Ajatuksia äitienpäivänä 2022

Reilusti yli vuoden tauon jälkeen olen taas täällä blogin parissa. Äitienpäivä on hyvä päivä aloittaa alusta. Tai jatkaa siitä, mihin jäätiin. Siitä, mitä yli vuoden aikana on tapahtunut, kerron jonakin toisena päivänä. Ja lupaan, että väli seuraavaan postaukseen ei veny vuoteen;)

Tämän päivän ajatukset ovat omissa läheisissä sekä niissä äideissä, joiden mielen täyttää huoli ja huokaukset.

Ajattelen myös niitä äitejä, jotka tänään eivät voi äitiydestään iloita. On väsymystä, on huolia, on taloudellista ahdinkoa. On vaikeuksia avioliitossa, lasten sairastumisia.

On äitejä, jotka tänäkin päivänä juhlan sijaan joutuvat lähtemään kodistaan. Heitä, jotka pakenevat sotaa ja sortoa, nälänhätää, luonnonkatastrofeja. 

Ja on heitä, jotka pakenevat miehensä tai lapsensa nyrkkiä.

Äitienpäivän iltana, koronakeväällä 2020

On äitienpäivän ilta. Ulkona sataa vettä ja istun olohuoneessa nojatuolissani tyttären Micu-kissa jalkojeni juuressa. Siihen se käpertyi nukkumaan kun ensin oli yrittänyt syödä sukkiani. Tytär istuu sohvalla ja pelailee. Isäntä punkaa jotakin takapihalla.

On monella tapaa samanlainen äitienpäivän ilta kuin on ollut monina aiempinakin vuosina. Ja sittenkin niin erilainen. 

Tätä äitienpäivää on varjostanut huoli läheisistä, ystävistä ja koko maailmasta. Korona on erottanut meidät toisistamme ja pelko elää monien mielessä. Samalla korona on näyttänyt meille sen, miten elämä ja sen kulku eivät ole koskaan itsestäänselviä. Ja että tässä maailmassa me emme yksin selviä kukaan. Mutta yhdessä, toisiamme auttaen ja tukien me selviämme. Ja niin menemme läpi tämänkin ajan, joka tulee muuttamaan maailmaamme enemmän kuin mikään ennen sitä.

Vaikka korona vaikuttaakin elämäämme monin eri tavoin, on kuitenkin elettävä juuri tätä päivää. Huomisesta emme kukaan tiedä. Emme koronan aikana emmekä normioloissa. Ja siksi olemme tänäänkin juhlistaneet äitejä. Kukin omalla tavallaan.

Ajatuksia äitienpäivänä 2019

Tänään olen ajattellut omaa äitiäni, joka on sitkein ja sisukkain nainen, jonka tunnen. Hän on kokenut lapsena sodan kauhut, tehnyt työtä oman osansa, kasvattanut lapsensa, sairastanut yhden ihmisen tarpeiksi ihan tarpeeksi, saattanut hautaan yhden lapsistaan, kaksi miestään ja vanhempansa.

Hän on nainen, joka on aina auttanut, tukenut, rohkaissut, rakastanut ja vieläkin repisi vaikka paitansa päältään, jos hänen lapsensa tai lapsenlapsensa apua tarvitsisivat. Hän on äitini - ja hän on minulle rakas.

Äitiäni en tänäkään äitienpäivänä päässyt kasvokkain onnittelemaan, Olen tästä surullinen ja tunnen vähän syyllisyyttäkin. Mutta lähtö Hollolaan ei ole vain minusta kiinni ja niinpä sain onnitella äitiäni vain puhelimitse. Onneksi on puhelin. Ja onneksi on maailman paras veli, joka lastensa ja ex-vaimonsa kanssa piti huolen siitä, ettei äitini juhlapäivää joutunut yksin viettämään. 

Hyvää äitienpäivää kaikille äideille ja äitien lapsille!

