Minuuttitaidetreffejä, väriterapiaa ja historian havinaa bloggaajien museopäivässä Aboa Vetus & Ars Novassa

Kun Turussa Aurajokirannassa sijaitsevaan historian ja nykytaiteen museoon, 

Aboa Vetus & Ars Novaan, astelee sisään, kiinnittyy huomio heti sisääntuloaulassa

 sijaitsevaan Niki De Saint Phallen Kohtuullisuus -veistokseen.  

Tätä museon aulassa jo vuodesta 1995 seissyttä rehevää ja värikästä akkaa museon oma 

henkilökunta kutsuu nimellä Niki ja sillä nimellä taidan itsekin sitä jatkossa kutsua,

 sillä kyllä tästä veistoksesta on vaikea kohtuullisuutta löytää;)

Niki De Saint Phalle (1930-2002): Kohtuullisuus (1985) 

Itse sain tervehtiä jälleen Nikiä viime lauantaina, kun olin mukana museon järjestämässä 

bloggaajien museopäivässä. 

Päivä aloitettiin brunssilla, jonka tarjosi museon uusi ravintola-kahvila M Kitchen & Café.

Tästä brunssista olin kuullut kehuja ystäviltäni ja sanonpa vain, että eivät olleet kehut turhia.

Brunssibuféssa olisi ollut tarjolla vaikka mitä herkkuja ja hieman niitä katsellessa manasin hiljaa

mielessäni meneillään olevaa ekopaastoani ja taisipa mielessä käydä sekin ajatus, 

että mitäs jos teenkin sortumusmaximuksen ja unohdan hetkeksi koko paaston.

Vaan eipä tarvinnut sortua, sillä onneksi myös paastoajalle löytyi syötävää yllin kyllin.

Tuo ylläolevassa kuvassa oleva alarivin keskimmäinen lautanen tyhjeni aika sukkelaan.

Toinen sortumuksen paikka olikin sitten jälkiruokapöytä, josta löytyi mm. kahvila-ravintolan 

kanssa samaan yritykseen kuuluvan MBakeryn herkullistakin herkullisemman näköisiä kakkuja.

Eikä vain näköisiä, sillä sen verran on tullut tämän vuonna 2015 Suomen paras leipomo -kilpailun voittajan kakkuja maisteltua. Onneksi tarjolla oli myös kattava määrä hedelmiä,  joten vältin tällä kertaa sortumuksen. Eikä jäänyt kaivelemaan kuin vähän kun katselin muiden bloggaajien herkkulautasia;)

Brunssin aikana museon yhteistyöpäällikkö Jenny Oja kertoi meille museon historiasta

 ja vaiheista ja siitä, mitä kaikkea  museo sisällään pitää.

 Nimensä mukaisestihan museossa on oikeastaan  kaksi eri museota:

 Aboa Vetus on historiallinen museo, joka sijaitsee itse rakennuksen  alla ja jossa on nähtävillä

 Turun  historiaa  maan alta kaivettujen raunioiden keskellä. 

Ars Nova taas on taidemuseo, jonka nykytaiteeseen keskittyvät näyttelysalit

 sijaitsevat vuonna 1928 rakennetussa Rettigin palatsissa. Ensimmäisessä kerroksessa esitellään vuosittain neljä vaihtuvaa näyttelyä ja toisessa  kerroksessa  on nähtävillä kattaus  Matti Koivurinnan säätiön taidekokoelmasta kaksi kertaa vuodessa.  Osa vaihtuvista näyttelyistä täyttää myös Ars Novan toisen kerroksen, jossa sijaitsee Takkahuone-galleria.

Brunssin jälkeen suuntasimme mekin toiseen kerrokseen ja kohti Minuuttitaidetreffejä.

Saimme käsiimme oheisen lomakkeen, jonka toiselle puolelle oli listattu viisi erilaista ihmistyyppiä ja nämä ihmistyypit saimme arvottaa sen mukaan, kenen kanssa mieluiten lähtisimme taidetreffeille.

No - eipä ollut ollenkaan helppo tehtävä!

Minä valitsin tyypin, joka on aivan erilainen kuin itse olen. 

Kun kuusikymppinen lady vielä tässä iässä  pääsee treffeille, pitää olla rohkea

ja valita jotain muuta kuin tuttua ja turvallista;)

kuva: Jari Nieminen

Minun treffiseuraani kuvattiin lomakkeessa seuraavasti:

"Olen värikäs ja räiskyvä persoona, joka tuskin jää keneltäkään huomaamatta.

