Juhannuksen juhlaa, kesäyön onnea

On juhannusaaton aamu ja olen jo tovin ollut hereillä. Minähän en yleensä ole se meidän perheen varhaisin mato vaan isäntä saa vapaapäivisin rauhassa kahvit keitellä aamuisin ennen kuin minä suostun silmäni avaamaan. Vaan tänään on toisin - kahvi tuoksuu jo tuossa vierelläni ja alakerrasta kuuluu isännän tasainen kuorsaus. Maailmankirjat taitavat olla vallan sekaisin;)

On tähän aikaiseen heräämiseen ihan syynsäkin - nimittäin eilinen laiskuus kostautui. Olemme lähdössä juhannuksen viettoon Sauvon farmille ja viimetipan minäni sai taas eilen illalla vallan ja jätin pakkaamiset tähän aamuun. Nyt on sitten pakattu ja pian herättelen isännän kahveille.

Ajatuksia äitienpäivänä 2019

Tänään olen ajattellut omaa äitiäni, joka on sitkein ja sisukkain nainen, jonka tunnen. Hän on kokenut lapsena sodan kauhut, tehnyt työtä oman osansa, kasvattanut lapsensa, sairastanut yhden ihmisen tarpeiksi ihan tarpeeksi, saattanut hautaan yhden lapsistaan, kaksi miestään ja vanhempansa.

Hän on nainen, joka on aina auttanut, tukenut, rohkaissut, rakastanut ja vieläkin repisi vaikka paitansa päältään, jos hänen lapsensa tai lapsenlapsensa apua tarvitsisivat. Hän on äitini - ja hän on minulle rakas.

Äitiäni en tänäkään äitienpäivänä päässyt kasvokkain onnittelemaan, Olen tästä surullinen ja tunnen vähän syyllisyyttäkin. Mutta lähtö Hollolaan ei ole vain minusta kiinni ja niinpä sain onnitella äitiäni vain puhelimitse. Onneksi on puhelin. Ja onneksi on maailman paras veli, joka lastensa ja ex-vaimonsa kanssa piti huolen siitä, ettei äitini juhlapäivää joutunut yksin viettämään. 

On juhla ja juhannus

Kun viime juhannusta vietimme alakulon vallassa, ovat tämän mittumaarin tunnelmat aivan toisenlaiset. Me nimittäin juhlimme.

Tänään suuntaamme isännän kanssa Sauvon farmille, sillä niin kuin aiemmin täällä jo ounastelin, ei remontti kotona vielä ole valmis ja koti on huiskin haiskin ja hyrskyn myrskyn. Onneksi on Sauvossa talo odottamassa ja siellä on tilaa ja lääniä isommallekin porukalle.

Sinne saapuvat tänään äitini, veljeni ja veljen Peppi-koira. Ja juhannusaatto vietetään tällä joukolla grillaillen ja saunoen puusaunan hellissä löylyissä. Saunan jälkeen onkin hyvä käydä nukkumaan sateen ropinaa kuunnellen.  Eikä haittaa sade ollenkaan, sillä olemmehan saaneet sitä toisenlaistakin kesää jo viettää.

Alkukesän kuulumisia - ja voi millaisen kesän!

Edellisestä postauksestani onkin jo tovi vierähtänyt, sillä elämä on vienyt mukanaan sen verran vauhdikkaasti, että eipä ole jäänyt paukkuja tänne blogistaniaan juurikaan kurkistella, saatikka kirjoitella. Mutta hitaana bloggaajana olen ihan hyvällä omallatunnolla elellyt, sillä kaikella on aikansa. 

Töissä on ollut sen verran kiirettä, että kaikki ylimääräinen on saanut jäädä. On sanottu näkemiin arkkipiispa Kari Mäkiselle ja toivotettu tervetulleeksi uusi arkkipiispa Tapio Luoma. Ja sekä jäähyväisiin että uuden työtoverin saamiseen on liittynyt juhlaa jos toistakin - ja juhlissa on aina omat järjestelynsä. Näitä juhlia olen juhlatoimikunnan kanssa touhunnut hiki hatussa ja nyt kun ne ovat ohi, ehdin vihdoin tänne kirjoittamaankin.

Olen toki muutakin kuin vain töitä tehnyt - olen nauttinut tästä upeasta kesästä. Ihana valo, auringon hellivä lämpö ja luonto, joka on vallan riehaantunut loistoonsa - voi mikä alkukesä meillä on ollutkaan! 

Hyvää äitienpäivää kaikille äideille ja äitien lapsille!

Tänäänkin, niin kuin monena aiempanakin äitienpäivänä, soitin puhelun äidilleni Hollolaan ja onnittelin häntä. Tänäänkään en ole siellä hänen luonaan itse juhlapäivänä - mutta olin vielä eilen ja vietimme äitienpäivää etuajassa. Lähdimme isännän kanssa matkaan jo torstaiaamulla ja tulimme eilen illan suussa takaisin kotiin. Sinne jäivät punaiset ruusut kukkimaan ja äitini soittelee onnellisena uudella puhelimellaan, jonka sai äitienpäivälahjaksi minulta ja veljeltäni;)

Vaikka itse jouduin jo täksi päiväksi palaamaan kotiin, ei äitini päiväänsä yksin tänään vietä - veljeni ja hänen lapsensa sekä ex-vaimonsa pitävät huolen siitä, että äidillä riittää ohjelmaa.

