Haikea lokakuu

Rakastan syksyä - se on aina ollut suosikkivuodenaikani ja lokakuu lempikuukausi.

Luonto antoi tänäkin vuonna parastaan - värit olivat upeat ja loskassa ei tarvinnut talsia.

Aurinkokin pilkisteli ja säät olivat lempeät.

Viime kuukauteen mahtui paljon.

Oli menoja jos jonkinlaisia: alkukuusta lomailin muutaman päivän äitini luona Hollolassa, 

oli I love me -messut Helsingissä, Osaava Nainen -messut Turussa ja eräs blogitilaisuus,

 josta postaus odottaa vielä tekemistään.

Flunssa kiusasi edelleen - silti töissäkin oli vauhdikas kuukausi.

kuvan 40+ bloggaajien yhteiskuvasta kiitos Heli-Hannelelle

Silti - vaikka kaikkea hauskaa ja mukavaa oli lokakuussa yllinkyllin, oli tämä kuukausi se,

jonka tulen aina muistamaan Viirun lähdöstä pilvenreunalle.

Lokakuuhun kuuluva haikeus sai uuden sävyn.

Korostui se tuntu, miten kaikki haihtuu ja häviää.

Onneksi muistot säilyvät - vaikka sydämeen suuri lovi jäikin.

Lupasin teille Viirun poismenosta kirjoittaessani, että siinä postauksessa olisi viimeinen kuva

 huru-ukostani täällä blogissa - vaan näinpä näemmä petän lupaukseni.

Tuossa lokakuun koostekuvassa Viiru sittenkin on.

Ja jatkosta en lupaa enää mitään.

Hyvästi haikea ja tunnelmista toiseen vaihtuva lokakuu.

Sinut tulen muistamaan.

Olenpahan tainnut kirjoitella hieman surumielisiä ja herkkiä postauksia viime päivinä,

 mutta lupaan, että parannan tapani. 

Seuraavassa ei enää herkistellä;)

Hyvää marraskuuta kaikille!

Lady of The Messiä voit seurata myös 

  Facebookin, Bloglovinin, Instagramin, Twitterin, Tumblr`n ja Pinterestin kautta.

Ohi syyskuun, läpi repaleisen lokakuun

Syksy on minun vuodenaikani. 

Kaunis, ihanan kirpakka, värikäs.

 Syyskuussa siihen valmistaudutaan, hyvästellään kesä ja lokakuussa nautitaan.

 Lokakuu - syksyn kuukausista paras. Ja alkoi tänään.

Mikäs tässä aloittaessa, kun saa tehdä töitä oheisissa maisemissa - kuvat työpaikkani parvekkeelta:

 Edellisessä postauksessani pohdiskelin tyyliä ja kerroin, että välillä voin töissä viettää villasukkapäiviä. Tänään oli villasukkapäivä - sain rauhassa tehdä paperihommia ja sulkeutua työhuoneeseeni. Asu vapaa;)

Ja lähdin töistäkin hieman normaalia aiemmin.

Kuvassa työhuoneeni seinän taidetta, selkäjumppaa työtuolin päällä, näyttöpäätelasit - vaikka aurinko paistoi - sen huomaa kultaköynnösten takaa tulvivasta valosta - pistin villasukat jalkaani ja hyvä, etten pistänyt tanssiksi tyhjällä käytävällä.

Lokakuu on minun kuukauteni - pysykööt sade ja räntä vielä poissa, helliköön meitä päivällä aurinko, puraiskoon öisin pakkanen nenää. Lokakuussa on helppo hengittää - varsinkin, kun flunssa näyttää helpottavan;)

Seuraavaa biisiä kuunnellessa muistelen viime lokakuuta, jolloin olin vuorotteluvapaalla - ja kävin silloin myös tämän bändin keikalla Budapestissä;)

Amoral: Last October

Upeaa ja värikästä lokakuuta!