Viikon varrelta - teatteria, Kirkkopäiviä, rauhankävelyä - ja Suomen suloinen suvi

Kulunut viikko on ollut melkoista menoa! Alkuviikolla töissä valmistauduttiin viikonlopun Kirkkopäiviin ja Euroopan uskontojohtajien vierailuun Turussa. Hiottiin aikatauluja ja juostiin paikasta toiseen.

Mahtui viikkoon toki muutakin. 

Kesä tuli rytinällä pitkän kitkuttelun jälkeen ja kotikoivussakin on jo kunnon lehdet. Metsä, joka kotimme takaa aukeaa, on vajaassa viikossa muuttunut harmaasta vihreäksi. 

Tiistaina kävin töiden jälkeen rehkimässä kuntosalilla ja kotona uskaltauduin vielä lenkillekin. Minähän lenkkeilen nykyisin vain kävellen sillä juoksu on kiellettyä nivelten takia - mutta jos ette kenellekään kerro, paljastan, että joskus liikunnan riemu ottaa vanhan könkkäeukonkin sen verran valtaansa, että on pakko muutama juoksuaskelkin ottaa;) Niin kävi nytkin. Mutta vain muutama.

Torstaina olin mukana Turun kristillisellä opistolla, missä uskontojen edustajat pääasiassa kokoustivat. Niitä kokouksia, tapaamisia, seminaareja, paneelikeskusteluja ja tiedotusvälineinen haastatteluja olivatkin edustajien päivät Turussa täynnä. Nämä eri uskontokuntia edustavat, Religions For Peace -järjestön Euroopan osaston, Euroopan uskontokuntien neuvoston,  jäsenet kokoontuvat säännöllisin väliajoin eri puolilla Eurooppaa ja keskustelevat mm. siitä, miten uskonnot voivat yhdessä edistää rauhaa ja erilaisten kulttuurien tuntemista ja hyväksymistä. Turun kokouksen pääteema olikin "Moving Forward  Together Through Understanding". Tärkeää työtä toistemme ymmärtämisen ja rauhan edistämiseksi! Esimerkiksi siitä, miten torjumme uskonnon ääri-ilmiöt, olivat edustajat Ylen haastattelussa tätä mieltä.

Torstaina kiiruhdin vielä töiden jälkeen Linnateatteriin, jonne oli kutsuttu turkulaisia bloggaajia tutustumaan teatteriin sekä katsomaan Jukka K. & Divet -showta. Hieno, naurua täynnä ollut ilta, josta kirjoittelen myöhemmin lisää.

Teatterilta keskustaan kävelimme illalla yhdessä Tuula´s lifen Tuulan kanssa ja ihastelimme Turkuun saapunutta kesää. Tuokin kuva kirsikkapuunkukkien takana kurkkivasta Turun kaupunginkirjastosta on otettu illalla. Voi näitä Suomen kesäiltoja ja valoa! Voi tätä ihanaa Suomen suvea!

Perjantaipäivän vietin Logomolla, joka toimi Kirkkopäivien pääkallopaikkana. Toki päivät olivat levittäytyneet ympäri Turkua ja erilaisia tapahtumia oli varmasti jokaisen vierailijan makuun. Ja taisi joukkoon muutama turkulainenkin eksyä.

Päivän ohjelmaani mahtui  tapaamisia, aikatauluttamisia ja muutama seminaari, mm. "Rahan valta ja vastuu" ja "Uskonnot, rauha ja kotoutuminen", jossa puheenvuoron käytti myös pääministeri Juha Sipilä.

Seminaarin jälkeen oli myös "Uskontojen rauhankävely", jolle osallistui mahtava joukko ihmisiä eri uskontokunnista. Mukana myös Euroopan uskontokuntien johtajat sekä pääministeri. 

Kävelyreitti mutkitteli pitkin kesäistä Turkua - ohitimme mm. synagoogan ja moskeijan ja päädyimme Turun tuomiokirkolle.

Tuomiokirkkotorilla kuulimme mm. presidentti Tarja Halosen, arkkipiispa Kari Mäkisen, imaami Anas Hajjarin ja Turun kaupunginvaltuuston puheenjohtaja Seppo Lehtisen puheenvuorot sekä kaarinalaisen KaMu -kuoron musiikkiesityksiä. Tilaisuuden päätteeksi kuorolaiset laskivat vielä vapaiksi 100 sinistä ja valkoista ilmapalloa Suomen 100-vuotisjuhlan ja rauhan kunniaksi.