Kuva on parin vuoden takainen - äitini on tuosta hoikentunut - minä en;)

Äitini on minulle rakas. Äitini, jonka olimme viime kesänä menettää ja joka on vahva ja sitkeä ja joutunut suremaan elämässään enemmän kuin on kohtuullista. Silti äitini ei ole katkeroitunut maailmalle vaan säilyttänyt elämänilonsa ja huumorintajunsa. Kun äitini hymyilee, on se hymy kaunis. Ja kun äitini nauraa, tarttuu nauru muihinkin. Vaikka kivut nivelissä hankaloittavat elämää ihan liiankin kanssa, ei äitini luovuta vaan suunnittelee sähköskootterin ostamista - pitäisi vain löytää paikka, mihin skootterin saisi parkkiin ja lataukseen!

Vappu 2018 - Turun vappu on iloisia ihmisiä, juhlamieltä ja perinteitä

Nämä minun vappupostaukseni ovat tylsiä, sillä saman kaavan mukaan kun vappujamme vietämme, ovat postauksetkin liki samanlaisia. Päivitän nyt kuitenkin - jääpähän tämäkin vuosi muistojeni arkistoon.

Minulla oli vappuaatto lomapäivä ja olin kuvitellut, että kerrankin valmistaudun illan rientoihin rauhassa ja kiireettä. Mitä vielä - nukuin pitkään ja vetkuttelin jos mitä ja kun isäntä tuli töistä, en ollut vielä edes vappumekkoa saanut kaapista kaivettua. Kiirehän siinä taas tuli. Vaan hyvin ehdittiin sittenkin.

Vappuaaton lakitus Turun Taidemuseonmäellä kuuluu meidän perinteisiimme ja isännän kanssa tämä oli jo 31. yhteinen vapun aloitus. Minun valkolakkini on tuolla mäellä saanut kestää mukanani jo reilusti yli 40 vuotta - ja on se sen näköinenkin - kellastunut, skumpparoiskeita siellä täällä - ja on se kerran jäänyt auton pyörienkin alle. Onneksi ilman minua;)

Taidemuseonmäki oli täynnä iloista juhlakansaa ja me isännän kanssa hivuttauduimme tutulle vakiopaikallamme Suomalaisen Pohjan eteen. Siitä tietävät tuttumme meidän löytyvän ja muutaman kaverin nytkin tapasimme. Emme olleet sopineet etukäteen mitään treffejä, sillä ystävistämme osa vietti tänä vuonna vappuaan muualla - osa oli lastenlasten vahteina ja osa aloitti mökkikautensa. Tiesimme vanhastaan, että mäellä kuitenkin tuttuihin törmää ja niin nytkin.

Onnea Suomi 100 vuotta!

Suomi - sinitaivas, järvet, metsät ja siniristilippu.
Suomi - vapaus, itsenäisyys.
Suomi - minun maani, jossa minulla on vapaus sanaan, mielipiteeseen, uskontoon.
Suomi - jonka, itsenäisyydestä on maksettu kova hinta.
Suomi - kotimaa, isänmaa.

Suomi - jossa on ollut hyvä ja turvallista kasvaa, opiskella, kasvattaa lapsia ja vanheta.

Suomi - jossa veljeä ei jätetä. Ei jätetty aikoinaan - ja haluan uskoa, ettei jätetä tänäkään päivänä.
Ei sitä naapurissa asuvaa - eikä sitä, joka tänne kauempaa on tullut turvaa hakemaan.

Kun maailmalla aseiden piiput taas laulavat ja terrori-iskut ovat tulleet lähellemme, on meillä entistä enemmän syitä olla kiitollisia heille, jotka vapauden meille aikoinaan taistelivat ja heille, jotka rakensivat tähän maahan kaiken sen hyvän, mistä tänään saamme nauttia.

"Suomi on hyvä maa. Tämä maa on paras paikka meille suomalaisille. Suomi on puolustamisen arvoinen maa, jonka paras puolustaja on Suomen oma kansa!" - näin tervehti edesmennyt jalkaväen kenraali Adolf Ehrnrooth itsenäisyyspäivänä 2002.

Monissa hyvien asioiden kansainvälisissä vertailuissa Suomi on kärkisijoilla ja itsenäisen Suomen 100-vuotisjuhlan kunniaksi on Tilastokeskus tehnyt listauksen asioista, joista voimme olla ylpeitä. Suomi on esimerkiksi maailman vapain maa (Norjan ja Ruotsin ohella) ja huolimatta Turun terrori-iskusta, on Suomi edelleen maailman turvallisin maa.

Tuonkin listan mukaan Suomi on hyvä maa. Juuri niin kuin Adolf aikoinaan painavasti lausui.

Suomalaisena voi hyvin röyhistää rintaansa. Ja olla samalla nöyrän kiitollinen kaikille Adolfeille ja hänen veljilleen ja sisarilleen, jotka tästä kaikesta hyvästä hinnan aikoinaan maksoivat - ja osa maksaa sitä vielä tänäänkin. Sillä meidän Suomessamme, tässä isiemme kalliilla hinnalla maksamassa maassa, tarvittaisiin taas Adolfeja, jotka kertoisivat meille, miten kallisarvoista on se, että on oma maa, oma lippu ja oma kansa. Vapaus.

Olen itse saanut elää 60 vuotta Suomessa, joka on saanut nauttia rauhasta. Täällä ei ole minun elinaikanani sodittu. Mutta onhan moni asia toki muuttunut.

