Väriterapiaa työmatkan varrelta - ja vähän muualtakin

Kuljen työmatkani yleensä linjuriautolla. Kaarinasta Turkuun matka kestää puolisen tuntia ja minulla on bussipysäkit sekä lähellä kotia että työpaikkaa. 

Monesti töistä lähtiessä en kuitenkaan nouse bussiin lähimmältä pysäkiltäni Tuomiokirkon torilta vaan kävelen Turun keskustaan - joko ostoksille tai ihan vain kävelläkseni. 

Niin eilenkin tein - sää oli niin ihana, että reitti Tuomiokirkkosillan yli ja Aurajoen rantaa keskustaan houkutteli enemmän kuin jäädä odottelemaan 15 minuutin päästä tulevaa bussia.

Aurajokiranta on  yksi Turun kauneimpia paikkoja, mutta kesällä se herää eloon: on erilaisia katutapahtumia, kaupunkikonsertteja (esim. Down by The Laituri), kaikenlaisia teematapahtumia, kuten oli esim. viime kesänä Italiaviikot, jolloin Linnankadulla oli erilaisia kojuja, joissa myytiin ihanuuksia Italiasta. 

Nyt oli jokirannassa pienimuotoinen taidenäyttely - jokirannan puut oli puettu: 

Näitä olisi ollut vielä vaikka kuinka paljon, mutta reittini taittui toisaalle ja jäivät tällä kertaa loput näkemättä. Ajattelin kyllä viikonlopulla mennä tutkailemaan loputkin; niin mahtavia taideteoksia nämä olivat - ja väriterapiaa parhaimmillaan - ja samallahan voisi poiketa vaikka jollekin  jokilaivojen terasseista.

Eikä tämä väri-ilo tietenkään tuohon jokirantaan loppunut. Bussissa ihailin reittini varrella kukkaan puhjenneita omenapuita, sireenipensaita ja kukkia joka puolella. Ja riittää sitä värien tykitystä vielä kotipihassakin - katsokaas nyt, olen ihan valinnut edellisen kuvan kanssa sävy sävyyn kuvan;)

Se on perjantai - ja huomenna vietetään monessa perheessä juhlaa, kun nuoret valmistuvat kuka mistäkin.

Ihanaa juhlaa juhlijoille!

Aurinkoista viikonloppua kaikille!

Tarjolla viisikkoja

Kun tuli edellisessä postauksessa luvattua, että vastailen minulle tulleisiin haasteisiin, niin aloitellaan yhdestä vanhimmasta. Sain jo maaliskuussa Pirkolta blogista Elämää ja elämyksiä viisikko -haasteen.

Kiitos, Pirkko, haasteesta, johon  vasta nyt vastailen. Ihan hävettää, jos suoraan sanon. Että näin kauan olen antanut tämänkin roikkua. Mutta muistan sentään vielä, että tällainenkin oli odottamassa (en mä mitään muistaisi, jos en kirjaisi näitä saatuja haasteita)!

Elämää ja elämyksiä -blogin Pirkko kirjoittelee mahtavia matkakuvauksia, ihania kissajuttuja - voi mitä kaunokaisia hänen upeat kissansa ovatkaan - ja vielä hän ehtii hoitamaan puutarhaakin. Käykääpäs vilkuilemassa Pirkon blogiin.

Tässä siis Ladyn vastaukset viisikko -kysymyksiin:

Viisi asiaa joita tarvitsen päivittäin:
Kahvia - ilman sitä ei lähde tämä romueukko käyntiin - eikä pysy käynnissä. Ja jos sitä ei saa, tulee minusta päänsärkyinen kiukuttelija. 
Juttelua kissalle - luulenpa melkein, että jos minulla ei olisi Viirua, en olisi niinkään tolkuissani kuin olen - paras stressitohtori ikinä - ja kukaan ei ihmettele, mitä minä yksikseni höpötän.

Päivätorkut - työpäivinä töiden jälkeen Viirun kanssa - kun yöunet ovat olemattomat, niin muuten loppuisi virta.

Silmälasit - ilman en näe mitään - minulla on monitehot tavallisella ja tummentuvalla linssillä sekä aurinkolasit vahvuuksilla, mutta yleensä korvaan ne aurinkolasit noilla tummentuvilla; ei tarvitse vaihdella koko ajan - ja sitten tietysti vielä päätelasit, jotka on ihan ehdottomat - kyllä väheni niiden myötä migreenit.

