10 + 1 kysymystä - haaste

Sain upealta Marjukalta blogista Fab Forty Something taannoin 10 + 1 -kysymyshaasteen. Marjukan blogi on aikuisen naisen muoti- ja tyyliblogi - ja niiden aatelia. Fab Forty Something on yksi niitä ensimmäisiä blogeja, joita aikoinaan aloin seurata ja mukana olen pysynyt. Jos ei tämä upean aikuisen naisen blogi ole sinulle vielä tuttu, käypä kurkkaamassa. Kiitos, Marjukka, haasteesta.

Marjukan kysymyksiin ei ihan helppo ollutkaan vastata - siksipä olenkin tätä vastaustani hävyttömän pitkään pitkittänyt, mutta nyt päätin ryhdistäytyä ja edes yrittää.

Kysymykset ja vastaukset tässä:

1. Mitä pelkäät?

Pelkään, että läheisilleni tapahtuu jotain ikävää; sairauksia, liian suuria sydänsuruja, työttömyyttä jne. 

Pelkään sitä, miten kova maailmasta on tullut. 

Pelkään sotia - olivat ne missä tahansa. 

Luonnonkatastrofeja. 

Ja pelkään kävellä korkeassa heinikossa - käärme voi vaania missä tahansa;)

2. Mikä on kotisi rakkain esine?

Onhan meillä montakin rakasta esinettä, mutta rakkain on ehkä ikoni, jonka saimme aikoinaan häälahjaksi. Isännän täti oli maalannut sen ihan meitä varten ja hän kertoi ajatelleensa meitä koko maalauksen ajan ja rukoilleensa liittomme puolesta. Uskon tuon rukouksen kattavan myös lastemme elämän.

3. Löytyykö kaapistasi joku astiasarja - mikä?

Löytyy toki, kyllä tämän ikäisen ladyn kelkkaan on jo muutamakin kertynyt. Vanhin itse keräämäni on Arabian Taika -sarjaa (sitä 70-lukulaista), jota äitini osti minulle, kun lähdin opiskelemaan. Valkoista Arcticaa olen kerännyt itse aikamoiset määrät ja löytyy meiltä myös Pentikin Riekkoa.  Farmilla maalla on vielä ainakin kahta eri Arabian sarjaa, joista toinen on appivanhempieni häälahja. 

4. Mikä on parasta bloggaamisessa?

Bloggaamisessa on parasta vuorovaikutus - ilman kommentointeja ja omia kommentteja toisten blogeihin tätä hommaa olisi tylsä tehdä. Blogatessa oppii uusia asioita ja saa vinkkejä vaikka mihin elämän arvoituksiin - ihmiset blogien takana tekevät tästä mielekästä. Upeita, ihania, idearikkaita ja fiksuja ihmisiä!

Ja pidän kirjoittamisesta - nykyään kirjoitetaan enää niin vähän, että puran kaipuutani sanankäyttöön tänne blogiini. Ja sen kyllä huomaa - postauksistani tuppaa tulemaan hieman pitkiä;) 

5. Mikä on suosikkiurheilulajisi?

Olen itse harrastanut nuorempana koripalloa, mutta enpä sitä pahemmin enää seuraa. Aiemmin seurasin aktiivisesti yleisurheilua, hiihtoa ja mäkihyppyä. Doping -kohut saivat aikaan sen, etten moniin vuosiin seurannut ollenkaan. Nyt olen taas vähän aktiivisemmin seuraillut. Yksi sana: Janne Ahonen;)

6. Kerro joku sinua puhutellut tai tunteita herättänyt biisi?

Voi, niitä on montakin. Tällä hetkellä mieleen tulee heti Suvivirsi. Se vain kuuluu tähän vuodenaikaan ja suomalaiseen sielunmaisemaan ja tuo niin paljon muistoja mieleen. Vaikka sitä ei enää itse pääsekään koulujen päätösjuhliin laulamaan, niin toivoisin, että muut vielä pääsisivät. Joka kerran kuunnellessa kyyneleet virtaavat.

Toinen kyyneleiden heruttaja on Finlandia-hymni. Se vaan on.

Tuonne loppuun laitan vielä videon eräästä  biisistä, josta on tullut minulle tärkeä ja jota kuuntelin hyvinkin paljon aikana, jolloin eräs ystäväni lähti tästä maailmasta ihan liian varhain.

