torstai 9. lokakuuta 2014

Milloin voi jäädä kotiin sairastamaan - onko flunssa oikea sairaus?

Maanantaina oli työpäivä, jolloin oli syytä olla skarppina ja edes jotakuinkin edustavana töissä.
Meillä haastateltiin ehdokkaita uudeksi työntekijäksi työyhteisöömme.
Kolme haastattelijaa, minä yhtenä heistä.
Kuusi haastateltavaa, tunti per ehdokas.
Välissä lounastunti.

Aamulla päätä särki ja nenä vuoti.
Nappasin buranan ja antihistamiinitabletin.
Eiköhän tämä tästä.

Päivän aikana olo oli ihan siedettävä, selvisin mielestäni ihan ok omista kysymyksistäni.
Pystyin kuuntelemaan ja tekemään muistiinpanojakin.
Osallistuin keskusteluun ja jaksoin olla tarkkaavainen koko päivän.

Töiden jälkeen lähdin vielä tyttären kanssa ostoksille ja ihmettelin, kun veto oli aivan poissa.
No, haastattelut olivat olleet raskaat. 
Mitäpä tässä - menen kotiin ja lepäilen.

Kotona kuitenkin olin niin sippi, että nukahdin saman tien sohvalle.
Heräilin illalla ja päätä jyskytti kuin siellä olisi seppä ollut takomassa, joka paikkaa särki ja paleli.
Aivastelin ja köhin - ja nenäkin vuosi taas. Silmiä kirveli.

Pistin kuumemittarin kainaloon ja kun sen sieltä otin, näytti se 38,2 astetta lämpöä.
Voi pahus. Ei nyt. Ei taas. 
Flunssa.


Lisää rohtoja. Buranaa, antihistamiinia, C-vitamiini/sinkkitabletteja, D-vitamiinia. Carmolis-tippoja.
Ja sänkyyn. Toiveena, että aamulla ei enää lämpöä olisi.

No, olihan sitä. Ja olo oli kuin jyrän alle jääneellä.
Minullahan kaikki sairaudet vielä laukaisevat nuo fibromyalgiasärytkin moninkertaisiksi.
Ei auttanut kuin jäädä kotiin.
Työterveyshoitaja antoi kaksi päivää sairaslomaa ja totesi, että jos olo on vielä torstaina yhtään flunssainen, et sitten lähde töihin vaan soitat ja tulet käymään, niin katsotaan, tarvitsetko vahvempia rohtoja.

Kaksi päivää olen nyt sitten suurin piirtein maannut reporankana. 
Välillä olen yrittänyt lukea - ei tule mitään, kirja tipahtelee tämän tästä käsistä, kun torkahtelen.
Netissäkään ei pysty roikkumaan - silmiä kirvelee ja ei jaksa keskittyä.

Onneksi on maailman paras sairaanhoitaja paikalla.
Viiru on pysynyt vierelläni, torkahdellut toki itsekin tämän tästä;)


Flunssa on inhottava sairaus. 
Se vie olon aivan voimattomaksi. 
Nukkuminen on torkkumista - kunnon yöunista on yskän takia turha edes haaveilla. 

Ja silti on koko ajan sellainen olo, että jäinkö turhaan töistä pois.
Varsinkin, kun tänään ei enää ollut kuumetta. 
Tai mistä minä tiedän, oliko sitä vai ei, kun koko ajan oli särkylääkebuuttaus päällä - ja sehän laskee kuumetta.

Mutta kuitenkin - tänään iltapäivällä oli olo jo hetken sellainen, että voisin tästä ihan hyvin töihinkin lähteä.

Mikä kumma meillä - ainakin naisilla - on, kun tuntuu, että on synti sairastaa?

Varsinkin flunssa on sellainen tauti, että jos ei ole kuumetta, ei vain voi jäädä kotiin lepäämään.
Ja on sitä aika monta kertaa kuumeessakin töissä oltu. 
Syöty buranaa ja yritetty pinnistellä päivä.

Ja kuitenkin - juuri me töissä pärskivät ja niiskuttavat nuhanenät levitämme tautia eteenpäin.

Mutta harvoinpa vain pelkän nuhan ja yskän takia kotiin jäämme. 
Ainahan nuhaa ja yskää on. 
Ei niiden takia kotiin voi jäädä. 
Eivätkä lääkäritkään sairaslomaa tuollaisista oireista myönnä. Pitää olla kuumetta.

Niinpä minäkin aion torstaiaamulla töihin pinnistää. 
Vaikka yö tulee olemaan yskimistä ja joka paikkaa särkee.
No, särkyyn auttavat tabletit edes hiukan, joten eiköhän se siitä taas lähde.
Ja minulla on se etu, että voin huomenna sulkeutua omaan työhuoneeseeni. Siellä voin pärskiä ihan rauhassa.

Toivottavasti. 
Sillä kyllähän sen työhuoneen ulkopuolellakin on poikettava - kopiokoneella, kahvihuoneessa, vessassa. 
Ja saattaa sen työhuoneen oven avata joku työkaverikin, jolla on jotain asiaa. 
Toivottavasti en tartuta ketään. 
Sillä flunssaa kun ei aina pelkällä käsien pesulla ja käsidesillä torjuta.

Ja toivottavasti en saa riesakseni mitään pahuksen jälkitauteja - nyt ei olisi varaa enempää sairastua, sillä kuun lopulla on edessä se jalkaleikkaus - ja silloin ei parane olla sairas.

Miten on sinun laitasi? 
Jäätkö flunssassa kotiin  vai menetkö töihin?
Vai onko mittarina töihinlähdölle kuumemittarin lukema?

Muistuttelen vielä edellisen postauksen citykärryarvonnasta - jos et ole vielä osallistunut, käypä katsastamassa!

Hyvää loppuviikkoa kaikille - terveydeksi!
 Lady of The Messiä voi seurata myös FacebookinBlogilistanBloglovininInstagramin ja Twitterin kautta.

