Riika - Rönttäliisa Baltian Pariisissa

Vietimme isännän kanssa viime viikolla neljä päivää Riiassa, Latvian pääkaupungissa,

 jota myös Baltian Pariisiksi tai Baltian helmeksi kutsutaan.

Kuten edellisessä postauksessani kerroin, tarvitsimme hengähdystauon remontin keskellä. 

Riika oli mainio valinta senkin tähden, että matkoihin ei turhia aikoja tuhlaantunut: 

lento Baltic Airilla Turusta suoraan sinne kestää vain tunnin ja kymmenen minuuttia.

Riikaan lähdimme ilman suurempia suunnitelmia, vain haahuilemaan ja rentoutumaan.

Ja siinä onnistuimmekin - kävelimme paljon, istuskelimme katukahviloissa ja puistoissa ja ihastelimme kaunista kaupunkia.

Lentomme lähti tiistaiaamuna jo klo 5:45 ja olimme perillä niin aikaisin aamulla,

 että otimme sovinnolla taksin suoraan hotellillemme. 

Baltic Airilla on kentällä oma taksivälityksensä ja sieltä pystyi ostamaan voycherit valmiiksi sekä meno- että paluumatkaa varten. 

Kätevää - eipä tarvinnut pelätä, että taksi kierrättäsi ylimääräisiä;)

Hotellimme oli Radisson Blu Elizabete, joka sijaitsee Elizabetes -kadun varrella yhden kaupungin kauneimman puiston vieressä. 

Hotellista pääsimme suoraan Vanhaan kaupunkiin vain tuon puiston läpi kävelemällä.

Hotellia uskallan suositella kenelle vain:  se on siisti ja huoneet sekä muut tilat avaria ja edustavia.

 Ja palvelu oli loistavaa: saimme esim. huoneemme jo heti aamulla ja 

paluupäivänä saimme pitää sitä klo 18 saakka - ilman eri veloituksia. 

Henkilökunta oli erittäin ystävällistä ja hymy ja tervehdys tuli siivoojista lähtien jokaiselta.

Hotellipakettiimme sisältyi aamiainen ja se oli taattua Radisson Blu -hotellien laatua.

Neljä päivää Riiassa kuluivat kuin siivillä - näkemistä olisi ollut vaikka kuinka paljon.

Etupäässä kiertelimme Vanhaa kaupunkia mutta toki poikkesimme myös uudemman puolen kaupoissa ja ostoskeskuksissa.

Lisäksi teimme ratikkamatkoja keskustan ulkopuolella sijaitseviin ostoskeskuksiin.

Jurmalassa olimme alun perin aikoneet poiketa, mutta emme kuitenkaan halunneet tuhlata siihen päivää

- etenkin kun sääennusteet lupailivat kunnon sateita.

Pahemmilta sateilta kuitenkin vältyimme - sadekuuroja toki oli, mutta onnistuimme niiden 

aikoina olemaan joko sisätiloissa tai katukahviloissa. 

Riikahan on vanha Hansa-kaupunki ja sen historia ulottuu jo ajalle ennen ajanlaskumme alkua.

Vanha kaupunki pitääkin sisällään monia eri aikakausia, mutta eniten siellä on säilynyt uusgoottilais- ja art noveau -arkkitehtuuria.

Riika on puistojen kaupunki.

Joka puolella kaupunkia on puistoja - kauniita, hyvinhoidettuja ja suuria puistoja.

Suihkulähteitä, patsaita ja kukkaistutuksia saimme ihailla yllin kyllin.

Puistojen läpi virtaa pieniä jokia - kävelysiltoja ja levähdyspaikkoja on siellä täällä.

Puistoja myös käytetään: niissä järjestetään konsertteja, erilaisia yleisötilaisuuksia ja niissä käydään picnikeillä. 

Lapsille on moniin puistoihin järjestetty omat leikkipuistonsa.

Kirkkoja, vanhoja kauniita rakennuksia - historian havinan voi melkein tuntea.

Katukahviloita, ravintoloita jos jonkinlaisia ja terasseja löytyy jokaisen makuun. 

Myös etnisiä ravintoloita on jokunen ja yllättävän paljon sushiravintoloita.

Matkalla söimme hyvin, herkuttelimmekin ihan tarpeeksi ja tottakai piti myös kokeilla paikallisten suosimaa ja kaikkien matkaoppaiden suosittelemaa Lido-ravintolaketjun ruokaa -  ja sepä osoittautuikin yllättävän maistuvaksi. 

Sen verran tuli herkuteltua, että matkan jälkeen on edessä kurinpalautus;)

Kävelimme paljon - puistoissa, kävelykaduilla ja myös niissä ostoskeskuksissa;)

Boyfriend -farkuissa tallusteleva Lady taisi kyllä olla ainoa lökäpöksyinen nainen koko kaupungissa,

sillä Riiassa naiset ovat huoliteltuja ja korkeat korot kopisivat mukulakivikaduilla.

Muutama nuorempi nainen tosin oli jo löytänyt balleriinat, mutta kyllä minä Lontoosta keväällä ostamillani Vanseilla köpötellessäni olin taas aikamoinen rönttäliisa.

Vaan ne kun olivat taas todella tarpeen - kyllä tuolla jalat saivat kyytiä ja viime syksynä leikattu jalkani on edelleenkin sen verran turvoksissa, että varakenkinä olleita balleriinoja en voinut käyttää kuin aamiaisella;)

Muusikoita - ja taitavia - esiintyi siellä täällä katujen varsilla. 

Nuokin alakuvan nuoret miehet heittivät sellaisen setin, että olisin voinut vaikka keikalle mennä.

Daugava -joki rajaa Vanhaa kaupungin ja sen toisella puolella sijaisee mm. nykyarkkitehtuuria edustava Riian kirjastotalo ja muutamat suurimmista kauppakeskuksista. 

