sunnuntai 20. marraskuuta 2016

Raskasta Joulua 2016 -kiertueen avajaiskonsertti Baltic Princessillä - ja joulu saa tulla

Toissa viikon lauantaina käynnistyi taas Raskasta Joulua -kiertue ja tänä vuonna sen 
avajaiskonsertti pidettiin Baltic Princessillä
Itse asiassa konsertteja oli kaksi - lauantai-illalla se raskaampi versio
 ja sunnuntai-iltapäivällä vielä akustinen.

raskasta joulua 2016

Minähän olen näissä Raskasta Joulua -konserteissa kiertänyt jo vuosia milloin missäkin; 
hevimpiä versioita joululauluista on kuunneltu kiertueen alkuaikojen klubikeikoilla ja näiden viime 
vuosien konserttisalikonserteissa.

Viime vuonnahan RJ-kiertueella oli 10-vuotisjuhlavuosi ja tämä vuosi on jo 11. kiertuevuosi.
Ja näitä keikkoja ja konsertteja olen täällä blogissakin hehkuttanut moneen otteeseen 
- ja tottahan sen teen tänäkin vuonna:)

Toissa lauantaina mekin isännän kanssa astelimme Baltic Princessille Turun satamassa ja vaikka päivällä
vielä tuntui, että mahdammeko jaksaa ollenkaan lähteä, sillä kummallakin oli aikamoinen viikko takana
ja tuntui, että ei olisi huvittanut kuin heittää pitkäkseen ja potea pientä flunssanpoikasta sängyn kätköissä.

Mutta liput oli hankittu ja mielikin alkoi iltaa kohden piristyä ja päätimme sittenkin lähteä reissuun.

raskasta joulua 2016 avajaiskeikkailijat

Sillä illan artistikattauskin oli sellainen, että sitä ei tehnyt mieli missata: 
solisteina Ari Koivunen, Marco Hietala, JP Leppäluoto, Antti Railio ja ensimmäistä kertaa
 näillä RJ-kiertueilla mukana oleva Nightwishin solisti Floor Jansen - ja tottakai tuttuakin tutumpi
 RJ-yhtye: Vili Ollila, Tuomas Wäinölä, Mirka Rantanen, Erkki Silvennoinen sekä Erkka Korhonen,
 joka on mies koko kiertueen takana.

Laivalle oli saapunut myös monia ystäviä ja tuttuja, joiden kanssa on näitä kiertueita
 käyty kuuntelemassa ja oli kiva nähdä myös pitkästä aikaa taas heitäkin.

Itse keikoista en osaa mitään järjellistä sanoa, sillä molemmat olivat niin huikeita, että kyllä 
nämä olivat yhdet parhaimmista RJ-keikoista ikinä - elleivät peräti parhaat.

Enkä osaa eroa tehdä edes hevimmän tai akustisen keikan välille - kyllä kummassakin jalka vipatti
ja allit saivat toden totta kyytiä;)

Ari Koivunen, Antti Railio - Raskasta Joulua 2016


Ari Koivunen - Raskasta Joulua 2016

Kun tämä lady sai kuulla vaikkapa Ari Koivusen laulamana Sylvian Joululaulun ja Ilouutisen,
JP Leppäluodon tulkitseman Konstan Joululaulun, Floor Jansenin version White Christmasista,
Marco Hietalan ja Floor Jansenin molemmat konsertit päättäneen Ave Marian ja paljon muuta,
 olin jo aika lähellä joulua ja virisi se tuttu joulumieli.

Ari Koivunen ja Marco Hietala - Raskasta Joulua 2016

En edes usko olevani kovin puolueellinen (kaikki minun juttujani lukeneet tietävät, 
miten paljon fanitan Ari Koivusta), jos totean, että Arin ääni soi näillä keikoilla
 sellaisissa sfääreissä, etten ole tainnut aiemmin kuulla. 

Kyllä - Ari on Herra Ääni! Enkä ollut ainoa tätä mieltä oleva
 - laivan käytävillä kuulin hänen ääntään muidenkin kehuvan useaan otteeseen.

