HELMIKUU 2017 - ARKEA JA JUHLAA

Helmikuun koostepostaus on antanut odottaa itseään, sillä olen ollut maaliskuun alun lomalla.

Ja potenut flunssaa sängyn pohjalla. Ja sanonpahan vain, että on tämä sellainen tauti, että

kyllä unohtuivat kaikki lomasuunnitelmat, saati sitten yhden höperön ladyn helmikuun koosteetkin.

Mutta hitaamminkin ehtii ja olen tehnyt tätä postausta pätkissä. 

Joten älkää välittäkö, jos tekstit hyppivät vähän sinne tänne - niin ne taitavat minun ajatukseni

tällä hetkellä tehdä.

Helmikuu olikin aikamoinen kuukausi.

Oli arkea ja juhlaa. Ja juhlaa hieman enemmänkin.

Töissä niitä normihommia mutta paljon myös muuta. 

Tasa-arvoinen avioliittolaki ja siitä syntynyt keskustelu työllistivät ja tulevat työllistämään 

jatkossakin - samoin eutanasiakeskustelu tulee jatkumaan pitkään.

Molemmat kysymyksiä, joita en tässä ala pohtimaan vaikka niistä kummastakin minullakin

oma mielipiteeni on. 

Yksi mielenkiintoisimmista ja myös hyödyllisimmistä työjutuista oli, kun saimme Maaret Kallion

opastamaan meitä ja muutamaa muutakin siitä, miten blogata lujasti ja lempeästi.

Saimme hyviä neuvoja, kuulimme Maaretin kokemuksista ja pohdimme vielä luennon jälkeen

ryhmänä, miten näitä oppeja voisimme hyödyntää.

Kylläpä oli mielenkiintoinen ja inspiroiva iltapäivä ja ilta.

Helmikuussa olivat myös Rakenna ja Sisusta -messut ja niiltä kävin poimimassa ideoita,

inspiraatiota ja väriterapiaa sekä kotimme joskus tulevaan remonttiin että jo täksi kevääksi

sisustuksen piristämiseen.

Helmikuussa saimme myös talven takaisin tänne Turun seudullekin.

Hetken nautimme lumesta ja muutamasta kunnon pakkaspäivästä.

No - se hetki on nyt mennyt ja maa on taas melkein lumeton.

Kelit ovat olleet pakkasten mentyä liukkaat ja en muista aikaa, jolloin niin moni kaverini tai 

ystäväni olisi itsensä telonut kuin tänä talvena.

Itsekin tömähdin viime viikolla linja-autosta alas astuessani ahterilleni mutta onneksi ei käynyt kuinkaan.

On nimittäin noita pehmukkeita omasta takaa ihan riittämiin.

Pelästyin kyllä kunnolla: mitä jos bussi olisikin lähtenyt saman tien liikkeelle tai jos olisin 

kolauttanut takaraivoni auton metallisiin portaisiin. 

Onneksi vain ylpeys kärsi;)

Helmikuussa myös juhlittiin ihan kunnolla.

Minä täytin nimittäin vuosia - 60 vuotta on jo sellainen ikä, että siinä on sulattelemista.

Tarkoitus on vielä jossain välissä kirjoittaa hieman enemmänkin, miltä tuntuu olla tämän ikäinen,

mutta se kirjoitus tulee vasta sitten, kun pystyn asiasta selväpäisenä kirjoittamaan.

Kuten totesin, sulattelemista riittää.

Juhlapäivä osui maanantaipäiväksi ja sen sain töistä vapaapäiväksi.

Itse juhlapäivänä en juhlinut sillä olimme ottaneet pienen varaslähdön ja juhlimme pienessä 

ystäväporukassa edellisenä lauantaina.

Juhlaviikolla olikin sitten oikea juhlien suma: kolmet eri kekkerit.

Ja vielä on yhdet tulossa hyvässä naisporukassa;)

Kukkia on ollut koti täynnä ja niitä onkin sitten siirrelty olohuoneen pöydiltä piiloon työhuoneeseen

jo pariin kertaan, kun Miku-kisuli on ollut kylässä. Viimeksi kisun ilme oli sellainen, 

että ei mene kauaakaan kun se ymmärtää, miten työhuoneen oven saa auki;)

Kuun lopulla vietettiin vielä Televisio Lifestylestoren 10-vuotissynttäreitä 

ja skumppalasejahan sielläkin tietysti kohoteltiin.