Tänäänkin, niin kuin monena aiempanakin äitienpäivänä, soitin puhelun äidilleni Hollolaan ja onnittelin häntä. Tänäänkään en ole siellä hänen luonaan itse juhlapäivänä - mutta olin vielä eilen ja vietimme äitienpäivää etuajassa. Lähdimme isännän kanssa matkaan jo torstaiaamulla ja tulimme eilen illan suussa takaisin kotiin. Sinne jäivät punaiset ruusut kukkimaan ja äitini soittelee onnellisena uudella puhelimellaan, jonka sai äitienpäivälahjaksi minulta ja veljeltäni;)

Vaikka itse jouduin jo täksi päiväksi palaamaan kotiin, ei äitini päiväänsä yksin tänään vietä - veljeni ja hänen lapsensa sekä ex-vaimonsa pitävät huolen siitä, että äidillä riittää ohjelmaa.

Kuva on parin vuoden takainen - äitini on tuosta hoikentunut - minä en;)

Äitini on minulle rakas. Äitini, jonka olimme viime kesänä menettää ja joka on vahva ja sitkeä ja joutunut suremaan elämässään enemmän kuin on kohtuullista. Silti äitini ei ole katkeroitunut maailmalle vaan säilyttänyt elämänilonsa ja huumorintajunsa. Kun äitini hymyilee, on se hymy kaunis. Ja kun äitini nauraa, tarttuu nauru muihinkin. Vaikka kivut nivelissä hankaloittavat elämää ihan liiankin kanssa, ei äitini luovuta vaan suunnittelee sähköskootterin ostamista - pitäisi vain löytää paikka, mihin skootterin saisi parkkiin ja lataukseen!

Muutama ajatus Äitienpäivänä 2017

Niinkuin monena aiempanakin Äitienpäivänä soitan aamulla puhelun omalle äidilleni. En tänäkään vuonna pääse häntä halaamaan ja kasvokkain onnittelemaan. Olen tästä surullinen ja tunnen vähän syyllisyyttäkin. Miksi en nytkään saanut lähdettyä? Mutta lähtö Hollolaan ei ole vain minusta kiinni ja niinpä saan onnitella äitiäni vain puhelimitse. Onneksi on puhelin. Ja onneksi on veli, joka lastensa ja ex-vaimonsa kanssa pitää huolen siitä, ettei äitini juhlapäivää joudu yksin viettämään.

Äitini on minulle rakas. Äitini, joka on vahva ja sitkeä ja  menettänyt elämässään enemmän kuin on kohtuullista. Silti äitini ei ole katkeroitunut maailmalle vaan säilyttänyt elämänilonsa ja huumorintajunsa. Kun äitini hymyilee, on se hymy kaunis. Ja kun äitini nauraa, tarttuu nauru muihinkin.

Äiti - kun luet tätä, tiedät, että haluaisin olla siellä. Onneksi näimme pääsiäisenä ja seuraavan kerran tapaamme kesällä Pohjois-Karjalan mökillä, jos Luoja suo. Sitä ennen nuoriso valloittaa kotisi ensi kuussa;) 

Aamulla oli isäntä keittänyt kahvit ja kattanut pöytään täytekakun. Maistoin hieman ja isäntä vähän enemmän. Sain myös ne perinteiset ruukkuruusut ja hieman lahjuksiakin. Isäntä sai suukon.

Myöhemmin päivällä  menemme isännän kanssa Turkuun katsomaan hänen vanhempiaan ja onnittelemaan anoppiani. Myös tyttäremme ja poikamme miniäehdokkaan kanssa tulevat sinne. Juomme kahvit ja tulemme sitten nuorten kanssa tänne Kaarinaan. Lapset ovat luvanneet kokata ja minä istun valmiiseen pöytään. Syömme hyvin, juttelemme ja lämmitämme saunan. Ja minä olen onnellinen tästä perheestäni lähellä ja kauempana. 

Isännältä saadut ruusut koristavat pöytää ja vaikka olen sanonut, että lahjoja ei saa hankkia, saanen kuitenkin jonkin paketin. Sittenkin se suurin lahja on siinä, että lapset ovat siinä lähellä.

Meitä äitejä on monenlaisia - ja niin on meitä äitien lapsiakin. On äitejä, jotka yksin odottavat, että joku muistaisi edes onnitella - ja on lapsia, jotka kaipaavat äitiä, jota ei ole. Erilaisia kohtaloita. Monenlaisia elämiä. 