En takerru yksityiskohtiin - minua voisi kai kutsua suurpiirteiseksi."

Kun olimme valinneet treffikumppaninne, pääsimmekin itse asiaan eli tutkailemaan

museolaisten meille etukäteen valitsemia viiden taiteilijan teoksia.

Kierrosta veti taideohjaaja Elli Liippo ja samalla kun keskustelimme teoksista ja mietimme,

mitä ihmistyyppiä ne mahtoivat edustaa, kertoi Elli meille taustoja teoksista ja niiden tekijöistä.

Antoni Tàpies (1923–2012): Seinäkirjoituksia, 1985, sekatekniikka kankaalle 

Tästä Antoni Tápiesin Seinäkirjoituksia -teoksesta kierroksemme aloitimme ja oli mielenkiintoista kuulla, miten erilailla me osanottajat eri teokset koimme,  sillä eipä tainnut joukossa olla yhtään teosta, jonka kaikki olisimme kuvailleet samalla ihmistyypillä.

Ja kuten yläkuvasta huomaatte, mukana oli myös pienempiä treffeilijöitä - pilkkumekkoinen

Hopeapeili -blogin Elinan tytär jaksoi olla mukana koko kierroksen ja näki kyllä,

että tämä pikku neiti ymmärsi taiteen päälle;)

Ja ei - tämä teos ei minulle vastannut omaa treffikumppaniani.

Sen sijaan  teokseen mieltyi Sikses kiva paikka -blogin Mari.

Toisin olikin sitten seuraavan taiteilijan, Suomen Picassoksikin kutsutun, turkulaisen

taiteilijan Kauko Lehtisen teosten laita.

 Kauko Lehtinen (1925–2012): Kylmä päivä 1975, akryyli ja guassi paperille

Kauko Lehtinen: Arki ja sunnuntai, 1975, akryyli ja guassi paperille.

Minulle nämä kolahtivat ja kovaa.

Ihanaa väriterapiaa ja teoksissa olisi tutkittavaa riittänyt vaikka kuinka pitkään.

Ja pahoittelen kuvan huonoa laatua - museossa kuvaaminen ihmisjoukossa ei ole 

harrastelijalle ollenkaan helppoa.

Onneksi museo oli järjestänyt paikalle valokuvaaja ja museon taidegraafikko Jari Niemisen,

joka oli aivan hurmaava nuori mies - ei ihme, että hänet on vuonna 2013 valittu museon

vuoden työntekijäksi. Saimme lainata hänen kuviaan ja niin on tässäkin postauksessa

 parin kuvan kohdalla tehty. 

Me viivyimme yhden taiteilijan kohdalla 5 minuuttia.

Tuntuu lyhyeltä ajalta. Vaan eipä enää tuntunutkaan sen jälkeen, kun kuulimme,

että yleensä yhden taideteoksen katseluun käytetty aika on n. 14 sekunttia;)

Allen Jones (1937-): Snap (Time Out), 1988, öljy kankaalle

Ja seuraava teos valloittikin minut sitten täysin - voisi sanoa, että olipas onnistuneet treffit!

Tämän upean, värikylläisen teoksen ottaisin seinälleni heti, kun minulla tuohon varaa olisi.

Ja heti, kun kotimme seinäpinta-ala kaksinkertaistuisi, sillä teos oli kooltaan suuri.

Tämän kuvan kohdalla jouduin turvautumaan museon omaan sivustoon ja lievään väkivaltaan, sillä kuva on leikattu museon omasta näyttelyjulisteesta. Omat kuvani teoksesta olivat kaikki niin vinksahtaneita, ettette niistä olisi teoksen upeutta nähneet.

Treffailimme vielä kahden taiteilijan teoksia:

Lars-Gunnar Nordströmin (1924–2014): Dimensionaalinen tilanne: 1968, öljy kovalevylle  ja Diptyykki II, 1972, öljy levylle,  joista ensimmäiseen ihastui Tuula´s life -blogin Tuula.

Johanna Kiivaskosken (1967-): Serafi, 2007, Amor vuohipaimenena, 2008, Rukoilijasirkka piikkikruunun oksalla, 2008, L'amour plus léger que le papillon, 2008, kallionauhuksen lehti.

Tähän neljän teoksen tauluryhmään ihastui Turun Tilda, 

jonka blogissa teoksista löytyy myös kuva.

Treffien jälkeen siirryimmekin katsastamaan Aboa Vetusta 
ja kokemaan historian havinaa.