No - nyt on juhlat vähäksi aikaa juhlittu ja skumpat kohoteltu, 

sillä on jo maaliskuu ja sen myötä Ekopaasto.

Hyvin sujuu, sillä isäntähän ei koko paastoa muista - ei vaikka muistutankin - ja kantaa koko ajan

niitä herkkuja kotona flunssassa kärsivälle ladylleen.

Nytkin keittiössä odottavat laskiaispullat, Fazerin sininen suklaalevy ja perunalastupussi.

Mutta aion pysyä jämäkkänä. Asiaa auttaa tosin se, että flunssaisena ei edes tee mieli;)

Millainen oli sinun helmikuusi?

Oletko säästynyt flunssalta tai kaatumisilta?

Oikein hyvää maaliskuuta kaikille!

Lady of The Messiä voit seurata myös 

Facebookin, Bloglovinin, Instagramin, Twitterin, Tumblr`n ja Pinterestin kautta.

Tammikuu 2017 - hyvästejä, haikeutta ja tohinaakin

Olemme elelleet helmikuuta jo jokusen päivän mutta vasta nyt saan aikaiseksi muistella mennyttä tammikuuta.

Ajattelin ensin, että jätän koko kuukauden väliin - se kun vain vilahtahti ohi ja tuntui,

 ettei siihen mitään erityistä sisältynyt. Ainoastaan töitä ja kiirettä. 

Vaan kun katselin tammikuussa ottamiani kuvia, totesin, että väärässäpä olin.

Sillä kyllä siihen näyttää muutakin mahtuneen.

Tässä teillekin muutama hetki minun tammikuustani:

Tammikuun alussa matkasimme isännän kanssa Helsinkiin hyvästelemään Amoralin, bändin,

jonka keikoilla olemme jo vuosia käyneet ympäri Suomea ja jopa Budapestissä.

Amoral nimittäin piti jäähyväiskeikkansa 5. tammikuuta Tavastialla. 

Bändi, joka perustettiin jo vuonna 1997 ja joka julkaisi 7 albumia.

Bändi, joka ehti esiintyä paitsi Suomessa, myös USAssa, Japanissa, Filippiineillä, pariin kertaan Kiinassa

 ja se teki myös useamman Euroopan kiertueen.

Bändin jäsenistö ehti vaihtua näiden 19 vuoden aikana moneenkin kertaan,

 mutta kaksi sen alkuperäisen kokoonpanon jäsentä,

Ben Varon ja Juhana Karlsson, kulkivat mukana koko taipaleen.

Me tutustuimme bändiin silloin, kun Ari Koivunen siihen liittyi. 

Arin keikoillahan olemme käyneet vuosia milloin missäkin ja varmasti niin teemme jatkossakin.

Jäähyväiskeikalla Tavastia oli tupaten täynnä ja meillä kaikilla oli mieli vähän haikea.

Halailtiin ja taisipa jollain kyynelkin vierähtää.

Mitään en myönnä;)

Keikka itsessään oli mahtava. Saimme kuulla läpileikkauksen bändin tuotannosta sen alkuajoista lähtien.

Mukaan menoon oli saatu kaikki bändin entisetkin jäsenet ja oli hienoa kuulla sellaisiakin herroja,

joita en ollut aiemmin livenä nähnytkään.

Upea keikka, upea bändi. Jota ei enää ole.

Mutta onneksi on jäljellä musiikki. Albumeja olen soittanut tammikuussa tiuhaan.

Silti - ikävä näitä herroja jää. Niin monia mahtavia iltoja ja öitä on tullut tämän bändin kanssa koettua.

Siispä: haikeat heipat Amoral. Onnea ja menestystä ihan jokaiselle bändin jäsenelle uusiin tuuliin.

Tammikuu oli töissä aikamoista vilskettä.

Oli suunnittelupäiviä, viestinnän haasteita ja tottakai niitä rutiinipäiviäkin.

Vaan ei yhtään samanlaista päivää - eikä yhtään ikävää päivää.

Muita menoja en edes ehtinyt ajatellakaan - töiden jälkeen olin ihan liian väsynyt.

