On juhla ja juhannus

Kun viime juhannusta vietimme alakulon vallassa, ovat tämän mittumaarin tunnelmat aivan toisenlaiset. Me nimittäin juhlimme.

Tänään suuntaamme isännän kanssa Sauvon farmille, sillä niin kuin aiemmin täällä jo ounastelin, ei remontti kotona vielä ole valmis ja koti on huiskin haiskin ja hyrskyn myrskyn. Onneksi on Sauvossa talo odottamassa ja siellä on tilaa ja lääniä isommallekin porukalle.

Sinne saapuvat tänään äitini, veljeni ja veljen Peppi-koira. Ja juhannusaatto vietetään tällä joukolla grillaillen ja saunoen puusaunan hellissä löylyissä. Saunan jälkeen onkin hyvä käydä nukkumaan sateen ropinaa kuunnellen.  Eikä haittaa sade ollenkaan, sillä olemmehan saaneet sitä toisenlaistakin kesää jo viettää.

Elämäni aakkoset - osa 2.

Kiitos lukuisista kommenteista postaukseeni Elämäni aakkoset - osa 1. 

Siinähän pääsin vasta alkuun. 

Ja kuten lupailin, jatkoa seuraa. Tässäpä näitä:

L - Lapseni. Molemmat. 
Joista olen tässä elämässä eniten kiitollinen. 
Joista olen ylpeä. 
En siitä, että he olisivat niin lahjakkaita ja taitavia - vaikka ovat toki sitäkin;) - vaan siitä, että he ovat olemassa. 
Omina itsenään. Uskaltavat olla sellaisia kuin ovat. 
Hyvine ja huonoine puolineen.

Lahja, jota en uskonut saavani. 
Vieläkin muistan ne kyyneleet, joita nieleskelin töissä, kun kuulin, että kuudeskin työpaikkamme nainen ilmoitti odottavansa vauvaa. Kuusi naista yhtä aikaa raskaana - ja minä en. Ja olin jo yli kolmikymppinen. 
Mutta tuli sitten sekin päivä, kun minäkin sain oman uutiseni kertoa. 
Taas oli kuusi naista yhtä aikaa raskaana, sillä yksi oli jo ehtinyt lapsensa synnyttää;)

Lapseni - joiden tähden olen suloisimmat onnenkyyneleet vuodattanut. 
Ja valvonut huolesta sairaana, kun sairaudet tai huolet ovat heitä koetelleet.
 Lapseni, joiden puolesta olisin valmis taistelemaan sen kuuluisan leijonaemon lailla - ja olen taistellutkin. 
Lapseni, joiden tähden olen jostain asioista elämässäni luopunut, mutta runsain mitoin takaisin saanut. 
Lapseni, jotka nyt kokeilevat siipiensä kantavuutta. 
Ja minä toivon, että maailma olisi hellä. 
Ja kun tulevat käymään kotona, paistan letut. 
Sillä letut ovat rakkautta.

M - Musiikki. Taidemuoto, joka koskettaa. 
Musiikki antaa elämyksiä, jotka vievät vaivojen tuolle puolen; 
se iskee päähän ja sydämeen, se antaa voimaa ja vapautta.

Olen musiikin suhteen melkein kaikkiruokainen; klassinen, blues, soul, gospel ja rock. Jopa iskelmäkin joskus. 
Metalli ja heavyrock aina. Ikuinen rakkaus. 
Kun olen rockkonsertissa tai keikalla, on elämys sellainen, että mieli lentää korkealle ja  rokkijalka vipattaa väkisinkin
 - eivät tunnu säryt missään. 
Ja kyllä saavat allit kyytiä. 
Vanha nainen hunningolla;)

N - Naiseus. Mysteeri. Joskus itsellenikin.
Rakastan olla nainen. 
Kaikkine naisten vaivoinenikin. PMS:t ja menopaussit. Olkoot. 
Nainen voi olla nainen sekä housuissa että hameessa, ilman rintoja, ilman lapsia, ilman miestä - silti nainen. 
Täysi nainen. 
Ja täydellisesti naista voi ymmärtää vain toinen nainen.