JP Leppäluoto - Raskasta Joulua 2016

JP Leppäluoto - Raskasta Joulua 2016

Ja JP Leppäluoto, Herra Hurmuri, jonka ei tarvitse kuin sormeaan koukistaa, niin yleisön kädet nousevat. 
Ja kun hän laulaa Konstan Joululaulun, eräs vanha höperö lady pyyhkii silmäkulmiaan;)

Marco Hietala - Raskasta Joulua 2016

Marco Hietala ja Erkka Korhonen - Raskasta Joulua 2016

Marco Hietala ja JP Leppäluoto - Raskasta Joulua 2016

Marco Hietala taas on varsinainen veitikka ja pitkässä vaaleassa tukassaan näyttää erehdyttävästi tontulta
 -  hänen hyväntuulista ja veijarimaista esiintymistään ei voi kuin ihailla!
 Se, että suuret estradit ovat tuttuja, näkyy kyllä.
 Näkyy hyvässä, sillä hän ei sorru diivailuun. 
Ja se Ave Maria - se, että Marcon laulamana se on itseoikeutetusti näiden konserttien viimeinen laulu,
 on vaan se piste iin päälle - ja niissä konserteissa, kun Marco ei ole ollut mukana, 
on kuin jotain jäisi puuttumaan.

Antti Railio - Raskasta Joulua 2016

Vasta muutaman vuoden näissä konserteissa mukana kiertänyt Antti Railio taas näytti, että hän
totisesti tähän joukkoon kuuluu - ääni soi upeasti ja Anttia alkuvuosina vaivannut jännitys ei enää
näy hänen laulaessaan.

Floor Jansen - Raskasta Joulua 2016

Marco Hietala, Floor Jansen, Erkka Korhonen - Raskasta Joulua 2016

Floor Jansen taas näytti siltä kuin olisi tähän joukkoon aina kuulunut - osansa oli varmasti sillä,
 että Hietalan Marcon hän jo Nightwishistä tunsi entuudestaan ja oli tottunut Marcon kanssa esiintymään.

Upea, upea laulaja - niin ulkoisesti kuin ääneltäänkin. 
Ja pakko sanoa, että paras näiden RJ-keikkojen naissolisteista tähän asti.

Raskaana olevaa Flooria kohtaan muut solistit ja yhtyeen jäsenet olivat varsinaisia herrasmiehiä ja häntä 
kohdeltiin kuin kuningatarta. Diivan elkeitä ei hänestäkään löytynyt vaan hän säteili ympärilleen lämpöä,
jonka yleisökin vaistosi - ja myös palkitsi hänet upeilla aplodeilla.

Erkka Korhonen - Raskasta Joulua 2016

Ja Erkka Korhonen, Herra Maestro - hän oli taas koonnut joukkonsa ja veti molemmat konsertit
 upeasti läpi, vaikka laiva kiertueen avajaiskonserttipaikkana ei helpoin lienekään
 - kuulin, että soundcheckeille ei liikoja aikoja ole.
Vaan mistään ei huomannut - kaikki sujui hienosti ja uskonpa,
 että Erkka itsekin oli tyytyväinen kiertueen avaukseen.

Raskasta Joulua 2016

Ja yhtye - jokainen sen jäsen oli taas kerran sellaisessa vedossa,
että sitä oli ilo kuunnella - ja katsella, sillä näistä herroista näkee sen,
miten paljon he tästä hommasta tykkäävät;)

Ainakin yleisö oli innoissaan - sillä olihan meitä siellä isännän kanssa muutama muukin.

Raskasta Joulua 2016 Baltic Princessillä

Jopa sunnuntain akustisessa päiväkonsertissa oli tunnelma katossa - tai voisin melkein sanoa taivaissa.

Ja molempien keikkojen loppuessa olisi toivonut niiden vielä jatkuvan. 

Kiitos jälleen koko Raskasta Joulua -kööri - joulu saa tulla.
Kiitos ystävät ja tutut - oli ilo taas tavata ja halata.
Kiitos Baltic Princess - järjestelyt sujuivat hienosti ja laiva keikkapaikkana toi mieleen ne vanhat
klubikeikkapaikat - silti olo oli kuin konsertissa konsanaan. 
Saimme molempien hyvät puolet!