Villasukat - aina ja kaikkialla, kesät talvet - jopa etelänmatkoilla mukana.

Viisi kirjaa, joita suosittelen muille:
Kirjafriikille tosi vaikea kysymys, joten listaan niitä, joita viimeaikoina olen lueskellut:

Camilla Läckbergin dekkarit - kaikki, mitkä olen käsiini saanut, koukuttavia
André Brink: Tuokio tuulessa - vuosien jälkeen tartuin taas tähän - kaunista kieltä, upeita maisemia, erilainen rakkaustarina

Qiu Xialong: Tapaus Mao - dekkari tämäkin, mutta vähän erilainen - kurkistus kiinalaiseen elämänmenoon

Mary Berg: Päiväkirja 1939-1944, Kasvun vuodet Varsovan ghetossa - hologaustia ei saa unohtaa!

Adriana Zarri: Rukoileminen on niitty - runokirja, jonka löysin jo lukiovuosinani ja johon palaan aina uudelleen - ollut taas yöpöydälläni viime syksystä lähtien. Yksi niistä kokemuksista, joka aikoinaan auttoi minut ahtaan uskon syövereistä avarammille laitumille.

 Viisi materiaalista lahjatoivetta:

iPad

 Lisähärpäkkeitä kameraan

Olohuoneeseen uudet lampunvarjostimet

Boknäsin kirjakarusellihylly - ja vaikka useampia

Eteiseen uusi lipasto

Viisi paikkaa, joihin haluan matkustaa (uudelleen ja uudelleen ja sitten yksi uusi kohde):

Minne uudelleen mennä:

Budapest - aina vain, uudelleen ja uudelleen

Praha - sama kuin edellinen

Lontoo - kuin myös
Pariisi - kuin myös

Bahama - se lämpö, se meri, ne ihmiset ja maisemat

Ja missä ei ole oltu, mutta haluaisi:

Kiina - kiinnostaa kaikki siellä - vanha kulttuuri, ihmiset - sekä ihmisten elämä osittain suljetussa yhteiskunnassa

Viisi adjektiivia, jotka kuvaavat minua:

Mukavuudenhaluinen - kauniimmin sanottu kuin jotain muuta 

Optimistinen realisti - olen kyllä aika jalat maassa - ainakin ajoittain, mutta yritän nähdä asioissa paremmat puolet 

Luova - tässä huushollissa on pakko olla

Huumorintajuinen - tässä huushollissa on pakko olla

Uskollinen - omieni puolesta olen valmis vaikka mihin

Viisi lempiruokaani:
Ruisleipä - tätä kaipaan ulkomailla eniten - ja yritän nykyisin syödä vain juureen tehtynä

Paistetut ahvenet voisulakastikkeessa - kesä

Uudet perunat - kesän alku

Uunibroileri Provencen yrttimausteilla - helppo ja herkullinen

Kaalilaatikko - ja puolukkahilloa pitää olla lisäkkeeksi

Viisi elämänohjetta, jotka haluaisin jakaa kaikkien kanssa:

Hitaasti kiiruhtaen
Huomennakin ehtii

Älä koskaan sano en koskaan

Tee muille se, mitä haluaisit itsellesi tehtävän
Rakasta ensin itseäsi

Ja tämän haasteen laitan seuraavien blogien iloksi ja kiusaksi:

XL Elämää - muotia, teatteria, paljon muutakin, kertojana ihana Dahlia

Puhdistus - elämäntaparemonttia, reseptejä, uutta kohti menee rohkea Virpi

Matkanvarrelta - kuvia, ihania kuvia elämästä tarjoaa taitava Marru

Kahden naisen loukussa - sisustusta, elämää ja Kissa, kertojina Helena ja Blackie

Omamaamansikka - USAssa perheensä kanssa asuva Johanna kirjoittelee elämästä vieraalla maalla

Ensi viikolla on jo kesäkuu - ja tuolla aiemmin kertomastani kirjasta Rukoileminen on niitty, saatte runon: 

Ja kesäkuussa...