Kirkkopäivät kauniissa Turussa jatkuivat vielä sunnuntaihin, mutta itse vetäydyin viettämään perjantain jälkeen viikonloppua. Ei makeaa mahan täydeltä - ja Sauvon farmi kera läheisten kutsui.

Osalla työkavereistani ohjelmaa ja vastuita jatkui koko viikonlopun ja varmasti on huomenna töissä kaikkensa antanutta ja väsynyttäkin porukkaa. Väsynyttä mutta onnellista - näin uskon.

Aikamoinen viikko ja kesän aloitus! Töitä, jännitystä, kohtaamisia, yhteisöllisyyttä ja läheisyyttä. Hymyä, iloisia silmiä ja naurua. Ja kesän ensimmäiset rakot jaloissa - olin laittanut perjantaina jalkaani loaferit, jotka olin kyllä jo viime kesänä koeajanut, mutta jotka silti temppunsa tekivät;)

Ei haittaa ollenkaan, sillä niin hyvä viikko oli, että ei oikein sanotuksi saa - ja melkein sydämeen sattuu.

Millainen oli sinun viikkosi?

Joko teille päin tuli kesä?

Aurinkoista uutta viikkoa kaikille!

Lady of The Messiä voit seurata myös 

Facebookin, Bloglovinin, Instagramin, Twitterin, Tumblr`n ja Pinterestin kautta.

Vauhdikas viikko - life is good

Kulunut viikko on ollut vallan vauhdikas tällaiselle lazyladylle. Tuntuu siltä, että pahin flunssa olisi vihdoinkin selätetty ja minä, joka viime aikoina töiden jälkeen en ole sohvan sylistä minnekään punnertanut, olen saanut virtaa niin paljon, että itsekin ihmettelen.

Maanantai-iltana oli tytär käymässä ja jäi yöksi Micu-kisulin kanssa. Ja sehän tiesi sitä, että illasta ei touhua puuttunut. Kun tuo kuvan veitikka pyytää leikkimään, niin siinähän konttailimme lattialla sekä minä että isäntä. Tytär nauroi vierestä, että Micu tietää tasan tarkkaan, mistä narusta vetää ja vedättää meitä. Pakko tunnustaa, että niin tietää. Ainakin isännän suhteen: yleensä isännällä on aamuisin hirveä kiire, mutta niinä aamuina, kun Micu on meillä, ei hopusta ole tietoakaan. Ei ollut tiistaiaamullakaan - Micu leikitti isäntää niin innokkaasti, että saattoi se isännän kiire siirtyä työmatkalle;)

Tiistaina sain itseni töiden jälkeen kuntosalille, jossa ihana personal trainerini Marita valoi minuun taas uskoa siihen, että kyllä tästä vielä noustaan ja että kuntoremonttini Back-to-fit ei yhteen flunssaan kaadu.

Niinkuin ei todellakaan kaadu, sillä tuon tiistain treenitsekkauksen lisäksi löysin itseni vielä keskiviikkonakin salilta, jossa osallistuin Maritan vetämälle fasciatunnille. Fasciasta kerroinkin jo tuossa Back-to-fit -postauksessani ja sen verran tykkäsin, että menen kyllä toistekin. Vaikka jumppa näyttää helpolta ja löysältäkin, ei se sitä totisesti ole - kyllä tuntui. Ja kyllä nousi hikikin, kuten huomaa kuvassa paidastanikin.

Torstai-illalla olin vallan toisenlaisissa sfääreissä, sillä Raision kauppakeskus Myllyssä oli Finnish Design Day, jonne oli saatu SuomiDesignin helmien suunnittelijoita kertomaan työstään ja uusista mallistoista - erityisesti tietenkin Suomi100 -juhlavuoteen liittyen. Myllyn markkinointi- ja viestintäsuunnittelija Teija Hakula, bloggaaja itsekin (Onnenhetkiä paratiisissa), oli kutsunut meitä åbloggaajia vielä erikseen tilaisuuteen, jossa saimme kuulla vaikka mitä mielenkiintoista - ja paljon saimmekin tietoa, sillä haastattelijana toiminut Pikkutalo -blogin Sanna kyllä osasi hommansa. Suunnittelijathan viettivät koko päivän Myllyssä, sillä näitä haastattelutuokioita siellä oli useampia ja Sanna juonsi koko päivän.  Siitä, mitä kaikkea kuulimme ja opimme, kerron ihan omassa postauksessa lähiaikoina. Kerrassaan mielenkiintoinen ilta!

