Marraskuussa sytyteltiin lamppuja ja kynttilöitä, hyggeiltiin - ja vipattipa se Ladyn menojalkakin

Niin vain meni tämänkin vuoden marraskuu menojaan ja olemme jo joulukuussa.

Marraskuu, jota usein kuvataan kuukausista julmimmaksi.

Kun tuntuu, että valoa ei maailmassa olekaan, kylmä hiipii luihin ja ytimiin, 

räntä vihmoo ja joskus pakkanenkin viiltää.

Niinhän se olisi voinut nytkin olla - vaan enpä tänä vuonna antanut tuon julmuuden voittaa.

Sillä valo voittaa pimeyden.

Ja jos ei sitä valoa aurinko anna, niin sytytellään sitten lamppuja.

Etsitään ne valonlähteet elämästä sekä silmälle että sielulle.

Ja viime kuuhun noita valontuojia löytyikin juuri sen verran, että sen jaksoi

- eikä tehnyt tiukkaakaan.

Oli menojakin tämän ladyn tarpeisiin ihan riittämiin.

Kuun alussa olin vierailulla Kotilaiturilla, jossa sain virittäytyä jo joulun tunnelmiin ja inspiroitua

kauniista esineistä ja siitä, miten upeasti luonto oli tuotu mukaan sisustukseen.

Virikkeitä jouluun antoi myös Tuula´s life -blogin Tuulan kanssa yhdessä tehty vierailu Salossa

 sijaitsevaan Herkku ja Lahja Murenaan, josta löytyi herkkuja sekä silmälle että suulle.

Ja oli tämän vuoden Raskasta Joulua -kiertuuen avajaiskonsertti Baltic Princessillä.

Oikeastaanhan konsertteja oli kaksi, sillä saimme nauttia sekä siitä hevimmästä poljennosta iltakeikalla

ja vielä bonuksena seuraavan päivän iltapäivällä akustisesta elämyksestä.

Ja kyllä vain nautinkin. Yhdessä isännän ja ystävien kanssa.

Vieläkin hyrisen, kun noita konsertteja muistelen.

Toki oli muitakin menoja vaan eiväthän ne kaikki tänne blogiin kuulu eivätkä päädy.

Oli töihin liittyviä tilaisuuksia ja oli ystävien ja perheen kanssa vietettyjä hetkiä.

Ja tottahan tämä lady oli myös trendikäs ja vietti aikaansa hyggeillen.

Vähän on myös kehaistava, että minähän olen ollut trendikäs jo vuosikausia - tai vuosikymmeniä,

sillä tuon kotoilun, rentoilun ja arjesta stressaamatta nauttimisen taidon olen omannut jo pitkään 

ja sitä ansiokkaasti harjoittanut ja harrastanut.

Lazy Lady on tainnut muutaman kerran tätä taitoaan täällä blogissakin mainostaa;)

Hyggeilyyn olennaisesti kuuluvaa kynttilöiden liekistä nauttimista  saimme viime kuussa nauttia ihan

ilman trendejäkin: marraskuuhunhan mahtui sekä Pyhäinpäivä että ensimmäinen adventti.

Valonlähteitä jos jonkinlaisia. Sekä silmälle että mielelle.

Luonnonvaloa ei juurikaan näkynyt, sillä vaikka pariin kertaan saimme tänne

 Turunkin seudulle hieman lunta, ei se kauaa maassa viihtynyt.

Juuri nyt ei lunta ole tuonkaan vertaa - miltei kaikki on sulanut pois.

Onneksi valo ei ole vain auringon tai lumen heijastusta vaan niitä valonlähteitä on ollut muitakin.

Esimerkiksi se, että marraskuussa blogini täytti jo 4 vuotta!

Enpä olisi kuuna päivänä aikoinaan kuvitellut, mitä kaikkea tämä blogi mukanaan tuo

 - ja millaisiin ihmisiin olen sen kautta saanut tutustua:

 upeisiin bloggaajakolleegoihin mutta ennen kaikkea teihin lukijoihin.

 Osan teistä tunnen virtuaalisesti kommenttien ja minulle lähettämienne sähköpostiviestien

kautta ja osan teistä olen nähnyt myös kasvotusten.

Kiitos teille, että olette - ja että olette jaksaneet näitä höperön ladyn höpötyksiä näinkin kauan seurailla.

Yksi tärkeimmistä valontuojista on tietenkin ollut tämä veitikka, tyttären Miku-kissa, joka meillä

on ollut  heinäkuusta lähtien tyttären kanssa paossa tyttären asunnon putkiremonttia.

Miku on kyllä hurmannut minut ihan täysin!

Vaikka se on pistänyt huushollin huiskinhaiskin  ja ehtinyt

tuhota jos jotakin, eipä sille vihainen ole pystynyt olemaan.

Kun se tuijottaa noilla silmillään, heittäytyy lattialle selälleen ja pyytää rapsutuksia, 

niin olepa siinä sitten kiukkuinen! 

Ja isännän pään tämä hurlumhei -kisuli on pistänyt ihan pyörälle

 - melkein joka kauppareissulta tulee Mikulle uusi lelu.

 Eikä haittaa vaikka samanlaisia on jo useampi ennestään;)

Saa nähdä, millainen ikävä meille isännän kanssa jää,  kun Miku ja tytär muuttavat takaisin omaan kotiinsa.

Sillä purkiremontti on valmistunut ja olemme  jo käyneet pahimpia pölyjä asunnosta pyyhkimässä.

Ensi viikon lopulla lienee luopuminen edessä.

Sekä tyttärestä että Mikusta. Ja kahdesta chinchillasta, jotka ovat yhden huoneen alakerrasta vallanneet.

Onneksi Miku tulee meille aina välillä hoitoon tyttären reissatessa ja viimeistään jouluksihan

se tyttären kanssa tänne tulee toivottavasti useammaksikin päiväksi.

Juuri ehdimme ehkä isännän kanssa sen aikaansaamat tuhot löytää ja korjata;)

Tänään on joulukuun ensimmäinen päivä. Jouluun on aikaa enää kolme viikkoa.

Joulutouhut ovat monella jo täydessä vauhdissa - vaan minä aion tehdä niin kuin aina ennenkin:

joulua laitellaan hiljalleen ja koti koristellaan joulukuntoon vasta aatoksi.

Herättelen sitä joulumieltä kuuntelemalla joululauluja - ja sytyttelen niitä kynttilöitä.

Ehkäpä annan menojalankin hieman vipattaa. 

Ehkä - jos kaikelta hyggeilyltä malttaa;)

Joko sinulla ovat joulutouhut täydessä vauhdissa?

Onko lahjat jo hankittu ja koti koristeltu?

Valoisaa joulukuun alkua kaikille!

Lady of The Messiä voit seurata myös 

Facebookin, Bloglovinin, Instagramin, Twitterin, Tumblr`n ja Pinterestin kautta.