Kevään sisustustrendejä nuuskimassa - Kodin 1:sen sisustusilta

Torstai-ilta oli varsinainen inspiraation herättelyilta, sillä olimme Åblogeihin saaneet Raision Kodin 1:ltä

kutsun tulla tutustumaan kevään sisustustrendeihin sekä erityisesti Anno-malliston uutuuksiin.

Tavaratalo on itselleni tuttu, mutta yleensä sinne olen mennyt hakemaan jotain tiettyä tavaraa

 - ja kun meidän Isännän kanssa ostoksille lähdetään, tietää se sitä, että koko ajan on tuli takapuolen alla

 - kaupasta haetaan vain ja juuri se tarvittu tavara ja äkkiä pois.

Olikin kiva päästä ihan rauhassa tutustumaan ja kuvailemaan avaraan, taidolla ja ammattitaidolla 

somistettuun tavarakeitaaseen, josta silmä ja kamera poimi koko ajan lisää kaunista ja tarpeellistakin.

Ennen kuin lähdimme kierrokselle, meidät toivotti tervetulleiksi tavaratalon johtaja Jarmo Ahlroos 

ja saimme kuulla hieman itse myymälästä sekä rakennuksesta, joka on Pohjoismaiden ensimmäinen  passiivimyymälärakennus; 

siellä esim. valaistus vähenee tai lisääntyy sen mukaan, miten myymälässä liikutaan.

K-ryhmän omaan Anno-tuoteperheeseen meidät tutustuttivat Pia Lehtovuori ja Riija Huhta-aho.

Anno-tuotteiden suunnittelijat ovat suomalaisia ja ne valmistetaan lähialueilla aina kun se on mahdollista. 

Tuotannossa pyritään vastuullisuuteen ja ekologisuuteen esim. kierratysmateriaaleja käyttäen, 

pakkausmateriaaleja minimoiden ja tuotantovaiheita karsien. 

Myös tuotantolaitosten työntekijöiden oloihin kiinnitetään huomiota

 - jopa niin, että yhteisötkin hyötyvät - esim. lapset pääsevät kouluun.

Tämä oli ainakin itselleni ja luulenpa, että monelle muullekin uusi tieto ja yhdessä totesimmekin, 

että K-ryhmä voisi asiasta hieman nostaa itsekin enemmän häntäänsä

 - tänä päivänä vastuullisuudella on iso merkitys monen ostopäätökselle.

Saimme nähdä myös Anno-tuotteita, jotka ovat tulossa uutuuksina keväällä myyntiin.

Ja voi mitä tuotteita!

  

Uusia muotoja, kuoseja ja värejä!

Ja joukossa vanhat klassikot!

Anno-tuotteethan on suunniteltu kestämään aikaa sekä ulkonäon että kestävyyden puolesta.

Materiaaleina pyritään käyttämään luonnonmateriaaleja aina kun se on mahdollista ja tuotteiden elinkaarta pidennetään myös sillä, 

että uudet tuotteet on helppo yhdistellä vanhempiin.

Värimaailma ja muotoilu on skandinaavista ja suomalaista.

Kun lähdimme kiertelemään pitkin tavarataloa, löytyi kuvattavaa vaikka kuinka paljon.

Puheensorinakin joukossamme vaimeni hieman - mitä nyt välillä kuului ihastuneita huudahduksia.

Kamerat surisivat - toinen kykki siellä ja toinen täällä. 

Välillä melkein toistemme päälläkin, kun oikein jostain innostuimme yhtäaikaa;)

Avuksemme olimme saaneet myös Kodin 1:sen omia sisustusneuvojia, jotka kertoivat,

 miten ovat sommitteluissa ja tavaroiden esillepanossa ottaneet huomioon mm. asiakaspalautteen

 - myymälästä on helppo löytää tarvitsemansa ja esimerkiksi joka kuukausi esille tuodaan jotain uutta, 

jotta nekin asiakkaat, jotka käyvät usein, saavat aina jotain uutta ihasteltavaa.

Kauniita sommitelmia olikin joka puolella - ostosten tekokin on helpompaa,

 kun konkreettisesti näkee, miten tuotteita voi yhdistellä.

Kuvia sain aikamoisen määrän - ja päätinkin näyttää teille vain tuotteita, jotka voisin ottaa meille saman tien. 

Sellaisia, jotka sopisivat jo nyt meidän kotiimme - ilman että kaikkea tarvitsisi laittaa uusiksi.

Kukapa ei haluaisi pötkähtää tuohon sänkyyn? 

Minä ainakin - ihanien Annon pellavalakanoiden ja sudenkorentotyynyjen syliin.