Pääskynen
on aikaa sitten palannut;
ja kohta
korit pursuavat kukkia
ja niityt
ovat ruohomeriä.

Sinipunaisten kukkien putoukset,
taivaansinisten ruiskukkien
arot
ja unikkojen punaiset haavat
jotka vuotavat vehnässä.

Ja kesäkuussa 
vihreä muuttuu kullaksi,
kukka hedelmäksi,
rakkaus suudelmaksi
ja sana hiljaisuudeksi.

Hiljaisuus.
Halkeileva maa
koska aurinko paahtaa sitä
tai ehkä
koska sinä kuljet yli.

Aurinkoista viikkoa kaikille!

Rakkautta ilmassa - tunnustuksia jaossa

Sitten viime kuulumisten on kesä räjähtänyt silmille ja iholle. Luonto on herännyt ja tuntuu, että jo yhdessä päivässä on taas jotain uutta herännyt talviunilta. Lämpö hellii ja sukkahousut on saanut unohtaa vaatehuoneen lattialle. 

Töissä olemme eläneet pienen haikeuden keskellä - tänään saimme juhlia päivällisen merkeissä työtoverini eläkkeelle lähtöä. Hän on yksi niistä, joka jaksoi ahertaa siihen viime tappiin saakka valtiovallan toiveiden mukaisesti - 68 vuoden iässä hän ansiokkaasti palveltuaan siirtyi viettämään eläkepäiviään. Meillä on töissä menossa muutosten ajat - kaksi muutakin on lähdössä seuraavan puolen vuoden aikana - ja molemmat heistäkin sinnittelevät tuohon 68 vuoden rajapyykkiin, jolloin meidän alaltamme on sitten pakko jo eläköityäkin. Mutta tämä eilinen juhlittava herra oli talossamme sellainen tietopankki ja tukipilari, että jäin häntä kovasti kaipaamaan. Ja niin jäi moni muukin. Eikä vain työpaikallamme vaan myös yhteistyötahoillamme. Vanhan ajan työntekijä - meilläkin hän viihtyi yli 30 vuotta. Ja samalla alalla koko työuransa. Tällaisia ei enää kasva eikä tule.

Haasteita ja tunnustuksia on päässyt kertymään taas aikamoinen pino ja aloittelenpa niihin vastaamista. Kaikkiin en vielä tässä postauksessa edes yritä vastata, vaan vasta harjoittelen - nimittäin 3 x 11 haasteita on sen verran monta, että ne vaativat vähän enemmän aikaa. Ja muutama muukin. Mutta kyllä niidenkin aika tulee jossain vaiheessa. Lupaan käsi sydämellä.

Elämänmakuisen sisustusblogin Kotikolmion Anna on muistanut minua I ♥ Your Blog -tunnustuksella. Olen vallan otettu ja ilahtunut - kiitos Anna ihanainen. Jos ette vielä ole Kotikolmioon tutustuneet, käväiskääpä katsastamassa, miten siellä sisustetaan, tuunataan ja hoidetaan pihaakin - ja vaikka mitä!

Tunnustukseen liittyy oheinen kuva:

I love your blog -tunnustuksen pelisäännöt:

1) Kopioi post it-lappu ja liitä se blogiisi. 

2) Kiitä linkin kera bloggaajaa, joka tunnustuksen myönsi.

3) Anna tunnustus viidelle suosikkibloggaajallesi ja kerro siitä heille kommentilla.

4) Ole iloinen saamastasi tunnustuksesta, vaikka se onkin kerrottu post it-lapulla ja toivo, että omat lempibloggaajasi jakavat sen eteenpäin.

Olen tämän tunnustuksen saanut aiemminkin ja jo silloin oli vaikea valita suosikkibloggaajia. Vielä vaikeampaa se on nyt, sillä teitä on siellä niin monta, joille kaikille voisin tämän tunnustuksen antaa. 

