Vauhdikas viikko - life is good

Kulunut viikko on ollut vallan vauhdikas tällaiselle lazyladylle. Tuntuu siltä, että pahin flunssa olisi vihdoinkin selätetty ja minä, joka viime aikoina töiden jälkeen en ole sohvan sylistä minnekään punnertanut, olen saanut virtaa niin paljon, että itsekin ihmettelen.

Maanantai-iltana oli tytär käymässä ja jäi yöksi Micu-kisulin kanssa. Ja sehän tiesi sitä, että illasta ei touhua puuttunut. Kun tuo kuvan veitikka pyytää leikkimään, niin siinähän konttailimme lattialla sekä minä että isäntä. Tytär nauroi vierestä, että Micu tietää tasan tarkkaan, mistä narusta vetää ja vedättää meitä. Pakko tunnustaa, että niin tietää. Ainakin isännän suhteen: yleensä isännällä on aamuisin hirveä kiire, mutta niinä aamuina, kun Micu on meillä, ei hopusta ole tietoakaan. Ei ollut tiistaiaamullakaan - Micu leikitti isäntää niin innokkaasti, että saattoi se isännän kiire siirtyä työmatkalle;)

Tiistaina sain itseni töiden jälkeen kuntosalille, jossa ihana personal trainerini Marita valoi minuun taas uskoa siihen, että kyllä tästä vielä noustaan ja että kuntoremonttini Back-to-fit ei yhteen flunssaan kaadu.

Niinkuin ei todellakaan kaadu, sillä tuon tiistain treenitsekkauksen lisäksi löysin itseni vielä keskiviikkonakin salilta, jossa osallistuin Maritan vetämälle fasciatunnille. Fasciasta kerroinkin jo tuossa Back-to-fit -postauksessani ja sen verran tykkäsin, että menen kyllä toistekin. Vaikka jumppa näyttää helpolta ja löysältäkin, ei se sitä totisesti ole - kyllä tuntui. Ja kyllä nousi hikikin, kuten huomaa kuvassa paidastanikin.

Torstai-illalla olin vallan toisenlaisissa sfääreissä, sillä Raision kauppakeskus Myllyssä oli Finnish Design Day, jonne oli saatu SuomiDesignin helmien suunnittelijoita kertomaan työstään ja uusista mallistoista - erityisesti tietenkin Suomi100 -juhlavuoteen liittyen. Myllyn markkinointi- ja viestintäsuunnittelija Teija Hakula, bloggaaja itsekin (Onnenhetkiä paratiisissa), oli kutsunut meitä åbloggaajia vielä erikseen tilaisuuteen, jossa saimme kuulla vaikka mitä mielenkiintoista - ja paljon saimmekin tietoa, sillä haastattelijana toiminut Pikkutalo -blogin Sanna kyllä osasi hommansa. Suunnittelijathan viettivät koko päivän Myllyssä, sillä näitä haastattelutuokioita siellä oli useampia ja Sanna juonsi koko päivän.  Siitä, mitä kaikkea kuulimme ja opimme, kerron ihan omassa postauksessa lähiaikoina. Kerrassaan mielenkiintoinen ilta!

Eikä tuosta illasta niitä houkutuksiakaan puuttunut, sillä kiertelimme vielä liikkeissä katsastamassa uusimmat mallistot. Mitään en ostanut, mutta olen menossa takaisin tänään ja muutaman tuotteen aion uudelleen katsastaa. Isännän komennan siksi aikaa viereiseen rautakauppaan, niin saan kierrellä ihan rauhassa;)

Houkutuksia oli toki muitakin, sillä aloitimme tilaisuuden MBakeryn Take the Cake -kahvilassa, jonne meitä varten oli katettu herkku jos toinenkin. Tuohon Rocky Road -kakkuun en sortunut, mutta siitä en voi itsehillintääni kehua, sillä jätin tämän herkun viimeiseksi ja kun olin niitä muita houkutuksia ahminut ensin, oli vatsani jo liiankin piukassa;)

Eilen perjantai-illalla otinkin sitten rauhallisesti - töistä tultua nukahdin sohvalle ja missasin Vain Elämää -ohjelman. No - sen näkee uusintana tai netistä, joten eipä harmita. Hyvät nokoset ovat luksusta!

