Monet teistä lukijoista muistanevatkin, että olen osallistunut jo useampana vuonna Ekopaastoon
- kahdesta edellisestä paastostani olen postaillutkin.
Toissa vuoden tavoitteeni paastossa oli otsikoitu "kohtuullisemmin, yksikertaisemmin
- ja viime vuoden tavoitteiden toteutumisista olen kertonut postauksessani
Tämän jo viidettä kertaa järjestettävän Ekopaaston toteuttavat Suomen
evankelis-luterilainen kirkko ja Changemaker yhdessä Marttojen kanssa.
Kampanjan tarkoitus on haastaa suomalaisia kokeilemaan ekologisempia ostopäätös-
ja ruokailutottumuksia ja hiljentymään paastonaikaan.
Tavoitteena on haastaa itse kutakin miettimään, miten voi omilla valinnoillaan vaikuttaa
ilmastonmuutokseen - ei enempää eikä vähempää kuin "pelastaa maailma ekopaastoten".
Tämän vuoden paasto alkaa huomenna tuhkakeskiviikkona 10.2. ja päättyy pääsiäispäivänä 27.3.
- paaston painopisteenä on ruoka ja sen ympäristövaikutukset.
Teemat ruokaan liittyen ovat: liha tuhlaa luonnonvaroja, laihduta roskista - älä luonnonvaroja,
suosi kotimaista, vihreä kauppareissu, ekoilua kotikeittiössä ja luterilainen paastoperinne.
Kun mietin tämän vuoden omia paastotavoitteitani ja katsastin viime vuoden listaani,
oli siellä itseasiassa jo monta kohtaa, jotka löytyvät joko suoraan tai osana
tätä tämän vuotista virallista paastotavoitetta.
Esimerkiksi ruokahävikkiin paneuduin viime vuonna - ja sen tarkkailu onkin jäänyt tuosta paastosta elämään.
Parannettavaa toki on vieläkin, vaikka olen jo oppinut sen, että kotonamme asuu enää 2-henkinen perhe.
Kun vain vielä saisi sen perheen toisenkin puoliskon tämän käsittämään - isäntä kantaa edelleenkin ihan
liian paljon ruokaa kotiin - ja edelleenkin niitä viimeisen myyntipäivän ostoksia,
joita ei kukaan ehdi käyttää.
Minulle nämä Ekopaastot ovat olleet vuosittaisia suunnan tarkastuksen paikkoja.
Sen opettelua, että elämäänsä voi yksinkertaistaa ja kohtuullistaa - ja samalla tehdä hyvää
sekä ympäristölle että myös itselle ja lähimmäisille.
Paastoonhan sisältyy myös ajatus luopumisesta - siitä, että jättää jotain ostamatta
- tai antaa jotain omastaan.
Tuo virallisiin paastotavoitteisiin sisältyvä ruoka sisältyy minunkin tämän
vuoden tavoitteisiini - mutta onhan siellä toki paljon muutakin.
Tässä tavoitteeni:
1. Ruoka
- Luovun paaston ajaksi punaisesta lihasta - vaalea lihakin sallittu vain silloin,
kun esim. ulkona ruokaillessa ei kalaa tai kunnon kasvisruokaa ole tarjolla.
- Yritän laittaa mahdollisimman paljon kotiruokaa tuoreista, kotimaisista raaka-aineista.
- Yritän edelleenkin vähentää ruokahävikkiä ja opettelen käyttämään tähteet paremmin hyödyksi.
- Luovun paaston ajaksi kaikesta lisätystä sokerista (makeutusaineita en käytä muutenkaan)
ja vaaleasta jauhosta tehdyistä tuotteista - myös snackseista ja alkoholista.
2. Muut hyödykkeet ja tavarat
- En osta paaston aikana uusia vaatteita kuin tarpeeseen.
Paitsi jos löydän sen elämää suuremman villakangastakin.
- En osta yhden yhtä kenkäparia.
En vaikka ne maailman kauneimmat kultakorkkarit kävelisivät vastaan.
- En osta yhtään uutta nuorennusvoidetta tai meikkiä ennen kuin vanhat on käytetty loppuun.
Paitsi jos kasvohalvauksessa vaurioitunut suupieleni paaston aikana alkaa taipua hymyyn,
ostan kyllä huulipunapuikon tai kaksikin ja punaan huuleni;)
- En osta yhtään sisustusesinettä tai astiaa tänne kotiin paaston aikana.
Huonekaluja saatan ostaa, jos löydän pitkän etsinnän jälkeen vihdoin sen oikean
kokoisen kirjahyllykön tai eteisen lipaston.
3. Muut ympäristöä säästävät teot
- Yritän saada kotimme jätteiden lajittelun kuntoon.
Meillä on tässä parannuksen paikka - etenkin isäntä olisi saatava ruotuun.
- Kuljen julkisilla kulkuneuvoilla aina, kun se on mahdollista.
- Yritän vähentää sähkönkulutusta - valot pois, silloin kun huoneissa ei oleskella, TV lepotilaan silloin,
kun sitä ei katsota, täydet astianpesu- ja pyykkikoneelliset, latausjohtojen irrottelu seinistä,
tietokoneiden ja näyttöjen sulkemiset yms.
- Yritän vähentää veden kulutusta.