Eikä tuosta illasta niitä houkutuksiakaan puuttunut, sillä kiertelimme vielä liikkeissä katsastamassa uusimmat mallistot. Mitään en ostanut, mutta olen menossa takaisin tänään ja muutaman tuotteen aion uudelleen katsastaa. Isännän komennan siksi aikaa viereiseen rautakauppaan, niin saan kierrellä ihan rauhassa;)

Houkutuksia oli toki muitakin, sillä aloitimme tilaisuuden MBakeryn Take the Cake -kahvilassa, jonne meitä varten oli katettu herkku jos toinenkin. Tuohon Rocky Road -kakkuun en sortunut, mutta siitä en voi itsehillintääni kehua, sillä jätin tämän herkun viimeiseksi ja kun olin niitä muita houkutuksia ahminut ensin, oli vatsani jo liiankin piukassa;)

Eilen perjantai-illalla otinkin sitten rauhallisesti - töistä tultua nukahdin sohvalle ja missasin Vain Elämää -ohjelman. No - sen näkee uusintana tai netistä, joten eipä harmita. Hyvät nokoset ovat luksusta!

Säiden puolesta viikko on ollut lievästi sanoen mielenkiintoinen. Lunta, räntää, vettä ja auringonpaistetta vuorotellen - ja välillä samaankin aikaan.

Maanantaina töistä lähtiessä oli bussipysäkillä näky tuollainen. Aurinko paistoi ja vaahtera kukki. Suomen kevät kauneimmillaan - jos ei olisi ollut niin kylmä, että villakangastakki ei ollut ollenkaan liikaa. Kun pääsin kotiin Kaarinaan, paisteli aurinko suloisesti. Ja samaan aikaa tuli taivaalta rakeita tuutin täydeltä!

On tämä ollut sen verran merkillinen kevät, että ei enää edes harmita. Onneksi on villahousut olemassa.

Töissä on myös ollut puuhaa sen verran ettei aika ole pitkäksi käynyt. Ja ensi viikolla touhua vasta riittääkin, sillä saamme Turkuun vieraiksi eurooppalaisia uskontokuntien johtajia, on rauhankävelyä ja alkavat Kirkkopäivät. Niiden normihommien lisäksi. En valita, sillä tulossa on mielenkiintoinen viikko. 

Sitä ennen kuitenkin huomenna vietämme Äitienpäivää ja vaikka ajatuksissa on kirjoittaa ihan oma äitienpäiväpostauskin, toivotan teille ihanaa päivää varmuuden vuoksi jo etukäteen, sillä aina eivät ajatukset ja aikeet käy yksiin minun kirjoitustahtini kanssa ja postaus jääkin tekemättä. Kas kun joskus se elämä tämän blogimaailman ulkopuolella houkuttaa enemmän, sillä life is good. Mutta kuitenkin - aikeissa on;)

Millainen oli sinun viikkosi? 

Vauhtia ja vilskettä vai rauhallista eloa?

Hyvää lauantaipäivää kaikille!

Lady of The Messiä voit seurata myös 

Facebookin, Bloglovinin, Instagramin, Twitterin, Tumblr`n ja Pinterestin kautta.

HELMIKUU 2017 - ARKEA JA JUHLAA

Helmikuun koostepostaus on antanut odottaa itseään, sillä olen ollut maaliskuun alun lomalla.

Ja potenut flunssaa sängyn pohjalla. Ja sanonpahan vain, että on tämä sellainen tauti, että

kyllä unohtuivat kaikki lomasuunnitelmat, saati sitten yhden höperön ladyn helmikuun koosteetkin.

Mutta hitaamminkin ehtii ja olen tehnyt tätä postausta pätkissä. 

Joten älkää välittäkö, jos tekstit hyppivät vähän sinne tänne - niin ne taitavat minun ajatukseni

tällä hetkellä tehdä.

Helmikuu olikin aikamoinen kuukausi.

Oli arkea ja juhlaa. Ja juhlaa hieman enemmänkin.

Töissä niitä normihommia mutta paljon myös muuta. 

Tasa-arvoinen avioliittolaki ja siitä syntynyt keskustelu työllistivät ja tulevat työllistämään 

jatkossakin - samoin eutanasiakeskustelu tulee jatkumaan pitkään.

Molemmat kysymyksiä, joita en tässä ala pohtimaan vaikka niistä kummastakin minullakin

oma mielipiteeni on. 

Yksi mielenkiintoisimmista ja myös hyödyllisimmistä työjutuista oli, kun saimme Maaret Kallion

opastamaan meitä ja muutamaa muutakin siitä, miten blogata lujasti ja lempeästi.

