Kuten aiemmin postauksessani Elämäni aakkoset, osa 4, lupailin, säästin kirjaimen V viimeiseksi ja tein siitä oman postauksensa.
Nämä minun aakkosenihan ovat rönsyilleet ja olen höpötellyt täällä vaikka mitä neljän osan verran.
Ja höpötellä aion tässä viimeisessäkin osassa.
Sillä tämä osa on omistettu V:lle. Viirulle.
Kun olen kertonut aiemmin postaussarjassa aakkosen L kohdalla lapsistani, P:n kohdalla perheestä ja S:n kohdalla isännästä, puuttuu sarjasta perheemme ilopilleri ja huushollin naruja tassuillaan vetelevä Viiru.
Meillehän ei alun alkaen edes pitänyt tulla kissaa. Haaveilin aina koirasta.
Mutta anopillani oli 2 kissaa, jotka olivat tyttärelleni rakkaita.
Joskus hölmöyksissäni sitten lupasin tyttärelle,
että kun joskus muutamme edellisestä kerrostalokodistamme uuteen kotiin, saa hän kissan.
Ja unohdin lupauksen saman tien.
Mutta tytär ei.
Kun hän kuuli, että olemme muuttamassa, alkoi kysely ja arvuuttelu tulevasta kissasta: mistä, minkä värinen, tyttö vai poika...
Ja minä ajattelin, että nyt taidan olla pulassa.
Sillä lupaukset - etenkin lapselle annetut lupaukset - tulee pitää.
Kun olimme tähän kotiin 14 vuotta sitten heinäkuun alussa muuttaneet, kerroinkin hänelle, että kissa tulee, ennenkuin koulu elokuussa alkaa.
Ja niin sitten haimme Viirun koulunalkua edeltävänä päivänä Piikkiöstä.
Siellä odotti 2 pientä kissanpoikasta perheessä, jossa jo ennestään oli 2 isoa kissaa ja 2 isoa koiraa. Ja lapsia ja pieni vauva.
Olimme sopineet, että kotiin tuodaan narttukissa.
Ja niinpä sitten päädyimme vauvanvaunuihin piiloon menneeseen pieneen ja laihaan pikkuotukseen.
Nimeksi se sai Viivi.
Kunnes anoppi 2 viikon kuluttua tajusi, että ei tämä taidakaan olla tyttökissa.
Nimi vaihtui Viiruksi.
Ja niitä nimiä on piisannut.
Viiru Hyrinä Luntti Tugan, viralliset tyttären antamat nimet.
Vilpertti, Huru-ukko, Viirukka, Äidin oma kultapoika, Äidin kaveri. Ja monta muuta.
Viiru kasvoi ja varttui. Ja varttuessaan se antoi jokaiselle perheemme jäsenelle omat tehtävät.
Minä olen se, jolta Viiru pyytää - ja tarvittaessa vaatii - ruokaa.
Jos ei komento tehoa, tehoaa katse taatusti.
Se tulee ja istahtaa eteeni ja tuijottaa niin kauan, että varmasti palveluskunta tottelee.
Minä olen myös se, jonka kanssa Viiru ottaa iltapäivänokoset.
Ei tarvitse kuin kysyä: Missä äidin kaveri on?
Samantien ollaan menossa alakertaan.
Aiemmin Viiru nukkui aina puskemisen ja pusuttelun jälkeen isännän puolella yhtä pitkään kuin minäkin;
nykyisin se käy vain nukuttamassa minut ja lähtee sitten omille teilleen.
Isäntä on se, joka on kelpuutettu ulkoiluttajaksi.
Kun Viiru oli pienempi, kulki hän valjaissa isännän mukana tuolla takapihan takana olevalla pellolla,
mutta nykyisin kuljetaan ilman valjaita.
Vain kerran on Viiru karannut ja silloinkin pihapuuhun liian korkealle.
Sieltä sitten koko perhe sitä maanittelimme alas - ei auttanut kuin isännän ketteränä poikana kiivetä hakemaan.
Poika on se, jota Viiru piti pojan pienenä ollessa leikkikalunaan.
