Maaliskuun ensimmäinen päivä - olemme ihan kevään kynnyksellä!
Vaikka vuoden alussa tuntui, että nyt alkaa minulle se vuoden synkin aika,
niin eipä se tänä vuonna paikkaansa pitänyt.
Tammikuu meni nopeasti ja niin meni helmikuukin.
Ja helmikuuhun mahtuikin kaikenlaista.
Täytin vuosia. 58 vuotta on jo ihan naisen ikä - tai Ladyn ikä;)
Postaukseeni Työpaikan vanhin nainen sain teiltä ihania kommentteja aikamoisen määrän ja
tuosta postauksesta on tullut yksi vähän yli 2-vuotisen blogihistoriani luetuimpia kirjoituksia.
The First Lady kiittää ja kumartaa nöyrästi - ei niiaa, sillä tämä Lady ei polviaan notkista kuin
Luojansa edessä - ja joskus vahingossa, kun yrittää vaivaisilla jaloillaan tasapainoilla.
Helmikuussa alkoi leikatun jalan kuntoutus oikein kunnolla.
Fysioterapeutin ohjeita noudatin niin innolla, että sain nilkkaani nivelpussintulehduksen.
Piti vähän hiljentää tahtia.
Helmikuussa vietettiin myös Ystävänpäivää ja menneen kuukauden aikana olen taas kerran
saanut todeta, miten arvokkaita ovat ne lähimmät ystävät, joiden kanssa elämänmenoa vatvotaan.
Ilossa ja vaivassa - puolin ja toisin.
Helmikuussa alkoi myös Ekopaastoni.
Paasto on sujunut tähän asti hyvin - tosin taistella olen saanut.
Ruokaa on kevennetty eikä sokerin ja herkkujen välttely ole tuottanut vaikeuksia - paitsi eilen,
kun Isäntä oli kantanut kotiin lakritsia ja suklaata. Damn.
Kyllä niin olisi tehnyt mieli vain maistaa - mutta tyydyin omenan järsimiseen.
Olen kyllä vähän ylpeä itsestäni.
No - suoraan sanottuna aika ylpeä, sillä kyllä tämä herkkupeppu on ollut sellaisessa sokerikoukussa viimeiset kuukaudet
- oikeastaan koko sen lokakuun lopulla olleen jalkaleikkauksen jälkeisen ajan
- että kyllä nyt viimeistään oli aika katkaista se kierre.
Pakko on myöntää, että se ylensyöminen - ja nimenomaan herkkujen mässääminen - on vaatinut veronsa.
Yhdessä liikkumattomuuden kanssa se on saanut aikaan sen, että olo on ollut vetelä, saamaton ja turvonnut.
Erilaisia opaskirjoja on tullut tutkittua aikamoinen määrä - ja toivottavasti jotain niistä on otettu opiksikin.
Ekopaaston vaikeimmaksi asiaksi arvioin etukäteen nettiajankäytön rajoittamisen.
Ja siinä olin kyllä oikeassa.
Sen kanssa olen taistellut joka päivä - ja tulen taistelemaan paaston loppuun saakka.
On ollut työn ja tuskan takana olla näpläämättä kännykkää työmatkojen aikana bussissa ja
yrittää välttää blogien pläräämistä iltaisin.
Toki olen blogeja lukenut, mutta kommentointeja on ollut pakko rajoittaa.
Samoin Instagrammia - ja tuota Pinterestin vihulaista, jonka parissa saisi kulumaan tovin jos toisenkin.
Mutta yllättävän hyvin olen onnistunut - ja aikaa on jäänyt muuhunkin.
Niinkuin lukemiseen, tuumailuun ja Viirun silittelyyn.
Tavarakaaos odottaa edelleen kesyttäjäänsä, vaikka sen taltuttamista onkin hiljalleen aloiteltu.
Ostosten kanssa olen ollut jämäkkä - yksi huti oli kyllä tulla kaupan huulipunaosastolla,
kun sinne vanhasta tottumuksesta ensimmäiseksi Skanssin Cittarilla suunnistin - se kun on heti siinä sisäänkäynnin vieressä.
Mutta onneksi vältin senkin houkutuksen.
Lisää houkutuksia oli tarjolla, kun olimme åbloggaajien kanssa tutustumassa kevään sisustustrendeihin Kodin 1:ssä,
mutta nekin vältin - tosin vain siirtämällä paaston jälkeiseen aikaan.
Mutta mitään tarpeetonta ei ole tarkoitus tuolloinkaan ostaa;)
Nettiajankäytön rajoittaminen on tarkoittanut myös sitä, että postauksia ei helmikuulle kovin montaa raapusteltu.
Mutta eipä niitä muulloinkaan sen kummemmin ole syntynyt.
Joten paaston piikkiin ei ihan kaikkea Lazy Ladyn saamattomuutta voi laittaa;)
Ja se ruokahävikin vähentäminen - siinä on onnistuttu yhdessä Isännän kanssa melko hyvin.
Petrattavaa on vielä - etenkin leipää meillä on jouduttu heittämään vielä pois.
Hävettää!
Ja muovikasseja Isäntä kantaa kotiin sen minkä ehtii.
Lopetin nalkuttamisen asiasta.
Ei sen Isännänkään ihan kaikkia Ladynsä kotkotuksia tarvitse sietää;)
Helmikuun loppuun sijoittui myös lomaviikko.
Se oli tarkoitus pyhittää hiljentymiseen, lukemiseen, tuumailuun ja Viirun silittelyyn.
Ja sitä se pääasiassa olikin.
Löhöilty on kunnolla - ja kyllä tämä lepo myös tarpeen on ollut.
Sillä vaikka helmikuu muuten on ollut hiljentämisen aikaa, niin töissä ei.
Samat hulinat ja huiskeet kuin muulloinkin - ja kun vielä olin tammikuun lopulla sairaslomalla
sen mykoplasmani takia, oli ihan riittävästi rästejäkin tehtävinä.
Lepo on ollut tarpeen myös tuon nilkan nivelpussintulehduksen taltuttamiseksi
- siihen kun ei oikein mikään muu tepsi.
Ja aika kivasti on tepsinyt - nyt pystyn taas kävelemään kivutta joltisenkin matkaa.
Lomalla sai blogi myös oman domainin ja uuden osoitteen: www.ladyofthemess.fi.
Kiitos vielä kerran Beauty of Lifen hyvän ohjeistuksen!
Hommassa olikin tällä päällä vääntämistä ja kaikenlaisia yllätyksiä siinäkin touhussa vastaan tuli.
Mutta nyt on sitten oma osoite, joka vastaa blogin nimeä - ja Lady onnellinen siitä, että ei vielä ihan lahopää ole;)
Kiitos helmikuulle - paljon annoit sittenkin!
Ja tokihan se antoi paljon myös sellaista, mistä en täällä höpöttele.
Se elämä - se kun on jossain ihan muualla kuin täällä netissä.
Elämäntäyteistä maaliskuuta sinulle!
Lady of The Messiä voit seurata
Facebookin, Blogilistan, Bloglovinin, Instagramin ja Twitterin kautta