Turkulaiselta bloggaajakolleegaltani Hopeapeili -blogista, toimittaja ja tietokirjailija Elina Teerijoelta,
ilmestynyt suloinen joulukirja, Hopeapeilin joulu - ja sain Elinalta yhden kirjan arvottavaksi teillekin.
Elinahan on vintagebloggaaja, jonka koti on täynnä kauniita esineitä menneiltä vuosikymmeniltä
ja jonka vaatekaapista löytyy aarre jos toinenkin - eikä vain kaapeissa säilytettäväksi silmäniloksi,
vaan Elina myös käyttää näitä aarteitaan.
Elina on myös todellinen jouluihminen ja hänen joulukotiansa koristavat jo hyvissä ajoin
ennen joulua koristeet, joita hän on perinyt lapsuudenkodistaan,
saanut lahjaksi tai ostanut kirpputoreilta.
Kauniista joulukodista olemme myös saaneet Elinan blogissa nauttia.
Enpä siis yllättynyt, kun noin vuosi sitten sain tietää, että Elina suunnitteli kokoavansa näistä
aarteistaan joulukirjan - ja nyt tuo suunnitelma on kansien välissä.
"Hopeapeilin joulu on vintagebloggaajan iloinen katsaus joulun lähihistoriaan 1950-1970 -luvuille.
Se sisältää tyylä, tietoa, tiikkiä ja tinapaperia, makaronia ja masariinia, lasilintuja ja lumikidekuvioita."
"Kuvat vanhoista koristeista ja mainoksista, nostalgiset jouluherkut sekä helpot askarteluohjeet
tuovat kaupunkilaismummolan joulun tähän päivään."
Itsehän olen syntynyt jo 50-luvun lopulla ja kun tätä kirjaa selailin, palasivat mieleeni monet
sellaisetkin joulumuistot, jotka olin jo unohtanut.
Muistin lasilinnut kuusen oksalla - ja muistin nuo upeat Sarpanevan lahjapaperit.
Muistin sen joulun taian, minkä kimalteleva joulukuusi ja rapisevat joululahjapaperit pienen
ladyn mieleen loivat.
Huomasin myös, että onpa minulla vieläkin käytössä jotain, mitä jo lapsuuteni jouluissa ilahdutti:
esimerkiksi enkelinkellot olivat käytössä jo tuolloin - ja että vaikka omani onkin ostettu 90-luvulla,
ei sen malli juurikaan muuttunut ole.
Ja meillä on vielä tallella vanhoja joulukaramelleja - suloisiin papereihin käärittyjä, enkelinkuvilla
päällystettyjä aarteita, jotka jollain ihmeellä ovat säästyneet meidän lastemme availuilta.
Suloinen, muistoja herättävä kirja!
Elinan tarinat ja Niina Tanskasen ottamat kauniit
kuvat saavat kyllä tämän kirjan parissa vierähtämään tovin jos toisenkin.
Sillä vaikka kirja on pieni kooltaan, ei se sitä sisällöltään ole!
Enemmän tästä kirjasta ja kirjan synnystä voi lukea vaikkapa Turun Sanomien jutusta:
"Vintagebloggaaja teki kirjan joulusta" sekä Elinan blogista.
Hopeapeilin joulu -kirjaa on myynnissä Turussa ainakin Pienessä Kirjapuodissa - ja pikkulinnut
ovat laulaneet, että myös Turun Akateemisesta kirjakaupasta sen saattaisi löytää.
Tämän kauniin kirjan voi myös tilata Booky.fin kautta, joten teilläkin, jotka ette täällä päin asusta,
on mahdollisuus se hankkia.
Arvottavaksi saamani kirjan on Elina signeerannut ja arvontaan voit osallistua vastaamalla
kommenttiboksiin kysymykseen: Mikä oli lapsuutesi paras jouluherkku?
Arvonta on kaikille avoin - jos vastaat anonyyminä, jätäthän toimivan sähköpostiosoitteen kommenttiisi,
jotta saan sinuun voiton mahdollisesti kohdallesi osuessa yhteyden.
Arvonta päättyy ensi sunnuntaina, 11.12.16 klo 20.
Onnea kaikille arvontaan!
Suuret kiitokset vielä sinulle, Elina, että halusit ilahduttaa blogini lukijoita!
Suloista 2. adventtisunnuntaita kaikille!
