Heinäkuu 2018 - hellettä, hikeä ja kyyneleitä

Heinäkuu meni menojaan ja eletään jo pitkällä elokuussa. Hitaan bloggaajan periaatteita noudattaen sain vasta nyt aikaiseksi tehdä koosteen kuukaudesta, joka monin tavoin oli upea ja säiden puolesta poikkeuksellinenkin. Näitä kuukausikoosteita teen aina silloin tällöin ja vaikka epäilenkin, että tuskin ne ketään kiinnostavat, teen niitä ihan omaksi ilokseni - ja sen tähden, että sitten, kun muisti alkaa tehdä tepposiaan, voin käydä sitä täällä teroittamassa;)

Heinäkuun alku meni töissä ja sainpa ennen lomia yhden kuumetaudinkin potea. Ehdimme kuitenkin isännän kanssa paseerata Turun jokiviertä, käydä nuorten kanssa syömässä ja viettää viikonloppuja Sauvon farmilla paossa sauna- ja kylppäriremonttia, joka jatkui aina lomaamme saakka.

Kun sielussa soivat yhtä aikaa ilo ja haikeus

Niin kuin edellisessä postauksessani kerroinkin, lähdimme heti loman alkajaisiksi isännän kanssa Pohjois-Karjalaan mökille. Oli jo puoliyö, kun saavuimme perille. Tervehdittyäni jo mökillä olleita äitiäni ja veljeäni  kävelin heti ensimmäiseksi rantaan. Tarkistin vesirajan ja puiden kasvun. Haistelin tuoksuja, tunsin tuulen leikin poskellani. Oli vielä valoisaa - valoisampaa kuin täällä etelässä. 

Taivas oli pilvetön ja auringonlaskiessa vesi hohti kultaa. Ei missään muualla tuulen henkäys ole niin hellä, ei laineen liplatus kuulosta yhtä lempeältä. Ei kesä yhtä suloiselta. Olin tullut kotiin. Sinne, missä sielu lepää.

Gdansk - kaunis kaupunki, jossa silmä lepää vaan jalat eivät

Kerroin jo heinäkuun koostepostauksessani, että kävimme kuun lopulla pienellä kaupunkilomalla Gdanskissa. Suorat lennot Turusta Wizzairilla olivat syy, miksi tänä kesänä Gdanskin matkakohteeksemme valitsimme. 

Isännän loma läheni loppuaan emmekä halunneet tuhlata aikaa matkustamiseen - Gdanskin lennot kestävät säästä riippuen korkeintaan puolitoista tuntia. Me selvisimme mennen tullen tunnilla ja 10 minuutilla.

Kun aamulentomme lähti Turusta klo 9.10, olimme jo hotellillamme Radisson Blu Gdanskissa paikallista aikaa noin klo 10. Aikaerohan Puolassa on -1 Suomen aikaan verrattuna.

Hotellimme sijaitsi aivan Gdanskin keskustassa, Vanhassa kaupungissa Dlugi -kadulla, joka on yksi kaupungin keskeisimmistä  kävelykaduista.

Hotellin pääsisäänkäynti oli rakennuksen toisella puolella, piilossa vanhan tiilirakennuksen takana,mutta sen jälkeen vastassa olikin vallan erilainen näky: marmoria, lasikattoja, nahkaa. Huoneen saimme heti, joten pääsimme purkamaan tavarat ja vaihtamaan kengät - tiesimme entuudestaan, että tällä reissulla kävellään paljon ja hyvät kengät ovat silloin tarpeen.

Hotelli oli taattua Radisson Blu -laatua, huone tilava ja siisti, palvelu loistavaa ja aamiainenhanRadisson Blu hotelleissa kulkee nykyään nimellä Super Breakfast, mikä tarkoittaa sitä, ettätarjonnan laatuun ja esillepanoon on panostettu ja pyritty suosimaan luomua sekä lähialueiden tuotteita. Tämä oli nyt kolmas kesä peräkkäin, kun hotellivalintamme osui Radisson Bluhun ja niin tyytyväisiä olemme olleet, että varmasti seuraavallekin matkalle sellaista ensimmäiseksi etsimme.

Vaikka hotellissa ei näillä kaupunkilomilla pitkiä aikoja vietetäkään, on hotellin sijainnilla suuri merkitys matkan onnistumiseen. Ja tällä iällä myös sillä, että hotelli on siisti ja sillä on tarvittavat palvelut kohdillaan;)

Päivämme päättyivätkin iltaisin tuohon Dlugi -kadun puolella olevalle terassille, jossa vielä istuimme ja seurasimme elämää vilkkaalla kävelykadulla.

