Ekopaasto on jo loppusuoralla ja viimeiset päivät meneillään. Seitsemän viikon koitos on jo miltei ohi ja on aika tehdä tilinpäätöstä.
Miten sujui tämän vuoden paastoni? Pidinkö paastolupaukseni? Oliko vaikeaa? Ja opinko mitään - jääkö jotain itämään ja elämään?
Minullehan tämä taival oli jo kahdeksas - olen Ekopaastoa jollain muotoa viettänyt jo sen ensimmäisestä vuodesta 2012 lähtien. Alkuaikojen lupaukseni liittyivät enemmän perinteisen paaston viettoon ja kokeilin, pystynkö kieltäytymään jostain minua koukuttavasta, nautintoa tuottavasta tavasta tai ruuasta. Myöhemmin on paastooni sisältynyt myös Ekopaaston idea kieltää tai rajoittaa niitä asioita omassa elämässä, jotka ovat haitallisia luomakunnallemme. Myös omien kulutustottumusten miettiminen sekä elämän hiljentäminen ja hiljentyminen ovat tulleet osaksi paastojani - niin tänäkin vuonna.
Vanha hengellinen laulu alkaa sanoin "Kautta kärsimysten voittoon..." ja ajattelin ensin nuo sanat tuohon otsikkooni laittaa vaan enpä laittanutkaan. Vaikka helposti kuvittelisi, että jostain kieltäytyminen tai jonkin asian rajoittaminen ovat kärsimystä, eivät ne sitä sittenkään ole, sillä kun luopuu jostain, mitä ei tarvitse ja mikä tekee hyvää itselle sekä ympäristölle, löytää kiitollisuuden siitä mitä vielä on - ja jää aikaa ja vapautta nauttia itse elämästä.
Jos ei tieni kärsimysten kautta ole kulkenut, niin pakko on tunnustaa, että sortumusten kautta sitä on vaellettu. Kyllä - on sorruttu, mutta on myös noustu ja taas jatkettu.
Tämän vuoden Ekopaasto alkaa tämän viikon keskiviikkona, 6.3. ja kestää 7 viikkoa päättyen 20.4. pääsiäiseksi. Ensimmäinen Ekopaasto järjestettiin jo vuonna 2012 ja siitä lähtien olen siihen omalla tavallani osallistunut. Ensimmäisen kerran tästä paastosta kerroin täällä blogissani vuonna 2014 ja sen jälkeen olen joka vuosi siitä kirjoittanut. Vaikka painopisteet paastossa ovat vuosittain hieman vaihdelleet, on Ekopaaston tarkoitus aina ollut haastaa ja innostaa ihmiset osallistumaan pääsiäispaaston viettoon tavalla, joka auttaa hillitsemään ilmastonmuutosta.
Harva meistä enää kiistää ilmastonmuutoksen olevan totta ja viimeistään viime syksynä julkaistu hallitustenvälisen ilmastopaneeli ICPP:n raportti kertoi selvää kieltään siitä, että nyt on jo viime hetki vaikuttaa siihen, että lapsillamme ja lapsenlapsillamme on tällä maapallolla tulevaisuus.
kuvan logo ekopaasto.fi
Ekopaastohan on Suomen evankelis-luterilaisen kirkon kampanja ja tämän vuoden paastossa ihmisiä kehotetaan antamaan oma paastolupaus ja jakamaan se sosiaalisessa mediassa. Olen itse vuosien saatossa lupaillut yhtä jos toistakin ja niin teen tänäkin vuonna.
Minulle nämä Ekopaastot ovat olleet vuosittaisia suunnan tarkastuksen paikkoja. Sen opettelua, että elämäänsä voi yksinkertaistaa ja kohtuullistaa - ja samalla voi tehdä hyvää sekä ympäristölle että myös itselle ja lähimmäisille. Paastoonhan sisältyy myös ajatus kieltäytymisestä tai luopumisesta - siitä, että jättää jotain nauttimatta tai ostamatta - ja antaa jotain omastaan.
Niinkuin edellisinäkin vuosina, kestää Ekopaasto 7 viikkoa ja päättyy pääsiäiseksi.