4. Kierrättäminen
- Haravoin vaatekaappini entistä tarkempaan ja vien hyväkuntoiset vaatteet
Konttiin tai Pelastusarmeijalle.
- Kierrätän sellaiset käyttötavarat tai sälät, joita en käytä tai joista en pidä
- sisältää myös ne lahjoiksi saadut koriste-esineet, joita en ole vuosiin käyttänyt.
En aio raivata kodistani pois muistoja vaan turhaa ja tarpeetonta.
En tosin ole vieläkään keksinyt, mitä teen esim. niille isännän Sauvon farmilta kotiin kantamille
kynttilänjaloille - hän kun edelleenkään ei ole halukas niistä luopumaan;)
5. Hiljentyminen
- Kristillisen paastoperinteen mukaisesti yritän yksinkertaistaa elämääni,
hiljentää vauhtia ja keskittyä olennaiseen.
- Hiljennyn. Mietiskelen. Rukoilen. Kiitän.
- Yritän katsoa laajemmalle kuin omaan itseeni - ja muistaa heitä,
joilla asiat ovat heikommin kuin itselläni.
Kahtena edellisenä vuonna olen paaston ajaksi rajoittanut myös netin käyttöäni
- tehnyt mediapaaston. Tänä vuonna en tuota lupausta tee, sillä tuota paastoa olen joutunut
pakon sanelemana tämän kasvohalvaukseni aikaan harjoittamaan - silmähän ei ole toiminut
kunnolla ja sen rasittamista näyttöpäätteellä olen joutunut rajoittamaan jo liiankin kanssa.
Kun ensi viikolla yritän aloittaa työssäkäynnin, tulee siellä jo ruutua tuijoteltua varmastikin sen verran,
että kotona ei silmä enää kestä enempää - eli nettipaasto jatkunee ilman lupauksiakin.
Jos paasto kiinnostaa, löytyy siihen vinkkejä sekä esim. tietoa ruuan ympäristövaikutuksista
niin Ekopaasto-, Changemaker- kuin Marttasivustoiltakin.
Marttojen sivustolta löytyy myös testi "Millainen ekopaastoaja olet?"
Kannattaa tehdä - tulos voi yllättää! Minutkin yllätti;)
Paaston aikana voi osallistua myös 7 viikkoa, 7 lupausta -kilpailuun Facebook-tapahtumassa,
Twitterissä tai Instagramissa tunnisteella #paastolupaus.
Haastekilpailulla kannustetaan ihmisiä kokeilemaan erilaisia ympäristöystävällisiä tapoja
syödä ja valmistaa ruokaa. Kilpailuun voi osallistua vaikka yhden viikon ajan
– tai valitsemalla uuden paastoamiskohteen jokaisena paaston seitsemänä viikkona.
Paastoon voi kukin osallistua omalla tavallaan - pääasia, että yrittää jostakin totutusta ympäristöä
kuormittavasta tavasta tai ostotottumuksesta luopua edes paaston ajaksi.
Tuo tämän vuoden slogan: "Pelasta maailma ekopaastoten" pitää paljon sisällään.
Itse en usko siihen, että maailmaa ja meitä ihmisiä muutetaan yhteiskuntaa muuttamalla,
mutta uskon siihen, että maailma muuttuu, jos muutos lähtee ihmisistä.
Siitä yhdestäkin ihmisestä, joka voi omalla käytöksellään muuttaa oman ja lähipiirinsä elämän.
Kenties myös jonkin muun - esim. osallistumalla erilaisiin hyväntekeväisyyshankkeisiin, hankkimalla
kummilapsen maailman toiselta kolkalta, auttamalla sitä pakolaista, joka on turvaa tullut luotamme hakemaan.
Tai osallistumalla vaikka Yhteisvastuukeräykseen, jonka tämän vuoden keräystuotoilla torjutaan
nuorten syrjäytymistä sekä Suomessa että Ugandassa.
Olen myös tietoinen siitä, että monelle ihmiselle - myös monelle teistä lukijoista
- ekopaastoaminen on jo arkipäivää - ja osalle myös pakon sanelemaa.
Kaikki meistä suomalaisistakaan eivät osallistu kulutusjuhlaan - kaikilla ei ole varaa olla huoleton kuluttaja.
Osa meistä joutuu hankkimaan kaiken käytettynä tai lahjoitettuna
ja osa osaa pakon edessä ne ruuantähteetkin hyödyntää.
Tiedän myös sen, että osalle esimerkiksi sen terveellisen, luomuna tuotetun kotimaisen ruuan ostaminen
on mahdotonta, sillä valitettavasti se kotimaisuusaste myös tuntuu lisäävän hintaa.
Näin ei saisi olla - se, että ihmisillä olisi mahdollisuus syödä terveellisesti,
pitäisi olla hallitusohjelmiin kirjoittettua - jo ihan kansanterveydellisistä syistäkin!
Aikaisempien vuosien Ekopaastoista on jäänyt kustakin jotakin myös elämääni
pitemmäksikin aikaa ja osa toivottavasti pysyvästikin.
Minusta on tullut vastuullisempi ja harkitsevampi ostelija - kiinnitän huomiota siihen,
missä tavara on valmistettu ja miten se on tuotettu.
Yritän ostaa vain tarpeeseen.