Milloin oli kiinni pojan housun lahkeessa tai persuksissa - ja poika pisteli karkuun.
Kun poika kasvoi, tuli hänestä se, jota Viiru hellii.
Pojan sylissä alkaa sellainen puskeminen ja hyrinä, että kuulostaa siltä kuin koko kissa halkeaisi.
Vieläkin, kun poika tulee kotiin, alkaa heti sama touhu.
Ja tytär on sitten se, joka saa tehdä Viirulle, mitä huvittaa.
Hän on ainoa, jonka sylissä Viiru viihtyy vaikka miten pitkään.
Muiden sylissä se vain käväisee.
Mutta tytär saa palluttaa ja jopa harjata Viirua.
Ja kissa senkun retkottaa tyytyväisenä, pistää silmät viirulleen ja hyrisee.
Viirusta taiteilijatytär myös sai taiteilijatoverin.
Tuolta vanhasta postauksesta voi käydä vilkaisemassa Viirun taidetta.
Hyvin on lasikuitutapetit kuvioitu;)
Viiru on luonteeltaan seurallinen.
Kun meille tulee vieraita, on Viiru heitä ensimmäiseksi vastaanottamassa.
Ja isäntä on Viirua ulkoiluttaessaan tutustunut koko lähiseudun mummokuntaan - Viiru kun juoksee heti vieraiden ihmisten, varsinkin mummojen, luokse, kun heitä ulkona näkee.
Ei sen puoleen, yrittäisi se tehdä tuttavuutta kaikkien muidenkin elävien olentojen, niin kuin nyt suurten koirien kanssa, mutta onneksi on isäntä vielä ollut valppaana.
Viiru on myös suuri metsästäjä.
Kun se ei vapaasti saa ulkona metsästää - paitsi joskus takapihalla on yrittänyt hätyytellä linnunpoikasia - niin sitten metsästetään kotona ulkoa sisälle päässeitä yöperhosia.
Ja jos se yöperhonen sattuu olemaan katossa ja tarvitaan apua sen sieltä alas saamiseksi,
herätetään sitten koko muu porukka auttamaan.
On eräänkin kerran herätty - meteli on aikamoinen, kun ensin kirjahyllyn päältä tipahtelee tavaraa, pöytäliinat ovat rytyssä pöydillä ja kattilankannet lennelleet lieden viereltä.
Ja lopulta on pakko käyttää komentoääntä.
Kyllä tulee palveluskunta ja äkkiä.
Paitsi että Viiru on taiteillut seinäpintoja, on se tuhonnut pari sohvaa ja kolmas on hyvää vauhtia menossa.
Samoin nojatuoli, jonka ostin itselleni lukutuoliksi - ensin Viiru omi sen, nyt se on taiteillut tuolin selkänojaa jo ihan kunnolla.
On matkan varrella tiputettu muutama maljakko, Oiva Toikan Fasaani ja mitä nyt muuta pientä.
Mutta ei haittaa!
Sen minkä Viiru on tuhonnut, on tämä höppänä Lady moninkertaisesti säästänyt terapiamaksuissa.
Viiru on minun oma stressitohtorini, oma Dr. Philini, jota silitellessä unohtuvat monet maailman ja omankin elämän pikku murheet.
Ja nyt, kun olen täällä kotona tämän leikatun jalkani kanssa nalkissa parisen kuukautta,
on minulla sentään juttukaveri - ja maailman paras hoitaja.
Isäntä kun tekee pitkää päivää ja lapset asuvat omillaan, on Viirusta minulle seuraa.
Viiru nimittäin juttelee - tuolta se keittiön ikkunalaudalta kertoo: Nyt olisi mukavannäköisiä oravia tuossa pihakoivussa ja noille linnuille tulisi kyllä lähtö, jos minä tuonne pihalle pääsisin.
Ja vaikka Viiru onkin hyvä keskustelija, niin vielä parempi se on kuuntelijana.
Ja sellaista tällainen höperö Lady aina välillä - no itseasiassa aika useinkin - tarvitsee.