Noissa harmaissa ruukuissa minua viehätti rouheus ja hauska muotokieli

 - ja noihin saisi tämä Lady äkkiä kätkettyä kaikenlaista;)

Lasikaatimet ovat hienon malliset ja väriset - ja sopivat myös maljakoiksi. Monikäyttöesineitä.

Noita luonnonvalkoisia ruukkuja hypistelin useammankin kerran 

- ja taidanpa vielä käydä uudelleenkin sen tekemässä.

Ihastuin myös tuohon Annon saunajakkaraan ja laudeliinaan - kaunis oli myös tuo kylpyharja.

Nuo toisivat kaivattua särmää meidän tylsään vaaleaan kylppäriimme.

Meillähän odottaa pari nuorilta tyhjiltä jäänyttä huonetta sisustusta

 ja uusia tuulia tulee pintaremontin myötä myös muualle kotiimme.

Mattoja tulemme tarvitsemaan useampia ja monta ehdokasta löytyi jo tällä reissulla:

Esimerkiksi tuo yläkuvan Susanna Vennon suunnittelema villainen Jalpaikka tuossa keskimmäisessä värisävyssä sopisi kauniisti alakerran oleskelutilaan.

Alla olevan kuvan keskimmäinen matto taas ruskeine ruutuineen sopisi valaisemaan yläkerran olohuonettamme.

Ja molemmat matot olisivat bonuksena Viiru-kissan-kestäviä;)

Alakuvassa kauniin asetelman takana näkyvistä suosituista Pandora-matoista kertoi suunnitelija Pia Lehtovuori, 

että niitä oli tarkoitus valmistaa vain yksi kausi, mutta että asiakkaiden vaatimuksesta 

ne otettiin uudelleen myyntiin. 

Samoin tuon sahramivärin piti olla vain kausiväri, mutta asiakkaat päättivät toisin.

Meille Pandora-matto sopisi harmaasävyisenä entiseen pojan huoneeseen

 - seinistä on nimittäin näillä näkymin tulossa harmaat.

Yläkuvan tyynyt olen jo päättänyt käydä noutamassa - ne saavat nyt keväällä raikastaa olohuoneen beigeä sohvaa. 

Kuvista ei näy, miten ihana kuosiinkudottu kangas noissa tyynyissä on. 

Mutta ihana on - ja kävinkin niitä useamman kerran hypistelemässä;)

Ja alakuvan tyynyt sopisivat siihen pojan entiseen huoneeseen.

Tiesittekö muuten, että Anno-sarjaan kuuluu myös huonekaluja?

Minä en tiennyt - ja yllätyinkin, kun kuulin, että mm. tuo tuoli kuuluu sarjaan.

Sitä remonttia odotellessa ja suunnitellessa on kotia helppo raikastaa tekstiileillä

 - juuri noilla matoilla ja tyynyillä - ja tietenkin pöytäliinoilla.

Meillä ovat kovassa käytössä vahakangasliinat sekä keittiön suuren pöydän 

että olohuoneen vielä suuremman pöydän päällä.

Tykkään vaihdella niitä usein - ja välillä on pakkokin, sillä Isäntä tekee usein töitään keittiön pöydän äärellä

 - ja sitä painomustetta, joka pöytäliinoihin imeytyy, on välillä työlästä puhdistaa

 - niinkuin on niitä maitopisaroita, joita Viiru maitoa litkittyään siihen liinalle tiputtelee.

 Kuivunut maito - ja varsinkin pieninä pisaroina ympäri liinaa - on inhottava putsattava.

Joten liinoja vaihdetaan usein - ja siksi ne eivät saa maksaa maltaita - meille nimittäin tarvitaan

 keittiöön 2,5 metrin ja olohuoneeseen 3,4 metrin palat. 

Ja koska liinat eivät ole ikuisia, en suostu arkiliinoista montaa sataa euroa maksamaan.

Kohtuuhintaisia vahapöytäliinoja etsin koko ajan - ja hyvät löydöt tein myös tuolta Anno-sarjasta:

Tuossa kuvassa on vain niitä meidän värimaailmaamme sopivia

 - ainakin tuo keskelle levittämäni Kori-kuosi tulee varmasti meille.

Ja sitten vielä yksi kuva - tuote ei tosin ole Annoa, mutta  niin suloinen, 

että vakavasti harkitsen sitä meidän makuukammariimme: Cotton Club -riippuvalaisin ;)

Paljon muutakin kaunista ja tarpeellista kameraan tallentui

 - mutta päätin nyt tällä kertaa näyttää teille vain näitä meille sopivia tuotteita.

Sitä mahdollista muuta ihanaa kannattaa käydä tutkailemassa Åblogien toisilta bloggaajilta

 - veikkaanpa, että heidän postauksissaan illasta saattaa olla ihan toisenlaisia löytöjä!

