Goodbye Year 2013 - Welcome New Year 2014

Yksi vuosi taas takana. Uusi edessä.

Kiitos kaikille teille ihanille lukijoilleni siitä, että olette jaksaneet matkassani pysyä. Olen teistä jokaisesta iloinen ja kiitollinen.

Ja kiitollisuus on sana, joka liittyy myös uuden vuoden lupaukseeni. 

Yleensä en lupauksia tee, mutta nyt teen poikkeuksen.

Lupaan, että yritän muistaa olla kiitollinen kaikesta siitä hyvästä, mitä elämä on tielleni tuonut.

Muutama vuosi sitten olin kuntoutuskurssilla fibromyalgiani takia ja sain sieltä kehotuksen alkaa listata kiitoksen aiheita. 5 kiitoksen aihetta per päivä. Ajattelin, että ei onnistu - kyllä ne aiheet loppuvat muutamassa päivässä. Mutta kun kurssin jälkeen listaa tein, huomasin, että kyllä ne 5 joka päivälle löytyivät. Jossain vaiheessa listan tekeminen sitten jäi.

Mutta nyt aloitan uudelleen. Vuoden 2014 ensimmäisestä päivästä lähtien alan taas listaamaan 5 asiaa, joista sinä päivänä olen kiitollinen. Kiitoksenaiheita - tai siunauksia. Niinkin sen voi nähdä. Ja joka päivä eri asiat.

Kiitollisena tästä vuodesta - ja kiitollisena siitä, että saan vielä uudenkin aloittaa laitan evääksi seuraavan laulun: 

Carole King - New Year´s Day

Onnellista ja Hyvää Uutta Vuotta!

Joulu 2013 - iloa, kiitosta ja haikeuttakin

Monen bloggaajan kodissa joulu on siivottu jo pois. Ei tässä. Sillä meillähän jouluun laskeuduttiinkin hiljaa ja sisustettiin koti joulukuntoon vasta aatonaattona. Ja joulun tunnelmissa elellään vähintäänkin loppiaiseen, ehkä nuuttiinkin saakka.

Joulun tunnelma tuotiin kotiimme vanhoilla koristeilla - yhtään uutta en ostanut ennen joulua - enkä ole myöskään aleostoksiin sortunut. Kuusihan meillä on ulkona parvekkeella Viiru-kissan takia. Viirulle on kyllä oma pikkukuusi laitettu alakertaan ja sitä hän onkin ahkerasti keikutellut. 

Ja vaikka omakin kuusi on mieluinen, on parvekkeen ulkokuusi houkuttava - sitä pitää vahtia ikkunasta, ja jos sinne kuusen alle ulos pääsee, ei sieltä heti pois tulla.

Joulumme sujui vallan perinteisesti. Kun joulurauha aattona Turun Brinkkalan talolta julistettiin, avattiin ensimmäinen suklaarasia ja juotiin glögit - koti oli valmiina joulun tulla. Poikakin oli kotiutunut jo aatonaattona, joten meitä suklaanjakajia oli koko perhe koolla. Ensimmäinen kiitoksen paikka.

Äitini ja veljeni saapuivat iltapäivällä ja saimme aattoaterian nauttia heidän kanssaan. Toisen kiitoksen paikka.

Vielä kun joulupäivänä saimme jouluaterialle appivanhempani ja kälyni, oli kaikki niin mallillaan, ettei tämä Lady tiennyt paremmasta. Kolmannen kiitoksen paikka.

Tähän jouluun sisältyivät kaikki meidän perheen perinteiset joulunviettotavat: oli jouluevankeliumit, oli lautapelit, oli tietokilpailut hölmöine palkintoineen (veljeni mm. sai taas ihmeekseen palkintopaketistaan ne samat vaaleansiniset sukkahousut, jotka on saanut jo useana vuonna), oli iloa ja naurua - ja oli paljon kiitollisuutta siitä, että saimme koko joukon yhteen.

Oli myös haikeutta - sillä jokainen meistä tiesi, että tällaisia jouluja ei ehkä enää tule. Sitä, missä kukin ensi joulun viettää, ei tiedä vielä kukaan. Mutta sitäkin enemmän oli syytä iloon juuri tästä joulusta.

Kuvia otettiin paljon - mutta ne kuvat kuuluvat perhealbumiin eivätkä tänne blogiin - nämä kuvat, mitkä täällä nyt ovat, on jo pääosin jaettu Instagram -tililläni ja siis kännykkäkameralla otettuja. Mutta varsinkin tänä jouluna halusin keskittyä ihan siihen yhdessä olemiseen ja joulusta nauttimiseen ilman blogeja ja nettiä. Lueskelin toki välillä teidän blogejanne, mutta kommentoimaan en valitettavasti ehtinyt. Mutta lupaan parantaa taas tapani ensi vuonna;)

Ja tietenkin jouluun sisältyi myös herkuttelu - joskohan sitä joskus oppisi, että ihan kaikkea, mitä on tarjolla, ei ole pakko syödä! Koko joulunaika on mennyt syödessä ja napostellessa - herkkuja on tullut ahmittua ihan luvattoman paljon. Kaikki kelpasi - etenkin perheemme suosikit Brunbergin tryffelit ja Budapestit ihan itsekseen sulivat suussa;) Budapestejä boikotoin muutaman vuoden, kun niiden valmistus siirtyi vieraille maille, mutta kun ovat poikani suklaasuosikki, pyörsin periaatteitani - mitäpä sitä eivät äidit lastensa eteen tekisi;)

Heti ensi vuonna palataan ruotuun - takaisin kevyemmän elämän pariin. Vaakaan päin en aio katsoakaan muutamaan viikkoon - riittää, kun yritän saada farkkujen napit kiinni;)

Lomaa jatkan vielä loppiaiseen saakka, joten aikaa kurinpalautuksen aloitukseen on. Sitä ennen juhlitaan kuitenkin vielä vuodenvaihtumista. Ja siihen saattaa muutama herkku sisältyä!

Oikein hyvää loppuvuotta kaikille!

Rauha maassa ja ihmisillä hyvä tahto...

Näinhän jouluna toivotaan. 

Rauha maassa ja ihmisillä hyvä tahto. 

Rauhan kanssa taitaa olla vähän niin ja näin, mutta hyvää tahtoa ihmisten kesken uskon kyllä löytyvän.

Eikä siihen tarvita kuin se yksi ihminen, joka katsoo toista silmiin, ottaa kiinni kädestä, jakaa sydämensä 

ja kulkee hetken samaa matkaa.

Ja joskus avaa myös kukkaronsa.

Olin ajatellut, että olen jo paasannut teille tarpeeksi postauksissani Jaossa hyvää oloa ja mieltä 

sekä ennen viime joulua kirjoittaessani Hyvä antaa vähästään - paha ei paljostakaan.

Mutta sitten luin jutun äidistä, jolla "ei ollut rahaa edes piparitaikinaan" ja vähän sen jälkeen törmäsin tähän: Yhden äidin tarina.

Päätin, että kirjoitan sittenkin.

 Sillä tämä maailma ei ole kaikille jouluna hyvä.

 Kaikki eivät saa lahjoja tai voi niitä antaa. Kaikilla ei ole ruokaa - saati sitten herkkuja. 

Maailmalla hätä on suuri; on  akuutit kriisit Filippiineillä ja Syyriassa - on vaikka mitä. 

Eikä tämä meidän armas Suomemmekaan kaikille se lottovoitto ole - vaikka välillä sanotaankin, 

ettei meillä sentään kukaan kuole nälkään, niin eivät leipäjonot täällä lyhentyneet ole - päinvastoin. 

Meilläkin on nälkää, on kodittomuutta, on yksinäisyyttä.

Ja on äitejä, joilla ei ole varaa edes siihen piparitaikinaan.

Ja on sitten meitä, joilla on varaa vähän enempäänkin. 