Tässä maassa tarvittaisiin tänään kipeästi sitä henkeä, jolla taisteltiin Suomelle itsenäisyys ja jolla tämä maa rakennettiin sotien jälkeen hyvinvointivaltioksi.

Kun maassa rikkaat rikastuvat entisestään, kun verot maksetaan muualle kuin Suomeen, kun keskiluokka köyhistyy ja osa kansasta jonottaa leipäjonoissa ja kun barrikadeilla huudetaan "rajat kiinni", on se kaiken sen mitätöimistä, minkä vuoksi isämme ja isoisämme taistelivat.

Vapaan maan vapaa kansa pitää huolen toisistaan.  Ja se maa pitää huolen kaikista, jotka siltä apua pyytävät.

Maa, jossa veljeä ei  jätetä - ei jätetä sitä asunnotonta syrjätien kulkijaa, ei sitä työtöntä yksinhuoltajaäitiä, ei syrjäytymässä olevia nuoriamme eikä heitä, jotka täältä ovat tulleet turvaa hakemaan.

Pidetään toisistamme huolta - sillä edelleenkin haluan uskoa, että tässä maassa ei kaveria jätetä!

Tänään liehuvat siniristiliput saloissa ja  ikkunoille on sytytetty kynttilät. 100-vuotiasta Suomea juhlitaan niin niin kodeissa kuin linnoissakin.

Me juhlimme isännän kanssa itsenäisyyttä täällä kotona tutuin perintein: istumme katsomassa Linnan juhlia, nautimme glögiä ja joulutorttuja sekä Suomi-suklaata - ja ikkunoilla palavat ne sinivalkoiset kynttilät. Jossain vaiheessa isäntä siirtyy alakerran sohvalle toisen telkkarin äärelle ja nukahtaa sinne ja minä yritän bongailla juhlivat tutut ja kauneimmat sekä ne kauheimmatkin juhla-asut.

Miten sinä olet juhlinut 100-vuotiasta Suomea? 

Oletko käynyt ihastelemassa juhlavia valoteoksia, joita juhlan kunniaksi on monella paikkakunnalla jopa ulkomaita myöten viritelty? 

Maamme-laulun ohella sopii Itsenäisyyspäivään myös Finlandia-hymni. Juhlava, upea sävellys, joka kostuttaa joka kerran tämän Ladyn silmäkulmat.

Finlandia-hymninhän Sibelius aikoinaan sävelsi jo ennen itsenäisyyttä, 1899-1900 - ja se oli viimeinen osa Historiallisia kuvia -orkesterisarjaa. Alunperinhän tuohon hymniin ei ollut tarkoitus sanoja tulla. Mutta tuli sitten kuitenkin - ja tuli useammatkin. Nykyisin useimmiten suomeksi lauletut sanat ovat V.A. Koskenniemen.

Hymnistä on myös useammat englanninkieliset sanoitukset  - tunnetuin lienee This Is My Song, jota on laulettu hymnin sävelin mm. USA:n terrori-iskujen muistotilaisuuksissa. Ja juuri tuota versiota on kuvattu myös sanoilla Song Of Peace, jota olen jakanut parina vuonna täällä blogissakin Joan Baezin laulamana versiona.

Siitä, miten Hymni on ollut esim. erään maan kansallislaulu ja millä kaikilla sanoituksilla sitä on laulettu, voi lukea mm. täältä. Sieltä löytyy myös enemmän tietoa hymnin historiasta.

Tästä hymnistä Sibelius itse totesi: "Sitä ei ole tarkoitettu laulettavaksi. Sehän on tehty orkesteria varten. Mutta jos maailma tahtoo laulaa, niin ei sille mitään mahda."

Tänä vuonna jaan hymnistä nimenomaan suomenkielisen version. Itsenäisen Suomen 100 vuoden kunniaksi.

Jarkko Ahola - Finlandia

Onnea 100-vuotias Suomi!

Hyvää itsenäisyyspäivää kaikille!

Lady of The Messiä voit seurata myös 

Facebookin, Bloglovinin, Instagramin, Twitterin, Tumblr`n ja Pinterestin kautta.

Ajatuksia juhannuksena 2017

Pihallamme juhannusruusupensas kukoistaa täydessä loistossaan. Luonto on kauneimmillaan vaikka sää onkin mitä on. Ei haittaa - villahousut jalassa tarkenee vallan mainiosti. 

Vietämme juhannuksen täällä kotona Kaarinassa. Tarkoitus oli Sauvon farmille mennä, mutta tulimme toisiin aatoksiin. Eräs läheisemme viettää juhannuksen sairaalassa yrittäen toipua leikkauksesta, joka ei mennyt niin kuin piti. Uusi toimenpide odottaa jahka toipilas on siinä kunnossa, että se uskalletaan tehdä.

Juhlatuuli on ollut tipotiessään - huoli on kova ja valvottuja öitä takana ihan liiaksi. Päätimme, että otamme rauhallisesti tämän juhannuksen. Emme jaksaneet edes juhannuskokkoja läheisille rannoille mennä katsomaan.

Aattona aamupäivällä isäntä kävi farmilla ajelemassa nurmikon ja katsomassa Turussa appivanhempia. Itse vain lepäilin. Tankki on aika tyhjä, sillä olen itsekin ollut vähän huonossa hapessa: taannoinen kasvohermohalvaus muistutteli toissa viikolla sellaisella hermosäryllä, että olin viikon täysin poissa pelistä. No - särkyjen pitäisi tietää erikoislääkärin sanojen mukaan aina paranemista siellä hermostossa ja tähän yritän luottaa. Ainakin tunto poskeen palasi. 