O - Onni. Onnellisuus. 
Onni arjessa. Onni pienistä asioista. 
Onni elämästä ja siitä mitä on. 
Onni ei asu katkerassa mielessä vaan sen lähde on kiitollisuudessa. 
Ja onnen ymmärtää vielä selkeämmin se, joka sen joskus on menettänyt tai ollut vaarassa menettää. 
Onnellinen on se, joka onnensa oivaltaa.

Ja näin sen oivalsi Tommy Tabermann:

"Jotkut sanovat että onni on ruohonkorren liikahdus,

jotkut sanovat että se kuun syleilyä,

jotkut nimittävät onneksi lämmintä kättä

ja jotkut sitä että on leipää."

P - Perhe. Se, jonka kanssa jaan jokapäiväisen elämäni. 
Jossa tuetaan ja kannetaan. 
Jossa jaetaan ilot ja surut. 
Perhe on pyhä.

Q - Queen. Yksi suurimmista. Ei tarvinne selityksiä.

Tällä kertaa tähän saakka jaksoin aakkosissani. 
Vähänkös olen laiska!
Loput sitten joskus;)

Evääksi viikolle hieman erilaista Queenia - Who Wants To Live Forever

Upeaa viikkoa kaikille!

Lady of The Messiä voi seurata myös Facebookin, Blogilistan, Bloglovinin, Instagramin ja Twitterin kautta.

Arvontaonnea ja hymni aikuisille naisille

Juhannus tuli ja meni. Ja meni hyvin - vaikka ehti jo näyttää siltä, että tulee surkeista surkein juhlapyhä, 

sain kuin sainkin kaikki rakkaat yhteisen pöydän ympärille. 

Elämän arvokkaimpia lahjoja.

Ja sen pöydän ympärillä viihdyttiin sitten vähän liiankin hyvin - herkuteltu on niin, 

että ei tarvitse tänä kesänä bikinikunnosta haaveilla.

Eipä taida tosin tarvita haaveille bikinikeleistäkään - ainakaan ihan lähitulevaisuudessa, sillä säät nyt ovat tätä mitä ovat. 

Jos näistä ilmoista jotain hyvää löytää, niin ainakin sen, että eipä juurikaan haittaa se, että lomiin on vielä pari viikkoa aikaa. Hyvin jaksaa töissä ahertaa, kun ulkona ropisevat rakeet ja ukkonen jytisee. Ei muuta kuin villasukat jalkaan.

Ja kotona on töiden jälkeen suloista käpertyä viltin alle kirjan kanssa. Kuunnella sateen ropinaa ja kissan kehräystä. Ja kun selältä ei vieläkään uskalla siivouksia eikä ulkotöitä harrastella, voi hyvällä omallatunnolla pähkäillä maailman menoa. 

Ja nauttia vaikka arvontavoittojen tuomasta ilosta.

Sillä olen taas ollut onnettaren suosiossa parissa blogiarvonnassa.

Elliksen arvonnassa voitin suloisen kesälaukun.

Laukun Ellis on tehnyt itse - hän tuunaa käytetyistä farkuista kaikenlaista, erityisesti näitä kauniita laukkuja.

Ellis kertoo blogistaan näin: "Elämää tässä hetkessä, haaveilua ja taivaanrannanmaalausta. Hektistä mutta mukavaa arkea. Mukana rakas nuoriso, Elma- mopsi ja etämies. Elämän suolana perhe, ystävät, vanhat tavarat ja astiat, kirppislöydöt, huutokaupat, tuunaaminen, kirjoittaminen, musiikki, matkustelu, koti, kauniit vaatteet..."

Kannattaa käydä tutustumassa tähän kauniiseen ja kivaan blogiin.

Itse odottelen vain niitä kesäkelejä, jolloin voin vaikka laittaa ylle kukkamekon, ottaa tuon laukun kainaloon ja vaikka tanssahdella pari askelta.  Vanha hippityttö saattaa herätä horroksesta;)

Kiitos, Ellis, tästä kauniista laukusta!

