Kuulumisia ja syksyn värejä

Tovi jos toinenkin on jo ehtinyt vierähtää edellisestä postauksestani ja päätin vihdoin piipahtaa taas tänne blogin puolelle ja kertoa hieman kuulumisiani. Älkää pelästykö - en aio tänne monen kuukauden tekemisiäni luetella vaan ajattelin kertoa kuulumiset jo ajat sitten Keyword: Love -blogin Jonnalta poimimani haasteen muodossa.

Tässä haasteessa on tarkoitus jakaa niitä oikeita aitoja kuulumisia. En tosin tiedä, kiinnostavatko ne ketään teistä, mutta kirjoitanpa kuitenkin. Että edes itse muistaisin.

Kolme hyvää asiaa

Sain muutama viikko sitten CinCin by Mia Malmi -blogin Mialta haasteen, jossa on tarkoitus kirjata ylös kolme hyvää asiaa päivistäni, työstäni, sekä minusta itsestäni. Tämäkin haaste on odotellut vastaamistaan luonnoksissani, sillä vaikka nämä haasteet ovat kivoja lukea, niiden tekeminen on välillä hieman haastavaa;)

Kiitos, Mia, haasteesta -  yritän kuitenkin - saapas nähdä, kuinka käy! Jos Mian blogi ei teille vielä ole tuttu, kannattaa käydä visiitillä - siellä nimittäin saatatte törmätä julkkiksiin - tai päätyä muotinäytökseen. Löytyypä sieltä paljon muutakin, esim. itse tihrustin itkua, kun Mia julkaisi miehensä kirjoituksen "Tyttöjen välisestä ystävyydestä". Elämään kuuluvat yhtä lailla ulkoinen kuin sisäinenkin kauneus - ja Mialta löytyvät molemmat!

Kolme hyvää asiaa päivissäni

1. Vapaus

Kun lapset ovat jo muuttaneet pois kotoa, olen melko vapaa tekemään mitä lystään. Töissä on tietenkin käytävä mutta vapaa-ajan voin käyttää aika lailla miten haluan. Voin valita, menenkö töiden jälkeen tapaamaan ystäviäni, suuntaanko askeleeni salille rehkimään vai tulenko kotiin ottamaan torkut.

Voin jättää pyykit huomiseen, voin siivota silloin kun huvittaa tai voin ottaa kirjan käteeni ja uppoutua siihen koko illaksi.

Tai sitten vain silittelen Micu-kisulia, katselen pölyhiukkasten tanssia ja mietin syntyjä syviä;)

Tottakai otan huomioon, jos joku minua tarvitsee - tai jos isäntä haluaa vaikkapa viikonlopulla tehdä jotain erityistä - mutta hän on kyllä aika hyvin johdateltavissa;)

Yhdellä sanalla

On jo marraskuun viimeinen viikonloppu ja meillä Turun seudulla maa on lumeton ja harmaa. Välillä sataa tihuuttelee ja itse olen viime päivät viettänyt sisätiloissa jännittämässä, iskeekö kasvohermohalvaus uudelleen. Tällä hetkellä näyttää siltä, että sain lääkityksen ajoissa ja vahingot jäävät pieniksi. Mutta muutaman hetken saan vielä jännittää. Enempää en nyt aio näitä sairaskertomuksia täällä paljastella, vaan keskityn mukavampiin asioihin.

Haasteet ja tunnustukset ovat yksi blogimaailman ilmiöistä, joista olen aina pitänyt. Etenkin niiden lukemisesta. Ja vastaamisestakin, vaikka se välillä melkoisen haastavaa onkin.

Minulle on kertynyt blogin luonnoskansioon aikamoinen kasa näitä haasteita ja hävettää kertoa, miten vanhoja osa niistä on. Niinpä en kerrokaan vaan tunnustan vasta sitten, kun joskus niihin saan aikaiseksi vastata.

Tänään vastailen haasteeseen, joka on ihan viime viikkoina pyörinyt blogeissa ja sen löydät mm. Fab Forty Something-, Minäkö keski-ikäinen- ja Tuula´s life -blogeista. Kannattaa käydä lukemassa, miten Marjukka, Tiia ja Tuula ovat tähän haasteeseen vastanneet;)

Tässä haasteessa  pitää vastata kysymyksiin vain yhdellä sanalla. Nopeasti, liikoja ajattelematta. Ei mikään helppo tehtävä - minä kun tapaan hieman lörpötellä täällä;)

Mutta kokeillaan - tässä minun vastaukseni:

1. Missä kännykkäsi on? Laturissa
2. Puolisosi? Iso
3. Hiuksesi? Ylikasvaneet
4. Äitisi? Kotonaan
5. Isäsi? Taivaassa
6. Suosikkisi? Kotoilu
7. Unesi viime yöltä? Katkonainen

8. Mielijuomasi? Kahvi
9. Unelmasi? Ihmisenkokoisia
10. Missä huoneessa olet? Olohuoneessa
11. Harrastuksesi? Bloggaaminen
12. Pelkosi? Luopumiset
13. Missä haluat olla kuuden vuoden päästä? Elossa
14. Missä olit viime yönä? Sängyssä
15. Jotain, mitä sinä et ole? Laulaja
16. Muffinsit? Suklaiset
17. Toivelistalla? Matkat
18. Paikka, jossa kasvoit? Lahti
19. Mitä teit viimeksi? Luin
20. Mitä sinulla on ylläsi? Löhöasu
21. Televisiosi? Kiinni