Lady of The Messiä voit seurata myös
Facebookin, Bloglovinin, Instagramin, Twitterin, Tumblr`n ja Pinterestin kautta.
Paras jouluherkku lapsuudessani oli lusikkaleivät,niin äiti teki niitä jouluksi.
VastaaPoistamummolta@gmail.com
Ne ovatkin herkkua ja myös minun äitini teki niitä - ja tekee vieläkin:)
PoistaEn oo saanu löydettyä ittestäni jouluihmistä, mutta joka vuasi se on taiottu perheen ja vähä ittenki iloks. Paras jouluherkku on ollu mummun tekemä makaroonilaatikko. Se oli sellasta makeeta ja pehmeetä. Makaroonit oli turvonnu ihan ihmeen isoiks. Mitään jauhelihaa siinä ei ollu mukana ja pinnalle oli ripotettu kanelia.
VastaaPoistaSiihen päälle ku lorautti karjalanpaistilientä, ni ai että ku oli hyvää.
Meillä ei lapsuudessa tuo makaroonilaatikko kuulunut jouluruokien joukkoon ollenkaan - ei myöskään maksalaatikko, mutta lanttu- ja porkkanalaatikko kylläkin. Imelletty perunalaatikkokin tuli vasta myöhemmin - itäsuomalaiseen ruokaperinteeseen se ei kuulunut minun lapsuudessani.
PoistaKuulostaa kivalta kirjalta.
VastaaPoistaEikä vain kuulosta vaan onkin:)
PoistaSekahedelmäsoppa kuuluu lapsuuden herkkuihin :)
VastaaPoistaunelmiaonnesta(at)gmail.com
Niin meilläkin :)
PoistaLapsuuteni paras jouluherkku oli vihreät kuulat ja pandan enkelipatukat :) T:Annika annikajokinen95@gmail.com
VastaaPoistaVihreät kuulat tulivat meidän jouluherkkujen joukkoon vasta myöhemmin, mutta suklaa oli jo lapsuudessani suuri herkku:)
PoistaRiisipuuro ja kinkku, ne tulee ensimmäisinä mielen.
VastaaPoistapostin.tuomaa@gmail.com
Näitä meilläkin laitettiin - mutta riisipuurosta en pitänyt silloin - enkä vieläkään. Tai sitten pitää olla se sekahedelmäsoppa siinä samalla lautasella;)
PoistaJouluun kuului ehdottomasti niin lapsena kuin nykyisin suklaa ja uusi kirja. Vaikkei suklaa olekaan mikään varsinainen jouluherkku, suklaakonvehteja ja wienernougata täytyi saada jouluna jo tuolloin.
VastaaPoistaTotta - niin lapsena kuin nytkin: suklaa ja kirja tekevät joulun. Ja Wienernougat - meillä niitä ei juurikaan muulloin ostetakaan kuin jouluksi:)
PoistaPiti oikein pysähtyä miettimään, oliko jo lapsena lempijouluruokani äidin hapankaalisalaatti ja leipäjuusto, mutta ehkä sittenkin silloin vielä sokerikuorrutteiset piparkakut. :)
VastaaPoistaastuvan.akka@yahoo.com
Piparit kuuluivat meilläkin jouluherkkuihin - vaan sokerikuorrutusta niissä ei minun lapsuudessani ollut:)
PoistaVoi ihanaa Elinaa kun tällaisen kirjan teki <3 Vihreät kuilat on aina olleet ne mun juttu!
VastaaPoistaKirja on kyllä ihana - ja vihreät kuulat samoin:)
PoistaRiisipuuro luumusopalla. Mukana kivassa arvonnassa. paperitypy ät hotmail.com
VastaaPoistaNoita meilläkin syötiin ja riisipuuroa en muuten pysty syömäänkään:)
PoistaKarpalokiisseli ja lanttulaatikko.
VastaaPoistahamalainentm@gmail.com
Lanttulaatikko oli minun suurta herkkuani - ja on vieläkin. Joulu ei ilman sitä tule:)
PoistaLapsuuteni paras jouluherkku oli täytetty kalkkuna mummolassa :)
VastaaPoistaminuhno@gmail.com
Kalkkuna onkin herkullista - meillä se eksyi joulupöytään vasta aikuisiällä:)
PoistaLapsuuden jouluherkkuja olivat äidin leipomat karjalanpiirakat ja joulutortut, kinkku tietysti, suklaa, maitokiisseli tai suklaakiisseli, jonka minä isompana tein...