Kuitenkin suurimmalle osalle meistä äideistä on yhteistä rakkaus lapsiimme ja huoli siitä, miten he selviävät. Ja ilo silloin, kun siivet sittenkin kantavat. 

Samanlaista on äidinrakkaus niin täällä Suomessa kuin maailman toisella laidallakin. Samanlainen niin rikkaalla kuin köyhälläkin. Ja samanlainen siellä, missä lapset tuntuvat olevan turvassa kuin sielläkin, missä äidit saavat pelätä lastensa hengen puolesta.

Äidinrakkaudesta on sanottu paljon ja kauniisti, mutta yksi hienoimmista sanoituksista on tässä Anna-Mari Kaskisen runossa, jonka olen täällä aiemminkin jakanut:

"Jos maailman äitien huokaukset

kimppuihin koottaisiin,

jos jokainen huoli ja pelko ja toive

pantaisiin pakettiin

ja jokainen piilossa itketty itku

puroina virtaisi,

ja jokainen kaipaus siivilleen saisi

nousta kuin enkeli,

niin maailmankaikkeus olisi täynnä

laulua äitien,

ja jokainen pensas ja lintu ja tuuli

katsoisi vaieten,

kun ilmojen halki valkea joukko

kantaisi valoa,

ja enkelin siipi koskettaisi

jokaista taloa.

Jo maailman äitien huokaukset

nousevat taivaisiin

ja kukaan ei tahdo hartaammin luottaa

Luojaan ja enkeliin

kuin maailman äidit, joiden sydän

sirpaleina jo on,

ja jokainen sirpale mustuneinkin

heijastaa auringon."

-runo: Anna-Mari Kaskinen-

Hyvää Äitienpäivää jokaiselle äidille ja kaikille äitien lapsille!

Lady of The Messiä voit seurata myös 

Facebookin, Bloglovinin, Instagramin, Twitterin, Tumblr`n ja Pinterestin kautta.

Tunnelmat Äitienpäivänä 2016

Viime vuonna kirjoitin postauksen "Toisenlainen Äitienpäivä" 

ja hyvin paljon samoissa ajatuksissa olen ollut tänäkin vuonna. 

Voisin tuon postauksen melkein samanlaisena laittaa tähän.

Vaan enpä laitakaan.

Sillä tänä vuonna aion keskittyä vain nauttimaan tästä päivästä.

En tahdo tänään tuoda päivääni surumielisyyttä enkä ahdistusta

 - en myöskään sinun päivääsi.

Tänään olen vain kiitollinen siitä, että minulla on vielä äiti, joka on vain puhelimen soiton päässä.

Ja olen kiitollinen siitä, että saan itsekin olla äiti.

Kumpikaan näistä ei mikään itsestäänselvyys ole.

Meitä äitejä juhlitaan tänään monin eri tavoin.

Meitä erilaisia äitejä.

Niin meilläkin.

Ja olisin hyvin voinut tänäkin vuonna otsikoida tämän postaukseni sanoilla "Toisenlainen Äitienpäivä", 

sillä eipä tätäkään päivää perinteisten kaavojen mukaan vietetä.

Toki isäntä oli aamulla kahvit keitellyt, kakun pöytään kattanut ja ruusutkin ojenteli.

Mutta lapset eivät täällä olleet laulamassa.

Vaan toisin kuin viime vuonna, tänä vuonna näen heidät vielä tänään.

Olemme nimittäin isännän kanssa menossa poikani ja hänen tyttöystävänsä

vasta kuukauden vanhaan, uuteen yhteiseen kotiin viettämään Äitienpäivää.

Meidän lisäksemme paikalle tulevat miniäehdokkaamme äiti ja veli sekä meidän tyttäremme.

Hieman jännittää, sillä emme ole aiemmin näitä tyttöystävän lähiomaisia tavanneet.

Herkkuja on ainakin luvassa - siellä on leivottu ja valmistauduttu kuulemma useampi päivä.

Nuorenparin luota menemme vielä isännän kanssa tervehtimään hänen vanhempiaan

ja illalla saamme tänne kotiin iloksemme tyttäreni ja Miku-kisulin.

