Maanantaina oli työpäivä, jolloin oli syytä olla skarppina ja edes jotakuinkin edustavana töissä.
Meillä haastateltiin ehdokkaita uudeksi työntekijäksi työyhteisöömme.
Kolme haastattelijaa, minä yhtenä heistä.
Kuusi haastateltavaa, tunti per ehdokas.
Välissä lounastunti.
Aamulla päätä särki ja nenä vuoti.
Nappasin buranan ja antihistamiinitabletin.
Eiköhän tämä tästä.
Päivän aikana olo oli ihan siedettävä, selvisin mielestäni ihan ok omista kysymyksistäni.
Pystyin kuuntelemaan ja tekemään muistiinpanojakin.
Osallistuin keskusteluun ja jaksoin olla tarkkaavainen koko päivän.
Töiden jälkeen lähdin vielä tyttären kanssa ostoksille ja ihmettelin, kun veto oli aivan poissa.
No, haastattelut olivat olleet raskaat.
Mitäpä tässä - menen kotiin ja lepäilen.
Kotona kuitenkin olin niin sippi, että nukahdin saman tien sohvalle.
Heräilin illalla ja päätä jyskytti kuin siellä olisi seppä ollut takomassa, joka paikkaa särki ja paleli.
Aivastelin ja köhin - ja nenäkin vuosi taas. Silmiä kirveli.
Pistin kuumemittarin kainaloon ja kun sen sieltä otin, näytti se 38,2 astetta lämpöä.
Voi pahus. Ei nyt. Ei taas.
Flunssa.
Lisää rohtoja. Buranaa, antihistamiinia, C-vitamiini/sinkkitabletteja, D-vitamiinia. Carmolis-tippoja.
Ja sänkyyn. Toiveena, että aamulla ei enää lämpöä olisi.
No, olihan sitä. Ja olo oli kuin jyrän alle jääneellä.
Minullahan kaikki sairaudet vielä laukaisevat nuo fibromyalgiasärytkin moninkertaisiksi.
Ei auttanut kuin jäädä kotiin.
Työterveyshoitaja antoi kaksi päivää sairaslomaa ja totesi, että jos olo on vielä torstaina yhtään flunssainen, et sitten lähde töihin vaan soitat ja tulet käymään, niin katsotaan, tarvitsetko vahvempia rohtoja.
Kaksi päivää olen nyt sitten suurin piirtein maannut reporankana.
Välillä olen yrittänyt lukea - ei tule mitään, kirja tipahtelee tämän tästä käsistä, kun torkahtelen.
Netissäkään ei pysty roikkumaan - silmiä kirvelee ja ei jaksa keskittyä.
Onneksi on maailman paras sairaanhoitaja paikalla.
Viiru on pysynyt vierelläni, torkahdellut toki itsekin tämän tästä;)
Flunssa on inhottava sairaus.
Se vie olon aivan voimattomaksi.
Nukkuminen on torkkumista - kunnon yöunista on yskän takia turha edes haaveilla.
Se vie olon aivan voimattomaksi.
Nukkuminen on torkkumista - kunnon yöunista on yskän takia turha edes haaveilla.
Ja silti on koko ajan sellainen olo, että jäinkö turhaan töistä pois.
Varsinkin, kun tänään ei enää ollut kuumetta.
Tai mistä minä tiedän, oliko sitä vai ei, kun koko ajan oli särkylääkebuuttaus päällä - ja sehän laskee kuumetta.
Tai mistä minä tiedän, oliko sitä vai ei, kun koko ajan oli särkylääkebuuttaus päällä - ja sehän laskee kuumetta.
Mutta kuitenkin - tänään iltapäivällä oli olo jo hetken sellainen, että voisin tästä ihan hyvin töihinkin lähteä.
Mikä kumma meillä - ainakin naisilla - on, kun tuntuu, että on synti sairastaa?
Varsinkin flunssa on sellainen tauti, että jos ei ole kuumetta, ei vain voi jäädä kotiin lepäämään.
Ja on sitä aika monta kertaa kuumeessakin töissä oltu.
Syöty buranaa ja yritetty pinnistellä päivä.
Syöty buranaa ja yritetty pinnistellä päivä.
Ja kuitenkin - juuri me töissä pärskivät ja niiskuttavat nuhanenät levitämme tautia eteenpäin.
Mutta harvoinpa vain pelkän nuhan ja yskän takia kotiin jäämme.
Ainahan nuhaa ja yskää on.
Ei niiden takia kotiin voi jäädä.
Ainahan nuhaa ja yskää on.
Ei niiden takia kotiin voi jäädä.
Eivätkä lääkäritkään sairaslomaa tuollaisista oireista myönnä. Pitää olla kuumetta.
Niinpä minäkin aion torstaiaamulla töihin pinnistää.
Vaikka yö tulee olemaan yskimistä ja joka paikkaa särkee.
No, särkyyn auttavat tabletit edes hiukan, joten eiköhän se siitä taas lähde.
Ja minulla on se etu, että voin huomenna sulkeutua omaan työhuoneeseeni. Siellä voin pärskiä ihan rauhassa.
Toivottavasti.
Sillä kyllähän sen työhuoneen ulkopuolellakin on poikettava - kopiokoneella, kahvihuoneessa, vessassa.
Ja saattaa sen työhuoneen oven avata joku työkaverikin, jolla on jotain asiaa.
Sillä kyllähän sen työhuoneen ulkopuolellakin on poikettava - kopiokoneella, kahvihuoneessa, vessassa.
Ja saattaa sen työhuoneen oven avata joku työkaverikin, jolla on jotain asiaa.
Toivottavasti en tartuta ketään.
Sillä flunssaa kun ei aina pelkällä käsien pesulla ja käsidesillä torjuta.
Ja toivottavasti en saa riesakseni mitään pahuksen jälkitauteja - nyt ei olisi varaa enempää sairastua, sillä kuun lopulla on edessä se jalkaleikkaus - ja silloin ei parane olla sairas.
Miten on sinun laitasi?
Jäätkö flunssassa kotiin vai menetkö töihin?
Vai onko mittarina töihinlähdölle kuumemittarin lukema?
Muistuttelen vielä edellisen postauksen citykärryarvonnasta - jos et ole vielä osallistunut, käypä katsastamassa!
Hyvää loppuviikkoa kaikille - terveydeksi!
Lady of The Messiä voi seurata myös Facebookin, Blogilistan, Bloglovinin, Instagramin ja Twitterin kautta.
Lady of The Messiä voi seurata myös Facebookin, Blogilistan, Bloglovinin, Instagramin ja Twitterin kautta.