22. Lemmikkisi? Varakissa
23. Ystäväsi? Tärkeitä
24. Elämäsi? Täynnä
25. Mielialasi? Odottava
26. Ikävöitkö jotakuta? Joskus
27. Auto? 4
28. Jotain, mitä sinulla ei ole ylläsi? Napapaita
29. Lempikauppasi? Kirjakauppa
30. Lempivärisi? Punainen
31. Milloin nauroit viimeksi? Tunti sitten
32. Millon viimeksi itkit? Eilen
33. Kuka on tärkein läheisesi? Perhe
34. Paikka, johon menet uudelleen ja uudelleen? Budapest
35. Henkilö, joka s-postittaa säännöllisesti? Pomo
36. Lempiruokapaikka? Kalaravintola

Tällaiset vastaukset ja tunnustukset tällä kertaa. Huomenna ne jo saattaisivat olla toisenlaiset;)

Miten sinä näihin vastaisit? Kerropa kommenteissa tai jos olet bloggaaja, blogissasi!

Hyvää viikonloppua kaikille!

Lady of The Messiä voit seurata myös 

Facebookin, Bloglovinin, Instagramin, Twitterin, Tumblr`n ja Pinterestin kautta.

#satasyytäollaonnellinen - osa 1.

Joskus viime vuonna törmäsin Kiljusten blogissa #satasyytäollaonnellinen -haasteeseen ja tallensin sen luonnoskansiooni. Tänään kaivelin sen sieltä esille ja päätin siihen tarttua. 

Haasteen tarkoitus on löytää arjesta niitä pieniä - tai miksei isompiakin - syitä, miksi olla onnellinen. Olen kuluneen viikon potenut ties monettako tämän vuoden flunssaani - tai sitten tämä on vain jatkoa aiemmille. Kuumekin nousi ihan kiitettäviin lukemiin ja poskiontelot ovat särkeneet siihen malliin, että oli pakko käväistä lääkäriltä taas myrkkykuuri pokkaamassa. Kun tuota toispuoleisessa kasvohalvauksessa halvaantuneen puolen poskea särkee kunnolla, olen hieman vauhko ja vainoharhainen - särky ja tulehdus ovat ihan liian lähellä kasvohermoa.

Jotta elämä ei ihan voivotteluksi menisi, päätin etsiä päiviini onnen aiheita, sillä pienet vastoinkäymiset jaksaa kantaa kun näkee, kuinka paljon elämässä on sittenkin hyvää.Tästä postauksesta alkaa postaussarja, jossa niitä onnellisuuden syitä silloin tällöin luetellaan. Saa nähdä, pääsenkö sataan syyhyn ennen kuin koko blogi kuopataan;)

Tämän päivän onnen tuojat saavat olla vaikkapa nämä kevään ensimmäiset orvokit, jotka viime viikonloppuna isäntä toiveikkaasti jo parvekelaatikoihin istutti. Ja jotka ovat tuolla ulkona selvinneet hengissä huolimatta rännästä, lumesta, rakeista ja pakkasöistä.

Orvokit huutelevat minulle tuolta ulkoa, että "hei, kevät tulee sittenkin"! Ja kyllä se tulee vaikka sääennustukset mitä sanoisivat!

Tänään aurinkokin jo hieman pilkottelee pilviseltä taivaalta ja paljastaa likaiset ikkunat ja pölyhiukkasten tanssin sisällä. Ei haittaa - pestään kun jaksetaan. Ja pölyttömäksi ei kotia saa vaikka kuinka luuttuaisi.

Onnea on myös se, että kuumetta ei enää ole ja särkykin on laantunut. Saatan jopa vapuksi tästä tervehtyä. 

Ja toivossa elän, että ensi viikolla pääsen taas kuntosalillekin jatkamaan kuntoremonttiani, josta kerroin teille edellisessä postauksessani ja joka heti alkumetreillä otti pientä takapakkia tämän pakollisen levon takia.

Iloa ovat tuoneet myös teidän lukuisat kommenttinne ja tsemppausviestinne tuohon postaukseen - kyllä sellaisella kannustusmäärällä jo jaksaa tällainenkin rapakuntoinen lady ottaa itseään niskasta kiinni. Kiitos teille kaikille, jotka minua tsemppasitte.

Kevään voittoa talvesta julistavat myös nuo viime viikolla Turusta bongaamani scillat. Eivätkös vain näytäkin siltä kuin sanoisivat: Kevät tulee - ei me välitetä pienistä räntäsateista eikä raekuuroista. Aurinko sulattaa ne kyllä pois.

Tämän päivän onnen tekijäni - kevät, auringon voima ja toivottavasti pian selätetty flunssa. Muitakin onnen syitä löytyisi, mutta säästetään ne vielä pahan päivän varalle;)

Mistä sinä tänään olet onnellinen?

Hyvää viikonloppua kaikille!

Lady of The Messiä voit seurata myös 

Facebookin, Bloglovinin, Instagramin, Twitterin, Tumblr`n ja Pinterestin kautta.