SHARE:

80 kommenttia

  1. Minä en suhtaudu kovin positiivisesti ihmisiin, jotka tulevat kipeinä töihin/opiskelupaikkaan/jonkun kotiin tartuttamaan toiset. Meillä on töissä pari sellaista tyyppiä ja he vielä tulevat töihin kuin suuretkin marttyyrit, että näin hyviä työntekijöitä he ovat, että tulevat kipeinäkin töihin. Ja kuinkas ollakaan, kohta on muitakin työntekijöitä sairaana. Samoin minulla on yksi serkku, joka aina tuo lapsensa kipeinä meille. En ymmärrä, miten voi olla niin itsekeskeinen! Jos joku tartuttaisi jonkin keinotekoisen biologisen aseen kaltaisen (ei tappavan) viruksen, niin millä tavalla se loppujen lopuksi olisi eri asia? Koska hänellä ei ole sitä itsellä ensin? Entä HIV sitten? Siitä kun joutuu itsekin kärsimään, niin miksei samantien tartuta muitakin? No, tuo viimeinen esimerkki on äärimmäinen, mutta miten voi olla edes tarvetta pohtia, että aiheutanko työkavereille/ystävilleni/sukulaisilleni kurjan olon ja sairauden(jota he taas vuorostaan jakavat eteenpäin) ihan vain siksi, että... Niin miksi?

    Olin pari vuotta sitten lähdössä lomalle, joka oli minulle harvinaista herkkua ja jota varten olin säästänyt kauan. Mutta toinen näistä marttyyrityökavereista tuli edellisellä viikolla kipeänä töihin ja loman ensimmäisenä päivänä sairastuin minäkin. Maksoin pari tonnia siitä, että sain sairastaa hotellin sängyssä. Kiva. Ja tuo työkaveri vielä töissä kehuskeli, että lääkäri oli sanonut, että nyt jäät kotiin, mutta häntä ei mikään flunssa kaada, odottaen ilmeisesti meidän muiden ihailua. Kaksi muuta minun lisäkseni oli saanut häneltä flunssan, olimme siis ihailusta mykkiä.

    Ja vastauksena kysymykseen (tosin saattoi tulla selväksi jo edellisessä kappaleessa), minä jään kotiin, jos olen sairas. En mene töihin, enkä kenenkään toisen kotiin ja myös kerron mahdollisille vierailijoille, että olen sairaana. En saa mitään iloa siitä, että teen jonkun toisenkin sairaaksi, enkä ole niin korvaamaton töissä, ettei siellä pärjättäisi hetkeä ilman minua. Tietysti on asia erikseen, jos et saa sairaslomaa, mutta jos sinulla on vaihtoehtona jäädä kotiin, niin jää kotiin! Maailma ei kaadu ja työpaikallakin pärjätään paremmin, kun vain yksi on sairas, ei kaikki!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Minä luulen, että tuollaisia marttyyreitä on joka työpaikassa - niinkuin heitäkin, jotka luulevat olevansa niin korvaamattomia, että on pakko tulla sairaana töihin. Luulen itsekin tietäväni tasan tarkkaan, keneltä tämän taudin sain!
      Ja itse jäin vielä täksi päiväksi kotiin - en enää pärski, mutta säryt ovat sellaiset, ettei edes suihkussa pysty olemaan. Yö meni valvoessa.

      Poista
  2. Minä olen säästynyt flunssalta jo puolitoista vuotta, suuresti käyttämieni vitamiinien vuoksi. Tämä on ihme, ennen sairastin pari flunssaa syksyisin ja pari keväisin. Ja ne kesti. Töistä jäin pois jos olo oli huono ja puolinainen. Kuumeeseen en pysty vetoamaan sillä minulle ei kuume nouse, se hankaloitti asiaa työterveyshuoltoon päin. Minun työpaikalla niitä pärskijöitä riittää, oppilaat siis. Monet tulevat liian flunssaisina kouluun. Osa taas jää jokaisesta pienestä vatsakivusta kotiin. Sama jatkuu meissä aikuisissa. Kumpi lie sitten parempi. Edellisen kommentin kirjoittaja kirjoitti asiaa. Oikein hyviä kommentteja ja ajattelemisen aihetta. Itse olen pitänyt rajana sen että kun minusta on enemmän hyötyä kuin haittaa työpaikalla, menen töihin. Minulla flunssaa suurempi syy on nämä kivut joista kärsin. Jos pinna on pitkän kipujakson jälkeen tiukalla, on parasta hypätä kelkasta ja jäädä vähäksi aikaa keräämään voimia. En ole koskaan kokenut itseäni korvaamattomaksi, meillä sijaista vain on niin vaikea löytää ja harmittaa jos lapset eivät saa opetusta. Hyviä ajatuksia kirjoituksessasi. Toivottavasti tauti ei pitkään kiusaa sinua.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Siinäpä se - se on aina kaksipiippuinen juttu se kotiin jääminenkin - se kun vaikuttaa - vaikka ei korvaamaton olekaan - välillä muihinkin. Ja joskus on vain sellaisia tilanteita, kun on esim. vastuussa jonkin tilaisuuden vetämisestä, että ei voi olla pois ellei ole sairaalakunnossa. Aina ei pysty sitä sijaista itselleen nopeasti löytämään.

      Poista
  3. Kyllähän se toi kuume on joka ratkaisee menenkö töihin vai en. Hoitoalalla kun olen, niin pahalta tuntuu jäädä kotiin pelkän nuhan ja yskän takia, kun sijaisia on vaikea saada ja kuitenkin samat työt on joka päivä tehtävä, oli sitten tarpeeksi henkilökuntaa tai ei. Ainahan löytyy kuitenkin niitä, jotka jäävät kotiin pienimmästäkin syystä. Ja aina ne tahtovat olla samat tyypit jotka "sairastavat". Pikaista paranemista sinulle!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Itse jäin tänään kotiin, vaikka kuumetta ei enää olekaan. Valvoin suurinpiirtein koko yön särkyjen kanssa ja kun suihkussa ei voi edes käydä eikä kahvikuppi kädessä pysy, on parempi pysyä kotona ja yrittää kerätä voimia huomiseksi.

