Niin kuin tapoihin kuuluu, vuoden lopussa muistellaan mennyttä ja niin teen minäkin.
Instagramissa on kiertänyt sovellus, joka kerää vuoden 2015 tykätyimmät yhdeksän kuvaa ja
tällainen oli minun instavuoteni tuon ohjelman mukaan:
Kuvien mukaan olen matkaillut Pohjois-Karjalassa ja istuskellut siellä laiturilla,
olen sekä herkutellut että yrittänyt syödä vähän terveellisemminkin,
olen nauttinut Viiru-kissan seurasta ja haaveillut kynttilänvalossa
olen tehnyt työtä (Turun tuomiokirkon kuva on otettu työpaikkani parvekkeelta) ja nauttinut luonnosta.
Varmasti olen noita kaikkia myös ihan oikeasti tehnytkin, mutta tuossa on vain pieni osa vuottani.
Tein hieman samanlaisen kollaasin blogivuodestani - sen luetuimmat ja kommentoiduimmat
postaukset vuodelta 2015 (lukuunottamatta arvontapostauksia):
Kollaasiin pääsi vain neljä kuvaa - nämä postaukset tekivät selkeän eron muihin joko lukija-
tai kommenttimäärissä, että olisi ollut vaikea muista tähän vielä jokin lisätä.
- ja aikalailla samoin miettein olen vieläkin. Ikä on mikä on - ja helmikuussa taas vähän enemmän;)
- siellä se lady pällistelee muiden ikäihmisten seurassa;)
Huolimatta poserausten onnettomasta tasosta tuli itselleni kuitenkin selväksi, että harmaa on hyvä väri
Tuohon postaus oli vuoden kommentoiduin ja kiitän vielä kerran kaikkia, jotka otitte osaa suruumme.
Viirun sairastelu ja poismeno on ollut yksi tämän päättyvän vuoden suurimpia surunaiheita - jollei peräti suurin.
Niin tärkeä ja rakas oli pieni huru-ukkomme minulle ja koko perheellemme.
Nyt joulunakin odotin koko ajan joulupöytää kattaessani sitä, missä viipyy ylitarkastaja ja kalavahti.
Kollaasin viimeinen kuva on postauksesta, jossa pohdiskelin sitä, mitä on Hidas bloggaaminen
ja alunperin arkailin sen postaamista, sillä tarkoitushan ei ollut tuomita kenenkään toisen tapaa blogata,
vaan kertoa siitä, miksi itse hitaaksi bloggaajaksi julistauduin.
Turhaan arkailin, sillä tukea tuli sekä teiltä, jotka kuulutte samaan kastiin sekä teiltä,
jotka bloggaatte tavoitteellisemmin ja ammattimaisemmin.
Kiitos kaikille - meille kaikille riittää täällä blogistaniassa tilaa ja sijaa.
Tuokin postaus on jäänyt elämään omaa elämäänsä ja näyttää aina silloin tällöin tulevan vastaan
myös muiden blogeissa. Olen saanut sitä koskien myös paljon yksityisviestejä - kiitos myös niistä.
Onhan blogiin päätynyt toki paljon muutakin vuoden varrelta.
on ekopaastottu ja yritetty etsiä hyvinvointia tavoin jos toisinkin.
On myös sairasteltu ihan riittämiin, on mietiskelty syntyjä syviä ja sekä tehty työtä että eletty
keskellä muuttuvaa maailmaa ja Suomea turvapaikanhakijoiden asioita pohtiessa.
Blogitekstejä sain vuoden aikana aikaiseksi 105 - tämä postaus mukaan lukien.
Tuokin määrä oli minulle yllätys - luulin, että niitä on vieläkin vähemmän.
Blogi täytti marraskuussa 3 vuotta ja postauksia on kertynyt 266 eli vähemmän kuin moni vuodessa kirjoittaa.
Mutta näillä on menty - ja hitaan bloggaajan mentaliteetilla varmaan jatketaankin.
Vuonna 2015 blogi sai myös oman domainin - ja kiitos siitä, että tähän puuhaan ryhdyin,
kuuluu kyllä Beayty of Life -blogin ihanalle S:lle, joka tässä postauksessa kädestä pitäen neuvoi,
miten homma hoituu. Joten kiitos vielä kerran S!
Nämä verkostot ja niiden hienot bloggaajat ovat olleet suuri vertaistuki tässä bloggaamisen sietämättömässä
keveydessä ja niiden myötä on tullut myös kivoja blogitapaamisia ja yhteistyökuvioita.
Kiitos teille, blogisisaret ja -veljet.
Sen sijaan Indiedays -portaalista irtisanouduin loppuvuodesta, sillä en vain tuntenut siellä olevani kotonani
- ja minua häiritsi myös se, että en voinut itse vaikuttaa siihen, mitä blogini yläbannerissa mainostetaan.
Se, mitä blogissani kerron, on vain pieni osa siitä, mitä elämässäni tapahtuu.
Paljon hyvää ja kaunista, mutta tottakai niitä huolenaiheitakin jää blogin ulkopuolelle.
Ja niin pitääkin - elämä on kuitenkin muualla kuin täällä blogistaniassa.
Silti - kiva näitä vanhoja postauksia on katsoa ja muistella, että onhan tässä kaikenlaista ollut.
Tässäkin vuodessa.
Kiitos siis vuodelle 2015 - paljon annoit - ja hieman otitkin.
Kiitos olisi vuolaampi, jollei vuoden loppu olisi yllättänyt hieman ikävämmin.
Nimittäin joulupäivänä iskeneiden nielurakkuloiden ja niskakivun seurauksena
sain riesakseni sitten eilen illalla toispuoleisen kasvohalvauksen.
Ja Äiti - jos luet tätä, ennenkuin ehdin sinulle asiasta kertoa, älä hätäile.
En vain halunnut vielä uuden vuoden viettoasi ja yöuniasi tällä uutisella pilata.
Minulla ei ole mitään hätää - tähän sairastuu elämänsä aikana noin joka 60. suomalainen
ja taudin auheuttaja on mitä ilmeisemmin tuo virustauti.
Ikävä sairaus - ja varsin kiusallinen näinkin turhamaiselle ladylle kuin minulle.
Aika näyttää, miten tästä tokenen, mutta tuon blogikuvakollaasin mukaisia hymykuvia
ette täällä blogissa vähään aikaan tule näkemään.
Toivottavasti kuitenkin vielä joskus, sillä täysin tästä halvauksesta paranee 75 %.
Silti - vaikka hymy on vino ja naama nurinkurin
- kohotamme tänään isännän kanssa täällä kotona maljan uudelle vuodelle.
Samalla haluan kiittää kaikkia teitä, jotka olette näitä vanhenevan ladyn höpötyksiä lueskelleet
tai seurailleet minua muilla SoMe-kanavilla.
Ilman teitä ja teidän kommenttejanne ei olisi tätä blogiakaan - ja elämäni oli aikalailla köyhempää.
Kiitos, että olette <3
Olkoon uusi vuosi parempi kuin entinen ja tuokoon se meille kaikille iloa ja kaikkea kaunista!
Riemullista Uutta Vuotta kaikille!
Lady of The Messiä voit seurata myös
