Viikon tarinat ja jupinat

Kolmas lomaviikko on ohi.

Aikamoista tohinaa - vaikka se ei tuossa Instagramin koostekuvassa näykään.

Aloitimme nimittäin viimeinkin sen kauan suunnitellun pintaremontin täällä kotona.

Ei siis kesää ilman remppaa: toissa kesänähän rempattiin pojan asunto, viime kesänä tyttären koti

ja nyt oli tämän huushollin vuoro.

Viilattavaa olisi vaikka kuinka paljon - ja viilattavaa tulee vielä jäämäänkin.

Meidän remppa kun etenee systeemillä: yksi askel eteenpäin, kaksi taaksepäin.

Aloitimme tyttären entisestä huoneesta, josta on tarkoitus tulla minulle työhuone.

Ja koska huone on yläkerrassa, sinne tulee minulle myös varasänky, jonne hipsin alakerrasta,

kun kyllästyn isännän kuorsaamiseen.

Huoneeseen ei tässä vaiheessa oltu suunniteltu muuta kuin seinien maalaaminen.

Vaan saimmehan me siitäkin myrskypilvet nostatettua.

Ensin tuli kiistaa siitä, poistetaanko vanhat tapetit.

Minä annoin periksi - ei poistettu.

Seuraava kiistanaihe olikin sitten seinien väri.

Muuten seinät maalattiin valkoiseksi, mutta halusin yhdestä seinästä lämpimän harmaan.

Ja isäntä muisti, että hänellähän on vielä harmaata maalia jäljellä pojan asunnon rempasta.

Minä ilmoitin, että ei käy - väri on kylmän harmaa ja liian tumma.

Ja isäntä oli sitä mieltä, että kyllä sitä voidaan laimentaa.

Ja laimensi. Ja maalasi. 

Ja tuli tumman harmaa, kylmäsävyinen seinä.

Sai sen sunnuntai-iltana valmiiksi.

Miinä ilmoitin seuraavana aamuna, että tuota minä en katsele.

Ja nyt en antanut periksi. Haettiin taas lisää valkoista maalia.

Nyt huoneen kaikki seinät ovat sitten valkoiset. Enkä valita.

Tiistaina pidettiin välipäivä ja lähdettiin Sauvon farmille karkuun sekamelskaa.

Ihasteltiin siellä vieläkin kukoistavaa kukkaloistoa ja isäntä ajeli nurmikot.

Jasmiinit olivat jo parhaan kukintansa nähneet mutta vieläkin tuoksu oli huumaava.

Ja vieläkin osa ruusulajikkeista jaksoi kukkia. Tuolla Instagramin kuvissa niitä näette enemmänkin.

Karviaiset ja viinimarjat olivat vielä raakoja.

Hyvä vain - nyt ei olisikaan ollut aikaa niitä poimia;)

Isännän ajaessa nurmikkoa minä otin pienet päivätorkut ja niiltä heräiltyäni keittelin kahvit.

Istuttiin pihalla, juotiin kahvia ja oltiin hiljaa.

Mieletkin tyyntyivät.

Ja hyvää teki rauhoittuminen ja rauha, sillä keskiviikkona suuntasimmekin taas rautakauppaan - tällä kertaa ostamaan paneleita.

Viirun raapimat portaikon seinät oli tarkoitus laittaa puolipanelille.

Niitä paneleita isäntä vieläkin tuolla viilailee.

Takana on useampi reissu rautakauppaan - milloin on ostettu listaa jos jonkinlaista, 

milloin käyty vaihtamassa väärän kokoiset naulat uusiin.

Minä olen siinä  välissä yrittänyt lukea ja etsiä tästä huushollista paikkaa, 

minne isännän manailu ei kuulu. 

Ainoa sellainen paikka on terassi tai parveke - ja niissäkin olisi tarvittu korvatulpat;)

Olen minä hieman tutkaillut netistä Riian nähtävyyksiäkin.