Kiitos vielä Kodin 1:selle, sen henkilökunnalle sekä Teijalle hienon illan järjestelyistä!

Oli ilo päästä vieraiksenne!

Ja loppuun vielä perinteinen yhteiskuva:

Kuvasta kiitos Anulle!

Hyvää viikonloppua kaikille!

Lady of The Messiä voit seurata

Facebookin, Blogilistan, Bloglovinin, Instagramin ja Twitterin kautta

Blogisivulle oma domain ja uusi osoite - ja nuppi sekaisin

Kun kerran muutkin, niin kyllä sitten minäkin!

Näin päätin, kun lueskelin eilen  Beauty of Life -blogin postausta  "Miten luot blogillesi oman osoitteen? - helpot ohjeet.

Minuahan on oikeastaan koko vähän yli 2 vuoden blogitaipaleeni ajan kismittänyt se, että menin ja perustin blogini alunperin nimelle

 Kaaoksen keskellä - ja osoite oli niinkin mainio kuin https://kaaoksenkeskella01.blogspot.fi.

Kun vielä sain älynväläyksen vaihtaa heti ensimmäisen postauksen jälkeen blogin nimeksi

 Lady of The Mess, olisi pitänyt tajuta vaihtaa samantien myös tuo osoite

 - enpä olisi vielä paljon menettänyt.

Nimittäin jos sen myöhemmin olisi Bloggerissa vaihtanut, olisi mennyt samantien lukijapaneelikin.

Ja eipä tullut ennen eilistä mieleenkään, että jokin muukin vaihtoehto olisi mahdollinen.

Ja vielä parempi tuon osoitteen kannalta.

Nimittäin tällä keinolla pääsin eroon  tuon sanahirviön kirjoittamisesta aina

 kun rekisteröin blogini jonnekin tai kommentoin sivuja, joille tuo hirvitys vaaditaan

 - ja bonuksena pääsen eroon myös tuosta blogspot -sanasta.

Ja lisäksi minulla on nyt oma rekisteröity domain - www.ladyofthemess.fi.

Kiitos hurjasti S - Beauty of Life ohjeista, joita tällainen pöhkömpikin Lady pystyi seuraamaan.

Ja kiitos myös Indiedaysin taustajoukoille, jotka olivat S:ää avustaneet.

Itse osoitteen tilaaminen, rekisteröinti ja muutokset Bloggeriin onnistuivat kuin onnistuivatkin

 - mitä nyt parissa kohtaa jouduin odottelemaan sen verran kauan, 

että luulin jo töpeksineeni ihan kunnolla.

Mutta taisi vain olla sivustoilla ruuhkaa - nimittäin noita ohjeita on ilmeisesti 

noudattanut muutama muukin Beauty of Lifen seuraaja;)

Sitten olikin edessä se urakka, että tällä päällä piti yrittää  muistaa, 

minne kaikkialle se osoite pitää käydä muuttamassa.

Siinä tarvittiin kyllä älynystyröillekin vähän hierontaa - onneksi on värkit hankittuna.

Paitsi että se varsinainen älynystyröiden hierontahärpäke pysytteli piilossa siellä,

 minne eräs höperö Lady sen joulun alla siivosi - piti turvautua varahärpäkkeeseen;)

Muutokset blogin Facebook -sivuille, Instagramiin, Twitteriin ja Pinterestiin luontuivat hetkessä.

Blogilistalle ei tarvinnut tehdä mitään - se näytti päivittäneen osoitteen automaattisesti.

Blogkeenin kanssa jouduinkin jo tiukemmalle - piti luoda uusi tili. 

Sekin onnistui ja vanhan sai poistettua nätisti.

Mutta Bloglovinin kanssa rähminkin sitten kunnolla - nyt siellä on vielä se vanhakin tili 

kummittelemassa mukana - ja uudelle sivulle eivät seuraajat seuranneet mukana.

Siis jos olet seurannut blogiani Bloglovinissa, olisin kiitollinen,

 jos kävisit kirjautumassa seuraajaksi tuonne uudelle sivulle vaikka tästä.

Yritän vielä jotenkin päästä eroon tuosta vanhasta sivusta

 - vaikka sen irtisanoinkin, se vain sinne ilmestyy.

EDIT: Laitoin Bloglovinin tukeen viestin odottamatta mitään - ja nyt (26.2.) sain vastauksen, että he ovat poistaneet sen vanhan sivun kummittelemasta ja siirtäneet kaikki sen seuraajat uudelle sivulle.
Eli Bloglovinin kautta seuraavat: ei tarvitse tehdä mitään;)

Kun olin nuo muutokset saanut tehtyä itse sivustoille, piti tietysti vielä muistaa 

tehdä muutokset tuonne bannerini alla olevaan palkkiin. 