Säiden puolesta viikko on ollut lievästi sanoen mielenkiintoinen. Lunta, räntää, vettä ja auringonpaistetta vuorotellen - ja välillä samaankin aikaan.

Maanantaina töistä lähtiessä oli bussipysäkillä näky tuollainen. Aurinko paistoi ja vaahtera kukki. Suomen kevät kauneimmillaan - jos ei olisi ollut niin kylmä, että villakangastakki ei ollut ollenkaan liikaa. Kun pääsin kotiin Kaarinaan, paisteli aurinko suloisesti. Ja samaan aikaa tuli taivaalta rakeita tuutin täydeltä!

On tämä ollut sen verran merkillinen kevät, että ei enää edes harmita. Onneksi on villahousut olemassa.

Töissä on myös ollut puuhaa sen verran ettei aika ole pitkäksi käynyt. Ja ensi viikolla touhua vasta riittääkin, sillä saamme Turkuun vieraiksi eurooppalaisia uskontokuntien johtajia, on rauhankävelyä ja alkavat Kirkkopäivät. Niiden normihommien lisäksi. En valita, sillä tulossa on mielenkiintoinen viikko. 

Sitä ennen kuitenkin huomenna vietämme Äitienpäivää ja vaikka ajatuksissa on kirjoittaa ihan oma äitienpäiväpostauskin, toivotan teille ihanaa päivää varmuuden vuoksi jo etukäteen, sillä aina eivät ajatukset ja aikeet käy yksiin minun kirjoitustahtini kanssa ja postaus jääkin tekemättä. Kas kun joskus se elämä tämän blogimaailman ulkopuolella houkuttaa enemmän, sillä life is good. Mutta kuitenkin - aikeissa on;)

Millainen oli sinun viikkosi? 

Vauhtia ja vilskettä vai rauhallista eloa?

Hyvää lauantaipäivää kaikille!

Lady of The Messiä voit seurata myös 

Facebookin, Bloglovinin, Instagramin, Twitterin, Tumblr`n ja Pinterestin kautta.

Back-to-fit - vieläkö rapakunnosta noustaan?

*blogiyhteistyö Feel Delighted Finlandin kanssa

Nyt ovat maailmankirjat sekaisin! Löysin nimittäin itseni viime viikolla kuntosalilta. Minä, joka olen pakoillut noita saleja lahjakkaasti useamman vuoden ajan. Kuntosali on ollut mielessäni paikka, jonne eivät tällaiset könkkäladyt kuulu. Vaikka vallan hyvin tiedänkin, että moniin vaivoihini liike olisi se tehokkain lääke. Mutta kuntosali - ehei, sinne kuuluvat vain fitness -harrastajat ja himoliikkujat. Ne nuoret ja kauniit, joilla eivät hölly mahamakkarat, takapuoli eivätkä allit.

Olen rapakunnossa. Syitä huonoon kuntooni löytyy kyllä ihan riittämiin viime vuosien sairasteluista ja vammoista: ensin murtui nilkka, joka ei luutunut kunnolla vaan jalkapöydässä törröttää nyt rusto. Tuo rusto vääristi askellukseni sillä seurauksella, että vammautuneen jalan vaivaisenluu alkoi kasvaa ja sain päkiän alle Mortonin neurooman. Kävely oli kivuliasta ja liikkuminen välillä mahdotonta. Lopulta vaivaisenluu leikattiin ja sehän tiesi taas pitkää liikkumatonta jaksoa. Kun tästä selvisin ja aloin olla tolpillani, iski toispuoleinen kasvohalvaus, jonka seurauksena toisen silmän luomi ei suostunut yli puoleen vuoteen toimimaan. Silmä ei kestänyt tuulta eikä viimaa - eikä hikoilua. Ja merirosvolapulla peitetyn silmän kanssa ei liikunta onnistunut.

Kun vielä sairastan fibromyalgiaa, jonka säryt valvottavat öisin, en ole jaksanut harrastaa liikuntaa edes silloin, kun se on muilta vaivoilta ollut mahdollista. Fibroni ainoa ja paras lääke on liikunta. Lisäksi kolesteroliarvoni huitelevat sen verran korkealla, että taivuin vuoden alussa aloittamaan lääkityksen.

Vaivoja jos jonkinlaisia. Ja päälle vielä sairaslomien herkutteluista etenkin vyötärölle kertyneet lisäkilot. Korjattavaa ja rempattavaa kropastani löytyy roppakaupalla.

