Kaapista ulos - bloggaajat kylässä työpaikallani

Kun keväällä istuin Rakenna ja Sisusta -messuilla lounaspöydässä  bloggaajien kanssa, 

kyseli messujen tiedottaja meiltä, mitä teemme töiksemme ja kun kerroin,
 että toimin piispan sihteerinä Turun arkkihiippakunnan tuomiokapitulissa,
 kyseli muutama Åblogien bloggaaja,  että mitä te oikein siellä teette
 - ja mikä laitos tuollainen tuomiokapituli on.

Suurin osa heistä tiesi työni toki aiemminkin, mutta siitä, mitä se sisältää
 ja mitä työpaikallani puuhaillaan,  ei heillä ollut pienintäkään aavistusta. 

Eikä taida olla teistä lukijoistakaan suurimmalla osalla!

Keskustelua virisi sen verran paljon, että sain ajatuksen ehdottaa esimiehelleni piispa Kaarlo Kallialalle ja lähikolleegalleni piispan erityisavustaja Mari Leppäselle,  että mitäs jos kutsuttaisiin Åblogit kylään. 

Joten kutsuimme - ja niinpä joukko Turun alueen bloggaajia viime viikon tiistaina saapui vieraaksemme.

Paikalla oli tiistai-iltana yli 10 åbloggaajaa ja meiltä tuomiokapitulista
 olivat mukana piispa Kalliala, Mari Leppänen ja minä.

Kahvit juotuamme siirryimme istuntosaliin, jossa piispa kertoi hieman siitä,
 mitä tekee tällainen jo vuodesta 1276 kehityksen tiellä oleva 
Suomen Vanhin Virasto ja mitä tekee sen piispa.

Ainakin kehityksen tiellä olemme taatusti olleet sananparren molemmissa 
merkityksissä - milloin tukkeena, milloin matkalla eteenpäin;) 

Virastomme on yksi Suomen evankelis-luterilaisen kirkon yhdeksästä tuomiokapitulista  ja ainoa, jolla on 2 piispaa - arkkipiispa nimittäin on toinen hiippakuntamme piispoista.

Arkkihiippakunnan muodostavat Varsinais-Suomen ja Satakunnan seurakunnat 
sekä pari Pirkanmaankin seurakuntaa ja Turun tuomiokapituli on
 niiden toimintaa ohjaava, tukeva ja joskus valvovakin virasto.

Piispoilla on omat, ensisijaiset vastuuseurakuntansa
 - ja silti molemmat ovat koko hiippakunnan piispoja.

Suomen Vanhimman Viraston johdossa oli aiemmin vain arkkipiispa, 
 mutta kun hänelle alkoi kertyä kokonaiskirkollisia tehtäviä niin paljon,
 että seurakuntien kaitsenta siitä kärsi, vihittiin vuonna 1998 Turun 
arkkihiippakunnan ensimmäinen piispa virkaansa.
Piispa Kalliala on kolmas tässä virassa oleva piispa -
ja minä olen ollut kaikkien kolmen sihteerinä;) 

Tuon kuvissakin näkyvän suuren, soikean pöydän ääressä istuu tuomiokapitulin kollegio
  1-2 kertaa kuukaudessa päättämässä seurakuntia, niiden papistoa ja
myös tuomiokapitulin henkilökuntaa koskevista asioista. 

Puheenjohtajana istunnossa toimii piispa - paitsi silloin,
 kun on kyse arkkipiispan kaitsentaan kuuluvista seurakunnista.
 Siksipä päätöksetkin nuijitaan kahdella nuijalla - kummallakin piispalla omansa;)

Viraston johtaja ja esimies on piispa.

Ja vaikka arkkipiispa on tuomiokapitulin palkkalistoilla, ei hänellä ole esimiestä.
 Niinkuin ei ole piispallakaan. 

Vastoin yleistä luuloa, ei arkkipiispa ole muiden piispojemme esimies,
 vaan "ensimmäinen vertaistensa joukossa".

Vaikka virastomme on hallinnollinen laitos, jossa kunnianarvoisa kollegio
tekee päätöksiä erinäisistä asioista,  on se toki paljon muutakin. 

Ja tänä päivänä yhä enemmän nimenomaan sitä muutakin.

Virastomme vasta uudistettuun toimintakuvaukseen on johtolauseeksemme kirjattu:  
Jumalanpalvelijoiden palvelija.

Ja se kertookin jo oikeastaan kaiken. 

Meidän tehtävämme on palvella seurakuntia ja seurakuntalaisia  - tukea, ohjata ja rohkaista 
 ja yrittää omalta osaltamme pitää huolta siitä, että niillä olisi sekä henkilöstö-
 että taloudellisia resursseja tehdä työtään.
 

Työntekijöistämme löytyy monen alan asiantuntijoita:  osa henkilökunnastamme
  järjestää seurakuntien työntekijöille koulutusta, kiertää seurakunnissa konsultoitamassa,

 neuvottelemassa ja pitämässä esim. piispan johdolla hengellisen rohkaisun päiviä. 
Osa henkilökunnastamme toimii  työnohjaajina ja asiantuntijoina niin kasvatuksen,
 jumalanpalveluselämän, diakonian ja lähetys- ja kansainvälisen työn sekä viestinnän saroilla.