Useimmiten. Hutejakin sattuu. Mutta suunta on oikea.
Ja elämänarvojani olen tarkistanut kerran jos toisenkin - se, mitä esimerkiksi täällä blogissani
kirjoittelen, on ollut useammankin pohdinnan tulos.
Yksi seuraus näistä mietinnöistä oli esimerkiksi julistautuminen hitaaksi bloggaajaksi.
Mutta paljon muutakin on tullut matkan varrella mietittyä ja kirjoitettua.
Joskus tuntuu, että paasaan täällä vähän liikaakin - mutta minkäs vanha höperö lady
höpinöilleen mahtaa - itseäni en voi muuksi muuttaa.
Ja itsenäni täällä haluan kirjoitella.
Tämän paaston ajaksi blogini sivubanneriin ilmestyy taas pitkästä aikaa mainoksia.
Ei tosin kaupallisia - vaan Ekopaaston ja Yhteisvastuukeräyksen logot ja linkit niiden sivuille.
Ekopaasto siis alkaa huomenna - ja minä mietin, minne piilotan kaikki ne isännän sairaslomani aikana
tänne kotiin kantamat herkut - keittiössä on esim. 3 lakritsipussia, 1 täytelakritsipussi,
2 suklaalevyä, 5 laskiaispullaa, 2 hillomunkkia
- ja onpa siellä vielä joulusta jääneitä Budapestejä, Vihreitä kuulia ja pipareitakin.
Ja millä pidän kurissa tuon isännän herkkujen osteluvimman?
Sillä jos on lady ollut huoleton ostelija, on sitä isäntä edelleenkin
- etenkin, kun kyseessä ovat herkut.
Joiden mussuttaminen on minulta huomisesta lähtien kielletty!
Mutta tänään on laskiaistiistai ja saatan onnistua - jos oikein yritän
- pari noista laskiaispullista tuhoamaan;)
Onko Ekopaasto sinulle tuttu?
Mistä sinä olisit valmis paastoamaan ympäristön puolesta?
Hyvää laskiaistiistaita kaikille!
Lady of The Messiä voit seurata myös
Facebookin, Bloglovinin, Instagramin, Twitterin, Tumblr`n ja Pinterestin kautta.
Jälleen erinomainen kirjoitus! Asiaa! Vaikka en varsinaisesti paastoile niin oikein hyvä välillä miettiä missä asioissa voisi kulutustottumuksiaan muuttaa. Paljon olen jo huolettomasta tuhlailijasta muuttunut järkevään suuntaan. Koetan saada tästä elämäntavan ja käyttää rahat harkitsevammin laatuun, ei määrään.
VastaaPoistaTiedät että ompelen vaatteita itse. Nyt olen herännyt siihen missä ne kankaat on valmistettu. Sama valmisvaatteiden kanssa. Olen tyrmistynyt miten huonoissa oloissa monet vaateketjut vaatteitaan ompeluttavat maailmalla. Se on yksi tärkeä asia tielläni, saada selville mitkä ovat eettisesti valmistettuja ja mitkä eivät. Pidän loppuun nykyiset halpaketjujen vaatteet mutta uusia en hanki tietämättä enempää niiden alkuperästä.
Kiitos kirjoituksestasi ja hei, ilman muuta ne huulipunat ostat. Ne ovat jokapäiväinen arkinen ilo!
Minä luulen, että aika moni on alkanut ajattelemaan kulutuskäyttäytymistään ja -tottumuksiaan. Ja samoin kuin sinä, olen itsekin alkanut kiinnittää huomiota laatuun - ja siihen laatuun sisältyy myös se, missä ja miten tuote on valmistettu. Ja välillä sen selvittäminen ei olekaan ihan helppoa - silloin jätän tuotteen yleensä ostamatta. Ja minusta tuntuu siltä, että monet halpaketjut ovat heränneet tähän - yleisen painostuksen vuoksi ja niitä syynätään aika tarkkaan. Toisin kuin monet ns. luksusmerkeistä - moni luksusmerkki tuotetaan hehtaaritehtaissa jossain, missä ei työaikalainsäädännöstä ole tietoakaan. Ja lapsityövoimalla. Voisin kuvitella, että kankaiden alkuperän selvittäminen se vasta vaikeaa onkin!
PoistaJa huulipunan ostan heti, jos/kun huuli hymyyn taipuu;)
Olen ollut kerran virallisesti mukana ekopaastokampanjassa, ajatushan on mitä erinomaisin. Nyt voisin kompata sivummalta ja vähentää taas valloilleen ryöpsähtänyttä lihan ja maitotuotteiden kulutusta. Suuri ruokapaheeni on juusto (miten niin tyypillinen nainen...?), ja sehän on naudanlihan veroinen ympäristörikos. Sekaruokavaliossani on periaatteessa paljon tilaa kasviksille, mutta liian usein mennään helpoimman kautta ja tehdään ruokaa, joka kelpaa myös perheen esiteinille = liharuokaa. Muu kulutus ja kierrätys on jo aika tappiinsa viritetty meidän perheessä, kun kaikki ostetaan käytettynä ja kierrätetään eikä autolla tai lentäen ole kuljettu aikoihin.