Ja sen verran jäi vielä nälkä, että kotiin tultua olemme isännän kanssa tuota konserttikalenteria
uudemmankin kerran tutkineet - eivät nämä viimeiseksi RJ-keikaksi tänäkään vuonna tule jäämään;)

Voin todeta:




Hyvää Joulunodotusta kaikille!

Lady of The Messiä voit seurata myös 




SHARE:

maanantai 29. joulukuuta 2014

Väsynyt mutta onnellinen

Edellisessä postauksessani "Joulu on vain kerran vuodessa..." kerroinkin että saimme Tapaninpäivänä vieraiden lähdettyä idean kokeilla, josko saisimme vielä liput seuraavaksi illaksi Viking Gracelle ja Raskasta Joulua -kiertueen päätöskeikalle.

Minähän olen vannoutunut raskaampien joululaulujen ystävä ja olen ollut melkein tippa linssissä, 
kun tuon leikatun jalkani takia en ole aiempiin tämän vuoden konsertteihin päässyt; 
olen joutunut fiilistelemään levyn ja muiden kuvaamien videoiden välityksellä.

Onneksi saimme hytin ja vielä kun löytyi Ladyn levinneeseen takamukseen mahtuvat farkutkin, 
pääsimme extempore -matkallemme.

Laivalla oli vielä joulu läsnä - koristeet jouluisia ja ohjelma myös. 
Ja vaikka laiva oli täyteen buukattu, ei siellä onneksi tungosta synny. 
Viking Grace on siitä mukava paatti, että siellä mahtuu liikkumaan ja aina löytyy istumapaikkakin.

Paikalla oli myös tuttujamme - ja uusiakin tuttavuuksia syntyi. 
Musiikki yhdistää;)

Toki kävimme myös ostoksilla ja täytyy kyllä tunnustaa, että olen minä vallan tylsimys,
kun en edes Victoria Secretiltä löytänyt mitään kotiin tuotavaa;)
Ne alkkarit kun eivät tämän eukon takamuksista peitä edes kymmenettä osaa ja tuoksuja en uskalla ostaa tuoksuallergian takia - pakko oli vain tyytyä ihastelemaan ihanuuksia.

Itse taxfreestä löytyi vain uusi kulmakynä - ja hieman petyin, 
sillä sitä ainoaa, jota sieltä olisin kaivannut, ei löytynyt: 
tuoksutonta hiuslakkaa ei myyty enää koko laivassa. 

No, eipä se menoa haitannut
 - ja keikan fiiliksissä unohtuivat niin sikinsokin sojottavat hiukset, 
kiristävät farkut kuin leikattu jalkakin.


Näillä Raskaan Joulun konserteillahan on aina vähän erilaiset esiintyjämiehitykset
 - ainoastaan Helsingin jäähallikeikalla olivat kaikki tämän vuoden tähdet paikalla.

Tämän kiertueen viimeisen keikan tähdet olivat Ari Koivunen, Elize Ryd ja Ville Tuomi. 
Sekä tietysti RJ-bändi Erkka Korhosen johdolla. 
Mukana piti olla myös Antti Railio, mutta hän oli sairastunut ja joutui perumaan esiintymisensä.


Ja voi mikä ilta!
Kaikki esiintyjät olivat loistovedossa!
Ja joka kipale upposi täysillä.
Kuulimme jopa Elizen laulaman "Varpunen jouluaamuna" -kappaleen englanniksi - ensimmäisen kerran ikinä livenä:)


En taaskaan jaksanut raahata järkkäriä mukana, sillä tiedän kokemuksesta sen,
 että en minä keikalla  kuvaamiseen pysty keskittymään.

Kun konsertin valoshow toimi loistavasti ja esiintyjät eivät hetkeäkään pysyneet paikallaan, 
oli kuvaaminen pokkarilla hieman haastavaa
 - etenkin, kun kuvaajakaan ei malttanut pysyä paikallaan;)

Rokkijalka vipatti ja allit saivat kyytiä - samoin äänijänteet, 
sillä tämä esiintyjäkaarti osasi kyllä yleisön laulattamisen ja huudattamisen taidon.