      Poista
  4. Paranemisia! Yritämme olla kotona ja sairastaa. Emme halua muita tartuttaa. Mutta yskän ja flunssan takia ei voi kotiin viikoiksi sulkeutua. Yksi kuumeeton päivä ja sitten töihin/kouluun/hoitoon. Viimeemmäksi meillä on sairastettu enterorokkoa. Siinä vasta kamala tauti! Ja sitä me ehkä vieläkin voidaan tartuttaa. Voi tarttua viikkoja sairastamisen jälkeen, mutta kotiin ei kuulemma tarvitse eristäytyä.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Itse jouduin nyt kuitenkin jäämään kotiin - en vaan ollut työkunnossa. Muistan vielä lasten kanssa, miten lapset joutui viemään toipilaana hoitoon - poikani sai infektioastman, kun sairastamiskierrettä ei saatu katkaistua. Niinpä sitten siinä vaiheessa, kun hän oli jo Kelan korvaamalla lääkityksellä ja astmapiipulla, jätin työni ja jäin kotiin vähäksi aikaa. 3 kuukautta kotihoitoa ja astmalääkkeet jäivät siihen. Hän oli tuolloin 3-4 vuotias ja nyt täyttää ensi kuussa 21. Elämäni paras investointi:)

      Poista
    2. Oikeita päätöksiä. Sekä tänään kotiin jäänti että tuo vuosien takainen kotiin jäänti. :)

      Poista
    3. Olen samaa mieltä. Ja tuota vuosien takaista irtisanoutumista kaikki ihmettelivät, että miten jätät hyvän työpaikan keskellä lama-aikaa. Mutta mitä järkeä on siinä, että äiti juoksee hullun lailla töistä ehtiäkseen hakea lapset hoidosta, odottaa kiukkuisena illan, että lapset menevät nukkumaan jotta voisi itse jatkaa töitään. Ja lapset aina sairaana. Joskus on vaan pakko tehdä isojakin ratkaisuja ja yleensä ne kantavat itse itsensä;)

      Poista
  5. Kylläpä se niin tahtoo olla, jos ei kuumetta niin töihin tulee mentyä. Monesti käy juuri, niinkuin sinulle, että kuume nousee silloin, kun työpäivä on ohi ja kotona on sitten lupa sairastaa. Parempaa vointia sinulle!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos - niinhän se on. Tosin itse jouduin jäämään nyt kotiin, vaikka kuumetta ei enää olekaan. Mutta jos saan tämän päivän levättyä, menen huomenna töihin - ja sairastan sitten viikonlopun.

      Poista
  6. Kurja kuulla taudistasi. Nyt on ollut liikkeellä tosi sitkeää ja ärhäkkää tautia. Itse en ole sairastanut moneen vuoteen (pakko koputtaa omaa päätä = puuta) räkätautia. Lieneekö siihen auttanut viime vuotiset avantokäynnit? Tiedän kyllä, mitä esim. poskiontelotulehdukset ovat. Olen ollut niin kipeänä, että otin mielummin punkteerauksen kuin odotin lääkkeiden vaikutusta. Ja ai niin , mielummin pysyä kotona kuin pärskimässä töissä ja tartuttamassa muita. Pikaista paranemista!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Poskiontelotulehdukset ovat kyllä liiankin tuttuja minullekin! Niitä ja muita jälkitauteja yritän nyt välttää kaikin voimin - en tarvitse yhtään antibioottikuuria ja kuumetta lisää ennen tulevaa leikkausta.

      Poista
  7. Itse olen tosi huono jäämään töistä saikuille, vaikka luulisi että elämän kolhut olisi hieman opettanut. Kyllä sitä vaan monesti on tullut sitä kuumemittaria katsottua ja sen mukaan menty. Nykyään ei vaan juuri edes kuume pääse nousemaan, kun jatkuvasti syön panadolia. Tämän takia olen hieman yrittänyt oppia kuuntelemaan myös omaa kehoa. Ja kun olen vielä sellaisessa työssä, että muutenkin huonokuntoisille ei viitsis flunssaa tartuttaa. Mulla oli vasta korvatulehdus. Hieman pitkitin lääkärille menoa ja lopulta korva tuli todella kipeäksi. Ei jaksanut oikein muuta kuin maata korva jotain vasten. Olipa muuten töihin vaikea soittaa, että joudun olemaan pois ns. lastensairauden vuoksi :D
    Pikaista paranemista!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Se on aina yhtä keljua soittaa poissaoloista, oli syy mikä tahansa. Jotenkin ohjelmoitu meihin, että aina on syyllinen olo - työpaikoilla on aina ne marttyyrit, jotka mainostavat, miten sairaina siellä ovat - ja kummasti kuitenkin vointi riittää vaikka mihin harrastuksiin;) No, luulisi iän tuovan viisautta, vaan kun ei tuo - mutta tämä fibro on kyllä pistänyt ajatuksia uusiksi. Itseään on pakko hoitaa, jotta jaksaa vielä eläkkeelle saakka. Ja kun eläkkeelläkin olisi kiva vielä tehdä jotain!

      Poista
  8. Täällä toinen flunssainen. Minä en näistä hoitovapaahommista saa edes sairaslomaa. Kaikki äidin työt on hoidettava, oli olo sitten mikä hyvänsä. Flunssat kestävätkin minulla aina viikkotolkulla, kun en pääse kunnolla lepäämään ja sairastamaan pöpöä pois. Ja lapsilta saan aina kaikki koulussa kiertävät flunssat. Suosittelen siis sairaslomaa kaikille, joille se on flunssaisena mahdollista.:) Silti...töissä käydessä toimin juuri niin kuin sinä. Töihin vaikka pää kainalossa, ellei ole kuumetta. Koitetaanhan parantua siellä ja täällä <3.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Niin se tahtoo kotiäidillä olla - ja äidillä yleensäkin. Kyllä ne sairaslomilla ollessa ne kotihommat vaan piti hoitaa, lapset vaatettaa ja syöttää, vaikka itse oli kurjassa kunnossa.
      Ja juuri noin ne sairaudet tuppaavat pitkittymään ja saadaan niitä jälkitauteja, kun ei ole mahdollista heti levätä ja saada tautia aisoihin.
      Tsemppiä sinnekin - toivottavasti pääset tällä kertaa vähemmällä♥

