Tällä hetkellä minun pitäisi olla Helsingissä Indiedays Inspiration -päivässä - vaan enpä olekaan.
Kun kutsu kekkereihin tuli, ajattelin, että sinne olisi kiva mennä tapaamaan muita bloggaajia ja vastasin myöntävästi.
Illan gaalaan sitä vastoin en alunperinkään ollut menossa - teema "halloween" ei innostanut - eikä
itse asiassa koko gaalakaan - tuskin sinne sitä minun viime vuonna kaipaamaani mummoparkkia
tänäkään vuonna on järjestetty!
Eilen illalla töistä kotiin tultua päätin, että nyt saa myös tuo päivätilaisuus jäädä minun osaltani käymättä.
Kahden viikon sisällä kahdet messut, yksi blogitilaisuus ja töissäkin ihan riittämiin tekemistä
- sekä se, että röörit eivät vieläkään ole täysin terveet sen taannoisen flunssani
jäljiltä olivat tehneet tehtävänsä.
Olin siinä kunnossa, että päätin levätä tämän viikonlopun.
Joskus on tämänkin ladyn otettava järki käteen ja kuunneltava kroppaansa.
Ei sitä vanha nainen enää kaikkea jaksa.
Ja jos totta puhutaan, ei edes huvittanut.
Niinpä kun reissut jäivät tekemättä, olenkin tänään saanut viettää rauhassa Pyhäinpäivää.
Meillä ei koskaan ole vietetty halloweenia.
Minun nuoruudessani se ei vielä ollut Suomeen rantautunut ja itse en sille myöhemminkään koskaan ole lämmennyt.
Toki lapseni ovat aikoinaan omissa harrastuksissaan ja ystäväpiireissään sitä viettäneet,
mutta meillä ei kotia ole koskaan koristeltu halloween -henkeen.
Eikä koristetakaan, sillä meillä vietetään Pyhäinpäivää.
Pyhäinpäivänä sytytän kynttilät milloin kotikoivun juurelle, milloin sisälle tai terassille ja muistelen
heitä, joita ei enää keskuudessamme ole.
Itse en tänään jaksa kirkkoon lähteä ja sukuni haudat ovat sen verran kaukana, etten niillekään pääse.
Sytytin kynttilän parvekkeellemme ja siellä se saa valaista koko iltapäivän ja illan.
Tänään olen muistellut isääni, jolle olisi tehnyt monesti mieli soittaa ja kysyä neuvoa.
Isääni, joka oli paras isä maailmassa ja joka lähti tästä elämästä suorin jaloin ja elämäänsä tyytyväisenä.
Olen muistellut sisartani ja miettinyt, millaista elämä olisikaan ollut, jos hän olisi pitempään saanut elää.
Silti minulla on aina sisar.
Olen muistellut Antti-ukkiani, äidinisääni, joka kesäisin odotti mökin rappusilla
ja kahvipannu jo kuumana meitä kesälomaa viettämään Pohjois-Karjalaan.
Ja Simo-ukkoa, isänisääni, joka opetti minulle Levolle laske Luojani -iltarukouksen ja
joka luki minulle satuja Prinsessa Ruususesta ja Peukaloisesta.
Olen muistellut Tyyne-mummia, äidinäitiäni, jonka selän takana lapsena sain monet yöt nukkua ja
jonka sanoissa "kuule, kuinka lapsi nauraa" piilee suuri viisaus.
Viirua en oikein kestä vielä muistella - ehkä jo ensi vuonna, jos Luoja itselleni elinpäiviä sinne asti suo.
Monet muutkin ihmiset ja muistot ovat tänään olleet mielessäni.
Sanat "muistot, kaipaus, toivo, usko, rakkaus" ovat tänään tärkeitä.
Sillä minulle Pyhäinpäivä merkitsee myös uskoa jälleennäkemiseen.
Sitten joskus.
Ihmiselle on hyväksi muistaa, että elämä on arvoituksellinen, että jokaisen on täältä joskus lähdettävä.
Että huomisesta ja tulevaisuudesta ei tiedä - on vain tämä hetki.
Ja että vaikka läheiset ympäriltämme lähtevät, elävät he vielä muistoissamme.
Niinpä sytytin kynttilän.
Hyvää Pyhäinpäivää sinulle!
Lady of The Messiä voit seurata myös
