin itse asiaan eli tutkailemaan
museolaisten meille etukäteen valitsemia viiden taiteilijan teoksia.

Kierrosta veti taideohjaaja Elli Liippo ja samalla kun keskustelimme teoksista ja mietimme,
mitä ihmistyyppiä ne mahtoivat edustaa, kertoi Elli meille taustoja teoksista ja niiden tekijöistä.

Antoni Tàpies (1923–2012): Seinäkirjoituksia, 1985, sekatekniikka kankaalle - bloggaajien museopäivä, Aboa Vetus & Ars Nova
Antoni Tàpies (1923–2012): Seinäkirjoituksia, 1985, sekatekniikka kankaalle 
Tästä Antoni Tápiesin Seinäkirjoituksia -teoksesta kierroksemme aloitimme ja oli mielenkiintoista kuulla, miten erilailla me osanottajat eri teokset koimme,  sillä eipä tainnut joukossa olla yhtään teosta, jonka kaikki olisimme kuvailleet samalla ihmistyypillä.

Ja kuten yläkuvasta huomaatte, mukana oli myös pienempiä treffeilijöitä - pilkkumekkoinen
Hopeapeili -blogin Elinan tytär jaksoi olla mukana koko kierroksen ja näki kyllä,
että tämä pikku neiti ymmärsi taiteen päälle;)

Ja ei - tämä teos ei minulle vastannut omaa treffikumppaniani.
Sen sijaan  teokseen mieltyi Sikses kiva paikka -blogin Mari.

Toisin olikin sitten seuraavan taiteilijan, Suomen Picassoksikin kutsutun, turkulaisen
taiteilijan Kauko Lehtisen teosten laita.

Kauko Lehtinen (1925–2012): Kylmä päivä 1975, akryyli ja guassi paperille Kauko Lehtinen: Arki ja sunnuntai, 1975, akryyli ja guassi paperille.
 Kauko Lehtinen (1925–2012): Kylmä päivä 1975, akryyli ja guassi paperille
Kauko Lehtinen: Arki ja sunnuntai, 1975, akryyli ja guassi paperille.

Minulle nämä kolahtivat ja kovaa.
Ihanaa väriterapiaa ja teoksissa olisi tutkittavaa riittänyt vaikka kuinka pitkään.

Ja pahoittelen kuvan huonoa laatua - museossa kuvaaminen ihmisjoukossa ei ole 
harrastelijalle ollenkaan helppoa.
Onneksi museo oli järjestänyt paikalle valokuvaaja ja museon taidegraafikko Jari Niemisen,
joka oli aivan hurmaava nuori mies - ei ihme, että hänet on vuonna 2013 valittu museon
vuoden työntekijäksi. Saimme lainata hänen kuviaan ja niin on tässäkin postauksessa
 parin kuvan kohdalla tehty. 

Me viivyimme yhden taiteilijan kohdalla 5 minuuttia.
Tuntuu lyhyeltä ajalta. Vaan eipä enää tuntunutkaan sen jälkeen, kun kuulimme,
että yleensä yhden taideteoksen katseluun käytetty aika on n. 14 sekunttia;)

 Allen Jones (1937-): Snap (Time Out), 1988, öljy kankaalle
Allen Jones (1937-): Snap (Time Out), 1988, öljy kankaalle

Ja seuraava teos valloittikin minut sitten täysin - voisi sanoa, että olipas onnistuneet treffit!

Tämän upean, värikylläisen teoksen ottaisin seinälleni heti, kun minulla tuohon varaa olisi.
Ja heti, kun kotimme seinäpinta-ala kaksinkertaistuisi, sillä teos oli kooltaan suuri.

Tämän kuvan kohdalla jouduin turvautumaan museon omaan sivustoon ja lievään väkivaltaan, sillä kuva on leikattu museon omasta näyttelyjulisteesta. Omat kuvani teoksesta olivat kaikki niin vinksahtaneita, ettette niistä olisi teoksen upeutta nähneet.

Treffailimme vielä kahden taiteilijan teoksia:

Lars-Gunnar Nordströmin (1924–2014): Dimensionaalinen tilanne: 1968, öljy kovalevylle  ja Diptyykki II, 1972, öljy levylle,  joista ensimmäiseen ihastui Tuula´s life -blogin Tuula.

Johanna Kiivaskosken (1967-): Serafi, 2007, Amor vuohipaimenena, 2008, Rukoilijasirkka piikkikruunun oksalla, 2008, L'amour plus léger que le papillon, 2008, kallionauhuksen lehti.
Tähän neljän teoksen tauluryhmään ihastui Turun Tilda, 
jonka blogissa teoksista löytyy myös kuva.