Saimme hyviä neuvoja, kuulimme Maaretin kokemuksista ja pohdimme vielä luennon jälkeen

ryhmänä, miten näitä oppeja voisimme hyödyntää.

Kylläpä oli mielenkiintoinen ja inspiroiva iltapäivä ja ilta.

Helmikuussa olivat myös Rakenna ja Sisusta -messut ja niiltä kävin poimimassa ideoita,

inspiraatiota ja väriterapiaa sekä kotimme joskus tulevaan remonttiin että jo täksi kevääksi

sisustuksen piristämiseen.

Helmikuussa saimme myös talven takaisin tänne Turun seudullekin.

Hetken nautimme lumesta ja muutamasta kunnon pakkaspäivästä.

No - se hetki on nyt mennyt ja maa on taas melkein lumeton.

Kelit ovat olleet pakkasten mentyä liukkaat ja en muista aikaa, jolloin niin moni kaverini tai 

ystäväni olisi itsensä telonut kuin tänä talvena.

Itsekin tömähdin viime viikolla linja-autosta alas astuessani ahterilleni mutta onneksi ei käynyt kuinkaan.

On nimittäin noita pehmukkeita omasta takaa ihan riittämiin.

Pelästyin kyllä kunnolla: mitä jos bussi olisikin lähtenyt saman tien liikkeelle tai jos olisin 

kolauttanut takaraivoni auton metallisiin portaisiin. 

Onneksi vain ylpeys kärsi;)

Helmikuussa myös juhlittiin ihan kunnolla.

Minä täytin nimittäin vuosia - 60 vuotta on jo sellainen ikä, että siinä on sulattelemista.

Tarkoitus on vielä jossain välissä kirjoittaa hieman enemmänkin, miltä tuntuu olla tämän ikäinen,

mutta se kirjoitus tulee vasta sitten, kun pystyn asiasta selväpäisenä kirjoittamaan.

Kuten totesin, sulattelemista riittää.

Juhlapäivä osui maanantaipäiväksi ja sen sain töistä vapaapäiväksi.

Itse juhlapäivänä en juhlinut sillä olimme ottaneet pienen varaslähdön ja juhlimme pienessä 

ystäväporukassa edellisenä lauantaina.

Juhlaviikolla olikin sitten oikea juhlien suma: kolmet eri kekkerit.

Ja vielä on yhdet tulossa hyvässä naisporukassa;)

Kukkia on ollut koti täynnä ja niitä onkin sitten siirrelty olohuoneen pöydiltä piiloon työhuoneeseen

jo pariin kertaan, kun Miku-kisuli on ollut kylässä. Viimeksi kisun ilme oli sellainen, 

että ei mene kauaakaan kun se ymmärtää, miten työhuoneen oven saa auki;)

Kuun lopulla vietettiin vielä Televisio Lifestylestoren 10-vuotissynttäreitä 

ja skumppalasejahan sielläkin tietysti kohoteltiin.

No - nyt on juhlat vähäksi aikaa juhlittu ja skumpat kohoteltu, 

sillä on jo maaliskuu ja sen myötä Ekopaasto.

Hyvin sujuu, sillä isäntähän ei koko paastoa muista - ei vaikka muistutankin - ja kantaa koko ajan

niitä herkkuja kotona flunssassa kärsivälle ladylleen.

Nytkin keittiössä odottavat laskiaispullat, Fazerin sininen suklaalevy ja perunalastupussi.

Mutta aion pysyä jämäkkänä. Asiaa auttaa tosin se, että flunssaisena ei edes tee mieli;)

Millainen oli sinun helmikuusi?

Oletko säästynyt flunssalta tai kaatumisilta?

Oikein hyvää maaliskuuta kaikille!

Lady of The Messiä voit seurata myös 

Facebookin, Bloglovinin, Instagramin, Twitterin, Tumblr`n ja Pinterestin kautta.

Syksyn kauneudessa elämä näyttää haurautensa

Syyskuu - ja millainen syyskuu!

Syksyn upeat värit. Kirpeät aamut ja auringon lämpö päivisin.

Rakastan tätä väriloistoa.

Kun villiviini punertaa ja koivunlehdet kellastuvat.

Kun tuuli hivelee kasvoja ja tuo mukanaan syksyn tuoksut.

Kun töissä ollaan jo täydessä touhussa.

Sillä sitä touhua on totisesti riittänyt.

Syyskausi on käynnistynyt vauhdilla ja kiirettä on piisannut.

Suunnittelua, kehittämistä ja valmistautumista tuleviin haasteisiin. 