Meillä on myös kuurojenpappi, joka toimii koko hiippakunnan alueen kuurojen tukena
 sekä vankiladiakoni,  jonka toimipaikkana ovat Satakunnan vankilan Köyliön ja Huittisten osastot.

Tänä päivänä esimerkiksi seurakuntien diakoniatyö on kovilla - avuntarvitsjoita on paljon
ja ainahan tuki ei ole vain rahallista, vaan yhdessä avuntarvitsijoiden kanssa diakonian
 ammattilaiset yrittävät etsiä keinoja siihen, miten vaikeuksista selvitään. 

Myös perheneuvonta ja palveleva puhelin auttavat silloin, kun ihmisellä on hätä.
Meidän virastomme tehtävä on osaltamme varmistaa, että seurakuntien
työntekijöillä on valmiudet ja mahdollisuudet näidenkin tehtävien hoitamiseen.
 

Ja kun autetaan, ei myöskään kysellä, kuuluuko autettava kirkkoon tai mikä on hänen uskontokuntansa.
Ei kysellä aviosäätyjä eikä sitä, millaisessa parisuhteessa ihminen elää.

Kristityn kuuluu auttaa toista ihmistä. Niin yksinkertaista se on.
Se on rakkauden laki. 

Tätä lakia olemme viime aikoina omassakin toiminnassamme saaneet testata, 
kun syksyllä turvapaikanhakijat vyöryivät Suomeen. 

Saman tien, kun vastaanottokeskukset alkoivat täyttyä, oli toimittava
 - ja seurakuntamme toimivat.

Piispan tuella järjestyi Liedon seurakunnasta yhden päivän sisällä hätämajoitustila
 ja lyhyessä ajassa molempien piispojemme ohjeistuksella seurakunnissa
 pitkin hiippakuntaa varusteltiin esim. leirikeskuksia majoitustiloiksi.

Meillä tuomiokapitulissa muutama ihminen pisti muut työnsä syrjään
 ja neuvotteli eri yhteistyötahojen, esimerkiksi SPR:n ja kuntien kanssa, 
tiedotti ja ohjeisti sekä kävi tutustumassa tilanteisiin paikan päällä.

Ja vaikka akuutti kriisi onkin nyt tällä haavaa ohi, tulee turvapaikanhakijoiden avuntarve jatkumaan.

 Ja silloinkin ihmistä autetaan - ihmistä kuunnellaan.

Tästä työstä olemme saaneet paitsi katkeraa arvostelua myös tunnustusta:
 Turun kaupunki myönsi vuoden monikulttuurisuusteko -tunnustuksen arkkihiippakunnalle ja Turun  ja Kaarinan seurakuntayhtymälle ja  SPR:n Varsinais-Suomen ja Satakunnan piirit muistivat meitä diplomilla.  Tuo kuvan diplomi on kunniapaikalla vastaanottoaulassamme.

Tänä päivänä työmme ei rajoitu vain arkkihiippakunnan alueelle
 - etenkin piispamme venyvät moneen suuntaan ja vaikka minne.

Kun arkkipiispalle on siunaantunut niitä kokonaiskirkollisia tehtäviä, on niitä tipahdellut piispankin laariin. Piispa Kalliala toimii esim. Euroopan uskontojohtajien neuvoston jäsenenä,

 USKOT -foorumin varapuheenjohtajana, Kirkko ja Islam -työryhmän puheenjohtajana  sekä Kirkon diakonian ja sielunhoidon toimikunnan ja vankilasielunhoidon neuvottelukunnan puheenjohtajana.  Ja paljossa muussa.

Ja minun ja Marin päätehtävänä on tietenkin tukea piispaa siinä, että hän kaiken tämän pystyy hoitamaan.  Niiden seurakuntien työntekijöiden, luottamusmiesten ja vapaaehtoisten tukemisen ohella. Voinpa kertoa, että piispan kalenteri on aika täynnä, myös ensi vuodelle. 

Minun käyntikorttini kääntöpuolelle on painettu: Piispan salaisuuksien vartija.

Sitäkin työni toki on, vaikka nykyisin se tarkoittaakin lähinnä sitä, että sellaiset salaisuudet, 
jotka koskevat ihmisten henkilökohtaisia ja luottamuksellisia piispalle uskomia asioita, eivät leviä laajemmalle.

Nykyisin yritämme toteuttaa avointa tiedottamista ja viestintää. 