      Poista
  9. Liikuttava kuva, voi että. Meilläkin kissat tulee aina kylkeen kun olen kipeänä tai surullinen. Kyllä kissat vaistoaa milloin ollaan kainalopatteria vailla. <3 <3

    Voi mahoton allekirjoitan kaikki ajatuksesi. Työelämää ollut takana ja nyt olen siis kotiäitinä. Mutta se huono omatunto poissaolosta ja muistan kun aina jännitin soittoa töihin, että olen kipeänä. Huono omatunto oli jo valmiiksi ja mietin uskovatko ne nyt siellä. Kuumetta minulla ei juuri koskaan, niin tuntui aina siltä että olenko syyttä poissa.

    Kaikki paikat kolottaa kun on flunssa ja sinulla aivan kroppa tulessa kun on tuo fibromyalgia. Mummillani ja tädilläni on sama ja voi voi niitä kolottavia käsiä, hartioita ja paikkoja.

    Näin niin jumiin tuohon kuvaan, siinä on kaikk, flunssainen sinä ja sinun lohtukaveri. Toivotan kovasti paranemisia ja koita levätä kunnon pätkä, sitten taas elinvoimaisena ja jaksavaisena töihin. Jos menee liian aikaisin, siitä ei hyvä seuraa ei kenellekään. <3

    Levollisia hetkiä. <3

    Tiia

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Niinkuin varmaan luitkin jo noista ylläolevista kommenteista, jäin vielä kotiin täksi päiväksi. Ja kyllä - minulla on täällä maailman paras hoitaja♥
      Kiitos - yritän lepäillä; nyt on alla sellaiset rohdot, että luulisi hevosenkin kellahtavan - jos ei sitten yhden hennon ladyn;)

      Poista
  10. Ensinnäkin, parempia vointeja sinulle!

    Meillä lentotyössä on ehdoton NO NO tulla flunssaisena/kipeänä töihin. Ensinnäkin lentokoneessa kaikki vaivat kymmenkertaistuvat, ja siellä sitten mahdollisesti myös tartutat vähän suuremmankin porukan…

    Minulla oli muutamia viikkoja sitten todella vetämätön olo, ei kauheasti mitään oireita, mutta tahmea olo. Meidän lentolääkäri tutki tarkkaan minut, ja selvisi, että korvan tärykalvot ovat turvoksissa, ja lievästi tulehtuneet. Toimistotöihin kait sitä olisi voinut mennäkin, mutta lentokoneeseen ei missään nimessä, pahimmassa tapauksessa olisi tärykalvo voinut puhjeta, (olen sen kerran nähnyt lennolla, kipu oli tuolla ihmisellä järkyttävä), ja siitä olisi seurannaut parin kuukauden! mittainen sairausloma.

    Kerran minulla lähti pieni pala paikkaa hampaasta "kohteessa", eikä sitä särkenyt kuin vähän, mutta lentokoneessa matkalla Suomeen, olin melkein tajuton kivusta. Minut "pumpattiin" täyteen lääkkeitä, eikä työnteosta tullut juuri mitään. Eli, se on uskomatonta, mitä tuo koneen paine tekee. Moninkertaistaa kaiken.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tiedän nuo teidän tarkat määräykset; ystäväni, joka on lentoemäntä, joutui viime vuonna jäämään lentokohteeseen melkein kahdeksi viikoksi toipumaan ennen kuin sai lentoluvan. Ja tuon koneen paineen kyllä muistaa, kun on muutaman kerran pikku flunssassa lentänyt!

      Poista
  11. Voihan flunssasta ottaa kaiken irti, kun se kerran sänkyyn kaataa ja maata sitten kunnolla. Kyllä sen luissaan tuntee, kun on taas työkykyinen. Sinulla on vielä tämä toinen seuralainen, joka vie kivuillaan loputkin voimat. Hyvä että jäit kotiin:) Muutenkin on hyvä vanha sääntö se, että yksi kuumeeton päivä pitää olla, ennen kuin voi palata töihin.

    Itse sairastan flunssat tavallisesti ilman kuumetta, mutta kyllä silloinkin tietää, milloin on niin sairas, että on jäätävä kotiin. En tunne siitä huonoa omaatuntoa, vaikka muut joutuvat tekemään hommiani. Saman palveluksen teen mielelläni sitten takaisin.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Minullahan ei ole töissä sijaista, joten muut eivät lyhyemmillä saikuilla joudu hommiani tekemään, mutta tottakai vastailevat puhelimeen ja itse yritän jotain asioita hoidella sähköpostitse täältä kotoakin - nyt on ollut niin sippi, että edes työsähköpostia en ole avannut ennenkuin tänään.

      Poista
  12. No voi harmi. Sairaana ei mennä töihin, vaan levätään hyvällä omallatunnolla. Voi olla tosi sairas ilman kuumettakin. Pikaista paranemista. Onneksi sinulla on suloinen hoitaja :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. No tuon viestin sain työterveydestäkin - ja täällä sitä ollaan Viirun hellässä hoidossa♥

      Poista
  13. Oma työni on asiakaspalvelua, neuvotteluja koko päivän. Olen siis puhetyöläinen, jossa nuha ja yskä ovat todella häiritsevä tekijä. Juuri niin, että sitä tuntee itsensä lorvailijaksi ja syntiseksi , kun jää flunssan takia kotiin. Mutta näin tein nyt - ja vanhemmiten olen oppinut enemmän itseäni kuuntelemaan. Lääkäriin en mennyt vaan käytin maalaisjärkeäni, ei ne siellä lääkärissä tälle mitään olisi tehneet - lepoa vaan ja silleen. Yhden tärkeän asian kävin eilen hoitelemassa, sitten kotiin ja ilmoitin lähtiessän, etten tule tänään. Josko huomenna yrittäisin... kuumetta mulle ei tule yleensä koskaan, sitten olen jo tooosi sairas ! Parannutaan ♥

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tsemppiä sinnekin paranemiseen. Kyllä se on syvään iskostettu tuo syyllisyys! Mutta jos on sairas, niin on - ja turha mennä muita tartuttamaan - saatikka, että töissä kuitenkaan saisi mitään aikaiseksi, kun aivot ovat pökkelönä - ja minulla myös kädet. Tätäkin naputtelen tabletin kynällä - ei pysty näppäimiä käyttämään nyt.

