Ja seinälle kasvoi puu...

Viime sunnuntaina iski pienoinen paniikki - työt alkoivat maanantaina. Missä työpaikan avaimet, missä työkännykkä? 

Työvaatteita en uskaltanut edes ajatella. 

Ja kun muistin, että maanantaina alkaisivat rivitaloyhtiössämme myös poistoilmaventtiilien puhdistukset, joita varten pitäisi raivata niiden edustat tyhjiksi, paniikki olikin jo melkoinen. Edessä oli nimittäin vaatehuoneen tyhjennys. Damn! Venttiili siellä oli nimittäin sellaisen tavaravuoren takana, että itku meinasi tulla. 

Vitkuttelin työn aloituksen kanssa pitkälle iltapäivään. Mutta ei auttanut - eivät ne roinat sieltä itsestään kävelleet. Pakko mikä pakko - ja yhtään en valehtele, jos sanon, että ei ihan tunnissa valmista tullut.

Maanantaina aloitin työt. Viidessä viikossa oli työpöydälleni ehtinyt kasvaa ihan kiitettävän kokoinen paperivuori - ja alkuviikko onkin mennyt sitä ja sähköposteja selvitellessä. Vuori valloitettu ja sähköpostit selvitetty! 

Maanantaina palaillessani töistä kotiin kyselin naapurinrouvalta pihalla, että minnekäs asti ne puhdistajat ovat taloyhtiössämme ehtineet - me kun asumme talon päätyhuoneistossa ja katumme päässä, niin yleensä olemme aina viimeisiä. Naapurinrouva totesi, että ne työthän alkavat vasta keskiviikkona. Just! Ehkä olisi se paperi kannattanut lukea eikä luottaa muistiinsa;)  No, onpahan nyt huusholli sitten normaalia sekaisempi useammankin päivän. Ne vaatehuoneen kamat kun rohmottavat alakerran olohuoneessa ja täyttävät siitä melkein puolet;)

Etsi sieltä keoista sitten työvaatteet! Ja kun säätkin muuttuivat tällaisiksi sadekeleiksi, niin olisi ollut kiva löytää vähän muitakin kuin hihattomia paitoja ja mekkoja. No, löytyihän sieltä jotain, mutta auta armias, kun joskus saan aikaiseksi ne röykkiöt tuolta takaisin vaatehuoneeseen järjestettyä. Saattaa nimittäin kestää - stressihän siitä tulee;)

Niinkuin tulee siitäkin, että poika syyskuussa muuttaa. Siihen vaaleanpunaiseen taloon, jossa sijaitsevaa yksiötä on Isäntä pitkin kesää rempannut. Remontti alkaa olla nyt valmis - asunto odottaa vielä siivousta ja pientä viilausta. Ja siivousta ei aloiteta ennen kuin nuori herra palailee reissuiltaan ensi sunnuntaina. Saa nimittäin itse olla auttelemassa!

Sunnuntaina  kävi taiteilijatyttäreni maalaamassa veljensä tulevaan kotiin kotipuun. Veljensä avustuksella.

Tästä lähdettiin aikoinaan:

Asunnon värimaailma oli lievästi sanoen mojova. Kaksi seinää oli maalattu tuollaisiksi oranssinkukertaviksi!

Myös tuo keittokomeroon/keittiöön johtava seinä, joka tuossa kuvassa on jo saanut pohjamaalin.

Kaikki muut seinät tuota keittiöön johtavaa seinää lukuunottamatta maalattiin valkoisiksi, samoin parvi. Kyökkiin johtava seinä maalattiin harmaalla - ja sitäkin sävyä jouduttiin sekoituttamaan toiseenkin kertaan, kun ei kerralla tullut oikeaa sävyä.

Kylppärillehän ei tarvinnut tehdä mitään, sillä asunnossa oli vuosi sitten tehty putkiremontti, jolloin koko kylppäri oli uusittu. Samoin keittiössä oli hanat ja kaakelit uusittu. Kaapit olivat aika kamalassa kunnossa, mutta niistäkin selvittiin maalaamalla ne valkoisiksi ja vaihtamalla vetimet. Tasot uusittiin.

Lattia laitettiin harmaalla laminaatilla - kun sitä puulattiaa ei löytynyt tuolta muovimaton alta kuin puolikkaasta huoneesta - osa oli vaneria.

Poikamme on aina rakastanut puita ja oksia - ja hän sai ajatuksen, että hän haluaa tuolle harmaalle seinälle puun. Kotipuun.

Ja tällainen siitä sitten tuli:

Tuonne puun suojiin lapseni sitten syyskuussa majansa rakentaa. Ja Ladylle se saattaa olla aika kova paikka. Jottas tiedätte, jos täällä blogissa alkaa kyynelvirtoja tulvia;)

Niitä kyynelvirtoja odotellessa yritetään selvitä noista ulkona vaanivista sadevirroista - tai sitten otetaan niistä kaikki irti, pistetään kumpparit jalkaan ja hypitään lätäköissä, annetaan sadepisaroiden kihartaa hiukset, tuulen tuivertaa, nostetaan kasvot kohti taivasta ja annetaan pisaroiden huuhtoa kaikki huolet mennessään.

Huoletonta loppuviikkoa kaikille!