Riika - Rönttäliisa Baltian Pariisissa

Vietimme isännän kanssa viime viikolla neljä päivää Riiassa, Latvian pääkaupungissa,

 jota myös Baltian Pariisiksi tai Baltian helmeksi kutsutaan.

Kuten edellisessä postauksessani kerroin, tarvitsimme hengähdystauon remontin keskellä. 

Riika oli mainio valinta senkin tähden, että matkoihin ei turhia aikoja tuhlaantunut: 

lento Baltic Airilla Turusta suoraan sinne kestää vain tunnin ja kymmenen minuuttia.

Riikaan lähdimme ilman suurempia suunnitelmia, vain haahuilemaan ja rentoutumaan.

Ja siinä onnistuimmekin - kävelimme paljon, istuskelimme katukahviloissa ja puistoissa ja ihastelimme kaunista kaupunkia.

Lentomme lähti tiistaiaamuna jo klo 5:45 ja olimme perillä niin aikaisin aamulla,

 että otimme sovinnolla taksin suoraan hotellillemme. 

Baltic Airilla on kentällä oma taksivälityksensä ja sieltä pystyi ostamaan voycherit valmiiksi sekä meno- että paluumatkaa varten. 

Kätevää - eipä tarvinnut pelätä, että taksi kierrättäsi ylimääräisiä;)

Hotellimme oli Radisson Blu Elizabete, joka sijaitsee Elizabetes -kadun varrella yhden kaupungin kauneimman puiston vieressä. 

Hotellista pääsimme suoraan Vanhaan kaupunkiin vain tuon puiston läpi kävelemällä.

Hotellia uskallan suositella kenelle vain:  se on siisti ja huoneet sekä muut tilat avaria ja edustavia.

 Ja palvelu oli loistavaa: saimme esim. huoneemme jo heti aamulla ja 

paluupäivänä saimme pitää sitä klo 18 saakka - ilman eri veloituksia. 

Henkilökunta oli erittäin ystävällistä ja hymy ja tervehdys tuli siivoojista lähtien jokaiselta.

Hotellipakettiimme sisältyi aamiainen ja se oli taattua Radisson Blu -hotellien laatua.

Neljä päivää Riiassa kuluivat kuin siivillä - näkemistä olisi ollut vaikka kuinka paljon.

Etupäässä kiertelimme Vanhaa kaupunkia mutta toki poikkesimme myös uudemman puolen kaupoissa ja ostoskeskuksissa.

Lisäksi teimme ratikkamatkoja keskustan ulkopuolella sijaitseviin ostoskeskuksiin.

Jurmalassa olimme alun perin aikoneet poiketa, mutta emme kuitenkaan halunneet tuhlata siihen päivää

- etenkin kun sääennusteet lupailivat kunnon sateita.

Pahemmilta sateilta kuitenkin vältyimme - sadekuuroja toki oli, mutta onnistuimme niiden 

aikoina olemaan joko sisätiloissa tai katukahviloissa. 

Riikahan on vanha Hansa-kaupunki ja sen historia ulottuu jo ajalle ennen ajanlaskumme alkua.

Vanha kaupunki pitääkin sisällään monia eri aikakausia, mutta eniten siellä on säilynyt uusgoottilais- ja art noveau -arkkitehtuuria.

Riika on puistojen kaupunki.

Joka puolella kaupunkia on puistoja - kauniita, hyvinhoidettuja ja suuria puistoja.

Suihkulähteitä, patsaita ja kukkaistutuksia saimme ihailla yllin kyllin.

Puistojen läpi virtaa pieniä jokia - kävelysiltoja ja levähdyspaikkoja on siellä täällä.

Puistoja myös käytetään: niissä järjestetään konsertteja, erilaisia yleisötilaisuuksia ja niissä käydään picnikeillä. 

Lapsille on moniin puistoihin järjestetty omat leikkipuistonsa.

Kirkkoja, vanhoja kauniita rakennuksia - historian havinan voi melkein tuntea.

Katukahviloita, ravintoloita jos jonkinlaisia ja terasseja löytyy jokaisen makuun. 

Myös etnisiä ravintoloita on jokunen ja yllättävän paljon sushiravintoloita.

Matkalla söimme hyvin, herkuttelimmekin ihan tarpeeksi ja tottakai piti myös kokeilla paikallisten suosimaa ja kaikkien matkaoppaiden suosittelemaa Lido-ravintolaketjun ruokaa -  ja sepä osoittautuikin yllättävän maistuvaksi. 