Kiitos upeille esiintyjille! 
Teitte vielä kerran joulun erään vanhan Ladyn sydämeen!

Ja kun alkuun oli päästy, eihän meidän iltamme tietenkään  konsertin päättymiseen loppunut.
Vielä riitti virtaa istua iltaa kavereiden kanssa ja pistää jopa jalalla koreasti.

Kyllä vain - siellä se rokkasi tämä vaivaiseukko ukkonsa kanssa koko loppuillan.
Ei vaivannut jalka, ei vaivat - eikä edes maiharikenkien luistamattomuus.
Ne kun ovat ainoat kengät, mitkä tällä hetkellä uskallan jalkaani vetää.

Ja kun illalla valvoo, on kiva, että aamulla saa nukkua pitkään. 
Ja kyllä nukuttiinkin.
Silti - kyllä reissussa aina rähjääntyy.


Iltapäiväkahveilla olo oli väsynyt mutta onnellinen.

Kiva reissu.
Kannatti lähteä.

Oikein hyvää loppuvuotta kaikille!

Lady of The Messiä voit seurata
SHARE:

sunnuntai 21. joulukuuta 2014

Jouluaakkoset - osa 1.

Sain suloiselta Turun Tilda -blogin Tildalta haasteen luetella omat jouluaakkoseni.

Aprikoin tovin, että mahdanko tätä tehdä ollenkaan - kyllästytän teidät lukijat taas höpinöilläni
 - niistä Elämäni aakkosistakin kun tulla tupsahti aikamoinen jatkokertomus;)

Haaste jäi kuitenkin kummittelemaan pääkoppaan ja niinpä päätin sen sittenkin toteuttaa.

Kiitos, Tilda, haasteesta!

Tässäpä näitä jouluaakkosiani 

- en vanno, että pääsette yhdellä postauksella nytkään.


A - Adventti
Ensimmäisestä adventista alkaa joulunodotus ja -aika -  myös meillä se ensimmäinen kynttilä silloin sytytetään.
Mutta vain hetkeksi, sillä elävää tulta ei tässä huushollissa kovin pitkiä aikoja poltella - Viiru-kissa on siitä liian kiinnostunut. 
Sähköiset adventtikyntteliköt nostellaan ikkunoille ja siellä ne saavatkin valaista aina nuuttiin saakka.

Nuorena tyttönä ihastelin aina Sound of Music -elokuvassa kohtaa, 
jossa nuori noviisi Maria rakensi yhdessä von Trappin lasten kanssa kärrynpyörästä
 katossa roikkuvan adventtikynttelikön; 
silloin päätin, että jos minulla on joskus lapsia, teen heidän kanssaan samanlaisen.
No, rakentamatta jäi.
Nyt aikuisten lasten äitinä taidan armahtaa itseni - ehkä lapsilleni riitti se ikkunalla lepattava kynttilänliekkikin.

B - Bethlehem
 Paikka, missä joulu alkoi.


C - Christ
Joulun sanoma. Keskipiste.

D - Disneyn Samu Sirkan joulutervehdys
 Sitä on tuijotettu vuosikymmenet jouluaattoisin
 - ja jos se tänäkin vuonna TV:ssä näytetään, eiköhän se tule taas katsottua.

E - Evankeliumi
Jouluevankeliumi, joka tänäkin jouluna kodissamme luetaan ennen joulupöytään istumista.
Lukija tosin on vaihdellut vuosittain; joskus isäntä, minä tai lapsemme. Onpa sen kerran joulupöydässämme lukenut pappikin;)

F - Fazerin vihreät kuulat
Ne vain kuuluvat jouluun. 
Muulloin niitä en itse osta, mutta jouluksi kyllä.

G - Graavilohi ja -siika
Joulupöydän must-herkut. Ei kylmäsavustettua meille.

H - Herkut
Sekä suolaiset että makeat. 
Jouluna ei lasketa kaloreita.
Ei omia eikä toisten. 