Ja niinpä kauppojen kassat kilisevät. Ja saavat kilistäkin. 

Sillä niin nurinkurista kuin se onkin, niin kuluttamalla tuemme työllisyyttä ja kartutamme verovaroja. 

Ja kerrytämme sitä hyvää, mistä voi jakaa.

Ja sitä hyvää jakaen syntyy myös jouluiloa. 

Siitä, että annan roponi - joskus vähemmän, joskus enemmän - jollekin toiselle. 

Sillä antaessaan saa. Hyvin pätee edelleenkin tämä vanha totuus.

Tähän ikään ehtineenä tiedän, että avun tarvitsijana voin huomenna olla minä - tai sinä - tai lapsemme. 

Tunnen ihmisiä, joiden maailma on lyhyessä ajassa muuttunut: on tullut työttömyys tai avioero tai sairaus. 

Ja pahimmissa tapauksissa kaikki nuo. 

Ja on ihmisiä, joiden elämän valttikortit eivät alun alkaenkaan olleet kummoiset. 

Matka elämän syrjään on lyhyt - ja joillakin jo syntymälahjana saatu.

Apua voi antaa monella tapaa ja listaan tähän muutaman vinkiksi - 

osa on viime vuoden listastani tuttuja, mutta voi tuossa muutama uusikin kohde olla:

- Hyvä Joulumieli -keräys - SPR:n ja MLL:n keräyksellä autetaan kotimaan lapsiperheitä

- Pelastakaa Lapset ry - joulukeräys - tukea lapsille Suomessa ja maailmalla

- Toisenlainen lahja - KUA:n aineettomilla lahjoilla autetaan kehitysmaiden ihmisiä hankkimaan koulutusta ja toimeentuloa

- Suomen World Vision - eettisellä lahjalla autat kehitysmaiden lapsia - tai voit ryhtyä kummiksi

- Plan Suomi  - autat  Haiyan-taifuunin lapsiuhreja - voit myös ryhtyä kummiksi

- Sos-lapsikylä - autat kodittomia lapsia Suomessa tai ulkomailla

- Joulupata 2013 - Pelastusarmeijan joulupataan voit antaa tavaraa tai rahaa - rahaa voi myös lahjoittaa verkon kautta - tuki vähävaraisille

- Naisten Pankki - toisenlaisella lahjalla voit lahjoittaa ammatin tai elinkeinon kehitysmaan naiselle

Ja varmasti paikkakunnaltasi löytyy erilaisia työttömien yhdistysten, seurakuntien, rotarien ja erilaisten järjestöjen keräyksiä, joihin voi lanttinsa lahjoittaa. Voi myös lahjoittaa leluja ja tavaraa.

Ja jos ei pysty rahaa antamaan, voi antaa vaikka aikaansa; työttömien ja vähävaraisten joulujuhlat tarvitsevat auttavia käsiä, voi käydä vanhainkodeissa askartelemassa, lukemassa tai ulkoiluttamassa vanhuksia. 

Ja voi muistaa yksinäistä vanhusta, nuorta, ystävää, sukulaista - kutsua vaikka joulupöytään. 

Myös eläinystävämme tarvitsevat apua: lintujen lyhteet ja lintulaudat eivät ole ainoa keino auttaa. 

Voi osallistua erilaisiin eläinhoitoloiden ruokakeräyksiin ja eläinhoitolat  ottavat myös eläinten ruokaa vastaan. 

Samoin omat vanhat liinavaatteensa voi kiikuttaa lämmittämään hoitoloiden eläimiä. Siellä niillä on tarvetta.

Tapoja auttaa on vaikka kuinka paljon - jokaiselle jotakin!

Ja niinkuin sanotaan: Iloista auttajaa Jumala rakastaa - siis jos annat, anna ilolla ja kunnioittaen lahjan saajaa.

Tämä Lady hiljentyy seuraavat päivät joulun viettoon - kunhan nyt ensin saa vähän siistittyä nurkkia ja koristettua kotia. 

Ja tietenkin joulunherkut laitettua - tai ostettua, sillä tänä jouluna saan vieraikseni kaikki läheiseni ja rakkaani - maailman paras joululahja♥

Oikein Hyvää ja Rauhallista Joulua kaikille!

Missä joulumieli?

Ihania joulukoteja, kauniisti koristeltuja ja tiptop -kuntoon laitettuja.

Joululahjoja, kalentereita ja jouluherkkuja - blogien kodit ovat jo valmiina joulunviettoon ja ihmiset joulumielellä.

Vaan ei täällä. Minun jouluni antaa odottaa itseään. Työt ovat vieneet mehut tästä Ladysta ja joulunlaitto jää taas viime hetkiin. 

Mutta niin se on mennyt ennenkin - laitan kodin joulukuntoon vasta aatonaattona ja aattoaamuna, ruuat ja leipomukset valmistuvat juuri ennen joulua - ja se, mikä ei valmistu, sen ovat toisten lasten äidit tehneet - kaupastakin saa. Turha hötkyillä;)

Ainoastaan adventtikynttilöitä on poltettu, ikkunakynttelikköjä ja pihavaloja laiteltu, pipareita, joulutorttuja ja glögiä nautittu sekä käyty parissa joulukonsertissa.

Raskasta Joulua -konsertissahan olimme Isännän kanssa jo marraskuussa ja nyt viime keskiviikkona olimme Turun Logomossa kuuntelemassa Club For Five -lauluyhtyeen Joululevyn julkaisukiertueen keikkaa. Hieman erilaista kuin nuo Raskaan Joulun tykitykset, mutta nautin illasta kovasti. Tuttuja ja vähän tuntemattomampiakin joululauluja taidokkaasti esitettyinä. Kohokohtina mm. yleisöltä saaduista sanoista extempore kajautettu Tonttu Taapero - ja aivan hulvaton esitys, joka ei tosin ollut joululaulu: osittain kiinaksi laulettu Aki Sirkesalon Kissanainen. 

Torstai-illaksi oli suunnitelmissa Ekumeeninen joulu Turussa Turun tuomiokirkossa, mutta tuolloin iltapäivällä totesin, että nyt en taida jaksaa ja kiikutin lippumme Tuomiokirkkoon jaettaviksi eteenpäin. Ja vaikka jäikin nyt Niinistön puhe ja Tarja Turusen laulu livenä kuulematta, ei jäänyt ratkaisu harmittamaan, sillä kun kotiin töistä pääsin, kellahdin sohvalle rättiväsyneenä ja heräsin siitä vasta klo 21 jälkeen. 

Viikonloppuna onkin sitten tarkoitus kierrellä kaupat ja yrittää etsiskellä muutama joululahja. Ja aloittaa siivous kotona. Voipi tosin  olla, että jää aikomukseksi. Ehtiihän sitä vielä seuraavanakin viikonloppuna;) 

Ehkä vain ostan muutaman joululehden, keittelen glögiä ja haaveilen siitä täydellisestä, kauniisti koristellusta ja herkkuja tuoksuvasta joulukodista. 

Enkä ota stressiä tekemättömistä valmisteluista. 

Näin ovat meidän jouluvalmistelumme aina sujeneet - ja aina on joulu tullut. Ja tulee tänäkin vuonna.

Joulunodotusta virittelemään meille kaikille, joille se joulunhenki ei vielä oikein ole tarttunut, konsertissakin kuultu:

Club For Five feat. Mikko Kuustonen: Jouluenkeli.

Rauhallista joulunodotusta meille kaikille!

Hyvää Itsenäisyyspäivää - Happy Independence Day, Finland!

Tulin pikaisesti toivottelemaan Hyvää Itsenäisyyspäivää kaikille! 

Meillä on netti pätkinyt koko aamun ja toivottavasti saan tämän lähetettyä ennenkuin linjat taas katoaa!

