Sopot, Puolan Riviera ja maailman pisin laituri

Pitkät, vaaleat hiekkarannat ja kuuma hiekka varpaiden välissä. Upeita kylpylähotelleja, terassibaareja, puistoja ja The Long Street.

Edellisessä postauksessani kerroinkin jo, että kävimme heinäkuun lopulla Gdanskin matkallamme isännän kanssa myös Sopotissa, puolalaisten omassa kylpylä- ja rantakaupungissa.

Sopothan muodostaa Gdanskin ja Gdynian kanssa ns. kolmoiskaupungin, sillä kaupungit sijaitsevat niin lähellä toisiaan, että ne hyvin voisivat yksi kaupunki ollakin.Vaan eivät sitä kuitenkaan ole - ei taideta Puolassa vielä kuntaliitoksia tuntea;)

Sopotia kutsutaan Puolan Rivieraksi - eikä syyttä. Kaupunki on kuuluisa kylpylöistään ja sinne ovat monet puolan varakkaimmat ihmiset rakennuttaneet itselleen rantahuviloita - siellä ovatkin Puolan kalleimmat asunnot.

Vaikka olemme isännän kanssa Gdanskissa käyneet pari kertaa aiemminkin,  Sopotissa emme olleet aiemmin poikenneet ja itse en tiennyt kaupungista  entuudestaan muuta kuin Sopotin laulufestivaalit.

Moni teistä lukijoista - etenkin minun ikäpolveni edustajista - saattaa myös muistaa nuo laulufestivaalit, jotka välillä kulkivat myös nimellä Intervision Song Contest, sillä näissä kisoissa myös suomalaiset artistit menestyivät aikana, jolloin Euroviisuista saimme vain nollia - esim. Marion Rung voitti nuo kisat kahteen kertaan ja Kirkakin oli kerran yleisön suosikki;)

Matkan Gdanskista Sopotiin teimme junalla. Noin yhden euron lippuhinta ja 25 minuuttia - ja olimme siirtyneet kaupunkilomalta rantalomalle.

Rautatieasemalla oli helppo havaita, mihin suuntaan lähteä - meidän lisäksemme Sopotiin oli tullut muutama muukin viettämään päivää tuossa kauniissa kaupungissa ja ei tarvinnut kuin liittyäihmisvirtaan, joka valui kaupungin pääkatua, The Long Streetiä, pitkin kohti rantaa.

Kadun varrella voi välillä istahtaa terassille, poiketa kaupoissa ja putiikeissa tai vain antaa virran viedä.

Viedä sinne, missä odotti maailman pisin laituri, Molo.

Itse laiturille emme tällä matkalla edes yrittäneet, sillä jonot sinne olivat meidän aikatauluumme liian pitkät.

Moni muu oli kyllä jaksanut jonottaa ja laituri oli täynnä ihmisiä, joista osa tosin oli saapunut sinne laivoilla.

Laiturin molemmin puolin näkyi valkoisen hiekan peittämää rantaviivaa niin pitkälle kuin silmä kantoi ja rantakuppiloita oli siellä täällä.

Meri tuntui jatkuvan kauas horisonttiin ja vaikka oli pilvipouta, tuntui hieno hiekka kuumalta varpaiden välissä. Ja onnistuin kuin onnistuinkin polttamaan olkapääni.

Ihmiset rannalla pelailivat ja leikkivät, istuivat rantabaareissa tai aurinkotuoleissa, mutta emme nähneet yhtäkään ihmistä uimassa. Ikävä vieras, levä, oli valloittanut nämäkin Itämeren upeat rantavedet.

Koska pulahdusta vilvoittavaan veteen ei tarvinnut miettiä, suuntasimme takaisin kaupunkiin päin.

Ensin tosin kävimme katsastamassa upean Grand Hotellin, joka sijaitsi aivan rannan tuntumassa. Hotellilla on aikamoinen historia: se on rakennettu jo 1924-1927 ja sen huoneissa ovat yöpyneet niin Euroopan kuninkaalliset, kuuluisuudet ja raharikkaat kuin itse Hitlerkin.

Hotellin piha on aidattu ja sillä on oma yksityinen rantansa - sekä oma puutarhansa.

Kauniisti hoidettu puisto ja oma ruusutarha. 

Kyllähän tuolla olisi voinut muutaman päivän viettää kuninkaallisesti - tosin sesonkiaikaan huonehinta on sen verran muikea, että taitaisi Grandissa yöpyminen tältä Ladylta sen lottovoiton vaatia!

Aivan Grandin vieressä sijaitsee toinen loistohotelli, Sheraton Sopot, jolla myös on oma rantansa - sekä upea kylpylä.

Sheratonin ja Grandin läheisyydessä  kukoistaa kaunis puistoalue, jossa oli mukava vilvoitella puiden katveessa ja katsella upeita kukkaistutuksia ja vaikka taidetta.

Sheratonin vieressä on myös kaupungin keskusaukio, josta voi suunnata tutkimaan kaupunkia laajemmallekin.

Tällä retkellämme emme aikapulan takia kauemmas ehtineet ja näkemättä jäi  moni nähtävyys, mutta sen verran sentään näimme, että päätimmekin isännän kanssa, että joskus vielä palaamme.

Ehkä sillä haaveissamme olevalla johonkin syksyyn ajoittuvalla Gdanskin matkallamme, jolloin turistejakaan ei ole niin paljon kuin nyt - ja jolloin noiden loistohotellienkin huonehinnat ovat kohtuullisempia.

Tallustelimme hitaasti The Long Streetiä pitkin takaisin rautatieasemalle päin,  istahdimme välillä viinilasilliselle ja cappuzzinolle - emmekä voineet vastustaa kaikkialla lehahtelevaa, veden kielelle tuovaa vohvelintuoksua. Sillä vohvelikioskeja oli joka puolella - ja pakkohan sellainen oli nauttia.Varustettuna runsaskätisellä keolla kermavaahtoa ja marjoja.

 Ihastelimme kulkiessamme kauniita rakennuksia ja kirkkoja.

Poikkesimme parissa putiikissa, mutta vain poikkesimme, sillä emme raskineet aikaamme shoppailuun tuhlata.

Kauemminkin olisimme kaupungissa viihtyneet, mutta koska meillä oli sovittu jo ruokatreffit Gdanskiin, jouduimme Sopotin aivan liian nopeasti jättämään.

Sopot on viehättävä rantalomakohde ja moni matkailija yhdistääkin kaupunki- ja rantaloman viettämällä lomastaan osan Sopotissa ja osan Gdanskissa.

Meilläkin on haaveissa näin tehdä - tosin rantaelämää emme tulisi juurikaan tuolloin viettämään vaan nauttisimme kylpylöistä, sillä tarkoituksemmehan on Gdansk-Sopot -matka syksyyn ajoittaa. Ja hieman pitemmän kaavan mukaan.

Ehkäpä silloin mahtuisimme myös Molo-laiturin valloittamaan. Jos Luoja suo.

Täällä Suomessa on arki koittanut, töitäkin on tehty jo useampi viikko ja ulkona vihmoo sade.Onneksi aurinkokin välillä kurkkii.Ja on tulossa tämän kesän viimeinen viikonloppu.Ensi viikolla siirrymme jo syyskuuhun ja syksyyn.Toivottavasti kauniiseen syksyyn!

Ennen sitä

Hyvää viikonloppua kaikille!

Lady of The Messiä voit seurata myös 

Facebookin, Bloglovinin, Instagramin, Twitterin, Tumblr`n ja Pinterestin kautta