Minun oma bloginihan on sellainen sekametelisoppa, ettei sillä ole mitään selkeää teemaa - tässä vain yritellään vähän tätä pääkoppaa ja kotiakin saada järjestykseen.  Puhumattakaan siitä vaatekaapista. Josta ei tällä hetkellä ota tolkkua itse pääjehukaan - suloisessa sekamelskassa ovat vielä talvi- ja kesävaatteet, kutistuneet tai muutoin käyttökelvottomiksi menneet vetimet. Takki- ja kenkärumba on sentään selvitelty;)

Siksipä jaan tunnustuksenkin blogeille, jotka ovat hyvin erilaisia - tykkään seurata vähän kaikkea ja siltä väliltäkin. Tällä kertaa Lady rakastaa seuraavia blogeja:

Mrs Bubble´s lifestyle

Arleenan sanomat

Pihin naisen elämää

Kotihiiri Varvikossa

Muotia ja matkoja, kauneutta ja käsitöitä

Toivon, että tunnustus ilahduttaa teitä IhaNaiset♥

Vielä tervetuloa uudet lukijat. Teitä on taas tuohon lukijapalkkiin, blogilistalle ja Blogloviin tullut lisää. Vallan minä ilahdun jokaisesta teistä - samoin kuin jokaisesta entisestäkin lukijasta, joka jaksaa täällä pysytellä ja tekemisiäni seurata. 

Ihania kesäpäiviä meille kaikille!

Auringosta voi nauttia vaikkapa Viirun lailla;)

And The Winner is - Hyvän Olon Arvonnan voittaja

Keskellä jääkiekkokatsomon älämölöä suoritin äitienpäivänä päättyneen Ladyn Hyvän Olon Arvonnan.

Ja koko toimitusta säesti kuoro, joka piti meteliä yli kipurajan - niin jännittävä oli ilmeisesti ottelu - eikä tainnut ihan mennä alussa niin kuin oli kuviteltu;)

Arvonnan ylitarkastaja Viiru-kissa veteli sikeitä kaikesta metelistä huolimatta enkä raskinut sitä herätellä, joten nyt saatte vain luottaa siihen, että yritin hoitaa homman kaikkien taiteen sääntöjen mukaisesti.

Kun osanottajia arvontaan oli 75 ihanaa naista (taisi joukossa yksi mieskin olla) - ja kun useamman kuin yhden arvan saajiakin oli, olisi arvontalipukkeita pitänyt raapustaa 138. No, minähän olen tällainen "mutkat suoriksi" -tyyppi, joten otin avuksi random.org -arvontakoneen.

Siispä kopioin osanottajat, liitin kopion Word-tiedostoksi, muokkasin sieltä pois ylimääräiset kommentit ja omat kommenttini ja annoin ohjelman numeroida osanottajat. Sitten ihan omin pikku kätösin kirjoittelin lisänumerot niille osanottajille, jotka osallistuivat useammalla arvalla. Lisänumerot laitoin listan alusta juoksevasti. Ja lopuksi annoin arvontaohjelman hoitaa homman.

Siis tuollalailla:

Arvonnan voitti numero 45 - ja se kuului Soikulle. Soikun valinta noista kylteistä oli nr. 2: Voit kyllä koskettaa pölyä, mutta älä kirjoita siihen. Hyvä valinta - sopisi meidänkin huusholliin enemmän kuin hyvin!

Lämpimät onnitteluni Soikku - lähetin tiedon voitosta profiilisi viestitoiminnon kautta, mutta jos se ei sinua tavoita, lähetätkö sähköpostiini osoitetietosi, jotta voin voittosi kotiuttaa.

Tämä oli ensimmäinen järjestämäni arvonta ja niin kivaa touhua se oli, että taidanpa levittää Hyvää Oloa toistekin. Vähän tuonnempana - kunhan tulee se kuningatarajatus hyvästä teemasta. Nimittäin Hyvän Olon teemaa on vähän vaikea ylittää - niin tärkeää se meille kaikille on!

Viikko on alkanut kiireen keskellä - ja sellaisena se jatkuukin. Huomenna yhdet tiukat neuvottelut - onneksi videoneuvottelut, joten ei tarvitse matkustaa minnekään. Minä melkein rakastan noita videoneuvotteluita - ne säästävät paitsi rahaa myös aikaa; ei mene aikaa matkustamiseen ja hauska piirre on myös se, että esim. huominen kokous on aina ennen kestänyt vähintään 4 tuntia + matkat Helsinkiin päälle. Täysi päivä siis. Nyt siitä selvitään vajaassa 2 tunnissa - jää kahvittelut väliin ja kummasti ovat puheenvuorot lyhentyneet, kun niitä pitää erikseen pyytää. Kukaan ei viitsi jaaritella. Eivätkä neuvottelut silti ole tylsiä. Tykkään.