VastaaPoistaMinusta tuo ekopaaston paras puoli on juuri siinä, että se herättelee ainakin miettimään niitä ostotottumuksia. Ja tuosta lihasta tullaan vielä isännän kanssa vääntämään kova vääntö - kun miehen mielestä sitä pitää olla aina pöydässä;) Ja valitettavasti en minäkään mitään sille mahda, että mies grillimakkaransa ja meetwurstinsa kotiin kantaa. Olen vain syömättä ainakin tämän paaston ajan.
PoistaTarkoituksella jätin juuston tuosta listastani pois - jotain muutakin kuin rehua on pakko välillä saada sen ruisleipäpalan päälle sipaista. Mutta juustoherkuttelu saa nyt paaston ajan olla pannassa;)
Teillä onkin kierrätyksen aate elämäntapana - ja sitä ei voi kuin ihailla!
Hieno kirjoitus tärkeästä aiheesta. Säästääksemme tätä yhteistä palloamme pitäisi jokaisen silloin tällöin pysähtyä miettimään näitä asioita. Niin surutta me länsimaalaiset, erityisesti me, jotka onneksemme olemme työelämässä, ja siten voimme hankintoja suht huolettomasti tehdä, ostelemme sitä sun tätä, vaikka todellista tarvetta ei ole. Tunsin piston, kun luin kosmetiikasta. Siihen pyrin nyt itsekin, että uutta rasvaa tai huulipunaa ei osteta, ennen kuin vanhat ovat lopussa. Onpahan laatikossa ehkä 6 avaamatonta kasvovoidepurkkia, kun olen haksahtanut tarjoukseen. Huulipunia tai paremminkin kiiltoja löytyy varmasti lähelle 20, mutta pitäähän niitä sävyjä olla.. Sinä sen sijaan olet ansainnut ja tarvitset huulipunasi!
VastaaPoistaLihaa syön melko vähän, vaan olen kala- ja kasvistyyppi. Yritän myös suosia kotimaista luomua. Silti sitä joskus pitää saada kunnon medium sisäfilepihvi punaviinin kera, mutta vain pari kertaa vuodessa. Tavaroita en ostele kotiin muuta kuin tarpeeseen. Tarve oli esim. Artekin jalkalamppu, josta olin haaveillut vuosia. Tosin täälläkin se mies asustelee. Hänen edesmennyt äitinsä harrasti posliininmaalausta ja isänsä postimerkkien keräilyä. Koska noilla on tunnearvoa, ovat esineet ja lukemattomat postimerkkikansiot nyt täällä meillä täyttämässä komeroita, huoh. Vaatteita _yritän_ olla ostamatta, mutta kuitenkin vaatekaappi pursuilee reunoistaankin yli, vaikka kierrätykseen vien useinkin. Jostain sitä uutta siis tulee kuitenkin. Nytkin täällä flunssan kourissa kotona olin yhtäkkiä taas jossain nettikaupassa selailemassa, mutta onneksi en mitään klikkaillut ostoskoriin. Minua huolestuttaa maailman epätasa-arvoisuus ja halvan työvoiman maiden työolosuhteet sen verran paljon, että en osta halvimmista ketjukaupoista juuri mitään. Kuitenkin pahaa pelkään, että myös ne keskihintaiset ketjut teettävät tuotteensa samoissa paikoissa. Kalleimpia merkkejä en koskaan ostakaan, mutta luultavasti halpaa työvoimaa sielläkin käytetään.
Erinomainen juttu tämä Ekopaasto, johon aion osallistua ainakin siten, että jatkan kala- ja kasvislinjaani, enkä ostele muuta kuin oikeasti tarpeeseen. Kiitollinenkin olen, sillä ilonaiheita löytyy monia. Vastoinkäymiset kasvattavat omalla tavallaan, siten yritän niihin suhtautua.
Minullekin tuo kosmetiikka on ollut taiston paikka ja paljon olen edellisten vuosien paastoista tässä parantanut ostokäyttäytymistäni - mutta edelleenkin on petrattavaa;) Noita huulipuniakin on huulipunafanilla aikamoinen määrä - mutta sen lohtuhuulipunaostelun olen lopettanut. Ja todellakin - jos/kun huuli hymyyn kääntyy, marssin huulipunaostoksille;)
PoistaMeillä syödään normaalisti sekaruokaa - itse olen yrittänyt vähentää punaisen lihan syöntiä muutenkin, mutta kuten sinäkin, myös minä sorrun siihen kunnon pihviin. Ja jauhelihaan - siitä saa niin vähällä vaivalla kaikenlaista. Mutta ainakin paaston ajan on sekin nyt pannassa.
Minulle eivät onneksi nettikaupat ole kiusaus - harvoin niistä mitään ostan - minun pitää saada hiplata vaatteen pintaa ja katsoa saumat ja valmistusmaat;)
Ja oikeassa olet - ne keskihintaiset paikat teettävät vaatteensa ihan samoissa tehtaissa kuin halvemmatkin - ja niin teettävät monet luksusmerkitkin. Ja välillä sen valmistusmaan selvittäminen on tehty liian vaikeaksi!
Ekopaasto on siitä hyvä, että siihen jokainen voi osallistua haluamallaan tavalla - tai tavalla, johon kykenee.