Tällainen muka-talvi saa minun fibromyalgiani vihoittelemaan ja yöunet ovat olleet välillä särkyjen takia kortilla.

Flunssakin on pariin otteeseen yrittänyt iskeä vaan onneksi olen pahimmat pöpöt saanut vielä häädettyä.

Kuun lopulla oli onneksi jo menoakin: olin mukana Megastarin neitsytristeilyllä,

 mistä jo edellisessä postauksessani ehdinkin kirjoittelemaan.

Musiikkia saimme sielläkin kuunnella - ja katsella upeaa Miss Divetiä, Marko Vainiota.

Kuvassa tosin näyttää olevan Conchita Wurst;)

Tämä tammikuu oli myös viimeinen, jolloin ikäni alkaa numerolla 5.

Siinäpä sitä onkin vähän yli viikon päästä sulattelemista Suomen Vanhimman Viraston vanhimmalla naisella;)

Pakko on tunnustaa, että eivät minun kasvoni ihan noin siloiset ole kuin tuossa työpaikalla otetussa kuvassa

 - hankin uuden kännykän vuoden vaihteessa ja sen etukamerassa on varsin järeät automaattisuotimet 

enkä ole vielä saanut aikaiseksi opetella niiden poistamista;)

Ensi viikko onkin töissä taas sellainen, että toivottavasti tämä lady perässä pysyy.

Tiistaina vierähtää koko päivä niin minulla kuin Viraston muullakin henkilökunnalla

 vieraiden parissa,  sillä talon täyttävät arkkihiippakuntaan

viimeisen vuoden  aikana töihin tulleet seurakuntien uudet työntekijät.

Keskiviikkona taas menemme viestintätiimin kanssa Turun kristilliselle opistolle,

 minne olemme kutsuneet  Maarit Kallion kertomaan meille ja aikamoiselle joukolle

 muitakin kiinnostuneita siitä, miten blogataan lujasti ja lempeästi.

Torstaina olisi edessä matka Poriin, missä olisi tarkoitus tavata muita arkkihiippakunnan viestijöitä.

Itse olen kyllä painanut tämän Porin matkan suhteen hieman jarrua - katsotaan nyt vielä,

millaisella kokoonpanolla viestintätiimi sinne matkaa.

Ensi viikonloppuna ovatkin sitten Rakenna ja Sisusta -messut Turun Messukeskuksessa 

- sinne aion mennä ainakin lauantaina käymään ja tutkimaan, mitä uutta on

tarjolla rakentamisen, sisustamisen ja remppaamisen sarroilla.

Luulen, että yksi messupäivä riittää minulle tällä kertaa - vaikka näistäkin messuista saa ideoita ja vinkkejä

 - ja sitä virtaakin yllin kyllin, lienee sunnuntai viisainta pyhittää levolle ja palautumiselle;)

Jos messut sinua kiinnostavat ja jos et vielä ole osallistunut messulippuarvontaani, on siihen vielä 

mahdollisuus iltaan saakka osallistua. Joten käypä jättämässä kommenttisi:)

Tänään vietetään Runebergin päivää ja meilläkin isäntä herkuttelee tortuilla.

 Minun makuuni eivät Runebergin tortut ole vaikka joka vuosi niitä sen yhden tai kaksi syönkin.

Tämän vuoden kiintiö on osaltani jo täynnä, joten isännällä riittää urakkaa siinä satsissa, minkä hän niitä osti.

Enkä ollenkaan epäile, etteikö hän siitä urakastaan selviäisi - hän kun on lievästi sanoen hieman makealle perso;)

Syödäänkö teillä Runebergin torttuja? Leivoitko peräti itse?

Hyvää Runebergin päivää ja sunnuntaita kaikille!

Lady of The Messiä voit seurata myös 

Facebookin, Bloglovinin, Instagramin, Twitterin, Tumblr`n ja Pinterestin kautta.

Vuosi 2016 - hyvää vaiko pahaa?

Lupasin edellisessä postauksessani, että teen vielä koosteen viime vuodesta 

ja kun kerran on tullut luvattua, onhan se lupaus täytettävä.