      Poista
  14. Jos naisella on flunssa on se vain pieni köhä. Töihin! Samoin kotityöt sujuvat entiseen malliin. Jos miehellä on flunssa on se kuolemaksi ja vaatii vuodelepoa. Kaikki kotityöt saattavat olla kohtalokkaita.

    Sinulle pikaista toipumista!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Amen - niin totta totisesti;)
      Ja kiitos - parempaan päin menossa!

      Poista
  15. Sen arvioiminen onko työkykyinen on kyllä kamalaa. Levätessä olo monesti paranee, lähdet töihin ja huomaatkin olevasi ihan puolikuntoinen. Pikaista paranemista sinne! <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos - ja juuri noin on monesti käynyt. Toivottavasti ei nyt!

      Poista
  16. Tää on just tunnollisten ihmisten ongelma. Samoin kuin se, että sairaudet iskee lomalla, muttei koskaan työaikana.

    Flunssa on just niin typerä, kun sitä on sairas, muttei muka kumminkaan tarpeeksi sairas.

    Itse olen onnekas, kun mulla on sellainen työ (ja työnantaja), että hommia voi hoitaa etänä kotoakin, jos on tarvis. Silloin on voimien mukaan töissä, muttei ole pakko lähteä kotoa. Ja usein se on niin, että jos heti sinä ensimmäisenä sairauspäivänä ymmärtää jäädä kotiin ja nukkua (tai siis huilata), niin taudista tulee paljon lyhytkestoisempi.

    Vaikea kysymys, mutta tärkeintä on, että paranet, kun on sitä muutakin ohjelmaa loppukuusta tulossa <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Niinpä - ihanne olisikin, kun voisi joskus etänä niitä töitään tehdä! Tai no - kyllähän minä nytkin sähköpostitse jotain hoidan, mutta sairaslomapäiväksi tämä silti lasketaan.
      Ja totta - loppukuusta olisi oltava kunnossa!

      Poista
  17. Flunssa,kun se tulee voimakkaana,on kamalaa ,ja vie tosiaankin kaikki voimat pois.Silloin on ihan hyvä olla kotona parantelemassa itseään,ilman että tuntee siitä huonoa omatuntoa,sillä miksi mennä muita sairastuttamaan töihin. Eikä se työkään suju hyvin puolikuntoisena. Mutta tunnistan itsessänikin tuon saman tunnollisuuden,ja menin kerran keuhkokuumeisena töihin:tulos.tulin vieläkin kipeämmäksi.,

    Paranemisiin,toivottavasti olo on pian jo parempi.Ja ihana hoitaja sinulla:)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Varmaan meistä suurin osa on mennyt puolikuntoisena tai kunnolla sairaana töihin - ja eihän siitä hyvää ole seurannut!
      Toivon mukaan parempaan ollaan menossa - ei ole ainakaan hoitajassa valittamista:)

      Poista
  18. Minä teen tällä viikolla ylitöitä koska muutama tuli niiskuttamaan töihin ja meillä on nyt kaksi kolmannesta poissa töistä kuummeessa ja flunssassa. En ihan hirveästi arvosta tällä hetkellä näitä "työn sankareita" jotka puolikuntoisina tulivat töihin. Eli ei, töihin ei tulla puolikuntouisena niistämään. Piste.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Niinpä - täällä sitä on sängyn pohjalla vietetty tämä päivä. Ja kyllä minäkin tiedän, keneltä minä oman flunssani sain - ja luulen, että sai muutama muukin!

      Poista
  19. Vähän se tuntuu olevan meininki, ettei moni uskalla sairastaa, vaikka todella pitäisi. Työt jäävät muille tai joku pelkää omansa puolesta.
    Pari päivää potien ja lääkiten parantaa, kun kipeänä riekkuminen töissä. Pitkittyy tauti ja tartuttaa muut. Niistellään ja pärskitään kotona.
    Toivottavasti olosi on jo parempi.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Onhan se olo jo parempi - mutta tuskin olisi, jos olisin töihin lähtenyt.
      Joskus on otettava jästipäänkin järki käteen;)

      Poista
  20. Ollaankohan me oltu samalla alalla...Olin kymmenen vuotta suuren firman työhönottajana ja tein siinä ohessa firman .lehteä taitosta juttuihin. Siis tavallaan minun piti olla kuin esimerkkinä, että töistä ei olla pois. Puolivuotta oli kerran antibioottikuuri sinuuttiin ja olin poissa vain sinä päivänä, kun minut nukutuksessa punkteerattiin. Mitään se punkteeraus ei auta eli hetken helpotus vain. No, omassa huoneessa sitä sai pärskiä, mutta kun ihmisä kävi paljon, niin kai minä olin sitten flunssan levittäjä, yksi monista.

    Olen tämän nyt monille kertonut, muta kerronpa taas: Olen nyt kolme vuotta ottanut 25 mikrogrammaa D:tä purkista, vaikka syömmekin kaksi kertaa viikossa kalaaa. Sen lisäksi nappaan monivitamiinin ja vuoden ajasta riippuen lisämagnesiumia tms. Mutta tuo D-vitamiin otto lopetti kaikki flunssat. Äitini ja aikuinen tyttäreni lähtivät mukaan ja mieheni ja meistä ei kukaan ole sairastanut flunssaa kolmeen vuoteen!