Yllätyksiä saattaa vielä olla tiedossa - sillä enhän minä onneton muista, 

minne kaikkialle olen blogini osoitteen jättänyt. 

Täytyy vain luottaa siihen, että Bloggerin uudelleenohjaus toimii.
EDIT: Ja jos ei toimi ja blogini päivity lukemistoosi, kannattaa lisätä se uudelleen sinne lukuluetteloon alla olevan ohjeen mukaisesti:

No, nyt on tämä homma muutamaa säätöä vaille valmis. 

Ja Ladylla oma domain ja osoite, joka vastaa blogin nimeä;)

Jos joskus päätän Bloggerista ertaantua, on minulla nyt osoite, jonka voin viedä mennessäni.

Toistaiseksi pysyttelen kyllä täällä - sillä täällä säilyvät myös vanhat lukijani tuossa

 lukijapaneelissa - vaikka eivät tekisi mitään. 

Blogger nimittäin uudelleenohjaa tähän uuteen osoitteeseen.

Kiitos vielä tuhannesti Beauty of Life - ilman sinua tämä olisi jäänyt tekemättä.

Olet aarre ja kultakimpale!

Jos sinulla on ollut mielessä blogiosoitteen muuttaminen ja domainin hankkiminen, 

kannattaa käydä tuolla Beauty of Lifen sivustolla - hänen laatimansa ohjeet ovat niin selkeät, 

että niillä kyllä onnistuu kuka vain.

Jopa yksi höperö Lady - jonka paastoon kuuluvan nettiajankäytön rajoituksen

 tämä homma ylitti mojovasti - mutta ylittäköön. 

Huomenna ruotuun!

Hyvää loppuviikkoa kaikille!

Lady of The Messiä voit seurata

Facebookin, Blogilistan, Bloglovinin, Instagramin ja Twitterin kautta

Loman kynnyksellä

Kiitos kaikille teille, jotka olette käyneet kommentoimassa edellistä postaustani Työpaikan vanhin nainen

- olen mielenkiinnolla, ihastuksella ja nöyrin mielin lueskellut, mitä mieltä te olette olleet ikääntymisestä ja siitä, miten siihen asennoitua. 

Enkä voi kuin todeta, että siellä verkon takana on upeita, viisaita naisia - niin teitä reilusti minua nuorempia kuin myös teitä, 

joille vuosia on jo hieman enemmän karttunut. 

Ja niin paljon kommenttinne saivat aikaan tohinaa tämän The First Ladyn harmaisiin aivosoluihin,

 että ikääntymisestä aion kyllä vielä kirjoittaa uudelleenkin - mutta en ihan vielä.

Viime viikko oli aikamoista hässäkkää; töissä ja kotona riitti huisketta. 

Onneksi oli tiedossa loma.

Ja se alkaa tänään.

Viikon loma - ja kalenterissa tälle viikolle on vain yksi merkinta!

Voi mitä luksusta.

Olin alunperin ajatellut, että tällä viikolla olisi kiva matkustaa jonnekin

 - pieni kaupunkiloma olisi ollut tervetullut.

Mutta kun jalkani ei vielä kestä pitempiä kävelylenkkejä, hautasin haaveeni.

Eikä harmita yhtään.

Sillä juuri nyt tuntuu siltä, että tarvitsen tätä lepotaukoa kaikesta suunnitelmallisuudesta,

 suorittamisesta ja aikatauluista.

Olen jo kirjoittanut osallistuvani myös tänä vuonna Ekopaastoon - ja sehän alkoi viime viikolla.

Aloitin paastoon valmistautumisen - tai paastoon laskeutumisen - jo hieman ennen 

sen virallista ajankohtaa, tuhkakeskiviikkoa, ja vähensin nettiajankäyttöäni

 - tiesin, että tässä asiassa tulevat vieroitusoireet olemaan aika kauheat.

Ja niinhän ne ovat jo olleetkin.

On ollut työn ja tuskan takana esimerkiksi olla näpläämättä koko ajan bussissa työmatkalla

 kännykkää ja olla selaamatta Instagramia - mutta onnistui sekin, vaikka ei heti keskiviikkoaamuna;)

Hitaasti mennään eteenpäin ja opetellaan uutta rytmiä elämään.

Viikon varalle olen kerännyt kirjahyllystä ison pinon kirjoja - oppaita jos jonkinlaisia.