Tälläiset kampanjat ovat hyviä herättäjiä. Minusta tuntuu, että olen ekopaastolla kaiken aikaa eikä se ole mitenkään vaikeaa.
VastaaPoistaNiin ovatkin - hyviä herättelijöitä. Ja tiedän, että teitä on muutama muukin, joka jo ennestään tämän ekopaaston ovat sisäistäneet - minä en itse valitettavasti sitä osaa vaan minun on pakko opetella - ja yrittää siinä samassa opettaa isäntääkin;)
PoistaHyvä kirjoitus! Olen jo usean vuoden ajan pitänyt herkkupaastoa. Aluksi imelästä luopuminen on vaikeaa, kun kaikki mahdolliset mielihalut karkkeihin ja kakkuihin pyörivät mielessä, mutta jossain vaiheessa kiusaukset hellittävät. No, totuuden nimissä olen joskus joutunut sortumaan paaston aikana, kun aika monen sukulaisen merkkipäivät sattuvat paastonajalle, mutta olen silloinkin yrittänyt ottaa mahdollsimman pienen kakunviipaleen.
VastaaPoistaEkopaasto on ERITTÄIN HYVÄ asia! Itse olen himokierrättäjä ja vaatteitakin ostelen harvakseltaan. Työmatkat taittuvat kävellen, pyöräillen tai potkuroiden (tosin nyt vuorotteluvapaalla ollessa en kulje työmaalle). No, lihaa syömme varmaan liian paljon; siinä siis voisi tehdä parannusta.
Kiitos, kun kirjoitit tärkeästä aiheesta!
Herkkupaastojen aloitus on kauheaa - mutta onneksi helpottaa aika nopeasti. Ja kyllä minullakin paastoissani niitä sortumisia tulee - pääasia, että yrittää ja palaa ruotuun!
PoistaEkopaasto on hyvä juttu juuri herättelijänä - ja osa meistä tarvitsee vähän rajumpaa herätystä kuin toiset;)
Hyvä herättäjä, joka varmasti pistää miettimään omia kulutustottumuksiaan. Mietin usein äitini luona käydessäni, että miten heidän taloyhtiön ihmiset eivät osaa kierrättää. itseltäni tulee nykyään tosi vähän kaatopaikkatavaraa, mutta heidän asukkailtaan tulee niitä pussitolkulla.
VastaaPoistaEkopaasto on todellakin hyvä herättelijä - ja itseltäni on joka vuosi jäänyt jotain myös käytäntöön. Tuossa kierrätyksessä on meidän huushollissa kyllä parannettavaa - meidän isäntä on kova luu;)
PoistaHyvä kirjoitus ja tärkeä aihe!
VastaaPoistaItse en ole tottunut paastoihin, mutta arjessa ollaan miehen kanssa huomioitu muutamia mainitsemiasi asioita, joita toteutamme päivittäin. Meillä on mm. oma paikkansa bio-, energia- ja sekajätteelle sekä paperille, pahville, metallille ja lasille. Ruokahävikkiä ei juurikaan tule ja todella harvoin biojätteeseen menee muuta kuin hedelmien ja kananmunien kuoria tai suodatinpusseja, sillä tähteistä tehdään aina jotakin ruokaa ja jos ei ehditä tehdä, niin annetaan koiralle sellaiset, mitä koira pystyy syömään. Laturit tulee aina irroitettua seinästä ja valot sammutettua, kun poistun huoneesta. Sähkölämmitteisessä omakotitalossa ei muuten kauheasti pysty säästämään sähköä, mutta sähkönkulutusta yritetään kyllä hillitä lämmittämällä leivinuunia säännöllisesti.
Omaa kulutuskäyttäytymistäni olen myös pohtinut kovasti viime kuukausina ja itse kierrätän kaiken ehjän eteenpäin (jos ei myydyksi saa niin vien UFF:n laatikkoon tai kierrätyskeskukseen). Kirpputoreilta tulee myös yleensä ensiksi etsittyä vaatteita ja tavaroita (ellei kyseessä nyt satu olemaan joku tietty asia, jota olen pitkään halunnut ja johon olen säästänyt). Autolla tulee valitettavasti ajettua lähes päivittäin, mutta meillä päin ei ole julkista liikennettä muuta kuin koululaisten bussivuorot, kesällä tulee tosin pyörällä ajettua lyhyet matkat. Lihansyömistä voitaisiin meilläkin vähentää, mutta puolustukseksi on sanottava, että osa meillä kulutettavasta lihasta on miehen metsästämää hirvenlihaa, joka on eettistä luomulihaa parhaimmillaan.
Monet ihmiset voisivat helpostikin tehdä edes pieniä asioita maailman pelastamiseksi. Esimerkiksi juurikin tuo lajittelu, se kun ei todellakaan ole vaikeaa.
Te taidatte olla niitä, jotka luontaisesti elävät ekopaaston mukaisesti! Meillä se ei ole onnistunut - vaikka isäntää monesta asiasta syytänkin, on syytä minussakin. Paljon olen vuosien myötä parantanut tottumuksiani, mutta vieläkin riittää töitä.