VastaaPoistaVoi - kaikki ihania herkkuja ja meilläkin ne karjalanpiirakat tehtiin itse ja voi sitä voisulan määrää:)
PoistaPorkkana- ja perunalaatikot ovat olleet lapsuudesta lähtien omia jouluruokasuosikkejani. Mummin tekemät karjalanpiirakat ja äitini leipomat piparit maistuivat myös aina.
VastaaPoistao.krimou@suomi24.fi
Lanttuloora ja äidin tekemät karjalanpiirakat, nams - piparit tietysti maistuivat niin silloin lapsena kuin vielä nytkin, mutta porkkalaatikkoon en ole vieläkään tykästynyt:)
PoistaLapsuuden joulut täyttyvät niin monista tähtihetkistä. Herkkuja oli monen monta ja tunnelmaa kaupan päälle. Sain viettää mielenkiintoisesti niin kaupunki- kuin maaseutujoulujakin. Maaseudulla elämä oli niin toisenlaista ja sehän oli kaupunkilapselle satua. Täti teki himmeleitä ja isovanhemmat uurastivat maatalossa suurta juhlaa. Kummallista kai, että lapsenkin herkku oli imelletty perunalaatikko ja juhlapöydän kunkku - kinkku! Perinteeksi muodostui myös jälkiruoka = sekahedelmiä ja kermavaahtoa. Mitä vanhemmaksi tulee, sitä suloisempia ovat muistot :)
VastaaPoistaElina on tehnyt kovan työn ja siksi haluan ehdottomasti mukaan tähän arvontaan. Toivon, että onni potkaisee ja saan perehtyä jouluihin kauan sitten. Aikojen vertailu on mielenkiintoista puuhaa.
oliaikablogi(at)gmail.com
Meillä tuo imelletty perunalaatikko löysi tiensä joulupöytään vasta myöhemmin - lapsuuteni itäsuomalaiseen ruokaperinteeseen se ei kuulunut. Mutta kinkku kuului - ja kuuluu vieläkin. Ja ne sekahedelmät kiisselinä;)
PoistaMaksalaatikko! Teen sitä yhä sillä salaisella reseptillä, jolla äitini sitä teki. On mieheni herkkua myös :)
VastaaPoistaMeillä ei minun lapsuudessani maksalaatikko jouluruokien joukkoon kuulunut - enkä pidä siitä vieläkään vaikka ensimmäiseksi jouluksi anoppilassani sitä teinkin;)
PoistaKinkku, maksalaatikko ja kraavilohi. Niistä on joulu nykyäänkin tehty. Niin, ja riisipuurosta :)
VastaaPoistavimmukj@gmail.com
Kaikki muut mutta ei maksalaatikko - se ei meillä kuulunut lapsuuteni joulupöytään eikä nykyiseenkään:)
PoistaKinkku varmaankin. Ja karkit. T. Annuliini
VastaaPoistaKinkku oli herkkua minunkin lapsuudessani - ja niin on vieläkin. Puhumattakaan karkeista;)
PoistaMinun lapsuudessa 60-luvulla parhaita jouluherkkuja olivat joulutortut ja suklaakonvehdit, joita silloin myytiin tosi kauniissa rasioissa. Näitä rasioita ei tietenkään heitetty tyhjinä roskiin, vaan niissä säilytettiin esim. kiiltokuvia tai joulukortteja. Kivan ajankohtaisen palkinnon olet keksinyt, joten mukana arvonnassa.
VastaaPoistaanvarp88@gmail.com
Myös meillä joulutortut olivat suurta herkkua - ja suklaakonvehdit. Ja tottakai ne kauniit rasiat säästettiin ja minä säilytin niissä toki niitä kiiltokuviakin mutta eritoten itse tehtyjä paperinukkeja:)
PoistaVoi miten ihana olisi menneitä muistella tuommoisen kirjan äärellä ♥
VastaaPoista50-luvulla sivukylien kaupoissa ei etelänhedelmiä ollut tarjolla, mutta jouluna äiti teki aina rusinasoppaa riisipuuron päälle. Se oli sitten niin herkullista, mutta sitä sai vain jouluna =)
Itselleni ainakin muistui mieleen monta asiaa, jotka luulin jo unohtaneeni - ihania muistoja <3
PoistaRusinasoppa - tai välillä sekahedelmäsoppaa meidänkin lapsuudessa jouluisin syötiin sekä Pohjois-Karjalan mummolassa että lapsuudenkodissani - ja niitä on tarjolla myös tänä päivänä minun joulupöydässäni:)
Kinkku jo silloin, mummolan leivinuunissa paistettuna =). Mukaan kivaan arvontaan!