Treffien jälkeen siirryimmekin katsastamaan Aboa Vetusta 
ja kokemaan historian havinaa.

Matkalla kellariin tosin pysähdyimme katsastamaan Madame B -videoinstallaatiota, joka on nykyaikaan  sijoittuva,  Mieke Balin & Michelle Williams Gamakerin uudelleentulkinta  Gustave Flaubertin klassikkoromaanista Rouva Bovary.  Tutkijan ja taiteilijan yhteistyössä tekemä useaan tilaan levittäytyvä mediainstallaatio tutkii kapitalismin ja romanttisen rakkauden välistä suhdetta.

Koko teoksen katsominen olisi kestänyt kaksi tuntia,
 joten se oli jätettävä seuraavaan kertaan.

bloggaajien museopäivä Aboa Vetus & Ars Novassa
kuva: Jari Nieminen

Aboa Vetuksen kellareissa riittäisi tutkittavaa vaikka kuinka.
Upea, hämyinen kellari kätkee sisäänsä raunioita, kulkuväyliä ja rakennusten pohjapiirroksia,
jotka ovat keskiaikaisia.  Vanhimmat kellarit sijoittuvat 1300-luvulle. 
Paikoittain rauniossa voi nähdä kerrostumia aina 1900-luvun alkuun saakka.

Aboa Vetuksen perusnäyttely kertoo Turun ja sen asukkaiden tarinaa arkeologisten esinelöytöjen ja tekstien kautta. Lokakuussa 2016 perusnäyttelyä täydennettiin eläinten luista ja niiden historiasta kertovalla Luutarhalla. Vaihtuvat näyttelyt nostavat esiin kiinnostavia teemoja kuten äänet keskiajan ihmisen korvin, Luostarikorttelin asukkaat eri aikoina tai vaikkapa lasten elämä keskiajalla.

Aboa Vetuksen raunioita


Aboa Vetuksen raunioita


kaupunkikorttelin pienoismalli Aboa Vetuksessa

Näissä raunioissa sijaitsee myös Pyhän Annan Kappeli, joka on vuokrattavissa esim. yksityistilaisuuksiin. Olemmepa työyhteisössämmekin sitä käyttäneet pariin kertaan - viimeksi se toimi kuvauspaikkana piispa Kaarlo Kallialan joulutervehdysvideolle.

Ja tuolla raunioissa ovat omat lapseni aikoinaan tutkineet mm. sitä kissan luurankoa, 
jota yhdeksi museon avainesineiksi luetaan tuon alussa esitellyn akan, Nikin, kanssa.

Luulen, että lapsille juuri tämä osa museota on se kaikkein mielenkiintoisin.
Ja riittää siinä toki ihmeteltävää meille vähän varttuneemmillekin.

Biljardisali Aboa Vetus & Art Novassa

Pääsimme vielä tutustumaan museon Biljardisaliin, joka ei yleisölle normaalisti ole auki.
Tätä upeaa huonetta, joka sijaitsee palatsin ylimmässä kerroksessa,
on kuitenkin mahdollista vuokrata kokous- tai juhlakäyttöön - istumatilaa tuon valtavan pöydän
ympäriltä löytyy 22 hengelle.

Aboa Vetus & Ars Novahan ei ole vain museokäytössä vaan sieltä löytyy erilaisia kokoustiloja
enemmänkin ja museossa on mahdollista viettää vaikkapa Tyky-päivää erilaisten työpajojen 
merkeissä. Minuuttitaidetreffit on yksi näistä työpajoista enkä panisi ollenkaan pahitteeksi,
jos omakin työyhteisöni museoon useammin päätyisi.

Ainakin ovat puitteet kunnossa kunnon kokoukselle, juhlalle tai Tyky-päivälle:
 on upea rakennus keskellä kauneinta Turkua, on virikkeitä jos jonkinlaisia ja on ravintola, 
jonka pöydät notkuvat herkuista.
Ja on osaava ja ystävällinen henkilökunta, jonka avustuksella onnistuu taatusti.
Itse olen menossa työasioissa museoon ensi syksynä, jolloin viemme sinne kolleegoitamme 
tutustumaan kellarin raunioihin.

ladyt bloggaajien museopäivässä Aboa Vetus & Art Novassa

Ja kuten asiaan kuuluu bloggaajien ollessa paikalla, onhan se omakin naama kuvaan saatava.
Niin nytkin - yhteiskuvassa Tuula´s life -blogin Tuula, Marjon matkassa -blogin Marjo
ja eräs höperö lady, joka ei saa edes mieleensä sen bloggaajakolleegan nimeä, 
joka kuvan otti. Kiitokset kuitenkin kuvasta:)

Ja suuri kiitos Aboa Vetus & Ars Nova -museolle ja sen henkilökunnalle sekä M Kitchen & Cafélle
upeasta päivästä. Minä nautin täysillä ja niin tuntuivat nauttivan muutkin bloggaajat.