Asuja 70-luvulta - ja muutama muukin muisto

Etsiskelin erästä päivämäärää vanhoista Facebook -päivityksistäni ja törmäsin siellä aikoinaan tekemääni haasteeseen.

Haaste on tehty muistiinpanot -sovellukselle - sitähän ei enää Facebookissa ole,

 mutta onneksi vanhoista päivityksistä senkin vielä löytää.

Oheiset muistiinpanot olen tehnyt 18.3.2009 ja laitanpa ne nyt tähän teillekin luettaviksi

 - pari kohtaa olen tähän postaukseen tähdittänyt, sillä ihan kaikkea en täällä sentään julkaise;)

Muistatko vielä, miltä tuntui olla lapsi? 

Kun kaikki oli elämässä vielä mahdollista ja nenä keittiöpöydän korkeudella?

Kopioi nämä omiin muistiinpanoihisi ja korvaa vastaukseni omillasi..

Haasta ystäväsikin muistelemaan. Se voi olla joskus tervettä.

1. Missä ja koska synnyit?

Juuassa x.x.xxxx

2. Onko sinulla sisaruksia?

Pikkuveli ja pikkusisko (on jo taivaassa...)

3. Olitko päivähoidossa vai kotihoidossa?

 Kotihoidossa. 

4. Oliko teillä lemmikkieläimiä?

 Kissa, koira.

5. Muistatko aikaa, kun ei vielä ollut lapsilla turvaistuimia, vaan keikuttiin etupenkkien välissä 

tai tapeltiin sisarusten kanssa siitä, kuka saa istua edessä?

Muistanpa hyvinkin. Escortin takapenkillä oli tunnelmaa.

6. Oliko sinulla mielilelua?

 Paperinuket - tein niitä itse.

7. Muistatko mitä sinusta piti tulla isona?

Psykiatri tai lastenlääkäri.

8. Olitko ns. näkymätön kiltti lapsi vai jokapaikan apina?

Kiltti tietysti.

9. Kuljitko pihoilla leikkimässä, kotiavain kaulassa roikkuen?

 Kyllä vain.

10. Nukuitko valot päällä?

 En.

11. Lempilastenohjelmasi?

Mahtoiko silloin mitään lastenohjelmia tullakaan?

12. Muistatko ensimmäistä koulupäivääsi?

Kyllä - kun meidän piti esitellä itsemme, sanoin kuuluvalla, topakalla äänellä (niin kuin oli käsketty), että X Kyllikki X. 

Takaa kuului pojan äänellä: ai Pyllikki vai? 

Allanin sanat ja sen nolouden muistan vieläkin elävästi - yli 40 vuotta myöhemmin...

13. Keräilitkö jotain?

Paperinukkeja, postimerkkejä.

14. Mikä oli lempiaineesi alaluokilla?

Suomen kieli.

15. Olitko koulukiusattu tai -kiusaaja?

En varmaan kumpaakaan. 

16. Mitä harrastit?

Koripalloa, jumppaa, tanssia, lukemista.

17. Ystäväsi?

 Alaluokilla Aija, keskikoulussa Ritva, joka kuoli leukemiaan, lukiossa Leena.

18. Mieluisin muistosi jostain ensiluokkien tapahtumasta?

Kun annoin köniin Arille, joka väitti, että joulupukkia ei ole olemassa - Ari oli koulun kovin kundi!

19. Minkälainen oli ensimmäinen opettajasi?

Lähemmäs kuusikymppinen, naimaton, nutturapäinen tiukkatäti Sylvi.

20. Oliko vanhemmillasi tiukka kuri?

Tarpeeksi.

21. Miten perheesi lomaili?

Jokakesäinen lomamatka Lahdesta Pohjois-Karjalaan, ensin mummolaan ja sitten mökille Timovaaraan.

22. Lempiruokaasi natiaisena oli?

Mummon ja äidin lihapullat.

23. Tupakoitiinko teillä vielä sisätiloissa?

Kyllä.

24. Mitä asioita pelkäsit?

Läheisen kuolemaa.

25. Onko sinulla nykyään jo omia lapsia?

 Kaksi - toinen viime kesän riparilainen, toinen juuri täysi-ikäiseksi tullut.

Tällasia vastauksia siis vuonna 2009 - ja kuten huomaatte, olen joskus osannut olla lyhytsanainenkin;)

Noihin kysymyksiin vastaisin tänäkin päivänä muuten samoin, paitsi tuohon viimeiseen: 

silloinen riparilainen opiskelee tällä hetkellä 3. vuotta yliopistossa ja täysi-ikäiseksi tullut valmistui pari vuotta sitten kuvataiteilijaksi ja tekee töitä nyt peligraafikkona.

Postauksen kuvat ovat juuri noita vanhoja, itse tekemiäni paperinukkeja, joista kerron kysymyksen 6. kohdalla.

Löysin niitä sisältävän laatikon siivotessani kuukausi sitten erästä alakerran komeroa.

Nuket ovat yli 45 vuotta vanhoja ja lapsenikin ovat niillä leikkineet, joten on ihme, 

että ne tässä huushollissa ovat säilyneet tuossakin kunnossa!