Nähtäväähän Gdanskissa on vaikka kuinka paljon, mutta meille tämä oli jo kolmas matka sinne,joten emme edes ajatelleet, että alkaisimme koluta lukuisia museoita ja kirkkoja.

Ajatuksena oli vain haahuilla ympäriinsä, nauttia kaikesta kauniista ja istahtaa välillä johonkin katukahvilaan lepuuttamaan jalkoja. 

Gdanskhan on satamakaupunki Pohjois-Puolassa ja sen ytimen muodostaa Vanha kaupunki sekä Moslawajoen ranta, jossa sijaitsee maailman vanhin nosturi.

Yhdessä lähietäisyyksillä sijaitsevien Sopotin ja Gdynian kaupunkien kanssa se muodostaa ns. kolmoiskaupungin alueen, jossa asuu n. 750000 ihmistä.

Gdanskhan tunnettiin vielä ennen toista maailmansotaa nimella Danzig ja sen asukkaista suurin osaoli tuolloin saksalaisia, mutta sodan jälkeen se puolalaistui.

Gdansk tunnetaan myös kaupunkina, jossa syntyi Puolan Solidaarisuusliike, jota johti sittemmin Puolan presidenttinäkin toiminut Lech Walesa.

Ensimmäisenä päivänä tutkimme tietenkin tuon oman kotikatumme ja käväisimme myös jokirannassa.

Sitten edellisen käyntimme siellä oli sinne uudemman kaupungin puolelle ilmestynyt mm. maailmanpyörä, ja siihen isäntä yritti koko matkamme ajan minua turhaan houkutella.

Minulle riitti ihasteltavaa ihan maanpinnan tasollakin.

Sillä Gdansk on kaunis kaupunki.

Värikkäästi maalatut ja hienosti kunnostetut talot, vehreys ja kukat  - kaunista oli katsoi minne tahansa.

Se, että Gdanskissa puhutaan Vanhasta kaupungista, on hieman harjaanjohtavaa, sillä kaupunki pommitettiin toisessa maailmansodassa miltei maanpinnalle.Lähes kaikki on uudelleen rakennettua ja pikkutarkasti entisöityä.

Myös tämä maailman suurin tiilikirkko, Pyhän Marian kirkko, koki sodassa osansa, mutta on taas entisessä loistossaan.

Matkan toisen päivänä kävimme Sopotissa, kylpylä- ja rantakaupungissa, ja siitä teen oman postauksensa, sillä kyllä tuo pieni ja viehättävä rantalomakohde,  Puolan Rivieraksikin kutsuttu kaupunki,  sen ansaitsee.

Matkan Sopotiin voi hyvin tehdä taksillakin, sillä taksimatkat eivät kukkaroa Puolassa kaada, mutta halusimme kokea hieman enemmän paikallista väriä ja matkasimme sinne junalla.

Samalla näimme myös ihmisten arkea, työmatkalaisia ja niitäkin rakennuksia, joita ei matkaesitteissä esitellä. Oli uudisrakennuksia - ja oli sitäkin vanhaa, jota kukaan ei ollut jaksanut hoitaa.

Kiva matka, josta kerron myöhemmin lisää;)

Kolmantena päivänä kävimme  kaupungin ulkopuolella olevassa Galeria Balticassa, ostoskeskuksessa, jonne menimme taas junalla. Kätevä kulkuväline, sillä matka ostoskeskukseen kesti n. 10 minuuttia;)

Takaisin tullessa poikkesimme vielä kaupungissa olevaan Galeria Handlowa Madisoniin, joka oli sopivasti kävelyreittimme varrella juna-asemalta hotellille.

Ostoskeskuksia ja -paikkoja Gdanskista löytyy useampia ja tarjolla on suurin piirtein samat herkut kuin suomalaisissakin ostosparatiiseissa - lisäksi muutama keskieurooppalainen ja puolalainen brändi, joihin meillä ei törmää.

Vaikka oli alennusmyyntikausi, emme juurikaan mitään ostaneet - tuolla Galeria Balticassakin viihdyimme vain vajaat 2 tuntia - ja siihenkin mahtui jo kahvitteluhetki;)

Jos Puolasta jotain ostaa, kannattaa ostaa paikallisia tuotteita: käsitöitä, nahkatuotteita,  koristeita, meripihkakoruja ja taidetta. 