Uskon lujasti siihen, että ravinnolla on suuri merkitys sille, miten voimme - ja paastonaikaan,

 kun herkut ovat pannassa, on hyvä hieman tutkailla myös sitä, millainen vaikutus sillä,  

että syön puhtaista raaka-aineista tehtyä, yksinkertaista ruokaa, on myös terveyteen.

Minun paastoonihan ei ole kuulunut esim. lihan rajoittaminen, mutta nyt ajattelin hieman laajentaa 

rajoituksiani ja jättää paaston ajaksi myös punaisen lihan kokonaan pois. 

Tähän tulee kyllä ainakin yksi repsahdus, sillä tulossa on  juhlat, joissa aion ihan hyvällä 

omallatunnolla lihaan sortua - mutta viinit ja jälkiruuat skippaan. 

Sillä sokerin ja makean kanssa aion olla jämäkkänä!

Nyt paaston aikana on hyvä tarkkailla sitäkin, mitä merkitystä terveyteen ja hyvinvointiin 

on paitsi ruualla myös sillä,  että elämänmenoa hidastetaan. 

Jätetään kiire ja annetaan aikaa itselle, läheisille ja elämälle.

Hyvinvointi ja vireys - siihen tähdätään. 

Sillä sillä, että sairaslomallani ennen joulua retkahdin jatkuvaan sokerihumalaan ja ähkyyn

 - eikä loppua tullut ennenkuin nyt paastolla, on kyllä ollut vaikutuksensa.

Olo on ollut saamaton, vetämätön - ja lievästi sanoen muhkea.

Ja vaikka paastoni tarkoitus ei olekaan laihtuminen - en minä sitäkään sivuvaikutusta pahakseni pistäisi;)

Ostin virikkeeksi myös uuden kirjan, monelle teistäkin jo tutun "Välipalat - virtaa superfoodeista", 

jonka kirjoittajista yksi on vireyden, iloisen ja positiivisen mielen puolestapuhuja,

Pinkit korkokengät - blogin ihana Maiju.

Minulle superfoodeja ovat tähän asti olleet kotimaiset marjat, sienet ja ruisleipä. 

Katsotaan, saako kirja minut toisiin ajatuksiin. 

Chia -siemeniä ostin jo pussillisen;)

Moni teistäkin on kokeillut täysin gluteenitonta ruokavaliota ja useassa oppaassa minunkin 

nivel- ja fibromyalgiavaivoihini neuvotaan viljat jättämään pois.

Paastooni kuuluu jo valkoisen viljan syömättä jättäminen, mutta ehkä minun on jossain 

vaiheessa taivuttava kokeilemaan sen rukiinkin välttämistä.

Nythän syön ruisleipäni täysrukiisena ja juureen leivottuna - hiivaversiot on heivattu jo aikoja sitten.

Että voi ruisleipä - ja voi hapankorppu - vieläkö minun pitää teistäkin luopua!

Eihän paasto - ei ekopaastokaan - pelkkää ruuan rajoittamista ole.

Tarkoitushan on myös hiljentää vauhtia ja tahtia.

Tutkailla ja mietiskellä elämän menoa.

Nauttia ajasta ja ajankulusta.

Jättää aikaa olennaiselle. 

Ymmärtää olennainen.

Minun piti tämäkin postaus tehdä jo lauantaina - mutta kun tytär ja poika päättivätkin 

tulla viikonlopuksi kotiin, jätin tämän suosiolla myöhemmäksi.

Sillä elämässä pitää osata laittaa asioita tärkeysjärjestykseen - ja minulle se, 

että saan viettää aikaani lasteni kanssa, on sitä olennaista. 

Eilen ruokapöydässä poika huomautti, että joskus aikoinaan meillä luettiin ruokarukous ennen ateriaa. 

Ja niinhän meillä tehtiinkin - josssain vaiheessa se jäi, kun tuntui, että en halua tuputtaa nuorille arvojani. 

Kerroin heille, että itse siunaan ruokani edelleenkin - en ääneen, mutta mielessäni.

Ja yhdessä totesimme, että sekin on hyvä - ruuasta on syytä kiittää, sillä se, että sitä on, ei ole itsestäänselvyys.

Ja niinpä meillä eilen siunattiin yhdessä ruoka ja kiitettiin siitä.

Ja niinpä taidetaan tehdä vastakin.

Paasto on alkanut hyvin: en ole ostanut yhtään muovipussia - isännän kanssa oli tulla 

viikolla kaupan kassalla riita, kun kaivoin kangaskassit laukustani; 

meillä kuulemma tarvitaan niitä muovipusseja. 

Ei muuten ostettu!

Mutta ostaahan hän niitä minulta salaa - ja minä kotona sitten läksytän hänet.