Itsenäisyyspäivä - itsenäisen Suomen päivä, jo 96. sellainen - on meille suomalaisille ollut aina tärkeä. Toisinkin voisi olla; siispä kiitokset niille, joiden ansiosta saamme asua vapaassa maassa, ovat varmasti aidosti lausutut.

Kiitos veteraanit!

Kiitos Ukki, joka ehdit sotia kolme sotaa ja kiitos Toini-täti, joka nuorena lottana siellä rintamalla sotilaitamme hoivasit.

Kumpikin kannoitte sodan muistoja läpi elämän, näitte painajaisia ja vaikenitte niistä kauhuista, joita jouduitte näkemään ja kokemaan. 

Mutta kumpikin teistä oli mukana rakentamassa uutta, sodanjälkeistä Suomea, teitte työtä ja jatkoitte elämää. Ja kiititte elämästä♥

Kummankin haudalla oli myös veteraanitovereidenne laskema seppele siniristilippuineen.

Meidän perheessämme jatketaan jo omista lapsuuskodeistamme opittua perinnettä ja sytytetään klo 18 ikkunoiden eteen 2 sinivalkoista kynttilää. 

Siitä, miksi niitä kynttilöitä on 2, voi lukea vaikka täältä.

Tätä Itsenäisyyspäivää vietämme Isännän ja Viirun kanssa kolmisin. Istumme sohvalla glögiä, pipareita ja joulutorttuja nauttien ja katsomme Tampere-talon itsenäisyyspäivän  vastaanottoa. 

Minä tiiraan tarkasti ja bongailen tuttuja sieltä vieraiden joukosta - niitä on tähän ikään ehtineelle jo ihan hyvä liuta kertyä. Ja arvostelen joka ainoan asun. Isäntä tuskin kuulee kommenttejani - vanhan kaavan mukaan se jo kevyesti kuorsaa siinä vaiheessa;)

Vielä kiitän sydämestäni edellisen Blogiperiaate -postaukseni kommentoijia - oli aikamoinen kynnys se oma kuvansa siihen laittaa, mutta uskalsin sentään. Eikä edes kaduta;)

Kiitos myös uusille lukijoille - innostun joka kerran kun tuolla palkissa tai muissa seurailukanavissa uusi kirjautunut on. Samoin jaksan ihmetellä sitä, kuinka te vanhat lukijat jaksatte kelkassani pysyä.

Ennenkin olen sanonut, mutta sanonpahan vielä kerran: Ihania olette ihan jokainen♥

Ja ihana on myös Suomi - oheisen videon Suomea minä rakastan!

Nightwishin musiikkiin kuvitettu Suomi - olkaapa hyvät!

Tiesittekö muuten, että tämä maailmalla Suomea upeasti edustava yhtye aloittaa konserttinsa Finlandia-hymnillä? Minusta se on hieno ele!

Tässä linkki vielä Nightwishin Pariisin keikan aloitukseen vuodelta 2012.

Hyvää Itsenäisyyspäivää ihan jokaiselle!

Blogiperiaatteet - tai sitten ei...

Sain taannoin Blogperiaatteet -haasteen upealta Preferitalta - ja olen sitä haudutellut päässäni jo tovin. Tämä haaste ei olekaan niitä kaikkein helpoimmin vastattavia - ainakaan tällaiselle tättähäärälle, joka jo esittelytekstissään kertoo, että "sekaisin on välillä pääkin".

Haastehan on alunperin lähtenyt Johannalta Löytö -blogista. Johanna kirjoittaa näin:

”Haluan aloittaa haasteen, jossa kerromme omia periaatteitamme bloggareina. Mikä on sinulle tärkeää? Mitkä asiat saavat sinut harmistumaan blogimaailmassa? Miten suhtaudut kuvien oikeuksiin? Miten hoidat yhteistyöpostaukset? Kerro asioista vapaamuotoisesti ja omalla tyylilläsi. Itse haluan tällä tavoin kertoa omat periaatteeni ja ajatukseni julkisesti, jotta lukijani saavat rehellisesti tietää mitä mieltä olen asioista.” 

Tässäpä siis tämän Ladyn mietteitä!

Mistä kaikki alkoi?

Pari vuotta sitten suoritin töihini liittyen aika kattavaa sosiaalisen median kurssia ja tuosta kurssista pidimme blogimuotoista oppimispäiväkirjaa. Ja se oli hauskaa!

Huomasin, että olin kaivannut kirjoittamista - olen joskus nuorempana kirjoitellut enemmänkin, mutta nykyään kaikki asiat hoidetaan viesteinä SoMessa ja sähköpostitse - kirjeidenkin kirjoittaminen on jäänyt vähiin, jopa töissä. Tuossa oppimistehtävässä sain taas kirjoittaa ja pohtia asioita sanan voimalla.

Samalla aloin tutustumaan blogeihin ylipäätään - ja ajattelin, että jospa minäkin uskaltaisin.

Kun olin viime syksynä vuorotteluvapaalla, päätin kokeilla. Siinä vaiheessa omalla lukulistallani oli jo lukuisia blogeja, joita seurailin aktiivisesti. Oli muoti-, sisustus-, ruoka- ja lifestyleblogeja - blogeja laidasta laitaan.

Mutta mikä olisi sitten se minun juttuni? 

Kun kaaoksessa on koti, vaatekaappi ja pää?

No, ehkä niiden selvittely. Siitä se lähti. Ei tästä mitään selvää lifestyleblogiakaan tullut. 

Ehkä jotain Lifestyle a´ la Sitä Sun Tätä;

Omanlaisensa sekametelisoppa. Vanhenevan Ladyn kirjoituksia sieltä täältä - joukossa kehnonlaisia kuvia. Mutta näillä mennään. Tykkään nimittäin tästä touhusta ihan hirmuisesti.

Mistä kerron?

Höpisen asioita vähän sieltä sun täältä. Kerron arkipäivästä ja välillä juhlastakin. Tavallisen aikuisen naisen tavallisista asioista. Omista tekemisistäni, perhe-elämästä. Matkoista. Vaatteista ja meikeistä. Kodista, joka ei ole sisustajan malliluomus. Kissasta. Elämyksistä. Sohvan lumouksesta. Ja kaaoksen kesytys - sekin jatkuu.

Kuvat alla ovat Instagram -tilini kuvia - ja tuossa alla Ladykin: 

Bad-hair-day töissä  - päivänä, jolloin saa vaan piiloutua omaan työhuoneeseensa. 

Lady matkalla jonnekin. Ja Villasukkapäivänä.

Mistä en kerro?

En kerro sitä, mitä teen työkseni. En omaa nimeäni. En kerro töihini liittyvistä asioista enempää kuin tuon verran, mitä alla olevassa kuvassa on. Kerron kyllä ajoittaisesta kiireestä töissä, joistain työmatkoista - mutta matkoistakin niiden muiden elämysten kuin itse työn kannalta. 

Alunperin oli tarkoitus, että perheestänikään en kerro mitään. Mutta Isäntä tänne blogiin livahti salavihkaa - matkat ja monet muut jutut kun hänen kanssaan yhdessä teen. Ja lapseni ovat täällä vierailleet, mutta silloinkin heidän omalla luvallaan ja tekstit tarkistettuina - ylpeä äiti kun ei aina malta olla hiljaakaan;)

Blogin teksti ja ulkoasu, kuvat:

Blogini teksti on yleiskieltä - yritän kirjoittaa siten kuin puhunkin. Välillä lähtee lapasesta kun oikein innostun. 

Kuvat blogissa ovat pääsääntöisesti omiani - ja sen kyllä huomaa laadusta. Parissa postauksessa olen lainannut kuvia ja niissä on merkintä, mistä kuvat ovat peräisin. Tunnen tekijänoikeuslainsäädäntöä sen verran, että toisten kuviin ei ilman lupaa kosketa. Ja samaa toivon muiltakin bloggaajilta omien kuvieni suhteen.