VastaaPoistasiinatar@gmail.com
Niin oli - ja kinkussa päällä kunnon rasvakerros;)
PoistaEhdottomasti äidin tekemä imelletty perunalaatikko. Ja suklaata päälle... Ihanalta kuullostava joulukirja.
VastaaPoistaMinun lapsuuteeni tuo imelletty perunalaatikko ei vielä kuulunut - itäsuomalaiseen ruokaperinteeseen se ei kuulunut. Mutta toki myöhemmin tuli ja jäi;)
PoistaOma lemppari on mummun tekemä graavilohi.
VastaaPoistakia.nurmi@gmail.com
Graavilohi on minunkin lemppariani nykyisin - vaan ei ollut lapsena;)
PoistaLihapullat ja sallatti! Nimenomaan sallatti,ei mikään rosolli,eikä mitään sillejä joukossa. Ja leivonnaisista sellaiset kerrospikkuleivät joissa oli hilloa välissä ja kansiosassa kolme sormustimella tehtyä aukkoa.
VastaaPoistamarjo.vesanto@gmail.com
Sallatti -sanaan itse tutustuin vasta opiskeluaikoina täällä Turun seudulla - sitä ennen söin aina rosollia - ja sellaista, jossa sillit olivat erillään;)
PoistaSillit ja lohi. Ja ovat yhä edelleen, muista jouluruuista en niin piittaakaan ;)
VastaaPoistaKalat ovat minunkin lempparini joulupöydässä - lapsuuteni jouluissa oli silliä ja lasimestarin silliä, mutta eipä silloin vielä lohta joulupöydässä tarjottu - muutenkaan joulupöytä ei ollut niin runsas kuin nykyisin.
PoistaÄidin tekemä lanttulaatikko ja rosolli!
VastaaPoistaLaatikoista lanttulaatikko on minun suosikkini - enkä välttämättä muita itse tarvitsisikaan;)
PoistaKuulostaa upealta kirjalta. Mukavaa joulun odotusta!
VastaaPoistaklaara49@luukku.com
Kirja on upea - ja kiitos, mukavaa joulun odotusta myös sinulle!
PoistaMakeat jouluherkut olivat lapsena mieleeni, kuten piparit :)
VastaaPoista-KM-
kirppuilija(at)gmail.com
Kyllä ne lapsille tuntuvat vieläkin maistuvan;)
Poistalanttulaatikko ja kinkku jälkkäriksi vihreitäkuulia
VastaaPoistaKyllä noita minunkin lapsuudessani jo oli vaikka vihreät kuulat tulivatkin mukaan jouluntarjoiluihin hieman myöhemmin;)
PoistaRiisipuuro ja kiisseli
VastaaPoista-minttu47-
minttu47@gmail.com
Itse syön edelleenkin riisipuuroa vain kiisselin - ja nimenomaan joko rusina- tai sekahedelmäkiisselin kanssa;)
PoistaSuklaakonvehdit oli ihan eri asioita, kun olin lapsi, koska niitä sai vain jouluna.
VastaaPoistasannamaria77 at gmail.com
Todellakin - kyllä herkut eri lailla herkuilta tuntuivat kun ne eivät vielä olleet jokapäiväisiä:)
PoistaPiparkakut ja joulutortut maistuivat. Myös riisipuuro oli hyvvää. :)
VastaaPoistasaraana.makela@gmail.com
Piparit ja joulutortut maistuivat lapsena - ja maistuvat vieläkin;) Puuro menee vain sekahedelmäkiisselin kanssa:)
PoistaMämmi! :) Enää en niinkään siitä välitä. :D
VastaaPoistairmeli.nieminen (at) hotmail.com
D:) Ensimmäistä kertaa kuulen, että joku on syönyt jouluna mämmiä;)
PoistaJoulutortut ja itsetehdyt piparit. Ne kuuluivat aina ja aina vain jouluun - nykyään niitä voi tehdä ja syödä ympäri vuoden! :D
VastaaPoistajelena.nieminen@hotmail.com
Jelena
Niin kuuluivat - ja kuuluvat edelleenkin. Ja itse saan niistä jouluna yliannostuksen - ei tarvitse syödä seuraavan kerran kuin seuraavana jouluna:)
PoistaLapsuuden herkku oli kyllä itsetehdyt piparit.