Fibrooni ei sovi mikään rankka liikunta - olenkin kuntoani aiemmin hoitanut kävelylenkeillä. Ja lisäkilojen karistamisessa auttaa tietysti kunnon ruokavalio. Mutta sepä ei enää näillä ikävuosilla riitä -  kilot kyllä karisevat mutta rasvan myötä katoavat myös lihakset. Ja se ei ole ollenkaan hyvä juttu. Ihmisen kun pitäisi jaksaa kantaa luunsa jotta pysyisi toimintakuntoisena. 

Kävellen ei lihaksia kunnossa pidetä joten tarvitaan lihaskuntoharjoittelua. 

Sain jokin aika sitten sähköpostiini *Feel Delighted Finlandilta kysymyksen: Kiinnostaako hyvinvointi ja terveet elämäntavat? Samalla he tarjosivat minulle *yhteistyömahdollisuutta, jossa saisin avukseni oman personal trainerin, joka loisi minulle yksilöidyt ruoka- ja treeniohjelmat sekä laadukkaita Delight -patukoita vauhdittamaan terveellisempiä elämäntapoja ilman turhia sokereita ja lisäkaloreita.

Eipä tarvinnut kauan miettiä! Tämähän tuli kuin tilauksesta juuri minun tilanteeseeni. Joten otin innolla tarjouksen vastaan ja eipä aikaakaan, kun minulla jo oli oma personal trainer, Marita Autere, jonka mottona on "Yhdessä tavoitteeseesi!".

Ennen ensimmäisiä treffejä sain Maritalta täytettäväksi kyselyn, jonka pohjalta hän jo teki minulle uuden ruokavalion. Säikähdin hieman, kun sen näin: jotta aineenvaihduntani toimisi kunnolla, minun tulisi syödä paljon enemmän kuin mitä teen. Ja syödä säännöllisemmin. Tätä yritän nyt opetella. Vielä en osaa ja olen hieman joutunut joustamaan tuossa ruuan määrässä, mutta ei kerrota Maritalle;)

Sitten koittikin jo ensimmäisten treenien aika. Sovimme tapaamisen kuntosalille, joka on lähellä työpaikkaani eli treenit siellä onnistuvat hyvin työmatkojenkin yhteydessä. Tiedän kokemuksesta, että en saa itseäni salille, jos menen välillä kotiin. Marita myös vetää tällä salilla erilaisia jumppia joten se on hänelle tuttu paikka.

Treeni alkoi lämmittelyllä soutulaitteessa. Tuttu laite vuosia sitten käymästäni kuntoutuskurssista, mutta jouduinpahan tuossakin sitä oikeaa tapaa Maritan ohjauksella hakemaan. Ja vaikka Marita totesikin, että treenit on tarkoitus tehdä sykkeellä, jossa pystyy vielä puhumaan, niin ei hän ehkä tarkoittanut, että tarkoitus on testata sitä puhumalla koko ajan niin kuin minä näytän tuossa yläkuvassa tekevän;)

Lämmittelyn jälkeen koitti sitten se ensimmäisten treenien kamalin osuus: kuntotestaus. Pelkäsin saavani testeissä madon luvut. Ihan niin pahasti eivät asiat sentään olleet ja muutamaan kohtaan ruksattiin muutakin kuin huono. Ne madon luvut koittivat kuitenkin siinä vaiheessa, kun Marita mittasi vyötärönympärykseni. Sitä, mitä lukemia mittanauha näytti, en kerro, mutta sitä keskivartalorasvaa riittää kyllä sulateltavaksi ihan liiankin paljon. 

Testauksen jälkeen Marita vielä hieman viilaili minulle etukäteen tekemäänsä treeniohjelmaa ja aloitimme tutustumisen siihen ja laitteisiin.

Ohjelma oli laadittu niin, että kaikki lihasryhmät saisivat kyytiä. Jalkalihaksia vahvistettaessa vielä nauratti. Etukäteen olin hieman pelännyt sitä, millainen pirttihirmu Marita olisikaan. Ihan turhaan pelkäsin, sillä hän oli ihanan kannustava ja jaksoi kuunnella minun höpinöitäni, opastaa ja tsempata täysillä.

Ja sitä tsemppiä tarvittiinkin muutamaan otteeseen ihan kunnolla.