Kovasti haluaisin oppia kuvaamaan ja haaveissa on uusia härpäkkeitä järjestelmäkameraani. Valitettavan usein kuvailen kuitenkin pokkarilla ja kännykkäkameralla - ne kun ovat helpot kantaa mukana. 

Blogini ulkoasu on pari kertaa muuttunut - lähinnä bannerin osalta, mutta pientä hienosäätöä olen tehnyt muuallakin. Ja tulen tekemään jatkossakin.

Ihailen yksinkertaisia, tyylikkäitä blogeja - mutta omani on omanlaiseni - vähän sitä sun tätä;)

Yhteistyö ja mainonta - mihin lähden mukaan ja mihin en?

Minua ei häiritse muiden blogeissa mainokset eivätkä yhteistyökuviot, jos ne eivät ole se blogin pääasia. Jos blogi on täynnä pelkkiä linkkejä ja mainoksia, skippaan sen lukulistaltani. 

Itse en ole ainakaan vielä ottanut blogiini suoranaisia mainoksia - pariin blogiyhteistyökuvioon olen lähtenyt - näiden tuotteiden takana olen voinut rehellisesti seistä. 

Mutta olen myös kieltäytynyt yhteistyöehdotuksista, kun tuote tai palvelu eivät ole olleet sellaisia, että itse niihin uskoisin ja voisin käyttää.

Olen blogissani myös kertonut  tuotteista, joista tykkään - ja joiden takana ei ole minkäänlainen yhteistyö. Jos itse olen onnistunut löytämään jotain, mistä voisi olla iloa muillekin, miksi en tietoa jakaisi? Ihan ilmaiseksi;)

Kommentit:

Blogi antaa eniten silloin, kun siinä on vastavuoroisuutta. Kun joku kommentoi. Ilahdun hurjasti, kun joku kommentoi minun sepustuksiani. 

Ikäviin kommentteihin en ole törmännyt kuin yhden kerran - ja siitäkään en ole ihan varma;) 

Kun joku on vaivautunut jättämään kommentin, pyrin siihen myös vastaamaan. Aina. Jos jokin on jäänyt huomaamatta, niin se on kyllä vahinko, sillä pyrin seuraamaan tarkasti, milloin kommentteja on tullut. Aina ei tietenkään pysty vastaamaan heti, mutta jossain vaiheessa kyllä. Ja tähän saakka olen onnistunut olemaan tekemättä uutta postausta ennenkuin edellisen kommentteihin on vastattu. Tällä postaustahdilla ei tosin tuota minkäälaisia vaikeuksia;)

Yritän myös itse kommentoida niin usein kuin mahdollista muiden blogeja. Paitsi silloin kun luen niitä puhelimen selaimessa - siitä sekasotkusta, mitä minä nakkisormillani tuotan puhelimen kosketusnäytöllä, ei ota tolkkua Lady itsekään! 

Liitännäiset ja ajankäyttö:

Alussa oli vain blogi - sitten pikkuhiljaa tuli blogille Facebook -sivu. Olen itse ollut privaattiminuna Facebookissa jo pitkään ja pidän yllä esim. työpaikkani Facebook -sivua, joten itse sivun perustaminen oli tuttua. 

Olen mukana myös Blogilistalla ja Bloglovinissa - tiedän, että teissä on niitäkin, jotka myös näiden kautta blogiani seuraatte.

Blogillani on myös Instagram -tili, jota yritän opetella päivittämään hieman aktiivisemmin. Tämän postauksen kuvat ovat kaikki Instagramissa aiemmin julkaisemiani.

Twitterissä olen yksityishenkilönä ja seuraan siellä lähinnä työhöni liittyviä asioita. En paljonkaan päivittele. Ja tarkoituksella en ole blogilleni Twitter -tiliä perustanut, sillä en halua joutua siihen koukkuun, että addiktoituisin päivittelemään jatkuvasti. Ja minulla on taipumus addiktoitua mitä hölmöimpiin juttuihin - olin mm. pahasti koukussa Facebookin farmipeliin ja oli työn ja tuskan takana tehdä siitä kertakaikkinen pesäero.

Tämä nettimaailma ja kaikki sen houkutukset - myös blogit - osaavat olla varsinaisia aikavarkaita. Ne saattavat imaista mukaansa niin, että aikaa sille itse elämälle ei jää ollenkaan. Siksipä - itseni tuntien - yritän pitää edes jonkinlaista rajaa. Välillä onnistuu ja välillä ei.

Blogiperiaatteet:

Tämän blogin tarkoitus ei ole olla mikään kaikenkattava kasvu- tai kehityskertomus siitä, miten yksi aikuinen virkanainen, hevileidi ja kukkahattutäti on onnistunut kaaoksenkesytysprojekteissaan. Pienin askelin eteenpäin - ja välillä taaksekin - tässä taaperran. Ja yritän keskittyä niin elämässä kuin tässä blogissakin niihin hyviin asioihin elämässä. Vaikka niitä toisenlaisiakin toki löytyy, niin niitä ei täällä liikoja märehditä.  Vaan etsitään hyvää oloa ja hyvää mieltä!

Kiitos, Preferita, haasteesta - kultakengät ovat edelleenkin hakusessa;)

Ja niinkuin haasteissa yleensäkin, tämäkin tulisi jakaa eteenpäin. Monella tämä on jo käynytkin, mutta tässäpä  mietittävää seuraaville bloggaajille:

- Eilistä paistoa - Johanna kokkaa ja kaunistautuu ekologisesti ja pukeutuu kauniisti mutta edullisesti.

- Hanna´s PowderRoom - Hanna kirjoittaa asioista, jotka tekevät arjesta hieman kauniimman.

- Villa Hummelholm - Minna asuu Espanjan Aurinkorannikolla, pukeutuu ja sisustaa kauniisti sekä rakastaa herkuttelua.

- Valosta varjoon - Aikku tarinoi aikuisen naisen elämänmenosta, matkaa moottoripyörän kyydissä ja tykkää hyvästä ruoasta.

- Kotihiiri Varvikossa - Marru sisustaa, tuunaa ja hoitaa kaunista kotiaan ja perhettään.

Hyvää joulukuun alkua ja hyvää Itsenäisyyspäivää kaikille!

Hyvän Mielen arvonta suoritettu - ja tunnustuksia jaossa

Blogini 1-vuotissynttäriarvonta päättyi sunnuntaina ja vasta eilen ehdin suorittaa Hyvän Mielen arvonnan.

Moneen kertaan laskettuani ja räknättyäni sain arvottavaksi 103 arpaa - ja kun tunnetusti olen vähän laiskanlainen, päätin antaa generaattorin hoitaa homman. Minulta olisi kyllä tullut itku ja hammasten kiristys, jos olisin alkanut lippuja tekemään - ja ennenkaikkea tarkistamaan, että kaikki saivat niitä oikean määrän;)

Tällainen oli arvonnan tulos:

Onnea hurjasti Marru blogista matkanvarrelta - toivottavasti voitto ilahduttaa ja tuottaa Hyvää Mieltä♥

Lähetätkö sähköpostiini ladymess01@gmail.com yhteystietosi, jotta saan paketin postiin ennen joulua?

Kiitos teille kaikille arvonnan osanottajille ja 1-vuotiasta Ladya onnitelleille! 

Olin jokaisesta osanottajasta ja kommentista ymmyrkäisenä onnesta ja ilosta!

Iloinen ja kiitollinen olin myös taannoin, kun sain blogin Follow your dreams Tiinalta tunnustuksen:

Kiitos siis Tiina! Tiinan blogissa seuraillaan elämän isoja ja pieniä unelmia - käykääpä kurkkimassa!

Olen saanut saman tunnustuksen aiemminkin ja aina nämä ilahduttavat yhtä paljon! 