7. Mitä odotat tulevalta vuodelta?

Tulevalta vuodelta odotan sitä, että jospa elämä saisi jatkua näin. Odotan myös matkoja Isännän kanssa, remontin aloitusta- ja pienellä kauhunsekaisella tunteella odotan sitä, kun tyttäremme muuttaa kotoa. Sitten olemme täällä kotona kuin kaksi vanhaa varista - ja kissa.

8. Mikä on lempiherkkusi?

Lempiherkkuni on kunnon juureen tehty ruisleipä. Ihan parasta. Muistan vielä, kun mummoni paistoi isossa leivinuunissa mahtavia limppuja. Muistan sen tuoksun - ja sen, miltä se vastapaistettu leipä, jonka päälle voi suli, maistui.

9. Jos saisit perintöä 10.000 euroa, mitä tekisit sillä?

No, ensinnäkin toivon, etten ihan lähiaikoina olisi perintöjä saamassa, sillä haluan nämä läheiseni pitää vielä mahdollisimman kauan. 

Mutta jos jostain ilmaantuisi se ylimääräinen 10.000 euroa, laittaisin osan rahastoihin, osalla tekisin jonkin kivan matkan ja antaisin lasteni Japaninmatka -rahastoon pesämunan. Ja saattaisin minä sen yläluomileikkauksenkin vihdoin teetättää;)

10. Oletko ollut äidin vai isin tyttö?

Olen tainnut olla molempien tyttö - molemmilta olen saanut rakkautta ja kannustusta. 

11. Kerro joku kiva muisto lapsuudestasi?

Olin noin 4-vuotias, edesmennyt sisareni oli 3-vuotias ja asuimme vielä Nunnanlahdessa Pohjois-Karjalassa. Oli sunnuntai ja siihen aikaan sunnuntaisin maataloissa koti oli siivottu viimeisen päälle pyhäpäivisin. Pyhäpäivisin myös puettiin pyhävaatteet päälle. Niin meilläkin. Äitini ja isäni olivat päivätorkuilla ja me hieman sisareni kanssa päätimme siivota lisää. Aloitimme uuninluukuista. Kun homma oli valmis, menimme herättelemään vanhempani ja minä ylpeänä noen kauttaaltaan töhrimänä sanoin: "Tytöt teki nätisti". 

Todellakin, koko tupa oli kuulemma ollut noen ja tuhkan vallassa. Tätä en kylläkään itse muista, mutta sen muistan, että kylpyvesi oli kylmää;)

Haaste on kiertänyt niin monella, että en tällä kertaa tätä eteenpäin laita, mutta jos joku haluaa siihen vastata, niin samoilla kysymyksillä voi jatkaa.

Vielä toivottelen tervetulleiksi uudet lukijat. Hienoa, että olette tänne  löytäneet. Iloitsen ja ihmettelen joka kerran, kun joku tänne eksyy. Ja yhtälailla iloitsen myös teistä vanhoista lukijoistani, jotka olette tämän Ladyn raapustuksia jaksaneet seurailla. 

Ihania olette ihan jokainen♥

Tässä vielä tuo aiemmin lupaamani biisi:

Ari Koivunen - Angels Are Calling

Oikein hyvää huhtikuun viimeistä viikkoa kaikille!

Minun silmieni tähden - ja vähän ulkonäönkin - silmälasit moneen menoon

Sain ensimmäiset silmälasini 13-vuotiaana. Tuolloin se oli minulle jos ei maailmanloppu niin melkein. Vain yhdellä luokkakaverillani oli silmälasit ja minusta hän näytti varsinaiselta rillipöllöltä.

Sen aikaiset linssithän olivat lasia - muovilinssejä ei ollut. Linssejä ei myöskään ohennettu. Tästä johtuen lasit olivat painavat. Ja rikkoutuivat helposti. Urheilevalle nuorelle neidolle siis katastrofi. Lisäksi likinäköisen lasit pienensivät silmiä ja vääristivät kasvonmuotoa: edestä päin katsoen näytti siltä, kuin kasvot olisivat olleet silmälasien kohdalta kapeammat. 