    Kävin yksityislääkärlläni viisivuotislabroissa ja kaikki arvoni olivat tuplasti paremmat kuin viisi ja kymmenen vuotta aikaisemmin eli pitää muistaa sitten se tomaatti-mozzarellasalaatti myös. Professori Piipon mukaan se on maailman terveellisin salaatti. Uskon! Kävin lääkärini kanssa läpi, mitä saan kaikesta yhteensä Dtä ja siitä tuli noin 50 mikrogrammaa, jota nyt yksityisellä puolella suositellaankin. USAssa suositus on vähintäin 100 mikrogrammaa, mutta heillä on vitaamitasot muutenkin ihan toisesta maailmasta ja joillakin myös vitaalisuus.

    Siis polvileikkaus tulossa? Miksen muista tästä nyt mitään...Sitä ennen pitää olla sitten flunssat ohi ja muutenkin iskussa. Suomessa on loistava ortopedinen osaaminen, joten varmaan kaikki menee parhain päin.

    Paranemisiin♥

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Minulla tahtoo olla noiden vitamiinien kanssa niin, että aina vähän aikaa ryhdistäydyn ja otan sovinnolla, mutta sitten lipeän. Nyt on pakko ottaa tuo D-vitamiini jatkuvaan käyttöön. Niitä aloitin taas ottamaan, kun tämä flunssa näyttäytyi.
      Ja ei - ei tule polvileikkaus vaan jalkaterän ja nilkan leikkaus. Vanha luutumatta jäänyt nilkkamurtuma kasvatti vaivaisenluun sellaisiin mittoihin, että se sitten synnytti Mortonin oireyhtymän, hermopinnetilan päkiän alle. Pitkään tappelin tätä leikkausta vastaan, mutta kun kävely on oikeastaan koko tämän vuoden ollut vaikeaa, niin pakko oli suostua. Kävely ja liikunta kun ovat minun keinoni pitää fibromyalgia kurissa - siihen ei auta kuin liikunta.
      Ja eiköhän tästä toivuta, kun vaan maltetaan parannella, kiitos toivotuksista♥

      Poista
  21. Mä tein melkein 10 vuotta aina flunssassa töitä (liian tunnollinen), jälkeenpäin on hyvä sanoa, ei olisi kannattanut...

    Paranemista! <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Jälkiviisauskin on onneksi viisautta;)
      Kiitos toivotuksista ♥

      Poista
  22. Jep, se on se tunnollisten ja ylityöllistettyjen tauti, se ettei osata sairastaa. Mielestäni sairaana pitää olla kotona, ettei tartuta työkavereita eikä asiakkaita. Ja niinoä olin kaksi päivää potemassa kotona. Sitten alkoi pelottaa, että kuinka selviän kaikesta siitä työstä, joka odottaa. Jäi maanantaina jotakin keskenkin, eikä sitä kukaan ennätä käydä poimimassa ja tekemässä. Tänään siis suuntasin töihin, en toki terveenä, mutta koska kuumetta ei ollut ja ne työt... Nyt sitten tässä hengittelen raskaasti ihan uupuneena, mutta aion vielä huomennakin mennä sinnittelemään ja sen seurauksena viikonloppu menee varmasti vain maatessa, eli haaskuuseen. Työkaverini sanoi, että jos olisin tajunnut olla koko viikon pois, olisi minusta ollut enemmän iloa ensi viikolla - aivan, hänkin niitä, jotka tulevat töihin vaikka pää kainalossa. Sellaisia me olemme ja ehkä tässä työnantajan olisi hyvä myös antaa tilaisuus sairastaa ja hoitaa asiat niin, ettei työtaakka palatessa iske vastaan. Mutta näillä mennään ja eiköhän tämä taas tästä. Toipumisiin<3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Noinhan se menee - tsemppiä sinnekin♥
      Itsekin menen huomenna ja tsekkaan, mikä kaaos siellä ensi viikolla on - ja viikonlopun olen todennäköisesti kanttuvei kotona.

      Poista
  23. Vastaukset
    1. Kiitos - eiköhän tämä tästä levolla ohi mene:)

      Poista
  24. Pikaista paranemista!
    Mulla on kanssa huono omatunto, jos jään kotiin sairastamaan. Minkä sitä ihminen sille voi, että on kipeä? Yksi terkkari passitti minut kerran kotiin ja sanoi, että kuume ei ole sairauden mitta. Jos on kurja olo, niin kotiin lepäämään.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Viisas sairaanhoitaja - niin on meidän työterveyshoitajakin, mutta silti se takaraivossa tykyttää se syyllisyys:(
      Kiitos toivotuksista♥

      Poista
  25. Piti vielä palata kun asia on kovin ajankohtainen.... Kävin tänään lääkärissä ja jalkaani piikitettiin ja sairaslomalle jouduin. Koko ensi viikko siis jalkaa lepuuttelen. Ensin meinasi iskeä paniikki mutta järki voitti. Onneksi tällä kertaa sain hyvän sijaisen heti. Illalla kerroin hänelle kaikki hommat ja nyt pötköttelen sohvalla hyvin levollisella mielellä. Olo siis ei ole sairas kun ei ole flunssasta kyse. Liikkuminen on vain hankalaa, joten välttelen sitä. Jospa se tästä :).

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Toivottavasti piikki tehoaa - jalkojen kanssa on kyllä oltava tarkkana, että tulevat kuntoon - ne ovat niin tärkeät "työvälineet"♥

      Poista
  26. Nyt on sitä, flunssaa, liikkeellä. Minulla se taisi mennä ohi vilunväristyksillä, nimittäin parina päivänä oli turkasen kylmä ja piti kääriytyä peittokaapuihin ja lepäillä. Nyt on taas kaikki ok.
    Pikaista paranemista sinulle, lepo on kaiken paras lääke ja apua saa myös flunssalääkkeistä.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos - koko arsenaali on käytössä: lepo, lääkkeet ja hoiva♥

      Poista
  27. Hyvä että jäit vielä kotiin, parasta hoitoa ehkäistä jälkitauteja on sairastaa perustauti kunnolla pois, EI puolikuntoisena töihin! Itsekkin olen syyllistynyt siihen, myönnän, mut kun pomo soittaa: 'kyllä minä jo voin tulla', mutta yleensä se on kostautunut joka kerta :(
    Mulla oli just viime viikolla flunssa, lauantaista torstaihin, kolme päivää meni ihan petin pohjalla, eikä minulla ole koskaan kuumetta, mutta voimat aivan nollassa.
    Vitamiinit auttaa, D:tä ja C:tä, mut en suosittele mitään isoja annoksia. Kohtuus kaikessa jne.... :)
    Toivottavasti flunssa menee pian ohi.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Se on kyllä merkillistä, miten voimattomaksi yksi flunssa voi ihmisen viedä! Mutta eiköhän tämä tästä asetu, kun maltan levätä!