Tunnustuksen tarkoitushan on, että se jaetaan eteenpäin ja tuotetaan iloa tunnustuksen saajalle ja samalla vinkataan muille mahdollisista uusista blogituttavuuksista. 

Minulla on niin paljon lukulistallani ihania blogeja, että on todella vaikea valita sieltä ne, 

jotka itselleni ovat kaikkein mieluisimpia. 

En edes yritä - tykkään kaikista. 

Mutta silti haluan noudattaa tunnustukseen kuuluvaa ilon jakamisen jaloa aatetta ja annan sen eteenpäin välitettäväksi seuraaville blogeille, joita kaikkia yhdistää Turku - osa bloggaajista  on turkulaisia, osa asuu naapurikunnissa - vedän siis kotiinpäin oikein kunnolla;) 

Onnen hetkiä paratiisissa - Teija kokkailee, leipoo ja liikkuu luonnossa Turun saaristossa sijaitsevalla mökillään. Kymmenen vuotta vanhassa puutalokodissa aloitellaan uudistustöitä. 

Ruusukumpu - Irmastiina asuu ihanassa kodissa, sisustaa ja hoitaa puutarhaa ja koiraa.

Saariston kasvatti - tämä kalastajan parempi puolisko ja opettaja remppaa juuri ostettua taloa, kierrättää ja rakastaa luontoa - ja valokuvaa.

Turun Tilda - blogi on nuoren opettajattaren varaventtiili - jotain vanhaa ja jotain uutta Aurajoen rannoilla. Kauniita, usein vintagevaatteita Tildan omaan tyyliin, sisustustakin. 

Hopeapeili - Elina on vapaa toimittaja, vaimo, äiti ja vintageharrastaja. Ihania vaatteita. 

Olkaapa tunnustuksen saajat hyvät ja käyttäkää tunnustus niin kuin parhaaksi katsotte!
Ja muut - kannattaa käydä vilkaisemassa näitä hienoja blogeja - saatatte löytää uusia suosikkeja. Jopa tamperelaiset;)

Täällä Turun seudulla ei vieläkään ole tullut lunta ja pimeys tuntuu kaatuvan päälle. Mutta sitä vastaan taistellaan - sytytellään kynttilöitä vähän joka puolelle - minulla on jopa työhuoneessani tuikut palamassa pitkin päivää - ja ripustellaan jouluvaloja joka puolelle - pianhan on jo ihan oikea aikakin, kun saamme ensi sunnuntaina ensimmäisen adventtikynttilän sytyttää.

Oikein hyvää keskiviikkoa kaikille!

Lauantai-ilta - aika hemmottelulle

Tämä marraskuu on ollut kyllä pimeä ja ankea. Turun seudulla ei vielä lunta ole näkynyt - vettä on sataa ropissut ja tuuli on ujeltanut nurkissa. 

Ja tuosta kosteasta ja tuulestahan eivät tämän Ladyn luut ja nivelet ole tykänneet ollenkaan. Ja kun bonuksena on vielä kiire töissä - ja tekemättömät kotityöt, niin mielikin on välillä ollut harmaa.

Mutta onneksi pääsin viime lauantaina edellisessä postauksessani kertomaani Raskasta Joulua -konserttiin!

Ja voi pyhä jysäys - kyllä teki hyvää!

Kyllä vaan leijuivat konsertin jälkeen Ladyn konkkajalat ilmassa - on se ihme, miten raskas musiikki voikin tuoda niin keveän olon, että sitä keveyttä kesti pitkälle seuraavaan viikkoonkin! Mahtava konsertti! Ja kyllä sieltä sitä joulumieltäkin mukaan tarttui. 

Tänä lauantaina onkin sitten vähän toisenlaisen hemmottelun vuoro. 

Viikon kiireiden ja ankeuden jälkeen aion vain hoitaa itseäni.

Ja resepti tässä: pitkät, lempeät löylyt saunassa kynttilän valossa. Sen jälkeen jalkojen ja käsien hoito - kynsien lakkauksineen. 

Illan työvälineet - hiomalaikat, viilat ja sakset;)

Varpaiden kynsiin hoitoaine, jalkoihin maailman paras jalkavoide Boreas - tätä hamstraan aina laivamatkoilta purkkitolkulla. 

Ja käsiin vielä ihana Dermosilin hand cream walnut.

Kynsinauhoille Body Shopin Almond Oil Nail & Cuticle Treatmentiä ja kynsien lakkaus. 

Varpaiden kynsille tummempaa ja sormiin vaaleampaa;)

Sen jälkeen villasukat jalkaat, glögilasi käteen ja Midsomerin murhat telkkarista. 

Eiköhän siinä ole lauantai-illan huumaa yhdelle vanhalle pöhkölle ihan riittämiin;)

Vielä toivottelen tervetulleiksi kaikki uudet lukijat ja FB-tykkääjät - olette suuri ihme ja ihastus - 

niinkuin olette te kaikki muutkin lukijat, jotka olette jaksaneet blogissani viipyä. 

Ihania olette joka ikinen!

Ja muistutus: vielä huominen aikaa osallistua blogini 1-vuotisarvontaan. Jos et ole vielä osallistunut, käypäs jättämässä kommenttisi.

Vielä joulumieltä virittelemään:

Raskasta Joulua, Salo 16.11.13 - Ilouutinen - Ari, Pasi, Tuple, Antti

Oikein hyvää viikonloppua kaikille!

Raskasta Joulua -kiertue - jaossa hyvää mieltä - ja ehkä joulumieltäkin

Viime vuonna näihin aikoihin kerroinkin postauksessani Music tonight - Raskas Joulu, että minulla on jo vuosia ollut tapana käydä Raskasta Joulua -kiertueen keikoilla. Niin tänäkin vuonna.

Kiertue on jo yhdeksäs ja tänä vuonna on siirrytty rockklubeilta konserttisaleihin. Aloituskonsertti oli eilen Järvenpäässä ja sinne en päässyt. Mutta tämän illan Salon Kiva-salissa pidettävään konserttiin olen yhdessä Isännän kanssa menossa. 

Tämän uuden kiertueen kynnyksellä julkaistiin myös uusi Raskasta Joulua -levy ja sitähän minä olen viime päivät kuunnellut ja fiilistellyt;) Tuossa sivuilla on valitettavasti jokin painovirhepaholainen iskenyt kappaleen 6 teksteihin - itse levyllä Arkihuolesi kaikki heitä laulaa Ari Koivunen.

Aiemmatkin Raskaan Joulun levyt minulla on ja niitä on kyllä kuunneltu;)

Tämä marraskuu on ollut kaikin puolin harmaa ja raskaskin - ja siksipä on syytä etsiä hieman energiaa - ja ehkä joulumieltäkin. Musiikilla on mahtava voima saada tämä koppura-Lady unohtamaan huolet ja murheet - ja minulle ainakin tämän illan solistien, Ari Koivusen, Tommi "Tuple" Salmelan, Pasi Rantasen ja Antti Railion, laulamina joululaulut herättelevät ensimmäiset joulumielen viritykset.

Blogini vuosiarvonnassa halusin jakaa hyvää mieltä ja oloa. 

Ja niin tekee Raskasta Joulua -kiertuekin tänä vuonna: kiertue on yhteistyössä Kauneimmat Joululaulut -keräyksen kanssa. Kauneimmat Joululauluthan ovat Suomen Lähetysseuran vuosittainen projekti ja tänä vuonna keräyskohde on vammaistyö. Tästä yhteistyöstä voit lukea lisää tästä.

Eikä tämä hyvän mielen tekeminen tähän jää - Raskasta Joulua julkaisi myös videon, Tulkoon Joulu, jolla tuetaan nuorten mielenterveystyötä.

Olkaapa hyvä:

Raskasta Joulua - Tulkoon Joulu

(jostain syystä en saa tuota videona linkitettyä Youtubesta - ainoastaan linkkinä).