Aaton illansuussa saapui tytär Micu-kissan kanssa ja lämmitimme sentään juhannussaunan ja isäntä grillaili ulkona. Mutta kyllä jäivät juhlajuomat tänä juhannuksena korkkaamatta. Edes viinipulloa emme viitsineet avata. 

Tänään juhannuspäivänä saapuvat vielä poikani ja miniäehdokas. Grillailemme, saunomme ja vain olemme yhdessä. Ja tänään kokoamme kesän ensimmäisen mansikkakakun - sen verran on pakko juhannusta juhlistaa!

Tätä kirjoittaessa hörpin vielä aamukahviani. Micu-kissa houkuttelee tuossa vierellä leikkeihin, tytär nukkuu rauhallisesti ja isännän kuorsaus kuuluu alakerrasta. Kerran näinkin päin. Yleensä isäntä herää ensin ja kahvit keittää.

Muutaman tunnin päästä alan koota mansikkakakkua ja odottella poikaa ja miniäehdokasta. Ehkä tästä vielä ihan kelpo juhannus kehkeytyy. 

Olen kuitenkin kiitollinen siitä, mitä on. Vaikka porukka pidoissa onkin pienempi kuin oli suunniteltu, on meitä kuitenkin tämä lähiperhe koolla. Omat särkyni ovat enää pieniä vihlaisuja ja toivon, että läheisemme toipuu ja saamme vielä tänä kesänä yhteisiä hetkiä viettää. Tänä kesänä ja vielä tulevinakin. Jos Luoja suo.

Annan meille kaikille tähän loppuun vielä voimavaroiksi Irlantilaisen siunauksen, jonka olen täällä ties kuinka monta kertaa jo aiemminkin jakanut - siunauksen, joka nykyään löytyy myös virsikirjasta numerolla 979. Virsikirjaan sanat on suomennettu hieman toisin kuin tuohon videoon, mutta haitanneeko tuo mitään - siunaus on kuitenkin sama:

Tulkoon tie sinua vastaan,

olkoon tuuli aina myötäinen,

päivä poskillesi paistakoon,

sade pelloillesi virratkoon.

Ja kunnes kohdataan,

elämäsi

jääköön käsiin

Jumalan.

Virsi 979

Miten sinä vietät juhannusta?

Hyvää juhannusta kaikille!

Lady of The Messiä voit seurata myös 

Facebookin, Bloglovinin, Instagramin, Twitterin, Tumblr`n ja Pinterestin kautta.

Muutama ajatus Äitienpäivänä 2017

Niinkuin monena aiempanakin Äitienpäivänä soitan aamulla puhelun omalle äidilleni. En tänäkään vuonna pääse häntä halaamaan ja kasvokkain onnittelemaan. Olen tästä surullinen ja tunnen vähän syyllisyyttäkin. Miksi en nytkään saanut lähdettyä? Mutta lähtö Hollolaan ei ole vain minusta kiinni ja niinpä saan onnitella äitiäni vain puhelimitse. Onneksi on puhelin. Ja onneksi on veli, joka lastensa ja ex-vaimonsa kanssa pitää huolen siitä, ettei äitini juhlapäivää joudu yksin viettämään.

Äitini on minulle rakas. Äitini, joka on vahva ja sitkeä ja  menettänyt elämässään enemmän kuin on kohtuullista. Silti äitini ei ole katkeroitunut maailmalle vaan säilyttänyt elämänilonsa ja huumorintajunsa. Kun äitini hymyilee, on se hymy kaunis. Ja kun äitini nauraa, tarttuu nauru muihinkin.

Äiti - kun luet tätä, tiedät, että haluaisin olla siellä. Onneksi näimme pääsiäisenä ja seuraavan kerran tapaamme kesällä Pohjois-Karjalan mökillä, jos Luoja suo. Sitä ennen nuoriso valloittaa kotisi ensi kuussa;) 

Aamulla oli isäntä keittänyt kahvit ja kattanut pöytään täytekakun. Maistoin hieman ja isäntä vähän enemmän. Sain myös ne perinteiset ruukkuruusut ja hieman lahjuksiakin. Isäntä sai suukon.

Myöhemmin päivällä  menemme isännän kanssa Turkuun katsomaan hänen vanhempiaan ja onnittelemaan anoppiani. Myös tyttäremme ja poikamme miniäehdokkaan kanssa tulevat sinne. Juomme kahvit ja tulemme sitten nuorten kanssa tänne Kaarinaan. Lapset ovat luvanneet kokata ja minä istun valmiiseen pöytään. Syömme hyvin, juttelemme ja lämmitämme saunan. Ja minä olen onnellinen tästä perheestäni lähellä ja kauempana. 

Isännältä saadut ruusut koristavat pöytää ja vaikka olen sanonut, että lahjoja ei saa hankkia, saanen kuitenkin jonkin paketin. Sittenkin se suurin lahja on siinä, että lapset ovat siinä lähellä.

Meitä äitejä on monenlaisia - ja niin on meitä äitien lapsiakin. On äitejä, jotka yksin odottavat, että joku muistaisi edes onnitella - ja on lapsia, jotka kaipaavat äitiä, jota ei ole. Erilaisia kohtaloita. Monenlaisia elämiä. 