Uusia virikkeitä runsain mitoin sain myös Kirkon viestintäpäiviltä, joilla olin toissa viikolla.

Päivät järjestettiin tänä vuonna laivaseminaarina ja parin päivän ajan saimme kyllä sellaisen

tieto- ja ideapaketin, että vanhan naisen päälle riittää sulateltavaa vielä pitkäksi aikaa.

Ehdimme onneksi hieman hengähtää muutaman tunnin kävelyllä Tukholmassa, joka otti meidät

vastaan auringonpaisteella.

Mutta vaikka töissä onkin vilskettä ja vilinää, en valita.

Olen aiemminkin täällä todennut olevani kiitollinen siitä, että saan tehdä mielekästä

 ja omia arvojani vastaavaa työtä.

Silloin ei pieni kiirekään haittaa - eikä sitä aina edes innostuessaan huomaa;)

Kun vielä työpaikkanikin,  Suomen Vanhin Virasto, sijaitsee paikassa, 

jossa voin ihailla noita yläkuvien villiviinejä ja jossa lounasreitti usein kulkee

 noilla Aurajoen rantakaduilla, ei parane pienistä valittaa.

Syksyisin monet aloittavat uusia harrastuksia - toinen opiskelee kieliä tai valokuvausta,

 toinen varaa kuntosalivuoroja ja on niitäkin, jotka ehtivät noihin kaikkiin.

Minä en ehdi. En edes yritä. Minä hidastan.

Sillä elämä on tässä hetkessä.

Kävelen hitaammin, imen voimaa väreistä, kauneudesta, auringosta ja tuulesta.

Pysähdyn istumaan kotimme terassille ja ihastelen lintua, joka tuli minua tervehtimään.

Nautin kotona oman asuntonsa putkiremonttia paossa olevan tyttäreni ja hänen kissansa seurasta.

Ja otan välillä pienet torkut.

Kaikki ylimääräinen on nyt saanut jäädä - jopa blogi ja koko blogistania.

Sytytän kynttilän, kaivan viltit ja vällyt.

Tuijotan tähtitaivasta ja olen kiitollinen.

Elämästä.

Sillä elämä on lyhyt. Ja se on hauras.

Senkin olemme tänä syksynä saaneet kokea erään läheisen sairastaessa.

Onneksi tällä kertaa säästyimme kyyneliltä ja jäähyväisiltä.

Syksyyn kuuluva haikeus tuli lähelle. Elämän kauneus - ja elämän rumuus. 

Koko paketti.

Evääksi haluan antaa meille laulun, jonka laulaa yksi maailman parhaista naislaulajista,

 Mahalia Jackson, ja joka niin upeasti kuvaa syksyn haikeutta ja elämän haurautta.

Kuuntele rauhassa - sinäkin, joka juuri sieltä lenkiltä tai jumpasta saavuit - istahda, pistä silmät kiinni ja nauti!

Mahalia Jackson - The Green Leaves of Summer

Upeaa syyskuun loppua kaikille!

Lady of The Messiä voit seurata myös 

Facebookin, Bloglovinin, Instagramin, Twitterin, Tumblr`n ja Pinterestin kautta.

Kaapista ulos - bloggaajat kylässä työpaikallani

Kun keväällä istuin Rakenna ja Sisusta -messuilla lounaspöydässä  bloggaajien kanssa, 

kyseli messujen tiedottaja meiltä, mitä teemme töiksemme ja kun kerroin,
 että toimin piispan sihteerinä Turun arkkihiippakunnan tuomiokapitulissa,
 kyseli muutama Åblogien bloggaaja,  että mitä te oikein siellä teette
 - ja mikä laitos tuollainen tuomiokapituli on.

Suurin osa heistä tiesi työni toki aiemminkin, mutta siitä, mitä se sisältää
 ja mitä työpaikallani puuhaillaan,  ei heillä ollut pienintäkään aavistusta. 

Eikä taida olla teistä lukijoistakaan suurimmalla osalla!

Keskustelua virisi sen verran paljon, että sain ajatuksen ehdottaa esimiehelleni piispa Kaarlo Kallialalle ja lähikolleegalleni piispan erityisavustaja Mari Leppäselle,  että mitäs jos kutsuttaisiin Åblogit kylään. 

Joten kutsuimme - ja niinpä joukko Turun alueen bloggaajia viime viikon tiistaina saapui vieraaksemme.

Paikalla oli tiistai-iltana yli 10 åbloggaajaa ja meiltä tuomiokapitulista
 olivat mukana piispa Kalliala, Mari Leppänen ja minä.