Blogini 1-vuotisarvonta jatkuu vielä 24.11. saakka - jos et ole vielä osallistunut, käypä kommentoimassa.

Ja nyt ei muuta kuin suihkuun ja sumusilmiä tekemään - ja keikkavaatteita etsimään. Mukaan lähtevät ainakin viime vuoden kengät, laukku ja korvikset;)

Oikein hyvää viikonloppua - ja hyvää mieltä ihan jokaiselle!

Mahdollisuus voittaa luxuslaukku - arvontavinkki

*Postaus tehty yhteistyössä Luxuslaukku.comin kanssa

Tykkään kaikesta kauniista ja laadukkaasta, mutta luxus- tai merkkilaukkuja minulla ei ole. Tai oikeastaan oli yksi, kunnes aloin epäillä sen aitoutta. Laukku on kaikinpuolin laadukkaasti tehty, nahkaa - ja  täysi kopio aidosta laukusta - luulen, että suurin osa meistä ei pystyisi sitä aidosta erottamaan. 

Sain laukun lahjaksi ja sen mukana oli dustpack, todistukset ja laukun sisällä kaikki tarvittava, minkä perusteella aitoutta arvioidaan. Mutta päätin kuitenkin tutkia sen aitouden - ja pienen etsinnän jälkeen löysinkin seikan, jolla laukun feikiksi totesin - samalla sarjanumerolla kun näyttää maailmalla tätäkin laukkua seikkailevan useampikin kappale.

Laukku on ihana, tilava ja kauniisti tehty - ja muutenhan minulle olisi ihan sama, onko se aito vai ei, mutta kun tiedän, että näitä feikkilaukkuja tehtaillaan lapsityövoimalla ja takana on järjestäytynyt rikollisuus, en ole laukkua pystynyt enää käyttämään. Enkä tietenkään ole laittanut vahinkoa kiertämäänkään eli en aio lahjoittaa tai myydä sitä kenellekään. Tuolla se kaapin perukoilla on ja pysyy piilossa.

Merkkilaukkujen maailmaan tutustuin paremmin oikeastaan vasta täällä blogistaniassa. Ihailen kauniita laukkuja, joiden hankkimiseksi moni säästää pitkiäkin aikoja. Mutta kun omat rahani kuluvat ihan muihin asioihin - ja näyttävät kuluvan vielä vuosia, niin olen jättänyt merkkilaukkuhaaveet siihen mahdolliseen lottovoittoon.

Kun sain Luxuslaukku.comilta yhteistyöehdotuksen kertoa arvonnasta, jossa on mahdollisuus voittaa Chanelin, Pradan tai Louis Vuittonin laukku, päätin tarttua ehdotukseen.

Kuva Luxuslaukku.comilta

Arvontaan voit osallistua klikkaamalla tästä linkistä, vastaamalla kolmeen muotiaiheiseen kysymykseen ja jättämällä yhteystietosi. Voit myös suositella arvontaa ystävillesi - ja jos ystäväsi voittaa, voitat sinäkin.

Ja onhan tähänkin koira haudattuna - eli jos voitat klikattuasi tuota minun linkkiäni, voitan minäkin;)

Arvontaan voi osallistua 17.11.13 saakka.

Onnea arvontaan ihan jokaiselle!

Jaossa Hyvää Oloa ja Mieltä - Lady of The Messin 1-vuotisarvonta

Niinpä vain tuli sekin päivä, että tämä blogi viettää 1-vuotissyntymäpäiväänsä. En ikinä blogia aloittaessani kuvitellut, että näinkin pitkään tätä kirjoittelen. Ja mitä kaikkea tämä blogi on minulle antanut.

En kuuna päivänä uskonut, että vuoden kuluttua aloituksesta on blogillani näin paljon lukijoita. Kun ensimmäiset lukijat tuonne lukijapaneelin ilmaantuivat, ihmettelin ja olin kiitollinen. Ja niin minä teen vieläkin. Teissä on ihania, eri elämänaloilta, eri elämäntilanteista olevia ja eri-ikäisiä blogiystäviä; on tyylitaitureita, muodin ja kosmetiikan ammattilaisia, sisustuksen osaajia ja lifestyleilijöitä. Jokaisesta teistä olen syvästi kiitollinen. 

Olen päivittänyt blogiani vähän laiskanlaisesti - tämä on 69. postaus - mutta jo alussa päätin, että jos mielin tätä tehdä ilolla, en ota tekemisestä stressiä. Ja siinä päätöksessä olen aika hyvin pysynytkin.

Tämä minun bloginihan on sellainen sekasotku - täällä on kirjoiteltu vähän kaikesta. Blogin alussa aloittelin järjestelemään kaaosta kotonani, vaatekaapissani ja päässäni. Kahdessa ensimmäisessä olen hieman edistynytkin, mutta pääparka taitaa olla toivoton tapaus;)

Blogin punaisena lankana on aina silloin tällöin vilahtanut hyvän mielen ja hyvän olon hakeminen. Olen kertonut yrityksistäni selättää tavarapaljoutta ja parempien elämäntapojen etsinnästäni. Ja sitä hyvää oloa ja hyvää mieltä haluan edelleenkin täällä blogissani viljellä - unohtamatta sitä, että aina se ei elämässä juuri sillä hetkellä onnistu.

Niinpä blogin 1-vuotissynttäreiden kunniaksi haluan jakaa hieman hyvää mieltä myös teille, jotka niin monin tavoin olette ilahduttaneet minua tämän vuoden aikana ja järjestän blogini toisen arvonnan. Teema on edelleenkin sama kuin ensimmäisessäkin arvonnassani - hyvä olo. 

Hyvä olo lähtee sekä henkisestä että fyysisestä hyvästä olosta ja mielestä. Ja minusta parhaiten hyvän olon ja mielen saa jakamalla hyvää myös muille. Sen olen yrittänyt ottaa huomioon, kun ostin ja valitsin palkinnon osia tähän arvontaan. 

Palkintoon sisältyvät:

Valoa syksyyn - Tuikkukynttiläpaketti - tuki Roosa Nauhalle

Hoivaa itselle - Body Shopin huulivoi - tuki Animalialle, Hope ry:lle ja Suomen Luonnonsuojeluliitolle

Terveyden edistämistä - Pepsodent -hammastahna - tuki Nenä-päiväkampanjalle

Iloa muille - 5 joulukortin lajitelma, postimaksu maksettu - tuki Pelastakaa Lapset ry:lle

Hyvän-mielen-hormoonitasapainoon - Mascao rommisuklaalevy - tuki Reilulle kaupalle

Lämmintä sisuskaluille - Tasaustee - Rooibos Vanilja Punapensastee - tuki Reilulle kaupalle

Terveyttä - Hyvän olon keittiö - reseptejä ruoanlaittoon ja hyvinvointiin - tuki itselle ja läheisille

Ja vielä Positiivareiden Hyvän Mielen seinäkalenteri vuodelle 2014 - Positiivarit on jo vuosia jakanut hyvää mieltä ainakin Ladylle, joka aamuisin sähköpostistaan tarkistaa, mitä viisauksia Positiivareiden kirje tuokaan pohdittavaksi - lisäksi sen avulla jopa minä muistan onnitella päivän nimipäiväsankarit. 

Ja tarkkasilmäisimmät varmaan huomasittekin, miksi tuohon kalenteriin niin ihastuin? Kovasti tutulta tuntuu tuo veneessä rennosti lekotteleva Lady;)

Palkintoon piti vielä sisältyä Body Shopin käsivoide, jolla tuetaan Naisten Pankkia ja jonka olin hyvissä ajoin ihan tätä arvontaa varten ostanut, mutta kun tämä kaaoksen kesytys on vielä vähän vaiheessa, en sitä mistään löytänyt. Niin hyviä ovat minun piilopaikkani;) Mutta jos se jostain esiin putkahtaa ennen kuin postitan palkinnon voittajalleen, lisään sen mukaan.