PoistaOlen huomannut, että esim. Sauvon farmilla meillä tuo lajittelukin onnistuu paremmin - kaupunkikodissa huonommin. No - täällä ei ole paikkaa, missä polttaa mitään - ja meillä ei esim. taloyhtiössä ole vielä biojätteelle keräysastiaa, joten tuntuu turhalta sitä kotonakaan erikseen pitää. Mutta eiköhän tähänkin muutos tule - myös taloyhtiössä;)
Ruokaostokset koetan pitää kurissa ja hävikin lähellä nollaa, välillä meillä syödäänkin kummallisia tähderuokia, mutta Siipallekin maistuu aina esim. "Jotain keittoa", johon laitetaan miltei kaikki tähteet kerralla.
VastaaPoistaSisustustavaran ostamisen olen jättänyt miltei kokonaan, muutenkin uskon sisutuksessa pysyvyyteen ennemmin kuin orjalliseen trendien seurantaan. Tavaraa on viime aikoina -onneksi- mennyt enemmän ovesta ulos kuin sisään. Vaatteitakin on tullut hankittua vähemmän ja pitäydyttyä pitkäikäisissä klassikoissa.
Huulipunan toki sallit itsellesi iloksi!
Teillä osataankin laittaa kunnon ruokaa - meillä turvaudutaan liian usein eineksiin. Ja isäntä kantaa töistä kotiin tullessaan ruokia, joita ei syö kukaan. Vaikka kuinka sanon, että ei tarvitse käydä kaupassa, hän ihan varmuuden vuoksi käy;)
PoistaSisustusta meillä on jouduttu nyt miettimään, kun nuoret ovat muuttaneet kotoa - 2 huonetta jäi tyhjilleen ja alakerran iso aula, joka toimi nuorten olohuoneena, vaatii uudelleen järjestelyjä. No - työhuoneen sain ja vierashuone on tulossa - ja muutama kaluste lähtee kiertoon. Uusia on vaikea hankkia, sillä meillä on isännän kanssa täysin eri maku - ja kumpikin tässä kodissa asuu;)
Niin loistava ja erinomainen kirjoitus, ettei tähän edes pysty sanomaan mitää tai antamaan mitään "lisää". Täällä kuitenkin jo ehkäpä pari kolme vuotta on kiinnitetty todella tarkkaa huolta siitä, että ruokaa ei mene lainkaan hukkaan, joskus kenties Samulle voi jäädä jotain herkkupalaa kuitenkin. Pariin vuoteen en ole tainnut enää ostaa hirveästi mitään turhaa, jotenkin ostamisen ilo on vaan kadonnut ja kaupoissa ramppaaminen on väsyttävää eli tarpeeseen on kyllä kiva ostaa, se tuntuu luontevalle ja hyvälle. Mutta somessa oloa voisi vähentää ja kotia tyhjentää hyväntekeväisyyteen ja kirpparille ja sen aion tehdä minäkin. :)
VastaaPoistaPaljon lämpimiä ajatuksia täältä. <3
Meilläkin tuohon ruokahävikkiin on yritetty pari viime vuotta ihan tosissaan puuttua ja omalta kohdaltani olenkin saanut asiat aika hyvin järjestykseen - alussa oli lasten kotoa muutettua vaikea muistaa, että ruokaa ei tarvitse laittaa eikä ostaa 4 hengen perheelle;) Mutta isäntä ei vielä ole tahtonut tätä uskoa!
PoistaMyös minulta on mennyt shoppailun ilo - joskus toki kivaa käydä katselemassa, mutta harvemmin ostan muuhun kuin tarpeeseen. Ja aika monen vaatteen kohdella sitä tarvetta ei tule muutamaan vuoteen jos ei niitä myös lähde reippaasti kiertoon! Samoin kodin sisustus- ja käyttöesineitä - niitä ei tarvita ja kiertoon saisi lähteä enemmän kuin olen saanut aikaiseksi.
Kiitos ajatuksista - sinulle myös monen monta <3
Hyvä postaus tärkeästä aiheesta! Syvä kunnioituksen kumarrus sinulle, kun tänäkin vuonna aloitat ekopaaston.
VastaaPoistaOmissa tottumuksissa olisi aina parannettavaa -kunhan saisi "teoriat" käytäntöön. Nyt varmasti olisi sopiva hetki, kunhan keksin sopivan tavan ekopaastoilla.
Minulle tämä ekopaasto on sellainen vuosittainen herättelijä ja niinpä sen tänäkin vuonna haluan aloittaa. Ja ekopaaston idea on hyvä siinäkin mielessä, että jokainen voi paastota omalla tavallaan:)
PoistaAivan loistojuttu! Meillä on vietetty kevennettyä ekopaastoa jo parin vuoden ajan. Ruokapuoli on aika kunnossa, syödään paljon lähiruokaa ja vähemmän lihaa. Hävikkiä ei juurikaan tule, sillä nuuka ruokabloggari voi syödä samaa ruokaa kolmekin päivää : ) Enemmän on tullut tyhjennettyä kaappeja ja varastoa kirppareille ja annettua tarpeetonta tavaraa niitä tarvitseville. Nyt on hyvä olo, kun missään ei ole ylimääräräistä ja varsinkaan mitään turhaa. Vaatteita ostan vain muutaman kerran vuodessa, laadukkaiden nahkasaappaiden hankinta voi kirpaista, mutta selkä kiittää ja kyllä ne kestävät kauemmin kuin halvat versiot.
