Tammikuu - epatietoisuudesta toivonpilkahduksiin

Helmikuu on jo alullaan ja minä vasta kirjoittelen tammikuun koontipostausta.

Aikomus oli tämä toki jo aiemmin julkaista, mutta tällä hetkellä kirjoittaminen tehdään useammassa erässä

 - en vieläkään pysty pitempiä aikoja tietokoneen ruutua tuijottamaan.

Kun tammikuu alkoi kurjissa merkeissä ja tiedossa oli, että toipuminen kasvohalvauksesta tulee

 kestämään pitkään, olin jo vähällä pistää bloginkin telakalle, sillä jos en pysty muiden blogeja lukemaan

 kuin satunnaisesti,  on tätä omaakaan blogia turha täällä pitää riesana roikkumassa.

Ja vaikka hitaan bloggaamisen periaatteita noudatankin, 

en sentään ihan näin hitaalle vaihteelle ollut ajattelut vaihtaa!

Annoin kuitenkin olla ja sain jopa muutaman postauksenkin tehtyä.

Ja upeaa oli, että nämä muutamat postaukset ovat olleet koko blogini historian

 luetuimpien  ja kommentoiduimpien postausten joukossa.

Kiitos teille kaikille, jotka täällä olette piipahtaneet ja kommenttinne jättäneet.

Sillä teidän kommenttinne ovat antaneet minulle iloa, rohkaisua ja toivoa.

Enemmän kuin ikinä osaisitte kuvitellakaan.

Vaikka tammikuu mentiinkin hitaasti edeten, mahtui siihen kuitenkin kaikenlaista.

Oli muutama kauppareissu yhdessä isännän kanssa, oli hetkiä perheen ja ystävien kanssa.

On kahlattu monen monta runokirjaa ja kokeiltu jopa monen teistä minulle ajankuluksi suosittelemia äänikirjoja

 - ja todettu, että ne eivät ole minun juttuni ainakaan juuri nyt.

On luettu lehtiä - sekä sisustus- että naistenlehtiä, on katseltu telkkariakin.

Olin jopa hemmoteltavana bloggaajien kauneuspäivässä ja olen iloinnut uusista hiuksista ja kynsistä.

Vaikka ulos en juuri nyt kunnolla pääsekään, silllä silmää pitää suojella viimalta ja tuulelta,  asun 

onneksi keskellä luontoa  ja olen saanut ihailla säiden vaihtumista ja luonnon kauneutta ikkunalasin läpi.

Tammikuun hurjat pakkaset eivät normaalioloissa olisi minua juurikaan ilahduttaneet,

mutta nyt pystyin niistäkin nauttimaan, sillä kyllähän ne maiseman kaunistivat.

Ja kun saimme tännekin päin Suomea lumen, oli ihasteltavaa sitäkin enemmän.

Sain rauhassa katsella, kun valo hiipi maisemaan ja kurkisteli puiden välistä.

Toivonsäteitä!

Olin myös hyvilläni siitä, että sen ainoan uudenvuodenlupaukseni sittenkin tein ja aloin kiitosaiheita

 tänäkin vuonna kirjaamaan, sillä kyllä niitä merkintöjä siihen kiitosvihkooni on jo kertynytkin.

Lumetkin sulivat välillä ja säät lämpenivät - ja eilen aamulla oli maisema taas tuon ylläolevan

 kuvan näköinen  - yöllä oli satanut lunta ja maisema oli utuisen kaunis.

Eilen käväisin myös lääkärissä ja jopa Turun kauppoihin tutustumassa. 

Kirjakaupat kiersin tällä kertaa kaukaa ja maltan vielä odotella aikaa, jolloin pystyn taas kunnolla lukemaan.

Sillä sellainenkin aika tulee vielä!

Olen jo muutamana päivänä huomannut, kuinka suupielissä tapahtuu jotain

 ja silmäluomi toimii jo huomattavasti paremmin kuin aiemmin.

Ja lääkäriltä sainkin vahvistuksen, että kasvohermosta haarautuvissa kaikissa

 kolmessa haarassa on jo elonmerkkejä!

Tammikuun alun toivottomuudesta - siitä, kun ei vielä ollut varmuutta, toivunko ollenkaan

 - on jo edetty siihen vaiheeseen, että nyt tiedän, että tästä toivutaan vielä.

Sitä, toivutaanko ennalleen, ei pysty vielä arvioimaan - mutta who cares!

Minulle riittää, että tiedän voivani joku päivä lukea yön yli, viettää netissä aikaa niin paljon

 kuin sielu sietää,  voin ulkoilla, tehdä töitä ja harrastaa.

Ja matkustaa -  nyt ehkä uskaltaudun vielä passikuvaankin, sillä passini on menossa vanhaksi;)

Ja voin hymyillä. Jo nyt - vaikka suu vieläkin on vähän väärällään;)

Ja jos leveästi nauraminen ei onnistu kuin irvistäen, niin irvistellään sitten.

Sillä pakko se vain on välillä nauraa oikein sydämensä pohjasta

 - maailma kun on joskus aika hauska paikka.

Tänään olen nauranut mm. erään pienen kissan touhuille;

tyttäreni sai tammikuun lopulla pienen kissanpoikasen hoidettavakseen ja hän on lähettänyt

 minulle kuvia ja videoita sen kohelluksista.

Ja huomenna pääsen tuohon villikkoon tutustumaankin

 - hyvä niin, sillä minusta tulee kisulin varaemo aina niiksi ajoiksi, kun tytär reissaa.

Saatan mennä hieman sekaisin - ja tänne blogiinkin saattaa muutama kissakuva taas ilmestyä;)

Oikein hyvää helmikuuta kaikille!

Lady of The Messiä voit seurata myös 

Facebookin, Bloglovinin, Instagramin, Twitterin, Tumblr`n ja Pinterestin kautta.