I - Ilosanoma 
Joulun sanoma.

J - Joulupukki
Olen itse uskonut joulupukkiin vielä alakoululaisenakin
 - kun ensimmäisellä luokalla eräs luokkani pojista välitunnilla tuli väittämään, 
ettei joulupukkia ole, mottasin häntä kuonoon. 
Ei mennyt kielimään poika opettajalle - oli nimittäin luokkamme kovis;) 

Lapsuusperheessäni vietimme joulua usein Pohjois-Karjalan mummolassani,
 jossa olivat myös 2 tätiäni perheineen. 
Meitä oli aikamoinen serkkulauma odottelemassa joulupukkia, joka yleensä oli setäni. 
Meilläpä olikin englantia ja saksaa puhuva pukki - setä, joka ei muuta kieltä osaa kuin suomea, 
lateli kaikenmaailman siansaksaa ja täydestä meni.

Pukin odotus oli jännittävää - kyllä siinä suu soukalla vannottiin pukille, 
että juu, on oltu kilttejä. 

Niistä ajoista muistan yhden suurimmista kuulemistani joulupukille annetuista lupauksista, 
kun serkkupoikani, joka vielä yli 4-vuotiaana teki kakkansa housuihin, 
vannoi pukille, että vastedes kakat tehdään sinne minne ne kuuluvatkin. 
Myöhemmin aattoillalla ihmettelimme, mikä mutina uuninpankon takaa kuuluu
 - siellähän se serkkupoika seisoi nurkassa, yritti pidätellä kakkaa itku silmissä
 ja mutisi: paska pukki, paska pukki.
Tätini heltyi ja ilmoitti, että anna vaan mennä housuihin. Ja serkku antoi.

Tässä meidän nykyperheessämme joulupukki on käynyt aivan viime vuosille saakka. 
Jopa silloin, kun meillä ei vielä lapsia ollut ja vietimme joulua milloin anoppilassa tai minun vanhemmillani, kävi paikalla joulupukki. 
Muistan senkin ensimmäisen yhteisen joulun isännän kanssa anoppilassamme,
 kun jouduin istumaan joulupukin polvelle ja antamaan sille pusun;)

Omat lapsemme ovat pukkiin aikansa uskoneet
 ja vieläkin aina jouluaattoisin tuntuvat pukkiin uskovan niin lapsenmieliset kuin aikuisetkin. 

K - Kuusi
 Joulukuusi meille kannetaan joka vuosi. 
Ja kuusenkoristeita on pilvin pimein - niitä on lapsuuden kodeista, 
lahjoina saatuja ja maailmalta kannettuja. 
Ja tietenkin lasten tekemiä. 

Nykyisin kuusemme tosin seisoo yläkerran parvekkeella, 
sillä koko komeudessaan koristeltuna se olisi Viirulle liian suuri kiusaus. 

Kuuseen ei ulos koristeita ripustella - ainoastaan valot - ja kauneimmat ja rakkaimmat 
niistä kuusenkoristeista ovat joulunajan esillä olohuoneen vitriinipöydällämme lasin alla turvassa Viiru-hurrikaanilta.

Alakerrassa on portaiden juurella Viirulle oma pikkuinen kuusi  koristeineen 
- ja niitä koristeita sitten keräilläänkin alakerran nurkista pitkin joulunpyhiä.
Ja löytyy niitä välillä jostain kaapin takaa vielä kesäisinkin;)



L - Lanttulaatikko
Se ainoa joulun laatikkoruuista, jota itse syön. 
Muille perheemme jäsenille kyllä maistuvat muutkin laatikot, 
mutta itse kelpuutan lautaselleni vain lanttulooraa.

M - Musiikki
 Joulumusiikki, jota ilman joulua ei oikealta tunnu.
Ja jonka dingeli-dongeli -versiot alkavat kaupoissa soida vuosi vuodelta entistä aiemmin. Ja joita inhoan. 
Omaan joulunaikaani kuuluvat tietysti ne Raskaammat joululaulut ja Kauneimmat joululaulut, 
mutta mitä lähemmäs itse juhlaa tullaan, lisääntyy myös joululauluvalikoima
 - gregoriaanisten munkkien joululaulut kaikuvatkin sitten jo jouluaattona.