Enkä aina ihan hellästi;)

Ja vaikka isännälle olen vannottanut, että herkkuja ei nyt sitten kotiin kanneta, on hän silti niitä rahdannut. 

Lakritsia, laskiaispullia, suklaata - kaikkea on löytynyt isännän kauppakasseista - niistä muovisista. 

Ja yksin hän on joutunut syömään ne, sillä minä olen pystynyt näppini ja suuni niistä erossa pitämään.

Olen myös vihdoin aloittanut vaatekaappini raivauksen - nyt pitää vielä päättää, 

laitanko kaiken raivattavan suoraan kierrätykseen vai otanko pitkästä aikaa kirpparipaikan. 

Uusia vaatteita en ole edes vilkuillut, mutta lauantaiostoksilla olin jo huulipunahyllyköllä hypistelemässä ihania punasävyjä, 

kun muistin, että niiden ostaminen on nyt kielletty.

Läheltä piti;)

Telkkari on pysynyt kiinni niinä aikoina, kun emme ole sitä katsoneet, valoja olen sammutellut sieltä,

 missä ei oleskella ja tietokone on sammutettu käytön jälkeen. 

Ruokaakaan ei ole tarvinnut vielä heittää menemään.

Eli hyvin olen päässyt alkuun.

Toivottavasti jatkokin onnistuu.

Tällä viikolla ei herätyskello soi yhtenäkään aamuna.

Raottelen silmiäni vasta kun Viiru komentaa minut ylös.

Laitan rauhassa aamupalan, syön sen hitaasti ja nautin joka suupalasta.

Luen aamun lehden.

Juttelen Viirulle ja silittelen sitä.

Nautin sen sileän turkin tunnusta sormieni alla.

Kuuntelen kehräystä.

Päivän ohjelmassa vain lukemista, musiikin kuuntelua ja olemista.

Jos sää sallii, odottavat lenkkarit oven suulla.

Hidas lenkki ulkona - ei kuulokkeita eikä askelmittaria mukana.

Kuuntelen lintujen viserrystä, katselen luontoa.

Pysähtelen hengittämään syvää.

Ja jos sää ei ole suosiollinen, istun vain ja katselen, miten pölyhiukkaset tanssivat ympäri huushollia.

Antaa tanssia - en edes yritä pyydystää niitä.

Ja kun siltä tuntuu, otan pienet torkut sohvalla Viirun kanssa.

Ja noiden opaskirjojen joukkoon olen kasannut myös muutaman dekkarin ja naistenlehden

 - eihän se nyt vallan opiskeluksi saa loma mennä.

Ehkä siivoan jopa jonkun komeron, jos siltä tuntuu. Tai sitten en.

En haikaile enkä kiirehdi vielä keväänkään perään - tässä päivässä on riittämiin.

Sillä tällä viikolla ei hosuta eikä hoppuilla.

Tällä viikolla tuumaillaan.

Rentoa viikkoa kaikille!

Lady of The Messiä voit seurata

Facebookin, Blogilistan, Bloglovinin, Instagramin ja Twitterin kautta

Työpaikan vanhin nainen

Työpaikaltani on viimeisen kuukauden aikana jäänyt kaksi naista eläkkeelle ja itselleni valkeni se tosiasia, että olen toimistomme vanhin nainen.

Eihän meitä siellä kovin montaa ole - vain kahdeksan - mutta minä olen nyt tämän joukon nestorinna.

Pakko myöntää, että hieman kirpaisi.

Muistan sen, miten nuorempana niitä vanhempia naisia - siis yli nelikymppisiä - katseli ja ihmetteli, 

miten ne voivatkin olla niin kaavoihin kangistuneita. 

Ja aina kaikkea uutta vastaan.

Jo vuosia sitten päätin, että sitten kun minä olen tuossa tilanteessa, haluan käyttäytyä toisin. 

En halua hangata vastaan kaikkea uutta, en haikailla vanhan perään

 - enkä piikitellä tai arvostella nuorempia tai yleensäkään ketään.

Ja olen jopa sopinut erään työkaverini kanssa, että jos minussa alkaa tuon kaltaisia piirteitä esiintymään, sopii potkaista ahterille - ja kunnolla.

Meidän työyhteisössämme ei kovin nuoria olekaan - ja miehissä on sentään minuakin vanhempia.

Silti - työpaikan vanhin nainen!

Viime viikolla täytin vielä vuosia - niitä on nyt sitten 58.

Facebook -seinälleni sain hurjan määrän onnentoivotuksia

 - ja erään kaverin onniteltua työpaikan vanhinta naista, oli eräs toinen kaveri sitten kirjoittanut: 

The First Lady of The Office.

Aah - tämä kuulosti jo paljon paremmalta - niinpä päätinkin, 

että tästä lähtien olen sitten meidän työpaikkamme The First Lady.

