Kesän kynnyksellä

Tällä viikolla kevät vaihtui kesään - ei hiipien ja hiljaa vaan suorastaan räjähtäen.

Olemme saaneet hellettä, sadetta ja kesän ensimmäisen ukkosmyrskyn. Luonto on puhjennut loistoonsa.

Mutta täällä mennään hiipien ja hiljaa, sillä selkä sanoi toistamiseen poks. Koko viikko on mennyt istumakiellossa. Ei sen kummempaa kuin iskiashermon pinne, mutta kivulias tapaus. Lepoa ja liikuntaa varovaisesti, sitten kun kipu sen sallii. Tabuja jos jonkinlaisia. 

Mutta en valita. Sillä vaikka ulkona en nyt pystykään puuhailemaan, voin sentään makoilla puutarhakeinun sylissä ja katsella ihanaa, ihanaa luontoa. Selkä hyvin tuettuna. Ja nuuhkia kukkien tuoksuja, tuntea kesätuulen hivelyn poskella. Kuunnella lintujen konsettia.

Ja ihmetellä kasvun voimaa - ylempi kuva kuvattu eilen, alempi samasta paikasta tänään. 

Laiskalle ladyllehan tällainen sairastaminen sopii, sillä kiellettyjen asioiden listalla ovat niin nostelut kuin siivouskin. Samoin puutarhatyöt. Minä senkun makoilen ja kirja tai lehti sylissä välillä torkahtelen lääkehouruissani. Komentelen Isäntää. 

Tästä pakkolevosta johtuu myös nettihiljaisuuteni - en  ole pystynyt päivittelemään tätä blogiani enkä kommentoimaan teidän postauksianne. Harvakseltaan olen kuitenkin blogejanne lueskellut, mutta kännykän näytöllä se on aikamoista tuskaa. Ja kannettavaakaan ei puolimakuulta ole kiva käyttää. On varmaan taivuttava sen tabletin ostoon;)

Palailen taas langoille, jahka tästä tokenen. Sitä ennen aion nauttia kesän ihmeestä, väreistä ja tuoksuista. Ehkäpä hieman mauistakin.

Ja mikään muu biisi ei tähän vuodenaikaan sovi yhtä hyvin kuin tämä. Tästä alkaa kesä.

Vuokko Hovatta - Suvivirsi:

Suloista suven alkua kaikille!