VastaaPoistaTiina
miumiu83 at gmail.com
Niinhän ne olivat - ja taikina tehtiin Paraisten piparkakkujen reseptillä;)
PoistaPiparit tietty :)
VastaaPoistaemppu_98@windowslive.com
No tietty;)
PoistaÄidin tekemä italiansalaatti, joka on meidän suvussa joulu perinteenä.kinkku ja sinappikurkkusalaatti ovat myös lapsuuden herkkua niinkuin nykyäänkin. Piparit olivat myös herkkua, varsinkin taikina:) äiti tekikin usein oman taikinan josta sai maistella, käydä " salaa" yön hämärässä jääkaapilla :)
VastaaPoistasusannaposti88@gmail.com
Piparitaikina oli kyllä herkkua - ja sitä syötiin usein niin paljon, että piparit itse eivät sinä päivänä maistuineen enää ollenkaan! En tunnusta, että näin kävisi vieläkin;)
PoistaOi, mikä ihana kirja :) Lapsuuteni jouluherkkua olivat ehdottomasti äidin kanssa leivotut piparit ja itsetehty riisipuuro :) minna82@gmail.com
VastaaPoistaKirja on kyllä ihana ja suloinen:) Ja ne piparit meilläkin kävivät lapsena kaupaksi - se riisipuuro silloin ja vielä tänäänkin vain rusina- tai sekahedelmäkiisselin kanssa;)
PoistaIhana kirja! Arvonnassa mukana, tottakai.
VastaaPoistaLapsuuteni herkut - monet eivät ole pitäneet lapsena perunalaatikosta, mutta minä tykkäsin. Ja riisipuurosta sekahedelmäkeiton kanssa.
Meillä ei lapsuudessa tuo perunalaatikko kuulunut joulupöytään ja tuli sinne vasta minun teinivuosinani mutta riisipuuro sekahedelmäkiisselin kanssa kuului - ja kuuluu edelleenkin:)
PoistaMukaan ihanaan arvontaan <3
VastaaPoistaLapsuudestani muistan riisipuuron,(kuka saa mantelin) ja kinkkukin maistui hyvälle. Lisäksi meillä oli Karjalanpaistia, joka edelleen tietty on lempparini.
Karjalanpaisti kuului meidänkin jouluun - ja välillä tapaninpäivänä vieläkin;)
Poistarosolli on ollut ikiaikojen suosikkini ja on yhä. Vaaleanpunaisen, etikkaisen kermavaahdon kera nautittuna. Ihanaa joulua sinulle. Mukaan arvontaan :)
VastaaPoistanelliina(@)yahoo.com
Rosollin kermavaahdon tulee aina olla vaaleanpunaista - tosin itse nykyisin saatan korvata sen vaaleanpunaisella smetanalla;)
PoistaKiitos - ihanaa joulua myös sinulle!
Piparit tietysti, myös graavilohi on aina ollut suosikki! Mukaan arvontaan.
VastaaPoistaemmi.saali a luukku.com
Piparit näyttävät maistuneen kaikille:) Ja graavilohi oli ja on minunkin suosikkejani:)
PoistaKinkku, laatikot ja itse tehty joulumakkara. Myös riisipuuro ja sekametelisoppa maistui.
VastaaPoistakarhuoja@gmail.com
Joulumakkaraa ei minun lapsuudessani nautittu - eikä nautita vieläkään;) Mutta kaikki nuo muut ammoisina aikoina ja vielä nytkin!
PoistaLapsuuteni jouluherkku oli luumu-kermarahka.
VastaaPoistaOsallistun mielelläni ihanan kirjan arvontaan.
soile.ritakallio@luukku.com
Luumukermarahkaa ei minun lapsuudessani nautittu - mutta nykyisin kyllä. Herkkua kerrassaan:)
PoistaEn osaa vieläkään pitää laatikkoruokia jouluruokina. Niitä valmistettiin lapsuuden kodissani aina silloin kun leivinuuni lämmitettiin. Yleensä valmistui useampi laatikko. Hämeen tuuvinki oli kuitenkin ylivoimainen ykkönen - jos muita laatikoita valmistui yksi vuoallinen, niin tuuvinkia valmistui vähintään kaksi vuoallista ja usein kolme.
