Ekopaasto 2018 - teemana hiljentyminen, ympäristöasiat ja hiljentäminen

Tämän vuoden Ekopaasto alkaa ensi viikolla, 14.2. ja kuten monena aiempanakin vuonna aion siihen osallistua omilla paastolupauksillani.

Minulle nämä Ekopaastot ovat olleet vuosittaisia suunnan tarkastuksen paikkoja. Sen opettelua, että elämäänsä voi yksinkertaistaa ja kohtuullistaa - ja samalla voi tehdä hyvää sekä ympäristölle että myös itselle ja lähimmäisille. Paastoonhan sisältyy myös ajatus kieltäytymisestä tai luopumisesta - siitä, että jättää jotain nauttimatta tai ostamatta - ja antaa jotain omastaan.

Niinkuin edellisinäkin vuosina, kestää Ekopaasto 7 viikkoa ja päättyy pääsiäiseksi.

kuva: Ekopaasto.fi

Ekopaaston takana on Suomen evankelis-luterilainen kirkko ja tämän vuoden yhteistyö- kumppaneina sillä ovat Hiljaisuuden Ystävät ry ja Heponiemen Hiljaisuuden keskus.

Ekopaastohan innostaa meitä suomalaisia liittymään paastonviettoon tavalla, joka osaltaan auttaa hillitsemään ilmastonmuutosta.

Repaleinen tammikuu

Tammikuu on jo takana ja enpä kovin paljon aikaiseksi ole vielä tänä vuonna saanut. Kuukautta voisi kuvata sanoin töitä ja lääkäreitä. Viime syksyn sairasteluputki senkun jatkuu ja kun välillä olen yrittänyt puolikuntoisena töissä käydä, on se kostautunut heti. Väliin jäi kuntoutusjakso Ruissalossakin - minä podin nielupaisetta kotona. Onneksi koko kuntoutuskurssi ei tähän kaatunut vaan saan osallistua loppujaksoille.

Repaleista on elo ollut - onneksi on siellä täällä ollut muutama kohokohtakin. Vaikka monia tapaamisia ja vierailuja olen joutunut perumaan, pääsin sentään tapaamaan tutustumistreffien muodossa Turun Park Hotelliin åbloggaajiamme. Halusimme kerrankin tavata ihan vain tutustuaksemme paremmin toisiimme ja iltapäivä hurahti nopeasti. Ihania naisia tupa täynnä ja juttua riitti.

Repaleinen on tammikuu ollut myös säiden puolesta. Täällä Turun ja Kaarinan suunnilla on taivas välillä tiputellut vettä ja välillä lunta. Lumet ovat sulaneet parissa päivässä ja maa on ollut harmaa ja sula.