Kahvit juotuamme siirryimme istuntosaliin, jossa piispa kertoi hieman siitä,
 mitä tekee tällainen jo vuodesta 1276 kehityksen tiellä oleva 
Suomen Vanhin Virasto ja mitä tekee sen piispa.

Ainakin kehityksen tiellä olemme taatusti olleet sananparren molemmissa 
merkityksissä - milloin tukkeena, milloin matkalla eteenpäin;) 

Virastomme on yksi Suomen evankelis-luterilaisen kirkon yhdeksästä tuomiokapitulista  ja ainoa, jolla on 2 piispaa - arkkipiispa nimittäin on toinen hiippakuntamme piispoista.

Arkkihiippakunnan muodostavat Varsinais-Suomen ja Satakunnan seurakunnat 
sekä pari Pirkanmaankin seurakuntaa ja Turun tuomiokapituli on
 niiden toimintaa ohjaava, tukeva ja joskus valvovakin virasto.

Piispoilla on omat, ensisijaiset vastuuseurakuntansa
 - ja silti molemmat ovat koko hiippakunnan piispoja.

Suomen Vanhimman Viraston johdossa oli aiemmin vain arkkipiispa, 
 mutta kun hänelle alkoi kertyä kokonaiskirkollisia tehtäviä niin paljon,
 että seurakuntien kaitsenta siitä kärsi, vihittiin vuonna 1998 Turun 
arkkihiippakunnan ensimmäinen piispa virkaansa.
Piispa Kalliala on kolmas tässä virassa oleva piispa -
ja minä olen ollut kaikkien kolmen sihteerinä;) 

Tuon kuvissakin näkyvän suuren, soikean pöydän ääressä istuu tuomiokapitulin kollegio
  1-2 kertaa kuukaudessa päättämässä seurakuntia, niiden papistoa ja
myös tuomiokapitulin henkilökuntaa koskevista asioista. 

Puheenjohtajana istunnossa toimii piispa - paitsi silloin,
 kun on kyse arkkipiispan kaitsentaan kuuluvista seurakunnista.
 Siksipä päätöksetkin nuijitaan kahdella nuijalla - kummallakin piispalla omansa;)

Viraston johtaja ja esimies on piispa.

Ja vaikka arkkipiispa on tuomiokapitulin palkkalistoilla, ei hänellä ole esimiestä.
 Niinkuin ei ole piispallakaan. 

Vastoin yleistä luuloa, ei arkkipiispa ole muiden piispojemme esimies,
 vaan "ensimmäinen vertaistensa joukossa".

Vaikka virastomme on hallinnollinen laitos, jossa kunnianarvoisa kollegio
tekee päätöksiä erinäisistä asioista,  on se toki paljon muutakin. 

Ja tänä päivänä yhä enemmän nimenomaan sitä muutakin.

Virastomme vasta uudistettuun toimintakuvaukseen on johtolauseeksemme kirjattu:  
Jumalanpalvelijoiden palvelija.

Ja se kertookin jo oikeastaan kaiken. 

Meidän tehtävämme on palvella seurakuntia ja seurakuntalaisia  - tukea, ohjata ja rohkaista 
 ja yrittää omalta osaltamme pitää huolta siitä, että niillä olisi sekä henkilöstö-
 että taloudellisia resursseja tehdä työtään.
 

Työntekijöistämme löytyy monen alan asiantuntijoita:  osa henkilökunnastamme
  järjestää seurakuntien työntekijöille koulutusta, kiertää seurakunnissa konsultoitamassa,

 neuvottelemassa ja pitämässä esim. piispan johdolla hengellisen rohkaisun päiviä. 
Osa henkilökunnastamme toimii  työnohjaajina ja asiantuntijoina niin kasvatuksen,
 jumalanpalveluselämän, diakonian ja lähetys- ja kansainvälisen työn sekä viestinnän saroilla.

Meillä on myös kuurojenpappi, joka toimii koko hiippakunnan alueen kuurojen tukena
 sekä vankiladiakoni,  jonka toimipaikkana ovat Satakunnan vankilan Köyliön ja Huittisten osastot.

Tänä päivänä esimerkiksi seurakuntien diakoniatyö on kovilla - avuntarvitsjoita on paljon
ja ainahan tuki ei ole vain rahallista, vaan yhdessä avuntarvitsijoiden kanssa diakonian
 ammattilaiset yrittävät etsiä keinoja siihen, miten vaikeuksista selvitään. 