Silloinkin oli jo bootcut-farkkuja, mini- ja midihameita, culotteshousuja, mikroshortseja ja ylipolvensaappaita.

Ja kuten nukkien tarve-esineistä huomaa, silloinkin pestiin kädet Blivillä ja Rexonalla sekä herkuteltiin riisisuklaalla;)

Jos itse haluat muistella lapsuuttasi, teepä tämä haaste!

Jos tartut tähän, ilmoittele minullekin, niin käväisen lukemassa

 - olisi kiva kuulla sinun lapsuusmuistojasi!

Kiitos vielä kaikille teille, jotka lähetitte lohdunsanoja Viiru-postaukseeni

-  olen kommenttejanne lueskellut vähä kerrallaan, sillä itku tulee vieläkin herkästi.

Kiitos myös kommenteista I love me -messupostaukseen. 

Messujuttuja saatatte joutua lukemaan uudelleenkin, sillä sain mediakortin Turun Osaava Nainen -messuille nyt viikonloppuna;)

Jos sinä olet messuille tulossa ja näet minut jossain harhailemassa, otapa hihasta kiinni!

Hyvää viikonloppua kaikille!

Lady of The Messiä voit seurata myös 

  Facebookin, Bloglovinin, Instagramin, Twitterin, Tumblr`n ja Pinterestin kautta.

Starlight Blogger Award - vastauksia haasteeseen

Kiitos kaikille kommentoijille kannustavista kommenteistanne edelliseen postaukseeni Elämä voittaa - toivottavasti!.

Flunssan ja sen jälkitautien pahin vaihe alkaa olla selätetty - ja edelleenkin sanon: toivottavasti.

Sillä köhä jatkuu vieläkin - mutta muuten olo on jo ihan siedettävä.

Olin viime viikolla jo maanantain ja tiistain töissä - ja loppuviikon lomailin.

Keskiviikkoaamulla nousin linjuripiilin kyytiin ja matkasin Hollolaan tervehtimään äitiäni.

Äidin kanssa emme tehneet juurikaan mitään ihmeellistä - siivosimme hieman hänen vaatekaappiaan

 ja veimme vaatteita Konttiin ja teimme hitaita kävelylenkkejä Hollolan kauniissa maisemissa,

 mistä tämän postauksen kuvatkin on räpsitty. 

Kävimme ostamassa äidille uuden kännykän ja opettelimme sen käyttöä.

Isäntä tuli Hollolaan perjantai-iltana - hän yöpyi veljeni luona ja lauantaina kävimme Lahdessa kaupoilla. 

Ostin sukkahousuja ja kahdet nahkahansikkaat, jotta on taas mitä hukata;)

Nyt sunnuntai-iltapäivällä ajelimme isännän kanssa kotiin.

Ja haimme Viirun tyttären luota hoidosta.

Koko viikon olen jälleen laiskotellut blogistaniassa.

Ei se oikein passaa, että tytär äitinsä luona vain blogeja lukee.

Vaikka luinhan minä sentään muutamia;)

Äidin läppärillä, kun omani jätin kotiin.

Ja kun äiti jo oli mennyt nukkumaan.

Instagramia päivittelin kuitenkin muutaman kuvan verran.

Instagram on siitä kiva paikka, että siellä paitsi saa ihailla mitä upeimpia kuvia ja seurailla, 

mitä kavereille kuuluu, niin sieltä löytää myös uusia, hienoja blogeja omalle lukulistalle.

Sieltä olen löytänyt mm. blogin Sannan kupla, jossa kahden pienen tyttären äiti kertoo elämästään,

 joka on miehen työn mukana kulkenut Helsingistä Kentackyn kautta Amsterdamiin.

Ihana, elämänmakuinen blogi, josta löytyy myös ajatuksia pintaa syvemmältä.

Sanna kuvailee itseään näin: "Ihmettelen maailmaa omasta elämänkuplastani käsin ja kirjoitan, 

jotta saisin selville mitä oikeasti ajattelen. Olen enemmän kiinnostunut asioista jotka yhdistävät kaikkia ihmisiä kuin seikoista,

 jotka erottavat meitä. Olen muutoksen, irtipäästämisen, myötätunnon ja elämänmyönteisyyden puolestapuhuja, 

joka itse vielä opettelee kaikkea edellämainittua, muunmuassa."

Käykääpä kurkkimassa - ihastutte - niin tein minäkin.

Jo elokuussa Sanna antoi minulle Starlight Blogger Award -tunnustuksen ja haasteen.

Näitä haasteitahan on todella kiva lukea - ja joskus niihin vastaaminen on nimensä mukaisesti haastavaa.

Sannan kysymyksetkään eivät mitään helppoja olleet - ja etenkin tuo kolmas on sellainen, 

että siihen vastaamista emmin pitkään. 

Mutta vastaanpa nyt kumminkin - tuli mitä tuli!

Sannan kysymykset minulle:

1. Mikä tekee sinut onnelliseksi?

Minun onneeni ei paljon vaadita: hyvä arki, terveys, motivoiva työ, kissan kehräys ja isännän käsi kädessäni. 

Se, että lapsillani ja läheisilläni on asiat hyvin. 

Hyvä kirja, kahvikupponen, auringonpaiste ja lempeä sade. Luonto. Ystävät. Uusi huulipunapuikko;)

Kaikkein onnellisin olen, kun saan viettää aikaa perheeni kanssa. 