Kiitos myös bloggaajakolleegat, vanhat tutut ja uudet tuttavuudet, oli hauska nähdä ja treffailla 
kanssanne taiteen ja historian keskellä.

Onko Aboa Vetus & Ars Nova sinulle tuttu museo?
Entä tunnistitteko treffaamiamme taiteilijoita?

Mukavaa viikon jatkoa kaikille!

Lady of The Messiä voit seurata myös 


SHARE:

perjantai 26. elokuuta 2016

Sopot, Puolan Riviera ja maailman pisin laituri

Pitkät, vaaleat hiekkarannat ja kuuma hiekka varpaiden välissä. Upeita kylpylähotelleja, terassibaareja, puistoja ja The Long Street.

Edellisessä postauksessani kerroinkin jo, että kävimme heinäkuun lopulla Gdanskin matkallamme isännän kanssa myös Sopotissa, puolalaisten omassa kylpylä- ja rantakaupungissa.

Sopothan muodostaa Gdanskin ja Gdynian kanssa ns. kolmoiskaupungin, sillä kaupungit sijaitsevat niin lähellä toisiaan, että ne hyvin voisivat yksi kaupunki ollakin.Vaan eivät sitä kuitenkaan ole - ei taideta Puolassa vielä kuntaliitoksia tuntea;)

Sopotia kutsutaan Puolan Rivieraksi - eikä syyttä. Kaupunki on kuuluisa kylpylöistään ja sinne ovat monet puolan varakkaimmat ihmiset rakennuttaneet itselleen rantahuviloita - siellä ovatkin Puolan kalleimmat asunnot.

Vaikka olemme isännän kanssa Gdanskissa käyneet pari kertaa aiemminkin,  Sopotissa emme olleet aiemmin poikenneet ja itse en tiennyt kaupungista  entuudestaan muuta kuin Sopotin laulufestivaalit.

Moni teistä lukijoista - etenkin minun ikäpolveni edustajista - saattaa myös muistaa nuo laulufestivaalit, jotka välillä kulkivat myös nimellä Intervision Song Contest, sillä näissä kisoissa myös suomalaiset artistit menestyivät aikana, jolloin Euroviisuista saimme vain nollia - esim. Marion Rung voitti nuo kisat kahteen kertaan ja Kirkakin oli kerran yleisön suosikki;)


The Long Street in Sopot

Matkan Gdanskista Sopotiin teimme junalla. Noin yhden euron lippuhinta ja 25 minuuttia - ja olimme siirtyneet kaupunkilomalta rantalomalle.
Rautatieasemalla oli helppo havaita, mihin suuntaan lähteä - meidän lisäksemme Sopotiin oli tullut muutama muukin viettämään päivää tuossa kauniissa kaupungissa ja ei tarvinnut kuin liittyäihmisvirtaan, joka valui kaupungin pääkatua, The Long Streetiä, pitkin kohti rantaa.

Kadun varrella voi välillä istahtaa terassille, poiketa kaupoissa ja putiikeissa tai vain antaa virran viedä.

Molo Bridge in Sopot

Viedä sinne, missä odotti maailman pisin laituri, Molo.

Molo Bridge in Sopot

Itse laiturille emme tällä matkalla edes yrittäneet, sillä jonot sinne olivat meidän aikatauluumme liian pitkät.

Molo Bridge in Sopot

Moni muu oli kyllä jaksanut jonottaa ja laituri oli täynnä ihmisiä, joista osa tosin oli saapunut sinne laivoilla.

Laiturin molemmin puolin näkyi valkoisen hiekan peittämää rantaviivaa niin pitkälle kuin silmä kantoi ja rantakuppiloita oli siellä täällä.

The Beach of Sopot

Meri tuntui jatkuvan kauas horisonttiin ja vaikka oli pilvipouta, tuntui hieno hiekka kuumalta varpaiden välissä. Ja onnistuin kuin onnistuinkin polttamaan olkapääni.