      Poista
  28. Kovasti tsemppiä sairastuvalle, ainakin sinulla on suloinen hoitaja siellä :)
    Minulle ei ikinä nouse kuume, mutta muuten flunssaisena teen yleensä jaksamisen mukaan töitä etänä, tosi kipeänä tietysti sitten lepäilen. Meillä saa olla ilman lääkärintodistusta kolme päivää pois, ja yleensä siinä ajassa olenkin jo taas ihan kunnossa. Täytyy koputella puuta, kun ei ole vielä mitään megaflunssia tullut :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos - kyllä minä jo terve olisin jos se hoitajasta kiinni olisi;)
      Meillä pitää olla sairaslomatodistus jo ensimmäisestä sairaslomapäivästä mutta mikäs siinä, jos työnantaja on jokaisesta soitosta ja käynnistä valmis maksamaan.
      Ja tästä flunssasta viisastuneena taidan käydä ottamassa influenssapiikinkin.

      Poista
  29. Minäkin olen kuulunut siihen sarjaan, joka ei hevin jää kotiin. Mulle nousee harvoin kuume, joten sitä on olllu tunne, ettei ole tarpeeksi sairas jäämään kotiin. Nyt onneksi iän myötä on järki kasvanut ainakin joidenkin asioiden suhteen ja maltan jäädä kotiin potemaan vaikka kuumetta ei olisikaan. Sitä paitsi tuntuu, että kunnon lepo auttaa paranemisprosessissakin. Puolikuntoisena kun roikkuu työpaikalla, flunssa vain pitkittyy ja pahimmassa tapauksessa pahenee. Maltapa siis lepäillä rauhassa, kun on noin hyvä hoitajakin paikalla. Pikaista paranemista!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Lepäilty on, kiitos toivotuksista;)
      Ja hoitajahan on maailman paras♥

      Poista
  30. Kotiin olisi hyvä jäädä sairastamaan kun on sairas ;) Tosin tiedän, että se ei vaan aina onnistu. Toivottasti olet jo paremmassa kunnossa.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Niinpä - ei se aina onnistu. Ja olen kyllä jo paremmassa kunnossa, kiitos <3

      Poista
  31. Minäkin monesti sairastan töissä ja työpaikan miehet jää heti kotiin jos aivastaakin :) Poden saikusta niin huonoa omaatuntoa... Vaikka sairaana ei kyllä saisi olla töissä, tiedän. Pikaista paranemista sinulle!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kyllä sitä on tullut oltua aika huonossakin kunnossa töissä, mutta kyllä on niinkin, ettei muita saisi tartuttaa. Ja kyllä joka poissaolosta on huonoa omaatuntoa podettu. Kiitos - paremmin voidaan jo:)

      Poista
  32. Tuo onkin vaikea kysymys varsinkin hoitoalalla, siellä kun ei voi edes jättää töitä rästiin ja sijaisten saaminen on usein mahdotonta. Jos on pois niin se tietää työkavereille kiirettä ja toisaalta taas ei ole hyvä mennä tartuttamaan flunssaa heihin tai heikkoihin vanhuksiin... Kynnys jäädä pois töistä on tosi korkea varsinkin jos ei kuume nouse:(

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Siinäpä se - molemmat puolet: se, että töitä väistämättä joutuu muille siirtämään poissaollessa tai sitten tartuttaa toisia. Minulla tuo kuume on usein alilämmön puolella - nyt nousi kuumekin, joten oli vähän helpompi jäädä kotiin.

      Poista
  33. Pikaista paranemista,toivottavasti on jo flunssa helpottanut! Täällä myös vaivannut hirmuköhä koko viikon!.Etenkin öisin olen yskinyt..ja aamusin kellon soidessa ollut tooosi väsynyt/pääkipuinen/kiukkunen.Vaan töissä olen ollut..Kohdallani ei tulisi mieleenkään jäädä kotiin nuhan/yskän takia.Potisin kyllä niin huonoa omaatuntoa,että sairastuisin siitä moninkertaisesti..Kuumeisena en toki työpaikalle ilmaannu.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Onneksi minulla tuo kuume nousi - muuten olisin töihin raahautunutkin. Ja tänään olin toki töissä, mutta kyllä otti koville - tuntui, että voimat loppuu kesken kaiken. Onneksi on vielä viikonloppu aikaa toipua:)