Sinne nimittäin suuntaamme isännän kanssa tiistaina aamuvarhaisella neljän päivän reissulle.

Suoraan Turun kentältä, niin ei mene aikaa turhaan Helsinkiin ajamiseen.

Riiassa en ole aiemmin käynytkään - sen lentokenttä on kyllä tuttu,

 sillä olemme monta matkaa muualle tehneet Riian välilaskuilla. 

Matka lentäen Riikaan kun menee nopeammin kuin ajomatka Helsinkiin;)

Riiassa on tarkoitus vain haahuilla. Ei mitään tiukkoja aikatauluja ja suunnitelmia.

Ja vaikka minä noita nähtävyyksiä tutkailenkin, en aio mieltäni pahoittaa, vaikka ne katsastamatta jäisivätkin.

Sillä rentoutumaan tuonne menemme. Haistelemaan vähän muun maailman menoa.

Ja ehkä vähän kuhertelemaankin.

Se onkin tarpeen, sillä matkan jälkeen odottaa vielä yhden huoneen maalaus.

Pojan entinen huone on tarkoitus laittaa vierashuoneeksi.

Kunhan sen ensin saan tyhjennettyä,  sillä huoneeseen on ehtinyt parissa vuodessa kerääntyä aikamoinen määrä tavaraa

 - siitä on tullut jonkinlainen varavarasto kaikelle sille, mikä ei muualle mahdu

 - tai mikä odottaa lajittelua säilytettäviin tai poistettaviin.

No - onneksi on tuo Åblogien blogikirppari tulossa - osa tuon huoneen tavaroista tulee päätymään sinne. 

Meillähän oli alunperin tarkoitus myös maalata kellastunut portaikkokin mutta se saa nyt jäädä tuonnemmaksi.

Ei riitä nyt aika, ei rahkeet  - eikä hermot;)

Onneksi minulla on vielä Riian matkankin jälkeen viikko lomaa jäljellä.

Ja toivottavasti silloin on aikaa tälle blogiharrastuksellekin enemmän.

Sillä kyllä minä tänä kesänä olen tämän blogini kanssa lomaa pitänyt -  samoin muiden blogien seuraamisessa. 

Suomen kesä on niin lyhyt, että olen yrittänyt vain nauttia siitä.

Eikä minua ole nuo sateetkaan ja viileys pahemmin haitanneet

 - luonto kukoistaa ja vaikka hellemekkoa ei montaa kertaa vielä ole tarvittu, 

on sitten kääriydytty villatakkiin. 

Kesä on kuitenkin kesä - välillä paistaa aurinko ja välillä sade ropisee.

Niinkuin elämässäkin;)

Ja vaikka itse olen ollut laiska bloggaaja, on minulla yksi pyyntö teille, 

jotka olette jaksaneet tänne asti tätä sepustusta lukea: 

Indiedays tekee lukijakyselyä ja jos et vielä ole siihen vastannut, voit vastata siihen 

joko tuon esiin pomppivan kyselyikkunan tai klikkaamalla tästä.

Vastaamalla kyselyyn voit myös osallistua arvontaan, 

jossa palkintoina jaetaan kolme 100 euron arvoista lahjakorttia 

sekä 30 kpl kauneustuotepakettia.

Kaikki tutkimukseen annetut tiedot käsitellään anonyymisti, 

eikä niitä käytetä markkinointiin tai luovuteta kolmansille osapuolille ilman vastaajan suostumusta. 

Yhteystietotoja käytetään ainoastaan mahdollisen palkinnon toimittamiseen.

Nyt tämä Lady lopettelee höpötyksensä, käy vielä tarkistamassa portaikon viimeisimmät vaiheet ja toivottaa kaikille

Hyvää uutta viikkoa!

Lady of The Messiä voit seurata myös

Facebookin, Bloglovinin, Instagramin, Twitterin, Tumblr`n ja Pinterestin kautta.