Piispan johdolla tuomiokapitulissa toimii Marin vetämänä 4 hengen viestintätiimi,
 johon itsekin kuulun. Julkaisemme Uutisarkkia (sähköinen uutiskirjeemme) ja  tiedotamme hallinnosta ja vähän kaikesta mahdollisesta maan ja taivaan välillä. Välineinämme ovat niin perinteiset tiedotteet,  kuin myös Arkkihiippakunnan viralliset www-sivut, Turun arkkihiippakunnan Facebook-sivu, Twitter -tilit  sekä Arkkihiippakunnalle että SuomenVanhimmalleVirastolle ja Instagram -tili  Arkkihiippakunta,  jota ylläpitävät vuoroviikoin seurakuntien työntekijät, luottamushenkilöt tai vapaaehtoistyöntekijät sekä Instagram -tili SuomenVanhinVirasto, joka on vasta perustettu ja jossa aiomme ottaa irti kaiken ilon tästä iästämme. 
Ja tottakai myös piispa Kallialalla on omat Facebook- ja Twitter -tilinsä.

Käykääpä tutustumassa ja saa toki seuraillakin.

Vuodesta 2000 lähtien Turun tuomiokapituli on sijainnut Turussa Hämeenkadulla
 - aiemmin Virasto oli pitkään Turun Vanhalla Akatemiatalolla.
Ja vielä muutama vuosi sitten Virastomme seinien sisällä sijaitsi myös arkkipiispan kanslia,
 joka kuitenkin arkkipiispantalon remontin valmistuttua
muutti talon entiseen talonmiehen asuntoon, sillä sinne oli kunnostettu
arkkipiispankanslialle omat tilat.

Tiloissamme saattaa havaita historian lehtien havinaa, mutta onhan siellä läsnä tämäkin päivä.

Kuvassa näkymiä istuntosalistamme, vastaanottoaulastamme ja myös minun työhuoneestani.

Itse pidän työstäni. Olen sen muutamaan kertaan täällä blogissanikin maininnut. 

Työni on monipuolista ja kahta samanlaista päivää ei ole. 

 Piispan sihteerinä toimimisen lisäksi kuuluu tehtäviini esim. tuomiokapitulin kirjastosta huolehtiminen, talomme tietohallinto- ja it-asiat sekä tuo jo mainitsemani viestintätiimiys. 
Kaikenlaista. Ja koko ajan tulee uutta ja opeteltavaa riittää.

Se, että saan tehdä arvojani ja ajatusmaailmaani vastaavaa työtä, 
antaa työlleni sen suolan ja välillä sokerinkin.
Ja vielä työyhteisössä, jonka hyvinvointiin ja jaksamiseen on viime vuosina panostettu. 
Hyvät työkaverit ja yhdessä tekemisen ilo ovat suuri rikkaus ja niistä
on syytä olla kiitollinen.

Tällaisia tarinoita saivat bloggaajat kuulla ja vastailimme myös kysymyksiin. 

Toivottavasti ilta oli oli mielenkiintoinen - erilainen se ainakin oli muihin blogivierailuihin verrattuna.

Emmin aika lailla tämän postaukseni kanssa - tämän myötähän menee viimeinenkin anonymiteettini.

Kun bloggailua aloitin, meni tovi, ennen kuin edes kasvojani täällä näytin.

Ja nyt sitten esittelin jo työpaikkanikin.

Mutta tämä kaapista ulostulo on kuitenkin pitkällisen harkinnan tulos
 - tahdon blogata avoimin kasvoin ja läpinäkyvästi.
Sama Lady minä olen sekä töissä että vapaalla - ja täällä blogissanikin.
Tässä iässä uskaltaa jo heittää roolit romukoppaan;)

Kyllähän minun arvoni ja ajatusmaailmani ovat blogiani pitempään seuranneille selviksi käyneet 

jo aiemminkin ja muutama on arvannutkin, että olen kirkon töissä. 

Eikä siihen ole kummoisiakaan salapoliisin taitoja tarvinnut, että halutessaan nimenikin olisi selville saanut.

Ja olen itsekin jo ajat sitten sekoittanut sujuvasti sekä henkilökohtaiset, työ- että 
blogihöpötykseni omalla Facebookseinälläni ja Instagram -tililläni.

Twittertilejä minulla on ollut kaksi - sekä omalla nimelläni että Lady of The Messinä
 - jatkossa visertelen ainoastaan Lady of The Messinä.

Samalla olen hieman viilaillut profiilikuvauksiani eri SoMe -kanavissa. 

Kaikissa ei nimeni sentään näy, mutta eipä sen selville saaminenkaan ole kuin parin klikkauksen takana.

Joten saanko esitellä:

Olen Arja Pihl, vanhin nainen Suomen Vanhimmassa Virastossa.

Siitä, miltä tuntuu olla työpaikan vanhin nainen, kirjoittelin jo aiemmin 
ja vaikka tuosta kirjoituksesta onkin jo yli vuosi aikaa, ajattelen edelleen samoin.

Tämä on hyvää aikaa - paljon on takana mutta toivottavasti myös edessä.

Niin töissä kuin muussakin elämässä.

Jos Luoja suo.

Hyvää loppuviikkoa sinulle!

Lady of The Messiä voit seurata myös 

Facebookin, Bloglovinin, Instagramin, Twitterin, Tumblr`n ja Pinterestin kautta.