Kuitenkin suurimmalle osalle meistä äideistä on yhteistä rakkaus lapsiimme ja huoli siitä, miten he selviävät. Ja ilo silloin, kun siivet sittenkin kantavat. 

Samanlaista on äidinrakkaus niin täällä Suomessa kuin maailman toisella laidallakin. Samanlainen niin rikkaalla kuin köyhälläkin. Ja samanlainen siellä, missä lapset tuntuvat olevan turvassa kuin sielläkin, missä äidit saavat pelätä lastensa hengen puolesta.

Äidinrakkaudesta on sanottu paljon ja kauniisti, mutta yksi hienoimmista sanoituksista on tässä Anna-Mari Kaskisen runossa, jonka olen täällä aiemminkin jakanut:

"Jos maailman äitien huokaukset

kimppuihin koottaisiin,

jos jokainen huoli ja pelko ja toive

pantaisiin pakettiin

ja jokainen piilossa itketty itku

puroina virtaisi,

ja jokainen kaipaus siivilleen saisi

nousta kuin enkeli,

niin maailmankaikkeus olisi täynnä

laulua äitien,

ja jokainen pensas ja lintu ja tuuli

katsoisi vaieten,

kun ilmojen halki valkea joukko

kantaisi valoa,

ja enkelin siipi koskettaisi

jokaista taloa.

Jo maailman äitien huokaukset

nousevat taivaisiin

ja kukaan ei tahdo hartaammin luottaa

Luojaan ja enkeliin

kuin maailman äidit, joiden sydän

sirpaleina jo on,

ja jokainen sirpale mustuneinkin

heijastaa auringon."

-runo: Anna-Mari Kaskinen-

Hyvää Äitienpäivää jokaiselle äidille ja kaikille äitien lapsille!

Lady of The Messiä voit seurata myös 

Facebookin, Bloglovinin, Instagramin, Twitterin, Tumblr`n ja Pinterestin kautta.

Huhtikuu 2017 - kevään odotusta, kuntoremonttia, takapakkia - ja sittenkin kevät tuli

Taas kerran olen myöhässä kuukausikoosteeni kanssa enkä taida edes yrittää keksiä mitään selityksiä - minulla näyttää taas olevan normaaliakin hitaamman bloggaamisen tahti päällä. No - vaikka tämä on pahasti myöhässä, tässä se kuitenkin nyt on. Sillä vaikka te ette näitä jaksisikaan lukea, jääpähän tämäkin postaus tänne muistuttamaan itseäni siitä, että huhtikuussakin tuli sentään koettua kaikenlaista.

Säiden puolesta huhtikuu 2017 oli surkea. Yhtä kevään odottelua. Taivaalta sateli milloin lunta, räntää tai vettä. Kylmääkin oli vilukissalle ihan liikaa - en edes kevättakkeja tai kevyempiä kenkiä saanut kaivettua kaappien kätköistä. 

Huomaan kuitenkin, että nuo säät eivät ole kuviini juurikaan eksyneet. Olen kuvaillut etupäässä asioita ja tapahtumia, joista voin olla kiitollinen ja jotka ovat tuoneet iloa elämään.

Tämän vuoden pääsiäinen osui huhtikuuhun ja sitä sain viettää yhdessä lähimpieni kanssa täällä kotona. 

Kun saan koottua yhteen koko lähipiirini, olen maailman onnellisin lady. Se, että saamme edelleen juhlia kolmessa sukupolvessa niin isännän kuin minunkin sukujeni puolelta, ei ole mikään itsestäänselvyys. Olen siitä syvästi kiitollinen. Kuvassa olen äitini kanssa - ja kuvan otti veljeni. Mukana juhlimassa olivat myös appivanhempani, kälyni ja lapseni. Sekä tietenkin veljeni koira Peppi ja tyttäreni Micu-kissa. 

Huhtikuussa vietin myös muutamia lomapäiviä - valitettavasti ne kuluivat flunssan kourissa, mutta tulipahan levättyä. 

Flunssaa podin useampaankin kertaan, mutta sain sentään pahimpien aikojen välissä aloitettua kuntoremontin. Tarpeen onkin. Ja vaikka remontti saikin takapakkia heti alkumetreillä flunssakierteen jatkuessa, ei sitä kuopattu ole. Vielä täältä noustaan - ja yritetään opetella esim. syömään oikein. Muutama repsahdus on tullut, mutta onneksi ekopaaston avulla pääsin sentään pahimmasta sokerikoukusta irti ja suurin haaste onkin ollut opetella syömään tarpeeksi. Vielä en ole oppinut;)

Töissä huhtikuu oli mielenkiintoinen ja vaihteleva. Haastavakin. Ja sairastelujen takia myös kiireinen. Sillä kun kotona makaa useamman päivän, odottavat ne työt siellä Suomen Vanhimmassa Virastossa tekijäänsä. Haasteiden ja kiireen keskellä oli muutamia kohokohtiakin.

Esimerkiksi päivä, jolloin Oblik.fi -blogin Jutta kävi opastamassa arkkihiippakunnan instagram -tilin ylläpitäjille, miten syntyy hyvä instatili. Mielenkiintoinen päivä, johon sisältyi paljon innostavaa keskustelua ja monta hienoa oivallusta.

Jo huhtikuunhan päätti vapunaatto, jolloin aurinkokin jo suvaitsi meitä lämmittää. 

Jos kuukauden saa päättää Turun taidemuseonmäellä, auringon lämmössä oman lökäpöksyn pusuun ja skumppamaljaan, voiko sitä vanha eukkopaha enempää toivoa?