Käytin laseja vain oppitunneilla, jotta olisin nähnyt taululle. Vapaa-aikana yritin sinnitellä ilman laseja, mutta jo lukiossa oli näkö sen verran heikko, että laseja oli pakko pitää jatkuvasti. Parit lasit onnistuin rikkomaan koripallopelissä - onneksi ei käynyt vauhdissa pahemmin, ainoastaan linssit olivat sirpaleina.

Tuohon aikaan lasit olivat myös kalliit, vaikka Suomesta ei siihen aikaan juurikaan mitään merkkilaseja saanut. Siihen aikaan kuitenkin silmälasit sai laittaa verovähennykseksi, mikä helpotti hieman maksamisen tuskaa. Mutta kun raha perheessä oli tiukalla, tiesi se sitä, että pelkästään ulkonäöllisistä syistä laseja ei vaihdeltu.

Lukion loppupuolella hankin ensimmäiset piilolinssini. Ah, mikä autuus! Ei tarvinnut pelätä lasien rikkoutumista urheillessa ja tottakai ne myös olivat ulkonäön kannalta tärkeä juttu nuorelle naiselle.

Silti lasit oli pakko aina olla varalla - jos vaikka hukkasi piilolinssinsä, olisi ollut aika hukassa.

Piilolinssejä käytin pitkään - vasta yli 40-vuotiaana siirryin käyttämään töissä silmälaseja. Tietokoneruutu, ilmastointi ja ikääntyvän naisen kuivuvat silmät kun eivät oikein piilolinssien kanssa toimi.

tämänhetkiset suosikkilasini

Ja kun aikanaan sain vielä riesakseni ikänäön ja moniteholasit, käytän oikeastaan aina silmälaseja. Minulla on kyllä varalla piilolinssit oikein suuria juhlia varten, mutta harvemmin niitä tulee käytettyä. Sitä kahden viikon detoxaamista ja silmäpussien häivyttelyä kun ei laiska lady jaksa  harrastaa.

Nykyisin silmälasit ovat nimittäin minulle tärkeät paitsi näön myös ulkonäön kannalta: tällaisen vanhemman naisihmisen silmäpussit kun saa parhaiten piiloon juuri silmälaseilla. Samoin ne antavat kasvoille ilmettä silloin, kun on huono meikkipäivä - ja minulle niitä sattuu tuon tuosta. Lisäksi tykkään vapailla kulkea ilman meikkiä ja silmälasit antavat edes hieman ryhtiä kasvoille. Silmälasit ovat helpoin kasvojenkohotus!

Nykyisin on laseissa ja linsseissä varaa valita, mutta silti silmälasit saattavat olla iso investointi. Muistan vuoden, jolloin olin saanut ensimmäiset moniteholasini ja tytär sai silmälasit. Maksoivat yhdessä turkulaisessa optikkoliikkeessä maltaita. Toivoin, että ei tarvitsisi muutamaan vuoteen uusia hankkia.

Mitä vielä - vuoden päästä samalla optikkoreissulla uudet lasit sekä minulle että tyttärelle - ja bonuksena pojalle ensimmäiset lasit. Tuo reissu maksoi minulle enemmän kuin silloinen kuukausipalkkani - ja suurin osa summasta meni minun laseihini; moniteholinssit olivat kalliit. Melkein itku pääsi.

Kun sitten tarvitsin myös aurinkolaseja vahvuuksilla, päätin, että en aio niiden takia konkurssiin mennä. Ja hankin ne halvemmalta optikolta. Lasten aurinkolasit vahvuuksilla tilattiin netin kautta. Ja tyytyväisiä oltiin kaikki.