Kun koko perhe on koossa, turvassa ja terveenä. 

Paistan letut ja hyrisen kilpaa kissan kanssa tyytyväisyydestä.

2. Mikä on se paikka maailmassa, joka jokaisen olisi nähtävä ennen kuolemaansa?

Voisin laittaa tähän vaikka minkä paikan maailmasta - eikä mikään silti olisi niin tärkeä, 

kuin se jokaisen ihmisen oma paikka, se oma sielunmaisema.

Toivoisin, että meillä kaikilla olisi mahdollisuus löytää se meidän oma maisemamme, se missä sielu lepää.

3. Mikä sinun mielestäsi on elämän tarkoitus?

Tämä oli se kysymys, mihin vastaamista mietin pitkään. 

Nuori lady olisi aikoinaan vastannut tähän: 

"Elämän tarkoitus on päästä taivaaseen ja viedä sinne mukanaan mahdollisimman monta ihmistä."

No, tämä hieman kypsempi lady ei ihan noin kunnianhimoinen ole, vaan tyytyy siihen, 

että osaisi elää ihmisiksi, olla ihminen toiselle ihmiselle.

Että pystyisi kohtelemaan toisia niin kuin toivoisi itseään kohdeltavan - se vanha Kultainen sääntö on edelleenkin kultaa.

Että eläisin täysillä ne hetket, jotka minulle on suotu.

Ja mielellään niin, etten elämäni varrella talloisi liian monia varpaita.

Että osaisin kunnioittaa ja vaalia ihmisyyttä, rakkautta ja elämää. Ja luontoa.

Jotta marjat kasvaisivat vielä sittenkin, kun minua ei enää ole.

Ja että  ymmärtäisin sen, että tällä maapallolla on rajallinen määrä marjoja - ja että niiden marjojen tulisi riittää kaikille.

Kiitos, Sanna haasteesta, jossa et päästänytkään minua helpolla;)

Ja niinkuin haasteissa tapana on, lähtee tämäkin Starlight Blogger Award -tunnustus eteenpäin seuraaville:

Elämäni mietteet -blogin Annelle, jonka kieli on värikästä ja joka harrastaa vähän kaikkea.

Suloista elämää -blogin Mallulle, jonka kädentaitoja ja sinnikkyyttä voin vain ihailla.

Meidän mökki ja kaupunkikoti -blogin Krisselle, jonka valokuvaustaitoja kadehtisin jos en ihailisi.

Misorella -blogin Misorellalle, jonka blogista löytyy niin silmänruokaa kuin sydämen syvyyttäkin.

Tuulanneli -blogin Tuulannelille, jonka tyylitaju on pettämätön ja jonka rohkeutta aloittaa uusi elämänvaihe ihailen.

Tuula´s life -blogin Tuulalle, joka rohkeasti aloitti uuden blogin elämänsä kolmannessa vaiheessa - ja jonka valokuvat jo hänen edellisessä blogissaan Tuulian tarinoita saivat huokailemaan.

Ja minun kysymykseni haastetuille:

1. Mistä olet kiitollinen juuri nyt?

2. Minkä valinnan tai asian haluaisit muuttaa elämässäsi jos pystyisit?

3. Mikä sinun mielestäsi on elämän tarkoitus?

Olkaapas hyvät - ja niin kuin aiemminkin haasteissa olen tehnyt, annan nytkin saatesanoiksi: no stress at all;)

Ja säännöt tässä:

The Starlight Blogger Award is to highlight and promote Inspiring Bloggers.

Here are the rules for the Starlight Blogger Award:

1. Thank the giver and link their Blog to your post. 

2. Answer the 3 questions given to you. 

3. Please Pass the award on to 6 or more other Bloggers of your choice and let them know that they have been nominated by you. 

4. Include the logo of the award in a post or on your Blog please never alter the logo and never change the rules.

Uusi viikko on alkamassa - tälläkin kertaa vajaa työviikko, sillä perjantaina lomailen. 

Lähden nimittäin I love me -messuille bloggaajapassilla hurvittelemaan. 

Ehkä eksyn, ehkä en;)

Hyvää viikkoa juuri sinulle!

Lady of The Messiä voit seurata myös 

  Facebookin, Bloglovinin, Instagramin, Twitterin, Tumblr`n ja Pinterestin kautta.

Tunnustuksia ja vastauksia - haaste

Sain Go 4 it vol. 2 -blogin aina iloiselta, positiiviselta ja pirteältä Mintulta jokin aika sitten haasteen,

 jossa pitää vastailla itseään koskeviin kysymyksiin - kiitos, Minttu haasteesta.

Tässä Mintun kysymykset - ja Ladyn tunnustukset:

1.  Lempiharrastuksesi (bloggaamista ei lasketa!)?

Lukeminen. Kaikenlaisten kirjojen lukeminen. Sarjakuvista Raamattuun.

Lukemisen lisäksi yhtä tärkeää on tuumailu. 

Saan hyvin ajan kulumaan vain olemalla ja tuumailemalla.

Syntyjä syviä. Huulipunan sävyjä. Maailman menoa.

Eikä ole vielä maailmasta valmista tullut. Edes omastani.