Matkalla kellariin tosin pysähdyimme katsastamaan Madame B -videoinstallaatiota, joka on nykyaikaan  sijoittuva,  Mieke Balin & Michelle Williams Gamakerin uudelleentulkinta  Gustave Flaubertin klassikkoromaanista Rouva Bovary.  Tutkijan ja taiteilijan yhteistyössä tekemä useaan tilaan levittäytyvä mediainstallaatio tutkii kapitalismin ja romanttisen rakkauden välistä suhdetta.

Koko teoksen katsominen olisi kestänyt kaksi tuntia,
 joten se oli jätettävä seuraavaan kertaan.

kuva: Jari Nieminen

Aboa Vetuksen kellareissa riittäisi tutkittavaa vaikka kuinka.

Upea, hämyinen kellari kätkee sisäänsä raunioita, kulkuväyliä ja rakennusten pohjapiirroksia,

jotka ovat keskiaikaisia.  Vanhimmat kellarit sijoittuvat 1300-luvulle. 

Paikoittain rauniossa voi nähdä kerrostumia aina 1900-luvun alkuun saakka.

Aboa Vetuksen perusnäyttely kertoo Turun ja sen asukkaiden tarinaa arkeologisten esinelöytöjen ja tekstien kautta. Lokakuussa 2016 perusnäyttelyä täydennettiin eläinten luista ja niiden historiasta kertovalla Luutarhalla. Vaihtuvat näyttelyt nostavat esiin kiinnostavia teemoja kuten äänet keskiajan ihmisen korvin, Luostarikorttelin asukkaat eri aikoina tai vaikkapa lasten elämä keskiajalla.

Näissä raunioissa sijaitsee myös Pyhän Annan Kappeli, joka on vuokrattavissa esim. yksityistilaisuuksiin. Olemmepa työyhteisössämmekin sitä käyttäneet pariin kertaan - viimeksi se toimi kuvauspaikkana piispa Kaarlo Kallialan joulutervehdysvideolle.

Ja tuolla raunioissa ovat omat lapseni aikoinaan tutkineet mm. sitä kissan luurankoa, 

jota yhdeksi museon avainesineiksi luetaan tuon alussa esitellyn akan, Nikin, kanssa.

Luulen, että lapsille juuri tämä osa museota on se kaikkein mielenkiintoisin.

Ja riittää siinä toki ihmeteltävää meille vähän varttuneemmillekin.

Pääsimme vielä tutustumaan museon Biljardisaliin, joka ei yleisölle normaalisti ole auki.

Tätä upeaa huonetta, joka sijaitsee palatsin ylimmässä kerroksessa,

on kuitenkin mahdollista vuokrata kokous- tai juhlakäyttöön - istumatilaa tuon valtavan pöydän

ympäriltä löytyy 22 hengelle.

Aboa Vetus & Ars Novahan ei ole vain museokäytössä vaan sieltä löytyy erilaisia kokoustiloja

enemmänkin ja museossa on mahdollista viettää vaikkapa Tyky-päivää erilaisten työpajojen 

merkeissä. Minuuttitaidetreffit on yksi näistä työpajoista enkä panisi ollenkaan pahitteeksi,

jos omakin työyhteisöni museoon useammin päätyisi.

Ainakin ovat puitteet kunnossa kunnon kokoukselle, juhlalle tai Tyky-päivälle:

 on upea rakennus keskellä kauneinta Turkua, on virikkeitä jos jonkinlaisia ja on ravintola, 

jonka pöydät notkuvat herkuista.

Ja on osaava ja ystävällinen henkilökunta, jonka avustuksella onnistuu taatusti.

Itse olen menossa työasioissa museoon ensi syksynä, jolloin viemme sinne kolleegoitamme 

tutustumaan kellarin raunioihin.

Ja kuten asiaan kuuluu bloggaajien ollessa paikalla, onhan se omakin naama kuvaan saatava.

Niin nytkin - yhteiskuvassa Tuula´s life -blogin Tuula, Marjon matkassa -blogin Marjo

ja eräs höperö lady, joka ei saa edes mieleensä sen bloggaajakolleegan nimeä, 

joka kuvan otti. Kiitokset kuitenkin kuvasta:)

Ja suuri kiitos Aboa Vetus & Ars Nova -museolle ja sen henkilökunnalle sekä M Kitchen & Cafélle

upeasta päivästä. Minä nautin täysillä ja niin tuntuivat nauttivan muutkin bloggaajat.