Hintataso on edullisempi kuin Suomessa, mutta kun olimme jälleen kerran liikkeellä käsimatkatavaroin ja kotona on menossa huushollin karsinta, ei mitään suurempaa mukaan tarttunut.

Ostoksia voi toki tehdä itse kaupungistakin - pieniä kauppoja ja puoteja on joka puolella. Ja yksi viehättävimmistä Vanhan kaupungin kävelykaduista, Mariacka -katu, on myös oiva ostoskatu, jos haluaa koruja tai taidetta ostaa. 

Gdanskissa aika kyllä kuluu - eikä tarvitse edes tehdä mitään erityistä. Sen kun kävelee ja katselee. Kuten vaikkapa tuota kissaa, joka Mariacka -kadulla katselee ympärilleen ja varmaankin tuumaa: pysykääs turistit lestissänne, nää on mun mestat;)

Kauniita rakennuksia, iloisia ja avulaita ihmisiä - ja taidetta joka puolella.On siinä kissalla mestat!

Taidenäyttelyitä löytyi useita ja katutaiteilijoita vähän jokaiselta kävelykadulta. Konsertteja iltaisin olisi ollut tarjolla useammassakin paikassa ja katusoittajien konsertit kaikuivat ympärillä meni minne tahansa.

Ilta- ja yöelämääkin Gdanskissa löytyy varmasti ihan jokaisen makuun - meille riittivät ohjelmaksi syömässä käynnit, kävelyretket ja istahtamiset johonkin katukuppilaan.

Käveltyä tuli ja kunnolla - yhdet kengät jätin lähtiessä hotellin roskikseen ja rakkolaastariinkin jouduin turvautumaan. Vaan en niin paljoa, että se menoa olisi haitannut;)

Ruokapaikkoja löytyy melkein joka kadulta ja valita voi hienoista gourmetpaikoista niihin kansainvälisiin burgerketjuihin. Ja sushivillitys on yltänyt myös tänne - sushipaikkoja oli useampia.

Ravintoloiden hintataso vaihtelee - ja niinkuin muuallakin, mitä kauemmas keskustasta menet, sitä edullisemmin syöt ja herkuttelet. Mutta eipä se keskustaruokailukaan maltaita maksanut kun ei 7 ruokalajin illallisia harrastanut.Meillä taisi kallein päivällinen maksaa n. 120 zlotia (n. 30 euroa) yhteensä - ja siihen sisältyivät ruuat, viinit, isännän oluet ja ja minun cappuccinoni.

Niin vain aika kului ja koitti lauantaiaamu ja oli aika sanoa näkemiin kauniille Gdanskille. Aikainen aamu, sillä lento lähti jo klo 6.10 paikallista aikaa.

Koska aamiaiselle emme hotellissa ehtineet, saimme mukaamme eväspussit - ja millaiset eväät se sisälsikään: eri tavoin täytettyjä leipiä, hedelmiä, jogurttia, siemenpatukoita ja juomaa. Olen ennenkin näitä aamiaispusseja aamulennoille lähtiessä saanut, mutta eivät ne kyllä näille eväille ole vertoja vetäneet.

Kaikkea en jaksanut syödä, mutta onneksi oli mukana isäntä, johon mahtui sekin, mikä minulta jäi;) Kylläisin vatsoin oli hyvä koneeseen nousta ja kun check-inn oli tehty jo kotoa lähtiessä, jäi aikaa vielä taxfree -ostoksillekin.

Lento kesti taas sen tunnin ja 10 minuuttia ja kun tytär oli Turun kentällä vastassa, olimme kotona Kaarinassa jo ennen 9 Suomen aikaa.

Gdanskista kotiin Kaarinaan nopeammin kuin Helsingistä! Tällainen matkanteko on minun mieleeni;)

Koskahan seuraavan kerran? Sillä uudelleenkin menemme - jos Luoja suo. Ja jos Wizzair jatkaa lentojaan Turusta;)

Joulunalusmatkakin voisi olla kiva - joulutorit tuolla päin maailmaa ovat ihastuttavia!

Oletko sinä käynyt Gdanskissa? Mitä pidit kaupungista?

Hyvää viikon jatkoa kaikille!

Lady of The Messiä voit seurata myös 

Facebookin, Bloglovinin, Instagramin, Twitterin, Tumblr`n ja Pinterestin kautta

Siellä missä taivas on sininen ja valkoinen ja järven vesi hohkaa kultaa

Kävimme loman alkajaisiksi isännän kanssa siellä, missä ovat minun juureni.