Näitä aakkosia on ollut kiva tehdä - ottakaapa koppi ja tehkää perässä. Eikä ole pakko tehdä ihan yhtä pitkällä kaavalla kuin minä;)
Kiitos kaikille hurjan paljon tsemppauksista edelliseen postaukseeni, samoin Instagramissa ja Facebookissa.
Kaikki ilahduttivat kovin.
Ja todellakin, täällä kotona olen ja opettelen seuraavat 6 viikkoa kävelemään reseptiokengän ja 4 jalan kanssa.
Saas nähdä kuinka eukon käy;)
Oikein hyvää uutta viikkoa ja marraskuuta kaikille!
Lady of The Messiä voi seurata myös Facebookin, Blogilistan, Bloglovinin, Instagramin ja Twitterin kautta.
Huomaa, että Viiru on koko perheellenne tärkeä. Kärsivällistä ja kivutonta kävelyn opettelua!
VastaaPoistaOn se, tärkeä♥
PoistaKiitos - yritetään opetella - meinaavat vain nuo sauvat välillä unohtua;)
Ihana Viiru ♡ Ensin huokailen ihanista kuvista, sen jälkeen naurun pyrähdys... hymy kasvoilla, jonka jälkeen tulee jo pikku tippa silmäkulmaan (sellanen ilonkyynel)... ja taas huokailen ihania kuvia suloisesta kissasta :D
VastaaPoistaElikkä tää oli täydellinen postaus, kiitos ♡ :)
Kiitos - Viiru on ihana♥
PoistaAikamoinen persoona ja itseoikeutettu perheenjäsen. Olipa mukava lukea tätä juttua! Toivottavasti jalkasi toipuu suunnitellusti ja tule sen kanssa toimeen:)
VastaaPoistaKyllä - persoona nimenomaan;)
PoistaJa kiitos - toivottavasti tulee tuo jalka kuntoon ja ensi vuonna tanssitaan jo ripaskaa;)
Ihanaa, että Viiru sai oman postauksensa ♥. Kyllä nuo karvaiset kaverit ovat tärkeitä perheenjäseniä.
VastaaPoistaToivottavasti jalkaa toipuu hyvin, nyt "vain" kärsivällisyyttä. Teininä minulla oli käsi paketissa ainakin kuukauden ja silloin äiti hoki minulle "voin päivä päivältä paremmin"-lausetta. Teini-ikäisen korvissa tuo oli hirmuisen ärsyttävä mantra, mutta kyllä siinä tottakin on ;)
Tottakai Viiru oman postauksensa ansaitsee - itse asiassa ansaitsisi useampiakin;)
PoistaJa tuota kärsivällisyyden koulua tässä nyt käydään - mutta pakko mikä pakko - hölmömpikin oppii;)
Oi ihana Viiru, olipa mahtava kuulla koko tarina ja tässä sai hyvin kuvaa Viirun luonteesta. Tuossa tuo omakin Osku makailee kyljessä kiinni ja heti sielu rauhoittuu.
VastaaPoistaOlipa ihana tämä aakkonen, koska kissat on niin ihania. Tykkään siitä että eivät ole niin päällekäyviä kuin koirat, mutta silti antavat hurjasti rakkautta <3 Kuten sinun Viiru, josta on sinulle nyt lohtua sairaspäivinä päiväunilla. <3
Toivottavasti jalka paranee hyvin ja kenties otankin kopin aakkosista, niin kivaa näitä on ollut lukea. :)
Kyllä Viirusta riittäisi tarinaa vaikka kuinka paljon;)
PoistaJa olisipa hauska lukea sinun aakkosiasi!
Kiitos - toivottavasti tuo jalka tulee kuntoon tämän rääkin jälkeen!