Tietenkin kaikella sillä arvovallalla ja kunnioitettavuudella, jotka tuohon titteliin sisältyvät;)

Justiinsa - tuon kun ääneen sanon seuraavassa henkilökuntapalaverissa, minut passitetaan suoraan

 johonkin laitokseen, missä hoidetaan tällaisia First Ladyja ja muutamaa Prinsessaa;)

Iästä ja siitä, miten ikääntymiseen itse suhtaudun, kirjoittelin jo viime kesänä postauksessani

Ikähän on vain numeroita - vai onko?

Sen kirjoituksen sanoihin voin vieläkin täysillä yhtyä.

Iän tuomat muutokset ulkonäössä on vain hyväksyttävä

 - samoin se,  että kroppa ei ihan kaikkeen siihen taivu mihin aiemmin. 

Ja että tulee vaivoja ja kremppoja.

Mutta siihen voin vaikuttaa, miten niihin muutoksiin itse suhtaudun.

Voin yrittää taistella kaikin keinoin ulkoisia muutoksia vastaan ja yrittää näyttää nuoremmalta.

Ei onnistu - vaikka mitä hoitoja ja leikkauksia itselleni teettäisin, iän näkee

 - sen näkee silmistä, ihosta; sen näkee käsistä ja kaulasta; sen näkee jaloista. 

Ja sen näkee  myös ryhdistä.

Voin heittäytyä sairaaksi ja vanhaksi.

Ja alkaa valittemaan vaivojani.

Ja sitä, miten ennen kaikki oli paremmin.

Ja että maailma on kohdellut minua huonosti ja epäoikeudenmukaisesti.

Voin heittäytyä katkeraksi vanhaksi akaksi.

Tai voin katsoa näitä ryppyjäni ja kiittää niistä: 

tuo ryppy tuli siitä murheesta - mutta selvitty on

 - tai nuo rypyt sain kaikista niistä iloisista ja hauskoista hetkistä, 

joita olen lähimpieni ja ystävieni kanssa vuosien saatossa saanut kokea.

Ja  nauranut vatsa niin kippuralla, että kyllä se vatsalihasjumpasta on käynyt.

Minunkin rypyissäni on kyllä näitä molempia - mutta enemmän niitä naurunryppyjä.  

Voin kiittää siitä, että jalat toimivat - tällä hetkellä tosin vielä leikkauksen jäljiltä klenkkaillen

 - mutta toimivat kuitenkin.

Fibromyalgia yrittää välillä tehdä tepposiaan, mutta pitäähän se nyt joka Ladylla jokin sellainen 

vaiva olla, jolle voi sanoa: Et pirulainen minua lannista!

Voin kiittää siitä, että mitään pahempaa ei ole juuri nyt.

Ja että lähimmillä ovat asiat tarpeeksi hyvin.

Että asiat ovat  juuri tänään näin - siitä olen kiitollinen ja onnellinen.

Sillä huomisesta ei ole varmuutta kenelläkään - eiliseen ei voi palata.

Ja kyllähän ikääntymiseen liittyy monia hyviäkin puolia:

tässä iässä uskaltaa jo olla oma itsensä - ei enää tarvitse välittää muiden mielipiteistä, 

kunhan ei satuta ketään käytöksellään.

Ei ole pakko enää juosta oravanpyörässä - töitä on tehtävä ja niitä teenkin mielelläni, 

mutta ei minulla enää mitään suuria urahaaveita ole. 

Viihdyn työssäni ja tottakai haluan siinä edelleen kehittyä - ei kukaan ole koskaan valmis

 - ja uusia asioita tulee koko ajan eteen.

Mutta luulenpa, että tästä työstä tulen jäämään eläkkeelle, jos Luoja elinpäiviä suo.

Ja hyvä niin.

Ja vaikka ikää tulee, ei se tarkoita, että ihmisen mieli vanhenee

 - ajatukset voivat välillä heittää ihan samalla lailla häränpyllyä kuin nuorempana, 

sydän pomppailla jännityksestä ja elämykset voivat viedä melkein taivaisiin.

Vaikka kuuta en enää tavoittelekaan, niin tähtiin kurkotan!

Rokkijalka vipattaen ja kukkahattu kutreilla keikkuen!

Sydän sykkyrällä ilosta ja nauraen elämälle.

Ja tottakai huulet punattuina;)

Olla henkisesti nuori - mitä se itseasiassa tarkoittaa? 

Ei sitä, että haikailisi nuoruuden perään, vaan sitä, että on avoin elämälle ja kaikelle sille,

 mitä se meille vanhemmillekin vielä tuo.