Pohjois-Karjalan mökillämme olivat jo äitini ja veljeni meitä odottamassa, kun sinne maanantaina

taas tuttua mökkitietä laskeuduimme.

Ja kuten edellisessä postauksessani ounastelinkin, tarkistin paikat heti autosta ulos päästyäni.

Kaikki oli paikallaan.

Ranta juuri sellaisena kuin muistin - mitä nyt puut olivat kasvaneet.

Ja rannalta katsoessa pilkotti itse mökkikin puiden takana.

Vene oli vielä kumollaan ja tämän matkan aikana emme sitä vielä vesille laskeneet.

Ilta laskeutui hiljalleen - valoisaa oli pitkälle yöhön.

Ja pitkälle yöhön valvoin minäkin vaikka matkasta olinkin väsynyt.

En malttanut nukkua. Tiesin, että tällä kertaa saisin näissä maisemissa viettää vain pari päivää.

Kun uni alkoi painaa silmää, hiivin mökkiin, jossa nukkui jo äitini.

Miehet mökillä komennetaan yleensä nukkumaan aittaan, jotteivat kuorsauksellaan häiritsisi muita.

Niin tälläkin kertaa. 

Kun reissumme oli näinkin lyhyt, päätimme, että emme edes yritä tehdä mitään erityisempää

 kuin vain olla ja viettää aikaa yhdessä.

Kävimme kuitenkin pikaisesti tervehtimässä viereisellä mökillä kesäänsä viettävää serkkuani

 ja teimme pienen ajomatkan Kolille ja Juukaan.

Kolilta Juukaan matkatessa ohitimme Nunnanlahdessa entisen kotini, 

josta 7-vuotiaana muutin perheeni kanssa Lahteen. 

Siellä kotitalo seisoi tyhjillään, piha rehotti hoitamattomana ja äitini ja isäni sinne rakentama

 navettarakennus oli osittain tulipalossa tuhoutunut.

Pari vuotta sitten siellä poiketessamme näytti siltä, että joku olisi ollut kunnostamassa taloa

 - sinne oli silloin laitettu uudet ikkunat.

Mutta siihen kunnostus oli jäänytkin - talo näytti täysin hylätyltä.

Toisin oli isäni entisen kotitilan laita - siellä Nunnanlahdessa mäen päällä seisoi

keltainen talo kunnostettuna ja piha oli hoidettu.

Siinä talossa olin itse ensimmäiset vuoteni viettänyt ja sieltä ovat ensimmäiset muistoni.

Ohitimme tällä kertaa myös Tulikiven Kivikylän, sillä viime vuonna katsastimme sen kunnolla.

Siitä, miksi Pohjois-Karjalasta muutimme pois ja miten vuolukivikaivokset liittyvät elämäämme,

 kerroin aikoinaan postauksessani Reissunaista laulattaa, joten niistä ette uutta sepustusta kaivanne;)

Mökille palatessa olikin jo päiväkahvien aika.

Ja niin vain kahvikin maistuu mökin kuistilla paremmalta kuin missään muualla.

Kera maailman parhaiden, polvijärveläisen Kettusen leipomon vesirinkeleiden.

Ja kahvin jälkeen olikin jo hyvä kellahtaa päiväunille.

Ei missään uni tule niin nopeasti kuin mökillä.

Liekö vaikutuksensa puhtaalla, raikkaalla Pohjois-Karjalan ilmalla vai sillä, että mökillä tulee oltua

paljon ulkona? 

Tällä reissulla säätkin suosivat ulkoilmaelämää.

Aurinko lämmitti, poutapilvet lipuivat taivaalla ja välillä leuto tuuli puhalteli pientä vilvoitusta.

Eipä siinä muuta kaivattu: grillailtiin, saunottiin, uitiin.

Ja juteltiin paljon.

Muisteltiin menneitä ja suunniteltiin tulevia.

Aivan kuin veden pintaan heijastuvat pilvet, lipuivat päivätkin ohi nopeasti.

Liian nopeasti.

Sillä näitä maisemia olisin tahtonut tänäkin vuonna pitempään katsella.

Tuota maailman sinisintä taivasta, valkoisia pilviä ja vettä, joka oli pehmeä ja lämmin kuin äidin syli.

Noita polkuja, joita ovat tallanneet kaikkein rakkaimpieni askeleet.

Ja noita auringonlaskuja, joissa keltainen ja kulta hiipivät järvenselälle.

Ja jotka yön sylissä täyttävät koko taivaanrannan.

Vaan sinne oli jätettävä niin mökki ja mökkiranta - ja äitini ja veljeni, 

jotka vielä lomaansa siellä jatkavat.

