torstai 22. marraskuuta 2012

Ehkä yritin - ehkä en

Minullahan näitä keskeneräisiä projekteja riittää - on tullut yritettyä kaikenlaista:

 Kauneus- ja tyyliremppaa


Kaikkensa on yritettävä - kylppärin rypyntorjuntapatteristo - siis kaikki ne purkit ja purnukat - kuuluu tähän remppaan. Minä olen tosi johdateltavissa noiden purnukoiden suhteen, hurahdan kaiken maailman lupauksiin. Muistan senkin kerran, kun apteekin myyjää alkoi kummasti hymilyttää, kun olin bongannut mainoksesta erään uutuustuotteen ja menin kyselemään "sitä uutta juttua, nimeä en nyt muista, mutta se, joka lupaa kasvojenkohotuksen ilman veistä". Ei ollut siinä apteekissa, mutta oli viereisessä luontaistuotekaupassa. Juu, mä varustaudun kyllä hyvin, mutta ongelma on se, että ne voiteet pitäis myös jaksaa tuohon naamaan ja kroppaan laittaakin. Ja siinä en sitten olekaan ihan yhtä hyvä kuin ostelussa. Jotta yläluomileikkausta näin ensihätään suunnitellessa edetään. Eikä osteta enää yhtään purnukkaa ennenkuin entiset on käytetty! Just!

Kunto- ja terveysremppaa, laihdutusremppaa


Kuvan liikuntavälinekori jököttää sohvan vieressä, siitähän sitä olisi helppo telkkaria tuijottaessa edes nuo sormenvahvistimet ottaa ja harjoitella - siis olisi, vaan kun ei ole. Tähän remppasarjaan kuuluu vielä kuntopyörää, jumppapalloja, erilaisia jumppakeppejä, stepperiä, tasapainolautaa ja crostrainer, joka kylläkin vietiin maille, kun se vei niin julmetun tilan. Ja tietysti kaikki vitamiini-, lisäravinne- ja luontaistuotepillerit ja jauheet kuuluvat tähän remppaan. 
Ja kuntosalikortista en sano mitään. 

Tupakanpolton lopetusremppaa

Kuvakollaasissa Champix-kuva drugsnews.org 

Pahin - kaikkea on kokeiltu. Noilla Champixeilla sentään pystyin vähän aikaa olemaan polttamatta, mutta niiden sivuvaikutukset olivat sitä luokkaa, että piti lopettaa. Nyt on kokeilussa sähkötupakka - ensi viikolla olisi tarkoitus aloittaa. Otin nikotiinittomat nesteet - yritän nikotiinivajeen täyttää tuolla Nicoretten inhalaattorilla. Pitäkäähän peukkuja.

Sisustusremppaa


Meillä on kotona tilanne, että varsinainen remontti kannattaa tehdä vasta sitten, kun nuoriso on muuttanut omilleen. Poika lähtee ensi syksynä, kun aloittaa opiskelut Turun yliopistolla, tytär tuskin ihan vielä: hänen chinchillansa tarvitsevat reissujen ajan hoitajaa ja alakerran olohuoneeseen on levitetty kaikki mahdolliset taiteilijatarvikkeet. Mutta muutaman vuoden sisällä hänkin pesästä lentelee.

Mutta tuossa pari esimerkkiä, siitä miten tässä väliajalla elellään - meiltähän tämä sujuu!
Taidettahan meillä riittää - kuvassa Viiru-kissan tekemää portaikon lasikuitutapettiin. Tuota taidetta riittää koko portaikon mitan ylhäältä alas. Ja lasikuitutapetti on aika inhottava laittaa uusiksi - varsinkin tuo tapetti jatkuu alakerrassa portaikosta sinne alakerran olohuoneeseen ja yläkerrassa eteiseen ja olohuoneeseen. Jos koko höskän uusisi samanlaisella, olisi Viiru alta aikayksikön sen kimpussa. Siispä hakusessa on väliaikaisratkaisu tuohon porraspätkälle - ehkä puolipaneli. 
Kunhan ehditään - eihän tuo tuossa ole ollut vielä kuin yli vuoden.

Viiru (12 v.) on ehtinyt tuhota jo keittiön seinän, yhden sohvan, tuolin ja vaikka mitä. Ei ole halpaa - mutta säästetty on sitten mun terapiamaksuissa; Viiru on mun oma stressitohtori, mun Dr. Phil.