Nuorempaa arkkitehtuuria - vaikkei enää ihan nykyistä - edustaa myös Vanhan kaupungin puolella joen rannalla sijaitseva Miehityksen museo, jossa aiemmin on toiminut USA:n suurlähetystö.

 

Kävimme vain muutamassa museossa ja tämä museo oli minulle tällä matkalla se vaikuttavin.

Latviahan on ollut suuren osan historiastaan miehitetty - milloin saksalaisten, milloin puolalaisten, ruotsalaisten tai venäläisten.

Tässä museossa pääsimme tutustumaan eri miehitysaikakausiin latvialaisten silmin

 - ja minulle kiintoisimmat aikakaudet olivat  viimeisimmät vaiheet: 

2. maailmansodan aikainen Saksan miehitys, juutalaisten kohtalot 

ja sodan jälkeinen Neuvostoliiton miehitys.

Riiassa koin pienen näyn siitä, millaista meillä Suomessakin voisi olla,

 jos itsenäisyytemme olisimme sodassa menettäneet.

Latviahan itsenäistyi vuonna 1991 samaan aikaan Viron ja Liettuan kanssa ja ei ole mikään ihme, 

että tuon Vapauden muistomerkin edessä edelleenkin on joka päivä kukkasia, joita latvialaiset sinne tuovat.

Riika on toki muutakin kuin kaunis Vanha kaupunki ja hienot uudet rakennukset.

Sitä toisenlaista Riikaa saimme nähdä, kun kävimme katsastamassa paikallisia ostoskeskuksia.

Ratikalla pääsee hyvin noille keskustan ulkopuolella sijaitseville alueille.

Näissäkin taloissa asutaan.

Sitä, millaisia nuo asunnot ovat sisältä, en tiedä - mutta ikkunoissa liehuvat verhot.

Ja ilmalämpöpumppu pauhaa useammallakin parvekkeella.

Ja vaikka talot olivat ulkoapäin rapistuneita, töhrittyjä ja kolhittuja, on monille parvekkeille ja ikkunanpieliin istutettu kukkasia.

Mummot kurkistelivat avatuista ikkunoista, joko sade loppui.

Ja myös täällä lähiöissä on puistoja - ja nämäkin puistot olivat hyvinhoidettuja.

 Samoin noiden talojen, melkein rappiotalojen, pihat ovat hoidettuja ja puut, 

nurmikot ja kukkaset on hartaudella istutettu.

Yksi asia, joka pisti silmiini oli se, että Riiassa on todella siistiä niin sisällä kuin ulkonakin.

Kauppojen ja ravintoloiden vessat olivat puhtaita ja siistejä ja kaduilla ei ollut roskan roskaa.

Tupakoivia varten oli siellä täällä roskiksia ja edes tupakantumppeja ei kaduilla eikä puistoissa näkynyt.

Me suomalaiset saamme kyllä tässä suhteessa hävetä vaikka aina ylpeilemmekin siisteydellämme.

Kyllä meidän katumme ovat roskaisia ja juuri viikkoa ennen matkaamme ihmettelin sitä, miten emme osaa edes kauppojen ja ravintoloiden toileteissa niitä paperipyyhkeitä heittää roskiksiin vaan ne viskataan lattialle. 

Ostoskeskuksia Riiassa on monenlaisia ja -kokoisia.

Hienoimmista ja suurimmista löytyvät kaikki ne samat tuotteet ja merkit kuin 

suomalaisistakin ostoskeskuksista  - ja lisäksi monet muutkin.

Suomalaisista yrityksistä törmäsin nimiin: Stockmann, Isku, Iittala, Op-Pohjola, Nordea ja Hesburger

 - ja muitakin varmasti löytyy.

Latvian hintataso on merkkituotteille aikalailla sama kuin Suomessakin, 

joten niitä sinne ei kannata lähteä metsästämään.

Ostettavaa löytyy sen sijaan latvialaisten omista tuotteista: 

käsityöt, keramiikka, meripihkakorut, Baltian balsami ja Laima-suklaa

löytyvät monen turistin matkatuomisista; balsamia ja suklaata ostimme mekin.

Ennen matkaa saimme monta varoituksen sanaa siitä, miten turvatonta Riiassa on.

Me emme matkallamme kohdanneet minkäälaista vaaraa ja taskuvarkailtakin vältyimme.

Mutta emme me myöskään yömyöhään juovuspäissä pimeillä kujilla kuljeskelleet emmekä yökerhojen houkutuksiin langenneet.

Normaali huolellisuus maksukortteja käyttäessä ja rahojen käsittelyssä riittivät.

Vielä viimeinen näkymä Riian kattojen yli kohti Stalinin hammasta,

joksi nykyisin Latvian tiedeakatemiana toimivaa rakennusta myös kutsutaan, 

ja voimmekin sanoa Riialle näkemiin.

Ei hyvästejä, sillä tulemme menemään toistekin.

Emme tosin ihan lähiaikoina, sillä isännän lomat päättyivät juuri ja minunkin viikon päästä.

Tiedossa on touhukas viikko: remontin jälkeistä siivoilua, kirpparitavaroiden keräilyä Åblogien ensi sunnuntain kirpputoria varten ja välissä pitäisi ehtiä käydä Helsingissäkin pari kertaa.

Mutta aion ottaa rennosti - lomallahan tässä vielä ollaan!

Se loppuremontti saa nyt rauhassa odottaa vielä vuoroaan;)

Hyvää elokuun ensimmäistä viikkoa kaikille!

Lady of The Messiä voit seurata myös

Facebookin, Bloglovinin, Instagramin, Twitterin, Tumblr`n ja Pinterestin kautta.