Turun Kirjamessujen pääteema on tänä vuonna Suomi: Yksi maa - monta ääntä. Messulippuarvonta!

Turun Kirjamessut, yksi lempimessuistani, järjestetään 6. - 8.10.17 Turun Messukeskuksessa ja  sinne vievät minunkin askeleeni. Tottahan messuille, joilla on sydän, on päästävä;)

Turun Kirjamessut juhlii tänä vuonna  Suomen 100-vuotista historiaa pääteemanaan Yksi maa - monta ääntä. Teemaa toteutetaan messuilla äänien kautta - messuilla avautuukin koko suomalaisen kirjallisuuden moniäänisyys ja monimuotoisuus. Ohjelmakokonaisuus on osa Suomi100 -juhlavuoden ohjelmaa.

Voimme kuulla messuilla esim. sitkeitä ääniä, mahdollisia ääniä, järjen ääniä, sukupolvien ääniä, korkeampia ääniä ja lasten ääniä. Aikamoinen kavalkaadi - sen, mitä nuo kuvaukset sisällään pitävät, löydät messujen teemasivulta.

Tuo hastag #MontaÄäntä sai muuten aikaan Twitterissä aikamoista pöhinää: ihmiset intoutuivat twiittailemaan 140 merkillä klassikkokirjojen sisältöjä. Minulta kului monta iltaa niitä lukiessa ja yrittäessä arvailla, mistä kirjasta kulloinkin oli kysymys. Mainio avaus messuille!

kuva: Turun Messukeskus

Ja jos on MontaÄäntä on tietenkin niitä tuottamassa Satoja kertojia ja Tuhansia tarinoita. Mukana menossa on yli 760 esiintyjää, lähes 500 ohjelmanumeroa ja lukuisa joukko näytteilleasettajia. Ohjelmaan kannattaakin tutustua etukäteen ja vaikka suunnitella sivuilla olevan kirjanmerkkityökalun avulla itselleen oma ohjelma. 

Niin paljon on tarjolla mielenkiintoista kuultavaa ja nähtävää, että väkisinkin joutuu valitsemaan eri ohjelmanumeroiden välillä. Itse esimerkiksi en ole vielä saanut päätettyä, osallistunko lauantaina Virpi Hämeen-Anttilan vetämään Runoretriittiin vai menenkö kuuntelemaan ja katsomaan, kun Hanna-Reetta Schreck esittelee Ellen Theslefin maalauksia ja kertoo tutkimusmatkastaan Ellenin kanssa. Voi sentään, kun ei voi olla kahdessa paikassa yhtaikaa!

Vaikeaa on - ja vielä vaikeammaksi menee, sillä samaan aikaan Messukeskuksessa ovat myös Turun Ruoka- ja Viinimessut. Tiedän kokemuksesta, että vaikka kuinka päättäisin etukäteen, että tänä vuonna keskityn vain kirjailijoihin ja kirjoihin, niin ruokaosaston tuoksut ovat joka kerran tehneet tepposensa ja herkut vetäneet puoleensa;)

Olen itse menosssa messuille bloggaajapassilla ja *blogiyhteistyön merkeissä sain myös arvottavaksi lukijoilleni lippusetin, joka sisältää 2 kappaletta messulippuja, joilla pääsee sekä Kirjamessuille että Ruoka- ja Viinimessuille.

Arvontaan voit osallistua kommentoimalla tätä postausta ja arvonta on avoin kaikille - sinun ei tarvitse olla kirjautunut lukijani voittaaksesi lippusetin.

Kommentissa tulee olla nimi tai nimimerkki sekä toimiva sähköpostiosoite mukana, jotta pystyn ilmoittamaan voittajalle voitosta.

Arvonta päättyy sunnuntaina 1.10. klo 20, jonka jälkeen ilmoitan voitosta sähköpostise onnettaren suosikille.

Toivottavasti näemme Kirjamessuilla!