Ihana Viiru! Ja yleensäkin kissat on ihania terapeutteja...on hyvä olla vähintään yksi sellainen:)
VastaaPoistaViiru on kyllä paras terapeutti - jaksaa kuunnella ihan kaiken♥
PoistaMikä persoona teillä siellä onkaan! Kuulosti kyllä aivan ihanalta kissalta ja sitä se varmasti onkin :)
VastaaPoistaJuurikin persoona on Viiru - ja pyörittää tätä huushollia ja sen ihmisiä miten tahtoo;)
PoistaOi mikä ihana tassuterapeutti/hoitaja sinulla siellä on <3 tätäkin kautta voimia jalan paranteluun ja kuntouttamiseen!
VastaaPoistaKyllä - paras hoitaja♥
PoistaJa kiitos tsempistä - sitä tarvitaan!
ihana Viiru! mikä persoona - mutta kissa on viisas eläin!
VastaaPoistatsemppiä kuntoutumiseen!
On se ihana - ja viisas♥
PoistaKiitos tsempistä!
Voi miten ihana persoonallisuus! On se vaan jännä, miten kissat ja koirat osaavat kohdella jokaista ihmisperheenjäsentä yksilöllisellä tavalla. Tsemppiä, voimia ja kärsivällisyyttä toipumiseen vielä tätäkin kautta!
VastaaPoistaOn se aika persoonallisuus - ja kyllä eläimillä on merkillinen vaisto juuri kohdata jokainen ihminen eri tavalla!
PoistaKiitos tsempistä♥
Suloinen Viiru, mikä suuri persoona hän onkaan! On ihana lukea
VastaaPoistamiten rakas kisuli teille on, metkuine kaikkineen.
Leppoisia sairauslomapäiviä ihan parhaassa seurassa!
On se suloinen - ja vaikka mitä muuta;)
PoistaKiitos tsempistä - seura onneksi on hyvää♥
Olet kyllä hyvä kirjoittamaan, en voi muuta sanoa. Ihan kateeksi käy (siis positiivisesti kateeksi, ei vihreästi!)
VastaaPoistaJa jaksamista ja pitkää pinnaa paranemiseen. :)
Voi kiitos - ihan menen hämilleni. Minä vaan lörpöttelen - jos isännältä kysyy, niin vähän liikaakin. Mutta ei kysytä;)
PoistaJa kiitos - se pitkä pinna kun on yksi niistä harvoista heikkouksistani;)
Oi, miten ihanasti kirjoitettu! Tämä ei tehnyt ollenkaan hyvää mun kissakuumeelle. Ja voi apua! Meidän isompi neiti (4v) on sitä mieltä, että hän saa isompana kissan!!! Mielestäni sitä ei ole suoranaisesti luvattu... Ja tuo isompana tarkoittaa ehkä noin neljän vuoden päästä.
VastaaPoistaKiitos - kissakuume on valitettavasti tauti, johon ei ole kuin yksi parannuskeino;)
PoistaTodella kaunis kissa! Ja aika epätyypillistä käytöstä kissalta mennä vastaan vieraita. Kaikki tuntemani kissat menevät vieraita karkuun. Minulla ei ole koskaan ollut kissaa, allerginen kun olen. Kaikki lemmikit ovat rakkaita ja oli hauska lukea kuinka Viiru on valinnut perheen jäsenille erilaisia "funktioita". Samoin kuin meidän Sulo-koira.,minä ruokin ja hoidan turkkia, mies leikkii ja ulkoiluttaa. Tytär käydessään on se kenen sylissä viihtyy parhaiten. Tosiaankin on säästynyt paljon terapiarahoja kun on oma karvaterapeutti! Parasta!
VastaaPoistaViiru on kyllä kaunis - ja en itsekään tiedä toista kissaa, joka on yhtä seurallinen kuin Viiru!