Kiitos myös bloggaajakolleegat, vanhat tutut ja uudet tuttavuudet, oli hauska nähdä ja treffailla 

kanssanne taiteen ja historian keskellä.

Onko Aboa Vetus & Ars Nova sinulle tuttu museo?

Entä tunnistitteko treffaamiamme taiteilijoita?

Mukavaa viikon jatkoa kaikille!

Lady of The Messiä voit seurata myös 

Facebookin, Bloglovinin, Instagramin, Twitterin, Tumblr`n ja Pinterestin kautta.

Taidetta, muotoilua, käsitöitä - Rajapintaa ja lasia

Kerroin postauksessani Kesäretkikohteena Fiskarsin ruukki hieman sitä, mitä kaikkea 

Fiskarsin ruukilta löytyy ja miltä siellä näyttää. 

Itsehän olin siellä työpaikkani kesäretkellä, joten aikaa oli rajoitetusti 

ja lyhyen vapaasti käytettävän ajan käytin tutustumalla ruukin tämän kesän taidenäyttelyyn Rajapinnat.

Fiskarsin käsityöläisten, muotoilijoiden ja taiteilijoiden osuuskunnan, Onoman, sivuilla näyttely esitellään näin: 

"Mitä tapahtuu ja syntyy, kun eri materiaaleja ja metodeja käyttävät käsityöläiset, muotoilijat ja taiteiijat työskentelevät yhdessä?  Fiskarsin Ruukissa järjestetään kesällä 2014 RAJAPINNAT-näyttely, jossa luovat, itsenäiset yhteisöt kohtaavat ja pohtivat käsityön, taiteen, muotoilun ja kaupallisuuden rajapintoja. 

Rajapinnat-näyttelyyn osallistuu Fiskarsin käsityöläisten, muotoilijoiden ja taiteilijoiden osuuskunta, ONOMA, Arabian Taideosastoyhdistys ry sekä Nuutajärven lasikylän luova yhteisö."

Ja olipahan syntynyt ja tapahtunut - näyttelyn sisäänkäynnin edessä odotteli jo ensimmäinen elämys:

Ja sisällä Kuparipajan Valkoisessa ja Mustassa salissa lisää:

Tuossa yläpuolella olevassa kuvassa upea Karin Widnäsin tekemä kastemalja sekä sen säilytys- ja kuljetuslaatikko, jonka on tehnyt Markku Tonttila. Hieman meitä askarrutti, mahtoiko tuossa maljassa vesi pysyä;)

Oli tilataideteoksia, keramiikkaa, lasia, metallia - oli vaikka mitä. Tuolla olisin saanut aikaa kulutettua pitempäänkin ja aionkin sinne vielä palata kesävieraiksemme tulevien amerikkalaisten ystäviemme kanssa.

Yleensähän Ruukin kesään sisältyy kaksi näyttelyä - tänä kesänä poikkeuksellisesti vain tämä yksi.

Kerroin myös aiemmassa postauksessani, että saimme tutustua lasimestarin työskentelyyn Lasistudio Bianco Blun tiloissa. 

Oli hienoa nähdä, miten syntyy suomalainen taidelasi - aika monta työvaihetta - ja valtavasti taitoa - siihen vaaditaan. Tuosta pienestä tulipallosta se lähti - ja tuollainen siitä tuli!

Lasistudiossa oli myös myymälä ja tarjolla oli upeita värejä ja muotoja yllikyllin.

Pahoitteluni kuvien laadusta - tämä selkävaivainen bloggaaja oli liikenteessä pokkari- ja kännykkäkameran kanssa. Päivä oli aurinkoinen ja  valo tulvi ympärillä - minun valokuvaustaidoillani sitä ei kesytetty. Mutta toivottavasti saitte edes jonkinlaisen kuvan, miten paljon Fiskarsin ruukissa on nähtävää.

Kannattaa poiketa itse - kuten olivat käyneet mm. Tuulian tarinoiden Tuuli ja PauMau blogista PauMau.

Käykääpä kurkkimassa - heidän kuvansa ovat upeita! 

Eilen paistoi aurinko täydeltä terältään. Meillä oli Isännän kanssa tarkoitus käväistä Helsingissä Tuska -festareilla, mutta jätimme väliin. En vielä uskaltanut tämän selkäni kanssa riskeerata matkaan ja päivän hyppimisiin

 ja hypetyksiin, sillä edessä on vielä yksi työviikko ennen lomia.

Tänään jo sade taas ropiseekin, mutta ei haittaa, sillä eilinen aurinko antaa vieläkin virtaa - eikä töihinlähtökään harmita. 