2.  Jos olisit ruoka-annos, mikä olisit? Miksi?

Lihapulla. 

Arkinen ja tavallinen.

Pienellä vaivalla ja hyvillä aineilla siitä saa juhlavamman.

Ja kunnon mausteilla tarvittaessa tulisemmankin.

3.  Paras piirteesi äitinä?

Rakkaus ei taidan olla mikään piirre, joten sanon kannustavuus.

Olen yrittänyt kannustaa lapsiani uskaltamaan olla oma itsensä, rohkaissut heitä pyrkimään kohti unelmiaan

 - heidän omia unelmiaan -  ja kurkottelemaan taivaita.

Tarvittaessa ottanut vastaan, jos tipahdus ottaa tullakseen.

Pumpulia levittäisin heidän askeltensa alle jos vain voisin. Vaan kun en voi.

Olen vain opetellut luottamaan, että elämä kantaa.

Ja kertonut, että jos ei aina tunnukaan kantavan, niin kannetaan sitten yhdessä.

4.  Jos saisit kokonaan vapaan viikonlopun, mitä tekisit?

Tilaisin valmiit safkat, pistäisin villasukat jalkaan, ottaisin Viirun kainaloon, lukisin, ottaisin päivätorkkuja.

Istuisin saunassa ja harrastaisin tuumailua;)

5.  Mitä haluaisit vielä opiskella?

Vaikka mita! 

Kieliä, valokuvausta, koodausta, kirjoittamista.

Akvarellimaalausta, piirtämistä, kuvankäsittelyä.

Vaatteiden kaavoitusta.

Ja paljon muuta;)

6. Salainen taitosi?

Mikähän tuo olisi? Olen tainnut kaikki taitoni höpötellä julki.

Muutama vuosi sitten meni vielä spagaatti - nyt ei enää.

Mutta saan kyllä vielä jalkani taivutettua niskan taakse.

Ja varpaat suuhuni. 

Piti oikein kokeilla, etten sortuisi valehtemaan. Onnistui.

7.  Oletko syys-, talvi-, kevät- vai kesäihminen?

Vaikka värianalyysin mukaan olenkin kesä, olen syksyihminen. Ehdottomasti.

Rakastan kuulaita syyssäitä. 

Värejä. 

Jopa pientä sadetta.

Tähtitaivasta.

Sitä, kun tietää, että jokin loppuu ja lepää vähän aikaa herätäkseen sitten taas eloon.

Niinkuin luonto. Ja vähän minäkin.

8.  Seuraava itsellesi suunnittelema isompi hankinta?

Silmäluomileikkaus. 

Sitten joskus - ja mieluummin ennemmin kuin myöhemmin.

Harmittaa, kun en ehtinyt sitä teettää ennen kuin noihin leikkauksiin plätkäistiin alvit päälle.

Nyt saa säästää vähän pitempään.

9.  Turvavaate, johon pukeudut, kun et keksi, mitä laittaisit päällesi?

Arkena mustat farkut. Ja musta bleiseri. 

Juhlaan pikkumusta.

Noilla pärjää aina. 

10.  Milloin ja miten aloitat jouluvalmistelut?

Viime tipassa. Aatonaattona. 

Näin on ollut aina ja tulee olemaan.

Mutta vaikka aloitan myöhään, niin lopetankin myöhään.

Joulua pidetään ainakin nuuttiin saakka.

Siinäpä ne - minun tunnustukseni.

Jotka eivät tainneet kenellekään edes mitään yllätyksiä olla.

Vaan niinkuin haasteisiin kuuluu, lähtee tämäkin haaste eteenpäin.

Olkaapas hyvät:

Inspiration -blogin Viltsu

Annun elämä uusiksi -blogin Annu

Huusholli -blogin Pepi

Samat kysymykset. Samat säännöt. 

Eli haaste eteenpäin juuri niin monelle blogille kuin haluatte.

Ja kysymykset voi halutessaan vaihtaa - minulle vain iski laiskuus;)

Täällä podetaan syksyn ensimmäistä kunnon flunssaa. 

Ei olisi niin väliksi ollut - olisi tässä ollut muutakin tekemistä.

Niinkuin tuumailu.

Se nimittäin ei pää töhnässä onnistu.

Eikä taida oikein onnistua tämä höpöttelykään, joten viisainta lopettaa tähän

 ja toivottaa

Hyvää syksyn jatkoa sinulle!

Lady of The Messiä voit seurata myös

   Facebookin, Bloglovinin, Instagramin, Twitterin, Tumblr`n ja Pinterestin kautta.

Minä vs. minä

Sain Go 4 it vol.2 -blogin Mintulta pari päivää sitten haasteen, jossa tulee vastata itseään koskeviin kysymyksiin.
Olen hieman paininut näiden kysymysten kanssa, sillä tällä kertaa ne eivät mitään helppoja vastattavia olleetkaan 
- joskus kun haasteetkin voivat olla melkoisen haastavia;)

Kiitos, Minttu, haasteesta - yritän parhaani!

Tässä siis minä vs. minä:

1. Kerro jotain, mitä emme tiedä sinusta?

Minähän höpöttelen täällä blogissani vaikka mitä, joten aika paljon te lukijat minusta jo tiedättekin.