Sen verran tuli herkuteltua, että matkan jälkeen on edessä kurinpalautus;)

Kävelimme paljon - puistoissa, kävelykaduilla ja myös niissä ostoskeskuksissa;)

Boyfriend -farkuissa tallusteleva Lady taisi kyllä olla ainoa lökäpöksyinen nainen koko kaupungissa,

sillä Riiassa naiset ovat huoliteltuja ja korkeat korot kopisivat mukulakivikaduilla.

Muutama nuorempi nainen tosin oli jo löytänyt balleriinat, mutta kyllä minä Lontoosta keväällä ostamillani Vanseilla köpötellessäni olin taas aikamoinen rönttäliisa.

Vaan ne kun olivat taas todella tarpeen - kyllä tuolla jalat saivat kyytiä ja viime syksynä leikattu jalkani on edelleenkin sen verran turvoksissa, että varakenkinä olleita balleriinoja en voinut käyttää kuin aamiaisella;)

Muusikoita - ja taitavia - esiintyi siellä täällä katujen varsilla. 

Nuokin alakuvan nuoret miehet heittivät sellaisen setin, että olisin voinut vaikka keikalle mennä.

Daugava -joki rajaa Vanhaa kaupungin ja sen toisella puolella sijaisee mm. nykyarkkitehtuuria edustava Riian kirjastotalo ja muutamat suurimmista kauppakeskuksista. 

Nuorempaa arkkitehtuuria - vaikkei enää ihan nykyistä - edustaa myös Vanhan kaupungin puolella joen rannalla sijaitseva Miehityksen museo, jossa aiemmin on toiminut USA:n suurlähetystö.

 

Kävimme vain muutamassa museossa ja tämä museo oli minulle tällä matkalla se vaikuttavin.

Latviahan on ollut suuren osan historiastaan miehitetty - milloin saksalaisten, milloin puolalaisten, ruotsalaisten tai venäläisten.

Tässä museossa pääsimme tutustumaan eri miehitysaikakausiin latvialaisten silmin

 - ja minulle kiintoisimmat aikakaudet olivat  viimeisimmät vaiheet: 

2. maailmansodan aikainen Saksan miehitys, juutalaisten kohtalot 

ja sodan jälkeinen Neuvostoliiton miehitys.

Riiassa koin pienen näyn siitä, millaista meillä Suomessakin voisi olla,

 jos itsenäisyytemme olisimme sodassa menettäneet.

Latviahan itsenäistyi vuonna 1991 samaan aikaan Viron ja Liettuan kanssa ja ei ole mikään ihme, 

että tuon Vapauden muistomerkin edessä edelleenkin on joka päivä kukkasia, joita latvialaiset sinne tuovat.

Riika on toki muutakin kuin kaunis Vanha kaupunki ja hienot uudet rakennukset.

Sitä toisenlaista Riikaa saimme nähdä, kun kävimme katsastamassa paikallisia ostoskeskuksia.

Ratikalla pääsee hyvin noille keskustan ulkopuolella sijaitseville alueille.

Näissäkin taloissa asutaan.

Sitä, millaisia nuo asunnot ovat sisältä, en tiedä - mutta ikkunoissa liehuvat verhot.

Ja ilmalämpöpumppu pauhaa useammallakin parvekkeella.

Ja vaikka talot olivat ulkoapäin rapistuneita, töhrittyjä ja kolhittuja, on monille parvekkeille ja ikkunanpieliin istutettu kukkasia.

Mummot kurkistelivat avatuista ikkunoista, joko sade loppui.

Ja myös täällä lähiöissä on puistoja - ja nämäkin puistot olivat hyvinhoidettuja.

 Samoin noiden talojen, melkein rappiotalojen, pihat ovat hoidettuja ja puut, 

nurmikot ja kukkaset on hartaudella istutettu.

Yksi asia, joka pisti silmiini oli se, että Riiassa on todella siistiä niin sisällä kuin ulkonakin.

Kauppojen ja ravintoloiden vessat olivat puhtaita ja siistejä ja kaduilla ei ollut roskan roskaa.

Tupakoivia varten oli siellä täällä roskiksia ja edes tupakantumppeja ei kaduilla eikä puistoissa näkynyt.

Me suomalaiset saamme kyllä tässä suhteessa hävetä vaikka aina ylpeilemmekin siisteydellämme.