Punaa huuliin, villasukat jalkaan ja baanalle!

Oikein hyvää uutta viikkoa kaikille - 

niin töissä raatajille kuin lomailijoillekin!

Top 5 -haaste - osat 2. ja 3. - ja kiitokset arvontavoitosta

Jo hyvän aikaa sitten Miss Bubble´s lifestyle -blogin Sadulta saamaani Top 5 haasteeseenhan vastasin jo osittain postauksessani täällä.  Silloin tarinoin lempikaupungeistani. Ja laiska kun olen, jätin loput haasteen osat myöhemmin tehtäviksi.

Sadun minulle antamat 5 asiaa olivat: kaupunki, lemppariruoka, sisustuksen kulmakivet, haavelista ja hyväksi koettuja vinkkejä elämänvarrelta.

Nyt yritänkin vastailla lemppariruoka- ja sisustuksen kulmakivet -osioihin. Loput runoilen sitten joskus, jahka niitä hauduttelen.

5 lemppariruokaa:

Minulla on yksinkertaiset makunystyrät. 

Pidän suomalaisesta perusruuasta sekä välimerellisistä mauista. 

Kovin eksoottiset ja itämaiset aromit eivät tähän ladyyn uppoa. 

Ei myöskään monen lempiruoka sushi, vaikka sitä meillä tyttären valmistamana aina silloin tällöin nautitaan.

1.Kala

Suomalainen kala kaikissa muissa muodoissa paitsi ei keittoina.  Hiillostetut ahvenet, graavisiika, lohi miten päin vain, haukimureke - nams ja maiskis; sanoo Ladyn suu.

2. Salaatit

Ruokaisat salaatit. Kana-, fetajuusto-, katkarapu-, savukalasalaatti -  tuoreista vihanneksista kootulle pedille kasattuina. Kastikkeena oliiviöljy ja balsamico. Ripaus suolaa ja mustapippuria. Se on siinä.

3. Kana

Paistettuna joko grillissä, pannussa tai uunissa. Ei panerointia. Mausteina rosmariini, pesto tai Provencen yrtit. Yksinkertaisen hyvää.

4. Peruna

Keitetty peruna. Uudet perunat. Uuniperuna. Itsetehdyt lohkoperunat uunissa. Perunasalaatit. Ei ranskalaisia perunoita. Ei muussia.

5. Jälkiruuat

Suklaafondant kunnon vaniljajäätelöllä, letut puolukkahillolla, juustokakku ja marjat. Marjat sellaisinaan. Ja cremee brulee. Hedelmät. 

En millään pystynyt valitsemaan vain yhtä;)

5 sisustuksen kulmakiveä

Mielelläni sanoisin, että kotimme on tyylikäs, avara ja designklassikoita tulvillaan. 

Mutta kun ei ole. 

Meillä on sisustus sitä-sun-tätä ja vähän päälle. 

Vanhaa ja uutta sekaisin. Liian paljon tavaraa. 

Lähtökohtina mukavuus ja kodikkuus.

1. Sohva

Iso ja mukava. Sellainen, johon mahtuu koko porukka ja vähän enemmänkin. Ja torkuille yhtäaikaa sekä Lady että Isäntä. Ja Viiru. Siis kulmasohva. Eikä ole saanut maksaa maltaita - Viiru on jo 2 sohvaa tuhonnut ja hyvällä alulla on tämän nykyisenkin hävitysoperaatio.

2. Kirjat

Kirjahyllyissä, joita on joka huoneessa. Myös keittiössä. Kirjoja on pinoissa yöpöydillä. Sohvan vierellä odottamassa. Siellä täällä. Sohvapöytäkin on vitriinipöytä, jonne on säilötty kauneimmat taidekirjat. Koti ilman kirjoja ei ole minun kotini.

3. Taulut

Joka huoneessa, melkein joka seinällä. On arvokkaampia ja vähemmän arvokkaita. Pääosin grafiikkaa. Muutama öljyvärimaalaus. Ja tyttären tekemää taidetta.

4. Yksiväriset seinät

Taulujen takia. Niissä on tarpeeksi väriä ja eloa.

5. Suuret ruokapöydät

Sekä keittiössä että olohuoneessa. Keittiön pöydän ääreen mahtuu tarvittaessa 8 henkeä ja olohuoneen 12. Pitää olla tilaa perheelle ja ystäville. Syödään hyvin, istutaan pitkää iltaa. Ruokapöydän äärellä syntyvät parhaat keskustelut sekä oman perheen kesken että ystävien kanssa. Suurten pöytien äärellä ovat lapset aikoinaan tehneet läksynsä, niiden äärellä on pelattu lautapelejä ja korttia. Ja pelataan edelleenkin. 