Mutta seuraavaa juttua en muista aiemmin kertoneeni:
Olen lukioikäisenä ollut jakamassa hengellisiä traktaatteja ja taskukokoisia
 Uusia Testamentteja Salpausselän kisoissa entisen Neuvostoliiton urheilijoille.
Yritimme löytää kisamontusta Galina Kulakovan vaan häntä emme tavoittaneet;)
Muita naapurimaan urheilijoita kyllä löytyi - ja lukemisetkin he uskalsivat ottaa, jos olivat yksin
 - jos seurana oli joku muu, eivät lehtisemme kelvanneet. 
Enpä taitaisi enää tänä päivänä moiseen puuhaan ryhtyä - nuoruuden ehdoton ja mustavalkoinen usko
on avartunut armollisemmaksi niin muita kuin itseä kohtaan.

Voi perheparkaani - kyllä se sai kaikenlaista kuulla, kun minä lauoin totuuksia siitä,
miten kunkin pitäisi uskoa ja elää. 
Onneksi sietivät senkin vaiheen - mutta tiedän, että huolissaan vanhempani olivat,
kun tytär oli milloin lähdössä USA:ahan raamattuyliopistoon tai jonnekin maailman ääriin lähetyssaarnaajaksi.
Sitä he eivät sentään tienneet, että suunnitelin jopa salakuljettavani Raamattuja Neuvostoliittoon;)

2. Onko sillä väliä, mitä lukijat ajattelevat blogistasi? Miksi?

On, kyllä sillä on väliä.
Sillä kyllähän tästä blogista välittyy myös jotain minusta ihmisenä
- eikä se ihan yhdentekevää tällekään ladylle ole, mitä hänestä ajatellaan. 
Toivon, että blogistani löytyy sellainen lady, josta tuolla esittelyteksteissäkin  kerron.
Ja se, että arki ja tavallinen elämä ovat hyvää ja arvokasta. Että elämä on arvokasta.
Ja että elämään mahtuvat sekä hupsuttelu ja turhamaisuus kuin myös vakavammat asiat.
Hyvä mieli, hyvä olo, kiitollisuus ja muiden huomioiminen 
- toivon, että blogini teille lukijoillekin jotain noiden sanojen sisällöstä välittäisi.

3. Miten bloggariminä eroaa ”reaaliminästäsi”?

Olen yrittänyt blogissani olla rehellinen ja aito 
- olen välillä mököttänyt ja viettänyt känkkäränkkä- tai alakulon päivää 
ja paljastanut myös asioita,  jotka eivät minusta kovin imartelevaa kuvaa anna.

Mutta silti joskus, kun luen joidenkin kanssabloggaajien kommentteja itsestäni, 
tuntuu, että olenko sittenkin antanut täällä itsestäni jotenkin jalomman  ja paremman ihmisen kuvan.
Mieluummin antaisin kuvan inhimillisestä ja erehtyvästä naisesta.

Ja enhän minäkään sentään ihan kaikkea täällä kerro;
ne kaikkein tärkeimmät asiani ja läheisiäni koskevat jutut eivät tänne blogiin päädy.
Eivätkä ihan kaikki pikkumaisuuteni, kiukutteluni ja ärripurritkaan. 
Ja vaikka olenkin kertonut, että rentustelen rönttäliisana ilman meikin hiventä välillä töissäkin,
niin en minä täällä vielä ole rönttäliisakuvaa itsestäni julkaissut;)

4. Mikä saa sinut nauramaan?

No minun naurattamiseeni ei paljon tarvita!
Tilannekomiikka ja huonot vitsit. Huumori - ja välillä aika omituinenkin huumori. 
En lämpene ollenkaan esimerkiksi kotimaisille komediasarjoille
 - mutta muutamalle ulkomaiselle kyllä: Pokka pettää, Maanalainen armeija iskee jälleen, 
Huonosti käyttäytyvät miehet - ja moni muu. 
Ja parhaiten tuollainen huumori iskee, kun sen voi jakaa jonkun kanssa
 - kun voi nauraa yhdessä.

Viirun temppuilu, isännän jutut, omat toilailut - nekin naurattavat.
Itselleen nauraminen on hauskaa ja terveellistä - ja usein se puhdistaa ilmaa;)

5. Mitä luovuus merkitsee sinulle?

Minulle luovuutta on se, että voin ilmaista itseäni niillä lahjoilla, joita minulle on suotu.
Jokaiselle on annettu jotain lahjoja - toinen osaa laittaa ruokaa, toinen maalata tauluja 
- joku rakastaa siivoamista ja joku laulaa kuin enkeli.

Luovuus ei ole vain jotain erityistä vaan se voi ilmetä kaikilla elämän alueilla.
 Siinä, että ihminen nauttii tekemisestään - siinä on aina luovuutta.
Leikki, työ, harrastukset - luovuuden voi löytää niissä kaikissa. 
Ja jos ei löydä, ei löydä iloa elämästäkään.
Usein puhutaan luovuuden tuskasta, mutta silloin luovuus rajoitetaan vain taiteilijoille. 
Minä puhun mieluummin luovuuden ilosta.
Sillä iloahan se tuo, jos voi toteuttaa itseään. 
Vaikka vain kirjoittamalla blogia - omalla tavallaan ja vaikka vain omaksi ilokseen.