Tuossa kuvassa on myös tulevat olohuoneen verhot, kankaat olen ostanut toukokuussa. Mutta kun en saa päätettyä mallia. Ja siinä on myös tuolinsuojuskangas nojatuoliin, jottei Viiru sitäkin taiteilisi. Tuolin päällä retkottaa tällä hetkellä sellainen "taiteellinen" kangasviritelmä. Tuon ompelen kyllä viikonloppuna. 
Tämä on lupaus.






SHARE:

11 kommenttia

  1. Oi, sä olet ihana!!!

    Mä olen sellanen "innostun helposti, kyllästyn vielä helpommin" -tyyppi. Olet ehkä hiukan samanlainen..? Mä olen nyt viime aikoina koittanut sitten uskoa, että koska en ole ennenkään tehnyt tätä, tuskin teen jatkossakaan.. (ööö... miksiköhän sitten ostin ne lankakerät sieltä Tallinnasta, kun en ole kutonut aiemmistakaan mitään...) Se on vaikea laji tuo itsetuntemus toisaalta. Kun ei tahtois itekään uskoa, että kun mä vaan en tätä kuitenkaan tee vaikka se olis kuinka tarpeellista/terveellistä/mitämillonkin. Mulla on työn alla projekti "aionko oikeesti kuitenkaan koskaan ommella näistä kankaista yhtään mitään, kannattaisko suosiolla vaan antaa ne jollekin joka tekiskin niillä jotain". Vielä en oo luopunu kankaistani...

    Joka tapauksessa ymmärrän sua. Hyvin.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos ymmärryksestä;) - Mulla on myös kangasvarasto, josta ei koskaan varmaan tule mitään. Viime keväänä, kun siivosin pojan ylppäreitä varten, siirsin osan siitä maille. Jos siellä sitten. Mulla on sellaisiakin kankaita, joita olen ostanut joskus lasten ollessa ihan pieniä, mm. vauvatrikoita. No. Ehkä joskus sitten lastenlapsille. Nyt yllättäen mun kangasvarastosta on huvennut jonkin verran mun pojan cosplayjausharrastusompeluksiin. Jotta ei ne ihan turhia ole. Niinkuin sekin kasa erilaisia sinisävyisiä kankaita, joista joskus tulee se tilkkupeitto.

      Poista
  2. Vain elämää..ei sen enempää..Juu,monta juttua odottelee täälläkin...Mukavaa päivänjatkoa!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Sitähän se, mutta voisi sitä joskus saada jotain valmiiksikin;) - Illanjatkoa sinne!

      Poista
  3. Näitä löytyy meiltäkin :D Kuntopyörän hankin kolme vuotta sitten , poljen muka joka päivä vähintään 15 min. ..Arvaa vaan miten on toteutunut ;)

    VastaaPoista
  4. Aivan hirveesti paljon tsemppiä toivotan sulle tupakanpolton lopettamisen suhteen. Mahtava juttu jos siitä pääset. Itse voin suositella laastareita ja inhalaattoria.

    VastaaPoista
  5. Mies osti kahvakuulan jokin aika sitten, en ole kysynyt onko käyttänty viime aikoina... vähän epäilen.

    Vitamiinit unohdan aina ottaa, nyt toin purkin töihin tietokonen viereen, muistan sen siitä ottaa aika hyvin edes/jopa viitenä päivänä viikossa.


    Onneksi en koskaan ole aloittanut tupakointia, en edes maistanut. Aika varmasti olisin aika pahassa koukussa...

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Mä muistan vitamiinit aina vähän aikaa, kun teen parannusta. Sitten ne taas jää. Kalkit + D:t yritän muistaa...

      Poista
  6. Jos ei tupakanpoltto noilla keinoin onnistu, kokeile akupunktiota. Isäni lopetti sen avulla, yli 40 vuotta röökaamista takana ja siihen loppui. Tärkeintähän siinä on oma halu ja vastaanottavainen mieli.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Varmaan se on vielä siihenkin ryhdyttävä - olisi kyllä aikeissa muutenkin, sillä olen kuullut paljon hyvää sen tehosta myös fibromyalgiasärkyihin...

      Poista

Kiitos - kommenttisi ilahdutti suuresti!

BLOGGER TEMPLATE DESIGNED BY pipdig