Kyllä meidän katumme ovat roskaisia ja juuri viikkoa ennen matkaamme ihmettelin sitä, miten emme osaa edes kauppojen ja ravintoloiden toileteissa niitä paperipyyhkeitä heittää roskiksiin vaan ne viskataan lattialle. 

Ostoskeskuksia Riiassa on monenlaisia ja -kokoisia.

Hienoimmista ja suurimmista löytyvät kaikki ne samat tuotteet ja merkit kuin 

suomalaisistakin ostoskeskuksista  - ja lisäksi monet muutkin.

Suomalaisista yrityksistä törmäsin nimiin: Stockmann, Isku, Iittala, Op-Pohjola, Nordea ja Hesburger

 - ja muitakin varmasti löytyy.

Latvian hintataso on merkkituotteille aikalailla sama kuin Suomessakin, 

joten niitä sinne ei kannata lähteä metsästämään.

Ostettavaa löytyy sen sijaan latvialaisten omista tuotteista: 

käsityöt, keramiikka, meripihkakorut, Baltian balsami ja Laima-suklaa

löytyvät monen turistin matkatuomisista; balsamia ja suklaata ostimme mekin.

Ennen matkaa saimme monta varoituksen sanaa siitä, miten turvatonta Riiassa on.

Me emme matkallamme kohdanneet minkäälaista vaaraa ja taskuvarkailtakin vältyimme.

Mutta emme me myöskään yömyöhään juovuspäissä pimeillä kujilla kuljeskelleet emmekä yökerhojen houkutuksiin langenneet.

Normaali huolellisuus maksukortteja käyttäessä ja rahojen käsittelyssä riittivät.

Vielä viimeinen näkymä Riian kattojen yli kohti Stalinin hammasta,

joksi nykyisin Latvian tiedeakatemiana toimivaa rakennusta myös kutsutaan, 

ja voimmekin sanoa Riialle näkemiin.

Ei hyvästejä, sillä tulemme menemään toistekin.

Emme tosin ihan lähiaikoina, sillä isännän lomat päättyivät juuri ja minunkin viikon päästä.

Tiedossa on touhukas viikko: remontin jälkeistä siivoilua, kirpparitavaroiden keräilyä Åblogien ensi sunnuntain kirpputoria varten ja välissä pitäisi ehtiä käydä Helsingissäkin pari kertaa.

Mutta aion ottaa rennosti - lomallahan tässä vielä ollaan!

Se loppuremontti saa nyt rauhassa odottaa vielä vuoroaan;)

Hyvää elokuun ensimmäistä viikkoa kaikille!

Lady of The Messiä voit seurata myös

Facebookin, Bloglovinin, Instagramin, Twitterin, Tumblr`n ja Pinterestin kautta.

Väsynyt mutta onnellinen

Edellisessä postauksessani "Joulu on vain kerran vuodessa..." kerroinkin että saimme Tapaninpäivänä vieraiden lähdettyä idean kokeilla, josko saisimme vielä liput seuraavaksi illaksi Viking Gracelle ja Raskasta Joulua -kiertueen päätöskeikalle.

Minähän olen vannoutunut raskaampien joululaulujen ystävä ja olen ollut melkein tippa linssissä, 

kun tuon leikatun jalkani takia en ole aiempiin tämän vuoden konsertteihin päässyt; 

olen joutunut fiilistelemään levyn ja muiden kuvaamien videoiden välityksellä.

Onneksi saimme hytin ja vielä kun löytyi Ladyn levinneeseen takamukseen mahtuvat farkutkin, 

pääsimme extempore -matkallemme.

Laivalla oli vielä joulu läsnä - koristeet jouluisia ja ohjelma myös. 

Ja vaikka laiva oli täyteen buukattu, ei siellä onneksi tungosta synny. 

Viking Grace on siitä mukava paatti, että siellä mahtuu liikkumaan ja aina löytyy istumapaikkakin.

Paikalla oli myös tuttujamme - ja uusiakin tuttavuuksia syntyi. 

Musiikki yhdistää;)

Toki kävimme myös ostoksilla ja täytyy kyllä tunnustaa, että olen minä vallan tylsimys,

kun en edes Victoria Secretiltä löytänyt mitään kotiin tuotavaa;)

Ne alkkarit kun eivät tämän eukon takamuksista peitä edes kymmenettä osaa ja tuoksuja en uskalla ostaa tuoksuallergian takia - pakko oli vain tyytyä ihastelemaan ihanuuksia.

Itse taxfreestä löytyi vain uusi kulmakynä - ja hieman petyin, 

sillä sitä ainoaa, jota sieltä olisin kaivannut, ei löytynyt: 

tuoksutonta hiuslakkaa ei myyty enää koko laivassa. 