Tilinpäätöksen teen sen mukaan, mitä tänne blogiin olen vuodesta kirjannut ja vaikka postauksia

viime vuonna kertyi Hitaan bloggaajan periaatteita noudattaen vain 58, tulee tästä koosteesta pitkä.

Niin pitkä, että epäilenpä, että harva teistä sen jaksaa loppuun saakka lukea.

Mutta teen sen silti - sillä teen tätä en vain teitä varten vaan myös itselleni.

Kun ikävuosia on kertynyt tämäkin määrä, on hyvä muistuttaa itseään siitä,

 että jokainen hetki on ollut arvokas ja muistamisen arvoinen

 - ja hyvä on myös miettiä sitäkin, että sitten, kun muisti alkaa temppuilla,

voin täällä käydä palauttamassa mieliini, mitä milloinkin on tullut puuhattua;)

Vuosi 2016 alkoi epätietoisissa ja surkeissakin merkeissä - toispuoleinen kasvohalvaus oli iskenyt

juuri edellisen vuoden lopulla ja minulla ei ollut minkäänlaista käsitystä siitä, mitä tuleman pitää.

Toivunko - ja jos toivun, niin mihin kuntoon?

Tammikuu matoi eteenpäin hitaasti, edistystä ei juurikaan vielä näkynyt, 

mutta sain kuitenkin aloitettua perinteisen kiitosvihkoni.

Lääkärissä käyntejä, hiljaisia päiviä, kun silmän takia en voinut kuin silloin tällöin runoja lukea.

Unettomia öitä. Silmän teippausta. Kuorsauslaastareita.

Tammikuun lopussa osallistuin kuitenkin jo bloggaajien kauneuspäivään.

Kuvasta ei näy, miten vino suuni vielä on eikä se, miten silmäni ei toimi, mutta ihanaa hemmottelua

oli päästä ammattilaisten meikkaamaksi ja sainpa vielä kynsiini kestolakkauksen ja hiuksenikin kuntoon.

Aloitin myös perinteisen Ekopaastoni ja listasin tavoitteitani siihen.

Helmikuussa uskaltauduin mukaan muiden bloggaajien kanssa Rakenna ja Sisusta -messuille ja aloitin työt.

Ulkoilemaan en vielä pystynyt, sillä silmäni ei talven pakkasista ja viimoista tykännyt..

Tyttären pikkukisu Micu kävi ensimmäisellä vierailulla ja pisti huushollin hyrskynmyrskyn.

Maaliskuussa nautin jo Turun maisemista ja kevään valosta. Elämä alkoi jälleen maistua.

Vaikka maailman pahuus taas näytti kasvonsa Brüsselissä, saapui pääsiäisen valo sittenkin.

Huhtikuussa innostuttiin jo ihonhoidostakin ja vappuna punattiin huuletkin.

Toukokuussa kävivät åbloggaajat kylässä työpaikallani ja tulin kaapista ulos eli ensimmäisen kerran

täällä blogissani kerroin työstäni enemmänkin - ja samalla meni loputkin anonymiteetit.

Vanhin nainen Suomen Vanhimmassa Virastossa esittäytyi;)

Tästä postauksesta tuli yllättäen viime vuoden luetuin ja kommentoiduin ja vieläkin siitä välillä kuulen.

Vaikka postausta pitkään emminkin, hetkeäkään en ole sen julkaisua katunut;
 niin paljon hyvää se on mukanaan tuonut.

Kesäkuussa sain Turun Naisten Pankilta haasteen olla mukana Kävele Naiselle Ammatti -kampanjassa
 ja vaikka itse tapahtumaan en kipeytyneen selkäni takia pystynytkään sittemmin osallistumaan,

pystyin edes omalta osaltani innostamaan muitakin bloggaajia ja lukijoitani mukaan kävelemään.

Työtovereideni kanssa teimme retken saaristoon ja Suomen kesä näytti parastaan.

Juhannusruusut kukkivat, vihreässä oli tuhat eri sävyä ja valo valaisi kaiken.

Heinäkuussa lomailtiin, tytär muutti väliaikaisesti tänne Kaarinan kotiin Turun asunnostaan
 putkiremonttia pakoon ja toi mukanaan chinchillansa, tavaransa ja tietenkin Micu-kisulin.