Torstaina ei sitten käykään yhtä hyvin. Silloin joudun sitten lähtemään Helsinkiin päiväksi koulutukseen. Itse koulutus ei kestä kuin sen 4 tuntia, mutta matkoineen koko päivä siihen taas hupenee. 

Eli yritän tässä kovasti selitellä, että onpas kiirettä. Kun en ole saanut vielä vastattua niihin minulle annettuihin tunnustuksiin ja haasteisiin. Mutta kyllä minä vastaan. Jossain vaiheessa. Minä nimittäin tykkään niistä;)

Ja vielä toivottelen tervetulleiksi uudet lukijat. Olette ilahduttaneet minua suuresti klikkaamalla itsenne tuohon palkkiin, blogilistalle tai Blogloviin. Olette ihan hurjasti tervetulleita ja toivottavasti jaksatte pysyä tämän Ladyn kyydissä. Joka kylläkin on vähän hidasvauhtista. Johtuu iästä - ja mukavuudenhalusta. Ja siitä, että elämässä pitää jättää aikaa tuumailulle. Just.

Ne on säätieteilijät lupailleet loppuviikoksi hellettä - joten

Aurinkoista Viikkoa ihan jokaiselle!

Hyvää Äitienpäivää!

Äitienpäivän kahvit on juotu, kakkuakin maisteltu ja lahjukset saatu. Sekä ruusut. Isäntä ostaa vuodesta toiseen minulle äitienpäivänä "mummonruusun", vaikka välillä vihjailenkin, että voisin muitakin huolia. Mutta ruukkuruusun sain taas kerran - ja myöhemmin kesällä istutan sen etupihalle penkkiin, jossa on edellisiltäkin vuosilta olevia ruusuja - kummasti ne siellä kukkivat pitkin kesää, vaikka periaatteessa ovatkin yksivuotisia. Meillä Isäntä on säästäväistä sorttia - parempi antaa kerralla kestävä, ettei jatkuvasti tarvitse rönsyjä vaimolle ostella;)

Vanhan tarun mukaan Jumala 

lähetti enkelinsä maan päälle 

ja pyysi tuomaan mukanaan 

kolme kauneinta asiaa maanpäältä. 

Enkeli valitsi kauneimman kukan,

ihanimman tuoksun ja äidinrakkauden. 

Matka takaisin oli pitkä niinpä 

kukkanen kuihtui, tuoksu haihtui,

mutta äidinrakkaus kesti 

ja sen enkeli ojensi Jumalalle 

kauneimpana asiana maanpäältä.

Kaikille äideille, isoäideille, äitipuolille ja varaäideille 

- meille kaikille, jotka olemme epätäydellisinäkin täydellisiä äitejä, toivottelen 

Hyvää Äitienpäivää!

Juhlaa arjen keskellä

Silloin tällöin arjen kiireiden keskelle mahtuu myös juhlaa. 

Niin meilläkin. Tyttäreni taidenäyttelyn avajaiset olivat tiistaina Fabbes Cafessa Turussa.

Tämähän on nuorelle taiteilijalle jo toinen näyttely lyhyen ajan sisällä: Necrochildren oli helmikuussa esillä Turussa Köysiratagalleriassa ja sieltä sitä pyydettiin sitten Fabbes Cafehen. 

Näin näyttelyä on kuvattu:

"Sana hahmo tarkoittaa fiktiivistä tai olemassa olevaa henkilöä. Se voi merkitä myös muotoa tai epäselvää kuvaa ihmisestä tai muusta olennosta. Taideakatemian kolmannen vuosikurssin kuvataideopiskelija Laura Pihlin näyttely Necrochildren esittelee erilaisia hahmoja, joilla jokaisella on oma tarinansa ja yhteys sekä toisiinsa että tekijäänsä.

Näyttelyssä nähdään enimmäkseen digitaalisia maalauksia, joiden aiheina ovat inhimillisiä piirteitä omaavat hybridieläimet. Nämä satu- ja fantasiahahmot seikkailevat useammassa kuin yhdessä teoksessa, jolloin katsoja oppii pikkuhiljaa tuntemaan olentoja seuratessaan niiden toimintaa erilaisissa ympäristöissä ja yhteyksissä."