Ensi kesänä, jos Luoja suo, viivymme pitempään.

Näin on isäntä pyhästi luvannut.

Eipä hän oikein muuta voinut, sillä aikamoiset motkotukset hänelle pidin siitä, 

että oli pakko hänen sitoumustensa takia reissu näin lyhyenä tehdä;)

Loma onneksi jatkuu vielä.

Sitä vietetään täällä kotona Kaarinassa, Sauvon farmilla ja pikku reissuilla kotimaassa

 sekä muutaman päivän matkalla Gdanskissa kuun lopulla.

Tavataan loman aikana myös läheisiä, ystäviä ja vieraampiakin.

Puhutaan paljon, nauretaan paljon.

Ja ehkä korkkaan sen kirjapinonkin, jonka olen yli puolen vuoden 

mittaisen lukupaastoni aikana ehtinyt kasata.

Sillä nyt, kun ei tarvitse töissä tietokoneruutua tuijottaa, 

kestää tuo kasvohalvauksessa kärsinyt silmänikin ehkä jo lukemisen.

Ainakin aion yrittää.

Wish me Luck:)

Suloista kesäviikonloppua kaikille!

Lady of The Messiä voit seurata myös 

Facebookin, Bloglovinin, Instagramin, Twitterin, Tumblr`n ja Pinterestin kautta.

Lomasuunnitelmissa reissuja, kulttuuria, kotoilua ja yllätys, yllätys: remppaa

Viimeinen työpäiväni ennen lomaa oli perjantaina - ja kerrankin olin valmis lähtemään toimistolta

 ihan ihmisten ajoissa. Monesti aiemmin on käynyt niin, että vielä viime hetkillä yritän saada

 jonkin asian valmiiksi ja päivälle tulee mittaa enemmän kuin olin kuvitellutkaan.

Muistan senkin lomalle lähdön, kun jouduin manuaalisesti päivittämään erään  kolleegani työkonetta

  ja päivitys kesti ja kesti. Olin sopinut isännän kanssa, että olen kotona viimeistään klo 14  ja että

 voimme lähteä  ajelemaan kohti Pohjois-Karjalaa heti,  kunhan vielä viimeiset tavarat pakkaan mukaan. 

No - klo 14 meni ja menivät seuraavatkin tunnit, mutta enhän minä voinut jättää kolleegaa pulaan 

toimimattoman koneen kanssa - hänellä kun työt jatkuivat myös seuraavalla viikolla.

Isäntä soitteli hoppuuttelusoittoja vähän väliä ja lopulta sovimme, että hän pakkaa loput tavarani

 ja lapset autoon ja he tulevat odottelemaan minua työpaikkani pihalle.

Vähän jälkeen klo 17 olin valmis ja reissuun ja lomille lähdin vaaleissa farkuissa,

 joiden päälle olin vielä viime metreillä kaatanut kahvikupillisen.

Ja matkatavaroilla, joista puuttuivat minun lääkkeeni, kenkäni ja takkini.

Voinpa tunnustaa, että oli autossa alkumatkasta tunnelmaa.

No - siitäkin reissusta selvittiin ja hyvät muistot itse matkasta jäivät silloinkin.

Perjantaina oli isäntä jälleen vastassa mutta nyt aloitimme loman hieman rauhallisemmin.

Käväisimme työpaikkani lähellä olevassa Pinellassa nostamassa maljat lomalle.

Ja mikäs siinä oli istuskellessa - ympärillä hyöri Ruisrock-kansaa ja muitakin lomafiiliksillä liikkuvia.

Viikonloppu onkin mennyt lähinnä pihakeinussa istuskellessa ja Miku-kisulin touhuja katsellessa.

Taisin minä hieman pyykätäkin. Pakkailut odottavat.

Sillä huomenna lähdemme isännän kanssa jälleen kohti Pohjois-Karjalaa ja mökkiä.

Niihin maisemiin, missä sielu lepää.

Jo nyt tiedän, että ajamme taas suorinta reittiä. Pysähtelemme vain syömään ja jaloittelemaan.

Ei mennä tuhannen mutkan tai matkanähtävyyksien kautta meidän isännän kyydissä;)

Ja mökillä odottelevat jo äitini ja veljeni. Kiire on!

Kun ohitamme Mikkelin ja maisemaan ilmestyvät vaarat, metsät ja järvet,

 tunnen jo, että olen tulossa kotiin, sinne omaan sielunmaisemaani.