Täytyy muistaa laittaa ruusut piiloon työhuoneeseen, sillä Mikulta ne eivät kurittamatta selviäisi;)

Omaa äitiäni en valitettavasti tänä vuonnakaan Äitienpäivänä näe, 

mutta hän saa onnittelusoiton ihan hetken päästä.

Onneksi veljeni sentään on menossa häntä katsomaan.

Illalla soitan äidilleni uudelleen ja kerron, miten juhla nuorenparin huushollissa sujui;)

Meille kaikille haluan vielä antaa tähän sanat,

 jotka piispa Irja Askola pari vuotta sitten Äitienpäivänä kirjoitti:

"Enkelit tanssivat

sinivuokoissa ja aamuhaleissa.

”Onnea, äiti!”

Ne ovat hiljaisen hellästi myös siellä, missä tyhjän sylin tuska raastaa.

Ne tyynnyttelevät siellä,

missä räiskyvä nuori tai mököttävä puoliso ei taivu äitienpäivämuottiin.

Ne viipyilevät siunaten siellä,

missä joku turhaan odottaa soittoa, käyntiä, pientä muistamista.

Jumala, siunaten saattele

meidät kaikenlaiset

läpi tämänvuotisen äitienpäivän."

 Hyvää Äitienpäivää kaikille äideille ja äitien lapsille!

Lady of The Messiä voit seurata myös 

Facebookin, Bloglovinin, Instagramin, Twitterin, Tumblr`n ja Pinterestin kautta.

Toisenlainen Äitienpäivä

Tänään ajattelen omaa äitiäni, joka on sitkein ja sisukkain nainen, jonka tunnen.

Hän on kokenut lapsena sodan kauhut, tehnyt työtä oman osansa, kasvattanut lapsensa, sairastanut

yhden ihmisen tarpeiksi ihan tarpeeksi, saattanut hautaan yhden lapsistaan, kaksi miestään ja vanhempansa.

Hän on nainen, joka on aina auttanut, tukenut, rohkaissut, rakastanut ja vieläkin repisi vaikka paitansa päältään, 

jos hänen lapsensa tai lapsenlapsensa apua tarvitsisivat.

Hän on äitini - ja hän on minulle rakas.

Ajattelen myös niitä äitejä, jotka tänään eivät voi äitiydestään iloita.

On väsymystä, on huolia, on taloudellista ahdinkoa.

On vaikeuksia avioliitossa, lasten sairastumisia.

On äitejä, jotka tänäkin päivänä juhlan sijaan joutuvat lähtemään kodistaan. 

Heitä, jotka pakenevat sotaa ja sortoa, nälänhätää, luonnonkatastrofeja.

Ja on heitä, jotka pakenevat miehensä tai lapsensa nyrkkiä.

Ajattelen niitä äitejä, jotka ovat lapsensa menettäneet. 

Ja ajattelen heitä, joille lasta ei ole suotu.

Suurimmalle osalle meistä - minulle ja sinulle,  äitienpäivä on kaunis juhlapäivä - mutta kaikille se ei sitä ole.

"Jos maailman äitien huokaukset

kimppuihin koottaisiin,

jos jokainen huoli ja pelko ja toive

pantaisiin pakettiin

ja jokainen piilossa itketty itku

puroina virtaisi,

ja jokainen kaipaus siivilleen saisi

nousta kuin enkeli,

niin maailmankaikkeus olisi täynnä

laulua äitien,

ja jokainen pensas ja lintu ja tuuli

katsoisi vaieten,

kun ilmojen halki valkea joukko

kantaisi valoa,

ja enkelin siipi koskettaisi

jokaista taloa.

Jo maailman äitien huokaukset

nousevat taivaisiin

ja kukaan ei tahdo hartaammin luottaa

Luojaan ja enkeliin

kuin maailman äidit, joiden sydän

sirpaleina jo on,

ja jokainen sirpale mustuneinkin

heijastaa auringon."

-runo: Anna-Mari Kaskinen-

Meillä vietetään tätä Äitienpäivää hieman toisin kuin aiempina vuosina.

Perheen nuoret aikuiset ovat seikkailemassa Tokiossa ja oma äitini on veljeni kanssa Pohjois-Karjalan mökillämme.