PoistaJa eläimillä on merkillinen taito osata valita kullekin ihmiselle se parhaiten sopiva osa;)
Parasta terapiaa, kyllä♥
Voi miten ihana ja valloittava karvainen perheenjäsen! Kovasti tsemppiä toipumiseen, onneksi sinulla on siellä pehmoinen hoitaja kaverina :)
VastaaPoistaEikös vaan olekin valloittava;)
PoistaKiitos tsempistä - onneksi on maailman paras hoitaja♥
Pikaista paranemista ja ihana, että sinulla on seuraa : )
VastaaPoistaKiitos - paraneminen ei taida kyllä ihan pikaista olla, mutta pääasia, että jalka tulisi kuntoon;)
PoistaJa kyllä - minulla on ihan parasta seuraa♥
Voi ihana Viiru, hän ehdottomasti ansaitsi oman postauksensa. ♥ valehtelisin, jos sanoisin, ettei olisi kissakuume. Eikä vintillä rapistelevat siimahännät ollenkaan vähennä sitä. ;)
VastaaPoistaToivotan tuhannesti tsemppiä: kuntoutuminen vaatii varmasti pitkää pinnaa ja jaksamista, mutta onhan se varmasti sen arvoista. Iloa päiviisi! ♥
Kyllä - Viiru ansaisi tämän;) Ja varoitan, kissakuumeeseen ei ole kuin yksi lääke!
PoistaKiitos tsempeistä - niitä tarvitaan mutta toivossa elellään♥
Ps. meillä eivät muuten vintillä siimahännät rapistele - riittää, että on kissanhiekkaa talossa;)
Viiru on kyllä oman aakkosen ansainnut. Kissat ovat ammattitaitoisia terapeutteja ja perheneuvottelijoita. Lapsille jää koko elämän ajaksi lämpimiä muistoja, jotka liittyvät rakkaaseen lemmikkiin. Toipumisessa hyvää mieltä tuova hoitaja on tärkeä. Iloista toipumista sinulle, kiva kuulla, että olet jo kotona.
VastaaPoistaOlen samaa mieltä - Viiru on tämän postauksen ansainnut. Ja ansaitsee vielä jatkossakin;)
PoistaKissoilla on kyllä taito toimia terapeuttina - ja kyllä Viiru on toiminut varmasti esim. pojalleni silloin pahimpaan nuoruusaikaan suurena apuna - sille kun sitä hellyyttä on voinut rauhassa osoittaa♥
Kiitos toipumistoivotuksista - niitä tarvitaan - pitkä taival on vielä edessä. Mutta päivä kerrallaan köpötellään;)
Kyllä Viiru on söpö ja viisas!Kissa on ihan paras terapeutti..kun se vieressä hyrisee niin siinä mieli tasaantuu ja verenpaineet laskee :) Paranemista ja tsemppiä kuntoutukseen!
VastaaPoistaNiin onkin - söpö ja viisas - ja ihan paras verenpaineentasaaja;)
PoistaKiitos tsempeistä♥
Parannahan itsesi tanssikuntoon eli haaveita toteuttamaan, toivottelee eräs myöhäisherännäinen. Ihana postaus ja ihana Viiru. Meillekään ei koskaan pitänyt tulla koiraa, koska lapsuuden perheessäni oli aina kissa. Mutta isännän ja lasten päätöksellä meille tuli vajaa 20 vuotta sitten Osku, sitten tyttörelle Chloe ja nyt Mummille Muru 1,5 vuotta sitten. Eikä paremmin olisi voinut sattua! Hoida jalkaasia ja Viirua, kun kerrankin on pakko rauhoittua!
VastaaPoistaKiitos - siihen sinun kuntoosi tässä yritetään tähdätä;) - ja onneksi on vauhdittaja ja sparraaja tuossa vieressä - tosin nytkin vetää sikeitä viikset väpättäen;)
Poista♥Viiru! Hyvää tiistai päivää sinne, ja tsemppiä!
VastaaPoistaJust - Viiru♥
PoistaKiitos tsempistä ja kivaa tiistaita myös sinne!
Viiru ♥
VastaaPoistaNiin - Viiru♥
PoistaIhana Viiru ♥ Eläimistä on kyllä tosi paljon seuraa. Itse ei osaisi olla enää ilman.
VastaaPoistaOn se ihana♥ Ja totta - vaikea on kuvitella, että Viirua ei olisi seuraa pitämässä!