Koska tämä arvonta on kiitosarvonta, rajaan arvontaan osallistumisen koskemaan vain blogini lukijoita - voit liittyä lukijaksi joko tuon Googlen lukijapaneelin, Bloglovinin,  Blogilistan kautta tai Facebookin kautta (linkit löytyvät tuosta blogini sivupalkista) vielä arvonnan aikana.

Säännöt siis:

- 1 arpa lukijalle kommentista - kerro myös, mitä kautta luet blogiani

- 2 arpaa olemalla lukija ja linkittämällä arvonta omassa blogissa

- 3 arpaa tykkäämällä blogistani Facebookissa ja jakamalla se siellä

Linkitykseen voi käyttää ylintä kuvaa.

Anonyymit osallistuja, jätättehän selvän nimimerkin sekä sähköpostiosoitteen.

Arvonta päättyy sunnuntaina 24.11.13.

Hyvää voi jakaa niin monin eri tavoin ja eri tarkoituksiin - jokainen löytää varmasti oman tapansa. Ja koska menemme vauhdilla joulua kohden, jaan vielä linkin ennen viime joulua listaamiini tapoihin muistaa  heitä, joilla jouluna ei välttämättä ole hyvä mieli : Hyvä antaa vähästään, paha ei paljostakaan.

Onnea arvontaan kaikille tasapuolisesti!

Kengät sanoo kop, kop, kop - ja kuinkas sitten kävikään?

Viime viikonloppuna olimme Isännän kanssa Hollolassa. Vietimme yöt eri paikoissa: minä yövyin äitini luona ja Isäntä veljeni luona. 

Kummallekin omat hupinsa;)

Lauantaina veimme äitini Lahden laitamilla sijaitsevaan kauppakeskus Karismaan ja tarkoitus oli etsiä hänelle toppatakki. Miehet hävisivät omille teilleen ja minä kiertelin äidin kanssa kauppoja. Aika monen kaupan, toppatakin ja hikisen sovituksen jälkeen löysimmekin hänelle tosi kivan takin Haloselta. Ja niinhän siinä kävi, että minäkin sorruin: siellä odotti juuri minulle sopiva untuvatakki. Ei ollut ollenkaan tarkoitus - minulla kun on yksi untuvatakki ja muutama toppatakki ennestäänkin. Mutta kun oli sopiva. Ja kun oli hyvässä alennuksessa. 

Naisen on vaan toimittava silloin kun on hyvä diili tiedossa. Joten sorruin.

Nyt ei kuitenkaan ollut tarkoitus näyttää tuota takkia. 

Sen sijaan kerron tarinan lankeemuksesta, sortumisesta ja katumuksesta.

Tapahtui näin: eräänä syksyisenä vaan ei myrskyisenä päivänä tällä viikolla oli Ladylla töissä vauhtipäivä. Ensin parin tunnin palaveri töissä, sen jälkeen kiirettä pitäen muutaman työkaverin kanssa Yliopistonkadulle erääseen työtapaamiseen. 

Puolijuoksua mentiin ja vauhtia oli hyvä pitää alla olevan kuvan kengillä.

Tapaamisen jälkeen meillä oli jälleen kiire - lounasta varten oli pöytä varattu Ravintola Fontista Kauppiaskadulta. 

Vierailupaikkamme sijaitsi toisessa kerroksessa ja siinä lähtöhössäkässä portaissa Lady lankesi. Siis kompastui omiin somiin koipiinsa. 

Ei käynyt onneksi pahasti Ladylle eikä koiville. 

Mutta kuinkas kävi kengille?

On se vaan todettava, että kyllä nykyään tehdään huonosti kestäviä kenkiä - nämäkään kaunokaiset eivät  käyttöä ole kestäneet kuin vähän yli 20 vuotta. Sanomattakin on selvä, että ne matkaavat suutarille. Taidan varmuuden vuoksi liimauttaa myös tuon toisen pohjan;)

No, noilla kengillähän minä sitten lompsuttelin lounasravintolaan. En minä ihan tyylikkyyden huipulla tuntenut olevani. Mutta pakko mikä pakko.

Lounaan jälkeen suuntasinkin Wiklundin kenkäosastolle tarkoituksena pikaostaa kengät loppupäiväksi, sillä minulla oli vielä töiden jälkeen treffit sovittuna kaupungille - eikä sinne tuollaisilla lonksukengillä voinut mennä. Ja töissäkin oli varakenkinä vain sisäkenkiä. 

Wiklundilta löytyivät sitten uudet poposet. Kivalla korolla, jolla Ladykin pystyi kävelemään vaivaisenluineen. Toivottavasti nämä Clarksin mokkakengät kestävät kauemmin kuin nuo hajonneet rähjäkkeet;)

Enpä juuri nyt olisi tarvinnut uusia nilkkureita - kaapissa on muutamakin pari. 

Ja se katumus, josta lupasin kertoa. En kerrokaan - sitä ei tullut! 

Mutta samaa en mene vannomaan työkaverini puolesta, joka tuli minulle makutuomariksi Wiklundille, sillä hän sortui samoihin kenkiin. 

Eikä ollut tarkoitus;)

Ei muuta kuin kohti marraskuuta. Toivottavasti upeaa sellaista!

Hyvää Pyhäinpäivää meille kaikille!

Hymy kaunistaa - vaan kaunistaako aina?

*Postaus toteutettu yhdessä BeconfiDentin kanssa.

Sen jälkeen, kun perheeseemme hankittiin ensimmäinen digikamera, on minusta vain muutama valokuva, jossa nauran vapautuneesti - siten, että hampaani näkyvät. Kuvissa hymyilen vienosti - naurukuvat on deletoitu tehokkaasti. 

Syynä ovat hampaani. Minulla on syntyjäänkin keltainen hammasluu ja iän myötähän meillä kaikilla hampaat kellastuvat vielä lisää. Samoin se, mitä suuhumme pistämme, saattaa hampaidemme väriin vaikuttaa: en käytä juurikaan colajuomia, punaviiniä tai teetä, mutta juon kahvia niidenkin edestä ja tupakoin (mitä suuresti häpeän) - nämä kaikki värjäävät hampaita. Eivät hampaani nyt aivan yhtä keltaiset ole kuin Sydämen asialla -sarjan Peggy Armstrongilla, mutta eipä paljon puutukaan! 

Minä olen kokeillut hampaisiini vaikka mitä - jo vuosikymmeniä sitten yritin valkaista hampaitani esim. ruokasoodalla ja sitruunalla - joo-o - teki hyvää hammaskiilteelle;)

Olen kokeillut valkaisupulveria, varmaan kaikkia Suomessa myytäviä valkaisevia hammastahnoja, olen yrittänyt valkaisua ostosTV:n valkaisutusseilla ja kynillä, olen tilannut ulkomailta jos jonkinlaista valkaisutuotetta: USA:sta tilatut hammaslaastarit eivät pysyneet koskaan hampaissani vaadittuja aikoja, hammastyynyjen kanssa käytettävät muotit olivat niin isoja, että herkkäkurkkuisena en niitä pystynyt pitämään. Olen kokeillut geeliä, jonka kanssa käytettävissä muoteissa oli led-valo - nämäkin muotit saivat minut yökkäämään. 

Olen myös muutama vuosi sitten käynyt ammattilaisen hampaidenvalkaisussa - parin tunnin valkaisu, joka valkaisi kyllä jonkin verran, mutta sen jälkeiset vihlonnat olivat sellaisia, että uudestaan en vielä ole uskaltautunut yrittämään. 