Ja viimeistään silloin, kun laskeudumme tuota pikkutietä pitkin mökin pihalle, huokaisen syvään,

vedän keuhkoihini raikasta Pohjois-Karjalan ilmaa ja istun mökin rappusille katsastamaan ympäristön.

Niin kuin aina kotiin tullessa tarkistetaan, että kaikki on paikallaan. Ja että kaikki on hyvin.

Astelen rannan laiturille äitini vanhoissa kengän lipsukkaissa ja luon katseeni järvelle päin.

Näkyykö tuo kivi? Miten korkealla on vesi? Onko naapurimökeillä asukkaita?

Illalla istun tuolle laiturille ja kuuntelen hiljaisuutta. 

Joskus kala hyppii jossain tai lintu kirkuu kauempana.

Enkä toivo kuulevani karhun karjuntaa - tai jos kuulen, toivon, että se tulee vastarannalta.

Jos sataa, en anna sen häiritä. Toivottavasti ei kuitenkaan ukkosmyrsky yllätä 

- silloin köpöttelen äkkiä sisälle ja ihailen luonnon voimia ikkunan läpi.

Tuossa sitten mietiskelen maailman menot, ilot ja surut. 

Olen lähellä Luojaani.

Muut nukkuvat jo. 

Paitsi ne miljoona hyttystä ja paarmaa, jotka todennäköisesti seuraa minulle

 pitävät ja aikanaan minutkin mökin suojiin ajavat;)

Reissulla käymme ainakin tapaamassa muutamaa sukulaistani sekä Kolilla, 

minne mökiltämme on noin 30 kilometrin matka.

Muita rientoja ei ole suunnitteilla - riittää, kun vain saamme olla ja viettää aikaa yhdessä.

Loppuviikosta ajelemmekin sitten jo isännän kanssa takaisin kotiin Kaarinaan.

 Tulemme Miku-kissan vahdiksi, sillä tytär lähtee vuorostaan omille reissuilleen.

Ja isäntä suuntaa varmaan jo viikonloppuna Sauvon farmille, 

sillä hänellä on siellä meneillään "pikku projekti".

Meillähän on viime vuodet rempattu kesälomien aikaan milloin mitäkin: 

viime kesänä kunnostettiin pitemmän kaavan kautta tyttären entinen huone minulle työhuoneeksi,

 toissa kesänä rempattiin tyttären asunto ja sitä edellisenä pojan asunto.

Viime syksynä maalattiin portaikko.

Paneloitiin myös portaikkoseinä - ja sanonpa vaan, että syksyllä taidetaan paneloida uudelleen.

Meidän isäntä kun ei ole mikään remonttireiska, vaikka itse niin kuvitteleekin.

Kaikki tehdään vähintään kaksi kertaa - välillä useamminkin.

Täällä kotona oli tarkoitus tänä kesänä aloittaa myös lattiaremppaa ja maalaushommia

 ja kauhulla odottelin, että loma menee taas rempatessa.

Me kun emme oikein isännän kanssa tahdo mahtua samaan huusholliin silloin,

 kun hän harjoittaa remontointitaitojaan - sitä ärräpäiden määrää,

 mikä niissä touhuissa syntyy, ei kestä yksikään lady - eikä oikein kukaan muukaan.

Huokaisinkin syvään helpotuksesta, kun kävi ilmi, että tyttären asunnon putkiremppa osuu

 tälle kesälle ja tytär kisunsa ja chinchillojensa kanssa muuttaa kesäksi tänne kotiimme.

Eihän nyt pikku-kisulia voi rempalla häiritä - eikä siltä pikku vintiöltä remonttirauhaa saisikaan.

Liian varhain huokaisin. Sillä isäntä keksi, että kun ei kerran kotona voi remontoida, 

tehdäänpä sitten Sauvon farmille etuoven eteen katos.

Sitä katosta hän on nyt sitten viime viikon ja tämän viikonlopun ajan väsännyt.

Ja käynyt välillä hakemassa rautakaupasta lisää lautaa ja muuta rompetta niiden tilalle, 

jotka projektin kuluessa on jo ehtinyt tuhota.

Minulla on vähän sellainen tutina, että tänä kesänä en kovin paljon Sauvon farmilla aikaa vietä;)

Onneksi on sentään muitakin lomasuunnitelmia: kuun lopulla teemme muutaman päivän

 matkan Gdanskiin ja sen lähiseuduille. Gdanskissa olemme käyneet pariin 

kertaan aiemminkin  ja tällä kertaa se valittiin lomakohteeksi aikataulusyistä:

 sinne pääsee suoraan Turun lentokentältä vajaassa kahdessa tunnissa ja säästämme matka-ajoissa.