No, eipä se menoa haitannut

 - ja keikan fiiliksissä unohtuivat niin sikinsokin sojottavat hiukset, 

kiristävät farkut kuin leikattu jalkakin.

Näillä Raskaan Joulun konserteillahan on aina vähän erilaiset esiintyjämiehitykset

 - ainoastaan Helsingin jäähallikeikalla olivat kaikki tämän vuoden tähdet paikalla.

Tämän kiertueen viimeisen keikan tähdet olivat Ari Koivunen, Elize Ryd ja Ville Tuomi. 

Sekä tietysti RJ-bändi Erkka Korhosen johdolla. 

Mukana piti olla myös Antti Railio, mutta hän oli sairastunut ja joutui perumaan esiintymisensä.

Ja voi mikä ilta!

Kaikki esiintyjät olivat loistovedossa!

Ja joka kipale upposi täysillä.

Kuulimme jopa Elizen laulaman "Varpunen jouluaamuna" -kappaleen englanniksi - ensimmäisen kerran ikinä livenä:)

En taaskaan jaksanut raahata järkkäriä mukana, sillä tiedän kokemuksesta sen,

 että en minä keikalla  kuvaamiseen pysty keskittymään.

Kun konsertin valoshow toimi loistavasti ja esiintyjät eivät hetkeäkään pysyneet paikallaan, 

oli kuvaaminen pokkarilla hieman haastavaa

 - etenkin, kun kuvaajakaan ei malttanut pysyä paikallaan;)

Rokkijalka vipatti ja allit saivat kyytiä - samoin äänijänteet, 

sillä tämä esiintyjäkaarti osasi kyllä yleisön laulattamisen ja huudattamisen taidon.

Kiitos upeille esiintyjille! 

Teitte vielä kerran joulun erään vanhan Ladyn sydämeen!

Ja kun alkuun oli päästy, eihän meidän iltamme tietenkään  konsertin päättymiseen loppunut.

Vielä riitti virtaa istua iltaa kavereiden kanssa ja pistää jopa jalalla koreasti.

Kyllä vain - siellä se rokkasi tämä vaivaiseukko ukkonsa kanssa koko loppuillan.

Ei vaivannut jalka, ei vaivat - eikä edes maiharikenkien luistamattomuus.

Ne kun ovat ainoat kengät, mitkä tällä hetkellä uskallan jalkaani vetää.

Ja kun illalla valvoo, on kiva, että aamulla saa nukkua pitkään. 

Ja kyllä nukuttiinkin.

Silti - kyllä reissussa aina rähjääntyy.

Iltapäiväkahveilla olo oli väsynyt mutta onnellinen.

Kiva reissu.

Kannatti lähteä.

Oikein hyvää loppuvuotta kaikille!

Lady of The Messiä voit seurata

Facebookin, Blogilistan, Bloglovinin, Instagramin ja Twitterin kautta.

Alleille kyytiä - ja kengät sanoo rock, rock

Olen monesti täällä blogissakin todennut, että musiikki on yksi niistä elämän lahjoista, 

mikä antaa minulle voimaa ja sytykettä elämän arjessa.

Se antaa tunteille tilaa ja saa mielen ja sielun lentoon.

Ja vaikka musiikin suhteen olenkin melkein kaikkiruokainen, on yksi ylitse muiden - rock- ja metallimusiikki.

Silloin kun rokki soi täysillä ja bassot pauhaavat, alkaa tämän heavyladyn rokkijalkaa vipattaa kummasti.

Olen koko kesän ja syksyn kaipaillut keikalle pääsyä.

Aina on ollut esteitä silloin, kun hyvä keikka olisi ollut tarjolla.

Ja sellaisia esteitä, joita ei voinut ohittaa - sillä ihan pienestä esteestä en keikkaa väliin jätä;)

Mutta nyt viikonloppuna pääsin kuin pääsinkin Amoralin keikalle Tampereelle Lost In Music -festareille.

Ja hyvä, että pääsin, sillä tämä oli bändin viimeinen Suomen keikka vähään aikaan.

Amoral nimittäin on lähdössä taas Euroopan kiertueelle.

Ja sinne Eurooppaan - ainakin Budapestiin - oli meilläkin Isännän kanssa tarkoitus suunnata syyslomalle ja bändiä katsastamaan. Olimmehan edelliselläkin Budapestin keikalla ja jo silloin päätimme, että ensi kerralla tulemme myös.