N - Neilikka
Mauste, jota käytän vain piparkakkutaikinaan. 
Siihen koulun kotitaloustunneilla ruutupaperille raapusteltuun Paraisten piparkakkujen reseptin mukaan tehtyyn. 
Muuta piparitaikinaa en ole koskaan tehnyt - ja tuskin teenkään. 
Sillä sekin on vaihtunut nykyisin toisten äitien tekemään ostotaikinaan. 
Saamme joulunaikaan isännän kautta yleensä monta jouluherkkukoria ja niissä on aina piparipaketteja mukana, 
joten itse paistan vain sen verran, että kotiin leviää piparin tuoksua.

Silloin, kun lapset olivat pieniä, pipareita toki leivottiin hartaudella ja innostuksella. 
Ja tietenkin rakennettiin myös piparkakkutaloja
 - pystyssä pysyminen ei aina niin taattua ollut - mutta ei haitannut, riitti, kun yritettiin. 
Ja kun oli tarpeeksi Ranskan pastilleja;)

Tähän jätän tällä kertaa - loput aakkosista lupaan vielä ennen aattoa.
Ja tarttukaapa haasteeseen - vielä ehditte hyvin ennen joulua sen tehdä!

Näihin viimeisiin päiviin ennen itse juhlapäiviä, annan teille evääksi joululaulun - kauniin, kauniin laulun, josta on tehty monta erityylistä versiota - ja yhden upeimmista on laulanut Kathy Mattea.



Suloista joulunodotusta kaikille!

Lady of The Messiä voit seurata 
SHARE:

tiistai 2. joulukuuta 2014

Könkkäladyn varvas vipattaa - Raskasta Joulua 10 vuotta

Ensimmäisen adventtipäivän kynttilän saimme sytyttää sunnuntaina, mutta vaikka edellisessä postauksessani uhkasinkin tämän vuoden ensimmäiset joulutortut paistaa tuolloin, jäi se tekemättä.
Sillä vietimme viikonlopun Hollolassa - kävin asentamassa äidilleni uuden läppärin. 
Tulimme sieltä kotiin vasta sunnuntaina illansuussa ja torttutaikina sai ihan rauhassa pysytellä pakastimessa
 - glögit sentään keittelin.

Kotia ei jouluun ole valmisteltu vielä lainkaan muutamaa pihavaloa ja adventtikynttelikköjä lukuunottamatta.

Ja huusholli on edelleenkin kuin hävityksen kauhistus - tasoja aseteltuina pitkin yläkertaa täynnä sellaista tavaraa, joita Lady saattaa tarvita päivisin, kun palveluskunta ahertaa töissä - noiden kyynärsauvojen kanssa liikkuessa kun ei kovin paljoa mukanaan pysty kuljettelemaan, on kaiken tarvittavan oltava käden ulottuvilla;)

No, enhän minä yleensäkään joulukoristeita laittele kuin juuri ennen joulua, joten eipä tämä mitään uutta tässä kodissa ole.

Joulumieltä kuitenkin olen yrittänyt kasvatella sitten omilla tavoillani.
Joululaulut kaikuvat - ja kuten monet teistä lukijoistani muistanevat, minulla ne soivat raskaammassa muodossa.


Olen aiemminkin kirjoitellut Raskasta Joulua -konserteista, joissa olen vuosikausia käynyt
 - ja monena vuonna useammallakin keikalla.

Tänä vuonna konsertit jäävät tämän jalkani takia vähiin - saa nähdä, pääsenkö ollenkaan. Mutta toiveissa on.

Raskasta Joulua -kiertuehan viettää tänä vuonna juhlavuotta - käynnissä on jo 10. kiertue.

Tämä 10-vuotiskiertue kiertää pitkin Suomea ja on jo loppuunmyyty monella paikkakunnalla - estradit ovat entistä suurempia, sillä näiden konserttien kuulijakunta on vuosi vuodelta lisääntynyt ja laajentunut.