Isännällä kun on kuulemma varastossa vielä jokunenkin projekti,

 mikä pitäisi ehtiä loman aikana saada tehdyksi.

Tehköön - minä aion käydä muutamassa konsertissa ja taidenäyttelyssä,

 ehkä kesäteatterissakin. Ja ainakin Helsingissä ihan ajan kanssa.

Mikäli vanhat merkit paikkansa pitävät, änkeää isäntä mukaan.

Tulkoon nyt sitten - kunhan lupaa olla kehuskelematta remonttitaidoillaan;)

Muuten aion vain rentoilla kotona - tytär ja kisuli pitävät seuraa ja isäntä soittaa

 välillä Sauvosta ja kertoo viimeisimmät katastroofit. Jos uskaltaa;)

Joko sinä olet lomalla? Vai joko lomasi päättyi?

Toteutuvatko sinun lomatoiveesi tänä kesänä?

Kauniita kesäpäiviä sinulle - cheers!

Lady of The Messiä voit seurata myös 

Facebookin, Bloglovinin, Instagramin, Twitterin, Tumblr`n ja Pinterestin kautta.

Viikon tarinat ja jupinat

Kolmas lomaviikko on ohi.

Aikamoista tohinaa - vaikka se ei tuossa Instagramin koostekuvassa näykään.

Aloitimme nimittäin viimeinkin sen kauan suunnitellun pintaremontin täällä kotona.

Ei siis kesää ilman remppaa: toissa kesänähän rempattiin pojan asunto, viime kesänä tyttären koti

ja nyt oli tämän huushollin vuoro.

Viilattavaa olisi vaikka kuinka paljon - ja viilattavaa tulee vielä jäämäänkin.

Meidän remppa kun etenee systeemillä: yksi askel eteenpäin, kaksi taaksepäin.

Aloitimme tyttären entisestä huoneesta, josta on tarkoitus tulla minulle työhuone.

Ja koska huone on yläkerrassa, sinne tulee minulle myös varasänky, jonne hipsin alakerrasta,

kun kyllästyn isännän kuorsaamiseen.

Huoneeseen ei tässä vaiheessa oltu suunniteltu muuta kuin seinien maalaaminen.

Vaan saimmehan me siitäkin myrskypilvet nostatettua.

Ensin tuli kiistaa siitä, poistetaanko vanhat tapetit.

Minä annoin periksi - ei poistettu.

Seuraava kiistanaihe olikin sitten seinien väri.

Muuten seinät maalattiin valkoiseksi, mutta halusin yhdestä seinästä lämpimän harmaan.

Ja isäntä muisti, että hänellähän on vielä harmaata maalia jäljellä pojan asunnon rempasta.

Minä ilmoitin, että ei käy - väri on kylmän harmaa ja liian tumma.

Ja isäntä oli sitä mieltä, että kyllä sitä voidaan laimentaa.

Ja laimensi. Ja maalasi. 

Ja tuli tumman harmaa, kylmäsävyinen seinä.

Sai sen sunnuntai-iltana valmiiksi.

Miinä ilmoitin seuraavana aamuna, että tuota minä en katsele.

Ja nyt en antanut periksi. Haettiin taas lisää valkoista maalia.

Nyt huoneen kaikki seinät ovat sitten valkoiset. Enkä valita.

Tiistaina pidettiin välipäivä ja lähdettiin Sauvon farmille karkuun sekamelskaa.

Ihasteltiin siellä vieläkin kukoistavaa kukkaloistoa ja isäntä ajeli nurmikot.

Jasmiinit olivat jo parhaan kukintansa nähneet mutta vieläkin tuoksu oli huumaava.

Ja vieläkin osa ruusulajikkeista jaksoi kukkia. Tuolla Instagramin kuvissa niitä näette enemmänkin.

Karviaiset ja viinimarjat olivat vielä raakoja.

Hyvä vain - nyt ei olisikaan ollut aikaa niitä poimia;)

Isännän ajaessa nurmikkoa minä otin pienet päivätorkut ja niiltä heräiltyäni keittelin kahvit.

Istuttiin pihalla, juotiin kahvia ja oltiin hiljaa.

Mieletkin tyyntyivät.

Ja hyvää teki rauhoittuminen ja rauha, sillä keskiviikkona suuntasimmekin taas rautakauppaan - tällä kertaa ostamaan paneleita.

Viirun raapimat portaikon seinät oli tarkoitus laittaa puolipanelille.