Koska silmälasit ovat myös ulkonäöllinen tekijä, tykkään vaihdella laseja välillä. Tavallisella keskipalkkaisella virkanaisella ei vain ole varaa hankkia niitä kaikkein kalleimpia laseja. Siksi ostankin lasini useimmiten halvempia laseja myyvistä ketjuliikkeistä.

käytössä olevat silmälasini

Tällä hetkellä käytössäni on 4 moniteholasit, aurinkolasit ja näyttöpäätelasit. Moniteholaseista kahdet ovat ns. fotokromaattiset eli niiden linssit tummenevat valon lisääntyessä. Auringonvalossa tummuus ja suoja vastaavat aurinkolasien tummuutta.  Tykkään kovasti, sillä ne ovat käteviä käytössä; aurinkolasit kun on pakko nykyisin olla silmiä suojaamassa ja näin ei tarvitse kannella mukanaan monia laseja. Ennen kuin nämä löysin, oli työkassissa mukana kahdet silmälasikotelot - toiset vahvuuksilla oleville aurinkolaseille ja toiset näyttöpäätelaseille. Ja matkoilla ei tarvitse kanniskella ylimääräisiä laseja mukanaan - ainakin lyhyemmillä matkoilla pärjää yksillä.

fotokromaattiset suosikkilasini

Laseja voi nykyisin hankkia kätevästi myös netin kautta, esimerkiksi yhteistyökumppaniltani Netlens.filtä. Verkkosivut ovat helppokäyttöiset ja kehysvalikoima on riittävä. Täältä saa myös tilattua lasit moniteholinsseillä, mikä ei ihan kaikissa verkko-optiikkaliikkeissä onnistu. Ja lasit saa myös sekä tavallisina Classic -aurinkolaseina vahvuuksilla että polaroivina - ja onpa mahdollista tilata myös nuo fotokromaattiset lasit.

Netlensin lasien hintaan sisältyy automaattisesti kaikki se extra, mikä muualla lisää sitä esimerkiksi lehdissä ilmoitettua tarjoushintaa, nimittäin hiotut, ohuet linssit, heijastamaton pinnoite, kovapinnoite, UV400-suoja, naarmuuntumissuoja ja  kotelo ja puhdistusliina. Laseille annetaan myös tyytyväisyystakuu. 

Silmälasitkaan eivät ole ikuiset -  näkö muuttuu ja linssit kuluvat. Niihin tulee naarmuja tai pinnoite vahingoittuu esimerkiksi kuumassa höyryssä. Yhdet noista minun laseistani ovat ns. kotilasit - käytän niitä esim. ruokaa laittaessa eikä tarvitse pelätä liedeltä tai uunista tulevaa höyryä. 

Laseja on kiva myös vaihdella asun tai tilaisuuden mukaan. Koska osa laseistani alkaa elellä vaihetta, jolloin ne kelpaavat enää kotilaseiksi, olen aikeissa lähiaikoina hankkia uusia tilalle. Ensimmäiseksi menevät vaihtoon tietokonelasini. Työnantajani korvaa ne ja joudun hankkimaan ne eräästä optikkoliikkeestä, jonka kanssa työnantajallani on sopimus. 

Ennen kesää on tarkoitus käydä silmälääkärillä tarkistuttamassa näkö ja silmien terveys. Yli 45-vuotiaanhan on syytä käydä vähintään viiden vuoden välein tarkistuttamassa silmänpaineensa, vaikka näkö muuten olisikin hyvä; glaukooma (silmänpainetauti) tai silmänpohjan rappeuma saattavat hiipiä salakavalasti ja jollei niitä havaita ajoissa, ovat vitsit vähissä. Itselläni on silmänpaine välillä koholla, joten tarkistutan sen pari kertaa vuodessa. Vielä ei hätää ole.

Kun näkökin tulee tarkistutettua, on kesällä helppo hankkia uudet lasit.

Katselin Netlens.fin valikoimista sopivia laseja ja löytyihän sieltä useammatkin:

kuva Netlens.fi - Caseros

kuva Netlens.fi - Como

kuva Netlens.fi - Cerritos

Nuo punaiset toisivat kyllä kaivattua vaihtelua Ladyn lievästi sanoen askeettiseen silmälasivalikoimaan. Ja punainenhan on minun voimavärini - nuo olisivat kyllä aika mojovat punaisen huulipunan kanssa;)

Vaikka ottaisin nuo kaikki, ei niiden hinta yhteensäkään olisi lähelläkään sitä, mitä aiemmista tavallisista laseistani maksoin.

Ja löytyihän  tuolta myös mahdollisesti seuraavat fotokromaattiset lasini - nythän ovat pilottilasit taas pinnalla ja sellaisia tekisi pitkästä aikaa mieli aurinkolaseiksi. Pilottimalleja oli tuolla valikoimissa useampiakin, mutta tällaiselle vanhemmalle ladylle, jonka kasvonpiirteet ja poskipäät ovat jo valahtaneet vähän liian alas, sopii tuollainen vähän kulmikkaampi malli.