Ja kuten jo viime vuonna myös tänä vuonna Raskasta Joulua tekee yhteistyötä Suomen Lähetysseuran Kauneimpien joululaulujen kanssa: osassa konserteista kerätään kolehti kehitysmaiden äitien tukemiseksi.


Onneksi Ladyn menetettyjen konserttien tuskaa helpottamaan ilmestyi uusi Raskasta Joulua -levy ja se onkin täällä jo muutaman päivän levylautasella jytissyt. Samoin kuin nuo vanhemmat levyt.

Kyllä saa könkkälady olla tarkkana, miten pidätellä tuota leikattua jalkaansa - sentään saa varpaita liikutella. 
Niinpä sitten varvas vipattaa - ja toinenkin;)

Raskasta Joulua on myös julkaissut ensimmäisen englanninkielisen levynsä, Ragnarok Juletiden
 - ja se on tulossa pukinkonttiin minullekin.

Tänään odottelen tänne kotiin tytärtä hieman auttelemaan ja huomenna pääsen kylillekin - käyn hieman haistelemassa kauppakeskusten joulua - kaupungille ei tämän jalan ja kenkärumiluksen kanssa ole menemistä. Ja noihin kauppakeskuksiinkin arkena ja päiväsaikaan, jottei joudu ruuhkiin. Siellä nimittäin voisi joku töniä eukon kenoon - tai talloa tuon leikatun jalan päälle;)


Laitan teille vielä maistiaisiksi videon tuolla levyllä olevasta aivan uudesta joululaulusta - Antony Parviaisen laulama "1939" - hieno kappale upealta laulajalta - ja varsin sopiva aikaan, jolloin talvisodan syttymisestä on kulunut 75 vuotta - ja valitettavan sopiva myös tämän päivän maailmaan.




Hyvää joulukuun alkua kaikille!

Lady of The Messiä voit seurata 


SHARE:

maanantai 20. lokakuuta 2014

Alleille kyytiä - ja kengät sanoo rock, rock

Olen monesti täällä blogissakin todennut, että musiikki on yksi niistä elämän lahjoista, 
mikä antaa minulle voimaa ja sytykettä elämän arjessa.
Se antaa tunteille tilaa ja saa mielen ja sielun lentoon.
Ja vaikka musiikin suhteen olenkin melkein kaikkiruokainen, on yksi ylitse muiden - rock- ja metallimusiikki.
Silloin kun rokki soi täysillä ja bassot pauhaavat, alkaa tämän heavyladyn rokkijalkaa vipattaa kummasti.

Olen koko kesän ja syksyn kaipaillut keikalle pääsyä.
Aina on ollut esteitä silloin, kun hyvä keikka olisi ollut tarjolla.
Ja sellaisia esteitä, joita ei voinut ohittaa - sillä ihan pienestä esteestä en keikkaa väliin jätä;)

Mutta nyt viikonloppuna pääsin kuin pääsinkin Amoralin keikalle Tampereelle Lost In Music -festareille.
Ja hyvä, että pääsin, sillä tämä oli bändin viimeinen Suomen keikka vähään aikaan.
Amoral nimittäin on lähdössä taas Euroopan kiertueelle.
Ja sinne Eurooppaan - ainakin Budapestiin - oli meilläkin Isännän kanssa tarkoitus suunnata syyslomalle ja bändiä katsastamaan. Olimmehan edelliselläkin Budapestin keikalla ja jo silloin päätimme, että ensi kerralla tulemme myös.
Mutta niin vain on sotkenut tuo kuun lopulla tehtävä jalkaleikkaukseni suunnitelmat, että nyt taitaa jäädä nuo ulkomaan keikat tältä vuodelta väliin. No, kaikkea ei voi saada - joskus sitten taas ja toivottavasti tervein jaloin.


Keikka oli Tampereen Klubilla, missä en aiemmin ollut käynytkään. Klubi sijaitsee upeassa ympäristössä lähellä rautatieasemaa, Tullikamarin aukiolla. Hieno miljöö, josta tamperelaiset saavat olla ylpeitä. 
Siitä tornitalosta, jonka ovat pykänneet siihen lähelle, en sano mitään;)

Keikalla kuultiin kappaleita helmikuussa ilmestyneeltä ja kriitikoiden ylistämältä Fallen Leaves & Dead Sparrows -albumilta ja kyllä kelpasi.