Sen jälkeen koti olikin sikin sokin ja hujan hajan joulukuun alkuun saakka - Miculta kun kukkasetkin

piti siirtää piiloon työhuoneeseen, isännän crockseista on puolet syöty ja niitä leluja, 
mitä isäntä kissalle osti, löytyy vieläkin nurkista ja sohvien alta;)

Vietettiin hääpäivää, käytiin Sauvon farmilla ja nautittiin Turusta ja Keski-ajan markkinoistakin.

Heinäkuussa teimme isännän kanssa myös mökkireissumme Pohjois-Karjalaan, sinne,

missä taivas on sininen ja valkoinen ja järven vesi ja muistot kultaa.

Sinne, missä sieluni lepää ja missä on sen koti.

Ja kuun lopulla käväisimme muutaman päivän lomalla kauniissa Gdanskissa ja samalla matkalla

kävimme myös päivän visiitillä Sopotissa, Puolan Rivieralla 
missä näimme myös maailman pisimmän laiturin.

Elokuussa ennen töiden alkua järjestettiin myös Åblogien perinteinen kesäkirppis Kotilaiturin pihalla.

Ja maailma oli kaunis - luonto ihastutti ja marjasato villitsi

 - jopa minä löysin itseni Sauvossa metsästä;)

Kun työt alkoivat, oli vielä upeita elokuun iltoja, jolloin kävelimme hitaita polkuja Turun jokirannassa

ja vietimme viikonloppuja Sauvon farmilla satoa keräten ja leväten.

Kauniin ja valoisan kesän jälkeen saimme vielä upean syksyn.

Voi syksyn värejä, voi kuulautta, voi haurautta.

Syksyyn sisältyi monia tapahtumia, messuja useampikin ja niistä mieluisin oli Turun Kirjamessut,

joka tällä kertaa oli minulle osittain myös työtehtävä.

Syksyyn mahtui myös työmatka kauniiseen Porvooseen 

ja tapahtumia oli kyllä tällaiselle laiskalle ladylle ihan riittämiin.

Onneksi oli myös niitä hetkiä, jolloin vain sain nauttia tuosta upeasta syksystä.

Yksi kauneimmista syksyistä, mitä olen saanut elää - ja yksi pisimmistä.

Sillä ensilumia saatiin odotella - ja kun ne viimein tulivat, sulivat ne saman tien pois.

Marraskuussa sytyteltiinkin sitten kynttilöitä - ensin Pyhäinpäivänä 
ja  tietenkin sytytettiin se ensimmäinen adventtikynttiläkin.

Alettiin myös jo virittäytyä tulevan joulun tunnelmiin, 
mm. vierailemalla Kotilaiturin joulua ihastelemassa.

Blogi vietti 4-vuotissynttäreitään ja ihmettelin sitä, 
miten te kaikki lukijat olette jaksaneet mukanani roikkua.

Joulutunnelmia kävimme myös isännän kanssa haistelemassa Raskasta Joulua -kiertueen 
avajaiskonsertissa Baltic Princessillä. Tai oikeastaanhan noita konsertteja oli kaksi,
 sillä ensin saimme nauttia raskaammasta  setistä ja toisena päivänä samat herkut vielä akustisina.

Hieno reissu!

Joulukuussa vietettiinkin jo Itsenäisyyspäivää ja pohdiskelin sitä, 

miten Suomi on maailman paras maa ja samalla tuhansien murheellisten laulujen maa.

Pohdiskelin myös sitä, mistä syntyy joulumieli ja etsin joulun syvintä tarkoitusta.

Ja tottakai vietettiin sitten sitä jouluakin, jolloin kaikki ei mennyt niin kuin oli suunniteltu.

mutta josta sittenkin niin hyvä tuli. 

Tuli joulu, jonka tulen muistamaan aina.

Ja uuden vuoden aatonaattona mietin sitä, miten kiitollinen saan olla siitä, 

miten hyvin olen toipunut tasan vuosi sitten iskeneestä kasvohalvauksesta.

En täysin, sillä suu on vielä hieman vino, mutta vinohan se oli jo ennen halvaustakin

 - katsokaa vaikka tuota blogini profiilikuvaa;)

Silmä ei edelleenkään kestä pitkäaikaista rasitusta ja esimerkiksi kirjojen lukeminen tai bloggaaminenkaan 

- saati muiden blogien lukeminen työpäivien jälkeen ei oikein onnistu, mutta toipuminen jatkuu vielä.