Myös perheneuvonta ja palveleva puhelin auttavat silloin, kun ihmisellä on hätä.
Meidän virastomme tehtävä on osaltamme varmistaa, että seurakuntien
työntekijöillä on valmiudet ja mahdollisuudet näidenkin tehtävien hoitamiseen.
 

Ja kun autetaan, ei myöskään kysellä, kuuluuko autettava kirkkoon tai mikä on hänen uskontokuntansa.
Ei kysellä aviosäätyjä eikä sitä, millaisessa parisuhteessa ihminen elää.

Kristityn kuuluu auttaa toista ihmistä. Niin yksinkertaista se on.
Se on rakkauden laki. 

Tätä lakia olemme viime aikoina omassakin toiminnassamme saaneet testata, 
kun syksyllä turvapaikanhakijat vyöryivät Suomeen. 

Saman tien, kun vastaanottokeskukset alkoivat täyttyä, oli toimittava
 - ja seurakuntamme toimivat.

Piispan tuella järjestyi Liedon seurakunnasta yhden päivän sisällä hätämajoitustila
 ja lyhyessä ajassa molempien piispojemme ohjeistuksella seurakunnissa
 pitkin hiippakuntaa varusteltiin esim. leirikeskuksia majoitustiloiksi.

Meillä tuomiokapitulissa muutama ihminen pisti muut työnsä syrjään
 ja neuvotteli eri yhteistyötahojen, esimerkiksi SPR:n ja kuntien kanssa, 
tiedotti ja ohjeisti sekä kävi tutustumassa tilanteisiin paikan päällä.

Ja vaikka akuutti kriisi onkin nyt tällä haavaa ohi, tulee turvapaikanhakijoiden avuntarve jatkumaan.

 Ja silloinkin ihmistä autetaan - ihmistä kuunnellaan.

Tästä työstä olemme saaneet paitsi katkeraa arvostelua myös tunnustusta:
 Turun kaupunki myönsi vuoden monikulttuurisuusteko -tunnustuksen arkkihiippakunnalle ja Turun  ja Kaarinan seurakuntayhtymälle ja  SPR:n Varsinais-Suomen ja Satakunnan piirit muistivat meitä diplomilla.  Tuo kuvan diplomi on kunniapaikalla vastaanottoaulassamme.

Tänä päivänä työmme ei rajoitu vain arkkihiippakunnan alueelle
 - etenkin piispamme venyvät moneen suuntaan ja vaikka minne.

Kun arkkipiispalle on siunaantunut niitä kokonaiskirkollisia tehtäviä, on niitä tipahdellut piispankin laariin. Piispa Kalliala toimii esim. Euroopan uskontojohtajien neuvoston jäsenenä,

 USKOT -foorumin varapuheenjohtajana, Kirkko ja Islam -työryhmän puheenjohtajana  sekä Kirkon diakonian ja sielunhoidon toimikunnan ja vankilasielunhoidon neuvottelukunnan puheenjohtajana.  Ja paljossa muussa.

Ja minun ja Marin päätehtävänä on tietenkin tukea piispaa siinä, että hän kaiken tämän pystyy hoitamaan.  Niiden seurakuntien työntekijöiden, luottamusmiesten ja vapaaehtoisten tukemisen ohella. Voinpa kertoa, että piispan kalenteri on aika täynnä, myös ensi vuodelle. 

Minun käyntikorttini kääntöpuolelle on painettu: Piispan salaisuuksien vartija.

Sitäkin työni toki on, vaikka nykyisin se tarkoittaakin lähinnä sitä, että sellaiset salaisuudet, 
jotka koskevat ihmisten henkilökohtaisia ja luottamuksellisia piispalle uskomia asioita, eivät leviä laajemmalle.

Nykyisin yritämme toteuttaa avointa tiedottamista ja viestintää. 

Piispan johdolla tuomiokapitulissa toimii Marin vetämänä 4 hengen viestintätiimi,
 johon itsekin kuulun. Julkaisemme Uutisarkkia (sähköinen uutiskirjeemme) ja  tiedotamme hallinnosta ja vähän kaikesta mahdollisesta maan ja taivaan välillä. Välineinämme ovat niin perinteiset tiedotteet,  kuin myös Arkkihiippakunnan viralliset www-sivut, Turun arkkihiippakunnan Facebook-sivu, Twitter -tilit  sekä Arkkihiippakunnalle että SuomenVanhimmalleVirastolle ja Instagram -tili  Arkkihiippakunta,  jota ylläpitävät vuoroviikoin seurakuntien työntekijät, luottamushenkilöt tai vapaaehtoistyöntekijät sekä Instagram -tili SuomenVanhinVirasto, joka on vasta perustettu ja jossa aiomme ottaa irti kaiken ilon tästä iästämme. 
Ja tottakai myös piispa Kallialalla on omat Facebook- ja Twitter -tilinsä.