Tuota aurinkoa olemme saanee ihastella täällä Turun seudulla myös koko toukokuun alun. Säätieteilijät uhkaavat kylmyyden palailua, mutta ei anneta sen häiritä. Jos on kylmää ulkona, pidetään lämpö sydämissä ja mielissä!

Millainen oli sinun huhtikuusi?

Valoa ja iloa kaikille!

Lady of The Messiä voit seurata myös 

Facebookin, Bloglovinin, Instagramin, Twitterin, Tumblr`n ja Pinterestin kautta.

Vappu 2017 - villahousuja, valkolakkeja ja auringonpaistetta.

Niin jäi muistoihin tämäkin vappu. Vielä viime viikolla ajattelin, että tänä vuonna juhlaa vietetään vain kotona ja yritetään toipua flunssasta. Koska säätkin tuntuivat olevan kevään juhlaa vastaan, olimme jo isännän kanssa varautuneet olemaan vain tekemättä mitään. Emme kutsuneet ketään kylään vappupäiväksi emmekä sopineet aikaisempien vuosien tapaan treffejä vapunaaton lakitukseen Turun taidemuseonmäelle.

Vaan aattona sää alkoi selkiytyä, aurinkokin hieman pilkisteli ja minunkin oloni tuntui jo ihan siedettävältä, joten päätimme sittenkin piipahtaa lakituksessa. 

Etukäteen arvailimme, että tuskinpa säiden vuoksi mäellä kovin suuri lakkimeri aaltoilee ja vielä kun saimme pitkän viikonlopun, oli moni omista ystävistämme lähtenyt mökkitalkoisiin - tai oli lastenlasten vahtina, jotta nuoremmat pääsivät juhlimaan.

Vaan väärinpä arvailimme, sillä kyllä mäelle oli meidän lisäksemme kivunnut moni muukin ja perinteisten puheiden ja Sohon torvien esittämän musiikin jälkeen lakit päähän laskettiin.

Skumppamaljat nostettiin ja toivoteltiin hyväntuuliset hyvät vaput niin tutuille kuin tuntemattomillekin. Minä olen tuolla mäellä seissyt lakki päässä vuodesta 1978 lähtien miltei joka vuosi - pari lakitusta on välistä jäänyt sairastelujen takia mutta muuten siellä on oltu milloin tuulessa tai tuiskussa mutta useimmiten auringonpaisteessa.

Isännän kanssa tuolla on skumppaa kilistelty vuodesta 1987 lähtien eli tämä oli meidän 30. yhteinen vappumme. Siellä sitten kilisteltiin nytkin - kaksi vanhaa varista hieman jo vuosien saatossa kellastuneine ja kärsineine lakkeinemme. Tuolla yläkuvalla toivotin Instagramissa ja Facebookissa kaikille hyvää vappua ja poikamme, joka oli sen netin syövereistä bongannut, laittoi minulle viestin, että isäntähän "näyttää yllättävän huolitellulta"! Vastasin hänelle, että onneksi nykykännyköiden etukameroissa omakuva -toiminnoissa on tehokkaat filtterit;)

Alun perin olimme ajatelleet lähteä kotiin suoraan mäeltä vaan toisin kävi: tunnelma oli mainio ja päälle pukemani villahousut ja useampi vaatekerros pitivät huolen siitä, ettei vilukaan päässyt yllättämään, joten päätimme sittenkin valua muiden valkolakkisten joukossa Aurakatua pitkin perinteiselle Liljan patsaan lakitukselle. Aikamoinen valkolakkimeri edellämme lainehtikin - ja toinen mokoma takanamme.

Aurinkokin lämmitti suloisesti, tunnelma oli leppoisa eikä ihmisillä tuntunut olevan kiire minnekään. Ei meilläkään. Vaihdoimme kuulumisia tuttujen kanssa ja kilistelimme skumppaa.

Meidän juomamme tosin oli vain kuohuviiniä, sillä vuosien kokemuksella tiedämme, ettei mäelle kannata niitä parhaita shampanjoita kannella. Välillä kun saattaa korkkia poksauttaessa mennä puolet juomasta harakoille - tai joskus jää osa pullosta juomatta. No - harvemmin näin käy, mutta nyt miltei kävi, sillä oman lääkekuurini takia maistelin juhlajuomaa varsin hillitysti. Onneksi isäntä sentään pystyi ahkerammin kilistelemään ja taisi pullosta saada lasiinsa täytettä joku tuttummekin, joten maahan ei sentään tarvinnut tuotakaan kuohuviiniä kaadella;)

Osa juhlakansasta - erityisesti nuorempi väki - jäi vielä jokirantaan nauttimaan eväitään ja enpä tiedä montaa paikkaa Suomessa, missä vappua voi viettää näin kauniissa puitteissa. Me lähdimme isännän kanssa vielä käväisemään Hamburger Börsin baarissa katsastamassa, josko siellä kavereita näkyisi. Muutaman tutun kanssa vaihdoimme kuulumiset - isäntä nautti vielä skumpasta mutta minä vaihdoin juomani kahviin - ja taisin kyllä olla ainoa, joka kahvia tuolla lipitti. 

