Onnea Suomi 100 vuotta!

Suomi - sinitaivas, järvet, metsät ja siniristilippu.
Suomi - vapaus, itsenäisyys.
Suomi - minun maani, jossa minulla on vapaus sanaan, mielipiteeseen, uskontoon.
Suomi - jonka, itsenäisyydestä on maksettu kova hinta.
Suomi - kotimaa, isänmaa.

Suomi - jossa on ollut hyvä ja turvallista kasvaa, opiskella, kasvattaa lapsia ja vanheta.

Suomi - jossa veljeä ei jätetä. Ei jätetty aikoinaan - ja haluan uskoa, ettei jätetä tänäkään päivänä.
Ei sitä naapurissa asuvaa - eikä sitä, joka tänne kauempaa on tullut turvaa hakemaan.

Kun maailmalla aseiden piiput taas laulavat ja terrori-iskut ovat tulleet lähellemme, on meillä entistä enemmän syitä olla kiitollisia heille, jotka vapauden meille aikoinaan taistelivat ja heille, jotka rakensivat tähän maahan kaiken sen hyvän, mistä tänään saamme nauttia.

"Suomi on hyvä maa. Tämä maa on paras paikka meille suomalaisille. Suomi on puolustamisen arvoinen maa, jonka paras puolustaja on Suomen oma kansa!" - näin tervehti edesmennyt jalkaväen kenraali Adolf Ehrnrooth itsenäisyyspäivänä 2002.

Monissa hyvien asioiden kansainvälisissä vertailuissa Suomi on kärkisijoilla ja itsenäisen Suomen 100-vuotisjuhlan kunniaksi on Tilastokeskus tehnyt listauksen asioista, joista voimme olla ylpeitä. Suomi on esimerkiksi maailman vapain maa (Norjan ja Ruotsin ohella) ja huolimatta Turun terrori-iskusta, on Suomi edelleen maailman turvallisin maa.

Tuonkin listan mukaan Suomi on hyvä maa. Juuri niin kuin Adolf aikoinaan painavasti lausui.

Suomalaisena voi hyvin röyhistää rintaansa. Ja olla samalla nöyrän kiitollinen kaikille Adolfeille ja hänen veljilleen ja sisarilleen, jotka tästä kaikesta hyvästä hinnan aikoinaan maksoivat - ja osa maksaa sitä vielä tänäänkin. Sillä meidän Suomessamme, tässä isiemme kalliilla hinnalla maksamassa maassa, tarvittaisiin taas Adolfeja, jotka kertoisivat meille, miten kallisarvoista on se, että on oma maa, oma lippu ja oma kansa. Vapaus.

Olen itse saanut elää 60 vuotta Suomessa, joka on saanut nauttia rauhasta. Täällä ei ole minun elinaikanani sodittu. Mutta onhan moni asia toki muuttunut.

Tässä maassa tarvittaisiin tänään kipeästi sitä henkeä, jolla taisteltiin Suomelle itsenäisyys ja jolla tämä maa rakennettiin sotien jälkeen hyvinvointivaltioksi.

Kun maassa rikkaat rikastuvat entisestään, kun verot maksetaan muualle kuin Suomeen, kun keskiluokka köyhistyy ja osa kansasta jonottaa leipäjonoissa ja kun barrikadeilla huudetaan "rajat kiinni", on se kaiken sen mitätöimistä, minkä vuoksi isämme ja isoisämme taistelivat.

Vapaan maan vapaa kansa pitää huolen toisistaan.  Ja se maa pitää huolen kaikista, jotka siltä apua pyytävät.

Maa, jossa veljeä ei  jätetä - ei jätetä sitä asunnotonta syrjätien kulkijaa, ei sitä työtöntä yksinhuoltajaäitiä, ei syrjäytymässä olevia nuoriamme eikä heitä, jotka täältä ovat tulleet turvaa hakemaan.

Pidetään toisistamme huolta - sillä edelleenkin haluan uskoa, että tässä maassa ei kaveria jätetä!

Tänään liehuvat siniristiliput saloissa ja  ikkunoille on sytytetty kynttilät. 100-vuotiasta Suomea juhlitaan niin niin kodeissa kuin linnoissakin.

Me juhlimme isännän kanssa itsenäisyyttä täällä kotona tutuin perintein: istumme katsomassa Linnan juhlia, nautimme glögiä ja joulutorttuja sekä Suomi-suklaata - ja ikkunoilla palavat ne sinivalkoiset kynttilät. Jossain vaiheessa isäntä siirtyy alakerran sohvalle toisen telkkarin äärelle ja nukahtaa sinne ja minä yritän bongailla juhlivat tutut ja kauneimmat sekä ne kauheimmatkin juhla-asut.

Miten sinä olet juhlinut 100-vuotiasta Suomea? 

Oletko käynyt ihastelemassa juhlavia valoteoksia, joita juhlan kunniaksi on monella paikkakunnalla jopa ulkomaita myöten viritelty? 

Maamme-laulun ohella sopii Itsenäisyyspäivään myös Finlandia-hymni. Juhlava, upea sävellys, joka kostuttaa joka kerran tämän Ladyn silmäkulmat.

Finlandia-hymninhän Sibelius aikoinaan sävelsi jo ennen itsenäisyyttä, 1899-1900 - ja se oli viimeinen osa Historiallisia kuvia -orkesterisarjaa. Alunperinhän tuohon hymniin ei ollut tarkoitus sanoja tulla. Mutta tuli sitten kuitenkin - ja tuli useammatkin. Nykyisin useimmiten suomeksi lauletut sanat ovat V.A. Koskenniemen.

Hymnistä on myös useammat englanninkieliset sanoitukset  - tunnetuin lienee This Is My Song, jota on laulettu hymnin sävelin mm. USA:n terrori-iskujen muistotilaisuuksissa. Ja juuri tuota versiota on kuvattu myös sanoilla Song Of Peace, jota olen jakanut parina vuonna täällä blogissakin Joan Baezin laulamana versiona.

Siitä, miten Hymni on ollut esim. erään maan kansallislaulu ja millä kaikilla sanoituksilla sitä on laulettu, voi lukea mm. täältä. Sieltä löytyy myös enemmän tietoa hymnin historiasta.

Tästä hymnistä Sibelius itse totesi: "Sitä ei ole tarkoitettu laulettavaksi. Sehän on tehty orkesteria varten. Mutta jos maailma tahtoo laulaa, niin ei sille mitään mahda."

Tänä vuonna jaan hymnistä nimenomaan suomenkielisen version. Itsenäisen Suomen 100 vuoden kunniaksi.

Jarkko Ahola - Finlandia

Onnea 100-vuotias Suomi!

Hyvää itsenäisyyspäivää kaikille!

Lady of The Messiä voit seurata myös 

Facebookin, Bloglovinin, Instagramin, Twitterin, Tumblr`n ja Pinterestin kautta.