Käykääpä tutustumassa ja saa toki seuraillakin.

Vuodesta 2000 lähtien Turun tuomiokapituli on sijainnut Turussa Hämeenkadulla
 - aiemmin Virasto oli pitkään Turun Vanhalla Akatemiatalolla.
Ja vielä muutama vuosi sitten Virastomme seinien sisällä sijaitsi myös arkkipiispan kanslia,
 joka kuitenkin arkkipiispantalon remontin valmistuttua
muutti talon entiseen talonmiehen asuntoon, sillä sinne oli kunnostettu
arkkipiispankanslialle omat tilat.

Tiloissamme saattaa havaita historian lehtien havinaa, mutta onhan siellä läsnä tämäkin päivä.

Kuvassa näkymiä istuntosalistamme, vastaanottoaulastamme ja myös minun työhuoneestani.

Itse pidän työstäni. Olen sen muutamaan kertaan täällä blogissanikin maininnut. 

Työni on monipuolista ja kahta samanlaista päivää ei ole. 

 Piispan sihteerinä toimimisen lisäksi kuuluu tehtäviini esim. tuomiokapitulin kirjastosta huolehtiminen, talomme tietohallinto- ja it-asiat sekä tuo jo mainitsemani viestintätiimiys. 
Kaikenlaista. Ja koko ajan tulee uutta ja opeteltavaa riittää.

Se, että saan tehdä arvojani ja ajatusmaailmaani vastaavaa työtä, 
antaa työlleni sen suolan ja välillä sokerinkin.
Ja vielä työyhteisössä, jonka hyvinvointiin ja jaksamiseen on viime vuosina panostettu. 
Hyvät työkaverit ja yhdessä tekemisen ilo ovat suuri rikkaus ja niistä
on syytä olla kiitollinen.

Tällaisia tarinoita saivat bloggaajat kuulla ja vastailimme myös kysymyksiin. 

Toivottavasti ilta oli oli mielenkiintoinen - erilainen se ainakin oli muihin blogivierailuihin verrattuna.

Emmin aika lailla tämän postaukseni kanssa - tämän myötähän menee viimeinenkin anonymiteettini.

Kun bloggailua aloitin, meni tovi, ennen kuin edes kasvojani täällä näytin.

Ja nyt sitten esittelin jo työpaikkanikin.

Mutta tämä kaapista ulostulo on kuitenkin pitkällisen harkinnan tulos
 - tahdon blogata avoimin kasvoin ja läpinäkyvästi.
Sama Lady minä olen sekä töissä että vapaalla - ja täällä blogissanikin.
Tässä iässä uskaltaa jo heittää roolit romukoppaan;)

Kyllähän minun arvoni ja ajatusmaailmani ovat blogiani pitempään seuranneille selviksi käyneet 

jo aiemminkin ja muutama on arvannutkin, että olen kirkon töissä. 

Eikä siihen ole kummoisiakaan salapoliisin taitoja tarvinnut, että halutessaan nimenikin olisi selville saanut.

Ja olen itsekin jo ajat sitten sekoittanut sujuvasti sekä henkilökohtaiset, työ- että 
blogihöpötykseni omalla Facebookseinälläni ja Instagram -tililläni.

Twittertilejä minulla on ollut kaksi - sekä omalla nimelläni että Lady of The Messinä
 - jatkossa visertelen ainoastaan Lady of The Messinä.

Samalla olen hieman viilaillut profiilikuvauksiani eri SoMe -kanavissa. 

Kaikissa ei nimeni sentään näy, mutta eipä sen selville saaminenkaan ole kuin parin klikkauksen takana.

Joten saanko esitellä:

Olen Arja Pihl, vanhin nainen Suomen Vanhimmassa Virastossa.

Siitä, miltä tuntuu olla työpaikan vanhin nainen, kirjoittelin jo aiemmin 
ja vaikka tuosta kirjoituksesta onkin jo yli vuosi aikaa, ajattelen edelleen samoin.

Tämä on hyvää aikaa - paljon on takana mutta toivottavasti myös edessä.

Niin töissä kuin muussakin elämässä.

Jos Luoja suo.

Hyvää loppuviikkoa sinulle!

Lady of The Messiä voit seurata myös 

Facebookin, Bloglovinin, Instagramin, Twitterin, Tumblr`n ja Pinterestin kautta.