      Poista
  34. Toivottavasti flunssa ja fibrosäryt ovat jo vähän helpottaneet. Lueskelin tätä postausta jo aiemmin tabletilla, mutta kun sillä on niin hankala kommentoida. Mietin tuossa että mikähän se sisäänrakennettu syyllisyyden tunto sairastamisesta oikein on? Kumma juttu, se taitaa olla meillä kaikilla. Minäkin olen sitä mieltä ettei flunssassa muita tartuttamaan töihin, usein meillä ainakin avokonttorissa on sitten kohta puolet porukasta sängyn pohjalla...:( Hassu juttu kun joku kommentoi että niillä naiset sissinä tulee flunssassa töihin ja kehuskelevat miten ei pikkuflunssa kaada, meillä ne on kyllä miehet suurimmaksi osaksi. Minä kierrän töissä kaikki nuhanenät kaukaa, jos vaan mahdollista... Jotenkin tuntuu että on oman osansa jo sairastanut, eikä tahdo lisää. Minua auttaa flunssa-aamuina töihinmenopähkäilyssä paitsi kuumemittari tietysti niin se kun miettii mitä sanoisi kollegalle samassa kunnossa. Sanoisiko että töihin vaan vai nyt kotiin sänkyyn mars mars. Sitä sitten soveltaa itseensä jos on siinä rajalla että onko työkuntoinen vai ei eikä osaa päättää. Minua se on auttanut päättämään. Jaksamista ja toipumista sinne, toivottavasti olet saanut pöpön sairastettua!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. No, minua tuo kuume helpotti tällä kertaa - ja juttelu työterveyshoitajan kanssa. Ja kyllä nuo säryt olivat taas sellaiset, että ei olisi töistä mitään tullut, jos sinne olisin raahautunut. Eilen olinkin jo töissä ja koville otti. Mutta jotain sain kuitenkin aikaiseksikin;) Enkä tartuttanut enää ketään. Tänään yritin käväistä hulluilla päivillä, mutta eihän sinne tungokseen voinut mennä - käväisin sitten kirjoja ostamassa ja olin jo ihan puhki. Onneksi on sellainen viikonloppu, että saa vaan olla ja pötköttää;)
      Tuo sinun keinosi päättää on hyvä!
      Kivaa viikonloppua sinne<3

      Poista
  35. Upea ja ajankohtainen aihe!!

    Mun mielestä on äärimmäisen itsekästä mennä töihin sairaana. Sairaana töissä oleminen ei tee kenestäkään sankaria, päinvastoin. "Kyllä mä nyt jaksan tehdä hommat vaikka puolikuolleenakin" ja sitten tartutetaan muut työntekijät ja kärsitään henkilökuntavajeesta, kun ollaan oltu niin sankaria että.

    Itselläni ei yleensä nouse kuume kuin tyyliin kerran 10 vuodessa ja jos sillä mittarilla mittaisin työkykyäni, niin en olisi koskaan pois töistä. Ei se kuume vaan se kokonaisolo. Mulla ainakin kunnon flunssa pistää sohvan pohjalle, ei siihen kuumetta tarvita.

    Sitten on otettava huomioon myös se, että joillain ihmisillä voi olla vaikkapa perussairauksia, jolloin flunssa on riski. Olisiko sitten kiva sairastuttaa joku perussairaudesta kärsivä ja mahdollisesti riskeerata hänen terveytensä? Itselläni on perussairaus, jossa on syytä hoitaa kaikki tulehdukset yms. huolellisesti ja parhaan kyvyn mukaan vältettävä sairauksia, jotta perussairaus ei aktivoidu. Milläs sen tekee, jos työpaikalle tulee näitä sankareita, jotka pystyvät tekemään työtä pää kainalossa?

    Toivottavasti ihmiset olisivat hieman valveutuneempia ja ajattelisivat hieman pidemmälle siinä vaiheessa, kun pohtivat töihin lähtöä räkäisinä ja köhäisinä

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hyvä kun toit esille riskiryhmät - itsekin niihin tavallaan tuon fibroni takia kuulun - siinä kun mikä tahansa muu sairaus saattaa aktivoida säryt äärimmilleen. Ja flunssa tekee sen taatusti. Lisäksi näissä nykyajan flunssissa vaanivat nuo jälkitaudit, joten syytä olla varovainen eikä tartutella muita.

      Poista
  36. Kyllä mä kipeenä kotona olen. Joskus vaan palaan puolikuntoisena töihin ja sitten sairastun uudelleen. Silloin ottaa päähän, kun vähän lisää lepäämällä olisi ehkä välttänyt senkin ja selvinnyt vähemmällä harmilla loppujen lopuksi. Kuumetta mulla ei välttämättä aina edes nouse, joten sitä en pidä mittarina vaan ihan yleistä vointiani.

    Jokos siellä Lady alkaa kuntoutumaan? Jaksaisitkohan vastata muutamaan kyssäriin, kun mää päätin ahdistella sua haasteella blogissani? ;D
    http://daralandia.blogspot.fi/2014/10/7-kysymysta-ja-7-vastausta.html

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Siinäpä se pulma - milloin sitten palata töihin? Yleensä minä palaan liian aikaisin - toivottavasti en nyt niin tehnyt;)
      Ja kiitos - kyllä täällä jo huomattavasti paremmin voidaan - töissäkin jo olin, joten käynpäs poimimassa haasteesi. Kiitos - vastailen jossain välissä - no, ainakin sitten jalkaleikkauksen jälkeen luulisi olevan aikaakin;)
      Kivaa viikonloppua!

      Poista
  37. Paranemista ja hyvää vointia sulle, Lady of The Mess!

    Sairastan lenssun kerran kymmenessä vuodessa ja silloin tosi ankarana. Jään kotiin. Maailma pyörii hyvin ilman minua pari päivää. Kilttinä tyttönä olen tunnollisesti mennyt sairaana töihin ja siitä ei ole mitään hyvää seurannut, minulle. Mielestäni kannattaa tervehtyä kunnolla, kuin yrittää puolikuntoisena roikkua töissä.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Taitaa olla niin, että suurin osa meistä on ollut sairaana töissä - ja harvemmalle siitä hyvää on seurannut. Ja aina pitää muistaa myös se, että esimerkiksi kuume vaikuttaa meihin eri lailla - jotkut porskuttavat iloisesti kuumeessakin ja osa meistä on jo pikku lämmöstä ihan kanttuvei.

      Poista
  38. Minulle tulee kuume tosi harvoin ja itse pidän sitä sairasloman rajana. Menen siis minäkin töihin flunssaisena, jos ei ole kuumetta. On se vaan kumma kun sitä ei muka ole sairas, jos ei ole kuumetta...

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Totta - ja kuitenkin esimerkiksi jälkitaudeista keuhkokuume ei aina nosta lämpöä!

      Poista

Kiitos - kommenttisi ilahdutti suuresti!

BLOGGER TEMPLATE DESIGNED BY pipdig