Mittumaarin väriloistoa

Kyllä tämän juhannuksen toimintasuunnitelma ottaa rennosti on toteutunut tämän Juhannuspäivänkin osalta. Päätimme kuitenkin sen verran poistua kodin rauhasta, että soitin appivanhemmille ja pyysin heitä mukaamme pikavisiitille Sauvon farmille.

Ei tarvinnut houkutella - heti olivat anoppi ja appiukko valmiina. Haimme heidät Turusta ja ajelimme rauhassa. Perillä keitimme kahvit ja istuimme puutarhassa nauttimassa auringosta ja kesästä. Ja herkuista, joita olimme pakanneet mukaan sekä minä että anoppi. Jotta hyvin sujuu taas tämä painonhallintaprojekti.

Tässä teillekin muutama maistiainen pihaltamme, jota ei tänä kesänä juurikaan ole ehditty hoitaa. Ainoastaan nurmet on välillä käyty lyhentelemässä. Ruusut alkavat myös siellä lakastua, mutta onneksi eivät ihan kaikki.

Sauvon farmi on aiemmin kuulunut appivanhemmilleni, joilta sen olemme lunastaneet. Näissä maisemissa ovat syntyneet ja kasvaneet sekä Isäntä että appiukkoni. Ja appiukolle ovat nämä näkymät se maailman kaunein paikka. Pappa on jo vuosia kulkenut kävelykepin kanssa, mutta kun farmin pihalle ajoimme ja hän nousi autosta, lensi kävelykeppi pusikkoon alta aikayksikön eikä sitä tarvittu koko reissun aikana. Itse asiassa, jos ei anoppi olisi muistanut, se olisi sinne pusikkoon jäänytkin.

Ihanaa Mittumaaripäivän iltaa kaikille!