Ja hinta - se olisi vain neljännes siitä, mitä maksoin edellisistä laseistani.

kuva Netlens.fi - Pasadena

Ja eikun kasvot kohden aurinkoa - silmät suojattuina!

Aurinkoista viikonloppua kaikille!

Arki - joskus onnistuu ja joskus sitten taas ei - kuvahaaste 5/5

Loma ja juhlapyhät päättyivät ja arki alkoi.

Arkeen valmistautumisen aloitin ripsien ja kulmien kestovärjäyksellä.

Niinä kiireisinä aamuina, kun ei ehdi meikkipussiin päin vilkaistakaan, on kiva, jos edes silmissä on vähän väriä. 

Meikit ehdin sitten sutia töissäkin.

  Minä omaan luonnostani aivan vaaleat ripset ja kulmakarvat ja ilman mitään meikkejä olen kyllä niin kummitus kuin vain aikuinen lady olla voi. 

Johan siinä kanssaihmiset työmatkalla säikähtävät.

Kestovärjään ripseni ja kulmani säännöllisesti noin kuukauden välein. Silloin kun käyn kosmetologilla hoidattamassa ihoani, värjäytän ne siellä. Mutta hoitojen välillä teen homman itse. 

Käytän yleensä Refectocilin kestovärejä; silmiin mustaa tai sinimustaa ja kulmakarvoihin teen sekoituksen ruskeasta ja mustasta väristä - pelkkä ruskea taittaa usein hieman punaiseen ja sitä en halua.

Näissä käyttämissäni paketeissa on mukana kaikki tarvittava: värivoide, kehite, sekoitusastia, sekoitustikku ja kierreharja. Kehite on voidemaista ja sekoittuu huomattavasti paremmin itse väriaineeseen kuin nestemäinen kehite - eikä tarvitse laskeskella tippojen määrää;)

Kestovärjäys on tarkkaa puuhaa - välillä onnistuu, välillä taas ei. 

Tällä kertaa jäivät kulmat vähän liian vaaleiksi. 

Olisivatko olleet rasvaiset tai olisiko pitänyt malttaa pitää väriä vielä kauemmin - nyt pesin 10 minuutin päästä levityksestä?

En vain uskaltanut pitää pitempään, sillä joskus on käynyt niinkin, että väri ottaa turhankin hyvin kiinni. On aikamoinen homma yrittää sitten vaalentaa kulmia. Monet konstit on kokeiltu ja paras keino on valkaiseva hammastahna;)

Tällaiset kulmista sitten tuli - pahoittelut kuvien värieroista - ei mennyt kuvauskaan niin kuin piti. Justiinsa.

Yläkuvassa ennen ja alemmassa jälkeen värjäyksen.

Nuo aineet kestävät minulla noin vuoden - hintaa en muista, mutta säästö kosmetologilla tehtyyn värjäykseen nähden on melkoinen. Ja läheskään aina en ole kulmiin ammattilaisen työnkään jälkeen ollut tyytyväinen - jotkut kosmetologit tekevät kulmista pyöreät vaikka kuinka selittää, millaiset haluaa - silmiin tulee sellainen nukke-efekti - tosin tällä ladylla ryppy- ja roikkuluomilisällä;)

Alin kuva on osa 5/5 kuvahaastetta,  jonka sain Tässä ja Nyt - Unelmien kera -blogin Katjalta.  Haasteen ideana on postata viitenä päivänä kuva omasta arkielämästä ja haastaa jokaisen kuvan kohdalla joku toinen bloggaaja. Kiitokset vielä, Katja, tästä haasteesta.

Katja kirjoittelee elämän pienistä ja suurista haaveista ja sykähdyksistä. Viisaita ajatuksia, syvälle luotaavaa pohdintaa, jopa Katjan omia runoja. Jos ei Katjan blogi vielä ole tuttu, kannattaa tutustua!

Ja haasteen heitän tällä kertaa Beauty of Life -blogin S - Beauty of Lifelle. Tämä suomalais-amerikkalainen äiti kirjoittaa omien sanojensa mukaan elämästä, arjesta, kodista ja mitä nyt mieleen tulee. Käykääpä kurkkimassa.