Jos nimittäin saadaan raivattua tilaa, sillä tällä hetkellä olohuoneen pöytä on täynnä tyttären kyniä, papereita, maaleja, piirustuslevyjä yms. - ja on vielä pari kuukautta, sillä silloin pitäisi hänen lopputyönsä kuvataiteilijan opinnoissa olla valmis. No, näyttää siellä olevan tällä hetkellä Ladyn toinen läppärikin, laukku ja pari kirjaa. Ja muutama lehti.

Kiitos vielä uudelleen Sadulle haasteesta, josta tällainen hölösuu ei yhdellä kertaa selviä;)

Ja Sadulle kiitos myös ihanasta arvontavoitosta.

Voitin Suomen Tekstiilin valmistaman pellavafroteisen suihkukintaan ja pesusydämen. Lisäksi mukana oli huumaavan tuoksuinen Nesti Denten sypressipuusaippua. Näille tulee käyttöä!

Sadun blogista löytyy vaikka mitä - kauneutta, reseptejä, elämänpohdintaa - kannattaa tutustua Miss Bubble´s lifestyle -blogiin, jollei se vielä ole tuttu. Ihastutte.

Maailma on mallillaan - aurinkoakin on jo tervehditty. Pieni flunssanpoikanen yrittää tosin iskeä, mutta who cares, sillä keväthän siellä jo nurkan takana odottaa. 

Oikein hyvää viikkoa kaikille!

Muotokuva, potretti tai what ever...

Olen täällä blogissani ainakin postauksessani Juhlaa arjen keskellä kertonut, että tyttäreni opiskelee kuvataiteilijaksi.

Opinnot ovat nyt siinä vaiheessa, että hän valmistunee keväällä - lopputyö on tekeillä - ja tänne kotiin on levitelty pitkin yläkertaa ja alakertaa valopöytiä, luonnoslehtiöitä, tusseja ja kyniä, kannettavia läppäreitä, värejä - tarviketta jos jonkinlaista. 

Kirjallinen lopputyö on kansissa ja hyväksytty ja taiteellisena lopputyönä on tulossa  200-sivuinen sarjakuvakirja. Näyttelyitähän tytär on jo kaksi omaa pitänyt, joten niitä ei nyt tarvitse järjestää.

Yhteisnäyttelyihin hän on osallistunut jo useampaankin. Yksi näistä yhteisnäyttelyistä, joka erityisesti on jäänyt mieleen, on Turun kaupungin ja Taideakatemian yhteistyöprojekti vuonna 2012, Roskisgalleria.

Roskisgalleriaan valittiin 10 työtä - ja tyttäreni työ In the Big City oli yksi valituista. 

Turun kulttuurikaupunki 2011 hankkeen aikana oli 10 turkulaista roskista koristeltu kulttuurikaupunkiaiheisin tarroin. Ja vuoden vaihtuessa haluttiin tilalle jotain muuta. Järjestettiin tuo yhteistyöprojekti, jonka tuloksena nuo 10 roskista saivat uudet tarrat.

kuva Turun kaupunki ja Laura Pihl

Yllä oleva kuva on osa tyttäreni työstä - roskiksen yksi sivu.

Ja se, mikä tämän erityiseksi minulle teki, on tosiasia, että nyt on Ladykin sitten ikuistettu taiteen keinoin.

 Siinähän se kuvan oikeassa reunassa Ladyn naamavärkki komeilee. 

Somistamassa turkulaista roskista - ei niihin ihan joka lady pääsekään;)

Kuvassa on toki muutakin perhekuntaamme: on Isäntä tuolla taustalla, on poikani pikkupoikana, on tytär itsekin - ja pari muutakin rakasta.

In the Big City sijoitettiin aikoinaan Vartiovuoren puistoon. Enpä uskalla ajatellakaan, missä kunnossa se tällä hetkellä on; puistotaiteilijat lienevät tehneen siihen ihan omaa taidettaan - ja onhan mahdollista sekin, että roskis on jo päällystetty uudelleen.

Tyttäreni kotisivuille pääsee kurkkimaan tästä www.spiccan.net. 

Ylpeä roskislady kuittaa ja toivottelee kaikille

Oikein hyvää tiistaipäivää!