Aikoinaan lääkäri totesi, että vasta vuoden päästä tiedämme, miten toipuminen on edistynyt.

No - nyt voin todeta, että paremmin kuin osasin odottaakaan. Saan olla todella kiitollinen.

Ja kiitollinen olen koko viime vuodestakin.

Paljon siihen mahtui - sekä hyvää että toki sitä pahaakin.
Kuitenkin niin paljon enemmän sitä hyvää; kiitosvihkooni sain kirjata lukuisia merkintöjä.

Kaikkea ei toki tänne blogiin kirjata - ei vaikka silmä olisi sen sallinutkin.

Ne parhaat hetket lähimpien ystävien ja perheen kesken eivät tänne kuulu
 - eivätkä kuulu ne vaikeimmat koettelemuksetkaan.

Kiitos myös sinulle, joka jaksoit tänne saakka kahlata.

Olipa varmasti urakka.

Sillä vaikka kirjoitankin harvoin, kirjoitankin sitten hartaasti ja pitkään;)

Ja näillä eväillä tulen jatkamaankin - toivottavasti jaksat mukanani.

Oikein hyvää tammikuuta kaikille!

Lady of The Messiä voit seurata myös 

Facebookin, Bloglovinin, Instagramin, Twitterin, Tumblr`n ja Pinterestin kautta.

Marraskuussa sytyteltiin lamppuja ja kynttilöitä, hyggeiltiin - ja vipattipa se Ladyn menojalkakin

Niin vain meni tämänkin vuoden marraskuu menojaan ja olemme jo joulukuussa.

Marraskuu, jota usein kuvataan kuukausista julmimmaksi.

Kun tuntuu, että valoa ei maailmassa olekaan, kylmä hiipii luihin ja ytimiin, 

räntä vihmoo ja joskus pakkanenkin viiltää.

Niinhän se olisi voinut nytkin olla - vaan enpä tänä vuonna antanut tuon julmuuden voittaa.

Sillä valo voittaa pimeyden.

Ja jos ei sitä valoa aurinko anna, niin sytytellään sitten lamppuja.

Etsitään ne valonlähteet elämästä sekä silmälle että sielulle.

Ja viime kuuhun noita valontuojia löytyikin juuri sen verran, että sen jaksoi

- eikä tehnyt tiukkaakaan.

Oli menojakin tämän ladyn tarpeisiin ihan riittämiin.

Kuun alussa olin vierailulla Kotilaiturilla, jossa sain virittäytyä jo joulun tunnelmiin ja inspiroitua

kauniista esineistä ja siitä, miten upeasti luonto oli tuotu mukaan sisustukseen.

Virikkeitä jouluun antoi myös Tuula´s life -blogin Tuulan kanssa yhdessä tehty vierailu Salossa

 sijaitsevaan Herkku ja Lahja Murenaan, josta löytyi herkkuja sekä silmälle että suulle.

Ja oli tämän vuoden Raskasta Joulua -kiertuuen avajaiskonsertti Baltic Princessillä.

Oikeastaanhan konsertteja oli kaksi, sillä saimme nauttia sekä siitä hevimmästä poljennosta iltakeikalla

ja vielä bonuksena seuraavan päivän iltapäivällä akustisesta elämyksestä.

Ja kyllä vain nautinkin. Yhdessä isännän ja ystävien kanssa.

Vieläkin hyrisen, kun noita konsertteja muistelen.

Toki oli muitakin menoja vaan eiväthän ne kaikki tänne blogiin kuulu eivätkä päädy.

Oli töihin liittyviä tilaisuuksia ja oli ystävien ja perheen kanssa vietettyjä hetkiä.

Ja tottahan tämä lady oli myös trendikäs ja vietti aikaansa hyggeillen.

Vähän on myös kehaistava, että minähän olen ollut trendikäs jo vuosikausia - tai vuosikymmeniä,

sillä tuon kotoilun, rentoilun ja arjesta stressaamatta nauttimisen taidon olen omannut jo pitkään 

ja sitä ansiokkaasti harjoittanut ja harrastanut.