Niitä paneleita isäntä vieläkin tuolla viilailee.

Takana on useampi reissu rautakauppaan - milloin on ostettu listaa jos jonkinlaista, 

milloin käyty vaihtamassa väärän kokoiset naulat uusiin.

Minä olen siinä  välissä yrittänyt lukea ja etsiä tästä huushollista paikkaa, 

minne isännän manailu ei kuulu. 

Ainoa sellainen paikka on terassi tai parveke - ja niissäkin olisi tarvittu korvatulpat;)

Olen minä hieman tutkaillut netistä Riian nähtävyyksiäkin.

Sinne nimittäin suuntaamme isännän kanssa tiistaina aamuvarhaisella neljän päivän reissulle.

Suoraan Turun kentältä, niin ei mene aikaa turhaan Helsinkiin ajamiseen.

Riiassa en ole aiemmin käynytkään - sen lentokenttä on kyllä tuttu,

 sillä olemme monta matkaa muualle tehneet Riian välilaskuilla. 

Matka lentäen Riikaan kun menee nopeammin kuin ajomatka Helsinkiin;)

Riiassa on tarkoitus vain haahuilla. Ei mitään tiukkoja aikatauluja ja suunnitelmia.

Ja vaikka minä noita nähtävyyksiä tutkailenkin, en aio mieltäni pahoittaa, vaikka ne katsastamatta jäisivätkin.

Sillä rentoutumaan tuonne menemme. Haistelemaan vähän muun maailman menoa.

Ja ehkä vähän kuhertelemaankin.

Se onkin tarpeen, sillä matkan jälkeen odottaa vielä yhden huoneen maalaus.

Pojan entinen huone on tarkoitus laittaa vierashuoneeksi.

Kunhan sen ensin saan tyhjennettyä,  sillä huoneeseen on ehtinyt parissa vuodessa kerääntyä aikamoinen määrä tavaraa

 - siitä on tullut jonkinlainen varavarasto kaikelle sille, mikä ei muualle mahdu

 - tai mikä odottaa lajittelua säilytettäviin tai poistettaviin.

No - onneksi on tuo Åblogien blogikirppari tulossa - osa tuon huoneen tavaroista tulee päätymään sinne. 

Meillähän oli alunperin tarkoitus myös maalata kellastunut portaikkokin mutta se saa nyt jäädä tuonnemmaksi.

Ei riitä nyt aika, ei rahkeet  - eikä hermot;)

Onneksi minulla on vielä Riian matkankin jälkeen viikko lomaa jäljellä.

Ja toivottavasti silloin on aikaa tälle blogiharrastuksellekin enemmän.

Sillä kyllä minä tänä kesänä olen tämän blogini kanssa lomaa pitänyt -  samoin muiden blogien seuraamisessa. 

Suomen kesä on niin lyhyt, että olen yrittänyt vain nauttia siitä.

Eikä minua ole nuo sateetkaan ja viileys pahemmin haitanneet

 - luonto kukoistaa ja vaikka hellemekkoa ei montaa kertaa vielä ole tarvittu, 

on sitten kääriydytty villatakkiin. 

Kesä on kuitenkin kesä - välillä paistaa aurinko ja välillä sade ropisee.

Niinkuin elämässäkin;)

Ja vaikka itse olen ollut laiska bloggaaja, on minulla yksi pyyntö teille, 

jotka olette jaksaneet tänne asti tätä sepustusta lukea: 

Indiedays tekee lukijakyselyä ja jos et vielä ole siihen vastannut, voit vastata siihen 

joko tuon esiin pomppivan kyselyikkunan tai klikkaamalla tästä.

Vastaamalla kyselyyn voit myös osallistua arvontaan, 

jossa palkintoina jaetaan kolme 100 euron arvoista lahjakorttia 

sekä 30 kpl kauneustuotepakettia.

Kaikki tutkimukseen annetut tiedot käsitellään anonyymisti, 

eikä niitä käytetä markkinointiin tai luovuteta kolmansille osapuolille ilman vastaajan suostumusta. 

Yhteystietotoja käytetään ainoastaan mahdollisen palkinnon toimittamiseen.

Nyt tämä Lady lopettelee höpötyksensä, käy vielä tarkistamassa portaikon viimeisimmät vaiheet ja toivottaa kaikille

Hyvää uutta viikkoa!

Lady of The Messiä voit seurata myös

Facebookin, Bloglovinin, Instagramin, Twitterin, Tumblr`n ja Pinterestin kautta.