Bändi oli loistavassa vedossa ja solisti Ari Koivusen ääni nyt vaan on upea. Olen tainnut mainita joskus aiemminkin;)




Ariahan on syyttäminen Ladyn nykyisestä keikkainnostuksesta.
Kävin nuorempana ahkerasti erilaisilla keikoilla, mutta lasten myötä ne jäivät. 
Mutta kun Ari osallistui Idolsiin, istuin minäkin monen muun lailla telkkarin ääressä ja pidin peukkuja.
Ja kun voiton jälkeen hän alkoi kiertää silloisen bändinsä kanssa (tuota bändiä muuten ei vieläkään ole virallisesti lopettu) uskaltauduin keikallekin. Ja sille tielle jäin.

Yhdessä Isännän kanssa reissataan. 
Ja reissataan toivottavasti tulevaisuudessakin - olen uhannut, että keikoille menen vielä rollaattorillakin. 
Sillä niin paljon sain tälläkin kertaa energiaa - ei tuntuneet kivut eivätkä säryt, saivat allit taas kyytiä - ja kummasti jaksoivat leikkaukseen menevät jalkanikin vipattaa - kengät sanoi rock, rock;)

Arihan on nykyisin osa Amoralia - mutta hän tekee myös duokeikkoja. 
Ja ainakin yhdelle sellaiselle olisi tarkoitus joulukuuksi kuntoutua. 
Niinkuin myös tuleville Raskaan Joulun keikoille. 
Sillä jos niille en pääse, saattaa kyllä itkukin tirahtaa!

Ja onpa tiedossa  uusi Tampereen reissukin, 
sillä tammikuun lopulla on  Musiikkiteatteri Palatsissa I Wanna Rock -musikaalin ensi-ilta.
Ja tuossa musikaalissa on yhtenä tähdistä Ari. 
Jotta pakkohan se on käväistä katsomassa
 - etenkin kun musikaalin juoni sivuaa Hanoi Rocksia ja Ari esittää ikisuosikkiani Mike Monroeta;)

Nykyinen rokkikansa on jännää; meitä on joukossa nuoria ja vanhempia. 
Osa näyttää rokkareilta kaikkine asiaan kuuluvine rekvisiittoineen.
Osa näyttää tavallisilta tallaajilta.

Niinkuin tämäkin lady. Tässä iässä sitä uskaltaa jo olla oma tylsä itsensä.
Paitsi että pitäähän fanilla bändipaita olla.
Kukkahatun jätin kotiin;)


Pahoittelut kuvien huonosta laadusta - keikkapaikalle ei saanut järkkäriä viedä ja valaistus lavalla oli lievästi sanoen ongelmallinen.
Ja viimeinen kuva todistaa sen, mitä edellisessä postauksessani kerroin: isäntä on iso mies;)

Vielä kiitos kaikille ihanista kommenteista edelliseen postaukseeni
 - pitäisi varmaan näyttää Isännällekin, mitä hänestä olen kirjoittanut;)
Ja tervetuloa kaikille uusille lukijoille! 
Olen teistä kaikista lukijoista - sekä uusista että teistä vanhemmista -  kiitollinen ja iloinen. 
Ja aina yhä uudelleen ihmettelen sitä, että jaksatte näitä sepustuksiani lueskella. 

Muistutuksena: vielä on viikko aikaa osallistua citykärryarvontaan - jos et ole vielä osallistunut, käypä katsastamassa!


Tähän uuteen viikkoon jaan  teille vielä biisin, jonka olen täällä ennenkin jakanut - mutta on se sen verran hyvä, että kestää toisenkin jaon - ja sopii tähän lokakuuhun:




Hienoa uutta viikkoa kaikille!

Lady of The Messiä voi seurata myös FacebookinBlogilistanBloglovininInstagramin ja Twitterin kautta.

SHARE:
BLOGGER TEMPLATE DESIGNED BY pipdig