PoistaOlipas niin rakkaudella kirjoitettu teksti <3 Itse ollen allerginen monelle karvaiselle ystävälle, vaan ovathan ne niin ihania ja suloisia. Onneksi ystävien luona voi olla allergialääkkeiden turvin <3
VastaaPoistaHyvää tiistaita!
Viiru nyt on sellainen rakkauspakkaus♥
PoistaJa kiva, että voit sentään ystävien lemmikeistä nauttia!
Hyvää tiistaita myös sinne!
Lemmikki on ehdottomasti paras stressitohtori. Kun suuriuhtinatar Olga lähti melkein 15 vuotiaana, jäi meihin koiruuden mentävä aukko: 25 vuotta noutajia ja sitten ilman on kova juttu. Ilmankos syke hakkaa tuhatta!
VastaaPoistaTuo täyskieppikuva on mahtava <3
Kyllä - lemmikki on stressinhoitaja! Ja itse en uskalla edes ajatella aikaa, kun Viirua ei enää ole. Muutaman kerran olemme saaneet säikähtää sen terveyden takia, mutta onneksi kaikki on kääntynyt parhain päin.
PoistaJa Viiru on aika lahjakas kieputtelija<3
Nämä aakkoset olivat ihania! Tsemppiä ihan tuhannesti sinne jalan paranteluun! <3
VastaaPoistaNäitä oli kyllä kiva tehdäkin! Kiitos tsempistä - sitä tarvitaan<3
PoistaIhana Viiru ! Ja tsemppia toipumisaikaan.
VastaaPoistaJuttelin omalle Jeppe koiralleni 9 vuotta - ja olin aika varma, etta jonain paivana Jeppe oppii puhumaan - ja tavallaanse tietysti aina minulle puhuikin.
On Viiru kyllä ihana♥
PoistaMyös minä uskon, että lemmikit osaavat puhua - omalla tavallaan, mutta kyllä me hyvin ymmärrämme, mitä ne kertovat;)
Voi miten ihana tarina, oikein hellyttävä! Voin uskoa että on mukava kissa, itselläkin on ollut useita. Niin tekisi mieli uutta, mutta ehkä pitäisi ensin rauhoittua eikä olla aina liikkeessä. Parantumisia sinne!
VastaaPoistaViiru on kyllä mukava kissa - mutta niin ne taitava muidenkin lemmikkien omistajien omat olla heidän mielestään;) Ja totta - jos kissasta haaveilee, silloin on ehkä parasta rauhoittua - vaikka sekin riippuu ihan kissan luonteesta - onhan niitä matkailijakissojakin;)
PoistaIhana postaus. Minäkin muuten sain ensimmäisen kissani, kun EN unohtanut äitini puolihuolomatonta lupausta.. "sitten jos joskus muutetaan omakotitaloon"! Olin 12v kun sain ihanaisen maatiaiseni, heti piakkoin muuton jälkeen, Muutimme joulukuussa ja helmikuussa mulla oli kissa :) Joka muuten eli 20v.
VastaaPoistaKiitos - ja äitien lupauksia ei kannata todellakaan unohtaa - tästä lupauksesta on kyllä tämä äiti itsekin enemmän kuin onnellinen♥
PoistaIhana Viiru<3 Mainio persoona. Meilläkin on Sohvi joka on yhtä seurallinen vieraitakin kohtaan. Toinen kissoista taas luikkii niin pitkälle kuin pääsee kun eteisessä on vieraat kengät...:) Rauhallista toipumista sinne! Rentoudu ja nauti joutilaisuudesta silloin kun ei jalka toivottavasti särjeskele! Hiljaa hyvä tulee paranemisessakin. Kärsivällisyyttä myös sinne!
VastaaPoistaViiru on kyllä ihana ja todellinen persoonallisuus♥ Kiva kuulla, että näitä seurallisia kissoja on enemmänkin;)
PoistaJa kiitos tsempeistä - yritän ottaa rennosti - no, sitä minun ei tarvitse edes yrittää, sen minä osaan, mutta tuon kärsivällisyyden kanssa on kyllä sitten vähän toisin;)
Terveisiä hurmaavalle Viirulle! <3
VastaaPoista