VastaaPoistaMuistan vieläkin kun keväällä valikoitiin siemenperunat, niin samalla valittiin vielä vanhasta ylivuotisesta sadosta tuuvinkiperunat kesäajan tuuvingin valmistukseen. Sitä parempaa tuuvinkia sai mitä kauemmin peruna oli varastoitu.
Tuuvinki valmistettiinn varsin yksinkertaisesti. Sitä ei makeutettu siirapilla eika sokerilla ja myöskään sitä ei maustettu. Kaikki makeus ja maku saatiin imeltämällä ja raaka-aineista - ainoastaan suolaa lisättiin maun mukaan.
Vakiomäärä perunaa tuuvinkiin oli sangollinen perunaa. Helpoin tapa oli kuoria perunat raakoina, koska ison määrän kuoriminen "käsiin hajoavia" kypsiä jauhoisia perunoita oli suoraan sanottuna hankalaa ja näin vältettiin suurimmat kuorimistappiot ja mikä tärkeää, perunat säilyi soseuttamisen ajan riittävän kuumina ja näin liisteröitymisvaara oli minimissään. Usein perunat keitettiin vähässä vesimäärässä ja soseutettiin keittoveteen, mikä osaltaan vähensi kuorimis ja keittotappioita. Keittovedessä ei saa olla suolaa, eikä soseeseen saa lisätä, jauhoja lukuunottamatta, mitään ennen imeltämistä Soseen piti tässä vaiheessa olla kuivaa tönkkösosetta notkeampaa eli tanakkaa puuromaista. Tarvittaessa lisättiin hiukan kuumaa vettä. Tönkkösose ei aina edes imelly.
Sose jäähdytettiin niin että jauhot ei pala. Hyvä soseen lämpötila on hiukan yli 70 astetta. yli 77 asteisessa soseessa jauhot palaa. Lämpötilan arvioiminen oli kokemukseen perustuvaa ja kuka parhaiten sen hallitsi, niin hän oli paras emäntä valmistamaan tuuvinkia.
Jauhot lisättiin jäähdytettyyn soseeseen ja sekoitettiin. Jauhot pyrittiin lisäämään mahdollisimman kuumaan soseeseen ja jauhojen palamisen riski varmistettiin lisäämällä noin ½ tunnin kuluttua imeltymisen aloittamisesta uusi jauhoerä, ja näin varmistettiin imeltymisen käynnistyminen ja onnistuminen.
Soseastia eristettiin keittiöliinalla ja laitettiin imeltymään lämpimään paikkaan 3-4 tunniksi. Isosta massasta johtuen soseen lämpö riitti hyvin imeltymisen ylläpitämiseen. Sosetta voi sekoittaa imeltymisen aikana 2-4 kertaa.
Imeltyneeseen soseeseen lisättiin rasva. Soseeseen lisättiin maitoa niin että saadaan notkea puuro. Lisättiin suolaa maun mukaan.
Sose laitettiin voideltuihin uunivuokiin ja paistettiin 2-3 tuntia.
#############
Laatikkoruoat olivat siis varsin arkista ruokaa. Kun ne saivat kaveriksi kinkun, rosollin ja muut joulun lisukkeet, niin ne olivat siinä vaiheessa mitä parhainta jouluruokaa.
Näin ne eri ruokakulttuurit jopa Suomessa eroavat toisistaan! Meillä laatikot ovat juurikin jouluruokia - tosin itse tänne Turun seudulle muutettuani ihmettelin sitä, että maksalaatikkokin jouluruokiin kuului! Ei minun lapsuusperheessäni, jonka jouluruokaperinne oli pohjoiskarjalainen. Kun perheemme muutti Lahteen, lisättiin siihen vähitellen myös imelletty perunalaatikko - ja juuri tuo tuuvinki. Itse en ole sitä koskaan tehnyt, mutta saan sellaista tuliaisina useimpina jouluina kun veljeni tuo ex-anoppinsa valmistamaa oikeaa imellettyä perunalaatikkoa. Niinä harvoina kertoina, kun hämäläinen perunalaatikko on jäänyt uupumaan, on ollut tyytyminen siihen versioon, missä imelyys on saatu aikaan muilla keinoin kuin imellyttämällä. Toissa vuonna tosin miniäehdokkaani valmisti juuri tätä oikeaa tuuvinkia ja luulenpa, että sitä saamme ensi joulunakin.
Poista