Jos haluat käydä katsastamassa, mitä muuta tämä nuori taiteilija on ehtinyt tehdä, voit käydä vilkaisemassa hänen Online Portfoliotaan täältä.

 Jos oikein tarkkana olit, löydät kuvista Ladynkin - taiteilija ei kuviin halunnut;)

Näyttelypaikka Fabbes Cafe on viihtyisä lounaskahvila kauniilla alueella yliopistojen ja Tuomiokirkon läheisyydessä - sen rauhallisessa miljöössä voi nauttia niin korkeatasoisesta taiteesta

- siellä järjestetään taidenäyttelyitä ja näyttääpä siellä esitettävän elävää musiikkiakin silloin tällöin - 

kuin herkullisista leivonnaisista. Näitä leivonnaisia saimmekin viemisiksi kotiin (ylin kuva), jossa ne hävisivät parempiin suihin alta aikayksikön;) Ja voinpa sanoa, että hyvää oli! 

Itse en ole Fabbesin kehuttua ja edullista lounasta vielä ehtinyt maistaa, mutta sen puutteen aion kyllä ihan lähiaikoina korjata. 

Toivottavasti nautitte pienestä taidepläjäyksestä ettekä panneet pahaksenne ylpeän äidin hehkutusta. Mutta kyllä minä ihan rehellisesti myönnän, että rinta oli rottingilla aika komiasti;)

Vielä toivottelen tervetulleiksi uudet lukijat - ihmetys on suuri joka kerta, kun löydän täältä uuden kirjautujan. 

Ja ilahdun isosti!

Minulle on kertynyt aikamoinen määrä tunnustuksia rästiin ja lupaan palailla niihin ihan lähiaikoina. Pahoittelen, että olen ollut niin saamaton - olkaa armollisia - en vain ole ehtinyt niihin paneutua. 

Ja te, jotka ette ole vielä osallistuneet arvontaani, käykääpäs kipin kapin osallistumassa.

Oikein hyvää helatorstaita ihan kaikille -  auringon valoa ja lämpöä!

Hyvää Vappua!

Meidän vappumme on perinteisesti alkanut Turussa Taidemuseon mäellä. Tällä mäellä olen vappua vastaanottanut lakituksella pikaisesti laskien jo yli 30 kertaa. Sinnepä siis eilenkin kiiruhdimme ja juuri ja juuri ehdimme.

Kotoa lähtiessä satoi, mutta jo Turussa paisteli aurinko. Niinpä saimmekin koko loppuillan viettää sateenvarjo Isännän taskussa. Kylmää oli, mutta se tiedettiin ja siihen oli varauduttu kunnon vaatetuksella. Ei siis mitään kesähepeneitä tarvinnut kaapin perukoilta alkaa etsimään.

Mäeltä vaelsimme muun kansan mukana vielä Liljan patsaalle patsaan lakitukseen.

Tällä kertaa ystäväpariskunta, jonka kanssa olemme Vappua vastaanottaneet jo usean vuoden ajan, ei päässyt mukaan. Ja aika monta muutakin oli joko sää tai se, että Vappu osui pahimoilleen keskelle viikkoa, pelottanut sen verran, että kaupungilla oli vähemmän väkeä kuin yleensä vappuisin. 

Muutamia ystäviä kuitenkin ehdimme näkemään ja pikaiset kuulumiset ja halaamiset vaihtamaan. Mutta joskus vanhuus tuo viisautta - emme edes yrittäneet siinä tungoksessa etsiä ruokapaikkaa vaan kotona olimme jo ennen klo 22. Ei muuta kuin nakit ja perunasalaatit pöytään ja hyvää oli! 

Tänään emme enää lähde liikenteeseen vaan odottelemme Vartiovuoren pikniktapahtumasta kotiin palaavia nuoria ystävineen sekä ystäväpariskuntaamme tänne iltapäivällä. Isäntä virittelee jo grilliä pihalla ja minä lähden tästä salaattien tekoon. 

Aurinko paistaa, kevät on tullut. 

Hyvää Vappua kaikille!