Jalkakyykky ei ole minun juttuni. Ei edes ilman painoja. Kyllä minä kyykkyyn pääsin mutta tuosta olisi tarkoitus päästä ylöskin. Sen päätin, että vielä joskus pääsenkin. 

Treeniohjelma käytiin läpi ja siirryimme vielä pukuhuoneeseen juttelemaan ja sopimaan jatkosta.

Kuntosalitreenien lisäksi aion vielä osallistua Maritan vetämille Fascia -tunneille, sillä Fascia-treeni perustuu myofascioiden eli lihaskalvoketjujen kokonaisvaltaiseen toiminnalliseen liikkuvuus- ja liikehallintaharjoitteluun. Sen tavoitteena on voimantuoton, tasapainon, koordinaation sekä liikkuvuuden parantaminen. Fascia-treeni on dynaamista liikkuvuusharjoittelua miellyttävästi mukavuusalueella ilman apuvälineitä. Tunnin päämääränä on myös rauhoittuminen ja rentoutuminen.   Tämä jumppa sopii kaikenikäisille mutta erityisen hyvin fibromyaltigolle - ja tällaiselle vanhemmalle naiselle.

Näin alkoi tämän ladyn back-to-fit -projekti. Tarkoituksena on petrata ruokavaliotani, käydä salilla pari kertaa viikossa, jumpassa silloin tällöin ja tehdä kunnon kävelylenkkejä. Onneksi on kevät ja säät ovat suotuisia ja suorastaan houkuttelevat ulos. Harras toive on, että entisen sokerikoukun sijaan tarttuisin liikuntakoukkuun. Onneksi on mukana matkassa ihana Marita-tsemppari.

Ensimmäisen treenin jälkeen olo oli illalla ihan siedettävä ja ehdin jo huokaista helpotuksesta, että kyllä tämä tästä. Vaan olisihan se pitänyt muistaa ja toki Maritakin siitä muistutti, että lihakset saattavat olla hieman kipeinä sitten seuraavina päivinä. Voi taivas! Kyllä tuntui lihaksissa, että jotain oli tehty. Reidet huusivat hoosiannaa ja enpä ollut ennen tiennytkään, että takapuolessakin on niin monta lihasta;)

Mutta muutamassa päivässä siitä toivuttiin ja tiesinpähän, että treenit ovat tehokkaita. Ja niiden jatkuessa se lihaskuntoni kohenee sen verran, että joka treenin jälkeen ei olo ihan samanlainen ole.

Ei muuta kuin kohti uusia treenejä! Kun vielä oppisi sen tankkauksenkin - onneksi ovat nuo Delight -patukat helpottamassa esimerkiksi töissä välipaloina. Nämä proteenipitoiset patukat kun pitävät nälänkin loitolla hieman paremmin kuin ne työpaikalla aina tarjolla olevat keksit. 

Siitä, miten kunnonkohennus onnistuu, kerron kyllä aikanaan myös täällä blogissani. Mutta älkää pelästykö - ei tästä mitään fitness -blogia tulossa ole;)

Feel Delighted Finlandin Instagram -tiliä ja Facebook -sivua kannattaa muuten seurailla - niistä löytyy mm. reseptejä terveellisiin herkkuihin ja juuri nyt on käynnissä kilpailu, jossa voi voittaa itselleen kaapin täydeltä Delight -patukoita!

Miten sinä hoidat kuntoasi?

Ja millaisia ovat sinun mielestäsi terveelliset elämäntavat?

*Postauksen personal trainer ja proteenipatukat saatu Feel Delighted Finlandilta

Valoisia päiviä kaikille - pidetään huolta itsestämme ja toisistamme!

Lady of The Messiä voit seurata myös 

Facebookin, Bloglovinin, Instagramin, Twitterin, Tumblr`n ja Pinterestin kautta.