Ihmiset rannalla pelailivat ja leikkivät, istuivat rantabaareissa tai aurinkotuoleissa, mutta emme nähneet yhtäkään ihmistä uimassa. Ikävä vieras, levä, oli valloittanut nämäkin Itämeren upeat rantavedet.

Koska pulahdusta vilvoittavaan veteen ei tarvinnut miettiä, suuntasimme takaisin kaupunkiin päin.

Grand Hotel Sopot

Ensin tosin kävimme katsastamassa upean Grand Hotellin, joka sijaitsi aivan rannan tuntumassa. Hotellilla on aikamoinen historia: se on rakennettu jo 1924-1927 ja sen huoneissa ovat yöpyneet niin Euroopan kuninkaalliset, kuuluisuudet ja raharikkaat kuin itse Hitlerkin.

Grand Hotel Sopot

Hotellin piha on aidattu ja sillä on oma yksityinen rantansa - sekä oma puutarhansa.

Rosegarden of Grand Hotel Sopot

Kauniisti hoidettu puisto ja oma ruusutarha. 

Lady of The Mess and Grand Hotel Sopot

Kyllähän tuolla olisi voinut muutaman päivän viettää kuninkaallisesti - tosin sesonkiaikaan huonehinta on sen verran muikea, että taitaisi Grandissa yöpyminen tältä Ladylta sen lottovoiton vaatia!

Hotel Sheraton Sopot

Aivan Grandin vieressä sijaitsee toinen loistohotelli, Sheraton Sopot, jolla myös on oma rantansa - sekä upea kylpylä.

Sheratonin ja Grandin läheisyydessä  kukoistaa kaunis puistoalue, jossa oli mukava vilvoitella puiden katveessa ja katsella upeita kukkaistutuksia ja vaikka taidetta.

Art in the park in Sopot

Sheratonin vieressä on myös kaupungin keskusaukio, josta voi suunnata tutkimaan kaupunkia laajemmallekin.

Tällä retkellämme emme aikapulan takia kauemmas ehtineet ja näkemättä jäi  moni nähtävyys, mutta sen verran sentään näimme, että päätimmekin isännän kanssa, että joskus vielä palaamme.

Ehkä sillä haaveissamme olevalla johonkin syksyyn ajoittuvalla Gdanskin matkallamme, jolloin turistejakaan ei ole niin paljon kuin nyt - ja jolloin noiden loistohotellienkin huonehinnat ovat kohtuullisempia.

The Long Street in Sopot

Tallustelimme hitaasti The Long Streetiä pitkin takaisin rautatieasemalle päin,  istahdimme välillä viinilasilliselle ja cappuzzinolle - emmekä voineet vastustaa kaikkialla lehahtelevaa, veden kielelle tuovaa vohvelintuoksua. Sillä vohvelikioskeja oli joka puolella - ja pakkohan sellainen oli nauttia.Varustettuna runsaskätisellä keolla kermavaahtoa ja marjoja.

Beautiful house in Sopot

 Ihastelimme kulkiessamme kauniita rakennuksia ja kirkkoja.

Church of Sopot

Poikkesimme parissa putiikissa, mutta vain poikkesimme, sillä emme raskineet aikaamme shoppailuun tuhlata.

Kauemminkin olisimme kaupungissa viihtyneet, mutta koska meillä oli sovittu jo ruokatreffit Gdanskiin, jouduimme Sopotin aivan liian nopeasti jättämään.

Sopot on viehättävä rantalomakohde ja moni matkailija yhdistääkin kaupunki- ja rantaloman viettämällä lomastaan osan Sopotissa ja osan Gdanskissa.

Meilläkin on haaveissa näin tehdä - tosin rantaelämää emme tulisi juurikaan tuolloin viettämään vaan nauttisimme kylpylöistä, sillä tarkoituksemmehan on Gdansk-Sopot -matka syksyyn ajoittaa. Ja hieman pitemmän kaavan mukaan.
Ehkäpä silloin mahtuisimme myös Molo-laiturin valloittamaan. Jos Luoja suo.

Täällä Suomessa on arki koittanut, töitäkin on tehty jo useampi viikko ja ulkona vihmoo sade.Onneksi aurinkokin välillä kurkkii.Ja on tulossa tämän kesän viimeinen viikonloppu.Ensi viikolla siirrymme jo syyskuuhun ja syksyyn.Toivottavasti kauniiseen syksyyn!

Ennen sitä

Hyvää viikonloppua kaikille!

Lady of The Messiä voit seurata myös 












SHARE:
BLOGGER TEMPLATE DESIGNED BY pipdig