Kirjoittelen tätä päivitystä illalla ja ajastan sen aamuun - nyt on aika yrittää treffata unijukkaa. 

Loma latasi hyvin akkuja - kyllä arjen näiden juhlapyhien jälkeen taas jaksaa kohdata. 

Varsinkin kun edessä on vajaa työviikko;)

Ja kevään ihana aurinko lämmittää.

Auringon lämpöä teille jokaiselle!

Rauhallista pääsiäistä!

Hiljainen viikko alkaa olla lopuillaan, on lankalauantai.

Välipäivä. Mutta meille juhlapäivä.

Eilen tuli poika pääsiäisenviettoon, samoin äitini ja veljeni. Tytär olikin jo kotona.

Ja tänään tulevat päivälliselle appivanhemmat ja kälyni.

Koti on siivottu - no ainakin päällisin puolin.

Koristettu yksinkertaisesti - nyt kun ei ole enää pieniä lapsia, ei tarvita tilpehöörejä

 - Viirulle löytyi vielä kaappien kätköstä tipu jahdattavaksi.

Kaikki rakkaat koolla.

Nyt on hyvä olla.

Pääsiäisen aikaan sopivat seuraavat sanat:

Pieni laulu ihmisestä

Ihminen tarvitsee ihmistä
ollakseen ihminen ihmiselle,
ollakseen itse ihminen.
Lämpimin peitto on toisen iho,
toisen ilo on parasta ruokaa.
Emme ole tähtiä, taivaan lintuja,
olemme ihmisiä, osa pitkää haavaa.
Ihminen tarvitsee ihmistä.
Ihminen ilman ihmistä,
on vähemmän ihminen ihmisille,
vähemmän kuin ihminen voi olla.
Ihminen tarvitsee ihmistä.

- Tommy Tabermann -

Oikein hyvää ja rauhallista pääsiäistä kaikille!

Arki - eukko kenollaan ja kasvojen hemmottelua - kuvahaaste 4/5

Helmikuussa tuskailin muiden kertoillessa lomasuunnitelmistaan, että mikä pahus minuun oikein oli mennyt, kun olin oman kevätlomani rustannut pääsiäisen alusviikolle. 

Nyt en sitten enää tuskailekaan - tämä hiljainen viikkohan on vallan hyvä aika lomanvietolle. Lisäksi tulee muutama ylimääräinenkin päivä noista pääsiäispyhistä. Ja aurinkokin on suvainnut lämmitellä säteillään. Mikäs tässä ollessa!

Kerroin aikoinaan postauksessani Kohtuullisemmin, yksinkertaisemmin, ympäristöä säästäen - Ekopaasto aloittaneeni tuon Ekopaaston. Ja kerroin myös niistä monista lupauksista, joita paastooni sisältyi. Olen jo aiemmin tunnustanut, että lankeemuksiakin on tullut, mutta voinpa kehua retostaa, että on niitä onnistumisiakin. 

Paaston aikana olen onnistunut välttämään niin keltaisten kassien houkutukset kuin 3+1 -päivätkin - eikä edes ole pahempia vaikeuksia tuottanut. En ole ostanut yhden yhtä vaatetta, en myöskään yhtään ainoaa nuorennusvoidepurkkia;)

Mikä ei suinkaan tarkoita, etteikö purkkiarmeijani olisi kasvanut tänä aikana; olen ollut taas onnekas parissa arvonnassa.

Voitin nimittäin blogin Keyword: Love arvonnassa Dr. Hauschkan ikääntyvälle iholle tarkoitetun tehokuurin.  

Ja voinpa sanoa, että tarpeeseen tulee. 

Eikä tarvinnut edes paastossa langeta;) 

Keyvoword: Love blogia kirjoittelee Jonna, joka esittelee itsensä näin: 

"Olen Jonna. Päiväni alkaa aina kupillisella kahvia. Ilman sitä ajatus ei kulje, eivätkä sormet tietokoneen näppäimistöllä. Sopivan kofeiiniannoksen jälkeen on mukava laittaa hakusanaksi "rakkaus" ja siirtyä blogin pariin, johon kirjoitan rakkaudella kauneudesta, elämästä, ruoasta, kulttuurista ja matkustamisesta. Tervetuloa maailmaani!"