EDIT! Arvonta on päättynyt ja onnetar suosi tällä kertaa nimimerkkiä Lumina, jolle olen lähettänyt tiedon voitosta myös sähköpostitse. Onneksi olkoon, Lumina - ja kiitos kaikille arvontaan osallistuneille!

*Liput arvontaan on saatu blogiyhteistyön merkeissä Turun Messukeskukselta.

Onnea arvontaan kaikille!

Lady of The Messiä voit seurata myös 

Facebookin, Bloglovinin, Instagramin, Twitterin, Tumblr`n ja Pinterestin kautta.

Kun saapuu syys

Olen aina rakastanut syksyä eikä tuo rakkaus näytä vuosienkaan myötä kuihtuneen. Syvenee vaan entisestään.

Rakastan syksyn värejä.  Alkusyksyä, jolloin luonto hitaasti liukuu vihreästä keltaiseksi, oranssiksi ja punaiseksi. 

On vielä vehreää ja rehevää. Vaikka kesän kukat ovat jo kuihtuneet ja lehdet tipahtelevat puista. 

Siellä täällä vielä kukkiikin - ja toisaalla sato kypsyy. Elopellot odottavat korjaajiaan ja metsissä puolukat ja sienet kerääjiään. On sadonkorjuun aika. 

Vielä riittää luonnossa antimia  niin ihmisille kuin eläimillekin.

Rakastan syksyn säitä. Kuulautta aamuisin, auringon lämpöä päivisin tai sateen ropinaa. Kun hengittäminenkin tuntuu helpolta. Kun illalla pimeys laskeutuu ja vielä on ulkona vällyn alla lämmin laskea tähtitaivaan tähdet. 

Tämä alkusyksy on antanut sekä sateita että auringonpaistetta. 

Niin ovat olleet säät kuin itse elämäkin. Valoisaa ja harmaampaa. 

Tämä syksy on tuntunut menneen kesän jälkeen arvokkaalta ja ainutkertaiselta. Minun kuudeskymmenes syksyni. Olen huomannut yhä useammin miettiväni sitä, että näitä syksyjä ei enää jäljellä ole hukattaviksi asti. Montako vielä - Luoja tietää. Siksi tästä on otettava kaikki irti. Tästä hetkestä, joka on ainutkertainen - ja jollaista ei toista tule. 

Ei muuta kuin yritetään ohjata purtta eteenpäin. Aina ei solju elämä niin suoraan kuin toivoisi, mutta sekin kuuluu elämään. Kunhan ei liian isolle karille karahda;)

Niinpä - välillä paistaa aurinko ja välillä sataa ropisee. Ja kaikki näyttää harmaalta. Hyvä on silloin muistaa se, että siellä harmaiden pilvien takana se aurinko kuitenkin vielä on. Ja paistaa taas joskus.

Eilen saimme nauttia melkein kesäisistä säistä - ja niitä on luvassa vielä viikollakin. Minä nostan kasvot kohti aurinkoa ja nautin tästä kauniista syksystä täysillä - toivottavasti sinäkin! 

Upeita syyspäiviä kaikille!

Lady of The Messiä voit seurata myös 

Facebookin, Bloglovinin, Instagramin, Twitterin, Tumblr`n ja Pinterestin kautta.

Muistutus: bloggaajat ja lukijat, teidät on haastettu mukaan Kävele Naiselle Ammatti -tapahtumaan 10.9.17

Huomenna 10.9. kävellään taas ympäri Suomen ja muutamalla paikkakunnalla ulkomaillakin kehitysmaiden naisille ammatteja. Tänä vuonna keräyksen kohdemaina ovat Kambodza ja Uganda.

Tähän Naisten Pankin jo kahdeksatta kertaa järjestämään tapahtumaan haastoin postauksessani kesäkuussa mukaan bloggaajia ja blogien lukijoita ja muutama onkin haasteeseen tarttunut.

Mutta mukaan mahtuu toki vielä lisääkin kävelijöitä!