Kun nälkä alkoi vatsassa kurnia, mietimme lähdemmekö tuttujen kanssa vielä syömään, mutta päätimme isännän kanssa poistua takavasemmalle ja lähteä kotiin. Niinpä nämä kaksi juhlijaa olivat jo kotona ennen kello yhdeksää. Nakit höyrystymään ja salaatit pöytään ja vatsa oli täytetty ennen kuin olisimme edes tilausta saaneet tehtyä jos Turkuun olisimme syömään jääneet. 

Itse vappupäivänä nukuimme pitkään, söimme rauhassa hyvän aamiaisen ja päätimme, että eiköhän meille riitä juhlinnaksi se, että laiskottelemme vain kotona. Aurinko paistoi koko päivän ja välillä istuimme pihalla. No - minä istuin ja isäntä teki puutarhatöitä, haravoi pihaa ja kanteli jo osan puutarhakalusteita ulos. Eipä tehnyt mieli minnekään. Ei picnikeille, ei matineoihin eikä vapputorille. 

Sen verran piti kuitenkin vielä juhlia, että herkut kaiveltiin esiin ja nautittiin ulkona kunnon vappukahvit. Skumppaakin olisi jääkaapissa vielä ollut, vaan se jäi nyt kilistelemättä. Simallakin voi kilistellä;)

Tällainen vappu tänä vuonna - meidän 30. yhteinen vappumme. Minusta ihan oiva vappu.

Tänään olemme jo toukokuussa ja luvassa on hetkeksi lämmintä. Toivottavasti säätieteilijät ovat väärässä ja lämpöä saadaan pitempäänkin. Sillä kyllä auringonpaiste kummasti mieltä piristää ja antaa virtaa - saipa se kaksi vanhaa varistakin vielä vapunviettoon;)

Miten sinä vietit vappua? 

Onko sinulla vappuperinteitä ja jos on, millaisia?

Oikein hyvää toukokuuta kaikille!

Lady of The Messiä voit seurata myös 

Facebookin, Bloglovinin, Instagramin, Twitterin, Tumblr`n ja Pinterestin kautta.

HELMIKUU 2017 - ARKEA JA JUHLAA

Helmikuun koostepostaus on antanut odottaa itseään, sillä olen ollut maaliskuun alun lomalla.

Ja potenut flunssaa sängyn pohjalla. Ja sanonpahan vain, että on tämä sellainen tauti, että

kyllä unohtuivat kaikki lomasuunnitelmat, saati sitten yhden höperön ladyn helmikuun koosteetkin.

Mutta hitaamminkin ehtii ja olen tehnyt tätä postausta pätkissä. 

Joten älkää välittäkö, jos tekstit hyppivät vähän sinne tänne - niin ne taitavat minun ajatukseni

tällä hetkellä tehdä.

Helmikuu olikin aikamoinen kuukausi.

Oli arkea ja juhlaa. Ja juhlaa hieman enemmänkin.

Töissä niitä normihommia mutta paljon myös muuta. 

Tasa-arvoinen avioliittolaki ja siitä syntynyt keskustelu työllistivät ja tulevat työllistämään 

jatkossakin - samoin eutanasiakeskustelu tulee jatkumaan pitkään.

Molemmat kysymyksiä, joita en tässä ala pohtimaan vaikka niistä kummastakin minullakin

oma mielipiteeni on. 

Yksi mielenkiintoisimmista ja myös hyödyllisimmistä työjutuista oli, kun saimme Maaret Kallion

opastamaan meitä ja muutamaa muutakin siitä, miten blogata lujasti ja lempeästi.

Saimme hyviä neuvoja, kuulimme Maaretin kokemuksista ja pohdimme vielä luennon jälkeen

ryhmänä, miten näitä oppeja voisimme hyödyntää.

Kylläpä oli mielenkiintoinen ja inspiroiva iltapäivä ja ilta.

Helmikuussa olivat myös Rakenna ja Sisusta -messut ja niiltä kävin poimimassa ideoita,

inspiraatiota ja väriterapiaa sekä kotimme joskus tulevaan remonttiin että jo täksi kevääksi

sisustuksen piristämiseen.

Helmikuussa saimme myös talven takaisin tänne Turun seudullekin.

Hetken nautimme lumesta ja muutamasta kunnon pakkaspäivästä.

No - se hetki on nyt mennyt ja maa on taas melkein lumeton.

Kelit ovat olleet pakkasten mentyä liukkaat ja en muista aikaa, jolloin niin moni kaverini tai 

ystäväni olisi itsensä telonut kuin tänä talvena.

Itsekin tömähdin viime viikolla linja-autosta alas astuessani ahterilleni mutta onneksi ei käynyt kuinkaan.

On nimittäin noita pehmukkeita omasta takaa ihan riittämiin.

Pelästyin kyllä kunnolla: mitä jos bussi olisikin lähtenyt saman tien liikkeelle tai jos olisin 

kolauttanut takaraivoni auton metallisiin portaisiin. 

Onneksi vain ylpeys kärsi;)

Helmikuussa myös juhlittiin ihan kunnolla.

Minä täytin nimittäin vuosia - 60 vuotta on jo sellainen ikä, että siinä on sulattelemista.

Tarkoitus on vielä jossain välissä kirjoittaa hieman enemmänkin, miltä tuntuu olla tämän ikäinen,

mutta se kirjoitus tulee vasta sitten, kun pystyn asiasta selväpäisenä kirjoittamaan.

Kuten totesin, sulattelemista riittää.

Juhlapäivä osui maanantaipäiväksi ja sen sain töistä vapaapäiväksi.