Minä noudatin tervetulokutsua ja löysin niin kivan blogin ja bloggarin, että uskallan suositella muillekin!

Eivätkä voitot tuohon loppuneet - nimittäin Onnetar oli sitä mieltä, että kyllä tuon Ladyn iho tarvitsee vielä lisähemmotteluakin: voitin

@hannagullichsenin ja @dermalogicafin Instagram -arpajaisissa dermatologican tuotteita: puhdistuspyyhkeitä ja ihon nuorentajia ja nostattajia;)

Kiitos - kaikkea kokeillaan!

Loma on siis meneillään - mitään isompia suunnitelmia ei ole. 

Viikonloppuna käväisin pikavisiitillä äitini luona Hollolassa ja tällä viikolla olen lueskellut kirjoja

 ja vähän - siis hyvin vähän - raivaillut kaappeja. 

Se paastolupauksiini sisältynyt vaatekaapin raivaus on tekemättä. Damn.

Pääsiäiseksi on tulossa vieraita, joten siivotakin pitäisi. Ikkunat odottavat pesua - ja minä odotan, että aurinko olisi niin armelias, että paistaisi noihin olohuoneen ikkunoihin niin kirkkaasti, että päästäisi minut vaivasta;)

Koti pitäisi myös pääsiäiskoristella. Minähän aloitan tämänkin homman aina viime tingassa ja pidän sitten koreisteita pitkään. 

Ihan niin kuin joulunakin. 

Ei ehkä niitä joulukoristeitakaan ihan tänne pääsiäiseen saakka tarvitsisi pitää

 - kuten kuvasta näkyy, siellä se joulueukko edelleenkin kenottaa.

Olen sen tuolla ikkunalaudan ruukulla antanut olla, kun Viirun kori on ihan tuossa vieressä ja Viiru tykkää kenoeukkoa heilutella. Ehkä nyt kuitenkin pääsiäiseksi pistän siihen tilalle tipun. Kyllä Viiru tipuistakin tykkää;)

Kenoeukkokuva on osa 4/5 kuvahaastetta,  jonka sain Tässä ja Nyt - Unelmien kera -blogin Katjalta.  Haasteen ideana on postata viitenä päivänä kuva omasta arkielämästä ja haastaa jokaisen kuvan kohdalla joku toinen bloggaaja. Kiitokset vielä, Katja, tästä haasteesta.

Ja haasteen pistän eteenpäin tällä kertaa Arleenan sanomat -blogin arleenalle, jolla on hallussa sekä sana että kuva - käykääpäs tutkailemassa.

Tähän minun paastoonihan sisältyi myös lupaus rajoittaa netin käyttöaikaani vapaa-ajalla. Joten sitä olen yrittänyt noudattaa. 

Pahoittelen, että en siis tästä syystä ole juurikaan viime aikoina kommentteja jättänyt blogeihinne, mutta olen yrittänyt pysytellä sentään hieman selvillä, missä mennään. Blogien seuraaminen ja kommentoinnit ovat kyllä aikamoisia aikavarkaita - nyt on jäänyt aikaa ulkoiluun ja lukemiseen arkenakin ihan eri tavalla. Ja kun olen myös telkkarin katselua rajoittanut, on aikaa tuntunut jäävän vieläkin enemmän. 

Joskus on hyvä hiljentää ja antaa aikaa vain olemisellekin. Jättää vähäksi aikaa kaikki aikasyöpöt ja huomata, että se kiire, jota koko ajan olen valitellut, onkin suurelta osin ihan itse aiheutettua. 

Elämä on valintoja - ja yksi niistä on se, miten aikamme käytämme. 

No, kun tuo paasto päättyy, palailen hiljalleen blogistanian maailman saloihin, mutta tuon telkkarin ajattelin jättää vähemmälle katselulle pitemmäksikin aikaa. 

Itse olisin valmis koko hökötyksestä luopumaan, mutta Isäntä ei, joten olkoon - tai olkoot, sillä useampihan niitä meillä on.