Mutta niin vain on sotkenut tuo kuun lopulla tehtävä jalkaleikkaukseni suunnitelmat, että nyt taitaa jäädä nuo ulkomaan keikat tältä vuodelta väliin. No, kaikkea ei voi saada - joskus sitten taas ja toivottavasti tervein jaloin.

Keikka oli Tampereen Klubilla, missä en aiemmin ollut käynytkään. Klubi sijaitsee upeassa ympäristössä lähellä rautatieasemaa, Tullikamarin aukiolla. Hieno miljöö, josta tamperelaiset saavat olla ylpeitä. 

Siitä tornitalosta, jonka ovat pykänneet siihen lähelle, en sano mitään;)

Keikalla kuultiin kappaleita helmikuussa ilmestyneeltä ja kriitikoiden ylistämältä Fallen Leaves & Dead Sparrows -albumilta ja kyllä kelpasi.

Bändi oli loistavassa vedossa ja solisti Ari Koivusen ääni nyt vaan on upea. Olen tainnut mainita joskus aiemminkin;)

Ariahan on syyttäminen Ladyn nykyisestä keikkainnostuksesta.

Kävin nuorempana ahkerasti erilaisilla keikoilla, mutta lasten myötä ne jäivät. 

Mutta kun Ari osallistui Idolsiin, istuin minäkin monen muun lailla telkkarin ääressä ja pidin peukkuja.

Ja kun voiton jälkeen hän alkoi kiertää silloisen bändinsä kanssa (tuota bändiä muuten ei vieläkään ole virallisesti lopettu) uskaltauduin keikallekin. Ja sille tielle jäin.

Yhdessä Isännän kanssa reissataan. 

Ja reissataan toivottavasti tulevaisuudessakin - olen uhannut, että keikoille menen vielä rollaattorillakin. 

Sillä niin paljon sain tälläkin kertaa energiaa - ei tuntuneet kivut eivätkä säryt, saivat allit taas kyytiä - ja kummasti jaksoivat leikkaukseen menevät jalkanikin vipattaa - kengät sanoi rock, rock;)

Arihan on nykyisin osa Amoralia - mutta hän tekee myös duokeikkoja. 

Ja ainakin yhdelle sellaiselle olisi tarkoitus joulukuuksi kuntoutua. 

Niinkuin myös tuleville Raskaan Joulun keikoille. 

Sillä jos niille en pääse, saattaa kyllä itkukin tirahtaa!

Ja onpa tiedossa  uusi Tampereen reissukin, 

sillä tammikuun lopulla on  Musiikkiteatteri Palatsissa I Wanna Rock -musikaalin ensi-ilta.

Ja tuossa musikaalissa on yhtenä tähdistä Ari. 

Jotta pakkohan se on käväistä katsomassa

 - etenkin kun musikaalin juoni sivuaa Hanoi Rocksia ja Ari esittää ikisuosikkiani Mike Monroeta;)

Nykyinen rokkikansa on jännää; meitä on joukossa nuoria ja vanhempia. 

Osa näyttää rokkareilta kaikkine asiaan kuuluvine rekvisiittoineen.

Osa näyttää tavallisilta tallaajilta.

Niinkuin tämäkin lady. Tässä iässä sitä uskaltaa jo olla oma tylsä itsensä.

Paitsi että pitäähän fanilla bändipaita olla.

Kukkahatun jätin kotiin;)

Pahoittelut kuvien huonosta laadusta - keikkapaikalle ei saanut järkkäriä viedä ja valaistus lavalla oli lievästi sanoen ongelmallinen.

Ja viimeinen kuva todistaa sen, mitä edellisessä postauksessani kerroin: isäntä on iso mies;)

Vielä kiitos kaikille ihanista kommenteista edelliseen postaukseeni

 - pitäisi varmaan näyttää Isännällekin, mitä hänestä olen kirjoittanut;)

Ja tervetuloa kaikille uusille lukijoille! 

Olen teistä kaikista lukijoista - sekä uusista että teistä vanhemmista -  kiitollinen ja iloinen. 

Ja aina yhä uudelleen ihmettelen sitä, että jaksatte näitä sepustuksiani lueskella. 

Muistutuksena: vielä on viikko aikaa osallistua citykärryarvontaan - jos et ole vielä osallistunut, käypä katsastamassa!