Ja että on valmis kokeilemaan uutta ja vierastakin. 

Niinkuin nyt sitäkin, että pistää blogin pystyyn ja höpöttelee siellä kaiken maailman asiat.

Ja näyttää vielä ryppyisen naamansakin;)

Samalla ymmärrän toki senkin, että kaikille tällainen asenne ei ole mahdollinen

  - joskus elämä vie liian raskaille poluille ja antaa sellaisia taakkoja, 

että jo tämän päivän eläminen on raskasta. 

Tässä iässä suostun jo myöntämään senkin, että en tule jäämään historian kirjoihin. 

eikä minusta tullut filosofian tohtoria eikä Nobelin palkinnon saajaa.

Sitävastoin olen saanut enemmän rakkautta ja ystävyyttä kuin ikinä osasin odottaa. 

Ja se taitaa kuitenkin olla tärkeämpää kuin saada nimensä historian lehdille! 

Sen verran minussa kuitenkin on vielä jäljellä nuoruuden aikaista hippityttöä, punkkaria ja

 maailmanparantajaa, että tämän maailman vääryyksille osaan huutaa: Ei!

Sen maailmanparannuksen aloitan aamuisin katsomalla peiliin ja sanon itselleni:

 Olet hyvä noin - käyttäydy silti niin, ettet tallo kenenkään varpaille.

Äläkä anna kenenkään talloa omillesi! 

Niille omille varpailleni melkein talloin itse viime viikolla, kun tulin töistä kotiin.

Lähellä kotiani on lastentarha ja kuljen sen ohi kotiin palatessa. 

Tie siinä lastentarhan aidan vieressä oli peilikirkasta jäätä ja todella liukas

 ja siinä kun köpöttelin hyvin hitaasti, joka askelta varoen ja tuolla kipeällä jalalla klenkaten, 

kuului sieltä aidan takaa iloinen pienen lapsen huikkaus: "Hei vanhus!" 

Vähänkös kolahti!  

Mutta hieman sentään lohdutti, että takanani tuleva ainakin puolet

 minua nuorempi nainen sai saman huikkauksen;)

Eiköhän uskalleta olla kaikki hyviä ja täydellisiä ihan joka iässä.  

Keskeneräisinäkin.  

Sillä niin vanhaksi ei voi tulla, että valmiiksi tulisi.

Mutta voi tulla The First Ladyksi!

Ruusu on ruusu, vaikka siinä olisi piikkejäkin - ja ruusu se on tuolta Isännän synttäriruusujen takaa kurkisteleva kuihtunut ruusukin;)

Iloa tähän viikkoon kaikille ja kaiken ikäisille!

Lady of The Messiä voit seurata

Facebookin, Blogilistan, Bloglovinin, Instagramin ja Twitterin kautta

Mistä tunnet sä Ystävän?

On asioita, jotka joku on sanonut niin hyvin, että en edes yritä parempaa.

Niinkuin siitäkin, mitä ystävyys on.

Voisin laittaa tähän aforismeja jos jonkinlaisia - ja niin ensin laitoinkin.

Kera tulppaanien, jotka tahtoisin teille kaikille ojentaa.

Sitten pyyhin aforismit pois - ja jätin tulppaanit sekä vain tämän vanhan, tutun laulun sanat:

"Mistä tunnet sä ystävän

Onko oikea sulle hän

Anna meren se selvittää

Kuka viereesi jää

Ja jos silloin kun myrsky soi

Vain sun kumppanis vaikeroi

Vene lähimpään rantaan vie

Jääköön pois mikä lie

Mistä tunnet sä ystävän

Onko oikea sulle hän

Anna tunturin selvittää

Kuka viereesi jää

Kun on kaukana kaikki muu

Mistä tunnet sä ystävän

Ja kun päättyvät pitkospuut

Kuka rinnallas ruikuttaa

Takaisin mennä saa

Mistä tunnet sä ystävän

Onko oikea sulle hän

Ajat ankeimmat selvittää

Kuka viereesi jää

Kun on sinulla vaikeaa

Ja kun tarvitset auttajaa

Silloin ystävyys punnitaan

Menee muut menojaan

Siitä tunnet sä ystävän

Kun on vierelläs vielä hän

Turhat tuttavat silloin ois

Hävinneet pian pois"

(Vladimir Vysotski - Juha Vainio)

Ystävänpäivälahjana saatte videolinkin - sanojen, sävelen ja äänen lisäksi vielä silmäniloakin:

Pauli Hanhiniemi - Ystävän laulu

Ihanaa Ystävänpäivää kaikille!

Lady of The Messiä voit seurata

Facebookin, Blogilistan, Bloglovinin, Instagramin ja Twitterin kautta