Ehkä yritin - ehkä en

Minullahan näitä keskeneräisiä projekteja riittää - on tullut yritettyä kaikenlaista:

 Kauneus- ja tyyliremppaa

Kaikkensa on yritettävä - kylppärin rypyntorjuntapatteristo - siis kaikki ne purkit ja purnukat - kuuluu tähän remppaan. Minä olen tosi johdateltavissa noiden purnukoiden suhteen, hurahdan kaiken maailman lupauksiin. Muistan senkin kerran, kun apteekin myyjää alkoi kummasti hymilyttää, kun olin bongannut mainoksesta erään uutuustuotteen ja menin kyselemään "sitä uutta juttua, nimeä en nyt muista, mutta se, joka lupaa kasvojenkohotuksen ilman veistä". Ei ollut siinä apteekissa, mutta oli viereisessä luontaistuotekaupassa. Juu, mä varustaudun kyllä hyvin, mutta ongelma on se, että ne voiteet pitäis myös jaksaa tuohon naamaan ja kroppaan laittaakin. Ja siinä en sitten olekaan ihan yhtä hyvä kuin ostelussa. Jotta yläluomileikkausta näin ensihätään suunnitellessa edetään. Eikä osteta enää yhtään purnukkaa ennenkuin entiset on käytetty! Just!

Kunto- ja terveysremppaa, laihdutusremppaa

Kuvan liikuntavälinekori jököttää sohvan vieressä, siitähän sitä olisi helppo telkkaria tuijottaessa edes nuo sormenvahvistimet ottaa ja harjoitella - siis olisi, vaan kun ei ole. Tähän remppasarjaan kuuluu vielä kuntopyörää, jumppapalloja, erilaisia jumppakeppejä, stepperiä, tasapainolautaa ja crostrainer, joka kylläkin vietiin maille, kun se vei niin julmetun tilan. Ja tietysti kaikki vitamiini-, lisäravinne- ja luontaistuotepillerit ja jauheet kuuluvat tähän remppaan. 

Ja kuntosalikortista en sano mitään. 

Tupakanpolton lopetusremppaa

Kuvakollaasissa Champix-kuva drugsnews.org 

Pahin - kaikkea on kokeiltu. Noilla Champixeilla sentään pystyin vähän aikaa olemaan polttamatta, mutta niiden sivuvaikutukset olivat sitä luokkaa, että piti lopettaa. Nyt on kokeilussa sähkötupakka - ensi viikolla olisi tarkoitus aloittaa. Otin nikotiinittomat nesteet - yritän nikotiinivajeen täyttää tuolla Nicoretten inhalaattorilla. Pitäkäähän peukkuja.

Sisustusremppaa

Meillä on kotona tilanne, että varsinainen remontti kannattaa tehdä vasta sitten, kun nuoriso on muuttanut omilleen. Poika lähtee ensi syksynä, kun aloittaa opiskelut Turun yliopistolla, tytär tuskin ihan vielä: hänen chinchillansa tarvitsevat reissujen ajan hoitajaa ja alakerran olohuoneeseen on levitetty kaikki mahdolliset taiteilijatarvikkeet. Mutta muutaman vuoden sisällä hänkin pesästä lentelee.

Mutta tuossa pari esimerkkiä, siitä miten tässä väliajalla elellään - meiltähän tämä sujuu!

Taidettahan meillä riittää - kuvassa Viiru-kissan tekemää portaikon lasikuitutapettiin. Tuota taidetta riittää koko portaikon mitan ylhäältä alas. Ja lasikuitutapetti on aika inhottava laittaa uusiksi - varsinkin tuo tapetti jatkuu alakerrassa portaikosta sinne alakerran olohuoneeseen ja yläkerrassa eteiseen ja olohuoneeseen. Jos koko höskän uusisi samanlaisella, olisi Viiru alta aikayksikön sen kimpussa. Siispä hakusessa on väliaikaisratkaisu tuohon porraspätkälle - ehkä puolipaneli. 

Kunhan ehditään - eihän tuo tuossa ole ollut vielä kuin yli vuoden.

Viiru (12 v.) on ehtinyt tuhota jo keittiön seinän, yhden sohvan, tuolin ja vaikka mitä. Ei ole halpaa - mutta säästetty on sitten mun terapiamaksuissa; Viiru on mun oma stressitohtori, mun Dr. Phil.

Tuossa kuvassa on myös tulevat olohuoneen verhot, kankaat olen ostanut toukokuussa. Mutta kun en saa päätettyä mallia. Ja siinä on myös tuolinsuojuskangas nojatuoliin, jottei Viiru sitäkin taiteilisi. Tuolin päällä retkottaa tällä hetkellä sellainen "taiteellinen" kangasviritelmä. Tuon ompelen kyllä viikonloppuna. 

Tämä on lupaus.