Jos et vielä ole ilmoittautunut, ehdit hyvin. Ja jos et pääse kävelemään, voit tukea hyvää asiaa maksamalla naiselle tai vaikka useammallekin kaukaiselle sisarellemme ammatin. Tai osallistumalla järjestämällä Oma Kävelyn, johon voit kutsua mukaan ystäviä ja työkavereita - tai voit taivaltaa sen yksinkin.

Lisää kampanjasta ja kävelypaikkakunnat löydät kampanjasivuilta.

Sieltä löydät myös linkin, jonka kautta voit tukesi lahjoittaa.

Itse aioin kävellä Turussa, mutta koko viime viikon vaivannut flunssa saattaa muuttaa suunnitelmani. Jos en pysty kävelemään, yritän olla edes paikalla kannustamassa muita!

Turun tapahtuma onkin tänä vuonna aivan erityinen, sillä  avauspuheenvuoron pitää liiketoiminnankehittäjä ja kouluttaja Jaana Villanen, joka käveli kesällä Suomen halki tavoitteenaan kerätä FinnWalk -hyväntekeväisyyskävelyllään yksi ammatti jokaista käveltyä kilometriä kohden.

Jaanan matka kesti 56 päivää, askeleita kertyi 2,2 miljoonaa ja kilometrejä 1500! Erilaisia sääolosuhteita, vaarallisia tilanteita liikenteen seassa ja jännitystä siitä, kestävätkö jalat - monenlaista ehti tällä matkalla tapahtua.  Jaanan matkasta löytyy videomateriaalia ja kuvia matkan omilta Facebook -sivuilta.

Lähde mukaan kävelemään 10.9.! Kävely tekee hyvää - ihan kirjaimellisesti - näin kirjoittaa Reetta Meriläinen, Naisten Pankin ohjausryhmän puheenjohtaja. 

Tehdään mekin yhdessä hyvää sisarillemme maailmalla sekä itsellemme - kävellään!

Naisten Pankin hankkeet toteuttaa Kirkon Ulkomaanapu, jolla on vuosikymmenien kokemus humanitaarisen avun antamisessa, kehitysyhteistyöstä ja laaja asiantuntijaverkosto käytettävissään. Lahjoitusvaroja hallinnoi Kirkon Ulkomaanavun säätiö.

Tule mukaan kävelemään ja tekemään hyvää!

Lady of The Messiä voit seurata myös 

Facebookin, Bloglovinin, Instagramin, Twitterin, Tumblr`n ja Pinterestin kautta.

Hyvästit kesälle 2017 - kesälle, joka ei unohdu

On jo syyskuu. Mennyt on kesä, joka ei unohdu. Minulle tästä kuluneesta kesästä muodostui vallan toisenlainen kuin oli alunperin suunniteltu. Kuten aiemmissa postauksissani olen kertonutkin, äitini pieleen mennyt operaatio muutti lomasuunnitelmat ja väliin jäi esimerkiksi jokakesäinen Pohjois-Karjalan mökkireissu. Mutta tilalle tuli muuta - tuli sellaisia hetkiä äidin kanssa, jotka eivät unohdu. Tunnen suurta kiitollisuutta siitä, että saimme äidin kanssa yhteisen kesän. Ja toivon, että niitä kesiä tulee vielä lisääkin, sillä tällä hetkellä äiti voi jo paremmin. 

Isännän kanssa ehdimme äidin toimenpiteiden välillä käväistä myös muutaman päivän lomalla Amsterdamissa ja siitä matkasta aion vielä teillekin tuota tuonnempana kertoa. 

Elokuun puolivälissä palailin Hollolasta äidin luota ja työt alkoivat. Viisi ja puoli viikkoa lomilla tiesivät sitä, että kiirettä piisasi. 

Ja ensimmäisen työviikon päätteksi sitten jysähti. Pray for Turku - sen tulemme muistamaan aina. Sen, kun pahuus tuli lähelle. Suurin osa meistä tiesi toki, että emme terrorilta Suomessakaan tule säästymään, vaikka toisin toivoimme. 