Onnetar suosi minua myös Cin Cin by Mia Malmi -blogin arvonnassa: voitin Joe Blascon korostusvärin.

Mia on "pitkän linjan viihdetoimittaja ja kirjailija, joka blogissaan seikkailee muodin, julkkisten ja seurapiiritapahtumien maailmassa. Mukana myös matkailu, kosmetiikka sekä inspiroivat ilmiöt. Mottona: elämän tarkoitus on murheen karkoitus!"

Siispä kaikki murheen karkottajat käykääpä kurkkaamassa Mian blogia;)

Kiitos, Mia, voitosta!

Joudun tosin hieman harjoittelemaan, miten tuota korostusväriä käytetään - ehkä ei kannata sitä ainakaan roikkuluomiin sipaista;) Mutta kyllä tällaisella vanhemmalla ladylla niitä häivytettäviä uurteita ja ryppyjä riittää, 

joten eiköhän tuolle värille käyttöä löydy!

Silti - rypyt ovat ja pysyvät - ja saavat ollakin; ne vain kertovat, että eletty on. On itketty, naurettu ja iloittu. Paljon ja kunnolla.

Meille enemmän tai vähemmän ryppyisille aikuisille naisille - miksei teille muillekin, sillä perässä tekin sieltä  tulette - laitan seuraavan videon, jossa vaikka musiikki ei aivan minun makuuni ole, niin asenne on.

Donnalou Stevens - Older Ladies

Iloa kaikille tähän viikkoon!

Loma alkoi vihdoinkin - ja hääpäiväkin meni!

Viimeinen työviikko ennen lomaa oli aikamoinen - yritin saada työt sille mallille, että on hyvä sitten aikanaan palailla niiden pariin. Ja sainkin - mutta pitkiä päiviä se vaati.

Eilen sitten alkoi loma - ja pääsin jopa ihmisten aikoihin kotiin. Eilinen oli myös Isännän ja Ladyn 25-vuotiskihlajaispäivä. Muistettiin vasta illalla.

Menimme kihloihin Korfulla ensimmäisellä yhteisellä ulkomaan matkallamme. Korfu on ihana saari ja matkakin oli  hyvä. Olimme jo ennen matkaa päättäneet, että siellä kihlaudumme ja heti ensi töiksemme etsimme hyvän kultasepän, jolta tilasimme sormukset. Keltakultaiset ja sileät, käsityönä tehdyt. Simppelit.

Viime viikkoon, tiistaille, osui myös hääpäivämme - 24. sellainen. Ensi vuonna juhlitaan siis hopeahäitä.

Nyt ei paljon juhlittu - minä istuin töissä pitkän päivän ja Isäntäkin palaili kotiin vasta yhdeksältä - toi sentään kirsikoita. No, kävimme me torstai-iltana ulkona syömässä;)

Häämme olivat meidännäköisemme - olimme saman vuoden alussa ostaneet täältä Kaarinasta ensimmäisen yhteisen asuntomme ja olimme ajatelleet maksaa itse koko häälystin. No, eihän se ihan niin mennyt - vanhempani olivat sitä mieltä, että he maksavat. Silti emme halunneet tuhlailla.

Hääkirkkomme oli Kuusiston kirkko täällä Kaarinassa - pieni, kaunis puukirkko. Kukat kirkossa olivat kälyni Sauvon pellonpientareilta kerättyjä luonnonkukkia. Häämarssista en muista mitään - häävirsi oli "Päivä vain ja hetki kerrallansa".

 Hääpukuni olin ommellut itse - jakun ja sen alla olevan topin päällyspitsikin oli verhopitsiä - siinä kuulkaas säästi pitkän pennin;) Hääpuvun kanssa tuli pienoinen kiire, sillä olin joutunut kystien takia sairaalaan pari viikkoa ennen häitä ja pääsin sieltä kotiin viikkoa ennen H-hetkeä. Noita jakun helminappejakin ompelin vielä häitä edeltävänä iltana paikoilleen. Hyvin ehdittiin! Hiukset föönasin ihan itse ja meikitkin olivat hand-made-by-Lady. Vaatimattomalla linjalla mentiin - kasarimeininkiä!