Noloin hampaidenvalkaisukokeiluni oli parikymmentä vuotta sitten, kun serkkuni suosituksesta yritin valkaisua pesemällä hampaitani tekohampaille tarkoitetulla tahnalla - tästä en ole uskaltanut kenellekään, saati hammaslääkärilleni kehuskella;)  

Niinpä, kun sain mahdollisuuden kokeilla kotona tehtävää BeconfiDentin hampaiden valkaisua, tartuin empimättä  tilaisuuteen. 

BeconfiDentin Start kit -pakettiin sisältyi valkaisugeeli, muotit, jotka muotoillaan kuumassa vedessä omaan suuhun sopiviksi sekä värin vertailutaulukko. Muotit oli helppo muotoilla - kunhan malttoi lämmittää veden tarpeeksi kuumaksi - ja yllätyksekseni pystyin käyttämään sekä ylä- että alahampaiden muotteja samaan aikaan suussani - tämä lyhensi valkaisuhetkeä puolella ja muotteja ei tarvinnut  pitää suussa kuin 15 minuuttia per päivä.

BeconfiDentin geeli on peroksiditon - ja siitä varmaankin johtui, että koko 10 päivän valkaisuoperaation aikana ei hampaissani tuntunut pelkäämääni vihlontaa. Ei myöskään ollut  kirvelyä ikenissä.
Hampaidenhan pitää olla hoidetut ennen valkaisua eikä suussa tai ikenissä saa olla tulehduksia - ja minulla oli edellisestä hammaslääkärikäynnistä niin lyhyt aika, että uskalsin valkaisun tehdä.

Tulokset valkaisusta kuvassa - jonka laatu tosin on taas meikäläisittäin surkea - kuvat on otettu illalla,  mutta ne on yritetty ottaa samanlaisessa keinovalossa eikä niitä ole käsitelty.

Kun vertailutaulukon mukaan hampaideni väri ennen valkaisua oli asteikolla 6-7, oli se omasta  ja kuvaajana toimineen tyttäreni mielestä valkaisun jälkeen asteikolla 4-5. Siis parin asteen vaalennus 10 päivässä, 15 minuutin päivittäisellä panostuksella. 

Itse olen tyytyväinen tulokseen - hymyni on leveämpi ja ehkä ei tarvitse tuhota jokaista naurukuvaakaan. En havitellut mitään Hollywood-hymyä vaan hieman valkoisempia hampaita - ja ne sain. 

Jos kiinnostuit tästä valkaisusta, saat BeconfiDentiltä koodilla LADY 10 % alennuksen tilatessasi tuotteita.

Ritareita, taikaa ja muistoja

Viime viikon alkupuolen paiskin aika sutjakkaasti töitä, jotta pystyin jäämään keskiviikkona pienelle syyslomalle.

Lomalle ei ollut muita suunnitelmia kuin ikkunoiden pesu. Ja sekin jäi tekemättä. 

Linnoittauduin sohvannurkkaan Viirun, vällyn ja kirjojen pariin niin antaumuksella, että annoin ikkunoiden olla. 

Torkkuja otin aina kun siltä tuntui. Ja tuntui aika usein;) 

Mutta kyllä teki hyvää.

Ja kun sain vielä viikonlopuksi pojankin kotiin ja koko perhe oli koolla, oli hyvä syy vain viettää aikaa yhdessä. 

Ja herkutella. Ja pelata lautapelejä. Ja saunoa. Ja taas herkutella. 

Pidin myös pienimuotoista blogitaukoa - yleensäkin nettitaukoa. 

Lueskelin silloin tällöin muutamaa blogia, mutta en roikkunut koko ajan netissä; pystyin olemaan aukomatta työsähköpostia ja kun välttelin jopa Facebookia, sain olla aika rauhassa työasioilta - minä nimittäin pidän yllä mm. työpaikkani FB-sivua, joten naamakirjassa törmään väkisinkin työjuttuihin. Ja nyt tuntui siltä, että ei-kiitos-työasioille-lomalla! 

Ja hyvää teki sekin:)

Akaasian alta -blogin Jaana haastoi lukijoitaan vastaamaan Alusta asti mukana -haasteeseen. Eli tarkoitus on esitellä tavara tai esine, joka on kulkenut mukana siitä ensimmäisestä omasta kodista saakka. 

Tähän haasteeseen päätin tarttua ja haastankin teidät muutkin halutessanne jakamaan muistojanne.

Tässä muutama esine, jotka ovat Ladyn mukana kulkeneet jo muutaman vuosikymmenen eli yli 35 vuotta:

Nämä Arabian Taika -sarjan teekupit sain äidiltäni, kun lähdin Lahdesta lapsuudenkodistani Turkuun opiskelemaan. Kuppeja on 8 kappaletta ja minulla on myös sarjan kermanekka sekä muutama matala ja syvä ruokalautanen. Sekä iso tarjoilulautanen. Näistä  olen juonut lukuisat höyryävät teekupilliset tentteihin lukiessani Turun ylioppilaskylän asunnossa - ja näistä myös teetä tarjosin ensimmäiselle Turun aikaiselle poikaystävälle. Näiden kuppien äärellä on tavattu monta ystävää ja kerrottu monta tarinaa. Itketty ja naurettu.

Kupit ovat kulkeneet mukanani kodista toiseen ja edelleen ne ovat rakkaat. 

Kuvassa myös Savonia -sarjan kahvilusikka - sekin on kulkenut mukanani muutoista toiseen, mutta tuo on ainoa, joka on jäljellä. Muut ovat hävinneet jonnekin matkan varrelle.

Tuon Taika -sarjan on aikoinaan suunnitellut Inkeri Seppälä ja sen valmistus on lopetettu ajat sitten. Nykyäänhän Arabialla - tai Hackmannilla - on uusi samalla Taika -nimellä kulkeva astiasto.

Kun muutin Turkuun, olin teenjuoja. En juonut kahvia kuin tilaisuuksissa, joista siitä ei voinut kieltäytyä;)

Mutta jossain vaiheessa ensimmäisenä opiskeluvuonna kyllästyin keittämään teetä pelkästään itselleni, kun muut joivat kahvia - ja opettelin kahvin juonnin. 

Ja kahvinkeitto sujui hyvin kummitädiltäni ylioppilaslahjaksi saamallani Finelin Ritari -pannulla.

Tämä pannu palveli aikansa kahvipannuna, kunnes ostin ensimmäisen Melitta -kahvinkeittimen. Sen jälkeen pannussa keitettiin aina välillä teevettä. Kunnes tulivat vedenkeittimet.

Mutta ei pannu vieläkään viraton ole - sillä lämmitetään kodissamme jouluglögit. Eli sen käyttöaika alkaakin pian olla käsillä.

Ritari -pannun on Finellille suunnitellut Raija Uosikkinen.

Ja sitten kirja, joka on kulkenut mukani niin iloissa kuin suruissa - siitä on haettu lohtua ja ammennettu voimia: Adriana Zarrin runokirja Rukoileminen on niitty. 

Tämän kirjan pariin palaan vieläkin aina silloin tällöin - ja aina sen runot avautuvat uudella tavalla.

Tämän viikon alkuun lainaan teille pätkän tuon kirjan runosta: 

 Minusta on hyvä näin

Teologit, älkää vaivautuko

kuvittelemaan taivasta niin oudoksi

että minulta kaikkoaa halu

päästä sinne.

Ja te maalarit,

älkää maalatko enkelinsiipiä

verettämiksi sinisiksi pyörteiksi,

vaan maalatkaa tämä maa

sumuineen ja pilvineen,

vuodenaikoineen ja maanteineen,

joiden sementtinä on lieju.

Aurinko joka laskee pilveen

on minusta hyvä näin;

kuu joka katoaa vuoren taakse

on minusta hyvä näin.

Kevät, kesä, syksy, lumi:

vihreä maa, keltainen maa, valkeaa maa,

on minusta hyvä näin.

Upeaa uutta viikkoa kaikille!