Olin itse tulossa töistä tuona perjantaina isännän kyydissä, kun tyttäreni soitti ja varmisti, että ettehän vain ole Turun keskustassa. Ja kertoi, että torilla on joku heilunut puukon kanssa. Samalla kuulin, että läheiseni ovat turvassa. Kotona avasin läppärin ja saman tien tuli ensimmäinen viestintätiimini viesti. Perjantai-ilta, lauantai ja suurin osa sunnuntaitakin kuluivat kotona kriisiviestinnän parissa. 

Turun tori täyttyi kukista ja kynttilöistä, kirkot avasivat ovensa ja surevat ihmiset yli uskontorajojen etsivät lohtua toisistaan ja jostakin suuremmasta. Siitä, mikä kullekin pyhää on. Yhdessä, rinta rinnan hiljennyttiin ja surtiin. 

Vaan oli myös toisenlaisia tuntoja. Tuli heitä, jotka toisten surua ja pelkoa hyväksikäyttäen kylvivät vihaa ja raivoa. Pelätä saa ja se on luonnollistakin mutta vihalle ei pidä antaa valtaa. Myönnän pelkääväni itsekin. En pelkää turvapaikanhakijoita, en toisenuskoisia tai -värisiä vaan pelkään niitä suomalaisia, jotka tätä vihaa levittävät. Sillä se viha kohdistuu meihin kaikkiin, jotka uskallamme olla eri mieltä heidän kanssaan. 

Ei vihalla vaan rakkaudella. Näin tahdon ajatalla ja uskon suurimman osan meistä samoin tuntevan. Välitetään. Autetaan ihmisiä hädässä. Lohdutetaan ja surraan yhdessä surevien kanssa. Pidetään huolta toisistamme. Sillä hyvä voittaa pahan. Aina. 

Työkavereillani kriisityö jatkui heti maanantaina mutta minä pääsin rauhoittumaan ja lepäämään Ruissaloon, jossa alkoi kuntoutuskurssini. Tälle kurssille hain kesäkuussa, sillä halusin Back-to-fit -projektilleni vielä lisävahvistusta. Tämä kurssin ensimmäinen jakso kesti viisi päivää ja eivätpä olisi voineet parempaan saumaan nämä päivät osua.

Tuon kriisiviestintäviikonlopun jälkeen olin aivan turta - en ollut ehtinyt edes surra kunnolla. Mutta tuolla Ruissalon upeissa maisemissa, meren äärellä ja luonnon keskellä jäi kaiken kuntoilun ohella aikaa myös itselle. Hiljaisuus ja luonto tekivät tehtävänsä ja hoitivat väsynyttä vanhaa naista. Ja rauha palasi mieleen ja sieluun.

Ruissalosta palattuani vietimme vielä viikonlopun perheen kanssa Sauvon farmilla. Grillailimme, saunoimme ja kävimme mustikassa. Saalistakin tuli ja lisää tulee sitten, kun nuo kuvan puolukat kypsyvät. Ehkä ensi viikon lopulla? 

Minulle mennyt kesä on taas kerran terävöittänyt sen, mikä elämässä on tärkeintä: se, että pidetään huolta toisistamme. Vietetään aikaa rakkaittemme ja ystäviemme kanssa. Eletään joka hetki täysillä. Blogissakin on eletty hiljaiseloa - ja ihan ilman tunnontuskia. Tärkeimmät asiat ensin. 

Kiitos kaikille teille, jotka täällä olette hiljaiselosta huolimatta jaksaneet käydä vierailulla ja jotka olette tämän kesän aikana muistaneet sekä äitiäni että minua. Näillä eväillä mennään jatkossakin - tosin blogiin saattaa päivityksiä hieman useammin tipahdella. 

Millainen oli sinun kesäsi?

Ja millaisia muistoja siitä sinulle jäi?

Hyvää syksyn alkua kaikille!

Lady of The Messiä voit seurata myös 

Facebookin, Bloglovinin, Instagramin, Twitterin, Tumblr`n ja Pinterestin kautta.