VastaaPoistaOnnistunutta & silti leppoisaa paastoamista <3
Meillä on vielä tuon ruokapuolen kanssa petrattavaa, vaikka paljon on siitä alkutilanteesta parannettukin;)
PoistaJa tavara ei tunnu vähenevän yhtään vaikka sitä kiertoon onkin laitettu jo aikamoiset määrät. Mutta hiljaa hyvä tulee - vielä se tulee sekin päivä, että meidän huushollissa mahtuu hengittämään!
Kiitos - rennolla otteella mennään paastossakin <3
:) On sinun "syy" että aloitan Ekopaaston. Muistin sinun viimevuotisen paaston kun lueskelin Ekopaastosta Marttojen sivuila. Päätin siis lähteä mukaan. Oma juttu aiheesta kirjoitettu, mutta kuvat puuttuvat vielä, joten ei sitä ole vielä julkaistu! Mutta ruokaan ja ostamisen karsimiseen minäkin keskityn.
VastaaPoistaKivaa viikon jatkoa!
Voi miten kiva kuulla tällaista palautetta - ja mielenkiinnolla odottelen sinun juttuasi:)
PoistaRuoka ja ostaminen - siinähän ne taitavat olla ne suurimmat pullonkaulat monella meistä!
Kiitos - kivaa viikon jatkoa myös sinulle <3
Kohta 2 kolahtaa niin kohille!
VastaaPoistaNiinpä - hyvin kolisee täälläkin;)
PoistaHieno kirjoitus!
VastaaPoistaSyömme sekaruokaa ja todella vähän punaista lihaa. Minun sääntöni lienee, että kohtuus kaikessa. Ja aika vähän hävikkiä syntyy.
Tavaroita on tullut hävitettyä, nimittäin mieheni äiti kuoli pari viikkoa sitten. Ja kun olen vienyt hänen vaatteitaan ja tavaroitaan Konttiin, niin samalla olen vienyt omiani. Olen miettinyt, että tätä pitäisi harrastaa useamminkin.
Omia ostostottumuksiani saisin harkita tarkemmin, sen tiedän.
Kiitos tästä kirjoituksestasi. Tämä pisti miettimään.
Hyvää helmikuuta, Lady!
Sekaruokaa meilläkin syödään - tosin tuota punaista lihaa hieman olen yrittänyt vähentää, mutta liian usein tulee sorruttua jauhelihaan;) Ja kohtuu on hyvä ohjenuora vähän kaikessa - kunhan sen taidon osaa. Minulla on välillä vähän mennyt överiksi asiassa jos toisessakin. Ja kun kotona asuu itseni lisäksi toinen hamsteri, on sitä tavaraa vuosikymmenten saatossa kertynyt ihan liikaa. Mutta pikkuhiljaa sitä onneksi myös saadaan poiskin vietyä.
PoistaKiitos - hyvää helmikuuta myös sinulle, Tuula <3
Hyvä kirjoitus ja muistutus meille kaikille. Paljon olet listannut hyviä ja huomioitavia asioita. Varsinaiseen ekopaastoa en aloittanut, mutta muuten olen yrittänyt järkeistää omaa toimintaani. Ruokaa olen totutellut sinun tavoin tekemään vain kahdelle (vaikeaa se on), ja yritän hyödyntää jäljelle jääneet mahdollisimman tarkasti. Parannusta asiassa on tapahtunut sitten viime vuoden, mutta vielä on paljon kehittymistä. Ostoksia olen alkuvuoden aikana tehnyt tavallista enemmän, joten nyt olen ostolakossa muutaman viikon (ellei löydy ultraihania kenkiä, jotka sopivat kipuilevaan jalkaani). Lisäksi on aikomus jatkaa tehokasta tavaroiden ja vaatteiden kierrätystä. Kenkiä ainakin lähtee useampi pari kierrätykseen. Netin käyttöä olen vähentänyt huikeasti ja vastaavasti lisännyt mm. lukemista, joka on jäänyt aivan liian vähäiseksi viime kuukausina. Hyvää ekopaastoa ja helmikuuta!
VastaaPoistaKyllä tuossa ruuan laittamisessa kahdelle on vieläkin opeteltavaa - ja ostamisessa! Mutta opetellaan koko ajan. Sinulla näyttää olevan luontainen ekopaasto meneillään - ja sehän on aina parasta!
PoistaHyvää helmikuuta myös sinulle!
Ai, että miten ihana kirjoitus ja kiitos, että jaoit idean ja ajatuksen meidän kanssamme. Päätin samalta lukemalta, että osallistun pari päivää myöhässä tähän samaan paastoon ja työstän viikonloppuna lopulliseen muotoon, millainen tämän rouvan ekopaasto sisällöllisesti tarkoittaa.
VastaaPoistaParempi siis kai myöhässä kuin lainkaan... Tärkeä asia: itselle ja lähiympäristölle.
Tsemppiä ekopaastoon. Kerro joskus, miten se on sujunut!
Voi miten kiva, jos innostuit - eikä haittaa mitään, jos hieman myöhässä aloittaa :) Kerrothan sitten, millainen on sinun ekopaastosi?