Tähän uuteen viikkoon jaan  teille vielä biisin, jonka olen täällä ennenkin jakanut - mutta on se sen verran hyvä, että kestää toisenkin jaon - ja sopii tähän lokakuuhun:

Amoral - Last October

Hienoa uutta viikkoa kaikille!

Lady of The Messiä voi seurata myös Facebookin, Blogilistan, Bloglovinin, Instagramin ja Twitterin kautta.

Hyvä olo hakusessa - Lady arpoo

Kevät on jo tulollaan, lumet sulavat vauhdilla milloin auringonpaisteen lämmössä, milloin sateen piiskatessa. Harmautta on tässä keväässä ollut ainakin minulle ihan riittämiin, joten jotain piristystä kaivataan - nimittäin flunssa päätti sitten, että eipä ollut vielä suostunutkaan luovuttamaan vaan teki uuden invaasion.

Viime viikonloppuna ehdimme sentään ennen suurempaa hyökkäystä käväistä Isännän kanssa Helsingissä. Lähdimme lauantaina illansuussa, majoituimme vakiopaikkaamme Scandic Simonkenttään ja kävimme On The Rocksissa kuuntelemassa hieman rockia. Amoral rokkasi puolen vuoden keikkatauon ja uuden levyn teon jälkeen julmetun hyvin ja oli mukava myös tavata ystäviä ja kavereita. Ja taisimmepa laittaa illan lopuksi vielä jalallakin koreasti. Sunnuntaina ajelimme maittavan hotelliaamiaisen jälkeen taas kotiin.

Itselleni pieni irtiotto teki kyllä hyvää ja piristi kummasti - varsinkin, kun flunssa sitten alkuviikosta alkoi taas hidastaa tahtiani. No, tämän taudin kanssa on nyt sitten painittu jo aika moneen otteeseen viime kuukausina, mutta eiköhän se aurinko sen jossain vaiheessa karkota!

Uusia lukijoitakin on taas ihmeekseni ilmaantunut. Olette kaikki lämpimästi tervetulleita. 

Silloin, kun bloggerin lukijapalkissa rikkoutui sadan lukijan raja, lupailin arvontaa. 

Joten tässä Ladyn Hyvän Olon Arvonta.

Arvontavoittoon sisältyy:

Hyvän olon vuosikirja - päiväkirja/kalenterimainen kirjanen, jossa annetaan vinkkejä hyvään arkeen.

Taannoisella Uppsalan matkallanihan löysin eräästä sisustuskaupasta kylttejä på svenska - no, löytyi niitä lähempääkin ja ihan ehta suomenkielellä. Nimittäin Helsingin matkamme varrella poikkesimme Lohjan ABC -asemalla, missä oli pieni kauppakuja ja tuolla kauppakujalla Wood Park -niminen lahjatavarapuoti - sieltä löytyi noita samaisia posliinikylttejä. Ja kun muistin, että niitä ruottalaisia laattoja oli ihasteltu, päätin, että  ostanpa tähän arvontaani mukaan muutaman. Teissä lukijoissani kun on monenlaisia ihmisiä - ette ihan kaikki ole aamuihmisiä ja jotkut teistä jopa tykkäävät siivota, niin ostin vähän eri sorttisilla teksteillä. Valitsepa noista itsellesi sopivin;)

Ja kun kerran hyvää oloa haetaan, mitäpä se olisi ilman hyvän mielen hormooneja herättelevää suklaata. Eli mukaan laitan vielä suklaata nautittavaksi sekä sisäisesti että ulkoisesti: Maraboun tummaa suklaata sekä 2 suklaanaamiota.

Ja arvonnan säännöt ovat tutut:

- arvontaan voivat osallistua kaikki halukkaat 

- yhden arvan saa kommentoimalla tähän postaukseen - kommentiksi riittää, kun ilmoittaa, millä numerolla varustetun kyltin haluaisi voiton osuessa kohdalle

- 2 arpaa saa kirjautumalla lukijaksi tuohon bloggeripalkkiin, blogloviniin tai blogilistalle

- 3 arpaa saa linkittämällä tuon arvontakuvan oman bloginsa sivupalkkiin

- Facebookissakin saa tykätä - mutta lisäarpaa ei sillä tule, sillä tiedän, että lukijoissa on aika monta, jotka eivät siellä ole;)

Anonyymit osallistujat, jättäkääpä selvä nimimerkki ja sähköpostiosoite.

Arvonta jatkuu äitienpäiväniltaan, 12.5. klo 20 saakka.

Onnea kaikille arvontaan ja Oikein Hyvää Viikonloppua!