Itse juhlapäivänä en juhlinut sillä olimme ottaneet pienen varaslähdön ja juhlimme pienessä 

ystäväporukassa edellisenä lauantaina.

Juhlaviikolla olikin sitten oikea juhlien suma: kolmet eri kekkerit.

Ja vielä on yhdet tulossa hyvässä naisporukassa;)

Kukkia on ollut koti täynnä ja niitä onkin sitten siirrelty olohuoneen pöydiltä piiloon työhuoneeseen

jo pariin kertaan, kun Miku-kisuli on ollut kylässä. Viimeksi kisun ilme oli sellainen, 

että ei mene kauaakaan kun se ymmärtää, miten työhuoneen oven saa auki;)

Kuun lopulla vietettiin vielä Televisio Lifestylestoren 10-vuotissynttäreitä 

ja skumppalasejahan sielläkin tietysti kohoteltiin.

No - nyt on juhlat vähäksi aikaa juhlittu ja skumpat kohoteltu, 

sillä on jo maaliskuu ja sen myötä Ekopaasto.

Hyvin sujuu, sillä isäntähän ei koko paastoa muista - ei vaikka muistutankin - ja kantaa koko ajan

niitä herkkuja kotona flunssassa kärsivälle ladylleen.

Nytkin keittiössä odottavat laskiaispullat, Fazerin sininen suklaalevy ja perunalastupussi.

Mutta aion pysyä jämäkkänä. Asiaa auttaa tosin se, että flunssaisena ei edes tee mieli;)

Millainen oli sinun helmikuusi?

Oletko säästynyt flunssalta tai kaatumisilta?

Oikein hyvää maaliskuuta kaikille!

Lady of The Messiä voit seurata myös 

Facebookin, Bloglovinin, Instagramin, Twitterin, Tumblr`n ja Pinterestin kautta.

Tunnelmat Äitienpäivänä 2016

Viime vuonna kirjoitin postauksen "Toisenlainen Äitienpäivä" 

ja hyvin paljon samoissa ajatuksissa olen ollut tänäkin vuonna. 

Voisin tuon postauksen melkein samanlaisena laittaa tähän.

Vaan enpä laitakaan.

Sillä tänä vuonna aion keskittyä vain nauttimaan tästä päivästä.

En tahdo tänään tuoda päivääni surumielisyyttä enkä ahdistusta

 - en myöskään sinun päivääsi.

Tänään olen vain kiitollinen siitä, että minulla on vielä äiti, joka on vain puhelimen soiton päässä.

Ja olen kiitollinen siitä, että saan itsekin olla äiti.

Kumpikaan näistä ei mikään itsestäänselvyys ole.

Meitä äitejä juhlitaan tänään monin eri tavoin.

Meitä erilaisia äitejä.

Niin meilläkin.

Ja olisin hyvin voinut tänäkin vuonna otsikoida tämän postaukseni sanoilla "Toisenlainen Äitienpäivä", 

sillä eipä tätäkään päivää perinteisten kaavojen mukaan vietetä.

Toki isäntä oli aamulla kahvit keitellyt, kakun pöytään kattanut ja ruusutkin ojenteli.

Mutta lapset eivät täällä olleet laulamassa.

Vaan toisin kuin viime vuonna, tänä vuonna näen heidät vielä tänään.

Olemme nimittäin isännän kanssa menossa poikani ja hänen tyttöystävänsä

vasta kuukauden vanhaan, uuteen yhteiseen kotiin viettämään Äitienpäivää.

Meidän lisäksemme paikalle tulevat miniäehdokkaamme äiti ja veli sekä meidän tyttäremme.

Hieman jännittää, sillä emme ole aiemmin näitä tyttöystävän lähiomaisia tavanneet.

Herkkuja on ainakin luvassa - siellä on leivottu ja valmistauduttu kuulemma useampi päivä.

Nuorenparin luota menemme vielä isännän kanssa tervehtimään hänen vanhempiaan

ja illalla saamme tänne kotiin iloksemme tyttäreni ja Miku-kisulin.

Täytyy muistaa laittaa ruusut piiloon työhuoneeseen, sillä Mikulta ne eivät kurittamatta selviäisi;)

Omaa äitiäni en valitettavasti tänä vuonnakaan Äitienpäivänä näe, 

mutta hän saa onnittelusoiton ihan hetken päästä.

Onneksi veljeni sentään on menossa häntä katsomaan.

Illalla soitan äidilleni uudelleen ja kerron, miten juhla nuorenparin huushollissa sujui;)

Meille kaikille haluan vielä antaa tähän sanat,

 jotka piispa Irja Askola pari vuotta sitten Äitienpäivänä kirjoitti:

"Enkelit tanssivat

sinivuokoissa ja aamuhaleissa.

”Onnea, äiti!”

Ne ovat hiljaisen hellästi myös siellä, missä tyhjän sylin tuska raastaa.

Ne tyynnyttelevät siellä,

missä räiskyvä nuori tai mököttävä puoliso ei taivu äitienpäivämuottiin.

Ne viipyilevät siunaten siellä,

missä joku turhaan odottaa soittoa, käyntiä, pientä muistamista.

Jumala, siunaten saattele

meidät kaikenlaiset

läpi tämänvuotisen äitienpäivän."

 Hyvää Äitienpäivää kaikille äideille ja äitien lapsille!

Lady of The Messiä voit seurata myös 

Facebookin, Bloglovinin, Instagramin, Twitterin, Tumblr`n ja Pinterestin kautta.