PoistaTsemppiä myös sinulle - ja kerron toki jossain välissä, miten on mennyt;)
Ihana kirjoitus Lady :)
VastaaPoistaMinun on pakko kanssa lähteä mukaan!!! ja se ihan sinun "syysi" ;) POSITIIVISESTI ja iso kiitos tästä inspiraatiosta.
Tänä vuonna tämä kolahti niin täydellisesti, etten voinut jättää väliin. Olsin katunut koko kuukauden. Luin ekopaaston sivun moneen kertaan ja joka kerran löysin uusia näkökantoja asioihin. Olisin voinut kirjoittaa todellisen maratonpostauksen mutta jätin vielä paljon asioita pois seuraavaan postaukseen. Niin paljon on mietittävää!
Ihanaa, että olet olemassa ja olen saanut tutustua sinuun <3
Kivaa ystävänpäivää :)
Voi miten kiva, että lähdet mukaan ja mielelläni otan syyt niskoilleni;)
PoistaEkopaasto on siitä hyvä juttu, että jokainen voi paastota omalla tavallaan - ja mietittävää riittää pitkäksi aikaa!
Kiitos kauniista sanoistasi ja oikein hyvää ystävänpäivää myös sinulle <3
Loistava kirjoitus ja antaa ajattelemisen aihetta. Täytyy myöntää, että meillä on keskitytty lähinnä kierrättämiseen, vaatteiden ja tavaroiden osalta, muuten ollaan oltu aika ajattelemattomia, muun kulutuksen suhteen.
VastaaPoistaKyllä se kierrättäminenkin on tärkeää ja itselleni on ollut varsinainen peiliin katsomisen paikka nuo omat kulutustottumukseni. Eivätkä ne kertaheitolla ole parantuneet, mutta hiljaa hyvä tulee;)
PoistaTein testin ja häpeäkseni tunnustan olevani varsin huoleton ekopaastoaja :( haluaisin kyllä ja yritän ryhdistäytyä aika ajoin ja hetken se toimii , mutta - rakastan kunnon pihviä , en voisi kuvitella luopuvani lihasta kokonaan . No , eihän sitä pihviä joka päivä syödä , mutta elämästä pitää myös nauttia.
VastaaPoistaRoskia lajittelun mahdollisimman paljon . Meilläkin tuntuu tökkivän näissä enemmän tuo isännän puoli - laittaa myös sen ruuan ja kuuluu lihansyöjien kastiin, roskat menee väliin miten sattuu...
Vaatteita kierrätän , vien Uffille ja muihin keräyksiin , ostankin aika vähän nykyään.
Tunnustan kyllä, että paljon enemmän voisi tehdä ja nostan sinulle hattua !
No en minäkään siitä testistä kunnialla selvinnyt;) Ja minusta on ihan riittävää, että aika ajoinkin ryhdistäytyy - kyllä siitä aina jossain välissä jotain jää pysyvämpäänkin käytäntöön. Lihasta paastoan nyt vain tämän ekopaaston ajan - ja punaista lihaa voisin yrittää jatkossakin vähentää. Niitä kunnon pihvejä aion minäkin vielä naustiskella kohtuudella mutta jauhelihan käyttöä olisi syytä rajoittaa kunnolla;)
PoistaHyvää ystävänpäivää, Anneaulikki
Aika kova! Oletko pystynyt pysymään ekopaastolla, ja mikä on vaikeinta? Itselleni se olisi tuo punainen liha! Ja kunnei valkoistakaan lihaa saisi .. huoh! En taida pystyä. Olen nyt yrittänyt tyttäreni toiveesta pitää yhtä lihatonta päivää viikossa, ja sekin on kova. Ainakin tämän perheen miehille. Olen hieman hämmentynyt tästä kumpi pahempi liha vai kasvis.. joidenkin tutkimusten mukaan kasvisruoan tuottaminen tuottaa enemmän päästöjä kuin lihatuotanto. Mikä tässä nyt viisainta olisi?
VastaaPoistaLiha on täälläkin ollut vaikeinta pitää - ja nimenomaan meidän isännän takia. Itse pystyisin elämään kyllä kasviksilla pitkäänkin. Joten meillä on sopimus, että mies saa syödä lihaa niin paljon kuin sielu sietää työlounaallaan, mutta yritetään kotona sitä välttää. Lauantaimakkaransa se haluaa ja syö innolla. Kalaa on syöty todella paljon ja pari kertaa on sorruttu jauhelihaan - ja se on tyttären pikkukisun syy: sille on jauhelihaa ostettu sen täällä kyläillessä ja samalla on laitettu sitten ruokakin siitä. Ja itse olen pari kertaa sortunut työlounaalla vaaleaan lihaan. Ei taida meidän perheestä täysin lihatonta tulla mutta sen verran varmaan vielä paastonkin jälkeen yritän, että punaista lihaa syön vain juhlassa;)
Poista;) Ihana pikkukisu muuten!
PoistaMahtaako sitä sitten enää voida harvakseltaan syödä sitä punaista lihaa? Onkohan se sitten liian jytky mahalle?
Pikkukisu on tyttäreni ja saamme aina välillä sen hoitoon meille - ja kyllä, se on ihan mahdottoman valloittava:)
PoistaSaa nähdä, miten vatsa sitä punaista lihaa enää sietää - mutta jos on jytky, niin tietääpähän syöneensä;)