Onnittelut puolin ja toisin välitetään tänään puhelimitse.

Kakun ja sen perinteisen mummonruusun on isäntä toki hommannut, mutta mitään suurta juhlaa emme tänä vuonna vietä.

En halunnut lähteä minnekään ulos syömäänkään - en pidä juhlapyhien ruuhkista ja jonoista.

Sen verran  kuitenkin päivää juhlistamme, että iltapäivällä käymme Turusta

 poimimassa appivanhempani ja ajaa hurautamme Sauvon farmille.

Tarjottavat vien mukanani ja juomme siellä kakkukahvit.

Tarkastamme talon ja pihapiirin.

Ehkä teemme vielä kierroksen Sauvon maisemissa ja muistoissa

 - ainakin hautausmaalle poikkeamme katsastamaan isännän sukuhaudat.

Siinäpä se - hieman toisenlainen Äitienpäivä!

Ja luulenpa, että ihan hyvä sellainen.

Hyvää Äitienpäivää kaikille äideille ja äitien lapsille!

Lady of The Messiä voit seurata myös

Facebookin, Bloglovinin, Instagramin, Twitterin, Tumblr`n ja Pinterestin kautta.

Hyvää Äitienpäivää!

Tänä aamuna minut heräteltiin liian aikaisin äitienpäiväkahveille.

 Tuli ruusut ja lahjukset. Ja halaukset ja sanat. 

Nuoret lähtivät cosplayaamaan, Isäntä lähti töihin. 

Minä otan Viirun kainaloon ja painun takaisin sänkyyn.

Iltapäivällä syömään anoppilaan. 

Ja illalla koko perhe kotona. 

Paras lahja♥

"Leijonamielen rohkeutta,

Vaahteramäen Eemelin elämänuskoa, 

Peukalo-Liisan Ihmemaan kykyä elää läpi yllätyksiä ja ihmeitä, 

Muumi Mamman tyyntä luotettavuutta, 

Tom Sawyerin rehellisyyttä ja suoruutta, 

Nalle Puhin taitoa ottaa vastaan myös kaikki hyvä, 

Karvisen kykyä laiskotteluun ja nautiskeluun, 

Peppi Pitkätossun hulluttelevaa huolettomuutta, 

Nuuskamuikkusen luontoa lähteä maailmanympärysmatkalle, 

Pikku Myyn voimaa olla eri mieltä 

sekä Pikku Prinssin taitoa odottaa kärsivällisesti ja suvaita erilaisuutta!"

Lapsiasiamies - mukaellen, Seriksen runosivut

Oikein Hyvää Äitienpäivää

sekä äideille että äitien lapsille!

Hyvää Äitienpäivää!

Äitienpäivän kahvit on juotu, kakkuakin maisteltu ja lahjukset saatu. Sekä ruusut. Isäntä ostaa vuodesta toiseen minulle äitienpäivänä "mummonruusun", vaikka välillä vihjailenkin, että voisin muitakin huolia. Mutta ruukkuruusun sain taas kerran - ja myöhemmin kesällä istutan sen etupihalle penkkiin, jossa on edellisiltäkin vuosilta olevia ruusuja - kummasti ne siellä kukkivat pitkin kesää, vaikka periaatteessa ovatkin yksivuotisia. Meillä Isäntä on säästäväistä sorttia - parempi antaa kerralla kestävä, ettei jatkuvasti tarvitse rönsyjä vaimolle ostella;)

Vanhan tarun mukaan Jumala 

lähetti enkelinsä maan päälle 

ja pyysi tuomaan mukanaan 

kolme kauneinta asiaa maanpäältä. 

Enkeli valitsi kauneimman kukan,

ihanimman tuoksun ja äidinrakkauden. 

Matka takaisin oli pitkä niinpä 

kukkanen kuihtui, tuoksu haihtui,

mutta äidinrakkaus kesti 

ja sen enkeli ojensi Jumalalle 

kauneimpana asiana maanpäältä.

Kaikille äideille, isoäideille, äitipuolille ja varaäideille 

- meille kaikille, jotka olemme epätäydellisinäkin täydellisiä äitejä, toivottelen 

Hyvää Äitienpäivää!