Kirkon jälkeen meillä oli häävastaanotto Raisiossa ravintola Capriksessa - ohjelmana perinteiset maljannostot, puheet, ruokailut, hääkakun leikkaamiset, yhteislaulut ja häävalssi. Muutaman ystäväpariskunnan kanssa jatkoimme vielä Naantalin Kaivohuoneelle, jossa tanssimmekin sitten häävalssin toisen kerran. Kälyni arvosanat valsseista: Ensimmäisestä 7½ - Isännän polvet liian notkolla ja persaus pitkällä - toisesta 9½ - vieläkin oli se takapuoli pitkällä

Naantaliin meille oli hyvissä ajoin etukäteen tilattu taksi - olimme lähdössä ajoissa kotiin, sillä meillä oli heti seuraavana päivänä lähtö häämatkalle. Siellä Kaivohuoneen taksitolpalla odottelimme ja odottelimme - taksia ei vain kuulunut. Paikalle tuli kuitenkin poliisiauto, josta poliisisetä ystävällisesti kysäisi::" Eikös taksi ole tullut?" No, poimivat meidät reppanat siitä kyytiinsä sinne takapenkille. Automaattilukot ovissa ja kaikki hienoudet. Lähdettiin sitten ajelemaan kohti Kaarinaa, kunnes poliisiauto kaarsi vastaantulevalla kaistalla ajavan taksin eteen ja komensi sen viemään meidät kotiin saakka. Oli taksikuski vähän helpottunut - oli raukka pelännyt ylinopeuspysäytystä; olisi kuulemma ollut kolmas ja kortti olisi lähtenyt kuivumaan.

Ja minä huokaisin helpotuksesta - olisi siinä ollut naapureilla ihmettelemistä, jos nuoripari häistään olisi kuskattu poliisiautolla kotiin!

Mehän olimme jo tuollainen aikuinen hääpari - minäkin yli kolmekymppinen, joten en halunnut huntua. Hunnun kuitenkin sain sitten häämatkalla Turkin Alanyassa. Ja eikös vaan olekin hieno huntu?

Alanya oli tuolloin ihan uusi turistikohde - hotellit olivat uusia ja paikka oli vielä pieni ja rauhallinen. Javalla sitten kiertelimme paikallisia kyliä.  Ja kävimme muiden turistien kanssa myös Antalyassa - jonka matkan tunnelmista olen kertonutkin aiemmin täällä.

Vatsataudista huolimatta hyvä matka! Suomeen palattuamme jatkoimme matkaa  mökille Pohjois-Karjalaan, jossa onnellinen Lady nautiskelee Suomen suvesta.  

Ja tuonne on  tarkoitus suunnistaa myös parin viikon päästä. Sitä ennen ehkä pikku reissu jonnekin ihan muualle;) Katsotaan, mitä se Isäntä keksii - näytti eilen illalla alakerrassa kovasti tutkivan erilaisia matkakohteita. Syytä onkin - ne hääpäivän kirsikat kun eivät ihan vastaa Ladyn käsitystä hääpäivämuistamisista!

Tuossa ensimmäisessä asunnossa asuimme 10 vuotta - siellä tehtiin lapset ja kun kuopus aloitti koulun, muutettiin tähän kotiin. Heinäkuussa muutettiin ja elokuussa tuli Viiru-kissa. 

Paljon on näihin vuosiin mahtunut - enemmän onneksi sitä hyvää. 

Miten sen nyt muotoilisi: noin kilo per vuosi - Isännälle kaksi;)

Siksipä uskalsin nuo kuvatkin tuohon lätkäistä - ei noista kukaan meitä tunne.

Kuvien laatua pahoittelen - laiska Lady ei viitsinyt lähteä alakertaan skannerille, vaan kuvasi vanhat kuvat kännykällä;)

Suloisia kesäpäiviä kaikille!

Ja teille, jotka häitä tänä kesänä juhlitte - ihania juhlia!