Ja tunnustanpa vielä senkin, että aion lopettaa paastoni päivää aiottua aiemmin, sillä meille on tulossa lauantaina vieraita ja silloin on pöytä katettuna herkulla jos toisellakin - enkä todellakaan aio niitä jättää maistamatta;)

Rauhallista hiljaista viikkoa jokaiselle!

Arki - kiirettä ja onnenhetkiä - kuvahaaste 3/5

Minullehan aamut ovat olleet aina vaikeita. 

Olen iltaihminen ja vielä kun yönunet ovat katkonaisia, ovat aamuheräämiset taistelua.

Eikä tämä kesäaikaan siirtyminen ainakaan ole helpotusta tuonut

 - sängystä ylös kampeaminen on entistä hitaampaa - ja herätyskellon torkutusnappi on ahkerassa käytössä.

Ja kiirehän siinä sitten tuppaa tulemaan. 

Vaikka minulla onkin liukuva työaika, niin välillä on aamuja, 

jolloin töissä vain on ajoissa oltava. On kokouksia tai sovittuja tapaamisiä. 

Ei muita ihmisiä passaa odotuttaa sillä, että yksi Lady ei saa takamustaan ylös sängynpohjalta.

Kiire tuli myös eilen aamulla. En vain saanut itseäni ylös. Ja paitakin oli silittämättä. 

Siinä vaiheessa, kun viimeiset poskipunat oli poskille räiskitty, tulikin jo kiire bussipysäkille. 

Ehdin kuin ehdinkin ja bussissa tyytyväisenä istuessani huomasin, että kappas:

No, onneksi olivat sentään saman väriset nuo hanskat.

Kerrankos sitä - maanantaina oli teeppari sattunut nurinpäin päälle. 

Huomasin lounastunnilla - onneksi oli neuletakki siinä päällä, niin ei toivottavasti kovin moni muu huomannut. 

Eilinen oli töissäkin yhtä huisketta - mutta oikeastaan mukavaa sellaista. 

Pitkästä aikaa oli sellainen olo, että sain jotain aikaiseksikin. 

Kun jokin pitempään vireillä ollut projekti valmistuu, saa siitä kummasti virtaa. 

Ja kun kotona oli lehtilaatikkoon tulla tupsahtanut uusi Viherpiha -lehti, 

tuntui ihan luksukselta se iltakahvien aikaan avata ja nautiskella. 

Sillä minun Ekopaastoonihan sisältyi lupaus olla ostamatta lehtiä sen aikana. 

Mikäs sen mukavampaa, kun tällaisen lehden ihan ilmaiseksi sai

 - voitin nimittäin 3 numeroa Viherpiha -lehteä Ruusukumpu -blogin arvonnassa. 

Ruusukumpua kirjoittelee Irmastiina ja mukana tässä viehättävässä lifestyle -blogissa seikkailevat Mies ja hauveli. 

Käykääpäs tutustumassa, jos ei Ruusukumpu vielä ole tuttu.

Kiitos, Irmastiina, tästä voitosta. 

Eilen tuota lehteä lueskellessa ja ihania kesäkuvia katsellessa voin melkein tuntea pihakeinun keinunnan

 ja kun silmäni laitoin kiinni, saatoin nähdä itseni tuolla takapihalla istuskelemassa ja komentelemassa Isäntää. 

Kukkahattu päässä niinkuin kukkahattutädillä kuuluukin. 

Tuossa yläpuolella olevassa kuvassahan minut melkein on kuvattukin - paitsi että tuon kuvan Ladylla ei ole kukkia hatussaan. 

Minun kesähatussani tulee olemaan;)

Hanskakuva on osa 3/5 kuvahaastetta,  jonka sain Tässä ja Nyt - Unelmien kera -blogin Katjalta.  Haasteen ideana on postata viitenä päivänä kuva omasta arkielämästä ja haastaa jokaisen kuvan kohdalla joku toinen bloggaaja. Kiitokset vielä, Katja, tästä haasteesta.

Ja tämän haasteen laitan tällä kertaa eteenpäin elsa-maarit -blogin hurmaavalle taiteilija-Maaritille. Jos Maarit ottaa haasteen vastaan, on luvassa ihania elämänmakuisia ja värikylläisiä kuvia.

Keväistä perjantaipäivää sinulle 

ja onnenhetkiä viikonloppuusi!