Lazy Lady on tainnut muutaman kerran tätä taitoaan täällä blogissakin mainostaa;)

Hyggeilyyn olennaisesti kuuluvaa kynttilöiden liekistä nauttimista  saimme viime kuussa nauttia ihan

ilman trendejäkin: marraskuuhunhan mahtui sekä Pyhäinpäivä että ensimmäinen adventti.

Valonlähteitä jos jonkinlaisia. Sekä silmälle että mielelle.

Luonnonvaloa ei juurikaan näkynyt, sillä vaikka pariin kertaan saimme tänne

 Turunkin seudulle hieman lunta, ei se kauaa maassa viihtynyt.

Juuri nyt ei lunta ole tuonkaan vertaa - miltei kaikki on sulanut pois.

Onneksi valo ei ole vain auringon tai lumen heijastusta vaan niitä valonlähteitä on ollut muitakin.

Esimerkiksi se, että marraskuussa blogini täytti jo 4 vuotta!

Enpä olisi kuuna päivänä aikoinaan kuvitellut, mitä kaikkea tämä blogi mukanaan tuo

 - ja millaisiin ihmisiin olen sen kautta saanut tutustua:

 upeisiin bloggaajakolleegoihin mutta ennen kaikkea teihin lukijoihin.

 Osan teistä tunnen virtuaalisesti kommenttien ja minulle lähettämienne sähköpostiviestien

kautta ja osan teistä olen nähnyt myös kasvotusten.

Kiitos teille, että olette - ja että olette jaksaneet näitä höperön ladyn höpötyksiä näinkin kauan seurailla.

Yksi tärkeimmistä valontuojista on tietenkin ollut tämä veitikka, tyttären Miku-kissa, joka meillä

on ollut  heinäkuusta lähtien tyttären kanssa paossa tyttären asunnon putkiremonttia.

Miku on kyllä hurmannut minut ihan täysin!

Vaikka se on pistänyt huushollin huiskinhaiskin  ja ehtinyt

tuhota jos jotakin, eipä sille vihainen ole pystynyt olemaan.

Kun se tuijottaa noilla silmillään, heittäytyy lattialle selälleen ja pyytää rapsutuksia, 

niin olepa siinä sitten kiukkuinen! 

Ja isännän pään tämä hurlumhei -kisuli on pistänyt ihan pyörälle

 - melkein joka kauppareissulta tulee Mikulle uusi lelu.

 Eikä haittaa vaikka samanlaisia on jo useampi ennestään;)

Saa nähdä, millainen ikävä meille isännän kanssa jää,  kun Miku ja tytär muuttavat takaisin omaan kotiinsa.

Sillä purkiremontti on valmistunut ja olemme  jo käyneet pahimpia pölyjä asunnosta pyyhkimässä.

Ensi viikon lopulla lienee luopuminen edessä.

Sekä tyttärestä että Mikusta. Ja kahdesta chinchillasta, jotka ovat yhden huoneen alakerrasta vallanneet.

Onneksi Miku tulee meille aina välillä hoitoon tyttären reissatessa ja viimeistään jouluksihan

se tyttären kanssa tänne tulee toivottavasti useammaksikin päiväksi.

Juuri ehdimme ehkä isännän kanssa sen aikaansaamat tuhot löytää ja korjata;)

Tänään on joulukuun ensimmäinen päivä. Jouluun on aikaa enää kolme viikkoa.

Joulutouhut ovat monella jo täydessä vauhdissa - vaan minä aion tehdä niin kuin aina ennenkin:

joulua laitellaan hiljalleen ja koti koristellaan joulukuntoon vasta aatoksi.

Herättelen sitä joulumieltä kuuntelemalla joululauluja - ja sytyttelen niitä kynttilöitä.

Ehkäpä annan menojalankin hieman vipattaa. 

Ehkä - jos kaikelta hyggeilyltä malttaa;)

Joko sinulla ovat joulutouhut täydessä vauhdissa?

Onko lahjat jo hankittu ja koti koristeltu?

Valoisaa joulukuun alkua kaikille!

Lady of The Messiä voit seurata myös 

Facebookin, Bloglovinin, Instagramin, Twitterin, Tumblr`n ja Pinterestin kautta.