Kuvan taulu Sickbay on kotonamme esillä ja sen on tehnyt kuvataiteilija Laura Pihl, tyttäreni.

6. Ketä läheistäsi ihailet?

En pysty tähän vain yhtä läheistäni nimeämään,
en kenenkään ominaisuuksia nostamaan ylitse muiden.

Ihailen äitiäni, joka on sitkein ihminen, jonka tunnen.
Äidistäni olen kirjoittanut enemmän esim. postauksessani Toisenlainen äitienpäivä.

Ihailen lapsiani, jotka ovat uskaltaneet ajatella omilla aivoillaan ja luoda itse omat arvonsa
sekä rohjenneet olla omia itsejään menemättä massan mukana.

Ja ihailenhan minä tuota isäntääkin, joka tämänkin päivän on kanssani jaksanut jakaa.
Sekään kun ei ihan helppo homma aina ole;)

7. Mikä sinussa ärsyttää itseäsi?

Itsessäni ärsyttää muutamakin asia - toiset enemmän, toiset vähemmän
ja osalle näistä ärsyttävyyksistä pystyn nauramaankin.

Mutta eniten ärsyttää tapani jättää asioiden tekeminen ja hoitaminen aina viime tippaan.
Tämä piirre minussa on ollut aina.
Jo kouluaikana tein läksyt tai luin kokeisiin ihan viime hetkillä.

Jos vain jonkin asian tekemistä voi viivyttää, minä kyllä se taidon osaan.
Mutta ihme ja kumma - osaan tuon viivyttämisen ajoittaa kuitenkin niin,
että yleensä asiat kuitenkin tulevat hoidetuiksi;)

8. Mikä sinussa ihastuttaa muita?

Tätä pitäisi kysyä tietenkin muilta, mutta kun tässä lähellä ei juuri nyt ole kuin isäntä, en kysy. 
Hän vastaisi kuitenkin, että takapuoli - tosin hän käyttäisi hieman rahvaanomaisempaa ilmaisua;) 
Mutta luulenpa - ja tämän ovat lapseni joskus vahvistaneet - että huumorintajuni,
 vaikka se välillä omalaatuista onkin,  on  ominaisuus, joka ainakin heitä ihastuttaa. 
Toinen piirre, josta olen saanut kiitosta, on lojaalisuus.
Lojaalisuus perhettä, läheisiäni, työnantajaani ja tärkeinä pitämiäni asioita kohtaan.

9. Mikä sinusta tulee ”isona”?

Jaa-a - sen kun tietäisi! Toivottavasti ei ainakaan isompi;)

Ammatillisesti ja työuran kannalta tuskin enää tästä nykyisestä mihinkään muuhun suuntaudun.
Kyllä minä tästä työstä eläkkeelle siirryn, jos Luoja elinpäiviä suo
ja jos ei pomo potki pellolle ennen eläkeikää. 
Mutta vaikka ikää onkin jo ihan kunnioitettavasti mittarissa, en minä suinkaan valmis ole.
Haluan vielä oppia uusia kieliä, kirjoittaa, opiskella maalausta, matkustella maailman ääriin,
tulla isoäidiksi (vaikka nuoriso on ilmoittanut, että turha toivo), haaveilla ja uneksia ja pelastaa maailman.
Ja vaikka mitä muuta.

10. Uskotko onnellisiin loppuihin? Perustele.

Uskon, että onnellisiakin loppuja on. Vaan ei aina.
Ei silloin, kun loppu jättää elinikäiset arvet joko ruumiiseen tai sieluun tai silloin,
kun lopun jälkeen ei ole enää voimia uuteen.

Mutta vaikka loppu on aina loppu, on sen jälkeen kuitenkin useimmiten edessä uusi.
Klisee, mutta totta ja todeksi koettua.

Ihmissuhteissa loppu ei heti hyvältä ole tuntunut, mutta ajan oltua armollinen 
olen ollut kiitollinen, että olen nekin ihmissuhteet kokenut - ja että tilalle on tullut uusia.
Samoin on käynyt työelämässä; olen kaksi kertaa irtisanoutunut töistä tilanteissa,
joissa uutta työpaikkaa ei ollut vielä näkyvissä - tiesin vain, että nyt on lähdettävä.
Ja molemmista läksin niin, että ovet eivät paukkuneet ja minut toivotettiin tervetulleeksi takaisinkin.
Ja molemmilla kerroilla loppu oli onnellinen.

Tässä oli kyllä haastetta kerrakseen sekä haasteen tekijälle että teille lukijoillekin 
 - toivottavasti joku jaksoi loppuun saakka!

Haasteen jatkan eteenpäin seuraaville bloggaajille:

- Teijalle blogiin Onnen hetkiä paratiisissa
- Minnalle blogiin Rouva Sana
- Johannalle blogiin Belle semaine

Olkaapas hyvät - ja kuten ennenkin haasteiden kohdalla tapaan antaa saatesanoiksi: no stress at all;)

Hyvää viikonloppua kaikille!
Ja sitä aurinkoa, please!

Lady of The Messiä voit seurata myös
Facebookin, Bloglovinin, Instagramin, Twitterin, Tumblr`n ja Pinterestin kautta.